Astro Foorumi

Oletteko elaneet niinkuin halusitte?
Oletteko tehneet toiveista totta ,tyo, matkat, rakkaus?
Oletteko paasseet pyrkimaanne paamaaraan, toteuttaneet itseanne?
Oletteko antaneet vallan luomisvoimallenne?
OLETTEKO VOITTANEET ITSENNE?
Viela ei ole liian myohaista, mita teet saadaksesi kaikista toiveista totta.
Kysyn vain kun olemme taalla Luojan luotuina?
                                :angel:

Onpa hieno aihe!

Siihen kun jokainen vastaa rehellisesti niin samalla jo luo sitä, mitenkä vielä haluaisi "korjata" tulevaisuuttaan.  :)

Joten omalta kohdaltani vastaan kaikkeen, että `kyllä´ vaan matkustella vieläkin enemmän ja laajemmalle haluaisin. Sillä vielä on jokunen mannerkin käymättä kokonansa - puhumattakaan sellaisista maista kuin esim. Israel.
Ja toiveistani olen aina tehnyt siten totta, että olen vain niistä haluistani luovuttanut!  Eli nähdäänköhän siellä Israelissa sitten, diamond, kun Luojamme on tämänkin omiensa teoilla järjestänyt.  :D :)

Enpä ole, muutama sivupolku matkattu, mutta päivääkään en vaihtaisi pois..  :)

Osittain kyllä ja loput ehtii vielä..  :smitten:

Ne päämäärät jotka olen asettanut, olen tavoittanut.. Itseni toteuttaminen.. hmm,pitää miettiä.. ???

Valitettavasti en.. :-\

Useita kertoja.. toivottavasti myös jatkossa jos itseni voittamiseen tarvetta tulee.. :)

                               :-*

            Tottakai ja kaikenaikaa. Se, onko lähiympäristöni samaa

          mieltä, on jo eri juttu!!  Se, taas onkin heidän osionsa.


                       Itsensä voittaminen,

                       on kinkkinen kysymys.


            Jaakobilta lienee, olisi hyvä kysyä konsultaatiota.



                                :smitten:

Voi kun kivaa siis me naemme taalla Kaarina  :smitten:
Willow, silloin on pullat hyvin uunissa jos et paivaakaan halua pois ja toteuttamiseen milloinkaan ei ole liian myohaista ja itsensa voittaminen on sita hyvaa energiaa- tulevaisuus on edessapain...
Kotkansilma.. hmyyh-en kysynyt lahiympariston mielipidetta...
itsensa voittaminen on samoin kinkkinen juttu!!!
Jaakobilta?  :smitten:

1. Osittain
2. Osin, mutta vielä on toiveita toteutumatta.
3. Vielä on matkaa jäljellä.
4. Täydellisesti   :)
5. Kyllä mielestäni olen ja se on tehnyt oloni tasapainoiseksi.
6. Etenen hiljaa, mutta vakaasti päämääriäni kohti  ::)

 :smitten:

                                   ::)

                      No kuka sitten paini enkelin kanssa?


                                   :'(

Oletteko elaneet niinkuin halusitte?
        -----> osittain olen , osittain en  :)
Oletteko tehneet toiveista totta ,tyo, matkat, rakkaus?
        -----> osittain, matkustaa voisin enemmän  :)
Oletteko paasseet pyrkimaanne paamaaraan, toteuttaneet itseanne?
        -----> melko lailla olen päässyt, aina tietenkin voisi toivoa enemmän, mutta periaatteessa olen tyytyväinen  :smitten:
Oletteko antaneet vallan luomisvoimallenne?
        -----> en, tähän puoleen olen tietoisesti jo yrittänyt keskittää voimavaroja, mutta vielä on matkaa jäljellä  :) :) :)
OLETTEKO VOITTANEET ITSENNE?
        -----> kyllä, useasti  :) :)
Viela ei ole liian myohaista, mita teet saadaksesi kaikista toiveista totta.
        -----> jos luoja suo, niin jatkan matkaa suuntaan, johon se on tarkoitettu  :) :smitten:   
 

No niin, Pohjolan kansassa on jytya, eli eteenpain ollaan menossa kaikki!
                                    :smitten:

Aika vaikeen pistit ::)

Olen voittanut itseni
Toiveistani ainakin joistakin olen tehnut totta
Oletteko eläneet niinkuin halusitte? tähän vastaan
kiikustuolissa 80- kymppisenä
Ja onhan tota tullut kierrettyä vähän muailimaakin
jään miettimään ja toteuttamaan itseäni :smitten: :smitten: :smitten:

