Astro Foorumi

Olen tänä syksynä joutunut kahdesti tieliikenneonnettomuuteen. Kumpaakaan kolaria en aiheuttanut. Kummassakaan ei henkilövahinkoja, ja toisessa metsäkauris menetti henkensä. Aikaisemmin en ole liikenteessä törmäillyt, ja siksi kaksi tapausta 2 kk:n sisällä tuntuu liialliselta. Tuntuu kuin näillä olisi joku merkitys, mutta en saa selvyyttä että mikä. Eri reissuilla tapahtuneita, eli ei saman matkankaan varrella.
Molemmat tällit ovat kyllä ottaneet henkisesti hyvinkin koville, lähinnä pelästyksen takia. Ensimmäisessä jossa törmäsin toisen auton kanssa, minua eniten jäi kalvamaan toisen osapuolen röyhkeys ja välinpitämättömyys. Tässä toisessa minua kalvaa se että ajamiseni takia metsäneläin joutui päiviltään (no ristiriita siinä että syön lihaa...). Tai siis kaipa näin oli tarkoitettu, mutta mitähän minun tästä pitäisi nyt tajuta? Kyseessä ei ole ylinopeudet tai keliin nähden liian suuret ajonopeudet tai tarkkaamattomuus, vaan aivan silkka onnettomuus. Tuntuu tosi pahalle kun ei voi kotiinkaan jäädä neljän seinän sisälle vaikka kieltämättä välillä sekin vaihtoehto houkuttelisi.

 :-\

Hei Daria,

En nyt voi tarjota enempää tai vähempää kuin oman näkemykseni ja ajatukseni. Ehkä Sinun kannattaisi suoraan meditoidessa kysyä tarkoitusta onnettomuuksillesi! Vastauksen saisit varmasti, sillä selvästi näillä kolaroinneilla on opettavainen tarkoitus tässä hetkessä Sinulle.

Ainakin unimaailmassa autolla ajaminen symboloi monesti omaa elämän polkua. Siksi on tärkeää kiinnitttää huomiota ympäristöön - menetkö liian kovaa, liian hitaasti, sumussa, kirkkaassa päivänvalossa tms.
Sinun kohdallasi ajaa körööttelit ja jouduit kolariin - kahdesti!
Symbolisesti tämä viesti on mielestäni aika vahva.

Minkälaisellakahan törmäyskurssilla olet tällä hetkellä elämäsi kanssa?
Törmäyskurssilla, jonka toisena osapuolena on viattomuus ja/tai välinpitämättömyys.
Tuloksena tästä on nyt pelko, joka Sinun on opittava hallitsemaan. Ja pelon hallitsemiseen saanee avun kun löytää tilanteen opetuksen.

Tässä Sinulle siis uusi näkökulma, mieti josko se laajentaisi ehkä omaasi.
Voimia Sinulle.
Olet viisas ihminen, koska osaat pohtia tätä asiaa tältä kantilta, etkä sivuuta kolareitasi "huonolla tuurilla". Elikkä oppiläksysi sisäistäminen on jo alkanut.
Selviät kyllä!

Parhain Terveisin SL  :smitten:

Hei !

Häntä pystyyn -nyt olet tilastollisesti kolarisi suorittanut !

Minä ajoin muutama vuosi sitten kaksi kolaria viikon aikana.Ekaan syyllistyin itse.Ja kun minulla oli huollon auto ( omani oli korjattavana ) ,joku tuntematon veti väärältä kaistalta kylkeen.Hän oli syyllinen ja pakeni ,joten jouduin maksamaan sen toisen autonkin omavastuun ja kyllä potutti !

Itkin kotona katkerasti ,mutta ei muuta kun autonrattiin ,kyllä se siitä.

Ajatellaan positiivisesti ,että onneksi ihmishenkiä ei mennyt.

Lähetän lämpimiä energioita sinne päin !

terv. Elisabet

Kiitos Sininen Lilja vastauksestasi.

Jos onnettomuustilanteita ajattelee, toisessa oli niin hyvä ajokeli kuin vain voi olla, poutapäivä, kuiva tie. Toisessa tosi paha lumipyry.
Omasta elämästäni olen ajatellut asioiden vihdoin järjestyneen, meillä on ollut tosi kurja kesä. Materiaalisia ja henkisiä suruja. Nyt on omassa elämässä ollut seesteistä, paitsi kahtena edellisenä pms-aikana minulla on ollut tosi kamalia ajatuksia päässäni ja mies on saanut myös kuulla silloin osansa. Olen välillä jopa epäillyt mielenterveyttäni kyseisenä ajankohtana ja jälkeenpäin ajateltuna myös  :idiot2:

Toisaalta minulla on ollut aina paha pelko liikenteessä siitä, että joku hyppää autoni eteen. Tästä joskus tänne kirjoittelinkin jossain pelko-topicissa. Nyt näitä on sitten sattunut, ja ekan tällin jälkeen pääsinkin ajatuksissani siihen pisteeseen että ajelen nyt autolla kun pakko on, tulevaa en murehdi kun ilmeisesti tilanne tulee niin yllättäin etten mitään voi tehdä. No sitten kävi tuon kauriin kanssa huonosti, ja se tosiaan tuli taas yllättäin. ja vielä hetkeä ennen ajattelin että tie sentään on hyvässä kunnossa vaikka lunta tuleekin taivaan täydeltä. Ystäväni sanoi että ehkä nämä ovat jotain opetuksia, jos näiden avulla voin välttää isomman kolarin.
Niin ja sitten tässä on semmosia työkiireitä ollut että kaikki henkinen puoli on jäänyt hyvin vähiin, siis mietiskelyt, henkinen kirjallisuus, rukoilu jne.

Täytyypi mietiskellä näitä asioita tarkemmin.

 :smitten:


P.S. Itseasiassa elämässäni törmäyskurssilla on kuluneen vuoden aikana viattomuus/välinpitämättömyys-puolella ehkä se, että nyt vasta olen tajunnut isästäni erään asian, joka romuttaa lapsenomaista viatonta uskoa siihen että hän hallitsisi elämäänsä. Hän siis on alkoholisti joka yritti itsemurhaa kesällä. Ohhoh, kamalasti ajateltavaa.

Mun kokemukseni on se, että kaikenlaisiin onnettomuuksiin, varsinkin liikenne sellaisiin liittyy jonkinlaista agressiivisuutta tai piilotettua vihaa.

Oletko edelleen jollain tavalla vihainen siitä mitä olet joutunut menneenä kesänä kokemaan ja isäsi itsemurhayrityksestä?

Anna itsesi kokea kaikki tunteet, vaikka kuinka tulis sekopäinen olo.
Soita kriisipuhelimeen jos siltä tuntuu. Tee mitä tahansa, että saat ne tunteet pihalle ja käsittele ne. Älä patoa niitä sisällesi, olivat ne sitten kuinka ikäviä tai pelottavia tai hämmentäviä tahansa, koska muuten voi lopulta käydä yhtä huonosti kuin sille metsäkauriille.  :-\

*voimia*  :smitten:

Jos siltä tuntuu ja jos se on mahdollista niin jätä vaikka auto parkkiin joksikin aikaa. "jäähylle"
Sitten kun menet uudestaan rattiin ajattele rauhallisia teitä ja mukavia ja ystävällisiä kanssa autoilijoita. Huomaat, että hehän ovat sellaisia ja kylläpä on rauhallista ja mukava ajella.  ;)

Olen aivan samaa mieltä Liljan kanssa!

Aina kun itsellä on ollut sellanen sisäinen raivonpuuska, jota oon vaan pidätellyt tulemasta ulos ja yrittänyt jatkaa muina miehinä, olen altistunut kaiken maailman ihme tapaturmille...

Auto-onnettomuudet ovat varoitus, stop-merkki... Sinun on pysähdyttävä heti selvittelemään tilannettasi!

Tuuleta tunteitasi oikein kunnolla!

Hmm...saatanpa olla alitajuisesti edelleen vihainen. Tai oikeastaan isäni tilanteeseen olen turtunut, turhautunut, ehkä vihainenkin, ja materiaalisen surun osalta olen huomannut että näin sen piti mennäkin. Siis materian osalta, mutta henkilö joka tämän kaiken sotkun aiheutti ei sympatioitani enää saa mistään asiasta, on sen verran hirviö ihmiseksi (siis ihan oikeasti, myös muille).
Onnettomuustilanteissa olen kyllä saanut huomata ihmisten ystävällisyyden ja auttamishalun. Minulla on mahdollisuus vähentää ajamistani huomattavasti noin viikon päästä kun eräs työprojekti päättyy, ja sitten on muutenkin aikaa enemmän käsitellä mielen solmuja.

Kiitos vastauksistanne!

 :smitten: