Astro Foorumi

Kokemuksia ihmissuhteesta, jossa lähes koko ajan tai ainakin säännöllisin väliajoin tuntee tulevansa torjutuksi..
Kuin kova muuri vastassa. Vaikka paikkapaikoin pehmeätä ja mukavaa pintaa, mutta pinnan alta hohkaa kylmä...

Miten ja kuinka sellaisen kanssa tulee toimeen - voi elää?!?

Elämän energeettisesti liikkuvan, virtaavan laatusta johdosta padottu joki tukahtuu tai vuotaa yli äyräiden - pato on kuin ummetus; jatkuva tarve, joka ei vaan päkistelemällä tai asian unohtamalla helpota.

Erillisyyden kokemusta olemme täällä tulleet opettelemaan mielemme avulla.
Ja tarpeeksi koetun erillisyyden kautta alamme jälleen hakea ykseyttä..

Onhan näin kaikilla?
Onhan ykseyden kokemus sama kaikille?

Kuinka koet ykseyden - käytännössä?

Hyvä kysymyksenasettelu, mutta itse olen luovuttanut torjujien kanssa + poistanut heidät. On pöytä siistimpi kauniilla naisella että ihania miehiä tulee. Miksi tuhlata energiaansa ongelmiin - rakkaus ja ykseys pitää löytyä toisenkin sielusta ei vain omastaan.  ::)

Minua ei kukaan ex torjunut paitsi suhteen lopussa tai sen jälkeen ystävyyttä yrittäessä. Siksi en yritä.  :-* Ei kiinnosta. Ei ne niin ihmeellisiä ole.  :laugh: Heh, se torjuminen tuntuu kyllä aina samalta, kun tietää että viehättäisin miestä edelleen mutta hänen on vain unohdettava torjumalla, että pääsee eteenpäin. Se on sitte niin radikaalia ettei mikään muukaan voi toimia, lähinnä 2 tapauksessa uuden naisen takia. Voi, voi.  8)

Tee järkiratkaisu - vai haluaako henkilö vain omaa tilaa? Miehet menee John Grayn mukaan aina luolaansa välillä.

Järjen ja itsesuojeluvaiston ääntä oon viimeaikoina kuunnellu, ja huomannu muuttuneeni itse kylmäksi ja kyyniseksi  :(
En halua olla sellainen, en halua joutua suojelemaan itseäni toisen muuriin törmäämiseltä  :-[
Elämänvoima tukahtuu...  :buck2:

Eikös se energia kulje sinne minne pääsee, aivan kuin vesikin.

Vesi ja tunteet ~~ etsii uomaa ~~

p***ka tekee patoja  :crazy2:

Rakkaus avaa padot, hitaasti mutta varmasti  :smitten:

Älä jää tuollaiseen vaikutukseen - minullekin eräs olisi tehnyt pahaa ja lopetin kaiken yhteydenpidon. Mietipä nyt mihin olet menossa. Onko ongelma iso vai ajoittainen. En sietäisi mitään hyökkäyspuolustusleikkejä enää, eikä niitä olekaan.  :smitten: Eihän kenelläkään ole oikeus sinun elämäniloasi ja myönteisyyttäsi kalvaa omilla ongelmillaan. Jos asia ei kohene, vaihda seuraa.  :D

Ota ainakin breikki suhteesta, joka masentaa sieluasi!  :angel:

Ikitosi!

Olen kyllä kokenut molemmat puolet.Tullut torjutuksi ja ollut itse torjuja.Kirjoitan jälkimmäisestä,jos siitä mitään apua sinulle. :)

Aivan suhteen alussa koin/koimme valtavan voimakasta ykseyttä,jota en ollut koskaan kenenkään kanssa tuntenut.
Se oli sitä silloin tällöin näkemistä ja huumaa vielä muutenkin.

