Astro Foorumi

Onko kokemuksia?

Kumpikin ollaan nousujouskareita.

Ehkä mä haluan enemmän tietää, että kuinka neitsyt ottaa huomioon kumppaninsa ja kuinka tärkeitä toisen huomionosoitukset ovat neitsyelle?

Tämä neitsyt sanoo olevansa hyvin rehellinen, mutta musta tuntuu, ettei ihan ole. Tai hän ehkä ennemmin jättää jotain sanomatta/kertomatta. Luulin, että löysin jonkun, jonka kanssa helppo keskustella, koska meillä on samoja kiinnostuksenkohteita.
Suhde on aika uusi. Eikö kaiken pitäisi olla kamalan ihanaa aina suhteen alussa. Ei oikein siltä tunnu. Viihdymme toistemme seurassa, mutta onko se sitten tämä pitkä välimatka, mikä jarruttaa?

Mulla kuu vaa'assa, venus ravussa. Hänellä kuu ravussa, venus vaa'assa.

Tiedän, että itse olen vaikea tapaus rakkaudessa, mutta onko neitsyestä  ojentamaan mulle kättään avuksi?

Kelpaa rankempikin teksti. Tästä ei pääse kuin ylöspäin.  ::)

Etkö vastannut jo omaan kysymykseesi?  ???

Ömm... no kerroin jotain omasta kokemuksestani. Haluaisin tietää, onko muilla minkälaisia kokemuksia,vastaavanlaisia vai erilaisia? Mulla kun ei ole kokemuksia neitsyistä. Vai vastasinko itse jotenkin yleispätevästi neitsytmiehen luonteeseen?

 ???

Tarkoitan sitä, että kysymyksestäsi heijastuu selvästi epävarmuus suhdettanne kohtaan ja nuo tummentamani kohdat kertovat aika vahvasti sitä minusta, että et ehkä ole niin onnellinen tässä suhteessa kuin voisit olla.

Mulla ei sinällään ole kokemuksia neitsytmiehistä, mutta omani on neitsyt- nousuinen, eli on tietty jonkinlaista kosketuspintaa...

Lähinnä halusin vaan kommentoida siihen, että kokemuksestani: EI, suhteen alussa ei aina pidä olla ihanaa ja aurinkoista ja helppoa ja naminamipusipusia.

Meillä ainakin meni tuon miekkoseni kanssa ihan päinvastaisessa järjestyksessä. Alussa oli jotenkin tosi vaikeaa, varsinkin tuo kommunikointi hänelle (no, on se sitä vieläkin, mutta ei enää niin kovin)ja muutenkin toisen ihmisen ja sen tapojen opettelu. Kaapin paikka -tappeluja käydään välillä vieläkin kauan ja hartaasti, vaikka pari vuotta on jo takana päin.

Mutta vasta nyt viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että ollaan löydetty jonkinlainen balanssi ja tasapaino, ja tässä on hyvä olla. Ikäänkuin alkuvaikeudet olisi voitettu.

Kyllä mullakin tätä ennen kaikki suhteet on alkaneet ihan päinvastaisessa järjestyksessä, alussa niin auvoista että..mutta ne ovat sitten myös pättyneet. Tämän miehen kanssa mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen olo, että olen ehkäpä tullut tähän jäädäkseni.

Kuten itse sanoit: tästä ei pääse kuin ylöspäin. Kannattaa nyt vielä odotella ja katsella. ei sitä tiedä kuinka ylös sitten pääsettekään..  ;)

Tuntuu, että mä kuljen aina ääripäästä ääripäähän. On joko liian ihanaa ja romanttista (että alkaa ahistaa) tai sitten liian epävarmaa ja ristiriitaista (että alkaa ahistaa). Missä on se kultainen keskitie?

Sanotaanhan sitä, että kaksonen ja neitsyt ei sopis toisilleen. Mutta meillä yhdistääkin varmaan tuo nousujouskari. En oo ikinä ollut oikein tyypillinen kaksonenkaan, mutta siihen vaikuttaa tiesti merkurius härässä.

Jos tää on taas tämmönen välisuhde matkalla sille kultaiselle keskitielle...  :( Oppia ikä kaikki jne.

Otapa irti se HYVÄ mitä jätkä pystyy tarjoamaan ja kun se loppuu, porskuta eteenpäin--

Oman kokemukseni mukaan:
Ei toimi.

Minullakin on huono kokemus neitsyt-miehestä, tosin hän ei muutenkaan ole mikään ihan normaali ihminen, että siitä ei varmaan horoskooppimerkkiä tule syyttää... Tavallaan synkkasi ihan mielettömän hyvin, järki/äly/huumori-tasolla... Mutta oltiin kai liian tunnevammaisia saavuttaksemme toisemme... Tai ei tunnevammaisia mut kumpikin niin varovaisia ja laskelmoivia, että ilmeisesti tähän olisi tarvittu joku kolmas osapuoli heittäytymään, luottamaan ja avautumaan meidän kummankin puolesta... ;)

Kai minulla on vieläkin jotain tuon miehen kanssa... :P Hän pitää minua välinpitämättömässä otteessaan... Ja minä vastaan hänelle viileästi. Mutta kumpikin nähdään kuitenkin toistemme läpi, miten sisällä roihuaa.  :o

Itse olen Leijona, mutta mies on aurinkomerkiltään Neitsyt. Ei parisuhteen alku aina voi olla pelkkää suurta tunnekuohua. Elätte selvästi epäilemisen vaihetta seurustelussa. Nyt voisit keskittyä kysymään itseltäsi "onko tämä mies oikea minulle?" "tekeekö hän minut onnelliseksi?" "Mitä hyvää hän voi tuoda elämääni?" ja sitten katselet vähän aikaa ja etsit vastauksia. Anna hänen tehdä ja metsästää, ole sinä vain ja nauti kaikesta mitä hän tekee hyväksesi ja NÄYTÄ hänelle että tulet onnelliseksi niistä asioista.

Jos vielä parin viikon päästä tuntuu, ettei hän ole se jota etsit, päätä suhde hyvällä mielellä. Jokainen parisuhde auttaa meitä löytämään sen "oikeimman" henkilön.  ;D

Toivottavasti saat vastatukset kysymyksiisi.

Kiitos vastauksista! Ihmissuhde on aina ihmissuhde. Ei ole äijästä kuulunut nyt mitään. Ymmärrän, että hänellä on vaativa työ, mutta en hyväksy, että hän jättää tärkeät ihmissuhteet tällä tavoin. Mutta enpä taida minäkään mikään olla ihmissuhteissa tuomitsemaan. Sitä saa mitä tilaa...  :(