Astro Foorumi

Parempaa otsikkoa en tälle keksinyt,mutta yritän selittää,mitä tarkoitan.Olen mielestäni "liian kova" ajattelemaan eli aina mielessä pyörii asioita ja "voitolla" ajatuksissa on tietenkin ne negatiiviset aisat,joista haluaisi päästä eroon :(
Viimeiset pari kuukautta olen yrittänyt päästä eroon päättyneen suhteen ja siihen liittyvien juttujen ajattelusta..mutta vaikka mietin jotain mukavaa asiaa,nämä ahdistavat ajatukset ovat kuitenkin taustalla.Auttaakohan tähän ainoastaan aika,että pääsen näistä energiaa vievistä ajatuksista pois.Olen yrittänyt mietiskelyä/meditaatiota,mutta "minun päälläni" sekin tuntuu harvinaisen vaikealta :buck2:
Jos jollain on antaa avukseni jotain neuvoja,olisin kiitollinen..

Yksi, eräs maallinen ja oikein hyvä keino, on puhdistautua erosta lopullisesti. Yksi askel on jo se, että tunnustat kärsiväsi siitä. Käsittele ensin suru pois. Kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan niillä ei vahingoiteta toisia tai itseään. Sen jälkeen jatka vain positiivista ajattelua kokopäiväisen suremisen sijaan niin enemmin tai myöhemmin se parantaa sinut  :smitten: Aika yksissäänhän ei paranna, se riippuu meistä mitä teemme tuolla ajalla.

Kannattaa myös muistaa, että kaikella on aika tarkoituksensa ja kaikkein kiperimmät koettelemukset ovat tärkeimpiä oppiläksyjämme. Lisäksi kaikki loppuu aikanaan - myös se paha olo. Muutama universaali laki siinä  ;)

Suosittelen, että silmäilisit ainakin Minä Olen-lehden artikkelin "Parisuhde on tehokas kasvualusta sieluille". Ehkä sieltä nousee joitain ajatuksia avuksesi!
Minä Olen-nettisivu (http://www.minaolen.com/frameset.html)

Surrahan saa ja pitääkin surra!

Ihan ensiksi täysin tähän kuulumaton asia: Sana neilikka on ihana sana, itse kukasta enkä mausteesta perusta mutta sanana hieno se "maistuu" jotenkin hyvältä.


Niin.... Itse olen ollut jotenkin synkeä tyyppi ja piiiikkuhiljaa asia on muuttunut. Mietiskely sinänsä silloin kun joku asia pitää saada pois mielestä on vähän vaikeaa, aluksi kokeilisin korvata sen jollakin toisella ja sitten kun saa välimatkaa , vasta sitten miettiä loppuun. Minä myös jään helposti pyörimään

Itse aloitin välttämällä sanoja ei, en, älä ja ylipäätään kielteistä ilmaisua puheessa ja varsinkin kirjoittaessa. Ja väitän että olo ja tapani toimia on parantunut. Minulla hyvä sparraaja ovat olleet lapset, kun heidän kanssaan tulee ongelmia jos on kovin kielteinen ja jumii. Onko sinulla ystävä jolle voit sanoa "pysäytä keskeytä ... jos katoan ajatuksiini tai jauhan samaa"

"tilasin" sähköpostiini positiivareiden ajatuksen aamiaisen - se oli silloin kun sähköposteja oli melko harvalla, samalla sain opetella postin "vahtaamista" ja aina oli postia! Välillä olen tosi kiukkuinen siitä tekopirteydestä mutta ylipäätään asioihin suhtautumiseni on jouhevoitunut.

luulen että peruspessimisti ei muuksi muutu mutta hiukan parannusta kuitenkin on mahdollista saada aikaan., on myös ihana joskus riutua synkkyydessä kunhan ei sinne jää. Minulla oli ennen "askelohjelma" kävelin yhteen suuntaan ja ajattelin pelkkiä pahoja ajatuksia, kuinka kurjaa ja huonosti..., pimeää ja yksin... yksin aina.... sitten käännyin eikä saanut ajatella yhtään negatiivista ajatusta, lähtöpisteeseen palattua olo oli monta kertaa parempi kuin ensin.

Hei!
Tuossa jo tulikin hyviä neuvoja.
Jatkaisin vielä myönteisestä ajattelusta: kun huomaat ajattelevasi negatiivisesti, sano mielessäsi ¨poikki, poikki¨, ja käännä huomiosi muualle. Katkaise siis negatiivinen kierre. Luo ennemmin myönteisiä voimalauseita joita hoet silloin kun elämä tuntuu rankimmalta, tai tee vaikka runo jossa ovat ne ihanat asiat joita elämääsi toivot. Niitä voi myös luetella sisäisesti, jos ympärillä on liikaa kuulijoita. ;)
Suosittelen Sonia Choquetten kirjaa ¨Toteuta sydämesi toiveet¨.

Kukkatipoista on myös apua:White Chestnut esimerkiksi auttaa vapautumaan turhista, päässä pyörivistä ajatuksista jotka kulkevat aina samaa rataa ja Walnut auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja astumaan elämässä eteenpäin. Näitä löytyy hyvinvarustetuista luontaistuotekaupoista ja netistä myös.

En lukenut muiden vastauksia läpi, ainoastaan silmäilin. Aniaran "poikki poikki" -tekniikka oli se jota itse käytin aikoinaan. Löysin itse kuitenkin jotakin itselläni paremmin toimivaa, ja kenties "oikeammalta" tuntuvaa.

Antar Mouna on meditaatiotekniikka sopiva tekniikka tähän ongelmaan. Suosittelisin sinua lukaisemaan, mikäli mitenkään käsiisi saat, kirjan Sure Ways to Self-Realization kijroittanut Swami Satyananda Saraswati

Lyhyt ohje;

Harjoita mieltäsi seuraavasti:
1. Asetu mahd häiriöttömään tilaan
2. Seuraa ajatuksiasi, ja tule tietoiseksi ajatuksistasi, joissa ajatuksesi harhailee
3. Todista niitä sivusta, ottamatta niihin kantaa. Yritä olla kategorisoimatta ajatuksiasi hyvä-huono akselille tms. Tärkeätä on tässä vaiheessa, että opit tiedostamaan ajatuksesi,  eli mitä ajattelet kun ajatuksesi lähtee harhailemaan.

Seuraava vaihe:
1. Asetu mahd häiriöttömään tilaan
2. Anna mielesi vain olla, tiedosta mahdolliset ajatukset.
3. Kun olet tiedostanut ajatuksen, huomaatkin sen pian häipyvän. Tiedostamisen kehittyessä, voit alkaa sulkea niitä pois. Mutta tätä ennen olisi hyvä harjoitella tunnistamaan ja tiedostamaan kaikki aistihavainnot ja ajatukset.

Todella kuitenkin toivon ja suosittelen, että hankkisit käsiisi ko kirjan. Se on todella tuhtia tavaraa, ja antaa lukuisia eri metodeja meditaatioon.

Voimaa ja valoa harjoituksiisi. Pyynteetön antaminen ja hyvän tekeminen on kuitenkin kenties voimakkain lääke negatiivisuudesta / neg. fiiliksistä eroon pääsemiseen. Sitä suosittelen siis kaikkein ensimmäiseksi.  :angel:

Koin itseni noin vuosi sitten ihan täydeksi negaation pesäkkeeksi. Olin ilkeä, masentunut ja kaikkea mahdollista negatiivista. Aloin olla myös täysin kyllästynyt siihen henkiseen pahaan oloon joka koko ajan oli päällä. Minä löysin silloin myös tuon Positiivareiden sivuston (www.positiivarit.fi (http://www.positiivarit.fi)) ja tilasin Ajatusten aamiaisen, jota tuossa ylempänä jo suositeltiin. Itse olen saanut paljon positiivisia ajatuksia sieltä.

Positiivisuuttahan voi harjoitella, kuten tässä aika monessa viestissä onkin jo todettu. Kyllä se sieltä pikku hiljaa tulee. Tottakai välillä on huonompia päiviä ja surut ja murheet valtaavat välillä mielen. Eikä varmasti olisi ihan normaalia sekään, jos kaikki olisi vain auringonpaistetta, ihanaa ja positiivista, eikä meillä olisi koskaan mitään murheita.  :idiot2:

Minulla myöskin usein helpottaa kävely/juoksulenkki tai muu liikunta, hyvän kirjan lukeminen, pieni herkuttelu, ihanan ystävän kanssa jutustelu...

Etsi oma keinosi, joka toimii sinulle. Tai löydä useita keinoja.  :smitten:

Hyvä aihe  :)

Perheellisenä itselleni toimii seuraavat "pikakonstit" jos ei ole heti mahdollista
hiljentyä tai muuten työstää sitä asiaa joka johdattaa meitä "kierteeseen".