Pikkuhiljaa..ainakin rakkaudessa on toive toteutunut hyvän kumppanin löytämisessä, joka vastaa omaa arvomaailmaa :smitten: mutta työ saralla on mielenkiinto hakusessa kun on niin paljon mitä haluis tehdä ::) muuten elämääni olen tosi tyytyväinen ja onnellinen :smitten:

No johan nyt kaikki paasevat paamaaraan, kun ollaan sitkeaa ja tasapainosta kansaa ja edetaan hissukseen niin sita voikin paasta jopa huipulle, mutta jos joku harppaa pari askelta tikapuissa, niin sita voi pudota nenulleen,
Sawottarelle: kun rakkaus on kunnossa-ne muut asiat jarjestyy melkein huomaamatta-muutamilta puuttui kyna tai pensseli, nyt talvea varten ostakaa tai viimeistaan pyytakaa joulupukilta  :smitten:
Niita tavoiteitahan voi lisata...

Oon monta kertaa kuvitellu saavuttaneeni päämääräni, toteuttaneeni toiveeni ja ilmaisseeni itteeni aidosti.

Sitten... humps ei se mennytkään niin, ei tämä ollutkaan sitä ja taas oon ihan ulalla.  ???

Olen elänyt, saanut oikeastaan enemmän kuin osasin odottaakaan elämältä.
Kun oppisi tuntemaan sen päämäärän, luulen että olen matkalla, mutta en vielä saavuttanut.
Olen monesta toiveesta tehnyt totta, en ole siis pelkkä uneksija, vaan myös toimija.
Varmasti olen antanut vallan luomisvoimalleni, kuitenkin hilliten sitä vielä hiukan.

Ehkä siis jotakin on vielä kesken, tuon itsensä voittamisen kanssa...

Siinapa se- jos ollaan kaikki tavoitteet saavutettu, niin mitas taalla enaa tekisi.
Kai se on niin etta kun on saavutettu tietty paamaara, haluammekin jo jotain muuta, mutta eihan siina mitaan vaaraa ole, sehan on vain energian kiertokulkua.
Metsatonttu-taidatkin olla melkoinen tulisielu?
                           :smitten:

Tulisielu!? :2funny:

Eipä moni uskois, kun minut näkee. Luulevat että olen itse rauhallisuus.

Mutta kävin juuri ayerveda-opinnoilla, ja suurimmaksi osaksi löysin itseni tulisena pittana (myös vata). Joten jossain viileän pinnan alla roihuaa tulinen laava.  :D Kyllähän sitä on joskus vaikea pidätellä.

Ei kai vain sinussa liene samaa vikaa, ei kun energiaa!

                           :-X

                      Päämäärä!

           Joskos jo onkin mennyt oikealta,

             tai vasemmalta ohi kokonaan,

               ja siksi on ihan hukassa!


                            :2funny:

Olen elänyt niinkuin olen halunnut. Tosin, kaikki halunieivät ole toteutuneet siinä muodossaan, jossa ne saattaa olla hetkittäin, kun haluaa ehkä jotain, mikä ei ole tarkoituksenmukaista omalle elämälle.

Itseasiassa minulla ei ole ollut niinkään varsinaisia toiveita koskaan, koska tuntuu, että elämä toteuttaa itseään toivomatta, sen kun heittäytyy sen mukaan, joka jo vaatiikin sitten enemmän rohkeutta.
Tähän asti olen saanut enemmän kuin olen toivonut, niin Rakkaudessa, työssä kuin matkusteluissakin. Paljon on vielä kokematta ja näkemättä, mutta niin on elämääkin jäljellä vielä paljon, joten nou hätä, elämä on tätä!.

Itseäni olen toteuttanut, niin että itsekin olen yllätynyt monasti, mitä olenkaan toteuttanut. Myöskään varsinaisia päämääriä minulla ei ole ollut. Ehkä kuitenkin pidän tärkeänä elää hetki kerrallaan ja pyrkiä tekemään joka hetki valintoja, joiden kanssa voi elää itsensä kanssa sovussa lopun elämäänsä. Myös valintoja, jotka eivät vain tarjoa 'mielihyvää ja menestystä'.

Uskon, että luomisvoimani kasvaa kasvamistaan tietoisestikin, samalla kun elämä kuljettaa eteenpäin. Uskon, että vielä on paljon toteuttamista ja paljon jo toteutettu...
Jokainen asia ja tapahtuma elämässäni vie aina 'eteenpäin', joka hetki on valmis sen verran, kuin on tarkoituksellista nyt.

En tiedä olenko voittanut itseäni  ??? Mutta se mitä sillä ymmärrän, että tässä tarkoitetaan, voin sanoa, että KYLLÄ, KYLLÄ ja KYLLÄ.
Muutoin en pyri itseäni voittamaan kyllä mitenkään, vaan elämään sovussa Itseni kanssa.

Sen olen oppinut, että mitä lähemmäs 'kokoan' itseni kokonaisena tähän hetkeen ja siihen mikä on, sen paremmin elämä voi toteutua kauttani! Kunnioitan sitä 'muotoa', joka olen ja sitä mikä toteutuu oman elämäni kautta. Elämä on lahja!  :) Päivääkään en vaihtaisi pois ja on hieno tunne herätä jokaiseen aamuun tunne sydämessä, että on valmis keskeneräisenäkin !

(muoks. kirj.virh. again.) ;)

 ..olen valmis keskeneräisenäkin!
Vähän muokaten lainaan tämän avattareni alle.. jotenkin "kolahti"   :)

WOW-mita tekstia!
Mina en ole viela voittanut itseani, valitettavasti.

Mitä sitten koet(-te) sen itsensä voittamisen olevan?
(jos saa kysyä off topic)  :-\

Esim. Olen tehnyt itselleni tietyn suunitelman, enka pystykkaan pitamaan sita(tahdonlujuus)Olen onnistunut tietysti moniakin kertoja, mutta en aina.
Joskus olen syyttanyt ymparistoa- joskus muita ihmisia-resurssit, mutta loppujen
lopuksi kaikki olisi ollut minusta kiinni.

Päinvastoin kuin sawottarella, töitä saan aina ja vaikka miltä taholta ja mielenkiintoista, kun tänäänkin kattelin työtodistuksiani. Rakkaudessa on löytämättä se kumppani joka osaisi olla kumppani, haastaa ja kiusoitella oikealla tavalla, olla intohimoinen, vapaa ja hauska, sellainen mikä jouskarille nyt sopisi, ja toisi tulta. No mutta onpa tullut koettua sälää.

Pieniä toiveita toteutuu koko ajan ja monia isompiakin on tullut koettua.  :coolsmiley: :angel:

Henkisyydessä on vielä kaikkea edessä, mitä vain haluaa, taivas on kattona.  8)

Mietin tuota "onnellisuus" käsitettä, koska olen kokenut sitä lähinnä hetkittäin, ja pitää aina oikein kirjata ylös että mikä tekee onnelliseksi. Kaikki on enemmänkin liikettä ja tavoittelua, kokemista kuin jatkuvaa "onnea". Siihenpä auttaisi se säännöllinen meditaatio.

Tää on ilmeisesti hieman erilainen thread kuin minun aiemmin aloittamani..

Itsensä voittaminen on mielestäni sitä, että vaikka elämä ei aina menekään "omien piirustusten"
mukaan, niin pystyt hyväksymään hetkelliset vastukset, et masennu tai anna periksi vaan jatkat sinnikkäästi kohti sitä suuntaa johon haluat mennä kun tiedät sen olevan ainoa oikea vaihtoehto sinulle   :smitten:

Voi että, olen niin ylpeä siitä, että olen tullut koko ajan rohkeammaksi. Uskallan tehdä sellaisia valintoja, joita ennen pelkäsin. Tämä on tuonut minulle ihan käsittämättömän paljon itseluottamusta. :) Kaikkien ovien taakse kurkkimalla löydän koko ajan kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Kerran kun oven uskaltaa avata, sen uskaltaa tehdä myös jatkossa...

Tosin en ole tehnyt kaikista toiveistani totta, olen ehkä jopa liikaa keskittynyt kasvamaan ihmisenä ja persoonana, että olen kadottanut samalla jotain muuta. Mitään en kadu, kaikella on syy - ja seuraussuhteensa... mutta aika- ajoin olen hiukan parisuhteen tarpeessa. Sitä osa-aluetta olen laiminlyönyt... ja nyt koetan siihen panostaa olematta ylianalyyttinen. Antaa tunteen viedä, oikeassa se kuitenkin useimmiten on!

En oikein jaksa uskoa etta loytyy ihmisia jotka aina onnistuvat kaikessa, enka usko etta nain ole tarkoituskaan, yksi onnistuu liike-elamassa toinen rakkaudessa ja kolmas vaikka luomistyossa.
Mutta kaippa se on kiinni myos jokaisen omista vaatimuksista; yhdelle riittaa Lada ja toiselle ei riita Jaguaarikaan-eli jokainen kulkekoot omaa polkuaan ja resurssit kasvavat harjoitellessa, mita ikina teettekin kunhan mielekkyys sailyy
vai?
Itseluottamus on muuten erittain tarkeaa onnistumisessa ja luotto itseensa!
                                    :smitten:

Ja se että uskoo olevansa sen arvoinen mitä haluaa.  :coolsmiley:

Hyvin viisaita puhutte. Jokainen.

En minäkään usko, että on oikeasti olemassa ihmisiä jotka aivan kaikessa onnistuisivat. Vaikka kovasti yrittäisivät sellaisen kuvan antaa.

Mirjamin tekstiin viitaten... en jotenki usko ihmisiä, jotka väittää ettei ne toivo oikeen mitään. Okei oon itte aika haaveilija, mutta en silti usko etteikö jokaisella olis unelmia ja toiveita. Miten muuten on mahdollista pettyä jos ei muka oo toivonu mitään... tää pessimistien kuuluisa vetoomus... jos ei toivo mitään ei voi myöskään pettyä. Ihan ******* sanonko mitä. Jokainen toivoo ja odottaa koko ajan jotain ja mitä tärkeemmästä asiasta on kyse sitä enemmän pettyy. Vähemmän tärkeen asian kohdalla voi vaan olla ehkä hämmentyny tai yllättyny.

Muistanpa vanhan sanonnan:

Älä toivo, älä usko, älä rakasta!
Et tule pettymään.

Mutta et myöskään elä.

Niin, ehkä minä olen sellainen "surullisen kuuluisa" pessimisti sitten. ;)

Tuo ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa. Ettenkö eläisi. Elän todella isolla E:llä.
Tietysti on eriasia mitä kukakin elämänä pitää.
Minulle toivo merkitsee sitä, että tiedän ja luotan eiliseen, tähän päivään ja tulevaisuuteen itse määritelemättä valmiiksi huomisen totuutta.
Minulle usko on myös jotain, joka syvällä sisällä, usko elämän tarkoitukseen, oli se mitä tahansa, tänään tai huomenna tai vuoden päästä. Ei sitä, että uskon johonkin käsitteeseen. Tai yrittäisin vääntää sitä johonkin muottiin ajatuksen voimalla.
Minulle rakkaus on syvästi jonkin näkemistä ja hyväksymistä, armoa sydämessä.

Siksi en voi olla pessimisti, koska olen kokenut elämäni aikana pettymyksiä ja tuskaa, mutta ne kuuluu kokonaiseen elämään ja on osa sitä. Eikä niitä tarvitse pelätä. Ne voivat olla seurauksia siitä, että mieli-haluni ei ole toteutuneet jossain hetkessä. Minusta halut on ihan jotain muuta kuin haaveet.
Haaveet, ne ovat minulle sama asia kuin unet. Tai hyvän elokuvan katsominen.

Se tässä tavassa elää on välillä tuotannut hämmennystä, että muiden on sitä kovin vaikeaa hyväksyä ja heille tulee suunnaton tarve saada minut kokemaan samalla tavalla kuin he itse. Oi miten monet 'saarnat' olen kuullut 'ajatuksen voimasta', päämäärien pakollisesta tarpeesta yms... Ja juuri noita leimoja tulee; pessimisti, silti vastaavasti realiteetion opitmisti, yms.
Sinänsä ongelma ei ole minun, vaan heidän.
Hirveä hätä päästä määrittelemään minun tapani jollain lailla 'huonoksi'(tai ei voi olla oikeasti totta tai mahdollista), ettei oma tapa vain mahdollisesti ala tuntua siltä, kun vertailee sitä omaani.

Voisin vielä lisätä, että voiko pettymystä ja surua/tuskaa rinastaa suoraan toisiinsa?
Minulle suru ja tuska ovat luonnollisia tunnekokemuksia elämässä kuin ilo ja rakkaus tms.
Minulle ne (suru ja tuskakin) ovat terveitä ja luonnollisia 'reagtioita' johonkin elämän kokemukseen. Onko tervettä hymyillä onnnellisena, jos läheinen kuolee tai  menettää ihan mitä tahansa elämässään? Onko tervettä pitää surua ja tuskaa jonaina 'pahana' ja asiana, tai pitää sitä merkkinä 'huonosti eletystä elämästä' tai huonojen valintojen seurauksena?

Minun kokemuksen mukaan pettymys tulee ehkä juuri siksi, ettei uskalla kokea kaikkia kokemuksia, vaan etsii jotain (minusta ei realisistista 'nirvanaa ja onnea'). Ja juuri siitä, että elää elämänsä valmiiksi määriteltynä. En siis rinnasta ollenkaan surua ja tuskaa pettymyksestä johtuvaksi, vaan terveiksi tunteiksi tietyissä kokemuksissa.

No kyllä nyt työssä ja suhteissa yhtaikaa voi onnistua - tai ainakin kerätä mielenkiintoisia kokemuksia kummastakin. Onko suhdekin joku "onnistuminen" tms..  8) Etkös ole itsekin diamond onnistunut molemmissa? Minäkin periaatteessa koetan uskoa että alkuelämä oli vasta harjoittelua..

Niin ja Lilja, ainahan voi toivoa mutta jos toivoo aina kuuta ja aurinkoa taivaalta, niin silloin pettyy enemmän, mutta so what, pettymyskin on vain kokemus ja sitten voi muuttaa tavoitteita.  :angel: Välillä on tosin huojentavaa olla ilman jättitoiveita, mutta minkäs voi kun on venusjupiter-yksilö.  ::)

Hah Metsatonttu-sinapa sen sanoit-lopputulos on ettet enaa elakkaan!
Mirjam- en pida sinua pessimistina-vaan realistina.
Lilja- kuinka hyva onkaan etta meilla on unelmia, sehan virittaa uutta energiaa tulevaisuudelle, eihan ilman unelmia ole uusia haasteita ja GS, voi tietysti onnistua vaikka kaikissa 3 tavotteessa jotka mainitsin, mutta en usko etta koko elaman lapi onni seuraa eika ikina ole vastoinkaymisia
Eli pitaa jalat maassa, mutta haaveilla ja luoda...
                                    :smitten:

                                ::)

           Ei siis pidä mennä yli sieltä, missä aita on matalin.

             Vaan pitää jalat maassa ja pää pilvissä.

                Nostaa rima niin korkealle, että

                  voi surutta kulkea selkä

                    suorana sen alitse.


                             :2funny:

Ei vaan harjoitus tekee mestarin, loikata ensin matalalta ja vahitellen nostaa rimaa.  :D

Mitä on vastoinkäyminen.. illuusio illuusiossa.. minä elän menestysilluusiota nyt.. tai kipuamassa siihen taas omalla tavallani kovaa vauhtia.. olisi jo 2007, silloin menee kovempaa.  :coolsmiley:

Jatka vain, pista kaasu pohjaan.
On sanonta, etta rauta on taottava silloin kun se on kuumaa!

Hmm.. vuonna 2008 haluaisin vihdoin pistää hieman enemmän rahaa=matkustaa joihinkin kaukaisiin henkisiin paikkoihin siellä Tyynellä valtamerellä.. ei sen myöhempään, vielä kun kiinnostaa. Lähempänä Atlantilla tiedän yhden paikan. Näitähän suunniteltiin erään kanssa, joka toteuttaa osan toiveestaan. Minulla oli kova kiire muuttaa maasta jonnekin valoisaan tai henkiseen paikkaan, mutta vielä voi plania muokata.  :-*

Mirjam!

Sinähän toivot, uskot ja rakastat niin kuin minäkin.

Elämme siis! :smitten:

                 :'(

     Hidas ja tuskien täyttämä tie,

         puhdasta evoluutiota.

          ILMAN kvanttihyppyä.


               :knuppel2:

Tällä olemisen tasolla painovoima kyllä päättää kaikenmaailman kvanttihypyt lyhyeen. Eikä se mua tällä hetkellä edes haittaa.

Mä oon nyt viimesen vuoden aikana miettiny paljo oppaita ja enkeleitä ja muutenkin erilaisia energioita. Tajusin, että se ei oo itsetarkotus olla niihin yhteydessä, vaikka sekin on tärkeetä. Olennaisinta kuitenkin on se, että ne antaa voimia mun toteuttaa itteeni tällä tasolla kun kerran täällä ollaan.