Astro Foorumi

Olen tässä tuskaillut jo pidemmän aikaa sitä etten tiedä mitä haluaisin työkseni tehdä, mikä olisi minun alani. Tuntuu että kiinnostus kaikkeen kestää vain hetken. Miten olette löytäneet oman alanne ja oliko se helppoa? Miten tiesit että tämä on sinun juttusi?
Oinaana olen kärsimätön luonne joten kovin tarkkuutta vaativa ja rutiininomainen työ ei oikein tunnu omalta. Kuulisin mielelläni kokemuksianne  :)

Vastailen pikkuveljeni puolesta, joka on  :aurinko: :oinas:. Hän suhtautuu intohimoisesti kirjoittamiseen, joten hän kirjoittaa ja haluaa siitä ammatin itselleen. Mikä kirjoittamisen ala sitten on kyseessä, sitä en voi kertoa koska sitten kerron hänestä jo liikaa ilman hänen lupaansa. Mihin asiaan sinä suhtaudut intohimoisesti? Itse olen :venus: :mars: :oinas: ja kaikki asiat, jotka inspiroivat ja tuovat kauneutta elämään, ovat hyviä suuntaviittoja oikealle alalle. Mitenkä olisi vaikka matkaopas? :P ??? :)

Olen juuri samanlainen kuin sinä Artemis, että olen koko ikäni etsinyt mieleistä työtä, mutta kaikkiin kyllästyn ajan myötä.Minulla on pakko olla vaihtelua ja uusia innostuksen aiheita tai minusta tulee rutiininomaisessa työssä tosi tylsä ja ärsyyntynyt :).Nyt olen vakavasti suunnitellut kirjoittamista ja erilaisia luovia töitä koska ne ovat ainoita jotka tosissaan ovat minua aina innostaneet   :) .Kaikki luova kauneus ja eläimet kuuluvat siis tulevaisuuden suunnitelmiin, mutta tasaisen vaihtuvalla tavalla, koska olisihan se hirveää väsyä niihinkin  :o .

En ole löytänyt vieläkään. Kaikenlaista on tullut tehtyä ja oinaan "arkkihommaakin" eli yksityisyrittäjänä olen ollut.
Nyt sentään on valjennut sen verran, että ihmisten parissa haluan toimia, niinkuin olen melkein aina tehnytkin.

Nyt elän jänskää aikaa kun tuo Jupiter on pyörinyt AC:lla, sain äskettäin aika vastuullisen työn ja nyt vielä tarjouksia satelee luottamus- ja järjestöhommiin.
Aika metkaa, tähän asti olen ollut aika yksinäinen susi vaikka kovasti ihmisistä pidänkin.

Mites, etkös sinä ole maininnut tykkääväsi lapsukaisista? Jotain lasten kanssa ehkäpä?

Vahingossa  ;D koulutettuani itseäni sinne ja tänne, tehtyäni töitä samalla periaatteella, jäin kotiin tekemään lapsia  8) Ainoastaan kaksi asiaa on elämässäni pysynyt yli kymmenen vuotta intohimoisena harrastuksena ja sitten PAM, aukeni mahdollisuus tehdä niitä työksi  :angel: Niitä nyt värkkäillään... työni on kausiluontoista ja kuluttavaa, ihmisläheistä hommaa. No, kun kausi loppuu, olen kurkkuani myöden täys koko touhua ja erakoidun kotiin lasten kans. Aikansa tätä ja olen taas ihan kypsä ja valmis töihin.
Eli täysillä aina, koko sydän ja ruumis pelissä... pakko saada kumminkin totaalitaukoja, muuten ei jaksa. Silti taukojenkin aikana intohimoni harrastuksiini säilyy, mutta silloin onkin aikaa minun ideoille ja kokeiluille...
Voisi kai sanoa, että olen löytänyt työni todellisesta intohimosta  :smitten:

minä en ole löytänyt :(

Minäkin pidän kirjoittamisesta mutta se on aina ollut tapa purkaa ajatuksia, lahjoista en oikein tiedä. Nautin siitä kyllä. Olen lapsesta saakka kirjoittanut ja rakastin koulussa kirjoittaa aineita. Minulla on mielikuvitusta  :)
Eläimet ovat hyvin lähellä sydäntä niinkuin Taiskakin mainitsi. Ja kyllä vaan, pidän paljon lapsista kuten Synapsi muistelikin  :)
Ehkäpä lapsista voisi löytyä ammattikin. Varsinkin ajatus työksentelystä esim. sellaisten lasten kanssa jotka ovat kokeneet kovia kiinnostaisi kyllä.
Matkustaminen on myös intohimoni.
Minulla on vain itselläni huono puoli ampua alas omia haaveitani tyyliin "ei minusta siihen ole kuitenkaan". Kun uskaltaisi oikeasti lähteä tavoittelemaan haaveitaan. Mitäs siitä jos epäonnistuu, ainakin olisi yrittänyt.

 :o Onko tämä yleinen piirre oinaille? Just keskustelin ystävän kans tästä, miten eroon-teemal?! Taitaa olla perfektionistin yks piirre, pelkää ettei onnistu niin hyvin ku haluis ja siksi jättää tekemättä...?

Auts, toi sattui  :P. Eli osu ja uppos ainakin täällä..
Toi perfektotauti on yksi viheliäisimmistä luovuuden jarruista. Yrittänyt siitä jo vuosia eroon, vielä rimpuilen!

Ehkäpä.. Ärsyttää olla jossain huono  ::) Mielummin jätän sellaiset tekemättä missä tiedän olevani surkea, mutta toki sekin riippuu mistä on kyse. Tyhmää ehkä..
Siinä myös yksi syy miksi kyllästyn nopeasti työhöni, kun sen on oppinut ja sen hallitsee niin se ei tarjoa enää mitään haastettakaan. Siksi haluaisin löytää sellaisen alan/työn jossa voisin säilyttää innon ja ilon tehdä.
Jotkut ihmiset ajattelevat että työtä on pakko tehdä eikä siitä ole tarkoituskaan nauttia. Uskon kuitenkin että minulle olisi olemassa kenties jokin sellainen työ josta nauttisin, jotain.

Kuuleppas Artemis, kun Oinaalla ei välttämättä ole ns. omaa alaa. En minä ainakaan ole löytänyt, tosin en ole liiemmin etsinytkään. Elän vain Elämää.

Hyvin monella alalla on mielenkiintoisia asioita ja katsantokulmia. Oinaan tehtävä on kuitenkin luoda itselleen oma tila ja omat näkövinkkelit, onhan Oinas tie aukaisija ja auraaja muillekin, teki sitten vaikka mitä.

 Itse olen toiminut liki 30:llä alalla, jonkun aikaa kussakin. Yleensä monta hommaa yhtä aikaa, jolloin mikään ei ehdi kyllästyttää. Ja jos kyllästyttää, eiku potku prs:lle ja menox. Siis eteenpäin.
---

Mutta sinua, Artemis, katsoessani planeettasijaintien perusteella, sanoisin että sovit yrttiparantajaksi ja mielellään siinä kouluttajaksi. ASC Ravussa pehmentää Oinaan suoruutta edes hiukan, jolloin oppilaan on helpompi ottaa vinkit hyödykseen. Lisäksi siellä on Ceres, joka auttaa 'isoisen' roolissa melkoisesti. Toki Rapusijainti tekee ehkä hiukan liian huolehtivaisen otteen, kun se on Vanhemman roolia kuvaava.
Oivaltavuuttahan tämä Oinasrypäs -siis Aurinko, Kuu, Venus, Mars nostaa pintaan, joten älä helkutissa piilota kynttilääsi vakan alle.
Perusprotestantteina (siihen uskontoryhmäänhän luterilaliset kuuluvat) me suomalaiset emme meinaa uskaltaa tehdä kömmähdyksiä =virheitä. Kuitenkin oppiminen tulee vahvimpana juuri yrityksen ja erehdyksen kautta.

Venus ja Mars Oinaassa mahdollistavat Sinulle olla ryhmässä sekä pomona että osallisena, siis vuorotellen.
Merkurius MC:llä Kaloissa antaa hyvin monia pehmeitä toisten persoonallisuuksien lukuominaisuuksia. Näitä jos mitä perehdyttäjä tarvitsee tehtävästään suoriutuakseen.

---
Ups! Siis peruskysymyshän oli 'Kuinka olette löytäneet oman alanne, Oinaat?

Minulla on ollut onni pyöriä elämässäni hiukan siellä sun täällä. Rutiineihin en sovellu, se on sitte hirsipuun paikka, jos paikalleni suostun jäämään. Tosin siihenkin tarvitaan monta miestä ja heille hyvät piilopaikat, jotta väijyen onnistuvat minut riippukeinuun laittamaan.  ;) ;D

Sovellun ehdottomasti parhaiten töihin, joissa saan käyttää luovuutta, toimia useissa eri tehtävissä pitkin päivää. Ensimmäinen , joka lentää kaaressa työn aloittaessani, on ehdottomasti kello. Sellaista hirvitystä en kestä edes ranteessani. Toki usein unohdan ajankulun tyystin, mutta mieluisissa töissä sillä ei juurikaan ole väliä. Mitä nyt joskus unohdan kokonaan päivämäärät, kuukausien vaihtumisen jne.
Nykyisinkin teen vuorotellen useampaa työtä, siis freelancer. Vertaan tilannettani tuoliin. Jos siinä on useampi kuin yksi jalka, se pysyy paremmin pystyssä, jos taas joudun vaihtamaan jonkun työni uuteen, ei tuolini keinuminen haittaa, kun siihen todennäköisesti menee muutama päivä. Elämä ei siis kaadu, korkeintaan horjuu. Joutuvat silloin selkälihakset edes hiukan tekemään töitä pitääkseen kroppani kunnossa, tai edes hiukan paremmassa.

Juonteena eri toimissani on ollut toisten palvelu, toisten auttaminen, toisten hoitaminen, toisten turvaaminen, pampunheilutus, turvallinen liikenne, hmm... ai niin kyynelkaasuakin olen joutunut käyttämään. Ampuma-aseetkin ovat tuttuja, mutta eivät työssä. Neuvominen on aika rakas puuha kaiken muun menon ja melskeen keskellä.  :police: :knuppel2:

Ammatinvalintakysymyksiinkin (sekä persoonan vahvaan tuntemiseen= itsetunnon rakentamiseen siis) olen puuttunut, samoin parisuhdekysymyksiin ja teamityön kehittämiseen. Nämä viimeksimainitut ovatkin aina sydäntäni lähellä. Miksikö? Helppohan tähän on vastata: Yhteiskunta on sitä vahvempi mitä omemmissa toimissa jokainen ihminen täällä puuhastelee. Silloin työn tulos myöskin on rahallisestikin antavinta sekä henkisesti antoisaa, luovuutta inpiroivaa. :angel:

Jatkossa toivon voivani elää mahdollisimman liki luontoa. Katsotaan, antaako elämä yhäkin minun tehdä henk koht oman elämäni päätökset. :coolsmiley: :smitten:

Herttinen kun sydän hypähti kun näin aiheet otsikon! :D

Täällä painiskellaan ihan saman ongelman parissa; mikään ala ei tunnu "omalta" ja vähän palloilen sinne tänne opiskelemassa sitä sun tätä.. Vähän alkaa jo ärsyttää kun mikään ei tunnu oikeen miltään ja ala joka ehkä vähän kiinnostaa niin kiinnostaa vain hetken.

Kaipa meissä sitten on jotain perfektionistin vikaa? Mutta tottahan se on, että jos tietää olevansa surkea jossain, niin ei sitä työkseen halua tehdä.