Työnnän/siirrän ajatuskehoani kauemmaksi itsestäni, eli asetan tämän kokonaisuuden hieman loitomalle, samalla puhallan voimakkaasti ulos niin kauan kunnes tilanne
rauhoittu.

Keskittyminen ja ajatuksien hallinta harjoitukset, ei tarvitse olla meditaatio.

Aloita siitä, että ensiksi olet "ajattelematta" asiaa 1 min ja sen 1 min ajan yrität koko tahdonvoimallasi miettiä vaikkapa viikonpäiviä, ala luettelmaan vaikkapa viikonpäivät ensi suomeksi, englanniksi jne
Kaikki mitä saa ajatuksesi keskittymään on hyväksi.

Koska usein tällainen "energia" tuppaa tukahduttamaan harmonista virtausta, voi fyysinen tunnepurkaaminen olla hyväksi, jotta se kasautunut energia pääse pois kentästä tai tietystä chakrasta.

Ennen kaikkeaa on mielestäni kaikkein tärkein, purkaa se "suuttumus, viha, suru jne" vaikkapa kirjoittamalla, käy mielessään keskustelua tai yrittää löytää se syy tms
Huuda tyynyyn, hakkaa tyynyä, ravistele itseäsi hereillä ja pois kaikki turhautuneisuus. Itke ja työstä asiaa.

Itse usein istahdan, laitan kädet sydänchakran kohdalle, hengitän syvään ja yritän saada itseeni ajattelemaan ensin neutraalisti ja sitten jatkan kunnes osaan tuoda se rakkausenergia virtaamaan.
Kuvittelen että kaikki "tukkeutumat" sydämmen kohdalla lähtee pois, poistuu minusta ja tilalle tulee esim valkokultainen valo.

Pyydän omia oppaita/enkeleitä kaatamaan päälleni rauhallista energiaa, kimaltelevaa vaippaa ympärilleni jne -> kirja Diana Cooper, ihanat enkelit on hyvä.

Byron Katie, neljä kysymystä jotka voivat muuttaa elämääsi. (kirja)

 NLP kirjat ovat hyvin suosittuja.
(NLP Mielikirja, kuinka muuttaa mieltään)

Ajatusten voima, Annie Besant

Löytyvät kirjastosta.  :)

Jokaisen "negatiiviseen" ajatuksen jälkeen, usein korvaan sen taas postiviisella ajatuksella.

Toivottavsti löydät rauhan ja saat kierren katkaistuksi  :smitten:

Jotenkin ne ajatukset on pakko käsitellä, mutta ei niihin saa jäädä. Itselläni toimiva keino on ollut sellainen ns. "huolihetki", joku vaikka 10 minuuttia joka päivä, jolloin saa ja pitää ajatella vain tätä kyseistä mieltä painavaa asiaa. Ja jos ajatuksia aikoo muulloin tulla, sanoo tylysti että stop! näitä ajatellaan sitten "huolihetkessä".  Tärkeää on, ettei yritä pakottaa itseään kieltämään negatiivisia ajatuksia, itse ainakin olen joskus jopa kirjoittanut päiväkirjaan että "saan olla surullinen ja kaivata niin kauan kuin siltä tuntuu". Pikku hiljaa ne "huolihetket" muuttuu sellaisiks, ettei millään jaksaisi ajatella sitä niihin säästettyä asiaa kokonaista 10 minuuttia, ja sitten ne voikin vähitellen lopettaa.

Voimia ja jaksamista, päivä kerrallaan  :)

NLP:tä suosittelen myös, jos hiljentyminen on vaikeaa. :smitten:
Ben Furmanin/Dr Philin käyttämän ratkaisukeskeisen psykoterapian menetelmät auttavat myös pääsemään asioista yli joillekin ihmisille.

Lisäksi jotkut ihmiset tarvitsevat erilaisen määrän omiin oloihinsa vetäytymistä tai suruaikaa (kuten ennen vanhaan sanottiin) työstääkseen mieltä painavat asiat muistoiksi muistojen kirjaan. Jokapäiväinen peruselämä ja -arki ei saisi kuitenkaan kärsiä tällaisista hiljaisemmista jaksoistakaan, kaikenlaisista perusjutuista on pidettävä kiinni, rutiineista yms. Mutta ylimääräisiä askareita, harrasteita tai luottamustehtäviä on silloin turha kasata itselleen. Ellei ole sitä tyyppiä joka työstää asioita työskentelemällä mahdollisimman paljon (urheilemalla ja töitä tekemällä) - joskin se keino saattaa kääntyä itseään vastaan ajan mittaan ja estää mieltä käsittelemästä mieltä painavia asioita.

Ja positiivisia runoja, mietelauselmia, toivoa ja iloa sisältäviä, on myös hyvä pitää käden ulottuvilla, joskus jopa opetella ulkoa ja muistella huonolla hetkellä niitä sanoja - aivan kuten edellä mainittiin mm. positiivarit sivusto. :smitten:

huh... taisi neilikka jäädä vyöryn alle ;)

Tuossa tuli melkein kaikka mitä olisin itsekkin sanonut. Tässä vielä yksi asia, joka auttaa ainakin minua. Joogassa sen opin ja siellähän on äärimmäisen tärkeää, ettei ajatus harhaile muualla.

1. Asetu risti-istuntoon, lootusasentoon tai makuuasentoon selällesi.
2. Sulje silmäsi. Vie toinen kätesi vatsan ja rintakehän seudulle, missä tunnet hengityksesi.
3. Hengitä aivan normaalisti, mutta niin, että vatsa ei pullistu, vaan hengitä keuhkoihiisi, niin että ilma kulkee tavallaan ylös ja alas.
4. Kurkkua supistamalla pidennä pikkuhiljaa uloshengitystä sen verran kun sinusta tuntuu hyvältä, kun uloshengitys on miellyttävän pituinen, pidennä myös sisäänhengitystä samanpituiseksi. Ja muista aina hengittää nenän kautta.
5. Tarkkaile itseäsi tavallaan ulkopuolisen silmin, tunne miten ilma kulkee sinussa, seuraa sitä reittiä, mitä ilma kulkee.
6. Sinulle varmasti syntyy ajatuksia tämän aikana. Kuvittele ne puroksi, älä jää sen varrelle, vaan keskity täysin hengitykseesi, anna puron virrata ohitsesi.
7. Harjoitusta olisi hyvä tehdä n. 15min tai enemmän, mutta kuitenkin niin, että olo ei muutu epämukavaksi. 

  ....itse olen unohtunut hengittelemään välillä neljäksikin tunniksikin, kun jaksaa keskittyä, olo on melkein kuin transsissa :)

Hei!

Minulle hyödyllinen keino negatiivisten ajatustottumusten poistamisessa on ollut myös tämä: Älä usko kaikkea, mitä oma mielesi ajattelee!

Mielemme yrittää välillä syöttää meille sen luokan lööperiä, että jos kuulisimme sen toisen ihmisen suusta, sanoisimme heti että se on täyttä hevonpeetä tai peräti ratkeaisimme nauramaan. Jostain syystä kun sama asia vilahtaa omissa ajatuksissa sen tuppaa herkemmin uskomaan.

Sitkeiden negatiivisten ajatusten kanssa voi ruveta juttelemaan: Niiltä voi vaatia todisteita ja perusteluja, mikä yleensä vie helposti tehon kun moisia ei
löydy. Yliyleistäminen (esim. "KUKAAN" ei tykkää minusta" tai "KAIKKI ihmiset ovat epäluotettavia") on vain yksi esimerkki niistä tavoista, joilla mielmme (ja siellä yleensä se ego) huijaa meitä. Kun tällaisen ajatuksen ottaa tarkasteltavaksi ja vaatii siltä todisteita ja perusteluja, se menettää hyvin usein voimansa saman tien.

t. Eklektikko

Mullakin on aika malttamaton mieli ja olen ollut samanlaisessa tilanteessa, että ero on alkanut liikaa painamaan ja olen masentunut. En ole vieläkään selvinnyt tuosta erosta, vaikka olen käsitellyt kaikki asiat ja myöntänyt asioita mitä olen ylpeyteni takia niellyt. Exänikin sanoo, että olemme jo käyneet tän homman läpi. Ehkä mä tarviin vaan sitten niin paljon aikaa, vaikka siltä ei tunnu. Tuntuu typerältä, koska minä olin se joka jätti. Olen myöntänyt katuvani, mutta samalla tiedän, että se oli oikeasti oikea ratkaisu.

Olen myös yrittänyt vähentää negatiivisten ilmaisujen käyttöä.

