Astro Foorumi

Ei mitään yliluonnollista, vaan ihan arkista siis..On tullut kavereiden kanssa mietittyä aina kuulumisia vaihdettaessa jotta miten jotkut ihmiset tuntuvat saavan päivässä enemmän aikaan kuin toiset?
 
Esimerkiksi (kärjistetysti) kun kysyt tyypiltä A mitä hän teki tänään, A vastaa että töiden jälkeen kävi kaupassa, valmisti ruuan söi ja taputti itseään olalle kun sai vietyä roskat.

Tyypiltä B kun kysyy niin edellisten lisäksi hän on samassa ajassa  ehtinyt käydä body-pumpissa, kaventaa mekon, haravoida pihan, pesettää auton, vaihtaa huonejärjestystä jne jne..

Kumpaan tyyppiin te kuulutte? Itse olen ehkä lähempänä A:ta :-[  puuskittaisine tarmoryöppyineni, joten olisi kiva tietää miten te B:t saatte ajan riittämään ja energian virtaamaan tasaisesti tuohon kaikkeen tekemiseen?

Vai olenko ainoa joka tunnustaa olevansa hieman huono ajan hallinnassa..

Hmmm..vai vaikuttaisikohan tähänkin joku astro-kuvio?

Voi kunpa olisi sitä aikaa enemmän.

Olen joskus kovin tyytyväinen itseeni, silloin olen saanut tehtyä, asiat ovat järjestyksessä.

Mutta usein on paniikki. Olen luvannut liikaa. Monta rautaa tulessa.
Ja silloin en saa mitään tehtyä.

Ehkä olen onnellisin silloin kun saan vain löhöä ja mietiskellä ja silitellä kissaa.

Siis laidasta laitaan tosiaan.  :D

riippuu minkä aikaansaamisesta on kyse.

on tiettyjä asioita joita voisin tehdä loputtomiin ja vieläpä yhteen putkeen.

on tiettyjä asioita jotka on mulle suunnaton ponnistus vaikkei niiden tarvitsisi olla, ja niiden tekemiseen menee viikkokausia ;D

Juuri eilen selvitin ystävälleni tätä asiaa, että miten kokee hukanneensa ajan kulun kun sitä ei ole "hyötykäyttänyt". Itse olen ns. myöhäisherännäinen vaikkapa opiskelun tiimoilta. Alle parikymmpiset ja vähän päälle meni pitkälti pitäessä hauskaa ja muutenkin eläen vastuuttomasti. Kun ystäväni kävivät lukiota, minä kävin töissä ja rellestettiin sitten vapaa-ajat yhdessä. He saavuttivat sen ylioppilashatun ( mikä minun mielestäni on edelleen yliarvostettu ) mutta! jälkeenpäin olen näin aikuisena huomannut, miten paljon se aukaisee mahdollisuuksia lähteä omalle alalle tai sitten sinne vaihtoon. Siitä olen hieman katkera. Minun mieleni oli se mikä oli, 15-16-vuotiaana ja silloin tuntui parhaimmalta lähteä töihin-> voi olla pitkään jatkunut koulukiusaaminen oli se juttu, miksi en koskaan mieltänyt koulunkäyntiä mielekkääksi?

Olen myöhemmin tosiaan opiskellut työn ohella ja tuntuu sopivan minulle, mutta edelleen kaduttaa, etten nuorempana ymmärtänyt asian tärkeyttä.. :( Nyt koitan "paikkailla" näin 24-vuotiaana tilannetta näyttötutkinnolla, jotta pääsen jatkokouluttautumaan. Mutta niin kuin äitini sanoo; "olisihan se ollut mukava nähdä teidät valkohatuissa"..Veljeni sai kuitenkin ammattitutkinnon..

Niin ja kun rakas on jossain matkojen päässä, kulkee aika hitaasti, kun taas liki ja lähellä, kulkee aika nopeasti.

Ellei unohda ajankulua ja vaan on... sitten se on kovin kovin suhteellista. Suhteessakin.  ;)

Eipä tuollaista kannata surra, Ilmatar!

Itselläni on vähän samantapainen tie, paitsi en sure menneitä.

En ollut kypsä silloin kouluhommiin. Elin muuta, paljon sitä, mistä opiskelijat joutuvat liisimään, koska he kantavat koko ajan syyllisyyttä mitä kaikkea pitäisi lukea eivätkä pystykään nauttimaan siitä muusta.

Eli uskon, että jos nuori tuhlaa elämäänsä muuhun kuin opiskeluun, ei se varmasti hukkaan mene (jos hän ei vahingoita itseään). Se kypsyttää mieltä, ymmärrystä ympäristöstä ja sydämen juttuja aivan eri tavalla kuin opinnoissa kamppailevaa.

En kadu ollenkaan kiertolaisen elämääni. Sellaiseen kouluun ei voi pyrkiä, siihen pitää vain sukeltaa! Siitä ei saa papereita, mutta siitä saa toisenlaista avaruutta ja kypsyyttä.

                              :angel:

              AIKA, tuo alati uusiutuva luonnonvara,

               joka läheltä " liippaa ", ei kuitenkaan

                 meitä jätä, vaan seuraa kuin tauti.

                   Vaikka kuppa kyllä Töölööstä lähti!!

                     AIKANAAN, siis olkaamme valppaina!!



                              :2funny:

Tää on kyllä ikuisuuskysymys...

Jos mulla on selvä tavote mihin pyrin niin osaan olla erittäin tehokas. Suorastaan pelottavan määrätietoinen. Muistan ku vihdoin lukion jälkeen keksin että todella haluan yliopistoon niin mä tein ihan hulluna töitä opiskelujeni eteen avoimessa ja sain paljon aikaan.

Nykyään kun on jo opiskellu niin monta vuotta eikä motivaatio ja päämäärä oo ihan akuutti niin mun ajanhallintani... hoh hoijaa...

Mä oon just sellanen ihminen, että mun täytyy keksiä ittelleni mielekästä ja kiinnostavaa tekemistä. Muuten on vaikeeta päästä edes sängystä ylös. Puhumattakaan että saisin jotain järkevää aikaan päivän mittaan...

Oon kyllä niin psykologian esimerkkitapaus siitä miten kaiken ihmisen toiminnan takana on joku motivaatio, pyrkimys johonkin.  :P

Jetsulleen. Mutta kenen tai minkä ohjelman ja aikataulun mukaan kukakin ihmisyydessään kulkee,, Siis ei niinkään se tietoinen määränpää, vaan kaikki sillä matkalla voikin olla se oikea tavoite.

Tavoitteeseen pyryn aikapaine voi myöskin olla tiedostamattoman ihan tavoite...

                           ::)  ::)  ::)


                     K U U L O S T A A, kuin

                        kyseessä olisi joku

                          kauko-ohjattu,


                            robotti!



                                 :angel:

 :'(

Onhan ajankohtainen kysymys minulle.En ole A,enkä B,vaan jokin öö-mapissa laahustava.
Nytkin olisi pitänyt tehdä muuttoa jo pari viikkoa.Olen saanut sen verran aikaan,että tyhjiä laatikoita on kämppä täynnä.Vaan kukas ne täyttäisi? :-\

Minullapas on tärkeämpää tekemistä! :D
Meedioistuntoa olen ystävätteren luona ollut suunnittelemassa.Kerännyt väen kasaan ja hankkinut nauhurit,että jokainen saa omansa kasetille.
Jaksanut kertoa ensikertalaisille ummet ja lammet,eikä lainkaan väsytä.

Tämän istunnon piti olla uudessa kodissani,vaan kuis pääsi taas näin käymään. ::)
Eli talkoot on taas järjestettävä ja aikaan saapia ihmisiä mukaan.
Mutta huomenna on istunto ja tiedän vanhastaan,että meikäläisen patterit on täyteen ladattu,eikä väsytä yhtään! :D

Ihailen noita ihmisiä,jotka ehtivät päivässä tehdä saman,kuin minä kk;ssa. :coolsmiley:

Roboteilla ei liene vapautta päättää, miten matkansa kulkee...

Ihan läheltä meitä ohjataan  :angel:

Ohhoh, Chandra sinun juttujasi ja tekemisiäsi!

Arvaapa kuinka monta ihmistä ei tee tuollaista edes kerran elämässäkään!

Haluaisinpa olla mukana!  8)

Tervetuloa vaan mukaan!!! :smitten:

Kokemusten etsijä,taivaanvaeltaja,,,
Mutta saisi kyllä nuo maallisemmatkin asiat jonnin verran enemmän kiinnostaa.
Yritän olla tuntematta syyllisyyttä villahevosista suin muista,muttei se aina onnistu.
Ja joka ilta sama juttu.Huomaan,että TAASKAAN en ole saanut mitään aikaan. :knuppel2:  :tickedoff:

En voi kehua minäkään!

Lauantaina on tanssiesitys, pitäis olla kunnossa ja puku valmis.

Tukka roikkuu harmaan suorana ja puku on vielä röyhelöiden ja pitsien osasina tuossa koneen vieressä. Ajattelen että onhan vielä aikaa! Huomenna on uusi päivä! Mutta ....

Tässä vain istun... väsyttääkin.

                        ::)  ::)  ::)


         Jos sallit, niin ehdotukseni olisi tuohon tilanteeseen,

          koota kunnon ryhmä tietoisia ihmisiä, jotka kuorossa

           laulaisivat tuota tuttua OM  OM  OM  OM  OM  mantraa.

            Jolloin kaikki kyllä asettuisi paikalleen, aivan

            luonnonlakien mukaan, ja just` siihen mihin pitikin.



                             :smitten:

Kävelläänkös me pitkin tietä saattuessa ja tavarat leijuu perässä,vai miten ne siirtyvät? ::)

Vai hallitseekohan joku tuon poltergeistilmiön kunnolla,rikkomatta mööpeleitä?
Sepäs olisi helppoa! ;D

                         :angel:

           Eikös nämä suurten kivikuutioiden siirtäjä

            kulttuurit, egytiläiset ja inkat ym.

             laittaneet tietyn koodin kivelle

               ja sitten sen siirtely olikin

                hallittua?  Joten, hyvin

                 on tuo vanha taika

                  ehkä hallinnassa??


                          :angel:

Ai niin!Hyvä kun muistutit! :smitten:

Koodi nyt pikkasen muistin ulottumattomissa,mutta siirrynkin tästä kaivelemaan sitä esiin,,OM,,OM,OMMMMM,, :angel:

Mua ärsyttää kun mä teen kaiken aina viimetipassa. Siis siinä vaiheessa kun on aivan pakko. Yksinkertasesti.

Mulla aiheutti eilen niin yksinkertanen asia ku tiskaaminen sellasen oksetus ja raivokohtauksen, että olin vähä huolissani.  ??? Olin siinä loppuvaiheessa valmis heittään joka helvetin kipon seinään ja vielä samalla raivolla mennä sotkeen vaikka niillä vanhentuneilla kananmunilla sen naapurin oven, joka jumalauta pitää niitä bileitään joka halvatun yö. *puhdasta raivoo*

No sittenpä taas ihailin junasta maisemia ja mietiskelin taas ihmetellen mikä mulle oikeen tuli. Onnesta se meni ohi, enkä lopulta heittäny yhtään mitään mihinkään. Mutta se oli kauhee tunne.  ???

No siis mitenkä tää liittyy ajanhallintaan... huono ajanhallinta aiheuttaa syvää turhautumista.  >:(

Ajanhallinta? Mitä se on?  :D

Argh! Tekis niin mieli aina välillä uittaa itteensä jossain mutakuopassa, kun ei mitään tunnu saavan aikaan. Tekemistä olis vaikka millä mitalla. Daydreamer, I would say. Sitä ei oikein osaa keskittyä olennaiseen. Nyt olis tosi tärkeetä pikajunan vauhtia saada opinnot eteenpäin, loppuunpäin. Teen sitä tosi hitaasti. Tiedän, että jossain vaiheessa luultavasti tulee sellainen puuska, että teen asiat kerralla pois. Silloin ei kukaan tai mikään saa olla häiritsemässä. Niinkuin tässä yhtenä päivänä tuli kirjoitusvimma. Viisi tuntia putkeen. Sain idean tarinasta ja oli pakko kirjoittaa ns. treatment loppuun. Jos opiskelisin käsikirjoittamista tai kirjoittamista, niin Hallelujah! Mutta kun en.

Tuntuu välillä, että sitä kulkee ajan kanssa eri tahtiin. Aina kun haluaisi tehdä jotain, niin pitää tehdä jotain muuta. Vai onko se jokin ihme psykologinen juttu, että aina pitää tapella vastaan sitä mitä pitäisi tehdä.

Teen aina viime tipassa miltei kaiken. Olin todella tyytyväinen, kun viime tenttiin oikeasti aloin lukemaan hyvissä ajoin ja mulla jopa jäi päivä vapaata aikaa ennen tenttiä! Voisi merkitä saavutukseksi mun elämässä!  ;D

Mulle tulee kans välillä tollasia ihme puuskia, että voin tehdä jotain vaikka 5 tuntia putkeen totaalisen keskittyneenä. No harvemmin mitään hyödyllistä...  ;D
Mutta esim hyvää kirjaa lukiessa havahtuu joskus siihen, että on lukenu jotain 4 tuntia ilman että on edes tajunnu ajan kulumista.

Opiskelen kirjottamista ja mistä huomaa, että en oo ammattilainen? No siitä että odottelen sitä kuuluisaa inspiraatioo ja sitten teen tehtävät lopulta kauheella kiireellä tyyliin nyt mun pitää kirjottaa.  :P  ;D

Se on totta mitä oikeet kirjailijat sanoo, kyllä se inspiraatiokin sitte tulee kun vaan alottaa.

Niinkö se menee?  ;D Nojoo, tavallaan uskon.
Mun pitäis kirjoittaa proseminaaria ja tiedän, että kyllä se tekemisen into tulis, kun vaan aloittais tekemään. Alku on aina hankalinta, kun pitää löytää se aloituspiste.

Olisi tosi hienoa laatia itselleen kalenteriin aikataulu siitä mitä milloinkin pitää tehdä. Mutta itse ainakin näin kaksosihmisenä koen sen vain niin sitovaksi ja vangitsevaksi. Olla vangittuna aikaan...
Kyllä mä monesti teen niin, että sovin tehtävistä asioista itseni kanssa. Kun olen tehnyt sen, niin teen seuraavaksi tuon. Jos joku tulee häiritsemään tuota järjestystä, että "mitä jos tehtäisiin tämä nyt tähän väliin, ei mee kauan..." niin koko homma saattaa olla pilalla.
Sitä tavallaan rakentaa tarinaa päivästään, tekee päähän valmiiksi kuvan millainen päivä tulee olemaan. Minä lassoan ajan eikä aika minua.  :knuppel2:
Puhuttaessa siis arkipäivän tekemisistä ja siitä olemattomasta ajanhallinnasta.  ::)

Niinhän sitä sanotaan että paineen alla syntyy parasta jälkeä..tiedä sitten..

Mullakin on käytössä sellainen ns. itselle tarkoitettu viikkomuistilista, että tee nämä ja nämä tähän ja tähän mennessä, sitten ruksailen asoita yli sitä mukaa kun ne on tehty. En sitä mitenkään orjallisesti noudata, enemmänkin se on hataran muistini tukena. Sitten saan jotain tyydytystä kun voin viivata yli jonkun vastenmielisemmänkin askareen, että tulipahan tehtyä.

Joskus joku asia saattaa kyllä jäädä ruksaamatta, viivyttelen sen kanssa (erityisesti kohta maksa laskut)
viimeiseen asti..Jos tänään saisi vielä parin ihmisen kanssa soviteltua ensi viikon juttuja, heitettyä muutamia työhön liittyviä idea-alustuksia ja silitettyä edes neljäsosan vaatevuoresta, niin eiköhän tuo ajan hallinta ole tältä päivältä suht hanskassa..

Ajan hallinta = itsensä hallinta?

Heh, indeed!  :2funny:

                      :knuppel2:

               Inspiraation odotus!!

                  Pitkällekin

                    matkalle

                     otetaan

                      ensimmäinen


                        ASKEL !! ?


                 
                             :angel:

Olen varmaan aivan kummallinen tapaus, otan kaksi askelta jo etukateen etta varmasti kerkian!

Älkää hyvät ihmiset, tehkö tänään
sitä, minkä voitte siirtää
huomiseen.
Vai oliko se sittenkin
 toisteppäin

 

Täällä samanlainen kummallinen tapaus.  ;D

Entäs rapuna sitten...!

Kun pitää ehtiä ottaa yksi askel eteen ja kaks taakse ja sittenkin pitää yrittää niin kauheasti saada osansa siitä ajasta!  :-\

Onneksi minulla onkin tanssiaskeleita!  ;D

Eihän tanssivalla ravulla siis ole hätiä!

Ah, tanssiva Rapu ja liukuva Kalat ja Jousimiehen nuoli aina ehtii jo edelle ennen ku itte saapuu paikalle.  ;D

Oletkos Metsätonttu huomannut,että rapu mennä viilettää välillä niin,että lennolta näyttää? :coolsmiley:

Lapsina joella käytiin rapuja noukkimassa pimeän tullen,fikkarin valossa.Anteeksi vain! :-[
Monet viilettivät karkuun,mutta aina pyrstö edellä.
Eli joudutko aina seuraavana päivänä kirimään ajan kiinni,jos tuolla lailla takaperin viilettelet? :idiot2:

Näin se on
vuorokaudessa
pitäisi olla
ainakin 27 tuntia
että se r i i t t ä i s i
mutta kelloon on 27 vähän vaikeaa jakaa
      -siihen ympyränmalliseen siis-
joten olisiko 30 tuntia ehkä parempi?


jotain voisi mennä RIKKI :-[
kuten esimerkiksi koko aikajärjestelmä.
sinne taitaisi mennä astrologiakin, hui voi ei. :buck2:
MIKÄ RATKAISU OLISI PARAS??

kas siinä pulma

Topaasi

Haaveilen aina siitä,että joskus saisimme viskata kaikki kellot pois! :smitten:
Olla vaan ja säädellä itse,mitä milloinkin haluamme tehdä.

Taitaa vain olla kovin kaukainen haave vielä,, :-[

Chandra, just niin,

viiletän menneessä ja viiletän tässä ja pyrin tulevaan ja aina hoppu!

Kelloja ei enää ole! On vain kännytkät! Onko se vapaampaa?  ???

No ei kyllä ole!! >:(
Aina pitäisi olla vastaamassa,kun kerran on kännykkä!
Mikset vastaa?Mitäs sillä sitten teet,jos et kerran vastaa?
Riesa se on!

Lankapuhelimien aikaan ei tarvinnut aina selitellä.
Tosin minulla aika usein äänettömällä ja lankapuh.irti seinästä! ;)

Niin.

Mitenkäs kännykät ovat suhteessa aikaan?

Joskus ihailen, kun asita järjestyvät niin sukkelaan, hoituvat, että miten sitä pärjäsi ennen ilman kännyköitä.

Mutta...haastaako ne myös käyttämään aikaa enemmän useampaan suuntaan. Vetävät kuin säteet kaikkialle. Onko ´tässä sellainen ajan uusi ilmiö toteutumassa. Tuo ajan säteily. Ei enää viivamainen lineaarinen. Kun nyt voimme ottaa ohjaksiin erilaisia suuntia, yhdistellä, verkostoitua, liittää, punoa uudenlaisia tilanteita.

Onko tämä alkua jollekin uudenlaiselle ajankäsitykselle? Vai onko se vain painajaismaista repimistä, raastamista, meistä jotakin pois. Huomaamattamme.

Vai onko tämä jonkinlainen opetustilanne tämänkaltaiselle ja tulevalle, jos joskus osaamme toimia ajatusten kautta, telepaattisesti, energeettisesti, ulottuaksemme vielä laajemmalle...

Hassuja juttuja yömyöhään kissa sylissä kehräten, selkä vähä huonossa asennossa kirjoitellen...

metsis

Totta

että kännykkä helpottaa asioiden hoitoa monella tapaa.
Siis silloin kun on järjesteltävä jotakin monen ihmisen kesken.
Mutta.

Joku aika sitten, kännyköiden alkuaikoina, soittorumba oli melkoinen, ja kalliskin.
Nyttemmin olen pyrkinyt sitä tehokkaasti karsimaan ja lyhentämään puheluita.

Sitä en vieläkään ymmärrä, miten aikaa voi hallita?
Ajankäyttöä kylläkin voi laittaa tärkeysjärjestykseen.
Miettiä, mihin todella haluan aikaani käyttää?
Mikä on minun henkiselle minälleni tärkeätä?

Vähitellen opin myös sanomaan ei. Mikä on kyllä ollut työläs opittava.
Mutta vähitellen, vuosien kuluessa huomaa, ettei tarvitse enää 'ehtiä' kaikkea-'tänään'.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Entäs sitten netti? Ja sähköposti!
Nykyään pitäisi koko ajan olla tavoitettavissa sähköpostinkin kautta ja ajanhermo tuntuu kulkevan verkossa.
Netissä pörräily myös aikaa hirveästi, kun yleensä tulee sen hyödyllisen lisäksi käytettyä enemmän aikaa johonkin turhempaan.
Tietoyhteiskunta + aika on kuin sokea taluttaisi sokeaa...  ::)

Voi miten vapauttavaa on olla useita päiviä tahallisessa "uutispimennossa", etten siis seuraa uutisia juuri mistään, lähinnä puskaradiosta kuulen jos kuulen.

Mutta ihan koska itse haluan, voin taas ruveta tsekkailemaan tilannetta ja uutistarjontaa tarkemmin. Tää onnistuu paremmin ulkomailla kuin kotimaassa, kuten mulla nyt. Suomessa kävelen kuitenkin päivän aikana keskustassa niin monien iltapäivalehtiä myyvien puotien ohi, että uteliaaksihan siinä tulee, kun näkee ne kaikki hömppä-otsikot.. :P

Uteliaana ei voi olla vapaa.

Minäkin rapuna kyllä toisina päivinä kuljen taakse, toisina eteen, sit taas vasemmalle, oikeaan, vinoon ja kenoon.  :D Hyvä muisti auttaa ajanhallinnassa. Saa välillä kyllä niskalenkittää aikalailla itseään, että sieltä niskasta kiinni sais hommien suhteen... ;D :2funny:

Sikäli ;)