Mitä enemmän olimme yhdessä,sen ahdistavammaksi koin suhteen.Oletan,että molemmat ovat rehellisiä ja uskaltavat tuoda kaikki puolensa näkyville,jos jotain yhteisteloa vietetään.
Meillä ei näkynyt kuin rakkaus,muita tunteita mies pelkäsi.Pari kertaa vilahti jotain alkukantaista vihaa ja raivoa,jota jälkikäteen häpesi suunnattomasti.
Yritin keskustella asiasta ja kerroin,miten paljon olin vihaa ja väkivaltaa nähnyt,kokenutkin.Etten pelkää sitäkään yhdessä käsitellä.
Hän ei halunnut.Suhteemme päättyi siihen,etten"antanut"sen pimeän puolen olla kaapissa,vaan kuulemma pakolla kaivoin sen esiin.

Kaipa niin olikin.Mutta en pystynyt luottamaan,enkä antamaan itsestänikään kaikkea suhteelle,kun herkkänä vaistosin,että jotain perin kummallista on kätkössä.Vähitellen aloin vetäytyä yksinäisyyteen ja iski torjunta päälle.

Joku voisi ajatelle,että mikset vaan ollut siinä rakkaudessa.Sitä on vaikea selittää.Kaikki oli kuin näytelmää,jossa piti olla roolit päällä,enkä löytänyt omaani.Niinpä vetäydyin pois ja aloin kärsiä minäkin.
Siinä ei ole kummankaan hyvä olla.Oletan,että vaistoat myös herkästi toisen mielentilat ja sisimmän.Jos et saa kumppaniasi avautumaan,kertomaan mistä on kysymys,niin lähde hyvä ihminen!

Itseään ei kannata kovettaa,ja niin siinä ajan kanssa käy.
Katsoin pelin loppuun ja siitä oli se hyöty,että tästä lähin luotan vaistoihini.Hän oli siis opettajani.Mutta enää en jaksaisi,jos vastaava tilanne eteen tulisi.

Ei kannata hätiköidä,muttei myöskään jäädä hautaholvi tunnelmaan,kuten itse kotiamme kutsuin silloin.
Jaksamista valintaasi! :smitten:

Kiitos GS, SE ja Chandra - tunnepuolen avautumisesta todellakin on kyse;
hylätyksitulemisen -pelosta, että jos en hyväksykään kaikkine puolineen...
Olen kantapään kautta jo oppinut, etten voi sellaista toisessa ihmisessä väkisin parantaa.
Joskus on niinkin, ettei voi edes auttaa toista paranemaan. Hänen oma ongelmansa siis.
Silti itsekkäästi loukkaannun, kun koen, etten ole luottamuksen arvoinen.

Miksi se on niin vaikea uskoa, että on rakastetuksi tulemisen arvoinen! (kyselee myös itseltään  ::) )

Ikitosi! :)

Tuossa viimeisessä lauseessasi olisi meillä kaikilla mietittävää.
Miksiköhän se on niin vaikeaa?Ja juuri parisuhteissa?

Lasten,eläinten,Luojan,enkelten,,,
Noissa suhteissa rakkaus sellaisenaan on selkeää.Ei tule kysyttyä kelpaanko minä,vaan sen vain tuntee ja tietää.

Jos parisuhteissa uskaltaisimme rakastaa samalla tavalla,olisi niin paljon helpompaa.
Ei mitään rooleja.Olla vain sellainen kuin on,niin hyvinä,kuin huonoinakin päivinä.
Ei turhia yrityksiä olla sen parempi,tai huonompi(kovempi).

Ehkä edellisten suhteitten pettymykset kantautuvat aina uuteen.
Siksi mielestäni olisi hyvä putsata niin paljon kuin mahdollista vanhoista pois,ja olla jonkin aikaa yksin.
Jos suoraan ryntää uuteen,vie taatusti jotain mukanaan käsittelemättömistä asioista.Ollappa lasten kaltainen! :smitten:

En edelleen koe että minussa olisi kovasti pimeyttä - se on asia jonka mieli voi valita, että onko sitä vai ei. Voi valita myös rakkauden. Jos partneri on lähinnä siinä pimeässä, sekavassa polarieteetissa, niin hän löytää kyllä paljon syitä torjua rakkaus itseltään, ja toiselta. Kehä josta ei ole oikein ulospääsyä. Voit rakastaa itseäsi ja toista ja tarvittaessa vapauttaa itsesi toisesta ja rajoituksista.