Kouluttaudun tällä hetkellä eläinten- ja karjanhoitajaksi, jotain suorasukaista ja selkeää käsillä tehtävää hommaa siis mielin. Animaattorin paperitkin on, mutta kun tuo luovuuskin on niin inspiraatiosta kiinni niin ei siitä leipätyötä voi minun tapauksessa saada.

apua, minä en tiedä yhtään mikä olisi minulle sopiva ala ...ja itseluottamus on aika hukassa  :buck2: onko se sitten todellakin vaan niin että minulla ei olekaan mihinkään taipumusta tai lahjoja ja on tyydyttävä ja oltava onnellinen siivoushommissa?  ???  :o

Tuo olisi ihanaa =)

Niin, kaikella on puolensa.

Asiasta toiseen, minulta ei onnistu noiden hymiöiden käyttö lainkaan... Outoa..

Miten olette löytäneet oman alanne ja oliko se helppoa? Miten tiesit että tämä on sinun juttusi?
Oinaana olen kärsimätön luonne joten kovin tarkkuutta vaativa ja rutiininomainen työ ei oikein tunnu omalta. Kuulisin mielelläni kokemuksianne 

Ei ole ollut helppoa löytää omaa alaa, elin on tullut kokeiltua paria muuta alaa enenkuin löytyi UNELMA-ALA.
Olen ollut aina taiteellisesti lahjakas; piirtelin kaikenlaista ja osallistuin piirustuskilpailuihin. Joistakin tuli jopa menestystä... Olen juuri sellainen kärsimätön luonne, että työssäni pitää saada käyttää luovuutta ja spontaaniutta. Omassa työssäni olen pilkunviilaaja; hion ja viilaan, välillä taitaa mennä liiankin pitkälle. ;) Rutiineista en pidä; ne tuntuvat kuollettavilta.

 Minulle se tietty suunta oli selvää jo iiihan pienestä asti, nykyisen ammattini sanoin kuulemma jo 7-vuotiaana enkä edes muistanut sitä kuin vasta koulutuksessa jo ollessani törmäsin serkkuuni jolle olin tulevan ammattini todennut tuolloin ;D. Analyyttinen hommailu ja tieteellinen suuntaus on ollut mulle luontaista, tämä on kyllä lähinnä :askendentti: :neitsyt: vaikutusta.
Pässimäisesti siinä sitten vaan eteenpäin, jokin ihme johdatus tässä on ollut koska olen useampaan kertaan ollut luovuttamassa mutta jostain sitä voimaa on aina viime tingassa tullut. Valmis olen jo onneksi, mutta oinasmainen kärsimättömyyteni ilmenee tiedonjanona ja uutuuden viehätyksessä joten imen kuin pesusieni parin vuoden aikana työpaikasta kaiken irti ja sitten huomaan että alkaa jo maistua rutiinilta, kaipaan taas uutta ja lisää. Onneksi sopimukset ovat menneet ihan itsekseen umpeen tuolloin: määräaikaiset työsuhteet taitavat olla se mun juttu.
 Nyt olen taas astumassa uudestaan työelämään mammalomailun päätteeksi -jänskättää  :laugh:

Minä menin peruskoulun jälkeen kauppakouluun, kun en puutteellisen ohjeuksen vuoksi muusta tiennyt. EI natsannut.
Muutaman kurssin, pätkätyön ja pitkäaikaistyöttömyyden kautta kouluttauduin Elektroniikka-alalle, mutta astman puhjettua ei tämä homma onnistunut  :-\
Nyt olen valmistunut hierojaksi ja tämä on sitä, mitä haluan tehdä  :D
AInoa huonopuoli tässä on se, että yrittäjän osa ei ole kovinkaan helppo. Ja nuo lippuset ja lappuset ja verot ja hakemuksen ja...
Mutta loppujenlopuksi työ ja ihmisten kanssa oleminen on se, mitä minä haluan tehdä  :)

luulenpa että tälle oinaalle ei ole yhtä oikeaa alaa. jokainen homma johon on lähtenyt on tuntunut oikealta, mutta kummasti hommat on vaihtuneet...silti aina samalla innolla uusiin seikkailuihin.

kait tuo on oinaalle ainaista hakemista ja etsimistä...sehän taitaa olla oinaalle se elämänsuola joka saralla.

oinaan huonoja puolia on nimenomaan kyllästyminen ja kärsimättömyys.

levoton sielu...  :idiot2:

 ;D ;D