seuraava »

[Indico]

Olen huomannut elamani 30 vuoden aikana, etta viha sisallani ei lahde minnekkaan.
Koin lapsuudessani alistamista perheenjasenen taholta. Ja siita jai vihaisuus paalle.
Olen itse arsyttavyyteen asti rehellinen ja vihaan valehtelua,pettamista, alistamista tai muuten vain ala-arvoista kaytosta.
Mutta ongelmani on etta ihmis-suhteissa jos joku loukkaa minua,tahallisesti tai tahattomasti, niin en unohda sita koskaan. Henkilo saa miinuksen listaan ja se aina lasketaan kun punnitaan..
Pitkan ystavyys suhteenkin voin katkaista, jos nenille hypitaan. Ja paluuta ei ole.
Olen omalta puolelta hyvinkin uskollinen ja vaadin sita myos toisilta.
Mutta se etta mieli palaa aina vihaisuuteen. Ja katkeruuteen. Se kuluttaa ja vie ihan turhaa energiaa 
Ja tiedostan itsekkin sen.
Tuntuu etta tama Viha on tullut iso-isalta asti ja taitaa kulkea minunkin lavitseni vahvana.
Kuinka oppisin antamaan anteeksi?

[Ebenia]

Millainen kartta sinulla on Indico? Kenties skorpparia kartalla?

Vaikeat kokemukset lapsuudessa ovat "oivallisia" lähtösysäyksiä loppumattomalle vihalle. Itse olen joskus ollut myös hyvin vihainen - apua sain itsetutkiskelusta ja huomasin, että usein olin vain vihainen itselleni, enkä oikeastaan muille - kuinka olin antanut itseäni pompoteltavan, kuinka olin antanut satuttaa, kuinka olinkaan ollut niin ja niin tyhmä... Kun annoin anteeksi itselleni, viha muitakin kohtaan katosi. Kun on armollinen itselleen, on helpompi olla armollinen muille.

[Ikitosi]

Opi rakastamaan vihaasi; anna sen ilmetä sinussa kaikessa voimassaan - tunne se!
Opi tuntemaan se.
Viha ei käänny anteeksiannoksi, ennenkuin olet lakannut vastustelemasta sitä, olet ottanut sen vastaan -
ota vastaan viesti, jonka se sinulle tuo; kokemus.

[Indico]

Millainen kartta sinulla on Indico? Kenties skorpparia kartalla?

Jep, Nousu Skorppari 

Pitaisi varmaan oppia rahisemaan ja tuulettamaan..

Mutta tuo oikeasti Anteeksi Antaminen on tosi vaikeata.
Tyylini on etta : OK saat elaa, mutta ala tule koskaan tielleni.
Tai OK, meni talla kertaa metsaan, mutta seuraavaa kertaa ei voi tulla.
Normaali virhe nyt on ok, mutta kusetus saa minut  hmmmm..
Totaalisen raivon valtaan.
Vaikka aina yritan punnita kaikki vaihtoehdot ja etta tilanteesta tulisi osapuolien valilta oikeuden mukainen. 
En ole sellainen, olen aina oikeassa oleva tyyppi.

[*yildirim*]

ehkä ogmasi ei indico niinkään ole anteeksi antamisessa vaan sen jälkeen sen anteeksi annettavan asian unohtamisessa.

minusta ainakin sanonta että anteeksi voi antaa mutta useastikkaan ei unohtaa pitää monasti ihan paikkansa.

anteeksi antaminen voi useasti olla helppoakin mutta vaikeus onkin siinä kun se anteeksi annettu asia pitäisikin tämän jälkeen kokonaan unohtaa siis antaa niiden menneiden olla.

[limoviikuna]

Olen huomannut elamani 30 vuoden aikana, etta viha sisallani ei lahde minnekkaan.
Koin lapsuudessani alistamista perheenjasenen taholta. Ja siita jai vihaisuus paalle.
Olen itse arsyttavyyteen asti rehellinen ja vihaan valehtelua,pettamista, alistamista tai muuten vain ala-arvoista kaytosta.
Mutta ongelmani on etta ihmis-suhteissa jos joku loukkaa minua,tahallisesti tai tahattomasti, niin en unohda sita koskaan. Henkilo saa miinuksen listaan ja se aina lasketaan kun punnitaan..
Pitkan ystavyys suhteenkin voin katkaista, jos nenille hypitaan. Ja paluuta ei ole.
Olen omalta puolelta hyvinkin uskollinen ja vaadin sita myos toisilta.
Mutta se etta mieli palaa aina vihaisuuteen. Ja katkeruuteen. Se kuluttaa ja vie ihan turhaa energiaa 
Ja tiedostan itsekkin sen.
Tuntuu etta tama Viha on tullut iso-isalta asti ja taitaa kulkea minunkin lavitseni vahvana.
Kuinka oppisin antamaan anteeksi?

Voi Indico, olipa teksti kuin minun kirjottamani. lapsuudessani vaikeita kokemuksia ollut roppa kaupalla ja vaikeudet ovat jatkuneet läpi elämäni. Kaikesta saa taistella urakalla, jotta asiat onnistuvat. Paljon pettymyksiä... ihmissuhteissa etenkin.

Mutta olen onneksi pystynyt unohtamaan menneet...tai siis tottakai ne on muistissa vielä, muttei sillälailla että ne vaikuttaisivat elämääni. Sisua ja rohkeutta olen niistä saanut palkakseni 

Mutta...jos ihmissuhteissa luottamustani tai tunteitani loukataan, niin johan sota syttyy  Silloin kimmastun nopeasti ja olen myös valmis katkaisemaan välini totaalisesti selaisiin ihmisiin. Niin kävi myös pari päivää sit, ku nykyisin jo exä ilmoitti löytäneensä toisen naisen. Ei siinä mitään pahaa, mut ku se naisen löytyminen tapahtui vielä meidän jollain lailla yhdessä ollessa...vaikka hän sen tietenkin kielsi, mut osaan kyllä laskea yks yhteen  Hän kun olisi vielä halunnut olla ystävä ja pitää yhteyttä kanssani, mutta minulleppa se ei käy  Minun luonteella ei pysty oleen ystävä enää, kun luottamuksen on kerran pettänyt... se on kertaheitolla sit finito 

Minulla myös nouseva skorppari ja aurinkomerkki härkä, joten itsepäisyyttä ainakin löytyy 

[*Kide*]

Vertaiskokemuksia myös täällä... moni on saanut elämästäni haihtua ja olen sanonut myös...

OK saat elaa, mutta ala tule koskaan tielleni.

... ja pitänyt  Eikä tiedä mitä elämä tuo tullessaan, moniko saa haihtumiskäskyn 
En kuitenkaan enään koe vihaa kuin hetkellisesti. En tiedä onko syy siinä, että olen antanut itselleni luvan olla tälläinen  enkä kanna siitä mitään syyllisyyttä tai murhetta enään. Olen ollut myös itseäni kohtaan hirmu ankara ja kohtuuton monissa asioissa, ne olen antanut jäädä myös pois. Yritän nähdä ihanat "oikkuni" ja "omituisuuteni" minuna, kokemukseni ovat minut tämänlaiseksi luoneet, ilman niitä en olisi minä. Ja ne jotka rakastavat minua, rakastavat myös "omituisuuttani" 
Toki selvittelen lapsuuteni traumoja, jotten niitä välittäisi eteenpäin ja jotteivat ne alkaisi hallitsemaan tai rajoittamaan elämääni liiaksi... vaikeaa    Voimaa sinulle ja hellä 

[^^Queen Nefertiti^^]

limoviikuna, käsittelen tätä asiaa toisessa ketjussa.

JOS me kaikki olemme yhtä, niin eikö silloin ole melkein väistämätöntä että joka sielu tuntee vetoa toiseenkin. Minunkin lapsukaiseni isä otti toisen juuri kun olimme saamassa lasta.      Eli ehkä pariskuntaa hieman nolottaa palata kuvaan. Pakkohan se on antaa anteeksi, mutta en heitä varsin kunnioita ja tunteet on kyllä viileät. Kunhan ei tarvitse taas puolta sukua sotkea asiaan.

Siis, jos minussa jotain vihaa olisi, kanavoisin sen töihin jne.

Toinen joka oli    halusi pitää minut ja uuden, ja aloitti uuden kanssa kun minä olisin toivonut että kesän jälkeen oltaisiin vielä yhdessä. Tapaamiset olivat outoja, tunsin jotain sielunyhteyttä, kipeää sellaista kun tiesi ettei tässä oikein olla pareja. Nyt sitten en mieluiten tapaa ollenkaan, koska juuri uuden naisen käyttämistä huonon ystävyyden syynä en siedä. Kauan sitä yrittikin ja nostan hattua itselleni henkisyydestäni, että vielä 9-10 kk hänen seurustelusuhteensa aikana, yritin ystävyyttä. Se ei todella tuntunut mukavalta kuulla että aloitellaan uutta suhdetta kun meidän välinen suhde loppui vähän niinkuin suotta. Mutta! suuttumuksen päästin ulos vasta vuosi sitten kesällä ja sittenpä kaikki helpottikin.

Ja viha on todella rakkauden kääntöpuoli! Ne jotka eivät herätä rakkautta, eivät kyllä herätä muitakaan vahvoja tunteita. Siksi tulisi miettiä mistä vahva tunne syntyy -

ARKKIENKELI URIEL AUTTAA PÄÄSEMÄÄN IRTI VIHASTA, kokeile. Pyydä.

[limoviikuna]

SA Missä ketjussa käsittelet asiaa?

[^^Queen Nefertiti^^]

Tuolla missä puhutaan Miten ihmiset pariutuvat (siis en käsittele vihaa vaan monia suhteita ja suhdekommelluksia, sieluperhettä jne). Luin muuten pitkät rimpsut ex suhteestani ja olen tyytyväinen etten ole siinä enää. Ehkä hän on narsisti, mutta kun luin viestejä, niin ennen kaikkea hän halusi olla yksin. Oli hän viileäkin ja kolhittu, mutta koetti auttaa konkreettisesti.

Kuitenkin se herätti surua ja vihaa ettei hän halunnut samaan aikaan samaa kuin minä, mutta minkäs sille voi. Jossain vaiheessa hän sanoi, ehkä se selviää miksi tapasimme, hän ei nyt kuitenkaan ole kenenkään kanssa - ja sitten kuitenkin oli.

Jos jotain koin siinä niin KAAOSTA.

Minä pyrin olemaan henkinen, terve ja rakastava - hän oli materialistinen, jäyhä, joustamaton, hänellä terveys reistasi mutta oli auttavainen muille - ei rakastava, ei laaja sydän kuitenkaan, vaikka yritystä siihen?

Ei hän ollut niin paha kuin mistä olen lukenut (muiden kokemuksia), ja olin itsekin aikas huikentelevainen suhteen aikana, nyt maanläheisempi. Olin jossain määrin vaativa, mutta koetin myös antaa hänelle aikaa harrastukseensa. Opin taas jotain kun vilkaisin vanhat meilit. Naiset olivat yrittäneet aina muuttaa häntä ja sitten pettäneet. Se oli kiintoisaa. Kun tunnetta ei ollut tarpeeksi, se jäi sitten siihen.

Suru ja viha olivat vain turhan syvät kun se loppui, mutta eihän niitä nyt tunnu. Hän jatkaa olemistaan, suht viileänä tyyppinä, onneksi se on jossain määrin kurissa kun auttaa, olisin toki halunnut ihailla häntä ihmisenä ja tutkimusjohtajana (poliisin ym kanssa).. se lopahti sitten. Kai halusin sankarin.. en voinut ihailla, jos minua ei ihailtu, tai jos ei ollut rakkautta. No sitten se oli ystävyyden sinnittelyä, sitten vihaa (inhoa). Ja se viha siinä oli turhaa, mutta onneksi meni lyhyesti ohi.

Minulla yleensä hyvä duuni, jota ei tarvitse paikkailla vapaa-ajalla.

Hänellä oli se toisinpäin eli kauriina  paahtoi duunia jne mutta inhosi sitä. Siinä hänen vihansa aihe! Naiset varmaan vihasivat hänen harrastettaan, joopa joo. Vaikea tapaus. Nyt pystyin katsomaan neutraalisti jälleen kerran, mistä me puhuimme ja millaiset henkiset asiat häntä kiinnostivat, vaikka hänen visionsa tulevasta olikin katastrofi.

Ei minun tarvitse inhota, mutta ei myöskään tavata aikoihin. Lähimmät voivat loukata pahimmin, kuten se mitä HÄN sanoi existäni. Hassua, en usko että hän yrittikään muuttaa naisia, mutta naiset ovat ehkä syystä koettaneet vaikuttaa häneen - vaikea uskoa että joku tajuaa häntä, mutta kuulinpa että yksi oli tajunnut - se hänen kaksoisliekkinsä.

No se siitä, illan videota kattomaan ja nauramaan, huh.

[Freyja]

En lukenut koko ketjua... mutta,
Minulle tulee mieleen, että ongelma on ennemminkin se että tiellesi tulee jatkuvasti ihmisiä jotka pettävät sinut? Silloin sinun tulee olla projisoimatta tätä toisiin ihmisiin (kuten otsikkosi kertoo). Sinun tulee alkaa kuunnella omia tunteitasi. Sinun tulee hyväksyä itsessäsi sama piirre. Kapinoit nyt sitä vastaan, mutta todellisuudessa sinun tulee hyväksyä että se malli on tullut kasvatuksessasi - ja sinun ei tarvitse toimia kuten vanhempasi ovat toimineet, mutta ehkä sinun tulee tutkia miksi he tekivät kuten tekivät. Tavallaan otat tuon puolen itseesi ja sen sijaan että vaadit muilta ihmisiltä jotain, kohtelet muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Myös niitä ihmisiä, jotka sinulla murheita ovat aiheuttaneet. Ole armollinen itsellesi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Lisuke, minulle tekevät mitä tekevät, koska olen niin vahva? Mutta vahva pääsee negatiivisten tunteiden yli. Nyt tarttis saaha jotain uutta.

[Minerwa]

Vaikeat kokemukset lapsuudessa ovat "oivallisia" lähtösysäyksiä loppumattomalle vihalle. Itse olen joskus ollut myös hyvin vihainen - apua sain itsetutkiskelusta ja huomasin, että usein olin vain vihainen itselleni, enkä oikeastaan muille - kuinka olin antanut itseäni pompoteltavan, kuinka olin antanut satuttaa, kuinka olinkaan ollut niin ja niin tyhmä... Kun annoin anteeksi itselleni, viha muitakin kohtaan katosi. Kun on armollinen itselleen, on helpompi olla armollinen muille.

Minä puolestani käänsin vihan itseäni kohtaan, koska en sallinut itseni olevan vihainen muille. Kasvatukseni oli sellainen - vihaa ei saanut tuntea, tunteita ei saanut näyttää... ja silti (juuri siksi?) ne olivat, kuohuivat ja myllersivät sisimmässä. Sisältä vihainen, kiltteydestä kipeä taisin olla  ... Omalla kohdallani auttoi vihan tunteiden hyväksyminen. Pikkuhiljaa elin ne todeksi, kävin läpi tunteitani, etsin syitä ja seurauksia ja enkä yrittänyt enää tukahduttaa tai kiirehtiä negatiivisten tunteiden kanssa. Annoin niille tilaa ja sitä kautta ne yllättäen kutistuivat.

Vieläkin tunnen kiukkua ja vihaa epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, ja kun nouseva planeetta on  , saatan posahtaakin joskus  ...    Enää en kuitenkaan anna vihalle valtaa ja otetta elämääni. Niin kauan, kun vihan tunteet vellovat ihmisessä, niillä on ote. Tärkeintä onkin oppia päästämään irti! Mielestäni kaikkia tekoja ei tarvitsekaan hyväksyä ja etäisyyden ottaminen tietyistä ihmisistä on vähintäänkin viisasta  Sen kun oivalsin, aloin hahmottaa anteeksi antamisenkin toisin.

Anteeksi antaminen ei ole vihan tukahduttamista (kääntämistä sisäänpäin), jotta voisi ulospäin näyttää taas hymyilevät kasvot; juuri niin koin sen ennen. Mielestäni se on ennen kaikkea laupeutta itseä kohtaan: "Tuo ihminen loukkasi minua. Olen vihainen ja minulla on oikeus siihen. En kuitenkaan anna sen kalvaa sisintäni ja vahingoittaa minua ikuisesti. Sitten kun olen itkuni itkenyt ja pahan oloni läpi käynyt, annan anteeksi - itseni vuoksi. Eikä se tarkoita sitä, että minun pitäisi hyväksyä väärä kohtelu. Kunnioitan itseäni, enkä enää hyväksy sitä, että minua kohdellaan väärin. Toisaalta en myöskään halua kohdella itseäni väärin."

Viha vahingoittaa useimmiten enemmän itseä kuin sen kohdetta. Tuli mieleen Indico, että ehkä vaaditkin itseltäsi liikaa anteeksiannon suhteen, ja siksi se tuntuu niin vaikealta.  Päästä irti vihasta siksi, että rakastat itseäsi ja haluat antaa itsellesi mahdollisuuden hyvään elämään - älä vihaamasi ihmisen vuoksi, koska se onkin jo (liian?) paljon vaadittu!

[Arkiviisu]

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=17180.msg144427#msg144427


ARKKIENKELI URIEL AUTTAA PÄÄSEMÄÄN IRTI VIHASTA, kokeile. Pyydä. [/color]

****************************

Kun kutsut seitsemää arkkienkeliä, sinulle suodaan suurta kirkkautta, iloa ja suojelusta. Eräs mahtavimmista ja voimallisimmista rukouksista kuuluu seuraavasti:
* Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Mikaelia seisomaan oikealla puolellani. Vala minuun rohkeutta ja voimaa ja auta minua onnistumaan pyrkimyksissäni. Katkaise kaikki kielteiset kytkökseni ja riippuvuuteni miekallasi. Peitä minut suojaavalla, tummansinisellä viitallasi niin, että auraani pääsee vain se, mikä hohtaa kirkkainta ja puhtainta valoa. Kiitos.     
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Mikael voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
* Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Gabrielia seisomaan vasemmalla puolellani ja sädehtimään puhdasta, valkoista valoaan. Tuo auraani puhdasta, valkoista energiaasi ja ohjaa minua omalla tielläni tai seuraavissa askeleissani. Valaise ja viritä elämäntehtäväni vertauskuvat. Tuo elämääni iloa, kauneutta, selkeyttä, ymmärrystä, anteliaisuutta ja järjestystä. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Gabriel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
*  Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Urielia seisomaan edessäni ja täyttämään aurani viisauden ja rauhan purppuranpunaisella ja kultaisella valollaan. Sovita kaikki riidat elämässäni ja korvaa ne seesteisyydellä ja veljeydellä. Katkaise kaikki henkiset kahleeni ja kielteiset tunnesiteeni ja vapauta minut peloistani. Kiitos.     Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Uriel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
*  Pyydän nyt smaragdinvihreää valoa sädehtivää mahtavaa arkkienkeli Rafaelia seisomaan takanani. Anna minulle parantavaa energiaa ja runsautta. Suojele matkojani ja täytä minut oikeudenmukaisuudella, totuudella ja näkemyksellä. Kiitos   Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Rafael voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
* Pyydän nyt vaaleanpunaista valoa sädehtivää mahtavaa arkkienkeli Samuelia kohentamaan rakkauden liekkiä sydämessäni. Auta minua herättämään itsessäni myötätunto ja anteeksianto itseäni ja kaikkia niitä kohtaan, joita koskaan olen vahingoittanut joko tieten tahtoen tai tiedostamattani. Avaa nyt sydämeni niin yksilöllisellä kuin kosmisellakin tasolla. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Samuel voi saattaa työnsä päätöksen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä
 
*  Pyydän nyt mahtavaa arkkienkeli Jofielia täyttämään minut viisauden ja valaistumisen kultaisella valolla kruunuchakrani kautta. Anna viisautesi valaista ja innoittaa mieltäni, jotta voisin oppia ja opettaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valaise ja viritä kaikki ne viisauden vertauskuvat, jotka olen kerännyt kaikkien elämieni aikana. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Jofiel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
*  Pyydän nyt armon, ilon ja muutoksen sinipunaista valoa säteilevää mahtavaa arkkienkeli Zadkielia tuomaan auraani sinipunaista hehkua. Vapauta ja sulata kaikki kielteisyyteni ja korvaa se ilolla, hienotunteisuudella ja suvaitsevaisuudella. Kiitos.   
  Hiljenny hetkeksi, jotta arkkienkeli Zadkiel voi saattaa työnsä päätökseen ja halutessaan lähettää sinulle viestinsä.
 
Aurasi on nyt täytetty arkkienkeleiden energioilla ja olet yhteydessä mahtavaan Minä olen-olemukseesi. Ole siunattu.

- Diana Cooper/ Ihanat enkelit- anna valon muuttaa elämäsi-

************************************

[sangviinikko]

Olen huomannut elamani 30 vuoden aikana, etta viha sisallani ei lahde minnekkaan.
Koin lapsuudessani alistamista perheenjasenen taholta. Ja siita jai vihaisuus paalle.

Mutta se etta mieli palaa aina vihaisuuteen. Ja katkeruuteen. Se kuluttaa ja vie ihan turhaa energiaa 
Ja tiedostan itsekkin sen.
Tuntuu etta tama Viha on tullut iso-isalta asti ja taitaa kulkea minunkin lavitseni vahvana.

Minulla on tuohon vihaan kait jo leppoisammat välit...
Olen hyväksynyt vihani ja opettelen elämään nykyään niin, että tiedostaisin sen, enkä naamioisi sitä joksikin muuksi.

Vihahan on hyvin luonnollinen ja inhimillinen tunne,hyödyllinenkin, ja taidan kokea vihan hyvin erilailla kuin ketjun aloittaja.

Olen ollut vihainen elämälle, ihmisille, itselleni, Jumalalle. Vihainen kaikesta siitä mitä olen joutunut kokemaan ja miten en koskaan saanut valita toisin.

Voin väittää että elämässäni on ollut aika jolloin pelkästään viha kannatteli ja piti päätä pystyssä.

Vihalla on uskomaton mahti, huomasin.
Oma vihani on ollut jotain niin suurta että sen hallitseminen tai edes tiedostaminen on ollut työn takana.

Hassua kuitenkin, että nyt jälkikäteen ajateltuna minunkohdallani se on suurin voimavarani myöskin.

Patoaminen on pahasta.
Kohdallani viha on ollut silkkaa energiaa, joka luojankiitos on löytänyt kanavan purkautua ja jopa rikastuttaa elämääni.

Moni asia olisi jäänyt tekemättä, puolitiehen, ilman vihaani.