Mutta niin malttamaton mieli... Olisi mukava meditoida, joogata, harjoittaa mieltään, mutta mulla ei riitä kärsivällisyys. Oon oppinut todella paljon kärsivällisemmäksi muita ihmisiä kohtaan, mutta itseäni en osaa pysäyttää. Ehkä kaksonen, nouseva jouskari on sellainen.  ::)

Kiitos rakkaat ystävät kaikista ohjeistanne auttaa minua. Eilen hankin Bachin kukkatipat,joissa seuraavat uutteet:White Chestnut,Crap Apple,Cerato,Holly ja Walnut. Eilinen ilta menikin suht mukavasti,kun vielä luin Joseph Murphyn Alitajuntasi voima-kirjaa :smitten:
On ihana "ahmia" kaikkia mahdollisia henkisen kasvun kirjoja. Päättynyt suhde oli kaiken kaikkiaan aika mutkikas ja ehkä sivullisten mielestä erikoinenkin.Tulisi varmaan liian pitkä "stoori" kirjoitella sen kaikki koukerot tänne,vaikka olisikin varmasti avartavaa kuulla muiden mielipiteitä asioista.
Huomenna minun pitäisi tavata tämä kauris-mies ihan ystäväpohjalta.Toisaalta on ihana,että ollaan ystäviä,mutta toisaalta se sattuu kuitenkin,kun on oltu enemmänkin.Vaikeaa,kun ei itsekään tiedä,mikä olisi itselle parasta :-\

Vielä sellainen, joka ainakin minua auttaa. Negatiivisten ajatusten muuttamisen sijaan hyväksyy negatiiviset ajatuksensa. Vaikka millainen meteli sisällä, niin on vaan, tarkkailee ja hyväksyy. Pikkuhiljaa mielikin hiljenee. Minua ainakin suuresti virkistää aina kun muistan että ainiin, eihän minun tarvinnutkaan kokoajan ajatella! Ihan niinku lomalle pääsis  :D

Vielä yks kirja: Eckhart Tolle, Läsnäolon voima

Kirjoituksesi tänään jo kuulostikin positiivisemmalta! :smitten: Ja ole iloinen jos pystytte tapaamaan toisianne ystävä-pohjalta. Kaikki eivät sellaiseen pysty, etenkään jos taustalla on ollut enemmänkin. Tsemppiä! :) Ja vähitellen sitä oppii tietämään, mikä on itselleenkin parasta, elämänkoulu ohjaa kyllä, kun intuitiotaan malttaa kuunnella. :smitten:

Tuuli-juulian "huolihetki" menee meillä heti kokeiluun. Olen itsekin sellainen että jos oikein kiellän itseäni joskus edes märehtimästä niin olo pian menee mahdottomaksi, eli kohtuuvella saa huolehtiakin! Muttei saa koko päivää käyttää.

 :-\ :-\ :-\ :-\ :-\  :angel: ;D ;D

Voi hyvänen aika itse en ole koskaan pystynyt enää olemaan "ystäväpohjalta" tekemisissä jos on ollut enemmän - paitsi kerran kun ei sit ollutkaan oikein muuta alunperinkään. Ei siis savua kun ei tultakaan.

Tsemppiä jo tosiaan meinaat tavata vielä.

No todellakin tapasin ex-kauriini eilen. Joimme kahvit ja juttelimme "niitä näitä" tunnin verran.Mitä tunteita se minussä herätti? Oikeastaan aika vaikea sanoa,toisaalta tuntui hyvältä,että voimme olla vielä "tekemisissä" toisaalta tuntui pahalta,kun "joskus on ollut enemmän"
Kumpa pystyisi siihen,että luottaisi,että kaikella on aikansa ja tarkoituksensa ja että minulle elämässä annetaan se,mikä on parhaaksi juuri kulloisessakin tilanteessani. :-\

Hyvät neilikka ja Monikakson ja muut,
Sydämestäni suosittelen teille kirjaa "Zen ja rakastumisen taito" Minä ja koko ystäväpiirini heidän äitejään myöten olemme kahlanneet kyseisen opuksen. Teos sopii elämänkaaren eri tilanteisiin, mutta olen huomannut että eritoten eroprosesseissa SE ON IHAN YKKÖNEN ja siitä toden totta on ihan konkreettista apua. Olen hyvässä mielessä teille (jotka ette ole vielä opusta lukeneet) positiivisessa mielessä kateellinen, sillä niin monta herkullista oivallusta on edessänne. Itse nykyään oikein säästelen kirjaa sillä tavoin että se on kirjahyllyssä staattisesti odottava ystävä, jota ammennan aina hädän syttyessä.

"Kun hän tulee toivota hänet tervetulleeksi ja kun hän lähtee, anna hänen mennä"

Hienoa, Elämänilo! Minulle outo juttu, vaikka olen jostakin siitä lukenutkin.

Minä taas olen ollut toisenlaisilla leireilla, matkoilla, aika ihmeellisillä, mutta piristyneenä ja rentoutuneena ja kyllä ne ajatukset jotenkin sitä rasvaa vauhdillensa saa, tarkoitan, että ei niinkuin ainakaan pyöri sutturaa, eikä takerru ja tulee uusia näkökantoja.

Mutta ajatusten hillitseminen on minulle vähän vaikeampaa.  ::)

Pidän kovasti Katie Byronin kyselymenetelmästä.

Katie Byronin menetelmä "muutti elämäni".  :smitten:
Heti hoksasin idean ja ymmärsin omien ajatusteni "tarinoiden" olevan syypäänä lähes kaikkeen murheeseen mitä sillä hetkellä ( ja sen jälkeen) oli. Syy onnettomuuteeni ei olekaan muissa... :coolsmiley:
 Suosittelen kyllä tutustumaan!

Tässäpä loputon kenttä harjoitteluun.
Eikun vaan menoks.

Tästä ketjusta apua harjoitteissa:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65018.0

(Olen näemmä kirjoittanut lyhyesti tähän ketjuun joskus 2005, sen jälkeen olen tuon em. ketjun vasta foorumille aloittanut.)

Entäs pelko? Mä olen kohta 21 vuotias kohta äiti. Ja pelkään edelleen esim. mennä pimeään vessaan ja katsoa peiliin, sillä minulle tulee ihan tajuttoman vahva mielikuva ja pelko ja tunne siitä että sieltä peilistä näkyy joku "örkki". Ja sit jos esim menen nukkumaan, ni mua pelottaa istua pimeässä sängyn laidalla koska mua pelottaa et joku "örkki" nappaa mua jalasta kiinni. Ja se tunne on niin voimakas ja todellinen, että "kohta niin tapahtuu" ja näen sen mielessäni ja kun se on niin vahva tunne ja mielikuva niin mua alkaa pelottaa kahta kauheemmin, että luon sen tilanteen /näyn tapahtumaan. Välillä mua pelottaa jopa olla pimeässä huoneessa silmät auki. Mulla on ollu tää probleema jo pienestä pitäen, mutta se vahvistu sillon kun Kauna ja Ring tulivat ja nyt monta vuotta on ennyt näin ja alkaa tympiä ihan tosissaan, Miten se vauvakaan pystyy rauhottuu nukkumaan jos äitiä pelottaa pimeä? :D Ihan älytöntä, tähän on pakko tulla joku toppi.
Mun mummo on meedio ja haluis opastaa mua kun avaan silmäni ja että jatkaisin hänen työtään, mutta tässä on juurikin tämä ongelma, että kun pelkään nähdä "örkkejä" tai niinku pelkään et ne on semmossii pelottavan näkösiä "örkkejä" niin en oo uskaltanu alkaa työstää enempää tota silmän avaamista yms. koska haluan ensin päästä eroon tästä ihme pelkäämisestä. Oon pyytänyt universumilta miljoona kertaa että nää pelottavat mielikuvat ja ajatukset poistuis mun päästäni, mutta ei oo auttanu, joten luulen että tässä on nyt jokin toinen juttu kysymyksessä. Ärsyttää kun pitäisi mennä nukkumaan, mutta tänä iltana pelottaa kahta kauheemmin, sillä epäonnekseni näin mainoksen jostain uudesta sarjasta missä oli jotain riivattuja tyyppejä tms ja päivällä ystävättäreni kertoi yhdestä baarista missä henget kiusaa työntekijöitä ja asiakkaita, ilmestyy kuviin jne. Joten nyt nää "örkit" on taas vahvemmin mun päässä. AAgh.... :uglystupid2: :idiot2: >:( :o :-[ :-X :-\ :'(

Apua ja harjoitteita ongelmasta eroon pääsyyn löytyy viestiketjusta, jonka linkitin edelliseen viestiini. Ne neuvot käyvät ihan minkä tahansa negatiivisten ajatusten/tunteiden taltuttamiseen.