Astro Foorumi

Hyvää aikaa elät, Elämänilo!

On aika jättää vanha, pysähtyä ja tutkiskella itseä!

Kysyä, miksi en ole tyytyväinen, mitä muuta pitäisi huomata!

Mitä asenteita vaihtaa tai muuttaa? Ja se elämän syvin tarkoitus?

Onko se olla äiti, elämänkumppani, rakastaja, hoivaaja tai onko se jotain vallan muuta? Mitä muuta ihmisenä oleminen, sieluna oleminen tässä persoonan alla onkaan?

Rospuuton jälkeen tulee selvemmät sävelet! Sen olen oppinut. Tähän ikään!

Kauneus on syksyssäänkin kaunis, sanoi Francis Bacon.
Syksy tarjoaa paljon silmän ja mielen iloa - värien loistoa, taivaalla välkehtiviä tähtiä ja pimeitä syysiltoja,
jolloin on aikaa opiskella ja tutkia uusia asioita - tai tutkailla omaa tähtikarttaansa...

Syksyssä on harmoniaa
ja taivaalla loistoa,
jollaista kesällä ei kuultu eikä nähty.
- Percy Bysshe Shelley
http://koti.mbnet.fi/neptunia/syksy.htm (http://koti.mbnet.fi/neptunia/syksy.htm)
Ihmisen yksinäisyys ei ole muuta kuin hänen elämänpelkoaan. -Eugene ONeill

Yksinäisyys opettaa tuntemaan yhden yksilön aika hyvin, oman aikansa aikana. -Anita Mäki

Elämänilo  :smitten:
Niin yksin on toisaalta ihan mukavaa matkustaa, saa mennä ja tutkia mitä haluaa. MUTTA matkat yksinäisille ovat kalliimpia kun joutuu maksamaan sen tyhjä pedin. Haikailen myös lähtöä tammikuussa sillä jos syntymäpäivänä on matkoilla niin koko vuosi tulee olemaan vauhdikasta  :D
Omasta kokemuksesta yksinoloon olen nauttinut siitä kun vihdoinkin voin pitää huolta itsestäni, on suorittaminen loppunut. Näkee niin paljon sellaista mitä ei ennen ollut aikaa, nyt on.

Kun kyllästyttää niin voi lähteä kaupunkiin katselemaan ihmisiä ja yleensä pari tuntia siihen riittää.

Nyt hetkessä ei ole aikaa, on vain nyt.

 ;)  Mateve   :smitten:   :smitten:   :smitten:

Mulla hyvä vaihe menossa :smitten: lomaillut viikon ja työ alkaa taasen ja sit loppuukin ja odottelua kouluun pääsystä, tosin olen veljestäni tosi huolissani :-\ ja isästä+ keskimmäisen synttäritä järjestelly ja onneks ne on ohi :coolsmiley: että on kaikenlaista hommaa, iloa ja sekä surua pitää vaan levätä välillä ja antaa vaan olla :smitten:

Voipi olla totta, mutta jos ruumis pistää vastaan, jos ei riennot kiinnosta niin ei niihin väkisin voi lähteä. Kukaan ei kotoa hae, mutta jos koti on ainut mukava paikka niin minkäs teet?  :-\

Minulla samanlainen olo, ollut koko syksyn. Valolamppua polttelen, yritän sinnitellä. Kevääseen on vain kovin pitkä aika.

Elämä tapahtuu vieressä, toimin ja teen. Välillä jees, mutta yksinäisyys on aivan järkyttävä tunne. Se kourii sisällä ja sitten sitä mieluummin lähtisi jo kotiin ;) ... Tai muuttuisi sudeksi.

Elämässä on paljon muutakin tekemistä kuin riennot..
Jos haluan olla kotona, niin olen! Koska ajoittain on pysähdyttävä..
oltava yksin tyytymättömyytensä kanssa ja sitten taas
näkee kaiken hyvän ja osaa olla kiitollinen niistä synkistäkin hetkistä..
minä ainakin tarvitsen niitäkin.. :uglystupid2:

Elämänilo!

Kun luen rivien välistä sinun tekstiäsi, niin pelkäämpä, että olet ollut aika riippuvainen muista ihmisistä. Yksinolosta et ehkä ole vielä löytänyt sen rikkauksia ja uudenlaista vapauden riemua, kun ei ole kenellekään enää tilivelvollinen. Ystäväsi halusi antaa itsensä ja aikansa pojalle ja ehkä itselleen.

Itsellesi pitäisi sinunkin antaa se aika nyt, asenteita muuttamalla. Tempaise johonkin jouluksi, vaikka maatilalle viettämään joulua! Koskaan ei tiedä, kuka putkahtaa sinne yksinäiselle matkalle... :smitten:   Sillä se 'toinen' tulee usein juuri silloin, kun osaa nauttia omasta seurastaan ja ihmetellä tätä maailmaa...

Kerronpa teille, että kun olin kirjoittanut edellisen viestini, tuijotin kirkasvalolamppua, kuuntelin pari biisiä mitkä tulivat alitajunnastani ja sitten alkoikin mylläkkä. Hirmu iso määrä tunteita tuli pihalle surun muodossa ja melkein kirosin sitä elämänvirtaa mikä muuttaa KAIKEN.

ELämänilo... Olisiko sinunkin aika itkeä ja päästää kiltisti vaan irti kaikesta menneestä? Minä olen parikymmentä vuotta sinua nuorempi, mutta itkin viimeisiä 9:ää vuotta, jotka mieleni sisällä pistin jokeen ja pois energiakentästäni...  ;)

Niin, kyllä minunkin pitää myöntää, että vähintään viisi vuotta suren ja itken hiljaa peiton alla, kiemuroin ja ähisen itsesäälissä ja maailman murjomana, ennen kuin osaan päästää. :'( :-[ :)

Kun lopetan syyttelemästä ulkopuolista maailmaa, niin kaikki jotenkin kääntyy. Löytyy suuria merkityksiä ja tarkoituksia ja huomaa, että näinhän pitikin käydä. En olisi oppinut tai huomannut muuten jotakin uutta itsessäni.

Rakastan auringon valoa joten tämä aika vuodesta tuntuu aina välillä kamalalta, marraskuu on niin pimeää kun ei täällä etelä-suomessa edes lunta ole. Aurinkoa ei näe lainkaan.. Elän syksyn kuin horroksessa, väsyneenä. Kunhan päästään joulukuun loppuun niin alkaa taas valostua ja elämä tuntuu voittavan  :)
Elämänilo, äidilläni on melko samanlainen vaihe menossa, kehoitin häntä tekemään sellaisia asioita mitkä tuntuvat hyvältä. Ajattele että olet vapaa tekemään mitä haluat, voit nauttia ja kokeilla uusia asioita, matkustella vaikka. Yksinäisyys ei ole kivaa, mutta yksin olosta voi välillä myös nauttia  :)
Tsemppiä  :smitten:

 

voi...minä nauttisin...viihtyisin vaikka koko loppuikäni yksin...mutta se ei ole terveellistä eikä tarkoituksenmukaistakaan...koska mehän kaikki ollaan kuitenkin tarkoitettu olemaan toistemme yhteydessä.

mulla on se ongelma etten saa niin paljon yksinoloa kuin haluaisin. :)

joo, ongelmat on käänteisiä...

toivon että kaikki löytää just sen mitä ne tarvitsee...

voihan mullekin tulla aika, jolloin todella koen yksinäisyyttä. olen vaan onnistunut kokemaan mitä suurinta yksinäisyyttä juuri silloin, kun mulla on paljonkin seuraa ja suhteita. ::)

Yksinolo on minusta ihanaa, on ihanaa saada olla yksin ja tehdä asioita omassa rauhassa. Yksinäisyys tietenkin on eriasia.

Sign, jotkut ihmiset todella haluavat olla yksin.
Muistan pari kertaa jolloin olen tuntenut itseni todella yksinäiseksi, vaikka ympärilläni oli kymmeniä ihmisiä. Voi olla yksinäinen myös porukassa.

jep, nimenomaan...*nyökkää*...sitä olen kokenutkin.

yksinolo on ihanaa :)

joskus siitäkin tulee syyllisyys, kun se on niin itsekästä...aattele nyt, ihminen jota ei kiinnostakaan seura vaan joka nauttii liikaa omasta seurastaan...onko se taas se na-na-na-Narsisti ;D

Minäkin tykkään olla yksin ja omissa oloissani. Joskus mietin asian niin, että on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Nyt olen jo jotenkin päässyt sinuiksi yksinäisyyteni kanssa, voin olla ihmisten seurassa ja pitää hauskaa ilman riippuvuutta tai takertumista mihinkään tai kehenkään. Sielun syväluotaus alkaa olla pikkuhiljaa ohi ja voin keskittyä taas muihin asioihin ja ihmisiin. Valon puute vaikuttaa kyllä heti ja sateinen ja harmaa sää saa mielen alakuloiseksi, mutta se ei enää syökse mihinkään syviin syövereihin kuten ennen. Yritän selviytyä tämän talven ilman talviunia.  :)

mielenkiintoisia kokemuksia. itsekin olen ajatellut kehittää itsessäni sitä puolta, joka ei ole niin herkkä valolle.

syksy ja talvi on mulle masentavaa aikaa, kun on niin pimeetä ja kylmää.

mutta just, kun sen valon osaa löytää sisältään niin ei niin paljon pimeys masennakaan.

Sulla on muuten Sininen Enkeli ihan huippu lause tuossa sun Avatarin alla! :D


lyhyesti ja ytimekkäästi.


 *aplodeeraa*  ;D

Kiitos  :)

Se on viesti edesmenneeltä isoisältäni, joka oli pappi.

Hyvin sanottu, oikea voimalause.

minunkin suvussa on paljon kristillisyyttä. pienenä tykkäsin käydä kirkossa ja luin illalla aina iltarukouksen ja olin kai siis jollain tapaa uskossa...tosin en dogmaattisesti, olinhan vain lapsi.

lapsena uskonnollisuuteni oli toimivaa.

kaikki tuhoutui sen jälkeen, kun murrosiässä minusta tuli synnin pesäke vaan sen takia, kun fyysinen sukupuoleni on nainen.

koin että en ollut sisäisesti muuttunut yhtään sen syntisemmäksi kuin lapsenakaan...ja minusta näytti että kaikki muut ympärilläni olisivat menettäneet järkensä asian suhteen.

ehkä angstini kristinuskoa kohtaan lähtee sitten pois, kun se tunnustaa naisen myös luojan luotuna ja hyvänä, arvokkaana sinänsä, eikä kaiken pahan alkuna ja juurena.

minusta sukupuoli pelkästään ei riitä pahuuteen.Ja naisen keho on luotuna "pyhä" siinä missä miehenkin. Tarkoitan pyhyydellä ainakin oikeutta olla olemassa sellaisena kuin se on luotu.

meni nyt off-topic. sori.

 :)

sign9: Se on sitä kollektiivista seksuaalitraumaa vaan.  ;)

Millaista elämäntilannetta käytte nyt?

Siinäpä vasta kysymys...

Tuntuu kuin jokainen päivä on täysin samanlainen.
Enää en edes kunnolla huomaa kun päivä vaihtuu uuteen.
Elämästä puuttuu se hohdokkuus jonka avulla jaksaa jatkaa huomiseen.
Elämä on tyhjää ja inhoittavaa.

Jokainen päivä toistuu samoilla rutiineilla.
Käydään välillä harrastuksissa ja ulkona kavereiden kanssa.
Mutta jotenkin siitäkin puuttuu se jokin.

Aina yritetään muuttaa omaa elämää paremmaksi,
mutta sekään ei enää onnistu eikä jaksa edes ajatella asiaa.
Ei jaksa enää edes yrittää, vaan antaa asioiden olla ja mennä samalla tavalla kun aina ennenkin.

En mie töistä ole huolissani ollenkaan.
Ei sillä enää ole niin väliä.
Vaikka olenkin nuori on kai minullakin oikeus olla huonossa jamassa joskus?
Eipä sillä että haluaisin, mutta kun vaan olen.
Enkä mahda sille mitään.
Mikään ei innosta eikä piristä.
En edes muista milloin nauroin todella kunnolla.
Joku mättää...

Syksy on mahtava vuodenaika, olen aina pitänyt siitä, eikä yksinolokaan kauheasti pelota.
Kuitenkin, olen odottavalla mielellä, en oikein itsekään tiedä mitä odotan, ja aurinkoon tekee mieli. Mulla on nyt kauhea espanja-buumi, kieli pitää opetella ja matkalle pitäisi päästä, mitä mahtaa tarkoittaa??? Ja vaikka en varsinaisesti tunne itseäni yksinäiseksi, kumppanin kaipuu on välillä suorastaan turhauttava. Usko sellaisen löytymiseen horjuu, mutta en jaksa siitä masentua.
Sekavaa tekstiä, mutta sitähän minä tällä hetkellä olen  :D Koen olevani "käymistilassa", pieniä muutoksia on ollut syksyn aikana, uusia kokemuksia, enkä oikein tiedä mitä ne tarkoittavat. En ole tyytyväinen, mutta en tyytymätönkään.

Syksy on aina minun mielestä ollut romanttista aikaa. :smitten:

Istun horroksessa ja mietin mille tielle lähtisin..alan olla turta aivan kaikkeen. Tosin yöt kuluvat kynttilöitä ja suitsukkeita polttaessa ja komedioita kattellessa. Päivät ovat kamalia..tuntuu kuin joka puolella olis vaan niitä onnellisia ihmisiä ilman huolia :P ja silloin yksinäisyyden tunne alkaa kuristamaan. Mutten tiedä haluaisinko parisuhdetta, edellisen jäljiltä on vielläkin hakattu ja lyöty olo  :'(.
Tahtoisin thaimaaseen..aurinkoa, lämpöä ja ihanaa ruokaa  :smitten:

Kylläpäs ymmärrän, kun kyse on vieläpä kaksosesta! Voi Jinx-parka.

Poikani on kaksonen ja oikeastaan minäkin sideerisesti, ymmärränkin itseäni tuosta näkökulmasta, kun en oikein osaa olla kunnon rapu.
Mutta hän (tuo poika) ei malta hetkeä (ehkä pari tuntia tai päivän, kun on sairas) olla paikallaan, tapahtua pitää. Ja hän osaa panna itse kyllä tuulemaan. vielä kuitenkin korvissa kaikuu pienen pojan kysymys talvipakkaspäivinä: -Äiti, mitä tinä kektitit minulle, kun on pitkä päivä? Ja minä kumosin aitan kaikki laatikot. Löytyhän sieltä aina jotakin.

Kunpa voisin hakea Jinxillekin aitasta laatikon. Sieltä nimittäin silloinkin löytyi juhannuskastepullo, vanhoja ruusunterälehtiä suolassa ja kaikkea hassua.

Mutta sinulle tarvis olla jotakin, joka panee verisuonet väreilemään. Kyllä sinä tiedät... ::) Se juhannuskasteenkin olen jo kuluttanut.  ;D

Toivon sinulle kuten Elämänilollekin tapahtumia!

Voimia ja rakkaudenvaloa sinulle Elämänilo! Sinä olet kaunis, ihana, valoisa ja juuri hyvä ja täydellinen tuollaisena kuin olet!  :smitten:

Ei se syksystä johdu.
Syksy on mukava vuoden aika.
Pimeää ja romanttista.
Ihanan melankolista, mutta kaunista.

Se johtuu kaikesta muusta..
Elämästä itsestään

Hei Elämänilo :). Olen jostain syystä aina ollut yökukkuja, mutta kieltämättä on tainnut mennä rytmit sekaisin :P.
Varsinaisesti en huomaa, että kieriskelisin itsesäälissä vaan pyörittelen asioita monelta eri kantilta. Ennen tunsin etten ole elossa jos en ole ihmisten parissa, tai jos joku ei soita tms. Suoraan sanoen pelkäsin yksinoloa, ajatukset ja tunteet kun hyökkäävät kimppuun :o. Nyt olen alkanut viihtyä ja on pirullisen vaikeaa lähteä oikeastaan mihinkään, koska täällä ei ole ystäviä. Täytyy kai aloittaa siitä että tällä viikolla menen yksin johonkin kivaan paikkaan kahville ja katson kuolenko siihen (en varsinaisesti, mutta yksin syöminen ja juominen ovat mielestäni kovin surullisia tapahtumia).Ei kyllä varmaan ole hyväksi ihan näin paljon eristäytyä, ja olisihan se mukavaa jos voisi jonkun kanssa asioista jutella naamakkain, mutta ehkä joskus ;D.

Noniin, kaiken kruunas eilinen migreeni.
Näkökenttä katos välillä silmistä ja kun koitti lukea sanojen loppuosat katos. Hieman ihmettelin miks kaikki tekstit on pelkkää siansaksaa, illalla syy selvis helvetillisellä pään säryllä.
Tänäänkin tuntuu vielä siltä kun pää ois poissa olalta.  :buck2:

Jinx parka. Migreeni on maailman ärsyttävin tauti..Toivottavasti voit paremmin :smitten:. Tulipa mieleeni, että pystytkö migreenissä haistelemaan, vai onko liikkaa (itselläni ensijomotuksessa pystyn, jatkossa kaikki äänet ja hajut tekee tosi pahaa :buck2:)?
Ruusuöljy auttaa ihan alussa, ja "normaaliinkin" hedariin.

Voi vidsi, mulla on syksy mennyt ihan älykivasti, perheen luona levätessä. Päivittäiset metsäkävelyt on auttanut jaksamaan ja oon oikeesti vaan nauttinut levosta. Mutta mutta... liika on liikaa, ja mulle kaksi kuukautta näköjään riitti  ;D

Nyt huomaan masiksen alkua, helposti ärähtelen äidilleni, eikä mikään huvita ja on NIIN tylsää muka... Vitsi kun oppisikin tyytymään pidemmiksi ajoiksi siihen mitä on  :( Alkaa nuo ikävät syömispuuskatkin, kun on niin turhauttavaa... Olisi hienoa olla kaiken tuon yläpuolella, kokea vain rauhaa ja seesteisyyttä kaikkialla. En tiedä pakoilenko itseäni tässä, kun aina näissä tilanteissa täytyy päästä nopeasti eteenpäin, muualle. Ihan kuin en uskaltaisi jäädä tuon masentuneen tyypin kanssa kahdestaan olemaan, vaan täytyy keksiä äkkiä jotain tekemistä sille... Nyt kuitenkin fiksasin väliaikaisen kämpän Hellsingistä, sunnuntaina muutto taas, ja maanantaina menen tapaamaan tulevan työpaikkani pomoa, eli duunikin lähtee heti käyntiin...

Onko ihan fiksua toimintaa tiedostaa itse omat heikkoutensa ja pyrkiä silloin eteenpäin vai pitäisikö jäädä siihen paikkaan kohtaamaan tuon pimeyden ja käsitellä asioita?

Yksi äidin koiranpennuistakin osoittautuu kuuroksi ja onkohan näössäkin jotain vikaa, kun pelkää niin, etenkin yksinoloa. Sydäntä raastavaa itkua, kun huomaa olevansa aivan yksin  :'( Annan sille reikiä ja pysyn lähellä... muutan en voi tehdä...

Syksy ja sade on tosi masentavaa. Mun mielentilani on ehkä hiukan tai itse asias paljon parempi kun viime vuonna tähän aikaan. Rauhallisempi eikä kaikki voimat mee itkemiseen...

Mulle tulee syksystä aina mieleen eräs chatti keskustelu, jonka eräänä syksyisenä iltana kävin. Juttelin yhden tyypin kanssa ja vaikutti tosi mukavalta ja mielenkiintoselta ihmiseltä. No yhtäkkiä se kirjottaa että sai just vähän ikäviä uutisia. Sen ystävä on tehny itsemurhan.

Keskustelun sävy tottakai muuttu ja mä sanoin että ei meidän oo pakko jatkaa jos se ei pysty ja jaksa tai halua. No kuitenkin juteltiin siinä sitten vielä jonkun aikaa. Yritin rauhotella ja kuunnella.

Seuraavana aamuna kun heräsin näin että maa oli valkosena. Mulle tuli sellanen olo, että voi kunpa se sen ystävä olis vielä vähän aikaa jaksanu niin varmasti asiat olis muuttunu parempaan.

Siitä päivästä tein päätöksen, että vaikka kuinka synkältä näyttäis niin odotan kuitenkin vielä vähän aikaa...

 :smitten:

kiitos kun jaoit  :)

En oo ikinä käyny Aalto Alvarissa, kuulostaa tosi hyvältä ajatukselta.
 :) Vettä on kartalla sen verran että kyllä uimisesta pidän. Ei vain ole tullut harrastettua.  ???

Willown kanssa olikin vähän puhetta leffasta. Miten on Willow jos mennäänkin isommalla porukalla? Ne mitä me mietittiin pyörii varmaan edelleen teattereissa.  :laugh:

Elokuvista puheenollen... kattelin viikonloppuna uudestaan Geishan muistelmat ja voi että se on niin ihana elokuva.  :'( :smitten: Jos olisin ollut yksin olisin varmaan vollottanu koko leffan ajan...

Elämänilo ja Lilja-82
Minä valmis lähtemään leffaan.. tämä viikonloppu?? Lauantai?
Aalto Alvarin jätän myöhemmäksi ajankohdaksi, koska painelen kylpylään viikon päästä..

Mennään vain viikonloppuna elokuviin. :) Sellainen juttu tosin että olen lauantaina 4 asti koulussa, että ei päivänäytöksiä...

Mikähän olisi hyvä ajankohta mennä Aalto Alvariin? Kun en yhtään tiedä millainen paikka se on jne.  ??? Mutta todella hieno idea. Willow saa nauttia kylpylästä.  :)