Astro Foorumi

Tämä on hankala aihe, mutta pakko ottaa taas puheeksi. Minulla on todella paljon kokemuksia erilaisista selvänäkijöistä ja korteistakatsojista. Vaikka en näkijää tuntisikaan niin aina menen avoimin mielin ottamaan vastaan tietoja.

Mutta miten pitäisi käyttäytyä kun selkeästi huomaa, että näkijä ei näe tai ettähän näkee voimakkaasti omien asenteidensa kautta? Näen itsekin kortit edessäni, mutta huomaan että tulkitsija tulkitsee niitä esim. oman voimakkaan ennakkomielikuvansa kautta, usein tuntuu myös että näkijä tulkitsee toisen elämää OMAN ELÄMÄNTILANTEENSA valossa. Ja se on jo aika ikävä tunne: Minä asiakkaana olenkin siinä näkijän omana terapeuttina!?

Pahinta on, että jotkut näkijät alkavat kritisoitaessa voimakkaasti puolustaa omaa näkemystään ikään kuin asiakkaan vastaväitteet olisivat väistämättä aina vain jonkinlaista "kipeän totuuden" kieltämistä ja muutosvastarintaa. Tällä oerusteella ikään kuin pitäisi hyväksyä IHAN KAIKKI mitä näkijä sanoo. On todella vastenmielinen tunne, jos auttaja asettuukin asiakkaansa yläpuolelle ja alkaa antaa autoritäärisen äidillisiä neuvoja ja jakelemaan latteuksia kuuntelematta lainkaan asiakastaan, joka kuitenkin vilpittömästi asioita kyselee.

Hengen ja tiedon messuilla olen kahdesti joutunut tällaiseen tilanteeseen. Edellisellä kerralla katsoja ei vain yksinkertaisesti nähnyt mitään. Hän oli ottanut vain "tarotennustajan roolin" (rahaahan sillä kyllä ansaitsee vaikka ei näkisikään), ja vaikeahan sellaista roolia on ainakaan etukäteen kritisoida tai kyseenalaistaa kun tutkintoja ei alalle ole ;).

Tänään menin jälleen uuden näkijän eteen, jälleen avoimin mielin ja vastaanottavaisena. Näkijä ei ollut varsinaisesti aggressiivinen mutta hän ei silti oikein välittänyt kuunnella minua. Olisin saanut katselmuksesta paljon enemmän irti jos olisin esim. katsomisen edetessä saanut korjata olennaiset faktat elämästäni, jotka näkijä ymmärsi aivan väärin. Hän kyllä yritti kuunnella, mutta ei oikein tajunnut, etenkään mustaa huumoria...;)

Kiusallisinta on, että kun joillekin näkijöille kertoo, että on tavannut muitakin selvänäkijöitä, niin he suhtautuvatkin yllättäen avoimen halveksuvasti muiden näkijöiden antamaan tietoon!! Siis ikään kuin se olisi automaattisesti TÄYSIN VÄÄRÄÄ. Tämä on mielestäni aika vakava juttu, kun tieto on kuitenkin "intuitiivista", kanavoitua, niin on todella hämmentävää jos joku näkijä tuomitsee kylmästi toisen näkijän kanavoiman tiedon "täysin vääräksi". Ennemminkin epäilen tällaisessa tilnateessa kyllä sen kanavan tietoa joka tuomitsee muut! Ja tällainen suhtautuminen on vieläpä todella yleistä!!

Kerroin esim. ko. korteistakatsojalle, että minulle on kerrottu monen eri näkijän taholta, että olen syvästäkin taloudellisesta ahdingosta huolimatta tässä elämässä aina ns. "rahakuningatar", eli kuulun niihin ihmisiin jotka selviävät lopulta aina taloudellisesti ("rahakuningatar liikuttelee rahaa"). Totta kai sanomaani liittyi myös huumoria, sillä olin juuri kertonut taloudellisista vaikeuksistani. Näkijä suhtautui tähän tietoon hyvin halveksivasti ja piti väitettä täysin vääränä. Hän ymmärsi "rahakuningattaren" roolin jonkinlaisena kylmänä pankinjohtajuutena. Itse olen käsittenyt sen vain eräänlaisena arkkityyppinä johon ei liity tunnelatauksia (vs. jotkut meistä puolestaan elävät koko elämänsä eräänlaisen "lesken elämää", vaikka olisivat naimisissakin jne.). Tässä kohtaa mielestäni näkijän universaali lukutaito ja  ymmärrys ei riittänyt tulkitsemiseen.

Vielä enemmän hämmennyin kun näkijä käsitti (järjellään) elinkeinomme aivan väärin ja vakuutti että "se uuvuttava raadanta hevosten kanssa on nyt jäämässä kokonaan taakse ja menette kohti uutta". Olemme mieheni kanssa vasta aloittaneet täysin uudella alalla ja hevoset ovat myös meidän molempien ammatti ja intohimojen kohde ja meille ovat monet näkijät sanoneet, että jos jaksatte vain yrittää niin juuri tämä hyvin hyvin originelli ala tulee tuottamaan hedelmää roppa kaupalla. Tämä "näkijä" ei ilmiselvästi tajunnut ollenkaan
mistä on kyse, sillä olin kertonut olevani ammailtani "taiteilija". Koska hän ei siis käsittänyt rationaalisesti mielessään, että hevosten kanssa voi tehdä myös taidetta hän tuomitsi koko elinkeinomme vanhojen ja tuhottavien asioiden" joukkoon. Hän jopa vihjaisi että "navetta ehkä palaa" vaikka olemme juuri päin vastoin vasta muuttamassa maaseudulle kaupungista, jotta vihdoinkin voisimme kunnolla aloittaa työskentelyn hevosten kanssa :))

No, nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä, mutta saavat kyllä hyvin hämmentyneeseen ja ahdistuneeseen tilaan kysyjän joka kuitenkin ihan tosissaa haluaisi vastaanottaa vain ANNETTUA tietoa henkimaailmasta, ei kuunnella näkijän omia asenteita.

Ei millään pahalla, mutta olisko tässä nyt opetus siitä että luota itseesi ja opettele kuuntelemaan omaa tietoasi joka sinussa on  :smitten:
Motiivista on kyse, puolin ja toisin.

 ;) Mateve

Hmmm.. ikävä kokemus varmasti.
Itse lähtisin nostelemaan, jos huomaan olevani selvänäkijän terapeutti
omaan laskuuni tai sitten kysäisisin,
että voidaanko tehdä sellainen vaihtokauppa,
että minä kuuntelen hänen murheensa
ja hän sitten kertoo intuitiostaan. ;)

Tälläinen juttu on tapahtunut minulle kerran
ja toimin edellä kertomallani tavalla. :)

Kysyn intuitiota jotakin epäselvää tilannetta
ymmärtämään joltain selvänäköiseltä ystävältä,
mutta tulevaisuuteni ohjakset ovat minun käsissäni,
eikä jonkun ennustajan. ;)

Olen vain niitä ihmisiä, jotka luovat itse oman tulevaisuuden,
eikä tulevaisuutta, minkä joku ennustaja luo minulle. :)

Kyllä se elämä kantaa. :smitten:

Varmaankin niin, mutta voi kyllä samaan hengenvetoon kysyä mitä järkeä on ylipäätään kysyä näkijöiltä mitään, jos heidän roolinsa on olla vain rahaa saalistavia asiakkaan "oman vision herättäjiä" :))

Olen ollut todella hädissäni joskus näkijän edessä ja saanut kylmää vettä naamalleni: muutama vuosi sitten menetin ensin lapseni, sitten lähes perään mieheni, sen jälkeen pitkäaikaisen työpaikkani...ja kuinka ollakaan törmäsin tässä tilanteessa näkijään, joka ei nähnyt intuitiivisesti mitään vaan luki kuin sisälukuna tarotkirjan "tulkintoja".

Suuri osa näkijöistä joita olen kohdannut oikeasti näkevät ja jaksavat kuunnella myös asiakastaan. Tunne todella "intuitiivisesta, kanavoidusta tiedosta2 on varmaankin jokaisen kysyjän toive. Mutta mistäpä sitä voisi tosiaan tietää etukäteen, että onko "näkijä" korteistakatsojalle vain trendikäs new age -rooli (ja ansaitsemiskeino) vai onko henkilö oikeasti selvänäköinen.
Monet näkijät kun tuntuvat uskovan itsekin vakaasti omaan herkkyyteensä, vaikka heidän ennustuksensa menisivät aivan metsään.
Ongelmana on osittain se, että kritiikkiä ei ikään kuin sallita. Ja ahdistuneet asiakkaat epäilevät myös häpeilevät sitä, että ovat antaneet rahaa puoskarille, saamatta apua josta ovat maksaneet ;)

Elämään kuuluu asioita, joiden kulkuun ei voi itse vaikuttaa
ja tälläisiä ovat esim. läheisen ihmisen kuolema,
joskus useammankin läheisen, kuten allekirjoittaneella,
mutta silti se kuuluu luonnollisena osana ihmiselämään.
Välttämään sitä ei pysty.

Silti se oma elämä kantaa sinne, minne sen itse haluaa
kantavan. ;)

Mitä järkeä kysellä ennustajilta asioistaan,
etenkin, kun itse kuitenkin tietää parhaiten..? :coolsmiley:

Kai tässäkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki. ;)

Suuri osa ihmisistä hakee vastauksia elämäänsä
edelleen itsensä ulkopuolelta, eikä itsestään. ;)

Itse kysyn neuvoja luotettaviksi havaitsemiani
selvänäköisiltä ystäviltäni esim.
selkiyttämään jotain tilannetta
ihmisten motiiveista toimia jossain
esim. vaikka liike-elämän asiassa.

En siis ole kiinnostunut niinkään paljon
lopputuloksesta, koska luon sitä itse,
mutta auttaa oikeastaan enemmän,
kun ymmärtää muiden ihmisten motiiveja
toimia ja silloin pystyy "ohjailemaan"
paremmin tilanne toivomaani lopputulosta kohti. :)

Selvänäkijä ystäväni ovat kuin
auton navigaattorilaite. ;)

Näyt tulevat tai sitten ei  :) jos on sekasortoinen elämä, niin vaikeampi nähdä, kun kuvat tulevat palapelinä ja yritä siinä sitten luovia ne paikoilleen ja se on aika hakuammuntaa :-\ ei näkijät ole aina näkijöitä ja jos menee näkijälle, niin täytyy hyväksyä se mitä pyytää tai sitten vaan kuunnella omaa intuutiota :smitten:

Minulla on ystävä, joka on ns.'näkijä' ja hän minulle joskus sanoi, että mielummin tituleeraisi itseään 'terapeutiksi' kuin joksikin selvännäkijäksi. Sanoi, ettei hän niitä kortteja tarvitse, vaan ne asiakkaat. Sillä näkemiseen ei kortteja tarvita, joko näkee tai ei.
Kyllä näitä 'näkijöitä' on moneen junaan, se on totta.

Tässä voisi miettiä, että vaikka juuri puhumme, että 'sen saa mitä tilaa', niin jossain menee raja näissäkin. Se on myös yhden yksilön tehtävä, vetää rajat miten minua voi ja saa kohdella, eikä pelkästään vain aina 'katsoa peiliin'. Ja hyvä olisi aina huomata, kummasta on omalla kohdalla kyse missäkin tilanteessa. Edes toisen osapuolen.

Olen itse sitä mieltä, että on sitä missä ammatissa tahansa, niin sitä on vastuussa siitä mitä tekee. Varsinkin jos ollaan alueilla, jossa ihminen on haavoittuvimmillaan, silloin on vastuu suuri.
Jos sitä asettuu 'asemaan', jossa tietää kohtaavansa ihmisiä, jotka ovat haavoittuvaisimmilaan ja edessä 'sielu avoinna', niin kyllä sitä on vastuussa siitä, ettei omalla taitamattomuudellaan ja kehittymättömyydellään riko ihmistä lisää.

Toki on näitä ns vain 'ennustajia' jotka minusta ovat ihan eria asia, kuin taas 'näkijä', joka auttaa ihmistä elämäntilanteessa kuten vaikka terapeutti konsanaan.
Ja tietysti kaikkia sekoituksia siltä väliltä.

Varmasti jokaisella on tilanteita elämässään, että kaipaa tukea ja apua, eikä vain peiliä osoittamaan, että nyt pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa elämä omiin käsiin. On vaiheita, kun sitä 'murtuu' ja tarvitsee tukea ja apua.

Ametistar  :smitten:
Oman kokemukseni mukaan, on aikoja jolloin ei anneta nähdä kysyjälle, koska asia on kesken, odotetaan hänen valintaansa. Asiat synkronoituu ajallaan, vaikka olemme "tuskatilassa" on se juuri sitä missä karmaa palaa menneisyydestä. Meiltä ei oteta pois mahdollisuutta suorittaa sielunsuunnitelmaa, ja niinpä mieli etsii ulospääsyä helpoimalla tavalla. JOS joku kantaa toisen oppimistilannetta niin että estää kasvua, ottaa hän itselleen lisä karmaa.
Pian tulee  :skorpioni: -aika ja silloin on mahdollisuus kaivaa syvältä tietoa vaikka se onkin kivuliasta  :'(
Kun nukkuu yön yli näyttää asiat vähän selvimmiltä, ainakin oman kokemuksen kautta opittu  :smitten:

 ;) Mateve

Uni on paras lääke kaikkeen. :smitten:

Nim. Herättäkää minut keväällä.  ::)

No jos minun pitää oppia jotain näistä muutamista tapauksista niin sitä, että kaikki ennustuksia tekevät eivät yksinkertaisesti ole rehellisä, edes itselleen ;) Toinen opetus lienee, että älä nyt kysy, anna olla. Nuorille sieluillehan on tyypillistä saarnata, esiintyä guruina ja hengellisinä oppaina ja antaa profetioita myös uskontojen piirissä vaikka rahkeet eivät siihen lainkaan riittäisi :)

Nämä ihmiset eivät yksinkertaisesti näe, ovat vain ottaneet tämän kiehtovan roolin itselleen ja esiintyvät sitten siinä, kuvittelevat itsekin näkevänsä. Heille kuuluu ehdotomasti opetus: Älä harhauta ihmistä silloin kun hän on kaikkein heikoimmillaan.

Tiedän puhelinennnustajia jotka ovat joutuneet lopettamaan tuottaisan työnsä koska eivät vain ole nähneet. Joskus ihan oikeakin näkijä joutuu lopettamaan, kun rahaa tulee liikaa. Ymmärrätte varmasti miksi.

Ametistitar otti tosiaan keskusteluun vaikean, mutta ajankohtaisen aiheen. Tiedän toki miten itse toimisin tuossa tilanteessa ja Asterix jo toikin sen esille. Olen enemmänkin huolissani joskus kanssakulkijoista, jotka uskovat sinisilmäisesti selvänäkijöihin. Olen juuri miettinyt tilannetta, jossa vakavasti masentunut ystäväni on saanut erinomaista kannustusta ja tukea selvänäkijäystävältään. Pulma onkin siinä, ettei katteettomilla lupauksilla kovin pitkälle päästä. Vaikka masentuneen ihmisen mieliala nousee hetkeksi huippuun, niin lopulta sieltä tullaan alas ruminalla.  ???

On vaikeaa katsoa vierestä, kun piristäminen ja tuki perustuu vääriin lupauksiin ja kun tietää että pudotus on sitten sitäkin kovempi. Mateve kertoikin tilanteesta, jossa näkijä ei saa tetoa. Silloin olisi eettistä kertoa totuus avunpyytäjälle. Tilanne, jossa sensijaan aletaan puhua läpimikseen tuottaa inhimillistä kärsimystä. Se on totta, että jokainen vastaa omista valinnoistaan myöskin silloin, kun uskoo liian heppoisia ennustajia. Siltikin näitä tarinoita seuratessa väistämättä päätyy Mateven ja Asterixin linjalle - Herättäkää minutkin vasta keväällä.  :-[

Niinpä. Ja miten paljon vahvuutta ihmiseltä oikein vaaditaankaan, jos suurimmassa hädässäkin pitää vain ymmärtää ottaa itseään "niskasta kiinni" ja hyväksyä että näkijätkin huijaavat vaikka apua olet pyytänyt ;).

Jos elämä on ollut todella raskasta, niin hyväuskoisuus (ironista kyllä) ja vilpitön usko henkimaailman apuun ovat niitä viimeisiä myönteisiä asioita matkalla siihen täydellisyyteen kyynisyyteen ja katkeruuteen. Että siinä mielessä totisesti: Näkijöiksi itseään kutsuvilla on suunnaton vastuu.

Niin tuo onkin mielestäni se 'kompastuskivi' näissä 'henkisiksi' nimeitetyissä asioissa ja ilmentymissä, että psyykkiset kyvyt eivät aina kulje käsi kädessä todellisen kasvamisen kanssa. Itse pidän juuri täkeimpänä 'henkisessä kehityksessä' sitä, että löytää itsestään sen ytimen, jossa asuu aito omatunto ja vastuullisuus ja sen jälkeen nämä psyykkiset kyvytkin avautuvat ihan eri valossa ja osaa niitä käyttää ihan eri tavalla. Aidosta omatunnosta ja vastuulisuudesta käsin.

Minusta on ristiriitaista ajatella näitä asioita vain yhdensuuntaisena liikkeenä, eli periaatteessa jopa kaikkivoipaisuudesta käsin. Liike on vuorovaikutuksessa aina kaksisuuntaista eikä ole olemassa samaan aikaan kohtaamisessa vain yhden vastuuta.

Oikein hyvä analyysi, Mirjam. Etenkin tuo kaksisuuntaisuus ja kaikkivoipaisuusharha ovat kiinnostavia asioita.

Ihan lähipiiriini on aina kuulunut sekä  "guruja" että arvostettuja näkijöitä. On joskus ollut aika pelottavaa nähdä miten tällainen henkilö usein ihan tahtomattaan nostataan jonkinlaisen yli-ihmisen asemaan. Jopa suoranaista palvontaa on ollut nähtävissä. Ihmisillä on näköjään  erittäin voimakas tarve tehdä henkisistä opettajista ja ohjaajista jonkinlaisia messiaita ;)

Täytyy nyt muistaa kuitenkin, että
selvänäköisyys ei tee vielä kenestäkään
vielä gurua tai mestaria, vaan kysymyksessä
on eräs luovuuden laji kuten
hyvä matikkapää, kielitaitoisuus tai
vaikka piirtämistaito.

Selvänäköisyyttä tutkitaan koko ajan
ja myös tiede hyväksyy sen eräänä
ihmiselle kuuluvana luovuuden lajina. :)

Onhan olemassa hyviä matemaatikkoja
ja heikompia matemaatikkoja,
mutta heikkous ei vielä itsessään
sulje pois sitä, eikö siinä voisi kehittyä. ;)

On totta, että aika moni ihminen alkaa
"palvomaan" tietyn tyyppisiä ihmisiä,
joilla on jokin tietty lahjakkuus
ja usein se yksi tai kaksi lahjakkuutta
saa ylimaallisen korostuneisuuden ihmisten silmissä
ja ko. henkilö on siten sitten hyvä ja ylimaallinen
aivan kaikessa tekemisissään joidenkin ihmisten silmissä.

Usein kaikessa kateudessa sitten unohdetaankin,
että tuollaisen "palvonnan kohde" joutuu aivan
uskomattomien odotusten, paineiden ja suoranaisen
stressin alle,
kun muut ihmiset ovat koko ajan vailla jotain
"viisautta" tai ideaa omaan elämäänsä,
jota he itse eivät halua työstää,
vaan sysäävät vastuun omasta elämästään
mestarina tai guruna
pitämälleen ihmiselle. ;)

Niin, selvänäköisyydellä ei ole välttämätä tekemistä suoraan edes ns. henkisen kehityksen kanssa (miten tämä sitten ikinä määritelläänkin), empatiakyvyn kanssa toki.

Guruja taas on Suomessakin, esim. tiettyjen uskonnollisten filosofioiden ja henkisen kehityksen liikkeiden piirissä, jopa meditaatio-opettajista sorvaavat oppilaat usein omiin tarkoituksiinsa gurun jonka pitäisi sitten olla ihmisenä täydellinen ja kaikin puolin puolijumalallinen ;-)

 :angel:

Tuttavapiiriini kuuluu jopa yksi eläinten kanssa työskentelevä ihminen (hyvin arvostettu toki alallaan) johon jotkut ihmiset ovat alkaneet suhtautua lähes messiashahmona, jonka luokse "eläimet luonnossa kerääntyvät..." :)))

Eli gurun ja palvonnan kohteen voi löytää joka alalta.

Jos yhtään lohduttaa, minäkin kävin aikoinaan monella näkijällä, ja valtaosan ennustelut ovat menneet täysin metsään. Myös netissä vierailevat ilmaiskatsojat ovat nähneet huti, niin positiivisia ja kannustavia kuin ovatkin.

Siksi olen lopettanut kyseisen huvin. Jos jotakin ikävää olisi tulossa, en välttämättä edes haluaisi tietää. Mulle riittää se tieto, että elämä on sellaista, että joskus tulee lunta tupaan kuitenkin.

Eikä noista yltiöpositiivisita hengennostajistakaan ole pitkää iloa, tästä marsini jo kirjoittikin.

Näkemisen lahja (tai luovuuden laji, kuten asterix hyvin kirjoitti) on niin epävakaa, että jokainen, joka valitsee ansaita sillä, ottaa ison riskin. Monella tapaa ison. Tätä näkijä v. rahallinen korvaus -aihetta on täällä joskus ammoin puitukin.

Voimia ap:lle! Ehkä elämänmuutos laittaa miettimään koettuja menetyksiä. Ja jos on paljosta vastuussa, siinä ei tosiaan jää tilaa surulle tai edes hengittämiselle, kuten kuvailit. Jokin auttaja voisi olla hyvä - näkijää en suosittele. Olisiko jokin (vaihtoehto)terapia paikallaan.

Noita eläingurujakin riittää... Eläinten kanssa voi kyllä opetella kommunikoimaan, eri asia sitten, kenellä riittää viitseliäisyyttä siihen. Tod. näk. ap:n tuntema eläinkuiskaaja saa nelijalkaisilta positiivista energiaa takaisin, ja hänen ystäväpiirinsä pitää siitä energiasta.

No, huh, huh!
Eipä tainnut olla ihan "kunnon" näkijä.
Että "navetta ehkä palaa"... :o  Niin...
Hieman voisivat miettiä mitä suustaan päästävät.
Itse en ole näiden väärien ym. ikävien tulkintojen pelossa enää näkijöihin yhteyttä ottanut, vaikka joskus tuntuu tulevaisuus täysin toivottomalta.

Aikoinaan petyin varsinkin noiden messujen näkijöihin. Eräskin tunnettu ja hyväksi mainostettu näkijä ei nähnyt sitä, että lapseni oli juuri kuollut ja missä tilanteessa oikeasti olin. Puhui todella tilanteeseen nähden sopimattomasti ja nolostui sitten silminnähden, kun kerroin ja yritti korjailla puheitaan hieman sopivampaan suuntaan ja tarjosi hyvitykseksi lopulta ilmaiseksi kaikenlaista (josta oli hetki aikaisemmin määritellyt maksun).

En kyllä tosiaan haluaisi kuullakaan etukäteen mitään ikäviä asioita ja toisaalta elätellä toiveita turhaan jostain positiivisesta, jota ei sitten tapahdukaan.
Parempi siis vain pysyä kaukana kaikenmaailman ennustuksista ja ottaa vaan vastaan mitä tulee, vaikka sekin tuntuu usein vähän vaikealta. Mieluimmin sitä tietysti kuulisi joltain, että nyt on odotettavissa jo helpommat ajat.

Minulla on siis samansuuntaisia kokemuksia kuin sinulla. Lapsi kuollut ja samassa rytäkässä useita muita läheisiä. Hevosia on meilläkin.
Jossain vaiheessa yksi näkijä sanoi, että teen elämässäni täyskäännöksen. Antoi ymmärtää sen liittyvän jotenkin työasioihin ja ikäänkuin hevoset jäisivät taka-alalle, tai luopuisin niistä kokonaan.
Olinkin nyt taas hieman hermona, kun eläinten kanssa alkoi tulla kaikenlaista ylimääräistä murhetta ja vastoinkäymistä. Mietin josko joudun pakon edessä niistä sittenkin jo kohta luopumaan.
Tuntuu tietysti vaan aika pahalta, kun ei oikein juuri nyt jaksaisi enää näitä murheita.

Tuntuu joskus kasaantuvan nämä asiat aivan käsittämättömällä tavalla.
Alkaa todella kaivata jonkinlaista hengähdystaukoa.
Ja tällaiset tapaukset saavat ihmisen pelkäämään aina sitä pahinta, vaikka se ei olisikaan tulossa.
Itselläni on ollut täysi työ nyt tämän asian kanssa.
Usein olen kyllä saanut sitten kuitenkin jälkeenpäin huomata, että olenkin hermoillut turhaan.
Olen nyt vaan yrittänyt alkaa kuuntelemaan enemmän myös omaa intuitiota ja käyttämään enemmän apuna pelkkää rukousta, joka usein edes hieman rauhoittaa.
Onneksi ei ole viimeaikoina kyllä ollut enää edes rahaakaan näihin ennustajiin. ::)
Yritän ottaa nyt vaan vastaan sen mikä tulee, en voi kuitenkaan hallita kaikkea.

Tsemppiä sinulle!

"Hyvästä" elinkeinosta voi olla montaa mieltä,
mikä kenellekin sopii. :)

Kaikki on niin suhteellista ja riippuu,
minkä laskee "tuotoksi". ;)

Tuotto voi olla hyvä mielikin,
vaikka se ei kukkaroa lihota. ;)

Äidilläni oli hevosia kun olin lapsi.
Mukavia elukoita, veljeni mielestä etenkin metwurstina,
mutta sain liike-alan ensimmäisen tärkeän oppituntini
siitä, mikä syö enemmän kuin tuottaa,
ei ole leiville lyövä elinkeino.

Hevoset kuitenkin olivat äitini intohimo ja nautinto
ja intohimoista ja nautinnoista pitää maksaa. ;)

Hyvän lapsuuden eläinten kanssa kuitenkin saimme. :)

Mielestäni ei ole näkijän tehtävä arvostella jonkun
valintaa, mutta näkökulmat, mitkä hän näkee tilanteessa,
on syytä rehellisesti sanoa.

Joskus myöskään ihmiset eivät vain tahdo hyväksyä
tosiasioita ja kun näkijä/toinen ihminen sanoo ne,
se aiheuttaa näitä "pettymyksiä".

Näkijä, joka näkisi kaikissa ongelmissani pelkästään
muissa ihmisissä vikaa kuin minussa itsessäni ja toiminnoissani,
on huijari ja valehtelija. :coolsmiley:

Taitavakaan näkijä ei näe aina kaikkea...

Ametistitar, todella mielenkiintoinen kirjotus, ja en voinut olla hymyilemättä myöskin huvittuneesti mielessäni noille ennustajille. joopa joo... ::)

Näin minäkin koen tuon ennustajien suman. Osa ennustajista on liikkeellä puhtaasti kaupallisista syistä ja harjoittavat ko. ammattia elinkeinonaan. Heillä usein on kyse pelkästään hyvästä empatiakyvystä ja ihmistuntemuksesta, koska osuvat usein oikeaankin tulkintaa antaessaan. Heissäkin on siis hyviä ja huonoja ihmistuntijoita.  :crazy2:
Osa ennustajista taas uskoo vahvasti omaavansa selvänäön lahjan ja ovat siinä mielessä rehellisiä, että huijaavat myös itseään. He eivät huijaa asiakkaita tietoisesti, vaikka ennustus itsessään saattaa olla hyvää empatiakykyä tai auraluentaa.   :idiot2:
Sitten tietenkin on myös ennustajia, joilla aidosti on selvänököisyyden lahja ja jotka oikeasti  käyttävät lahjaansa ihmisten avuksi. Valitettavasti heitä on huimaava vähemmistö tässä sarjassa, joten mielestäni kannattaa harkita tarkkaan mitä tahtoo ennenkuin ennustajalle varaa aikaa.  :smiley6600:

Ja kun tieto kerran lisää tuskaa, niin tämän ketjun lukemisesta seuraa oma vastuu. Jos käy ennustajalla ja huomaakin joutuneensa huijarin kynsiin, niin tokihan tiesit tämän vaihtoehdon todennäköisyyden jo aikaa varatessasi. Kikkeris kokkeris - mitäs läksit. Itse tiedät jo kaiken minkä ennustaja voi sulle kertoa.  ;D
 :smitten:

Niin, tulee mieleen just se että jollekin voi tullakin vaikka parantajan lahjoja, vaikka ei olisi muuten hyvä ihminen. Jotkut huijaa kykynsä, jotkut käyttää niitä väärin. Onhan pimeyskin olemassa.

"Joskus myöskään ihmiset eivät vain tahdo hyväksyä
tosiasioita ja kun näkijä/toinen ihminen sanoo ne,
se aiheuttaa näitä "pettymyksiä"."

Totta kai tämä on mahdollista, mutta jos tätä käytetään patenttivastauksena ihan mihin tahansa tilanteeseen jossa näkijä vain haluaa todistella olevansa oikeassa -kuuntelematta lainkaan asiakkaansa omia huomioita- niin kyse on silkasta omahyväisydestä näkijän puolelta. Palaisin jälleen siihen, että jos asiakas siteeraa mitä joku TOINEN näkijä on kertonut, on vastaus hyvin usein vähättelevä, usein jopa aggressiivinen! Tätä ilmiötä on todella vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Ei kai ihmisen auttaminen voi olla kilpailutilanne näkijöiden kesken!!

Ja jos eri näkijät näkevät täysin ristiin, niin silloin on joko lopetettava kyseleminen kokonaan tai yksinkrtaisesti oman intuition avulla päätettävä, kuka näkijöistä on  feikki eikä näe. Tragikoominen tilanne.

Meillä jotka itse tunnemme kortteja on myös se toinen tie, eli yrittää tulkita itse intuitiivisesti edessä olevaa pöytää ja tulkita, missä kohtaa näkijä tulkitsee omien asenteidensa/rationaalisen ajattelunsa pohjalta ja missä kohtaa hän todella "näkee". Minulla on tämä ystävä joka on erittäin arvostettu näkijä ja hän muistaa aina muistuttaa, että koska olemme ystäviä (ja hän tietää myös elämästäni 'liian paljon') niin hänen "näkemyksensä" saattaa pahastikin hämärtyä!

Koetas nyt elää elämää ja nauttia niistä hepoista ja uusista tuulista ja jätä näkijät sikseen. Like I have-.- paitsi sawotarta kuuntelisin.  :laugh:

Edellinen kommentti taisi olla osoitettu kirjoittajalle itselleen :) Yli 3000 viestiä täällä... :angel:

Rajatiedon huijarien/vilpittömien analysointi on hyödyllistä ja tärkeää, rajatieto vertautuu mihin tahansa uskontoon ja kaikilla henkisillä liikkeillä on niin uhrinsa, hyväksikäyttäjänsä kuin todelliset tietäjänsä. Olen itse perheestä, jossa nämä asiat ovat olleet läsnä aina (new age -kokemukseni alkavat -60-luvun alusta) ja olen törmännyt erittäin laajaan skaalaan erilaisia ihmisiä, mielisairaalapotilaista suuriin Mestareihin :)) En ole itse liittynyt koskaan mihinkään liikkeeseen eli olen oman tieni kulkija. Olen sitä mieltä että myös sitoutumattomia tarvitaan rajatieteen piirissä, aivan kuten uskontojen piirissä ylipäätään. :angel:

Mutta en ainakaan pohdiskele näkijöiden asioita, tietty jos koet sen hyödylliseksi, kommentti oli ihan sinulle osoitettu.. en saisi siitä kovin paljon irti.. nauttisin niistä hepoista.  :laugh: kaikkiin vaikeisiin asioihin ei kannata sotkeutua.. tsori että koetin auttaa.. vai teetkö tutkimusta selvänäkijöistä? 9/11 viestistäsi on tästä aiheesta..

Mietin tuota, että millainen olisi hyvä näkijä,
niin ehkä sellainen, joka näkee olennaisen ytimen
"ongelmasta" ja kuvailee siinä vaikuttavat asiat/energiat,
joita en itse näe syystä tai toisesta,
ehkäpä jos vaikka olen liian lähellä ongelmaa,
jolloin muut puolet asiasta sumentuu,
niin silloin hyvä näkijä pystyy palauttamaan
minut ns. maanpinnalle liian negatiivisista/positiivisista
näkemyksistäni/fiiliksistäni. ;)

Joskus tämän voi tehdä hyvä ystäväkin,
mutta vieras voi olla neutraalimpi,
eikä ole niin kiinni mielikuvissa minusta itsestäni
ja elämästäni, jolloin näkökyky voi saada muita vaikutteita. ;)

En välttämättä halua kuulla, miten jonkin asian lopulta
käy, koska haluan itse luoda sen lopputuloksen,
mutta joskus se
"kyllä se hyvin menee ja sinä osaat hoitaa sen
loistavaan lopputulokseen"
tarvitaan joihinkin tilanteisiin. ;)

Minäkin ajattelin jakaa oman näkijäkokemukseni vaikka menee vähän off topic.. Vuosia sitten kävin ennustajalla ja tuntui, että hän näki asioita todella hyvin, selvitteli minulle monia matkan varralla vaivaamaan jääneitä asioita ja tiesi sen hetkisestä tilanteestanikin todella hyvin. Yllättäen hänen sävynsä muuttui, ja se on jäänyt vaivaamaan. Tuli tunne, että hän näki jotain, mutta ei halunnut sanoa mitä. Loppuajan hän maalaili minulle ruusuista tulevaisuutta, mutta tuon "hätkähdyksen" takia minulle jäi epäilevä tunne. Ikäänkuin hän olisi halunnut valaa minuun toivoa ja uskoa tulevaisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Mutta niin.. nyt elän toivossa että ne ruusuiset ajat koittaisivat ja pelossa, että jos hän näkikin jotain niin ikävää, ettei halunnut sitä sanoa. Vuosi sitten näin vielä unta, jossa kuolin juuri kun olin saanut elämäni järjestykseen, ja se palautti mieleeni tuon ennustajalla käynnin. Sen jälkeen olen pyytänyt muutamaa näkijää katsomaan minulle saamatta vastausta, nyt vihdoin ennustaminen -ketjussa sain Sawottarelta vastauksen, eli ilmeisesti elossa tullaan pysymään  :D  :D  :D.

Ja tarinan pointti oli siinä, että ennustajilla on harteillaan suuri vastuu eli en kadehdi heitä lahjastaan. Mitä kertoa ja miten etc. Omaksi motiivikseni kääntyä näkijän puoleen olen todennut mm. tarpeen tulla nähdyksi, sen, että joku ihminen edes pieneksi hetkeksi kääntää katseensa minun puoleeni. Uteliaisuus, tarve saada varmistus omille valinnoille ja menneiden selvittäminen ovat tietenkin myös taustalla. Tuota nähdyksi tulemisen tarvetta olen miettinyt eniten, ja sitä, että sen vuoksi varmaan helposti loukkaantuu, jos ei saa minkäänlaista vastausta. Sen kuuleminen, ettei toinen näe itselle tai halua katsoa tai voi kertoa mitä näkee, on huomattavasti helpompaa kuin täydellinen hiljaisuus. Pienikin vastaus kertoo nähdyksi tulemisesta ja vastaamattomuuden taas helposti tulkitsee välinpitämättömyydeksi, jos tarjolla ei ole muuta selitystä.

Pikkutunneilla tuntojaan purkava
Chervil

 :smitten: :smitten: :smitten:

Lueskelin tätä ketjua ja en voi kuin nyökytellä täällä koneelleni niin monen tekstin kohdalla...
Mistä oikeasti tunnistaa oikean? Ja kuinka paljon ihmisen omat valinnat vaikuttavat elämään? Itse uskon, että ihminen voi muuttaa suuntaa elämän pulkassa ennustusten jälkeen, mutta helppoa se ei ole  ;) Tuosta elämän suurista asioista ja niiden näkemisestä,en ota kantaa. Tuntuu vaan epäinhimilliseltä mennä toiselle sanoon, jotta jokin menee pielee...ilman,että ottaa kantaa mitä vois tehdä sen estämiseksi tai miten siitä selviää  :-\
Perustan tämän lähinnä erääseen kokemukseen, josta olen puhunut ystäväni kanssa. Hänelle aikoinaan povattiin ei-perinteistä elämää ja paljon rikkinäisiä ihmissuhteita. Nyt monien vuosien jälkeen, hän kokee alitajuisesti "luovuttaneensa" silloin;"miks edes yrittää..."
Itse juuri arastelen erilaisia ennustuksia, koska tahdon olla alitajuisestikkin vapaa, kun teen elämääni vaikuttavia päätöksiä  :coolsmiley:

Koska karma on poistettu ja ihmiselle on vihdoinkin annettu vapaa tahto, ennustaminen on tällä hetkellä vaikeaa jos ei mahdotonta. Jokaiselle ihmissielulle on luotu maailmankaikkeuden tiedostoihin uusi tulevaisuus, koska se kuuluisa uusi aika on alkanut. Jotain näkyy, mutta asiat eivät ole vielä kaikkien kohdalla valmista.

"Ennustan" joskus tutuilleni, ja henkimaailma lupaakin miesystävää tai uutta työtä tai muuta. Nämä ovatkin löytyneet, mutta tämä kyseinen henkilö ei ole huolinutkaan tätä tarjottua ystävää (ei ole tarpeeksi korkeatasoinen, harrastaa jatsia, vaikka minä harrastan klassista jne.). Tämän vuoksi ns. ennustan, ja sanon heti perään, että tätä ja tätä tulee, mutta sen jälkeen itse sitten päätät, otatko tietyn työn tai miessuhteen vastaan. Kokemuksesta viisastuu.

Tämän lisäksi moni ei pyynnöistään huolimatta halua oikeasti muutosta elämäänsä, vaan sabotoi sielun tasolla hyvän tulemista, sillä muutos vaatii paljon itseltä ja ihminen voi menettää tiettyjä palkkioita. Kun muutos parempaan tulee, ei voi enää voivotella itseään ja elämäänsä, ja muiden huomio ja lohduttelu vähentyy. Minusta ennustamisesta pitäisi siirtyä henkimaailman ohjaukseen ja neuvontaan, ja sen jälkeen ihmisten pitää tehdä omat päätöksensä.

Hyvä kirjoitus Maritulta. :)

Olen tuntenut jo noin 17 vuotiaasta lähtien erään
vanhemman ladyn, jolla on voimakas ennalta näkemisen lahja.
Hän sanoo juuri noilla Maritun sanoilla aina,
että tälläistä olisi tarjolla ja tulossa,
mutta on sinun asiasi, mitä sen kanssa teet. ;)

Vaihtoehtojahan suhtautumisessa/kohtaamisissa on aina. :coolsmiley:

Hänen ennustuksiaan on vaikea toteuttaa,
koska ne ovat aina sellaisia,
joiden tuloon itse ei voi vaikuttaa, muuta kuin sitten sen,
miten siihen asiaan suhtaudun kun asia/tilanne on ns. akuutisti päällä. ;)

Hänen näkynsä ovat suurimmaksi osaksi pitäneet paikkansa. :)
Hän on sairastellut viime aikoina ja joskus hänen omat traumansa
ovat lyöneet läpi jostain näystä,
mutta asioiden vaikuttavan hengen ja tunnelman hän näkee hyvin. ;)

Olen täysin samaa mieltä ja tähän henkimaailman ohjaukseeen voi jokainen itse "oppia". Kaikki tarvittava tieto on sisällämme.  :angel:

Chervil, tuosta tekstistäsi tuli ihan mieleen oma käyntini eräällä aika tunnetulla ennustajalla n. 15 vuotta sitten.
Hän muuttui jossain vaiheessa kesken kaiken kummallisen näköiseksi. Oli täysin hiljaa useita minuutteja ja tuijotti vain jonnekin kaukaisuuteen, kuin seuraten jotain näkyä ja ilme muuttui lopussa jotenkin kauhistuneeksi. Sitten hän yhtäkkiä havahtui, ikäänkuin jostain transsista ja palautui taas normaaliksi. Ei kuitenkaan kertonut mitään mitä oli mahdollisesti nähnyt, enkä uskaltanut kysyä. Asia jäi vaivaamaan vuosikausiksi.
Lähtiessäni hän pyysi puhelinnumeroani ja sanoi, että jos tulee vaikka sellainen tilanne, että pitäisi varoittaa jostain...
Puhelinnumeroni ja osoitteeni ehti kyllä vaihtua moneen kertaan ja olin jo lähes unohtanut koko jutun.
Kunnes juttu tuli taas sen jälkeen mieleen, kun lapseni oli kuollut yllättäen tapaturmaisesti.
Olikohan nähnyt sitten jotain etukäteen, en tiedä...  :-\

Onpa täällä kiinnostavia kommentteja.

Hevosista: ihan ilman selvänäköisyyden harjoittamista, suosittelen, että pidät vakuutukset kunnossa, jos haluat hirnakoiden kanssa elantosi ansaita. Mulla on tällä hetkellä vain kaksi hevosta, ja esim. tässä kuussa on ehtinyt olla kaviopaisetta, ähkyä, imusuonentulehdusta, jännevammaa... Vastapainoksi on sitten pitkiä ongelmattomia kausia, mutta ehkä tässä lajissa kuuluu ikään kuin pelin henkeen, että välillä noita kremppoja kasaantuu.

Ylipäätään eläinten kanssa aina sattuu JOTAKIN. Tunnen kaksikin tallinpitäjää, joilta on palanut talli, ja jokaiselta pitkän linjan hevosihmiseltä on kuollut hevosia mitä erilaisemmista syistä. Ja pienempiä probleemia riittää. Silti hevoset antavat jotakin sellaista, ettei ilman niitä tee mieli elääkään. Kahteen otteeseen olen yrittänyt luopua ko. harrastuksesta, mutta tässä sitä taas ollaan.

Nuo lasten kuolemat ovat sellaisia, että en tiedä, miten niistä voi selvitä. Itse olin 'pelkän' keskenmenon takia aikanaan varsin murtunut.

Ennustajan asia ei tosiaankaan ole pelotella ikävillä asioilla. Olen kyllä nähnyt sellaisiakin ennustajia. Esim. eräälle ystävälleni edesmennyt Iris R. kertoi, että hänen miehensä jättää hänet toisen naisen takia. Siitä on jo monta vuotta, ja kaverini on yhä onnellisesti saman miehen kanssa yhdessä. Mitä hyötyä tuollaisesta pirujen seinälle maalailusta on? Kaverini on pariin otteeseen eronnut, joten ei hänelle tarvitse muistuttaa, että suhteet voivat päättyäkin.

Tätä miettiessä olen ihan tyytyväinen, ettei minulle ole sattunut sitä iloa/kirousta, että olisin sattunut näkijälle, joka oikeasti näkee ja kertoo näkemänsä. Tieto on raskasta. Mielelläähän sitä suojelisi egoaan kuin Siddharta G:n isä poikaansa, meillä ei näy sairautta, vanhuutta eikä kuolemaa, sellaisesta meillä ei tiedetä yhtikäs mitään. Mutta joltakin kantilta elämä tarjoaa aina muutakin kuin pelkkää hyvää ja kivaa...

Mutta että pitäisi vielä etukäteen tietää, mitä tuleman pitää. Huh ei.   

Ametistitar, minullakaan ei ole tällä hetkellä hevosvakuutuksia, mutta jos olisin ryhtymässä talliyrittäjäksi, selvittäisin ainakin, mitä on tarjolla. Esim. hevosten klinikkareissut tai eläinlääkärin tiheät käynnit saattavat tulla kalliiksi, ja samoin asiakaspalveluhommissa voi tarvita vastuuvakuutuksia. Työntekijöitä, rakennuksia ja kuljetuskalustoa on myös tapana vakuutella. Helpointa lienee kysellä asiaa hevostalli.netin sennupalstalta.

Hyvää syntymäpäivää 12 v. enkelille, voimahalaus Sinulle.

Täysin off topic, mutta luulisi "34 vuotta" hevosten kanssa puuhailleen tietävän aika paljon itsekin noista riskiasioista  ;)

Ymmärsin että kyseessä on paremminkin elämänfilosofia (?)
Kaikilla ei myöskään ole varaa vakuutuksiin (kuten Ametistitar antoi ymmärtää). Eriyisen riskialttiiksi aloiksi määritellyissä töissä ei vakuutuksia tosiaan edes saa, tai jos saa niin ei siis ole varaa. 

Itselläni on ollut jaksoja elämässä, että kaikki mitä yrittää menee kategorisesti pieleen ja täysin huolimatta puurtamisesta joutuu vaikeisiin taloudellisiin ongelmiin ja/tai läheisiä kuolee ympäriltä kuin heinää. Vakuutukset tuntuvat lähinnä huvittavilta sellaisessa tilanteessa, kun edes ruokaan ei ole rahaa. Eivät sovi minunkaan elämänfilosofiaani.

Niin, hevosista vielä sen verran off topic, että:
jos hevosia on paljon, vakuutukset tietysti nousevat aika huikeisiin summiin, ymmärrän kyllä. Tunnen monia ihmisiä joilla kokonainen lauma eläimiä, eikä yhtään vakuutusta.

Meillä on kuitenkin ollut aina vakuutukset hevosille, kun niitä on ollut aina vain yksi tai kaksi (kuten tälläkin hetkellä). Vakuutus on kotivakuutuksen yhteydessä ja on tuo kyllä jo moneen kertaan täyttänyt tehtävänsä.
Silloin, kun sen otin, se oli kaikkein edullisin mitä koko maasta löytyi. Omavastuu oli kaikkein pienin mahdollinen, ihan mitättömän pieni. Muutamaan kertaan sain siitä ihan mukavasti takaisin ja esim. kaviopaisetapauksissa on aina koko kengitys (joka olis muutenkin pitänyt tehdä) hyväksytty vakuutuksen piikkiin, koska hevosella täytyy joka tapauksessa olla neljä kenkää jalassa, eikä yhtä jalkaa ole alettu hinnoitella erikseen  ;)
Nyt vaan nostivat omavastuuta 50 %, että enää siitä ei ole (pikkuvammoissa) ollut sanottavaa hyötyä. Jos klinikalle joutuu viemään, niin sitten tietysti.

Mutta eikö ammattimaiselle toiminnalle saisi jotain "könttä-maatilavakuutusta", joka auttaisi edes tapaturmissa?
Kaikkia jalkavaivojahan ynnä jotain tiettyä muuta vakuutus ei kylläkään korvaa, mutta tapaturmat ovat sentään hieman eri juttu, vastuuvakuutuksineen (hevosten kanssa kun aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu, kuten tässä on jo moneen kertaan mainittukin).

Ametistitar, jos eläimenne ovat aina eläneet "yli-ikäisiksi", niin en voi kyllä muuta kuin onnitella hyvästä onnesta.
Meillä taas toisesta ääripäästä. Eläimille tullut jos jonkinlaista, kuolemaankin johtanutta kremppaa, josta lääkäritkään ei ole ottaneet selvää.
Viimeksi meni "ala-ikäinen" koira. Nyt eräs näkijä sanoi, että sillä oli katkennut verisuoni päästä. Lääkärit eivät saaneet syytä selville, eikä ollut mahdollisuutta lähettää tutkittavaksi. :(

Pieni tapaturmavakuutus oli myös tapaturmaisesti kuolleella lapsellamme, mutta niin on kaikilla muillakin perheenjäsenillämme, kotivakuutuksen yhteydessä.
Oli se tilanne kyllä aika kamala. Usein katsoessani vakuutuslappuja olin ajatellut, että toivottavasti nämä vakuutukset eivät koskaan oikeasti toteudu.
Vakuutussumma oli kuitenkin pakko hakea, koska muuten emme olisi pystyneet maksamaan hautajaiskuluja (joihin se menikin viimeistä penniä myöten). Kela ei maksanut siinä vaiheessa enää näitä ja sossusta taas ei olisi herunut mitään, koska oli vakuutus, että ei voinut ajatella, kuten Ametistitar kirjoitti, että ei olisi missään nimessä halunnut vakuutusrahoja.
(Vai puhutaanko tässä nyt vain pelkästään haluamisesta?) En minäkään niitä olisi halunnut, mutta kun oli pakko.
Niiden hakeminen oli kyllä aivan karmeaa. Virkailija katsoi minua ja kysyi vaan, kuinka voin olla niin rauhallinen, vaikka minulta on juuri kuollut lapsi. Ei kuulemma millään voinut käsittää.
Aivan kuin olisin itse tappanut lapsen vakuutusrahojen toivossa!!! ???
No, eihän hän varmaan asiaa ihan niin tarkoittanut, mutta ei ymmärtänyt miltä lause minun tilanteessani olevan ihmisen mielestä kuulosti. :(

Hevosista vielä:
ne tosiaan tuntuvat sairastavan aina jonkinlaisissa kummallisissa periodeissa niin, että kaikki vaan yhtäkkiä kasaantuu käsittämättömästi.
Meilläkin on nyt viimeiset puoli vuotta ollut näin.
Nyt ehkä onni on kuitenkin jo kääntymään päin, toivon. Tässä eräänä päivänä nimittäin hevonen kaatui todella pahasti, kun karkasi ja ryntäsi talli-aluetta rajaavan aitalangan läpi ja juoksi tietysti suoraan päin syvää kuoppaa (jonka mies oli juuri kaivanut yhdelle tolpalle, mutta homma oli vielä kesken), toinen etujalka upoten sinne kokonaan (onni onnettomuudessa, että päällä oli esteenä vain pehmeää ainetta, eikä esim. jotain levyä, mistä jalka olis taatusti mennyt kokonaan läpi jne...). :o
Lopulta sotkeutui vielä aitapiuhoihin (ja hyvä, että ei pudonnut reikään uudelleen), mutta pääsi onneksi irti omin neuvoin nopeasti, eikä eläimelle tullut mitään vammoja koko episodista (vaikka ensialkuun olin varma. että NYT meni taatusti jalka poikki jne.). Oli kyllä lopulta aika varjelus matkassa, että joskus näinkin päin  :)

Eläimiin saa kyllä aivan erityisen kontaktin (varsinkin hevosiin), kun ovat sairaana. Jättäytyvät silloin täysin ihmisen varaan.
Esim. melkoisen temperamenttinen ja omapäinen ponimme on aina sairastaessaan ollut aina liikuttavan luottavainen, nöyrä ja vastaanottavainen ja sairauden jälkeen siihen on tuntunut syntyneen aivan uusi suhde.
Vaikka kaikenlaista aina sattuu, niin ei noista tosiaan raaskisi luopuakaan. Antavat kuitenkin niin paljon.
Meillä tuolla toisellakin hevosella on aivan harvinaisen upea ja ihana luonne.  :smitten: