Astro Foorumi

Herään monesti siihen todellisuuteen, että olen vasta 22-vuotias, vaikka tunnen itseni paljon vanhemmaksi. Tarkemmin sanoen ei puhuta pelkästään tämän elämän vuosista, vaan voisin sanoa itseni satoja vuosia vanhaksi. Tässä sitä kuitenkin taas tallataan täällä ja tuntuu että aika kulkee liian hitaasti.   ::)

Kuinka vanhaksi koette itsenne? Netissä pystyy testaamaan henkisen ikänsä, ja mulla tulee kyllä aika hyvin oma ikäni tai nuorempikin. Mä vaan oon sitä mieltä, että ne puutarhatontut kokoontuu öisin karviaispensaan alla!  :D (hakukoneella voi hakea vaan, että "testaa henkinen ikäsi")

aah, hitto! mä olen 15vuotiaasta asti haaveillut eläkepäivistä. henkilökohtaisesti olen ihmetellyt elämääni leimaavaa totaalista kunnianhimon puutetta ja mielenkiinnon puutetta "tavallisia ihmisiä kohtaan", ne kun ovat niin tylsiä, -pirulaiset.  :idiot2:
 amerikkalaisen kulttuurin ilmentymät eivät myöskään saa minua innostumaan, small talk, paska ruoka ja kaikki muut hiton diskot alkaa vaan nukuttamaan. harrastuksiini kuuluukin kynttilöiden polttaminen, teen nautiskelu, ruoan laitto ja leppuutus. olen eläkeläinen ja 26 syntymätodistukseni mukaan..
 joskus toivoisin olevani kykenevänpi nauttimaan tämän "kulttuurin :uglystupid2:" anneista, mutta ei kai tuollaisille ominaisuuksilleen mitään voi. voiko? apua!

Se vaihtelee, kuinka vanhaksi on itsensä tuntenut.

Lapsena esim. en koskaan ajatellut tällaista asiaa. Tunsin kyllä olevani erilainen ja ihmettelin, kun muut olivat kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista kuin muut, mutta silti oli ihan nastaa olla lapsi. Ruumiin muuttuminen naiselliseksi ja kuukautisten alkaminen olivat syvä shokki joskus silloin teini-iässä.

Pitkäksi aikaa kehitys sitten junnasi parikymppisen tasolla. Välillä oli raskaita jaksoja, jolloin tuntui vanhentuneensa 20 vuotta yhdessä kesässä, mutta silti sitä eli pitkään sellaista ikikapinallisen ja kohtuullisen vastuuttoman nuoren aikuisen elämää. Halusinko kasvaa aikuiseksi? No en taatusti. Kasvoin silti - kun en kerran hyvällä niin sitten pahalla.

Tällä hetkellä en tunne itseäni oikein minkään ikäiseksi. Sitä on jotenkin "ikuisen ikäinen", mikäli ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Itsessäni on pieni lapsi ja vanha nainen. Olen tietyssä tilanteessa leikkisä, lapsekas ja yli innostunut kuin pieni lapsi, kiukun puuskineen. Usein minun on kuitenkin vaikea käsittää nykymaailman nuoria  :) Ihan niinkuin itse muka vanha olisin...
Minua on usein luultu vanhemmaksi mitä olen. Olen pienestä saakka joutunut tulemaan yksin toimeen joten "vanhuus" tulee varmasti sieltä. Hankala sanoa, minussa lienee lasta ja vanhusta muttei mitään siltä väliltä  :D

Minulla se toteutuu kyllä juuri päinvastoin eli tunnen itseni nuoremmaksi kuin olen. Ja pelästyn aina kulkiessani silloin peilin ohitse. Pidän nuorista ja viihdyn heidän kanssaan hyvin. Tykkään hullutella ja nauraa sekä tehdä pieniä / myös hyviä jekkuja ystävilleni sekä tutuilleni.  :D

Liikkuisin mielelläni nopeasti ja ketterästi, mutta fyysinen olemukseni jo rajoittaa hieman vauhtia. Nopealiikkeinen olen edelleen ja ajatuksen juoksukin on kohtalainen.  :crazy2:

Väsyneenä tai kipeänä tunnen itseni vanhaksi eli juuri ikäisekseni. Mutta päätän aina kyllä piristyä, kunhan.... :tickedoff:

Eli taidan siis haluaisin olla ikinuori, kalkkista minusta ei saa sitten millään...

Jaa, että kuinka vanhaksi tunnen itseni?

Lapsena olin "vanha ryppyotsainen"  :kauris: -lapsi, joka otti elämän todella raskaasti, huoh.... ???

Mitä "vanhemmaksi" tulen, sen iloisemmaksi olen muuttunut ;D ;D :2funny: :2funny:

En tiedä mistä tuo johtuu, mutta kait elämä se on heitellyt minua jos jonkinnäköisiin kuoppiin :o 8) ja sitten tietysti olen itse-kaivanut-verta-nenästäni :tickedoff: :tickedoff:, se on loppu nyt, seo myähästä ny, juu ::) ::)

Ehkäpä olen iätön ikisielu vai Tulisydän taisin ollakin 8) 8) 8) :police:
Sitä ominaisuutta en edes yritä kitkeä pois :smitten:

Toisaalta tuntuu, että olen ikäloppu, se taas on riippuvainen tunnetilasta. Opin tässä juuri sen, että ei ole hyötyä tarttua kiinni tunteeseen, sillä tunteet tulevat ja menevät, ainoa, joka pysyy, on Rakkaus - Todellinen Rakkaus :-* :-* :-*

Riippu, miltä kannalta katsoo...  ::) Tunnen sieluni kyllä todella vanhaksi ja oppineeksi omalla tavallaan.  :angel: Mutta tässäkin elämässä olen jo kaksi kertaa "syntynyt uudestaan" henkisten oivalluksieni osalta...vaikea selittää  :idiot2:   ja fyysinen ikäni on kuitnenkin vasta 17. Näin normaalisti, minkä ikäiseksi tunnen itseni, voisin sanoa että n.22 vuotias.. Asun poissa kotoa, olen jo monta vuotta täysin ottanut itsestäni vastuun, olen kihloissa, ja haaveilen jo vauvasta... Jätän nyt vielä sen haaveilun tasolle, vaikka tiedänkin, että olisin siihen valmis, mutta käyn kouluni loppuun ja haluan taata että pystyn hänet myös elättämään.

Se vaihtelee....toisinaan tunnen itseni lapseksi ja toisinaan teiniksi ja toisinaan taas tunnen olevani ikivanha  :D

Itse olen 36v ja monikaan ei usko että olen sen ikäinen, moni luulee paljon nuoremmaksi, vaikka en pukeudu mihinkään merkkivaatteisiin enkä ole massa pukeutuja  :uglystupid2: mutta en pukeudu mitenkään erikoisestikkaan! Mieleltäni olen ikuinen teini :2funny:  :D mutta toi kroppa ei oikein anna myötä  ::) mutta nautin tästä iästä nyt ja yritän vanheta viisaasti tai vähemmän viisaasti :crazy2:

:angel: :coolsmiley: Aina lienee ajankohtainen kysymys ;D
               Kun peiliin katsoo, niin siellä kurkkaa tuttu tyyppi, mutta
               valokuvassa taas on joku puolituttu, jopa vieras!!
         
                :2funny: ::) :coolsmiley: JA kuulema olen tällä pallolla
           
                jo toista inkarnaatio kiertoa, joten eiköhän tämän pitäisi
                viimeinkin alkaa sujua ihan oikein !!   :uglystupid2:

               

Hei!

Olen lopulta asiaa tutkiskeltuani havainnut, että oloni/olemukseni on täysin iätön - ei minkään ikäinen. Sen sijaan ohimenevät mielentilat voivat olla  ihan minkä ikäisiä tahansa, vauvasta vanhukseen asti.

t. Eklektikko

Erään lyyrikon sanoin:
"I was ancient when your ancestors were naught but protoplasmic slime!"

Lähes satavuotias isosetäni Savon perukoilta herkesi kahvipöydässä vannomaan Allahin nimeen ja puhumaan ulkoavaruuden asukkaista samalla kun tarinoi talvisodasta.
Koin itseni varsin määrittelemättömän ikäiseksi. :-\

Eräänä yönä muutama vuosi sitten (muistaakseni 25 syntymäpäiväni tienoilla) heräsin syvään ja hieman melankoliseen vanhuuden tunteeseen. Jotenkin tunsin siinä hetkessä kaikkien elettyjen elämien painon, ja valtavan väsymyksen koko rumbaan. Tuntui siltä että kyllä tämä on nyt jo nähty tarpeeksi monta kertaa (en tosin kuvittele että eläisin viimeistä elämääni tms). Tunne meni onneksi ohi, elämää olisi muuten varsin hankalaa elellä!  :buck2:

Elämäni oli silloin, kuten vieläkin, muuten varsin mukavaa. Taisin vain olla jossain omituisessa aika-avaruus-vääntymössä  :crazy2:

Niin, tottahan toki sielu on ikuinen ja iätön. Ja sehän olisi kauheaa, jos koko ajan tuntisi jo elettyjen elämien painon. Mutta tuleeko tämä itsensä vanhaksi kokemisen kokemus sitten siitä, että on jo elänyt niin monta kertaa täällä?

Tätä inkarnaatiokiertoa on tullut tehtyä runsaat 70 000 vuotta. :angel:

Näin ainakin itse olettaisin (tai sitten sitä vaan haluaa kuvitella niin  ::))

Toisaalta taas en koe että sillä on kauheasti väliä, tätä elämäähän tänne on tultu elämään ja näitä kokemuksia. Siksi en myöskään ole kauhean kiinnostunut entisistä elämistäni. Asiat opitaan sillä tahdilla kun opitaan, ei tässä mihinkään ole kiire  :)

Olen jo muutaman kerran meinannut vastata tähän, mutta koskaan en ole löytänyt sanoja kuvaamaan sitä.
Oikestaan itse varsinaisesti itsessäni en tunne olevani minkään tietyn ikäinen, kaikki kokemukset joita iästä tulee, tulee peilautuen ulkopäin.
Synttärijuhlia lapsena , koulussa tietyllä luokalla jne...

Sellainen jännä tunne on, että kun tapaa ihmisiä, heidän tietty 'suhtautumisena jättää tietynlaisen tilan minun iälleni'.  :D
Siis heidän kokemuksena ja näkemyksensä mahdollisesta iästäni peilautuu minuun. Jättää sille tietynlaisen tilan kokea se.... ;D
Noh..tulipas melkoisen selvästi.  ;)
 :smitten:

Minä odottelen vaihtuvaa vuotta ja kevään mukana tuomaa 23. syntymäpäivääni - silti en ole enää mies muistiin tuntenut olevani minkään ikäinen fyysisesti. Henkisen iän testi antoi 17-vuotiaana minulle tuloksen 37, jos en väärin muista  ::) Noh, minulla on vanhoja arvoja (esim. parisuhteessa), mutta silti lapsenmielistä leikkisyyttä ja huumoria ei saa unohtaa koskaan. Ehkä se on yksi syy, miksi henkisesti korkealle ehtineet ihmiset näyttävät vanhoinakin todella pirtsakoilta. Aira Samulin esimerkiksi!
Ulkonäöltä minut arvioidaan aina 3-7 vuotta nuoremmaksi. Aina.

Noh, sieluhan on iätön, aivan, sielun kehitysasteella tiedän olevani jo vanhan sielun vanhasta päästä. Olen hyvin onnellinen, että olen jaksanut ja selvinnyt niin monen elämän läpi - tulee ihan voittajafiilis!  :D ;D Malttamattomana odottelen vapautumista täältä maan päältä kokonaan - onhan täällä jo taivallettukin vuosituhansia  ::) Tarkkaa vanhan sieluniän tasoa en uskalla mennä arvailemaan.

Aaah minä tuntea aira samulin, hän todella jumala ja valaistunut yksilö.
Henkiseltä iältään 80954948v.

Mine ei osaa vastata tähän kysymyks koska alka miettiä että tunteako minä itsenä vanha verrattaen toisiin eläimiin vaiko miten minä tuntea.

Mine vastat että muut on nuoria ja tyhmiä.

P.S olen niiiiiiiiiiiin kyllästynyt elämääni

Mä olenkin aina kaksi vuotta vanhempi mitä te.
lälälälälälälälälälälälläl.
Halveksin muita siitä syystä ja olen ylpeä siitä.

Ps: En kävele ulkona sateisina päivinä koska voin hukkua.

Mun ikäni onkin teidän kaikkien ikien yhteissumma.. ;D

(vaiko mun ikäni, on tehnyt teidän kaikkien ikien iät...)

 :D

Noh esim mä en välitä vaikka ootte.
Pääasia on että mä olen ihan sairaan vanha sielu...

;D  niimpä  :angel:

Kyllhä mä tiedän minkä ikänen oon : 41v.

Mutta muita ikiä minulla on monta. Ajatuksiltani tunnen olevani nuori, "opiskeluikäni" on taas enemmän (ts. minulla on monta ammattia ja paljon taitoja), elämänkokemusta tuntuu kertyneen ehkä painotetusti eli reilusti oma ikäni. Karkkikaupassa tunnen itseni lapseksi, nuorten kanssa jutellessa ajoittain tunnen itseni saman ikäiseksi ja piikkeinä tuntuu fossiilin ominaisuudet. Äitini kanssa ollessa ihan kakara. Liikkuessa (urheillessa) ainaskin 100.  :o

Sydämeni on 34ja ½v. 29 vuotiaana minulta kysyttiin ravintolassa paperit, eli ulkonaköni on ehkä jotain 35v. Mutta kyllä se keskiarvo tulee tuohon 41v. :-*

Tiedän olevani vm.-64.Mutta oikeastaan en muista sitä koskaan,ellei ole ihan pakko. ;) Mä kun en vaan kai sitten oikeesti halua kasvaa aikuiseksi.Rakastan hullutella käyttäydyn usein kuin pahainen kakara.lapseni toteaa enmmän kun kerran viikossa "Hei mama,lopeta jo onkos sun ihan pakko riekkua" :D ja mähän aina vaan riekun.Mulle oikeesti on ihmisen ikä luku papaerilla,jokainen on juuri sitä mitä se on oli sitten 10-1000 vuotias tai miten vaan.Pitkää ikää kaikille ja eteskin sitä iloista huumoria tähän kaiken mailman elämisen soppaan, ;)

Juu-u.. Ei elämästä selviä hengissä..

Minä kans oon tuntenut olevani vanhempi kuin olen ollut, tällä hetkellä fyysisesti 17 olen. En osaa sanoa, minkä ikäiseksi sitten tuntisin itseni, kun se ei tunnu koskaan iästä riippuvan, miten viisas tai älykäs tai muuten kehittynyt ihminen on. Kokemusta tulee joka saralla iän mukana lisää, mutta olisiko niin, että ihmiset käsittelevät kokemaansa sen verran eri lailla, että toiset kasvavat henkisesti vähemmästä määrästä elämää kuin toiset. Sieluni iästä en tiedä mitään. Ja eiköhän ihminen ole aina eri asioissa varsin "eri-ikäinen". Mitenkähän sen voisi selittää. Että joku voi olla vaikka ihmistuntijana kehittynyt, "vanha", mutta töiden tekemisessä taas vähemmän kehittynyt. ::) Minä nyt uppoudun johonkin tosi syvälliseen, ja lopetan, ennen kuin putoan omilta kärryiltäni.

No,"tavalliseksi" iäkseni tiedän 43,mutta 25.11 sekin jo vaihtuu 44:ksi. Tunnen itseni noin kolmikymppiseksi.Kaikki parhaat ystäväni ovat minua huomattavasti nuorempia ja tunnen vetoa itseäni nuorempiin miehiin  ;) Edellinen rakkaani oli minua 8 vuotta nuorempi..Toisaalta nuorempana noin kaksikymppisenä oli päinvastoin-hassua...
Luonteeltani olen kyllä aika lapsellinen ja ajattelematonkin,sellainen "nuori kapinallinen" Viimeksi baarireissulla minua arvioitiinkin noin kolmikymppiseksi.Pukeudun nuorekkaasti,rennosti ja urheilullisesti.Naisellisuutta en ehkä niinkään korosta.Jakkupuvut,suorat housut jne muu niinsanottu klassinen pukeutuminen olisi aivan kauhistus!!!
Sieluni kuitenkin on varmaan ns vanha sielu,kun on noita entisiäkin elämiä ollut niin monia. Tällaisia siis Neilikan aatokset tänään  :D

Hei Neilikka! Kuulostipa tutulta tuo sinun pohdintasi, mulla tosin sitä "tavallista" ikää vasta ens kuussa 32, mutta luonteeltani lapsellinen ja elämässäni menossa sellaisia vaiheita joita normaalisti parikymppisillä, eli opiskelut ja parisuhteen etsintä, ihastus joka on tavallaan vähän niin kuin ensimmäinen vastaava tunnekokemus, ja kohde sen 8 vuotta nuorempi ;) Baarireissuilla ja muuallakin mua luullaan yleisesti sellaseks 23-28-vuotiaaks, ja kesätyöpaikassa yks keittäjä sanoi järkyttyneenä luulleensa mua "huomattavasti nuoremmaks"...siis ihan kakara, ei voi mitään...Kun en mä kuitenkaan usko, että se ihan välttämättä on pelkästä ulkonäöstä kiinni se nuorekkuus, vaan siihen vaikuttaa pukeutuminen ja käytös jne. Ja 9v pojan äitinä samaistun jatkuvasti teiniäiteihin :D , johtuen ehkä siitäkin, että hän syntyi ensimmäisessä seurustelusuhteessani, muutin avoliittoon suoraan lapsuudenkodista (vasta raskausaikana) ja olin todella riippuvainen vanhemmista ja varsinkin äidin neuvoista vielä silloin  :-[  Mutta se tässä vasta hassua onkin, että vaikka näin jälkikäteen ajatellen olin parikymppisenä vielä lapsellinen ja kypsymätön, SILLOIN luulin olevani kypsä, fiksu ja ikätovereitani aikuisempi  ::)   Mutta oppia ikä kaikki  ;)

Minulla ei ole ikää.
Olen joissakin asoissa vasta kävelemaan oppivan lapsen tasolla ja joissakin olen niin kokenut, että ne tulevat huomaamattaan. Olen elänyt jo pitkään (ja pelottavaa kyllä hyvin samojen ihmisten kanssa) ja tulen elämään, mutta en tunne silti itseäni minkään ikäiseksi, Tai ehkä juuri siksi.

Itseasiassa, en ole oikein koskaan ajatellut sitä asiaa. Mutta nyt kun rupesin miettimään, niin tunnen itseni saman ikäiseksi kuin oikeasti olen. :)

Mulla on parisataavuotias olo... vanha ja väsynyt :) vaikka näytänkin nuorelta ja söpöltä(paitsi aamuisin ja maanantaisin)...Mutta kun tää elämä on ollu tällaista rallia nämä vuodet...
 Seppo tulkitsi näin*noususolmu ravussa lasku kauriissa. Karmasi kulkee kylmyydestä lämpöön ja vanhuudesta nuoruuteen. Osa tämän asetelman alla syntyneistä näyttääkin vain nuorentuvan mitä iäkkäämmiksi he tulevat.* kuolen siis ainakanaan nuoruuteen...  :idiot2:

       :coolsmiley: jOSPA nykyisessä elämässäsi onkin tarkoitus olla oikea
                        lepovaihe päällimmäisenä, koska kysymyksessä lienee
                        ns. palkkiokierto levollisesti ottaen, koska edellinen saat-
                        toi olla, rankka ja " sotainen " !
             :angel:  Eikun nauttien..

                     

Hei Tuuli-Juulia! Kuvauksestasi tuli mieleen, että olet käymässä läpi neljättä kasvun tasoa. Jokainen elämä sisältää 7 eri kasvukohtaa aina syntymästä kuolemaan. Yksi tärkeimpiä kasvukohtia tulee esille 30. ikävuoden tienoilla, toisille aikaisemmin ja toisilla myöhemmin. Silloin sielu alkaa ilmentää itseään juuri sellaisena kuin on ja mitä enemmän on joutunut rajoittamaan sieluaan aiemmin, sen kovemman irtioton se ottaa. Arkikielellä puhutaan "kolmenkympin kriisistä"  ;) Se on se hetki, kun naapurin rouva/herra tuntuu pipahtaneen ihan lopullisesti, koska hän alkaa näyttää ja käyttäytyä ihan oudolla tavalla! :D  Tämä kasvukausi on hyvin kasvattavaa aikaa - syntyy paljon uutta ja vanhaa kuolee pois. Tämä vaikuttaa jokaiseen hyvin yksilöllisesti.
Jos sielu on pystynyt ilmentämään itseään vapaasti ennen kuin tämä neljäs kasvukausi alkaa, se ei vaikuta niin paljoa. Tarkoitus on, että sielu voisi vapaasti murtautua ulos kaikista sen kahleista ja sielu pystyisi rauhassa keskittymään omaan kehitykseensä.

Mielenkiinnolla odotan, mitä minulle mahtaa tapahtua! :D

P.S: Sama asia toistuu hiukan samoin murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa, joskin tapahtuma on käänteinen. Lapsesta kasvaa nuori, jota alkaa painaa materialistinen maailma (pitäisi olla ystäviä, hyvä koulutus, kumppani, itsenäiseksikin pitäisi päästä, kroppa alkaa muuttua jne). Yleensä nuoruusiässä myös katoaa kosketus tuonpuoleiseen tai se ainakin heikkenee - myös itselläni kävi näin. Myös tämän kasvukauden vaikutus on yksilöllinen.

Jep, oikeassa oot, AthaMaarit  :)  Joskus jonkun kirjan lueskelin missä noista seitsemästä tasosta kerrottiin, ja mainittiinhan siitä psykologian luennollakin juuri tänä syksynä. Ja sen kirjan lukemisen jälkeen oli olo sellainen, että oli pakko viestitellä yhdelle ikätoveri-ystävälle syntyneistä oivalluksista. Hän ei ollenkaan kokenut samoin, perusteli sen sillä että on "lasten kanssa ja muuten niin kiireistä ettei ehdi itseään miettiä"...tuli siinä sitten jotenkin syyllinen olo, kun mä vaan kehittelen kriisejä ja toiset oikeesti elää  :(  Nyt tajusin, että ystävälläni ehkä menee tää vaihe kevyemmin, jos hän ei ole joutunut rajoittamaan sieluaan niin paljon kuin minä. Oon nimittäin aina ollut sellainen "muitten mielen mukaan eläjä", ja vasta nyt tässä kolmenkympin nurkilla (n. 28 ->) oon alkanut elää ns. omaa elämääni. Ja hienointa on huomata, että asiat menee juuri niin kuin niiden toivoo menevän, kun vaan toimii oman päänsä ja intuitionsa mukaan eikä aina kysele neuvoja koko suvulta ja kaikilta kavereilta  :D

Kuulostaa todella ihanalta, Tuuli-Juulia!  :smitten: Hienoa, että tämä "kolmenkympin kriisi" oli tuttu aihe. Todella mukavaa, että siihen saadaan ihan normaali selitys, yleensähän asiaa viitataan kintaalla ja tuumataan, että se nyt on vain tuollaista haihattelua, vaikka sillä on hyvinkin suuri merkitys. Itsestäni tuntuu siltä, että kun tämä kasvukausi kohdallani lähtee liikkeelle, se on hyvin merkittävää. Ehkä viimeinkin saan itseni mukaan liikunnan iloon! Sisälläni olisi palava into liikkua (Oinas kun olen), mutta huonot kokemukset, huono kunto ja oman lajin puuttuminen estävät asiaa. Uskoisin myös vapautuvani viimeisistä rajoituksista, jotka vaikuttavat elämääni juuri nyt. Varsinkin ikävuodet 27 ja 30-32 tulevat olemaan minulle merkittäviä, sen tiedän.  ;)

Minulla on päässäni luku 472... Luulisin että sieluni on syntynyt 472 vuotta sitten. :)

Tein sen nettitestin henkisestä iästä, tulos oli 43 vuotta.
En kyllä oikein luottanut siihen testiin, kunhan mielenkiinnosta tein !
"oikeasti " olen 28v. Minua on myös luultu ikäistäni nuoremmaksi aika usein.
Naaman perusteella luokitellaan vähän yli parikymppiseksi.

tuokin vaihtelee,
tänä aamuna tuntui siltä, että olen nuori kuin mikä ja elämä hymyilee ja
nyt taas väsyneenä tunnen itseni ikälopuksi vanhaksi pieruksi. :buck2:
Mutta luotan siihen, että päivä on taas kirkkaampi huomenna, hyvin nukutun yön jälkeen.

Kyllähän se pysyvä sielu minästämme ja se miten
käsitämme sen, on muodostunut mielessämme.
"Olemme sellaisia kuin ajattelemme olevamme" sanoi Buddha.

Suhteellisesti kaikki syntyy, on yllä ja sitten kuolee.
Äärettömästi ovat tyhjiä ilmiöistä ja
mikään ei ole syntynyt eikä kuollut.

:coolsmiley:
               Ihan liian vanha vastaamaan.
                                                        :2funny:

           

Jaa-a. On vaikeantuntoinen kysymys. Joskus muka tein henkinen ikäsi- testin ja sain tulokseksi 40+. Ehei, ei se kyllä pidä paikkaansa. Ei niin kattavaa ja monipuolista testiä ole olemassakaa että riittäis kertomaan  kokonaisuuden iässä.

Voin sanoa olevani ihan itseni ikäinen kuin nyt olen. En ole mitenkään vanhanaikainen taikka tapoja sellaisia tekevä. Minussa on aina se tietty lapsemielinen leikkisyys ja hölmäys :) Joku joka on mua enemmän tuntenut voi sanoa ja onkin sanonut, että joissakin mielipiteissäni olen "kuin kitisevä lapsi" ;D

 Jotain kolmen tienoilla   ::)

Minulle tämä on vähän vaikea aihe. Olen aina kokenut olevani vanhempi kuin mitä oikeasti olen ja puhuessani "iästäni" tuntuu, etten puhuisi itsestäni. Olen siis 21 ja tunnen ihan täysin että olen joku 25-27 -vuotias. Tunnen siis olevani nuori, mutta en tunne olevani todellakaan niin nuori kuin iältäni oikeasti olen. Jotenkin tuntuu, että tuo 21 ikänä morkkaa minua. ;D Että se ei oikeasti kerro ollenkaan siitä, mitä kaikkea olen kokenut.

Mutta näillä eväillä mennään...:)

Ikuinen kolmekymppinen. Saa tosin nähdä elänkö edes niinkään vanhaksi, sen verran rajuja käänteitä ja läheltä piti-tilanteita elämässä on tähänkin asti riittänyt. ::)

aika jännä! olen pitänyt sinua vanhempana, vaikutat kirjoituksissasi varsin kypsältä "aikuiselta" ihmiseltä, ja sitä varmasti oletkin  :) Numerona ikäsi yllätti, mutta toisaalta, eipä numerot meidän "iästämme" paljon lopulta kerro...

Oma ikäni on vanhan sielun ja varhaisteinin välillä keikkuva vaikeasti hahmotettava asia, jota en itsekään osaa pistää luvuksi. Numeroina keski-ikäinen, mutta välillä tunnen olevani kuin murkku ekojen rakkaushuoliensa kanssa ja toisinaan aika montaa elämää kokenut vanhus. Onhan tässäkin elämässä toki tullut jo taaperreltua vaikka missä  ;D

Aivan.  ;D Etpä ole ainoa joka tuota on sanonut - olen lähes koko elämäni kuunnellut tuota samaa. Mutta kai se sieluni ikä jotenkin puskee läpi, en tunne olevani ollenkaan nuori, vaan kai sitä pitäisi puhua itsestään jotenkin vanhana sieluna. Toivon kuitenkin, että alan jossain vaiheessa tuntea itseni kovin nuoreksi, sillä pelottaa ajatella miten vanhaksi koen itseni joskus 50 vuotiaana, kun nytkin olo on kuin mummolla.  ;D

Mummoissa mitään vikaa ole, tädeistä puhumattakaan  8)