Astro Foorumi

Hei, ajattelin että tänne vois kehitellä sellasen luovan kanavan.  :laugh:

Nimittäin mulla alko kehittyyn mielessä yks runon tapanen, jonka haluaisin jakaa teidän kanssa.

Tiimalasi

Elämäni tuntuu olevan kuin tiimalasi

en mahdu keskeltä
aika pysähtyy
kuristava tunne kurkussa

kuka kääntää minut ympäri
jotta voin palata takaisin
tai auttaa minut pujottelemaan
toiselle puolelle?

Mitä siellä toisella puolella oikeastaan odottaa?
Ei, antakaa minun olla
tahdon sittenkin vielä miettiä hetken

Voi jestas!

Miten ihmiset saa aikaan runoja?  ???
Mie en tajua!
En tosin ymmärrä runojen päälle mitään, mutta Lilja toi on aika vaikuttavaa...  ;)

minulla tuli tuosta mieleen kuvallinen sekä liikkeellinen mielleyhtymä...mulla näköjään ekaksi aktivoituu kinesteettinen (vai spatiaalinen ?) sekä visuaalinen osa.

enpä siis osaakkaan selittää mitä runon lukiesssani koin, voin vaan nyökkäillä

 :smitten:


*voih, liian laiska katsoakseen sivistyssanakirjasta noiden sanojen merkitystä...hain jotenkin takaa ajatusta "visuaalis-liikkeellinen" tai hmm...aika-avaruudellinen"*


jooooooooo............ :buck2:


no joka tapauksessa lopputulos on että fiilis tuli, mutten osaa verbaalistaa sitä  :)

Lilja
Kun luin runosi, minun teki mieli kaantaa tiimalasisi-tosi hienoa!  :smitten:

En minäkään tiedä miten ihmiset saa aikaan runoja. Ne vaan joskus suorastaan huutaa mielessä ne ajatukset, että täytyy asetella johonki muotoon.

Sign, hyvä tavaton!  :o ei mulla ollu kyllä spatiaaliset tai muutkaan tilasuhteet mielessä kun tota kirjotin.  ??? ;D

oon nyt tänään ollut erityisen herkällä taajuudella tän suhteen ja jotenki se kieli vaan tuppaa hakeutuun johonki tiettyyn muotoon... sanat soi päässä...

Kirjoittakaa muutkin tänne runojanne, novellejanne, mitä tahansa tekstejä tai jotain muuta.

Ilmaiskaa itseänne.  :smitten:

 :smitten:


niin Lilja, kun tuosta runostasi tuli vaan niin liikkeellinen tuntemus, kuin olisi tuntenut sen kiemurtelevana liikkeenä ::)

hauskaa miten runoja voi kokea.

On tosiaan, runot voi kokea ja ajatella niin monella eri tavalla. Muotoja, liikettä, tunteita...

Lemniskata, ihana talven kuvaus! Tuli mieleen niinkuin tuo olisi osa jostain sadusta? "Talvisia tarinoita" tai jotain...  ::)

Sen niminen kirja muuten taitaa olla olemassa... jos en ihan väärin muista.  :idiot2:

Musta on tulossa oikeen runoilija...  ;D ja sä sanoit voi se tie on vaikee... öisin baarin lattia on lamauttavan tahmea ja olo on pelkästään kurja taikka haikee...


Kaipaisin yleisön mielipidettä muutamasta räpellyksestä.  ::)

Aamupalalla

Ensimmäinen leipä on ravintoa
toisen ottaa koska tekee mieli
mutta kolmas, sehän on silkkaa ahneutta

Sinua?
Sinua olen ajatellut niin lukemattomia kertoja,
etteivät edes tähdet niitä kertoja riitä laskemaan



Leikkiä ikä kaikki

Minä olen nukke, jonka silmät pysyvät suljettuina
heilutat minua miten paljon tahansa

Olen leikkiauto, josta puuttuu yksi rengas
olen hyvä lelu, vaikkakin puutteellinen

Olen kolmion muotoinen palikka
älä yritä laittaa minua neliön muotoisesta aukosta
se ei onnistu

Kommentteja? Ainakin mulla oli hauskaa kun näitä mielessäni kehittelin.
 :D

Luuliin muuten ihan näihin päiviin asti, että se saksikäsi on joku metafora, mutta ei se ollu. Näin sen leffan tässä joku aika sitten. Tuli vaan mieleen...  ???

Veri ja elämä... niin dramaattista...

Kirjotin muuten viime yönä unessani vaaleenpunasella musteella. Sellasella vanhanaikasella sulkakynällä.  :D

Liljuska, hyviä runoja! :smitten:

Irish, hieno kuva. Tosi voimakkaat kontrastit väreissä... 8)

Lilja...vaaleanpunainen muste...kuinka venus-maista  :smitten:

venus-merkurius. (vaaleanpunainen, kirjoittaminen sulkakynällä,...hmm...uni:neptunus?)

joo, Nikin tietoiskusta tarttui nää planeetat taas päähän...

Avaan.
Sinun edessäsi
avaan ennenaukeamattomatkin ovet.

Sinun edessäsi minä olen minä,
juuri se minä,
joka minä olen,
ymmärrätkö,

Se, joka minä olen.

Tule, aurinko
Ole minulle
ensimmäinen
maaliskuun
aurinkoinen
päivä,

ole minulle
laulavat
linnut
ja
sulava
lumi.

Niin minä
otan
sinut
itselleni,

otan avosylin
ja
hellin
ajatuksin
vastaan.

olla se mikä olen
voi tätä vaikeutta

yritin olla asiallinen ja uskottava
mutta kompuroin sanoissani ja hihittelin

sinä nauroit

yritin tehdä jotain oikeaoppisesti
mutta sähellykseksi meni

sinä nauroit

sinä pidät minusta
olenhan minä aikamoinen venkula
jonka seurassa tosikot eivät viihdy

minä vain halusin
että näkisit

osaan minäkin olla vakava
olen minäkin tunteellinen

herkempi ja heikompi kuin uskotkaan

haluan repiä tämän narrin maskin irti
olla se mikä olen
jotta näkisit minut
jotta tietäisin pidätkö minusta oikeasti

en tiedä koska olisin viimeksi
pelännyt näin paljon

Tunnustus
Minä seison alasti
suurella areenalla
valokeilassa,
koko maailma katsoo minuun
odottavan hiljaisena.

Vapisevalla äänellä sanon:

"Minä rakastan sinua"



Siltä minusta nyt tuntuu,

tämän haavoittuvaisempi
en voisi olla.

Siinä muutama tekele... :)

*kiittää*

herätti liikettä sisällä, turha itseni niistä enempää selittää, kun se ei ole tarpeen.

Irish, sinun runosi ovat yhtä rehellisiä kuin avattaresi värit.  :smitten:

Olen samaa mieltä tuosta rehellisyydestä. jollain tapaa alkuvoimaista ja juurevaa ilmaisua. (mutta silti hienovivahteista...jos ymmärrätte mitä tarkoitan...äh, "taide-kriitikkona" toimiminen on toivotonta...)

sori, että aina kun yritän kuvailla taidejuttuja, kuulostan hieman hölmöltä.

Irish'in avataresta tulee mieleen hieman Edward Munch'n maalaukset.

Aaaargh... :D Ihan pöhköä...  :-[ :P Tulee tosi vaivaantunut olo kun joku kommentoi jotain positiivista sellasesta, mistä itse ajattelee että se on ihan pyllystä... :2funny:

Kohta vaihtuu avatarin kuvakin johonkin toiseen taideteokseen, heehhehehee... Anteeksi, mä olen tosi levoton.. ;D :D Väreistä; rakastan niitä, en voisi elää ilman! Vahvat kontrastit tai sitten toisiinsa sointuvat ja sulautuvat... Herkkää tai rajua, ihan mitä vaan, kunhan niitä on!

Sign the tuskastunut ja väärinymmärretty taidekriitikko.  ;D  ;) Mä jotenki tykkään ´arvostella´ taidetta tai keskustella siitä... koska eihän siinä voi ikinä olla mitään lopullista totuutta... on vaan ne lukuisat eri totuudet, jotka eri ihmiset kokee ja näkee...

No mulle ei ihan Munch tullu mieleen, jotain ehkä sinnepäin... mutta Munch´n teoksissa on paljon sameemmat värit ja ahdistuneempi tunnelma. Tyyliin Huuto...  :-X Tai Elämän tanssi tai Madonna
ihastuin noihin joskus 16v. ja edelleen ne on mun suosikkejani.
Vaikka paljon uusia suosikkeja on tullut rinnalle. Hiukan valoisampia ja romanttisempia. kuten Monet...  :)

Mielestäni tuon Iiriksen avattaren värit ovat... kirkkaita. Jotenkin kuulaita... ihmetteleviä rehellisyydessään... vapautuneet jostain taakasta... Ihan kuin noissa runoissa tuli sellanen olo, varsinkin tossa viimesessä että huh sainpas sanottua.  ::) ;D

Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.  :smitten:

Huom, itseään voi ilmaista myös kriitikon muodossa, jos itsellä ei ole niin luova olo.  ;)  :smitten:

<--

Tuo kuvaa ihmismielen pirstaloitumista! Nämä on muuten jotain yläaste tai lukio-aikaisia, voitte varmaan kuvitella että kuviksenmaikka ei varmaan pitänyt mua minään maailman selväjärkisimpänä oppilaana, kun oon tottunu purkamaan kaiken hulluuteni paperille.

kiitos teille, oli antoisaa lukea. en juuri nyt jaksa puhua, olen mieluummin vastaanottavassa päässä.

kuvat puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Irish..samankaltaisia kokemuksia. Katselin ihmeissäni teini-iän "hulluja" maalauksiani vanhempien luona käydessäni. Niissä oli tosi paljon intensiteettiä ja sisältöä, jota ei osannut sanoksi pukea...ja näin jälkeenpäin kertoivat ihan omaa tarinaansa.

diggaan tosi paljon kun laitat maalauksiasi ja runojasi esille ja Liljalle kiitos aiheen aloituksesta!

(hih...diggailu kuulostaa sanana ihan suosikki-kieleltä)

Ja Lilja, taiteesta puhuminenkin on kyllä hyvin antoisaa...koitin vain varoa että en tulisi väärinymmärretyksi.

minuakin alkaa helposti ujostuttaa ja haluaisin piiloutua, jos joku "ulkopuolinen" kehuu mun henkilökohtaisia ja sydänverellä piirrettyjä tuotoksia.

 :D :smitten:

 
jälkeenpäin olen miettinyt myös samaa, että mitä mahtoi kuviksen maikka ajatella...

no, jos itse olisin kuviksenmaikkana, niin tuskin ainakaan tuomitsisin. mutta omat sen aikaiset työt saattoivat olla jopa pelottavia.

voin laittaa sitten niitä esille, ehkä, kun pääsen koneelle jossa on kuvankäsittelymahdollisuus. tää kone mitä käytän on niin alkeellinen että tässä ei ole pahemmin äänikorttia kuin videokorttiakaan...photoshopista puhumattakaan.  :crazy2:

Muuten tuosta palautteesta. Hyvin harvoin yleensä kirjoittelen mitään runoja. Nyt on ollut joku "vaihe"  :D

Mutta siis aikaisemmin ne oli sellaista "sydänverellä" kamaa... ja niitä ei kukaan tuntunu ymmärtävän. Itteni lisäks... No uskon kyllä, että ne oli varmaan aika subjektiivisia eikä niissä sillä tavalla ollu mitään hirveen oivaltavaa...

Enemmän oon saanu palautetta, hyvääkin sellaista, runoista tai teksteista, joita olen kirjoittanut hyvin rauhallisessa mielentilassa ja olen nauttinut ihan siitä kirjoittamisesta. Ei mitään tuska meininkiä.
Se ei mun luovuuttani taida kuitenkaan edistää...  :idiot2:

Mutta... jatketaan.  :)  :smitten:

joo, olenkin sitä mieltä että sekin "tuskainen taiteilija" on vain ärsyttäväkin, hieman vanhahtanut myytti.

kyllä hyvillä fiiliksilläkin saa aikaa "tuotoksia"...minua noissa teinitekeleissä ´vaan mietitytti se, että ne oli niin epätiedostettuja ja epäharkittuja, suoraan vaan roiskittu esille kaikkea, ilman että itse ymmärtää mitä on kuvannut. sitten jälkeenpäin oli hyvä katsoa, että ha, tuolta mun tajunta silloin näytti, aika monimutkaista.

se mitä itseltäni on saavuttanut eniten ulkopuolisen kehua, on kyllä tehty positiivisen tunnetilan vallassa, ja sitten siitä ilmeisestikin välittyi innostus ja rakkaus kyseiseen aiheeseen.

mutta totta, vaikka ihan neutraalissakin tunnetilassa saa aikaan, ei se ole määrätty, millainen fiilis pitäisi olla.

mua ottaa joskus päähän nuo kliseet jotka rajoitta ihmisen mielikuvitusta, kuten "tuskainen taiteilija" yms :)

joo, terveisiä vaan idols-tuomareille  8) ;) (siis, samoilla linjoilla...)

Kirjotin aikasemmin pelkästään ittelleni. Nautin siitä. En edes kaivannu palautetta - suuntaan tai toiseen.

Vasta nyttemmin on alkanu toivoon toisten mielipiteitä ja palautetta teksteistä. Haluaa välillä kirjottaa muillekin ku pelkästään itelleen.

Idolseista oon ihan samaa mieltä. Tai no ei siinä mitään laulukilpailuita on varmaan aina ollut jossain muodossa, mutta että kuulee kun ihmiset puhuu jostain laulajasta, että se ei ihan varmana olis päässy Idolseissa karsinnoista. Siis mitä vit***. Onko se muka joku yleinen arvomittari hyvälle laulajalle...? Tiedän aika hemmetin monta todella loistavaa tulkitsijaa, jotka ei oo Idolseja nähnykään. Vaikka vitsi se taisi olla, ainakin otin sen vähän sellasena.  ??? Vaikka toinen kyllä vaikutti tarkottavan mitä sano.

Turha tehdä siitä sen isompi juttu kun se oikeesti on. Ei se mulle ainakaan kerro laulajan taidoista mitään onko ollu Idolseissa ja kuinka on menestyny.

Onko täällä muuten ketään, joka olis joskus osallistunu johonki kirjoituskilpailuun? Mä oon vähän vierastanu niitä, tai siis ujostellu lähinnä... Nehän ei oo koskaan saanu sellasta julkisuutta mitä laulukilpailut. Mitä mieltä niistä ootte?

 

Liljuska,
en ole osallistunut, mutta on kyllä ollut monesti mielessä. Minulla on kanssa pöytälaatikot täynnä runoja ja novellin tynkiä. Ainekirjoitus oli ehdoton favourite jo ala-asteella!  :)

En tiedä mikä siinä sitten on, että kaikki tuollaiset kilpailut ovat jääneet. Vielä yläasteella jaksoin lähetellä kaiken maailman hengen ja sielun tuotoksia kaikkialle (enimmäkseen piirustuksia, mutta kirjoituksia myös) ja usein myös voitinkin... Ihan parhain palkinto oli kun joskus tokalla luokalla voitin sellasen super-upean mankan (mikä näyttää nykyihmisen silmissä tänäpäivänä jo erittäin kömpelöltä ja naurettavalta museovehkeeltä!)  ;D

En ole oikeastaan ollenkaan kilpailunhaluinen, siinä kai se on. Tai miksi laittaa paremmuusjärjestykseen? Se niissä kilpailuissa on. Jos vaan pääsisi jotain "omaa väylää" ettei tarvitsisi kiilailla... Mutta maailma ei vaan toimi niin. On joko oltava surkeaa keskitasoa tai paras. Toisaalta yrittänyttä ei laiteta... En kyllä edelleenkään tajua, minne ne yrittämättömät laitetaan.. :idiot2: ;)

hmm...tarvitseekohan suomi uusia kustantamoita ?

Itselleni kirjoittaminen ei ole se oma kutsumus, mutta tiedän niitä joille on. Tuli tässä yhtenä päivänä puhetta siitä, kuinka vaikea täällä suomessa on saada mitään kustannetuksi, mutta esim amerikkalaista huonoakin tuotantoa kyllä käännetäänkin vaikka millä mitalla...ok, siis viihteellä on sijansa enkä silleen halua haukkua jotain roskakirjallisuudeksi, pointtini on vaan se, että r-kioskit pursuaa käänettyjä harlekiiniromaaneja, mutta uuden suomalaisen tuotoksen on tosi vaikea päästä esille ja painetuksi... ;)

Välitän tässä osaksi erään kirjoittamisintohimoisen ihmisen kokemuksia ja sitä kun hän on todennut lukevansa täysin p-kaa käännöskirjallisuutta ja sitten miettinyt, että ulkomailla kyllä kustannetaan mitä vaan ja sitä jopa käännetäänkin meille...mutta entä jos joku meistä haluaisi julkaista jotain tällä kielellä...

no, nyt voisi tulla kommentti siitä, että "entä jos tämän kyseisen henkilön tuotos on huono" ja sitä ei siksi julkaista...mutta todella huonoja kirjoja myös käännetään... ;) ::)

hih...loistava ilmaisu  ;D

Haluaisin vielä tuoda esille yhden esimerkin:

Aki Kaurismäki ei koskaan päässyt Taideteollisen Korkeakoulun elokuvataiteen laitokselle sisään, ja opiskeli ulkomailla. Hän on kuitenkin nyt eniten ulkomailla palkittuja ja huomattuja suomalaisia elokuvan tekijöitä. Suomalaiset on sitten jälkeen päin saaneet olla hänestä ylpeitä, mutta oman maamme elokuvakorkeakouluun häntä ei ikinä hyväksytty.

Korjatkaa jos olen väärässä, tätä tietoa pidän oikeana.

Esimerkkinä vain...

Sign, jos olet itse aiheesta kiinnostunut niin sinullekin suosittelen, mutta varsinkin ystävällesi lue Mikko Lehtosen Post scriptum. Siinä on juurikin tästä asiasta on ihan hyviä kommentteja ja pohdintoja.

Kun se on taloudellisesti tehokkaampaa painaa samasta kirjasta monta kopioo niin tottakai sitten myös kustannetaan näitä bestseller tyyppisiä kirjoja. Sitten ehkä niiden tuotoilla voidaan kustantaa joku pieni levikkisempi kirja, mutta... En nyt jaksa referoida sitä kirjaa. Kannattaa lukee se, jos on kiinnostunut.

Jos ei muu auta niin sitten vaan omakustannetta kehiin.  ;)

Sitten kun mä oon kustannustoimittaja niin seuraavat bestseller kirjailijat on Diana Cooper ja Sonia Choquette (vaikka omalla alueellaan taitavat olla sitä jo) niin ja sitten kaunokirjallisuuden puolesta aletaan tukeen kotimaista kirjallisuutta ja käännöskirjallisuuden kriteerejä kovennetaan. Eikä kukaan enää muista koko harlekiiniromaaneja eikä mitään Belva Plan vai mitä !""#%/%%(&%() niitä nyt olikaan. murr. Roskaa roskaa roskaa. 

Niin ja Ville Valo haki Sibelius Akatemiaan, jonne häntä ei hyväksytty.
Pohtii itse virnistellen, että olisiko HIMiä olemassa, jos hänet olisi sinne hyväksytty... kuka tietää... Elämä on hassua...  ::)

kiitos vinkistä. Nyökkäilee... :)

Niin, vaan me itse voidaan muuttaa tuota tilannetta...hmm, tuleva kustannustoimittaja  :coolsmiley:

 ;)

Go Lilja...!  :)

Niin olisi se hyvä, jos suomalaiset kirjoittajat saisi julki kirjoituksiaan, ja se menisi niinpäin, että niitä käännettäisiin ulkomaille...

tää on niin pieni kieli, että tätä tarvii käyttää että se säilyy. :)


Niin, ja kukas se sotki taas englantia... ::) :-[ ;D

joo siis tuosta, esim itse tykkään tosi kovasti englannin kielestä kielenä...mutta koitan olla sotkemasta sitä suomeen. se tapahtuu kuin automaattisesti... :buck2:

taloudellinen tehokkuus my ass! (ja sieltähän se englanti taas pukkasi...  :2funny: )

tuon sanan tilalla pitäisi olla "laadukas sisältö" mieluummin... >:(

Siinä on vaan sitte semmonen homma, että sitä kotimaista kirjallisuutta pitäis sitten myös lukee.  :) Kyllä toi on sellanen ala kanssa, että kysynnän ja tarjonnan laki... kuitenkin... Jos ihmiset kyselee jatkuvasti suomalaisia kirjailijoita ja niiden teoksia ja lukee niitä niin kyllä niitä sitten kustannetaankin.

Kuinka moni lukee suomalaista kirjallisuutta?  :-[ Enpä voi itsekään kehuskella... Mutta sen mitä oon seurannu niin Suomessa on paljon lupaavia nuoria kirjailijoita. Kunhan vaan ihmiset kans löytäis niiden teokset ja innostuis niistä.  :)

Oon itte kiinnostunu eri maiden kirjallisuudesta just sen takia kun se kertoo niin paljo siitä kulttuurista. Että kyllä se suomeks kääntäminenkin on ihan hieno asia.  :)

Siinähän se just on kun kustantajat joutuu aina taiteileen sen talouden ja toisaalta esteettisten arvojen kanssa.  :-\ Eihän se helppoo oo, kun jollain pitäis kuitenkin elää.

Mutta se on kyllä ihan syvältä mitä oon kuullu, että jotain ihme ekonomeja laitetaan kustantamoiden johtotehtäviin. Hitto ne ei oo kiinnostunu yhtään kirjallisuudesta eikä tiedä siitä mitään. Se kyllä saa kiehuun.  :tickedoff: :knuppel2:

No oikeasti, jos kyyniseksi heittäydytään..Totuushan se on että kyllä se raha nykyaikana menee monen asian ja arvon edelle..
Esim. oli kyse sitten estetiikasta tai etiikasta  >:(

Niinhän se vähän tuppaa oleen.  :-\

Onnesta mä oon kuitenki niin läpeensä humanisti ja tietyllä tavalla hullu että ei musta ikinä täysin kyynistä tuu.  ;D :D

asiaa...kyllähän se niin on...esim itseni tapauksessa, jos kysytään että luenko suomalaista kirjallisuutta, niin kannataa kysyä että "luenko yleensä"...sillä en ole niin himo-lukija.

kyllähän minua kiinnostaa ulkomaille matkailu kirjojen avulla ja erilaisten tarinoiden kuuleminen...

mutta tuossa osuit naulankantaan, että olisi hyvä jos päättäjillä olisi jotain käsitystä siitä kulttuurinalasta josta ne päättää...mutta hmm...voihan joku ekonomistikin olla harrastuksenaan kirjallisuusfani...mutta hmm...

silloin kun pelkkä raha puhuu, siitä tulee onttoa.

mutta olen kuullut sellaistakin, että pitäisi vaan suoraan kääntää kirja englanniksi ja lähettää se sen jälkeen ulkomaille kustannettavaksi...

eihän sille voi mitään, että isompi kielipiiri, isompi kulttuuri, isompi valinnanmahdollisuus, isompi tarjonta, enemmän mahdollisuuksia erikoistua, enemmän mahdollisuutta syntyä jotain uutta...

hmm...ei mulla olekaan ratkaisua tähän.

mutta jos siis luen, niin kyllä mua kiinnostaa suomalainen kirjallisuus siinä missä ulkomainenkin.

tuntuu vaan että aika ei riitä lukea niin paljon kuin olisi kiinnostusta. ::)

ostin muuten äsken 5 eurolla alesta kirjan, mutta se ei ollut suomalainen...sitä ennen ostin kirjan divarista...2 eurolla, ja se oli hyvä... ::)

joo, minäkin elän tätä omaa, yksityistä kapinaani.

rehellisesti sanottuna, suurin osa asioista mitä on tyrkyllä kulutettavaksi, ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta.

Suomessa on pienet piirit oli kyse sitte mistä alasta oikeestaan vaan.
Mutta kyllä suomalaiset tuntuu aika intohimoisia lukijoita olevan ja ylipäätään aika kaunosieluja. Ei nyt kaikki, mutta kyllä mun mielestä täällä taiteita arvostetaan.  :) (joku toinen nyt vois sanoo tohon miljoona kyynistä kommenttia, mutta siis olosuhteet huomioon ottaen ja taloudelliset resurssit niin suhteellisesti kyllä)
 :smitten:

Tämän päivän saldo...

Isäni
Kupliva ilo, herkeämättä hymyilevät kasvot
säteilevät silmät
jotka antoivat jokaiselle niihin katsovalle
palan tähtitaivasta

Mutta silmät, valoa täynnä
eivät nähneet eteensä
omalta loisteeltaan

Monien vuosien itkemättömät itkut
pysyivät tiukasti kimalluksena
iloisissa silmäkulmissa

Ehkä hän kosketti ihmisten sieluja
sillä he näkivät;

myötätunto on vilpitöntä
ilon ja surun maatessa sylikkäin


Alusta loppuun.
Minulle annettiin elämä, mahdollisuus kokea
mitä on olla ihminen,
kävellä paljain varpain sammaleella
tuntea toisen ihmisen lämpö vasten ihoani.

Sain katsoa aurinkoa, kun se nousi ja laski.
Niin monet kerrat sitä tuijottamaan jäin miettien
kenen sivellin ne värit maalasi,
miten hän osasikaan koskettaa sisintäni niin?

Sain tuntea tunteita;
jälleennäkemisen riemua ja epätoivon kyyneleitä.
Monesti kuljin yksin kaiken menettäneenä matkoihini
ja palasin uutena, eheämpänä kuin koskaan aiemmin.

Minulle annettiin valinta;
nauttia tästä kaikesta ja olla kiitollinen
kokeilla onneani ja ottaa riskejä
tehdä virheitä, olla katkera.
Sain itse päättää miten suhtaudun.

Sain niin paljon!
Ja mitä olin koskaan pyytänyt ja keneltä?!
En mitään, ikinä!
Ja tämän kaiken sain!

Eikä minulta mitään muuta vastapalkaksi vaadittu, kuin kuolemaa.

Upeaa Irish, uih, ihan kylmät väreet meni etenkin tota jälkimmäistä lukiessa.

Mihinkähän se mun runosuoni nyt ehty.  ???

No mutta laittakaa te muut ihmeessä vaikka novellejakin tänne, jos teillä sellaisia on. Ei sen tarvi runoja olla. Tai jos osaatte scannata maalauksianne tai piirustuksia?  :)

Tosi kaunista Irish!

Lueskelin tuossa näitä juttuja. Jokaisella taitaa tuollainen kirjallinen sormi vähän syyhytä, kuten myös taiteellinen.

Minä itse olen ottanut tässä yhteyttä Oma kirja- kustantamoon Lasipalatsiin, jossa voi vaikka yhden kirjan kustantaa. Minä olen puhtaaksikirjoittanut äidin päiväkirjan 144 sivua ja yritän saada sitä siististi kootuksi jonkun kustantamon kautta.

Eipä silti. Alkoi omaakin sormea niin syyhyttää, että oli pakko alkaa kirjoittamaan. Jostakin pulppuaa juttua, että on ihan vaikea välillä olla. Runoille en ole vielä pysähtynyt.

Antaa palaa, astrolaiset. Luova hullu energia on palavaa ainesta!

Yö kutsuu

Pitääpä hetki levähtää, antaa mielelleen rauha
sammuttaa valot, kömpiä pehmoisen peiton taa
sulkea silmät ja hetki hengähtää
kutsun enkelin, se keveästi viereen lennähtää
mitä sinulle kuuluu, kysymme hymysuin yhtenään
pikkuisen halimme ja sitten suunnittelemaan
mitä nyt, mitä nyt, minä tahtoisin nähdä sen
luulin etten enää tiedä mitään, mutta halpaan menin
nyt näyttää suuri kuvastin jotain kiinnostavaa
sitä innoissani katselen, ihmettelen
silmät nyt avaan ja pienen häivähdyksen muistan
se mitä muistan, ei aina ole tärkeää
vaan se, mitä jo siellä teimme

7.10.2006 00.05 Lari

Puhdas vahinko ja anteeksianto

Pakkanen narskutteli hampaitaan,
kyyhkynen laskeutui lampeen.
Pakkanen oli nuori ja voimissaan
laski sormen lammen pintaan.
kappas, koko lampi meni jäähän.
Oh hoh, mietti pakkanen, onpas paljon voimaa
Sitten...

Pieni poika huomasi kyyhkysen
Kuuli siiven räpätyksen.
Haki kotoansa suolaa,
rauhoitti kyyhkysen pienil käsil
Suolaa ripotteli ihan viereen.

Hetken Pakkanen katseli hymyillen
peukaloa pojallekkin näytti
Ei teko ollut tahallinen,
onneksi kaikki hyvin on,
vaikka se hetken sydäntä viiltää

11.11.06 Tämä hetki  :)

Elämän näytelmässä

Astu lavalle
ota roolisi
lausu repliikkisi

älä anna valojen häikäistä
miten olla välittämättä aplodeista?

Show must go on

*tän päiväisestä innostuneena*  :smitten:

Hienoa,tykkään;)

Kiitos!  :smitten:

ajatukseni menneisyyteen jumissa

juoksin paljain jaloin talven ensilumissa

hain tunnelmaa kuin vanhoissa elokuvissa 

sinun kuolemasi näin pimeissä unissa 

kohtalokkaita tapahtumia joenuomissa sulissa 

yön hiljainen huuto revontulissa

Maailman tekotaiteellisinta sontaa.. minä ilmaisin itseäni.. :smitten:

Filosofiaa..
-Muistathan, etta stressaantunut ihminen on hyodyton
-Muistathan, etta tarvitsemme vetta janoomme
-Mustathan, etta linnut tarvitsevat reviiria laulaakseen
-Muistathan, etta maan anti on elinehtomme
-Muistathan, etta tuli on toivomme
-Muistathan, etta hyvin tehty tyo on siunattu
-Muistathan, etta antaa ja ottaa on kuin ketju joka kiertaa ympyraa kuin elama
joka ei ikina lopu vaan muuttaa muotoaan.
Tassa hiukan omia elamanlaksyjani.  :smitten:

Kiitos Diamond!

Tuo antamisen ja vastaanottamisen ketju kolahtaa.

Ahtisaari muistutti ihmisen vastuuta itsestään. Se on myös asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Siitä lähtee ilmaisuvoima ja -tilavuuskin.

Antaisin sinulle kaiken
Niin paljon mahtuu suuria tunteita
ilmeettömien kasvojen alle,
hellää kosketusta nyrkkiin puristuviin käsiin.

En pyydä;
Älä jätä minua yksin odottamaan kuolemaa,
älä yksin nauttimaan elämästä.

Pyydän vain;
Älä koskaan sano minulle mitään, mitä et tarkoita,
älä teeskentele kiintymystä.

Minä voin rakastaa ja olla uskollinen.
Silloin kun minä välitän,
sinä tulet olemaan maailmani tärkein.
Älä koskaan aliarvio voimakkuuttani,
älä tunteiden ja kunnioituksen väkevyyttä.

Minä en tuhlaa aikaani
sieluttomalle rakkaudelle.

(http://javascript:swapOptions();)


Kun en osaa runoilla, kokeilin kuinka onnistuu kuvani lähettäminen tiedostoistani. Katsos tulihan se. :)

Ärrimurri, 
  kaunista, herkkää, surullista ja silti toiveikasta..  :smitten:

Tämä seuraava on tehty pilke silmäkulmassa Anopilleni. Olin turhan kerkeä kielestäni kerran ja harmitti suunnattomasti  jälkeenpäin. Leivoin anopille Tiikerikakun, jota hän aina ihailee, koska itsellään se ei hyvin onnistu. Nimesin kakun katumuskakuksi ja liitin mukaan seuraavan runon:




 ;D Anoppi oli tyytyväinen sekä kakkuun, että runoon ja aikoi runon tallettaa muistojen joukkoon. Itselleni tuli hyvä olo, kun sain anteeksi möhläykseni. :)

Hihi.. Tosi ihana juttu, selkälokki..  :D :smitten:

                      Iltalenkilla huomaan
                      kuinka tumma samenttipeitto on
                      levittaytynyt vuorille
                      jattaen kuulaan tummansinisen
                      rajan taivaalle.
                      Menen eteenpain ja huomaan
                      etta yksi tahti seuraa minua.
                      Pysahdyn ihmetellen, annan
                      vienon tuulen lepytella
                      kuumia kasvojani ja kysyn
                      tahdelta maaraako se kohtaloni?
                      Tahti vain tuikuttaa taivaalla
                      ja lahettaa minulle valoa.
                      Jatkoin matkaani ja ymmarsin etta
                      itse maaraan kohtaloni ja tahti
                      valaisee polkuni.
                      Jasminin tuoksu pysahdytti minut uudestaan
                      ja huumaannuin sen tuoksusta.
                      Katkaisin kaksi oksaa mukaani ja
                      tajusin etta todella
                      tatahan mina halusin
                      Aistia ja elaa.
                   

Tässä teille taijia vuorenhuipulla harrastava lintunen. Itse asiassa työ on jo vanha, mulla sulkeutui luovuuden hanat kesällä 2005, enkä ole sen jälkeen mitään piirtänyt. Tuntuu että tässä menee taidot hukkaan, mutta kun ei vaan inspiroi jostain syystä. On varmaan joku ihme astrologinen aspekti meneillään.

(http://ic3.deviantart.com/images/large/indyart/fantasy/joybird.jpg)

Ihana  :D   Ah, ollapa itsellä yhtä hyvä tasapaino ja keskittymiskyky.
Mahtavat värit  :smitten:

Diamond, oi miten nyt kaipaankaan jonnekin jasmiininkukkien tuoksuun  :D

Ihanasti tunnelmoit, Diamond!

Ja onpas iloisen puhtaat värit Asboloksella! Ja taiturin asento.

 :smitten: :smitten: :smitten:
Voimia sullen Arrimurri!


Rakkaus palaa minussa, itseäni kohtaan, kuin toisissa, kun kohdataan.
Rakkauden valossa näen toisissa sen mitä itse ajattelen. 

Mutta toiset on silti toisia. Ole ensimmäinen itsellesi.   

Kaipaus se repii rintaa, kun on sydämensä toisen taskuun laittanut.  :-\

Kiitos sinulle Ärrimurri " että ilmaiset itseäsi" :smitten:
Sanasi koskettavat kun ne on itsessään kokenut - ja niinhän tämä menee että jokaisen on kuljettava oma polkunsa - itse - vaan kanssakulkijoina voimme ja saamme olla ja valonnäyttäjinä -toinen toisillemme-, jos toinen ihminen sen sallii.

Tällä viestilläni tahdon kulkea kanssasi kappaleen matkaasi - jos sallit Ärrimurri .

t. Sydänvaloa :)

Viimeinen paikka sairaalan pihassa.
Kapea sellainen ja pitää peruuttaa alamäkeen.
Pois pääseminen on vielä vaikeampaa.

Hieman taakse, hieman takaisin,
pieni käännös ratista ja uudelleen.

Koulun parkkipaikalla
jätän auton tien sivuun,
kun en näe vapaita paikkoja.

Koulun vaksi huutaa kiroten
pihan toiselta puolelta;
”ei sinne”.
Ajan autoni varatulle paikalle.

Kesken tentin kuulutus;
”voisiko seuraavan auton omistaja
tulla ystävällisesti siirtämään autonsa”

Kirjoitan vastaukseni loppuun ja lähden.

Ajan kotiin
ikiomaan parkkiruutuuni.
Siihen, mihin olen aina tervetullut,
siihen, mistä on aina helppo lähteä.


 :D perustuu tämän päivän tositapahtumiin..

Autolle nauroin  ;D
ja ärrimurri liikutti  :'(

Toivon autollekin tilaa tässä maailmassa, onhan se osa tämän maailman ihmistä, valitettavasti
ja Ärrimurrille että 'sydän pysyisi koossa'.

Lämmöllä ja luovuudella  :smitten:

Kaunista Ärrimurri  :smitten:

ruusujen keskeltä,piilosta sieltä.
voit löytää hänet tai koulutieltä.

hänet jota onneksi kutsutaan ja
jolta saat avaimet toivomusmaan.

jos uskot ruususen tarinaan tai
prinssin suudelmaan.

ei häntä se löydä joka rakastaa
vain valkoista paitaa ja shampanjaa.

hän etsii, etsii ja löytääkin,
mutta sitä ei jota toivoisin.

jos ymmärsit mitä tarkoitin,
sut onneen opastin.

Irishin (vai mitenkäs sen nyt kirjoittaisi?) runon voisi tulkita pelkäksi kuvaukseksi päivän tapahtumista tai syvemmän merkityksen sisältäväksi ajatelmaksi. Hienoa :)

Peppilotan runo taas sisältää aitoa elämänviisautta, tulin iloiseksi sen luettuani :)

Laitanpa vielä omankin teokseni tänne. Se tuli mieleeni kun kerran yöllä kävelin kotiin bileistä ja ajattelin rakastettuani.

Kun minä sanon,
että sinua rakastan,
tarkoitan sitä sieluni perukoita myöten.

Totuutena se kohoaa
äänikanavoitani pitkin.
Sanan voimalla voi luoda universumin,
luokoot sanani rakkauteni sinulle eläväksi.

Jos joskus valehtelen sinulle,
syökööt lieket ruumiini,
huuhtokoot suuret vedet petollisen tuhkani!

Pistämpä omanikin joukon jatkoksi, kantaa ottavan, naisnäkökulmasta kirjoitetun.

Kujalla kivitetty nainen,
sammunein silmin katsoo.
Kulkevat ohi, näkemättä,
viitat tuulessa hulmuten.
- Kiveksissä kiinni on ihmisarvo,
valkoisen kiveksissä jumaluus.

Oi, kun sattuu johonkin.

Symboliltaan vahva viesti. Yhä näin henkisesti kivitetään nainen, usein lähisuku, naapurusto; eronnutta naista, vieraaseen rakastunutta naista, lapsensa ja perheensä hyljännyttä naista, väsynyttä naista, lyötyä, nöyryytettyä, häntä joka etsii omaa totuuttaan. Ei niinkään miestä. Häntä vain säälitään. Vieläkin.

:'(
:'( :'(
:'( :'( :'(

 :'( :'( :angel:

Olemme toisillemme

Näyttää niin kauniilta
kun kiedomme sormemme lomittain;
sinun isot karhun tassusi,
minun hoikat pienet käteni,
yhdessä.

Rauhallinen,
hieman totinenkin katseesi
kohtaa minun
välkkyvät ja nauravat silmäni.

Sinä olet laittanut minut
ruotuun,
ja minä sinut
hulluttelemaan.

Minusta sinä olet ihana mörkö,
ja sinusta minä olen suloinen koheltaja.

Toivon tuovani väriä elämääsi samalla,
kun sinä piirrät elämäni kuviin ääriviivoja.

Mitä voisin muuta toivoa kuin maata jalkojeni alle,
kun voin samalla tehdä sinutkin onnelliseksi?
Mitä olisi musta ilman valkoista,
tuoksut ilman hajuaistia,
aurinko
ilman
valoa?

Ei mitään.
Me olemme toisillemme.  :smitten:

Ihunaa ja kaunista!  :D :-* Onnea rakkaudellenne!  :smitten:

Uusi kuningas oli syntynyt

Puolikuut taivaalla kiersivät kehää
tähdet kumarsivat uutta herraansa

Puut ja kukat taipuivat
hiljaiseen kumarrukseen

Maailmojen valtiaat
loistivat ylväyttään
kultaiset viitat yllään
suuressa puoliympyrässä

Nuori mies, poika vielä
katsoi lasittunein silmin tätä kaikkea
aamukaste silmäkulmissaan
tunsi poltteen rinnassaan

Maailman valtijoiden vanhin
astui ulos kehästä
säteilevänä ja hymyilevänä
ja lausui pehmeän matalalla äänellä

”Isäsi on kuollut,
olet meidän uusi Kuninkaamme.

Poikani, tämä on elämäsi
surullisin ja iloisin päivä,

astuhan eteemme
niin näemme sinut”

Hän nöyränä astui kaiken keskelle
ja kaunein ja kirkkain tähti
laskeutui taivaalta
valaisemaan häntä

Ihmiset, haltiat ja eläimet
vaikenivat

Metsän humina hiljeni
ja jokien vedet pysähtyivät

Koko maailma pidätti hengitystään

He haltioituivat pojan kauneudesta;
hänen sielunsa oli kuin raikas tuuli
sydämensä puhdas kuin lähde

Hän kumarsi syvään
sai päähänsä kruunun kimaltavan
ja käteensä valtikan kristallinhohtoisen

Hän tunsi esi-isiensä henkien
seisovan ympärillään
valaen häneen uskoa ja rohkeutta

Hän tunsi väkevän tahdon sielussaan
uhmakkaan voiman ja kunnian
täyttää elämäntehtävänsä
astua isänsä kultaisiin kenkiin

Uusi Kuningas oli syntynyt

Joskus kun on oltu niiiiiin yksin...  :)

 :'( :smitten:

Inanna, kyllä selviät. Osaat ilmaista itseäsi.
Tuttuja tuntoja.  :'(

Mutta niistä selviää. Onneksi elämä ei ole koskaan samanlaista!  :smitten:

Kiitos!  :smitten:
Ilmaisin tänään itseäni pakertaen johonkin syvälle upoten, tehden lopputyötäni ja tulostin sen näin vielä raakileena, jotta voisin lukea sitä ja etsiä "virheitä" ja epäjohdonmukaisuuksia yms..
Heh, ja kun luin sitä ääneen, paremmin siis ymmärtääkseni mitä olen tähän asti kirjoitellut, nousi kyynel silmään ja pala kurkkuun jossain kohdin ja aloin nauraa, kun mietin, että miten ihmeessä tätä luen "yleisön" edessä, jossa itse liikutun lukiessani  ;D
Tässä nyt pähkin, että pitäisikö sitä hieman "ulkoistaa" ja asiallistaa vielä...
(siis tuo edellä kirjoitettu ei ollut se)

Ai vitsi, tällaiset luovuuden ketjut ovat ihania ^_______^ Itse en hirväesti kirjoittele vapaa-ajalla (muuta kuin kirjeitä ja maileja), vaikka pidänkin esimerkiksi haikujen rustaamisesta, joten osallistun ketjuun piirroksella.

Puna-Tuuli
(http://art1.sheezyart.com/image/112/1121393.jpg)
Punkku-poika ihan yksikseen ^______________^ Tämä on ajankuluksi tuherrettu työ. Tuhertelin kaverin synttäripippaloissa tätä, kun en tuntenut ketään enkä oikein osannut jutellakaan kenenkään kanssa, kun aiheina olivat vain moottoripyörät ja viinakset  ;D ;D

Minä en sinällään ymmärrä mitään tuon suuntaisesta taiteesta... siis tuo aihepiiri ei kuulu "omaan elämääni", mutta että vaan mahdottoman lahjakas olet piirtämään Athamaarit!
Tuo vähän sykähdytti sydäntänikin jo, kun nuo "kulmikkaat" äityy halimaan "Olet paras!" teoksessasi!  :)
Mutta että aivan ainutlaatuisen hieno lahjakkuus...

Kiitos Innanna kommenteista! Erityisen ilahtunut olin tuosta "kulmikas"-kommentista ;D Itse kun olen sokea omalle tyylilleni, niin minusta on aina hauskaa kuulla, millaista viivaa ja tyyliä sitä loppujen lopuksi on oppinut käyttämään. Kulmikkaaseen määritelmään olen törmännyt kerran aiemminkin, ehkä se on minun Oinas ja taidehuoneessa skorpioni, joka vaatii vahvaa ja selkeää viivaa sekä muilta että itseltä :coolsmiley:

Minua suututtaa politiikot ja nyt menee hiukan ironiaksi...

                        Good politician

                    Should he make magic
             or maybe it's better to be very dynamic

                    Maybe he needs to be smart
             or it's better to have a warm heart

             He needs to have good negotitation skills
                    and of course has to pay his bills

             He needs to have a special lifestyle
                    but everything wins his nice smile

Voimakasta kynänkäyttöä, AM, jotain samaa kuin tuossa Euroviisusemissä, jota just katselin.
Ihailen sitä valtavaa voimaa kaikessa!

Ja tietenkin ihastuin sudentanssiisi!  :smitten:

Oi vitsi, kyllä tuo ihan sinulta näyttää, hienoa!  :laugh: Itse olen aivan onneton piirtämään mitään valokuvista, vielä vähemmän omistani ;D

Luin kyllä analyysisi, kiitos, ja vastasinkin siihen ;)

Tama on nyt se runo

Diamond!!!

Fantastic!  :smitten:

AthaMaaritin upean piirroksen inspiroimana uskaltauduin laittamaan tähän yksityiskohdan eräästä maalauksestani olohuoneen seinältä. Sen nimi on hengetär.

 :angel:

Wau!  :D

Voi köllykkä, kun tämä kone ei edelleenkään jostain syystä näytä noita kuvia kuin satunnaisesti sieltä täältä! Olisin halunnut nähdä Rusalkan maalauksen! No, kunhan pääsen takaisin Lahteen päin ja kirjaston koneelle, toivon, että ne näyttävät kuvat aj pääsen kyyläämään sitä maalauksen yksityiskohtaa lähemmin, hähäh :laugh:

Vähän uutta tuotosta minultakin! Garif nimeltä Asdalu pohtii, mahtavatko cockatrice-linnut maistua kanalle ;D Tuo pohdiskelu on Final Fantasy XII-pelistä, josta siis Asdalu ja cockatricekin ovat. Mie niin tykkään Asdalusta, se on niin höpsö ^____________^

Pahoittelen, etten saa kuvaa yhtään pienemmäksi - Asdalun sarvet vaativat tilansa O____O

(http://www.harhakuva.org/works/1180634977_asdalun_kana_aatokset____by_AthaMaarit.jpg)

Täysikuu kaivaa minusta kaikkea ulos... nyt sykki runosuoni  :)
Istuin piharappusilla, kuuntelin luonnon ääniä n.klo:00 yöllä ja katselin kun koira haki pissapaikka... jostakin sanat päähän tunki niin, että paperille ne piti pistää heti sisällä  ::) Tätä en olekkaan sitten harrastanut sitten murrosiän, kun äidinkielen opettaja sanoi ettei tuollaisen käsialan omistajan kynästä voi mitään hyvää tulla...  :tickedoff: ja minulla oli sentään kuvaamataito 10...
... anyway... riimittelyä, ei sen korkeampaa kulttuuria...

.......  :o mykistävää kauneutta ~ aivan ..... :angel:

...värit ovat ihan sieluni värejä - ja valopallot kuin enkeleitä... kuvaellen näillä sanoilla omaa kokemustani... :angel:

.... Ilmaisen itseäni näin....siunattu  kiitos  Rusalka .... Hengettäresi muistutti  toivosta ~HOPE ~ja myös hopeintiaaneista.... ja toivoa etsiessä .... löytyi sana  U S K A L L A N K O ~joka on tämän tekstin ytimenä - ei omaani VAAN silti omaa kokemaani - ja kiitos asettui nämä kiukkuenergiat - Hengettäsesi myötä... :angel:

Tää on ihan oma ..... oli jo välillä hukassakin ... vaan löysinpäs ...


Onhan tämä ollut kerran näkösällä jo täällä foorumila : kun onnittelin Taivas Rajana ja Leijonamieltä heidän kihlauksestaan... ja nyt tuo rakkauden valo sai etsimään tämän uudelleen :angel:

Arkkiviisu-kirjoitat hienosti.

Arkiviisu, kiitos sinulle ihanista sanoistasi. Tuotat upeaa tekstiä  :-*

... voi kiitokset.... :smitten: ... ja  Rusalka ~sinun Hengettärestäsi on tullut minulle ihan Hyvä Hengetär - oikein todella - talletin sen kiitos - ja oisipa mulla skanneri niin voisin laittaa omia  piirroksiani  kans näkösälle - no ehkä joskus vielä onkin - vaan tuo Hengetä juttelee minulle ihan kuin Sielunisäveliä.... siinä on jotain niinkovin Pyhää ja korkeaenergistä.... :angel:

 8) on ... jotain hyvin samanoloista kuin sinun Hengettäressäsi... :angel:

No on!!!

Mistä moinen teos? Ihana!  :angel:

.... taisipa löytyä saksankielisiltä Reiki-sivuilta ja siinä lukee Dai Komio  ~
" Dai Komio = kaikkiallisen elämänenergian järjestelmässä valon symboli. Sen lisäksi se kuvaa ns. mestarisymbolia - Reikin sydäntä"....teksti on  kirjasta Dai Komio ~Reikin Sydän, suomentanut Aila Norlamo iki-ihana ReikiÄitini... :smitten:

Kuka sinä olet,
Kuka minä olen

Vain hitaasti kulumme,
toisiamme täysin tuntematta.

Ehkä aika tietää.

Sinä ikäänkuin olisit tässä, mutta et ole ollenkaan tässä.
Olet aina jossain kaukana, vaikka olisitkin täysin läsnä.
Olet kuin se siniparran kuuluisa linna, jossa yksi ovi pysyy aina lukittuna ja joskus musta tuntuu ettet itsekkään tiedä mitä sen oven takana on.
Kuka olet ja mistä tulet? Sinussa on jotain sellaista ylimalkaista ja saavuttamatonta joka on ihmismielelle ehkä mahdotonta koskaan ymmärtää. Sinussa asuu se vapaudenhenki jota me kaikki ollaan rukoiltu niin kauan. Henki joka sydämessään haluaisi pyrähtää lentoon ja mennä omiensa joukkoon, jonnekin mitä ei ehkä ole olemassakaan. Sinä olet sanansaattaja, välittäjä. Välität jotain sellaista mikä on meille täysin vierasta, mutta niin rakasta ja arvokasta. Olet vaativan tehtävän edessä. Sinun on muutettava maailmaa. Täällä on niin paljon vihaa ja pelkoa ja sinä olet kaunis ja tyyni.

Theus-sinussa on TODELLA kirjailian vikaa.

pienen lapsen pelko, julmempi kuin yksikään toinen
    Pieni sydän kerälle käpertyneenä kyynelin
           suruaan helpottaa haluaa


suurin silmin  maailman pahuutta ihmettelee
  kivuliaasti aikuiseksi kasvaa
    haluaa vain tarpeeksi vahvuutta
      että omat jalat kantaa jaksaisivat
      että omat siivet lentää osaisivat



Kuinka julmaa on pienen lapsen haaveet romuttaa
kuinka julmaa on sen toiveet maahan polkea
   unelmat haudattuna yritän jatkaa elämää
     rikkirevittynä pieni sydän yrittää sykkiä


ilman haaveita, ilman toiveita, ilman naurua,  elämää

ms.ronya  ....poimin " pienen lapsen pelon " ... otan sen käsieni lämpöön - hellästi silitän  vapisevia siipiänsä- katson suuriin vilpittömiin silmiinsä  - painaen varoen lähelle rinnassani sykkivää sydäntä ~ja kerron sille tarinan tään :




Kirjoitin tämän aikana jolloin olin työssä lastenkodissa - ja lapsille ja nuorille siellä iltaisin ja öisin  kertoilin tarinoita kun "unisukkia" silittelin levottomiin jalkoihinsa ja pyyhin poskiltansa kyyneleitä ..... Kiitos ms.ronya  - sinun kirjoituksesi sai minut muistamaan tämän omani ja "etsimään sen repustani" - olikin jäänyt sinne alimmaiseksi - ja nyt nostin sen päivänvaloon.... :smitten:
t. aaviisuinen

Oi kuinka syvallisia olettekaan.  :smitten:

kaunis oli runo, itseni kans sittä tavallan löysin..oma runoni kertoi alunperin itsestäni, trgedian jälkeen runo sopii nyt myös tyttäreeni..jollain lailla olisin tämän ketjun halunnut katkeavan minuun..

kiitos itsellesi :smitten:

'

 :smitten: ms.ronya

... "kuulin sen tekstistäsi" että kirjoitit SEKÄ itsestäsi ETTÄ tyttärestäsi - vaan se " katkeamaton kohtaamisten ketju" - ei kerrokkaan ketjusta joka toistaa ikäväänsä ja tuskaansa ja pelkoansa - vaan juuri siitä rakkauden ketjusta - JOKA ON IKUINEN JA KATKEAMATON - ja löytää meidät kuin SUOJELUSENKELI ~RAKKAUS  - kuka  on aina läsnä itsessäni - sinussa - meissä - ja kun kosketan sinua rakkaudella - kosketan itseäni rakkaudella - rakkaus koskettaa rakkautta - siitä syntyy katkeamaton rakkauden ketju ... se oli ja on tämän tarinan " hyvän haltijan lahja" - ettemme koskaan ole yksin - edes silloin kuin pelkäämme - ja tätä ketjuja soisin sinun jatkavan tyttäresi kanssa - se on se siunaus joka meille on mukaamme annettu - tai joka oikeammin on meissä - syntymälahjamme - se selviytymiskeino - selviytymisväline - toivonkipinä - joka kantaa - vaikka näkymättömänäkin - vaikka siipemme tai jalkamme eivät jaksaisi juuri sillä hetkellä kantaa tai viedä eteenpäin  - vaikka vain silmämme jaksaisivat puhua - niin niissä silmissä puhuu rakkaus - RAKKAUDEN SANATONTA KIELTÄ JOTA YMMÄRRÄMME ILMAN SANOJA ...

Molemmat samalla ihmiselle kai..




* * * * *

Lopuksi.
Miltä ihastuminen tuntuu?

"Minä kävelen kotiini hiekkatietä pitkin ja epäilen suuresti sitä, osuvatko jalkani maahan ollenkaan ja pitävätkö naapurit minua seonneena, sillä en ole koskaan hymyillyt näin leveästi. Aina välillä vatsanpohjaa kouraisee ja sydämeni syke kiihtyy. Hypähdän kevyesti, jonka jälkeen naurahtaen tarkastan, että näkikö kukaan.
Elämä on ihanaa, tiesitkös sitä?
Avaan kotioven ja tanssin trallatellen sängylleni syömään suklaata."

Luovan kirjoituksen tunnilla piti tehdä dialogi.
Kaipa sekin on itseni ilmaisua, koska tälläistähän se on :D olla absolutisti alkoholisti suvussa.

* * *
– Pappa… Minulla olisi sinulle asiaa…
– No annas tulla sitten, mutta nopeasti kans.
– Pappa, minä olen löytänyt oman suuntaukseni
– Jahas, jahas. Uskonnollisuuteen liittyviä?
– No ei heng…
– Helluntailainen! Mahtavaa, mahtavaa. Mummisikin on helluntailainen. Suvussa kulkevaa, eipä siinä mitään pahaa ole.
– Ei
– Ai ei helluntailainen? Muslimiko sitten?
– Ei mitään uskonnollista!
– Älä vaan sano, että sinusta on lesbo tullut!
– No ei! Vaan absolutisti!
– ABSOLUTISTI!
– Niin.
– Jumalauta tyvär! Sydänkohtauksenko sie meinaat papalles antaa, vai!?
– No, tämä vain tuntuu oikealta.
– Ei se voi tuntua oikealta! Meillä on suvussa pitkät viinanjuonti perinteet ja sinäkö meinaat tuhota sen? Nuori tyttö, jumalauta, ei meidän suvun mainetta pilaa!
– Mutta minä olen miettinyt tätä jo kauan! Pohdiskelin asioita ja tulin siihen tulokseen, ettei alkoholi ole minulle SE juttu.
– Ai sitä on edes kokeiltu kuiten?
– Ei ole.
– EI OLE! No voi perkeleen perkele. Kenenkähän tyttö se sie sitten olet? Et ainakaan minun poikani ku tollaset vinksahtaneet aatemaailmat oot jostakin periny.
– No siis hetkinen…
– Äitisi puolelta tietty! Ne on sellasia ateisti absolutisteja koko sakki! Tollasen äpärän meille teki.
– Genetiikan tiet ovat ihmeelliset…
– Ja tollasta porvarilukiolaisten kieltä puhut. Se on kuule sillälailla, että jos et nyt äkkiä kumauta tuota puolta pulloa Koskenkorvaa kurkkuus niin ei oo enää tänne asiaa!
– Älä nyt viitsi, pappa!
– On mulla parempiakin lapsen lapsia! Sellasia kunnollisia, jotka tietävät perjantain todellisen tarkoituksen. Niistä kasvaa kunnon ihmisiä, joilla voi kerskua Reposessa. Sinusta se ei enää viitsi puhua itse pirukaan!
– En minä ole sen huonompi ihminen, vaikka pidänkin enemmän vedestä.
– AI ET VAI?! Perkele. Isäsikin heitti henkensä meidän aatteemme puolesta! Setäsi kääntyvät haudoissaan kun kuulevat tämän. Jumalauta tyttö!! Ulos saastuttamasta minun taloani!
– Anteeksi pappa…
– On se kumma kun tollanen musta lammas piti sukuun saada.

(c) Cheva

* * * * * *

 ;D  ;D  ;D

Anna se tuulelle, lämpimälle hentoisalle.
Ojenna suorin käsivarsin, tyhjennä mielesi muusta.
Kuvittele kuinka se matkaa suomen halki, siitä suurempaan maailmaan.
Älä pyydä sitä tulemaan takaisin, sillä sen matkalla suurta rakkautta tarjotaan.
Rentouta lihaksesi, nytkytä suupieliäsi, muistatko kuinka hymyillään?
Hymyillään, silloin kun kukaan ei näe,
hymyillään kun kukaan ei naurata,
hymyillään kun olet antanut itsellesi anteeksi.

--että tämmöttiis improa. Kunpa tähän nyt pystyisi.

jtn määki joskus piirtäny..

Hieno kuva. Koen sen aikas pelottavana, mutta se on hieno. Miten sä uskalsit tehä sen, kun se on niin pelottava ;) ?

16h vesiväreillä yhtäsoittoo tuli, A2 kokosena tossa se seinällä möllöttää..emmää koe sitä pelottavana ;)

..... wau - huikean hieno meditaatioluomus  ;) ..... :smitten:

kts :) nyt on työn alla jtn mielestä kumpuavaa menneisyyttä..keskellä piikkilankaan kiedottu sydän josta tippuu verta lapsen vaaleanpunaisille ensikengille, takana hautakivi ja suojelusenkeli, taivaalla pilvistä, mustaa ja salamoi, ruoho verenpunaista..ei mee vahvasti mullaka  :D

En osaa kuin ihailla ihmsiä jotka osaavat maalata. Mielikuvat paperille/kankaalle. Upea lahja.

No voihan pyllykkä, kun minulla ei edelleenkään näy nuo piirrokset tai maalaukset, jos niitä ei ole liitetty netin kuvan ominaisuuksien kautta... xP Kuvafriikkiä riepoo!

Tässä minultakin vähän lissee piirrosta, ei ihan ihka uusia, muttei mitään kamalan vanhojakaan.


Tekken - Hwoarang, Xiaoyu ja Jin
Ihastuttavaan XMMishimaX:n Tekken fanitarinatrilogiaan "The Swordmaker Trilogy" omaksi iloksi tehtyä kuvitusta ^__________________^
(http://fc02.deviantart.com/fs13/f/2007/053/c/d/Well_hello_babe____by_AthaMaarit.jpg)

Lee & Hwoarang
Vähän lisää Tekken-piirroksia. Kuten huomaatte, inhoan taustoja, joten en yleensä piirrä niitä xD Leelle tuli vähän iso ahteri *köh*...
(http://www.harhakuva.org/works/1167497473_lally_ja_hapero_by_AthaMaarit.jpg)

Sauronin Palapeli
Tämä on ystäväni helmi-idea! TSH leffassa Sauron pyytää Sarumania kokoamaan Mordorin arvoisen armeijan, mutta ystäväni versiossa hän pyytää jotain muuta... xD
(http://www.harhakuva.org/works/1144669933_sauronin_palapeli_by_AthaMaarit.jpg)

Oi millaisia runoilijoita ja taiteilijoita täällä on!! Ei voin ihailla.  :D

Minä piirtelen yleensä kettuja. Tässä yksi ihastuttava rusettipää. ;D  Nimeä sillä ei vielä ole.

(http://www.geocities.com/carindala/typykka.JPG)

Aa, tämmöinen löytyi vielä photobuckettini kätköistä.. Intiaanikettu. ;D

(http://i85.photobucket.com/albums/k57/carindala/inkkarikettu.jpg)

Dala!

Ihania kettuja  :smitten: Voi ieturi ku on lutusia!

Tulee hyvä mieli ilmaisun voimista ja taidoista,
kun täällä käy kurkistelemassa... :smitten:

Kiitos Cheva.  :D

Jos jotakuta kiinnostaa katsoa vielä vähän lisää kettuja, niin animaatiolinjan lopputyöni "Happamia, sanoi kettu" on katsottavissa youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=gZMS45f9zTA

Ihana juttu! Olet tehnyt tosi hienoa työtä, Dala!  :smitten:

Kiitos Esmiralda!  :smitten:  Mukavaa kun siitä pidetään. ^_^

Minulle tuli monien mutkien kautta tiimalasi teema mieleen ja muistin tuon vanhan runoni ja sitten tämän aiheen.  :) Olipa kiva, että tämä aihe vielä löytyi täältä.

Tässä yhtenä iltana mieleeni johtui seuraava runontapainen raapustus:

Minä olen tyttö, joka rakastaa
valoja ja varjoja
sekä hämyistä nurkkausta huoneessa.
Suora valo näyttää aina jotenkin raa´alta
se on julma kohteelleen.
Pimeä taas hävittää kaikki ääriviivat kokonaan.
Parasta on kun molempia on sopivassa suhteessa.
Silloin ääriviivat näkyvät pehmeinä ja lämpiminä.
Jotta asiat voi nähdä oikeassa valossa, pitää olla sopivasti
valoja ja varjoja.