Terveisiä Amma-tilaisuuksista! Huomaan että vähän väärät tyypit alkavat ihastuilemaan minuun, kun on niin täynnä rakkautta taas minä. Seuraa ei tule puuttumaan jos itse valitsee rakkauden ja rakastamisen.. ainakin henkisiä kavereita vaikkei rakastumisia. Toinen henkilö voi sitten vetää sellaisia puoleensa, jotka haluavat kokea torjumista, puutteita, paremmuutta tai vastaavaa. Ympäröikää heidät valolla ja jatkakaa omaa polkua.

Solu, joka päättä olla jakaantumatta on elämä, joka ei jatku.

Koteloituminen johtaa patologiseen autonomian tilaan, jossa informaation kulku ympäröiviin/vistä solukoista loppuu, ja solu syö itse itsensä.
Kuolleen solukon poisto estää ympäristön degeneroitumisen.

Elämän laatu on laajeneva; kaikkeen yhdistyvä ja alati lisääntyvä -
elämä muuttaa muotoaan - vesi haihtuu padotuista altaista

Ikit?

Kohta iki?

Sitten i?

Katoatko henkimaailmaan?  :o

Lienee parasta jatkaa keskustelua, kun aihekin on siirretty henkimaailman ilmiöihin :D

'Kauhun tasapaino' erillisyys/ykseys akselilla jatkuu...

'Henkisentienharjoittajillahan' on ollut tapana vetäytyä yksinäisyyteen mietiskelemään ja etsimään sitä henkisyyttä - yhteyttä itseen?
Kuinka tämä sopii Ykseys-teemaan, jossa yhteys on siis jatkuvasti olemassaoleva tila kaikeen Kaikkeuden kanssa, ja siis löydettävissä milloin vain, mistä vain, kuhan vaan etsii ?

Että niinkun mikä saa vetäytymään yhteydestä vaikka kanssaihmisiin?  ???

Ehkä vetäytyminen tapahtuu juuri siksi, että kadottaa ykseyden kokemuksen. Yksin oleminen palauttaa yhteyden kokemisen, sitten voi taas olla kollektiivisesti minussa ja kaikkeudessa.

Riippuu, kuinka huomionkipeä olen! ;D :2funny:
 :aurinko: :kaksoset: :na rakastan huomiota,
erityisesti rakkaaltani. :D

Olen myös hyvin taitava saamaan huomiota,
hyvin usein tietämättänikin.

Usein mieheni, joka v*ttumainen työnarkomaani, >:(
sanoo, että "Give me a one minute darling.."
ja olen oppinut, että se yksi minuutti kestää sitten
vähintään tunnin,
joskus on jopa 6-7 tuntia ja aina ennen
sen työmatkoja USA:han kokonaisia öitä,
kun hän valmistelee jotain projectia läppäri sylissä istuen. >:(

Hän todella rakastaa työtään ja uppoutuu
ja unohtaa usein itsensä aivan täysin. :)

Koska olen  :askendentti: :skorpioni: ja sitä myöden
varsin seksuaalinen, niin minua itkettänyt jo
monet kerrat se, että mieheni saattaa nukahtaa
läppärinsä eteen ja minä herään aamuyöstä
yksin sängystä ja menen herättämään mieheni,
että hän tulee edes sänkyyn, edes nukkumaan! :'( >:(

No.. ::) Ei minua yksin olo haittaa,
 :kaksoset: viihtyvät hyvin itsensä kanssa
ja yleensä eivät edes saa olla yksin kauaa,
kun joku on jo pyrkimässä seuraan. :)

Mutta.. ::)
Tiedättekös mikä ongelma nousee seurallisella,
flirtillä ja vilkkaalla :aurinko: :kaksoset: + vahvalla seksuaalivietillä varustetulla :askendentti: :skorpioni: :lla,
kun puoliso on uppoutuneena työhönsä 24 h/vrk..? (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Pettäminen, mikäs muu. Ei yllätä.. 8) oikeastaan on varmaan aika hyvä että härkäsi on työnarkkis, mitä jos sinäkin rupeaisit?

(http://www.fotosearch.com/thumb/corbis/DGT443/CBB001113.jpg)

(http://images.google.fi/images?q=tbn:_zGrqCmOWwIlFM:virtual.finland.fi/finfo/english/women/workfam1_b.jpg)

Ja olisin sitten tuollainen ikionnellinen yksinhuoltajaäiti? :)

Kersan hankkiminen vielä tähän tilanteeseen olisi silkkaa
hulluutta. :uglystupid2:
Lisääntyköön mieheni vaikka sen läppärinsä kanssa,
niin saada todella neroja tenavia. ;D

Miehiä on maailma puolillaan, senkun vaan poimii parhaat  ;)

Täytyy ymmärtää, että torjuminen on aina itsepuolustusta, joka perustuu pelkoon.   
 - - Olenko pelottava syöjätär?
Tää on kyllä niiiin herkullinen...  :P

"Ollaksesi onnellinen miehen kanssa, sinun täytyy ymmärtää häntä paljon - ja rakastaa vähän.
Ollaksesi onnellinen naisen kanssa, sinun täytyy rakastaa häntä paljon - äläkä edes yritä ymmärtää!"

Ok. Mutta tärkeintä ois kai kuitenkin ymmärtää itseään, omia vaikuttimiaan; mahdollisimman syvästi.
Miksi koen näin? Kokemushan on ihan vapaalla tahdolla valittavissa. ???

Kai se vähän riippuu, minkä laatuista torjuntaa se on? :)

Jos tietää, että minä ja se toinen kuitenkin rakastamme
toisiamme, niin se torjuminen on siedettävämpää.

Joka suhteessa tulee välillä torjutuksi syystä tai toisesta
ja jos sitä ei kykene hyväksymään, niin minun mielestäni
ei ole kypsä rakkaussuhteeseen.

Jos joku sellainen, jota itse ei rakasta ja/tai epäilee
sen toisen tunteita, niin samalainen torjuminen
saakin paljon raadollisemman sävyn. ;)

Joillekkin ihmisille tuo torjuminen on selviytymiskeino tukalasta keinosta.

Esim. ystäväni j... kanssa välillämme tapahtui fyysistä että tunnepitoista lähentymistä 9v sitten.

Kun asiasta kyselin ääneen, missä mennään,hän suuttui(raivosi),kun kysyin/tokaisin että mitä suutelumme eräänä iltana hänelle merkitsi?

Hän otti kaksoisveljensä juttuun mukaan,väittäen että kuvittelin sen ihanan ja kiihkeän illan..?? :uglystupid2:

Ja tuona iltana meitä oli 4 yhdessä ulkona, ystävättäreni näki kaiken myös(en niin ihanaa kuvitellut)..

Noita läheisiä hetkiä oli paljon.

Aina kun puhuin asiasta,hän suuttui.,ja piti väliä minuun kuukausia,kuin lakaistakseen asian maton alle.

Hänen tapansa vetäytyä ja kieltää kaikki.

Uskon vahvasti että välillämme oli vahva tunneside,rakkautta.

Hän ei vaan uskalla sitä itselleen myöntää,on niin helppoa vetäytyä,kuin ottaa vastuu tunteistaan ja teoistaa.

Härkä merkiltään on.

Tuo ko käytös aiheutti sen että suutuin,pisti välit poikki,3vuodeksi.

En voinut kauempaa olla erossa.

Rakastin niin syvästi häntä.

Mutta niinkuin sanottu toisille se torjuminen on selviytymiskeino pelottavissa tilanteissa.

Hänen kohdallaan,minä olin liian vavaluonteinen,itsekäs jnee hänen makuun,vaikkakin sähköä,intohimoa ja tunteita oli.

Nyttenkin uskon että hänen tunteensa on syynä tämän hetkiseen eroomme,
hän ei vain pytynyt olemaan kanssani vain ystävä,vaikka ei halunnut muutakaan kanssani,vaikka ehdotin.

Elämä on raadollista kiinnittymistä aaltoliikkeiden frekvenssiin.

Tunnesiteet parhaimmillaan syvenvät olemassaolon kokemusta.
Mutta pahimmillaan ovat pelkkää pintavärettä sitä miten kuten selittelemme asioita ja tapahtumia itsellemme...

Vapautumisen tarve eli kiinnittymisen pelko on kiinnittymisen merkki. Silloin on kiinnittynyt kiinnikkeisiin ja tahtoo kokemuksen irtirepäisystä.
Lycka till!  :uglystupid2:

Vai 3 vuodeksi.. uskon että menee 5v lonkalta, enkä edes tiedä olisiko se rakkautta vai mitä välillämme.. onpa maailmassa muuten paljon pimeyttä ja juominkia, kun käy la iltana kaupungilla.. ja todella torjumisesta, en ymmärrä mitä muuta tarkoitusta se palvelee kuin että unohda.

Allaoleva on tuttua, tuntuu että aina pitää aloittaa alusta, tavallaan olen vapaa, tavallaan mietin että mikä sen rakkauden edellytys taas olikaan? sielunkumppanuus? usko? ei-usko? hmm..

"Hänen tapansa vetäytyä ja kieltää kaikki.

Uskon vahvasti että välillämme oli vahva tunneside,rakkautta.

Hän ei vaan uskalla sitä itselleen myöntää,on niin helppoa vetäytyä,kuin ottaa vastuu tunteistaan ja teoistaa.

Härkä merkiltään on.

Tuo ko käytös aiheutti sen että suutuin,pisti välit poikki,3vuodeksi."

(http://www.vermillionmaldives.com/resorts/R_ari31.jpg)

Koko lapsuuteni koin kauhua ja pitkälle aikuisikään, olin aina ylioptimistinen, en koskaan uskaltanut tuoda julki negatiivisia tunteitani. Nyt aikuisena, ne ovat tulleet ryöppynä, mutta olen selvinnyt niistä kunniakkaasti. Kauhun tasapaino syntyy, sisäisen miehen ja naisen epäbalansista, sillä VAAKANA tiedän sen, kun toinen kuppi on kallellaan ja toinen ylhäällä, odottamassa vastapainoa. Kun lopettaa, asioiden vatkaamisen, saa sisäiset tunteensa, oikeille raiteille. :laugh:

JA MITEN NE SAAKAAN TASAPAINOON??  ???

Onko siis sisäisellä miehellä tarve erillisyyteen?
Ja sisäisellä naisella tarve yhteyteen?

Miksi niin kauhea vääntö??  :o

minä mietin tänään kanssa tuota sisäistä N/M tasapainoa. Että mitäs se sitten pitääkään sisällään. Aktiivisuus/passiivisuus? Tunne/järki?

 :o

ARGH!! :buck2: Terhi! Tuo on ahdistavaa!
Ei tuollaisia aleta kyselemään ja tenttimään,
etenkin  vielä jos siinä on yleisöä paikalla!

Lähentymiset ovat kahden kauppa, eikä mikään esitys ystäville.

Minua ärsyttää muutoinkin tyypit (miehet),
jotka kyselevät joka (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/soapbox.gif) liikkestä, eleestä, ilmeestä,
hiljaisesta hetkestä, sanasta ja hanskasta, saappaasta
ja kummin kaimasta,
että mitä minä ajatelen/mietin, tuntuuko tämä tai tuo hyvälle,
mitä ajatuksia tämä tai tuo aiheuttaa/merkitsee ja.. :tickedoff: :buck2:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/gorilla.gif)(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/whip.gif)

Pitääkö sitä kaikki analysoida suusanallisesti
vai onko niillä tilannetajussa ja kehon kielen ymmärtämisessä jotain vikaa?! :uglystupid2:

ARRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/3969.gif)

...  ::) Helpotti... ::)

 ;D Asteriiiiiiiiix.......

 :2funny: