Astro Foorumi

Tämä niille,jotka sielun suunnitelmiin uskovat.Saapi aihetta kyllä kommentoida nekin,joille käsite on vieras.

Tällä foorumilla jo tovin heiluttuani,välillä aktiivisemmin,välillä tauolla,olen ihmetellyt ketkä oikein ovat saman pöydän äärellä olleet kanssani seuraavaa elämää suunnittelemassa? ???
Tuntuu nimittäin siltä,että varsin kilpailuhenkistä on porukka ollut ja itseluottamus on ollut kerrassaan täydellinen! :angel:  :o
Onkohan siinä oikein kättä väännetty,kuka sotkuisimman elämän kehittää,miettimättä sitä,että siitä pitäisi kunnialla selvitäkin? ;D

Kun tuntuu vaan,että omaan elämääni olen halunnut kaikki maailman kokemukset.En ole suurta nenääni pitemmälle ajatellut,miten siitä selvitä? :o

Mikäköhän siinä on,että joidenkin elämä tuntuu menevän tasaisena ilman suurempia kolhuja ja toiset ovat montussa tai leijumassa ylen aikaa? ???

4-vuotias tyttären tytär on vahvistanut uskoni sielun suunnitelmaan,joten itse kai tämä luotu on.Mutta perin nopealla tempolla sen olen keksinyt.Siksi kait se kärsivällisyys on yhä oppiläksynä,,,
Miten muut kokevat asian?Miksi elämät kulkevat niin eri raiteilla ja onko täällä muitakin kilpailuhenkisiä ollut?
Kyseleepi utelias Chandra! :D

Tätä meneillään olevaa elämää.
En tiedä oletko kokenut samoin,mutta silloin kun vaikeudet ovat oikein päällä,sitä on ennen syyttänyt vain huonojen tähtien alla syntymiseksi.
Vuosien kuluttua vasta oivaltaa,miksi tuo kokemus piti kokea.

Jotenkin sen oivallettuaan ei asia tunnukkaan enää vaikeudelta,vaan suoritetulta tehtävältä,itsensä voittamiselta,tai miten sen nyt ilmaisisi. :idiot2:

Mutta itselläni on kait ollut halu kokea mahdollisimman paljon,kun lepohetkiä ei paljoa ole ollut.

Tämä kevät,kesä ja syksy,ovat tuntuneet suorastaan lopputenteiltä.Monta isoa muutosta päällekkäin.Aivan kuin testinä,miten ne nyt selvitän.Toivon ja tunnenkin,että olen pahimman vaiheen nyt ohittanut.Josko olisin edes jotain oppinut,että saan päästää irti ja alkaa se auvoinen vaihe. :smitten:

En silti mitään tasapaksua harmaata mössöä halua,mutta iloisia asioita ja tapahtumia. :D
Saapi nähdä.Päivä kerrallaan! :smitten:

Niin, no minä koen pistäneeni sotkuiset karmat taakseni ja siihen liittyy tietty irroittautuminen tunteilla. Haluan vain selkeitä, hyviä työ ja suhdekokemuksia, eli kenties nuo "suunnitelmat" mitä ennen koin, eivät ole relevantteja nyt vaan menen suunnitelmallisesti vaihetta 2 kohti, ja siihen EIVÄT kuulu sekavat miessuhteet ja vaihtelevat työt, vaan tietty luova työ ja kenties maasta muutto.

Pitää vähän toppuutella kun aina alkaa auttaa muita niin kovasti polkunsa alussa. Pärjäähän ihmiset ilman sitäkin että sinä itseäsi keitoissa likaat.  8)

PS Minulle Keho muuten sanoi just siitä että pahin on takana ja mitä itse voin päätellä, ainakin töiden kannalta on ja suhteitahan ei ole pakko ylläpitää hankaliin ihmisiin. Vaikka olisi lapsi, ei ole täysi-ikäisen kanssa sitten laillisia velvoitteita.  ::)

Pieni hinta mitä kaikesta pitää maksaa on se vieraantuminen, mutta ehkä vain niistä vaikeista. Hyvien kanssa voi sitten lähentyä.

Have fun.

 ;)

Mielenkiintoinen aihe.  :)

Minä olen oikeastaan avoin ajatukselle, että jonkinlainen suunnitelma on, oli se sielun, elämän tai minkä tahansa. Voimme heijastella sitä monesta eri alueesta. (esim astrologia  ;) )Mutta kuitenkin oletan, että tuo suunnitelma tai kehikko-elämälleni on lähtöisin ainakin hyvin paljon 'korkeammasta tietoisuudesta' kuin ihan tämä päivätason persoonallisuuden tajunta.
Tiedän senkin, että elämäänsä voi kokea eri 'tietoisuuksista' käsin. Ikäänkuin nähdä ja kokea syvemmältä(joku voisi puhua korkeammasta tietoisuudestaan käsin) ja silloin tietyllä tapaa näkee hiukan eri perspektiivistä elämänsä arjen kokemuksia ja tapahtumia ja merkityksiä.
Voi nähdä jonkin tarkoituksen elämänsä hetkelle, huolimatta siitä, onko siinä tuskaa, vastoinkäymisiä vai iloa tai onnenpotkuja. Jollain tasolla voi kokea myös itse 'luovansa' elämäänsä ja kokemuksiaan.

Sille olen myös avoin, että onko ihmisen lopun viimeksi tarkoitus edes nousta kokemaan minuuttaan ja luomaan elämäänsä sinne 'korkeimmalle tietoisuuden tasolle'...  ???
Vai onko se vain olemisen tila, jossa voi tietoisesti vierailla 'huilaamassa'.
Tietysti näitä kerooksellisuuksia on paljon ja tuntuu, että jossain vaiheessa osa niistä jää pois käytöstä kaikilta.

Opiskelujen myötä olen saanut uusia perspektiiviä katsoa näitäkin asioita.
Me teimme juuri viime kerralla kaksi 'listaa', toiseen etsimme asioita, joihin ihminen oikeasti voi vaikuttaa omassa elämässään ja toiseen asioita, jotka ovat vaikuttamattomuuden ulottumattomissa. Pohja-ajatuksena oli, ettei 'sielu' valitse vanhempiaan, sillä rajahan johonkin on vedettävä, että saatiin asiaa pohdittua. (jälleensyntymisoppi ei siis ollut ajatuksena pohjalla)

Asioita joihin ihminen ei voi vaikuttaa oli:
- syntymä.
- geenit, dna, perimä.
- vanhemmat, sisarrukset, suku.
- synnyin-maa ja kaupunki.
- lapsena oli nämä kaikki, mitä vanhemmat valitsevat, koulut, ruokavaliot, asuinpaikat yms.
- pohdinnan jälkeen laitoimme listaan myös tunteet. <- jota minä siihen listaan puolsin.  ;)
Sillä aitouteen ja haavoittuvaisuuteen ja tässä hetkessä olemiseen liittyy aina aito tunne, mikä syntyy tästä hetkestä.
- kuolema. Jokainen kuolee varmasti joskus.

Asioita joihin ihminen voi vaikuttaa;

- omat asenteet ja arvot.
- miten kohdata jokainen tilanne ja ihminen.
- jokaisella on mahdollisuus uskoa, toivoa ja rakastaa.
- mahdollisuus ottaa henkinen ulottuvuus käyttöön omassa elämässään.
- löytää tarkoitus jokaiseen hetkeen.
- käyttää aitoa omaatuntoa.
- ottaa vastuu omista valinnoistaan.

Kuitenkin nuo asiat johon ihminen voi itse vaikuttaa, on hyvin pitkälti sisäisiä asioita. Toki tietty voi päättää aikuisena paljon ulkoisiakin asioita, mutta niistä tulisi ihan valtava luettelo ja ne onkin tavallaan itsestään selvyyksiä jokaiselle.

Se, että tässä on tällainen 'raja', mihin ei voisi vaikuttaa, tekee minun mielestäni sen, että joutuu todella työskentelemään sisäisesti itsensä kanssa ja ottamaan tietyllä tapaa vastuun omista asioistaan.
Kuitenkin samalla, ihminen asettuu ihmisen kokoiselle paikalle ihmisenä, eikä nouse 'Luojan' asemaan. Jos taas perustaa ajatuksensa 'jällensyntymisopille', on vaarana narsisimi ja muut 'mielen alueen häiriötilat'. Myös ajatus, että et voi korjata valintaasi, vaan elää sen kanssa lopun elämääsi, asettaa ihmisen vastuullisuuteen. Kuitenkaan ei ole tarvetta syyllistyä liikaa, vaan ainoastaan sen verran, että oppii käyttämään omaa vastuutaan ja omaa aitoa omaatuntoaan. Kohtaamaan käsillä olevan todellisuuden ja hyväksymään sen.

Ennenkaikkea henkisyys on vastuunottoa sisäisistä valinnoistaan, tarkoituksen löytämistä elämässään jokaisessa hetkessä, oli ulkoiset tekijät mitkä tahansa.

Taidan mennä nyt ihan off topic , se ei ole tarkoitus.  :-[
Yritän kai pohjustaa jotain siihen liittyvää ajatusta tässä...  :buck2:
Plaah... uskon siis tietyllä tapaa, että meillä on elämälle 'suunnitelma' ja 'raamit' ja me voimme valita, miten koemme sen.
Astrologia on minusta esim alue, jossa näkyy, viitteitä siitä, että meillä on muunkinlaiset 'vanhemmat' kuin nämä 'maalliset'. Ehkä he ovat kuva siitä....
Planeetat, aurinko, tähdet, ovat osa kaikkiallisuutta ja mikseivät nekin siis voisivat heijastella 'henkisten vanhempiemme' kuvaa...

Henk.koht. en etsi enkä tarvitse näille 'näkymättömille' asioille, 'näkymätöntä' selitystä, vaan etsin sen tästä vallitsevasta todellisuudesta. Minusta silloin ihminen voi ottaa ihmisen kokoisen paikan helpommin, mutta sisäistä työskentelyä ja elämän edessä nöyrtymistä se vaatii hiukan enemmän. Kivun ja tuskankin kohtaamista ja sen hyväksymistä osaksi ihmisen elämää.

*sekavaa* :D

On totta, että koetut kärsimykset ymmärtää vasta paljon myöhemmin miksi ne piti kokea.. Itse olen ajatellut, että ne jotenkin valmistelevat tulevaa.. siis pikkuhiljaaa, ettei tule kertarysäystä.
Suuret asian elämässä on olemme suunnitelleet, ei kaikkia pikkuasioita.
Siksi luulen, että jos menee oikein mönkään, niin pääsee vielä takasin jotenkin.. Meillä on valinnanvapaus ja siksi voimme tehdä tyhmiäkin valintoja. Mehän halusimme tänne kokemaan ihmisenä olemista. Valitettavasti siihen kuuluu olennaisena  osana tuska ym. kärsimykset.
Kun pääsemme "välivaiheeseen" luulen, että sitten ymmärrämme, että juuri esim.tuska oli se mitä halusimme kokea.. Suunnitelmat olemme tosiaan tehneet tällä hetkellä elämässämme olevien kanssa. Kaikkien kanssa ei onneksi tarvitse selvittää paljoa..On jännää seurata monia asioita itsensä sivusta. Eli miten asiat seuraa toisiaan. Itse en olisi saanut elämäni tähän mennessä suurinta opetusta, ellei sitä jo olisi ennalta suunniteltu.Miettikää keitä olette esim. koulun jälkeen tavanneet..( Oletteko esim. yhteydessä siellä tapaamiemme henkilöiden sukulaisiin ja ystäviin ?? )Kun miettii vähän taaksepäin ymmärtää mihin suuntaan "kohtalo" meitä kuljettaa. :smitten: :smitten:

Menneistä pystyy hahmottamaan
oppiläksyt ja opetukset.
Nykyisyydessä se on aina haasteellisempaa.
Ja vaikka ymäärtäisikin,
tehtävän työstäminen tunnetasolla
ottaa aina aikansa.

Jotkut meistä ottavat läksynsä
raskaammin kuin toiset,
se on ikään kuin työskentelytapa:
perusteellisesti ja syvään.
Toiset hyväksyvät helpommin
muutokset suunnitelmissa
ja mennä porskuttavat eteenpäin.

Mutta jälkensä elämänkokemukset
meihin kaikkiin jättävät.
- Ja toivoa voi vain että
ennemmin viisautta ja rohkeutta
kuin katkeruutta ja pelkoa.

Omassa elämässäni
olen aina tiennyt
mikä on se suurempi tienhaara
jota on edettävä
parhaan lopputuloksen saavuttaakseen
(ei silti tuskattomimman välttämättä).
Silloin olen sisäisen tiedon sanelemana menetellyt
kuten on täytynyt.
Myöhemmin vasta olen nähnyt
muut tienhaarat jotka silloin ohitin.
Mutta tiedän
että kaikki valintani
olivat parhaat mahdolliset
ja pyrin jatkossakin etenemään
korkeimman sielunsuunnitelmani mukaisesti,
joka on

¨Tapahtukoon Sinun Tahtosi¨. :smitten:

Oikeasti, tiputtamalla tietyt ihmiset pois, jotka minulla voi laskea 2 sormella, poistui 95% ongelmistakin.

Pyydän tällä hetkellä tunnesidettä rakentavan ihmisen kanssa, sillä muutoin tämä näytelmä tuntuu jo eletyltä.  ???

Niin rajojen etsimisestähän on kysymys  ::)

Elämä antaa viitteitä ihmiselle kun vaan osaa kuunnella, tuolla sanottiin kauniisti Aijonin tekstissä että tapahtukoon Sinun tahtosi..., niin olen kokenut myöskin.
Tämä fyysinen maailma haluaa ihmisistä " tekijöitä ", tarkoitan niitä jotka tekevät käskystä ajattelematta itsenäisesti, ovat johdettavissa.
Herääminen yleensä tapahtuu juuri näiden katastrofien kautta, pysähdyksellä. Siinä on se hetki jolloin voi hypätä pois siitä " oravanpyörästä ".
Usein vaan ihmiset pelkäävät etteivät selviä, kyllä selviää, elämä antaa sen mitä tarvitsee, ei yhtään enempää. Et voi syödä enempää mitä maha vetää, tai rahan säilöminen ei tuo sitä turvallisuutta.

Turva edelleenkin löytyy sieltä sydämen viisauden tiedoilla, ja mikä parasta, sitä ei voi kukaan sinulta ottaa pois  :smitten:  :angel:

Siksi varmaan on vanhat ihmiset viisaasti sanoneet, että oppi kantapään kautta menee perille, ei toisen tekemänä.
 ;) Mateve

Tähän täytyy laittaa kirjavinkkinä justiinsa lukemani kirja Eino Kaila: Jälleensyntymä ja karman laki.
Liekö sattumalta tupsahtanut kirjastossa käteeni vai oliko sekin ennalta laadittua suunnitelmaa, että minun kuuluu se löytää.  :smitten:

Tätä olen monesti itsekin miettinyt, eikä siihen vastausta tunnu löytyvän. Siis miksi on valinnut yhteen elämään näin paljon opiskeltavaa, kun joillakin sitä ei paljon tunnu olevan? Olenkohan ahne? Vai haluanko päästä äkkiä tämän suunnitelman läpi (mikä se sitten onkaan)?
Toisaalta kanssaeläjät ovat täällä opettamassa minua. Ehkä näillä elämän läpi luistelijoilla on jotain opetettavaa minulle? Kun vaan selviäisi, että mitä. Kertoisipa joku viisaampi.
Mielenkiintoinen aihe.  :)

Vuosisatojen vieriessä, jolloin heidän jälkeläisensä ovat sekoittuneet ihmisten rotuihin, nämä samat Aineellinen Poika ja Tytär tunnustetaan ihmiskunnan yhteisiksi esivanhemmiksi, tässä vaiheessa jo sekoittuneiden evolutionaaristen rotujen jälkeläisten yhteisiksi vanhemmiksi. Tarkoituksena on, että asutuista maailmoista lähtevät kuolevaiset omaisivat kokemuksen siitä, että he tuntevat seitsemän isää:

1.   Biologinen isä - lihallinen isä.

2.   Maailman isä - Planetaarinen Aatami.

3.   Sfäärien isä - Järjestelmän Hallitsija.

4.   Kaikkein Korkein Isä - Konstellaation-Isä.

5.   Universumin-Isä - paikallisluomusten Luoja-Poika ja korkein hallitsija.

6.   Ylimmät Isät - superuniversumia hallitsevat Päivien Muinaiset.

7.  Henki-Isä eli Havonan-Isä - Universaalinen Isä, joka asuu Paratiisissa ja lahjoittaa henkensä elämään ja työskentelemään universumien universumissa asuvien vähäisten luotujensa mielessä.

http://www.urantia.fi/book/fin/content_frame.php?link=051-fin.htm

VAIKEA RISTI

Hän nurkui ja valitti aina
"Ei kenenkään risti näin paina".
Ja niin lukemattoman kerran
hän kääntyi puolehen Herran
"Ei sovi tää harteille minun
on helppo se vaihtaa Sinun.
Uuden kantaisin nöyrällä miellä
enkä nurkuisi enää tiellä".

Kun hän illalla nukahti jälleen
näki unta hän yöllä tälleen:
väsyneenä hän taakkansa alla
kulki polulla hankalalla.
Niin itse Mestari siellä vastaan
tuli vaivoihin uupuvaa lastaan.

"Minä rukouksesi kuulin",
sanoi Mestari hymyhuulin.
"Tule kanssani ristitarhaan
saat valita ristin parhaan.
Päivä aikaa on ainoastaan
tulen illalla portille vastaan".
Riemu syttyi kulkijan mieleen
heitti taakkansa portin pieleen.

Mikä valtava ristien joukko
täynnä tarhan jokainen loukko!
"Nytpä valitsen leveän, uuden
tuolla risti on kuuluisuuden.
Miten käynee se harteilleni?
Ei - ei sovi se taakakseni"

"Kuinka ihana kultainen risti"
sen etsijä olalleen pisti.
Mikä paino, ah, jaksa en kantaa
sen syrjään jäädä hän antaa.
Entä tuo jonka kilpi on valta?
Kas noin - kovin hankalalta
sekin tuntuu mielestäni.
Ei - ei ole se etsimäni.

Näin ristiltä toisen luokse
hän aamusta iltaan juoksi.
Oli vika millä mikin
jos kuinka hän sovittikin.
Mikä painoi mihinkin tapaan
yksi olkaan ja toinen lapaan.
Joku karhea hankasi pintaa
eräs liiaksi rasitti rintaa.
Toivat muutamat selälle vaivan
jotkut käsiä särkivät aivan.

Hän kysyi jo kyynelissään
"Eikö sopivaa ristiä missään?"
Viime säteitään aurinko heitti
pian pimeys seudun peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan
"Joko löysit sä ristin parhaan?"
"Ei Herra, en löytänyt laisin,
jospa uudestaan etsiä saisin?"

"Jos sallinet autan vähän,
mitä sanoisit ristiin tähän?"
"Oi Herra, tää helppo on kantaa
jos mulle vaan voisit sen antaa.
Ei mistään se liiaksi paina,
tätä nöyränä kantaisin aina".

Nyt hymyili Mestari jälleen
hän hiljaa virkahti tälleen:
"Hyvä että on sulle se mieleen,
sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristin oman
tuon ennen niin kelvottoman.
Se sopii sun harteillesi
se on siunauksesi."

Tämä tarina opettaa meitä,
usein kulkeissa vaikeita teitä
nurisemme mielin haikein:
"on minun ristini vaikein.
Tuskin veljellä ristiä lainkaan,
miksi minä tään taakan sainkaan?"

Jos näin on mielemme milloin
hyvä meidän on muistaa silloin,
on taakoista ristitarhain
usein oma ristimme kaikkein parhain.
Siinä on meidän olkaimme malli,
siunaukseksi Luojamme meille sen salli.


(Tekijästä ei varmaa tietoa ole, joten en tyrkytä epävarmoja nimiä. Runo löytyy monestakin paikasta googlaamalla "vaikea risti".

Juuri viikko sitten kuulin tuon 'koulussa'.  :)
..herättäähän se ajatuksia...

Sain omalta hoitsultani kuntoutuksessa (6 v. sitten) samaisen tekstin
Se kosketti kovasti silloin rikkinäistä minääni ja sain siitä paljon
voimaa ja uskoa, että jaksan olla vahva ja päästä suostani ylös...

Richard Bach:

jokaisella ongelmalla on tarjottavanaan lahja.  :smitten:

Ihana tuo ristitarina. :angel: Ja tottahan se on... Sillä jokaisella meillä on symbolisesti oma "ristimme" kannettavanamme...

ILAHDUTTAVAN useita,jotka ovat pohtineet samaa asiaa.KIITOS KOMMENTEISTA! :smitten:
Ja yllättävän saman suuntaisia ajatuksia.

Tietysti ikä on asia,joka jollain lailla myös vaikuttaa ajatus/kokemusmaailmaamme.Onko perhettä ja millaisia elämänkokemuksia on matkan varrella kertynyt.
Tosiaan,vaikeimmat ravistelevat eniten ja pysäyttävät miettimään omaa arvomaailmaansa.

Oma näkemykseni asiasta on melko saman suuntainen.En juuri ajatellut asioita nuorempana,silloin ovat muut asiat tärkeimpiä vielä,ja minulla kun oli sitä turvaa ympärillä.
Ensimmäisten vaikeuksien (suurempien)jälkeen,aloin enemmän miettimään elämän tarkoitusta.
Kun ensin kuulin tästä teoriasta,että me valitsemme itse vanhempamme,sen enempää ajattelematta mietin,että ajatus on ihan kahjo! :uglystupid2:
Minä olisin valinnut aivan toisen maan,ison kartanon palvelijoineen ym,,
No,silloin asiasta ei vielä puhuttu niin paljon.Nyt kun sitä mietin,olen tullut tulokseen,että juuri näin on ollut hyvä!En sitä ristiäni vaihtaisi.On minun ja tunnen sen ja kevenee ymmärryksen ja irtipäästämisen myötä. :smitten:

Näkemykseni on,että sovimme tietyt asiat,jotka ovat jääneet oppimatta edellisissä elämissä.Mirjam tuolla kirjoittikin valinnoista joihin voimme vaikuttaa,ja taas niihin,mihin emme voi.
Tuohon 30v:n ikään kaikki meni suunnilleen suuremmitta vaikeuksitta,mutta elin sellaista elämää,etten nyt niin kovasti pohtinut mitä tekemiseni muihin vaikuttavat.En tietoisesti vahingoittanut ketään,mutten niin ajatellutkaan.

Sitten alkoi vaihe,jolloin oli pakko lähteä hakemaan jotain todellisempaa.Jotain "vakuutusta"siitä,ettei elämä lopu niin lyhyeen.Miksi vastasyntyneitä kuolee?Eihän siinä nyt ole mitään järkeä! ???  :-[
Kunnes tajusin,että hehän lyhyillä elämillään juuri kovimmat läksyt antavat.Vanhemmille,sisaruksille,laajalle joukolle.
Siitä lähti kelaaminen vähän joka asian suhteen.MIKSI,MIKSI JA MIKSI?

Eteeni tulivat yhä uudelleen samat asiat,eri rooleissa vain,kunnes olin ne nähtävästi oikein suorittanut.Ja kaipa koko elämä menee opetellessa.
Olen ilmeisesti halunnut suorittaa myös mahdollisimman paljon kerralla,mutta aina ei ole rahkeet riittäneetkään.Pitänyt 15 vuotta yhtäkin asiaa päntätä.
Valaistumisesta,,,Ei kait se ole pää tarkoitus tänne syntymiselle?
Silloinhan jokainen istuisi omassa onkalossaan mietiskelemässä ja perin tylsää se olisi.Mutta kyllä sinne onkalooni silloin tällöin aina vetäydyn,tai vain makoilen vällyjen alla tekemättä mitään erityistä.

Tuosta vanhempien valinnasta.Tosiaan,olin sitä paljonkin miettinyt,että pitäneeköhän paikkaansa.Viisaat herrat siitä informoivat kirjoissa ja kanavoinneissa,mutta kesällä 4 vuotta täyttänyt tyttönen sai minut haukkomaan henkeäni ja riemuitsemaan,SE ON KUIN ONKIN NÄIN! :D
Ei hän sellaista olisi keksinyt.Kerronpa tarinan vielä,ellen siitä jossain jo aikaisemmin ole kirjoittanut.
Mutta se tulee tuossa myöhemmin. :)

KIITOS TEILLE KAIKILLE!IHANIA OIVALLUKSIA JA KOMMENTTEJA! :smitten:

ELÄMÄ OPETTAA JA ONNEKSI KASVATTAA MEITÄ JUURI HENKISESTI  :smitten: Sielun suunnitelmista puheen ollen ...tein eilen juuri Dragon Chartin itselleni ja tutkimista riittää  :angel:, ihanaa suhtautua maailmaan uteliaan lapsen tavoin  :smitten: . Selostus kartasta löytyy tämän astron Astro foorumin sivuilta, valitettavasti en osaa sitä tähän mukaan liittää  :idiot2: .

Ei toki ole pää tarkoitus. Ainakaan yleensä... Eikä valaistuminen muuten suinkaan tarkoita sitä, tai sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että istuisi vain omassa onkalossaan mietiskelemässä.  ;)

Niinhän se on, että elämä ei aseta kenellekään sellaisia haasteita, joiden yli ei pääsisi.. Miksikö toisilla on sitten haasteellisempaa? No, se ei välttämättä liity sielun ikäänkään, onhan olemassa myös ns. "välielämiä" jolloin on tarkoitus vain hengata täällä ja koota itselleen niitä materialistisia kokemuksia, säästäen henkisiä voimia taas seuraavaa "vaikeampaa" elämää varten...

Oppia ikä kaikki.  ::)

Aikamoisen pommin minäkin olen itselleni kyhännyt... Ennustajat, astrologia, nomerologia, kaikki sanovat minulle aina samaa... Elämäni on härdelliä, taistelua, hajoamista, uusiutumista lapsena ja nuorena, sitten alkaa seesteisempi polku. Olen valinnut itselleni haasteita, jotta kasvaisin vahvaksi loppuelämäni tehtävää varten. Mikä se tehtävä sitten on, sen tiedän ja hahmotan ehkä jo jollain tapaa, mutta aika näyttää.. :)

Ihan tyytyväinen olen elämääni.  :)

Muistan kun olin 13-vuotias ja jäin kiinni tupakanpoltosta ja lintsaamisesta, äiti ei sanonut mitään... Minä huusin hänelle että etkö sä näe miten paha mun on olla. Äiti vaan sanoi siihen, että sitähän se yksi ennustajakin sanoi, tuota vaikeutta ja ailahtelevuutta kestää sinun elämässäsi vielä monta vuotta. Miettikää, miten 13-vuotias ottaa tollasen lauseen? Siinä iässä vihasin ja pelkäsin muutenkin niin paljon ja se vielä, että oikeasti uskoin näihin henkimaailman juttuihin... Äiti oli oikeassa, mutta enpä omalle lapselleni sanoisi noin herkässä iässä tuollaista... Mutta ehkä minun oli tarkoitus tajuta se jo tuossa vaiheessa ja kestää se.

Sepäs se , ajatelkaa kuinka monella ihmisellä on sisäisesti tosi rankkaa ja paha olo vainoaa, vaikka ei sitä monikaan edes huomaa ? Mutta jos siinä vaiheessa jo tajuaisi, että kaikella on tarkoitus ja kaikki johtuu jostain joka ehkä 13- vuotiaana on kaiken käsityksen ulkopuolella !!!!!! Tässä on minusta yksi esimerkki siitä miten voisimme auttaa nuoria, jotka esim. päätyvät itsemurhaan omien sisäisten ongelmien vuoksi jos vain tajuaisimme miten viesti viedään perille !!!! Siinäpä meille aikuisille miettimistä  :idiot2: :idiot2: Tai sitten meidän ei ole tarkoituskaan omata sitä taitoa  :'(

Totta varmaankin osittain, mutta juuri ensimmäisen listan asiathan hyvinkin paljon vaikuttavat valmiuksiimme kohdata näitä toisen listan asioita, eli niitä joihin voimme itse vaikuttaa. Mutta mistä löytyy se kipinä esim. löytää merkityksiä kipeillekin asioille tai ottaa vastuuta omasta elämästään, jos ei siihen ole eväitä saanut lapsuudessaan? Ja toisaalta miksi joskus ihanteellisissa olosuhteissa kasvaneet valitsevat myöhemmin elämässään "huonomman" tien? Huonomman siksi lainausmerkeissä, että ei kai ole olemassa huonompaa tai parempaa tietä sittenkään vaan kaikki yhtä arvokkaita!  :smitten: 

Mielestäni niin kipeät kuin helpotkin ihmissuhteet opettavat meitä löytämään oman tiemme, joko haastaen tai tukien. Monestihan vanhempien asenteet ja arvot tulevat testatuksi ja jopa kumotuksi murrosiässä, ehkä vielä sen jälkeenkin. Siinä mielessä uskon että olen valinnut omat vanhempani; ainakin he ovat juuri oikeat ihmiset haastamassa minua omien valintojen tekemissä, kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Minä uskon kyllä sielunsopimuksiin ja myös jälleensyntymiseen, siihen että edelliset elämät heijastelevat tähän nykyiseenkin. Ja onhan se kiehtova ajatus, että tapaamme uudelleen ja työstämme asioita jotka ovat jääneet jotenkin kesken. Jokaisella on oma oppiläksynsä ja ristinsä, mikä tuossa koskettavassa runossakin käy ilmi. Kenelläkään ei oikeasti ole varaa määritellä muuta kuin oma ristinsä, sillä kaikilla on taakkansa kannettavanaan, ja sinä itse luot vaikeillekin asioille merkityksen, kuinka annat niiden sinuun vaikuttaa.

Ja sekin on vallan mielenkiintoista, että miksi juuri me täällä keskustelemme sielunsopimuksista, kun on niin paljon ihmisiä, jotka sanoisivat huihait koko ajatukselle... Ehkä se kuuluukin sopimukseen että uskomme siihen..?  :idiot2:  ;)   

Risti runo oli kyllä tosi ihana ja pakko sanoa, että omia vanhempiani en vaihtaisi  :smitten: . Suruja on ollut , mutta sain heiltä kaikki ne asiat joita elämässä arvosta  :smitten:  :smitten:

Melkein kaikki meistä tässä tietämättömässä ihmisyydessään, erillisyydessään, tuntee ajoittain tuskaa siitä että "miksi juuri MINÄ, minkä takia MINUN asiani menevät näin", näkemättä metsää puilta... Loppujen lopuksi haasteemme ja elämämme ovat aivan yhtä helppoja/vaikeita mitättömiä/arvokkaita...

Haluan pyytää anteeksi, jos jokus ja aika useinkin kuulostan siltä, että kuvittelen koko maailman pyörivän MINUN ympärilläni.. Mutta sehän on.. Minun näkökulmani.. ja minä ymmärrän että teillä kaikilla on myös se teidän oma näkökulmanne! te kaikki koette oman elämän aivan yhtä suurena, tärkeänä, haasteellisena, epävarmana, hienona asiana kuin MINÄ koen OMAN elämäni!  ;)

Vaikka me kaikki olemme vain osasia samasta suuresta kaikkeus-sielusta, voimme nähdä ja kokea kaiken miljoonista eri näkökulmista..

ja sitten kun nämä miljoona eri näkökulmaa kohtaavat toisensa, muodostuu ääretön kaiken sisältävä yhtenäinen IKUINEN ITSE! :D

Tuli illan tv-anti katsotuksi.Harvemmin telkkua enää tuijotan,mutta esim.tuo Ilman johtolankaa on ollut kiinnostava sarja.Loppui onneksi sekin riippuvuus tänään. :)

Mutta aiheeseen.13-vuotias on käsittääkseni jo liian vanha muistamaan ja tosiaan herkässä iässä muutenkin,mikäli ei itse ole henkisyyttään tiedostanut.

Mutta tuo 4v on melkoisen avoimesti puhunut näkemistään silloin.jos ymmärtää kuunnella ja seurata häntä.Valitettavasti hän nykyisin yhä vähemmän enää infoaa mammaansa,eikä sieltä utelemalla mitään saa ulos.

Vanhemmalla tyttärelläni on paljonkin henkisiä kokemuksia jo ennen omieni alkua.Silloin jopa usein mietin,että kokeeko hän tosiaan noin paljon? :o
Hänellä ei liiemmin ole vielä halua syvällisemmin henkisiin juttuihin,mutta kuuntelee myös mielellään tytön puheita.

Tyttö puhuu usein ihmisten siivistä ja kertoilee minkä värisiä ne ovat.En tiedä näkeekö hän auroja vai mitä,mutta hetken katsoo ja toteaa sen yhtä arkisesti kuin pyytäisi katsomaan uutta puseroa.
Eräänä iltana,muistaakseni muutama viikko sitten istuivat äidin kanssa saunan lauteilla kahden.Äiti alkoi vaivihkaa kyselemään,että oletko nähnyt vähään aikaan enkeleitä?
Tyttö vastasi,ettei ollut.Etkö enää yhtään,kysyy äiti.
Sitten tämä 4v havahtui,että juu,on hän siellä toisessa maailmassa nähnyt.Äiti oli jotain siitä maailmasta kysellyt ja tyttö kuvaillut.
Sitten oli yllättäen sanonut,että näin minä sinutkin siellä.
Äiti kovasti ihmettelemään asiaa,jolloin pikkuinen lisäsi,että tiesi jo silloin,että sinusta tulee minun äitini.
Ja kun toinen kysyi,mistä tiesit,oli vastaus:KOSKA MINÄ VALITSIN SINUT!

Eikä taatusti olla keskusteltu hänen kanssaan moisista.Oli ensimmäinen kerta,kun erotti tämän ja tuon "toisen maailman".
Nyt en epäile sitä enää lainkaan. :smitten:

Chandra, voi miten ihanaa.  :)

Tulevaisuuteni äitiydessäni (sitten joskus) odotan innolla juuri sitä, mitä lapset kertovat minulle tuosta "toisesta maailmasta"... Siis en nyt tarkoita että jotenkin aikoisin heitä hyväksikäyttää ja nyhtää tietoa, vaan olla korva tarkkana..

Minä olen pienenä sanonut äidille, että minä olen itse kertonut äidille ja isälle nimeni, että he ovat minun puolestani sen minulle antaneet.. :) ja hyvin pienenä sanoin myös, että "menen neekerin kanssa naimisiin".. :D Eihä sitä ikinä tiedä.. ;) ;) ;D

Niinpä!Lasten suusta tulee totuus! :smitten:
Ei tuota tyttöä ainakaan voi hyväksi käyttää tietoja urkkimalla! ;D

Jos huomaa sen,niin pieni suu menee kyllä suppuun ja aiheesta ei keskustella. :-X
Hän on aina itse päättänyt milloin haluaa puhua asioista.
Nykyisin onneksi vanhemmat,tai ainakin jompi kumpi  ymmärtää olla vaientamatta lasta.Ei ole pitkää aikaa,kun lasta kiellettiin moisia suustaan päästämästä.Ja siihen kai tyrehtyi lapsen luonnollinen suhtauminen asioihin.

Näyttäisi kuitenkin siltä,että tuo maailma alkaa jollain lailla jäädä häneltä jo vähemmälle huomiolle.Ja kai onkin aika leikkiä toisten lasten kanssa ja viettää lapsuutta,eikä informoida uteliasta mammaa,, ;D

Tuosta omasta suunnitelmastani vielä,,,
Alkaa olla,ja on jo jonkin aikaa ollut myös raamit kasassa sille,miten nämä asiat on junailtu.

Puhun ajasta ennen Reikiä ja ajasta sen jälkeen,koska tuo ensimmäinen kurssi jo muutti aivan valtavasti elämääni.Tämä EI ole mikään mainos ko. hoitomuodolle.Jollekin toiselle se voi olla vaikka hevospoolo,joka vie mennessään.

Ensimmäisen ja toisen kurssin kävin samalla opettajalla.Ajattelin heti,etten ainakaan Masteriksi halua,en opettaa mitään,vaan asiat muuttuivat.NYT tuli kuvaan se,miksi olin niin paljon tehnyt ilmaista vapaaehtoista työtä muittenkin,kuin oman poikani kanssa.
Huomasin nimittäin,että sillä oli rauhoittava vaikutus vieroitusoireisiin.
Aloin etsiä opettajaa,joka ei antaisi kolmosta liian helposti,ja ilokseni löysin.
Syy siihen,miksi halusin kuitenkin Masteriksi,oli se,että voisin antaa viritykset ja pitää kursseja niille päihderiippuvaisille,jotka tällä keinoin haluaisivat yrittää erkaantua aineista.

Sellaiset vähän heidän tyyppisilleen suunniteltuja.Ei kovin kaavamaista,mutta sisältäisi tärkeimmät asiat reikistä.
Elikä poikani oli opettajani siinä suhteessa.

Toinen haaveammatti on saattohoito!Siinäpä olisi reikistä hyötyä.Ei niinkään parantamiseen,vaan rauhoittamaan ja tukemaan lähtijää.
Isälleni en oikein löytänyt sanoja,kun hän kuolemasta halusi puhua.
Elikäs jos omaa terveyttä riittää,niin loppuelämä menee kyllä energia hoitojen parissa.Lapset ovat jo aikuisia,liitot on koettu,joten on aikaa rakkaalle harrastukselle. :smitten:

Sepon laatimassa Sisäinen soturi tulkinnassa,on elämäni kuvattukin jotenkin näin.Ja siellä oli myöhemmällä iällä energiahoidot ja mainittu nimen omaan Reiki! :o
Eli enköhän jo saisi keskittyä tähän asiaan.Mutta toisaalta,mistä sitä koskaan tietää,mitä elämällä vielä on yllätyksien muodossa.

Nyt alkaa olla silmät niin ristissä,ettei kirjaimia enää tahdo löytyä,jotenka toivotan jälleen antoisia unia kaikille! :smitten:

Hyvinhän sinulla näkyy ajatus rullaavan.

Kunhan mikään trauma ei jätä pahaa makua elämästä.

GS! :smitten:

Niitä traumoja olen työstänyt,työstänyt ja TYÖSTÄNYT. ;)
Työstän toivon mukaan viimeistä.Siihen on kevät ja kesä mennytkin ja loppuratkaisua odottelen lähi päivinä.

Mutta kaiken kaikkiaan uusi koti toi myös uuden alun taas positiivisemmalle näkökannalle. :angel:

Niin,pääasia tuossa edellisessä viestissäni on kyllä jäänyt kokonaan unen pöpperössä pois.Nimittäin se,että en koe olevani kenenkään opettaja,elämä opettaa ja omat valinnat.Mutta jos joku kokee vihkimyksen reikiin tärkeäksi ja huomaa siten kanaviensa avautumisen,ovat hoitokeinot perin lähellä.Omat kädet ja hoidot itselle.Se on motiivini ollut. :)

Tiedätkö mitä ajattelin? Jos elämä todella tahtoisi yllättää, niin exäni ilmestyisi kuvaan muutaman v kuluttua ja sanoisi, "olen lopettanut pelleilyn ja tahdon toteuttaa sielunsopimuksemme*, mikä oli auttaa maailmaa" ja silti, kenties hylkäisin tarjouksen (EI siis seurustelu vaan auttaminen) koska, kuten hänen 2009 AP karttansa näyttää, hänen vilpittömiin aikeisiinsa on vaikea luottaa tai sanan pitämiseen. Olin niin valmis siihen* pari v sitten, mutta aika kenties ajoi sen ohi. Olen auttanut omalla tavallani. Kyllähän kaikki opettavat toisiaan ja elämä.

Alkoi askarruttaa tuo sielunsopimuksen aktivointi sen seuraavan kanssa, siitä nimittäin tuli vahva tunne tänään. Samalla kun kaunistan kotiani. Pidä kotisi pyhänä ja osta vaikka jättiläiskristalli sinne..  8)

En vieläkään tiedä au kuu ja nousumerkkejäsi? Olisko ideaa laittaa ne nimmariin, se auttaa ihmisiä navigoimaan.  :coolsmiley: :smitten: :smitten:

Voi kuule!Mulla on kristalleja vähän joka puolella!
On esineinä ja astioina ja sitten näitä kotia puhdistavia kristalleja. :)

Enkä tunne täällä enää mitään,mikä häiritsisi,vaan energiat saavat virrata vapaasti. :smitten:
Pidän myös erilaisista tuikkulyhdyistä ja kynttilöistä yleensä.Ostan aina leikkokukkia kotiin.Usein yksi suuri kukka riittää ja siihen jotain vihreätä heinää.Ja suitsukkeet,enkelit,ikonit,ja erityisen rakas on suuri keraaminen buddha.

Mulla oli ne kyllä aikanaan näkyvillä,mutta kun en pelkän AU-merkin usko kertovan juurikaan mitään ihmisestä.Kuu tuntuisi vaikuttavan omaan elämääni enemmän.Seuraan enemmän sitä.Järkyttyisit merkistäni! :2funny:
Voin laittaa yv:nä tarkemmin.mikäli haluat tutustua karttaani! :smitten:

Jaahas, siis taas kauris??  :2funny: :2funny: :2funny: Naisina ne on ok..järkyttymiskiintiöni on täynnä. :smitten: Mutta missä merkkisi näkyy? Voin katsellakin karttaasi.. kuukauris? Laita vaan kaikki esille.  :laugh:

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e7/Quartz_Crystal.jpg/250px-Quartz_Crystal.jpg)

Lähetän sen sulle,mutta vastaan vielä tuohon sielun sopimusjuttuun.

Selventäisitkö mitä tarkoitit sielun sopimuksen aktivoinnilla?
Itse kun näen sen vasta jälkeen päin.
En tietoisesti tee mitään.Lepään laakereillani sen suhteen. :2funny:
Onhan noita anteeksipyyntö juttuja sun muuta,mutta musta vaan tuntuu,että jokaisena hetkenä täytämme jollain lailla sopimustamme.

Ja aina kun on mennyt pieleen,saamme kyllä revanssin.Ehkä taas hiukkasen kovemmassa muodossa vielä.Ihminen kun ei aina halua kuunnella. ;D

Kovemmassa muodossa? Hm,, ei ehkä rangaista minua sillä minä yritin kyllä,  eräs ei. Mutta piristit minua.. se saa mitä kuuluu.. whatever.. tarvitsen niin matkaa jo.

Tarkoitin sitä, että minulle tuli vahva tunne siitä, että jossain on kuitenkin edelleen se mies, jonka kanssa minulla on positiivinen kokemus tulossa, sielunsopimus josta hän ei juoksekaan karkuun, koska hän HALUAA nauttia suhteesta kuten minä, sielujen sinfoniasta, ja edelliset jutut oli harjoittelua. Eli en  TIEDÄ miten muuten aktivoin sen positiivisen sielunsopimuksen paitsi rukous, enkelit ja koetan jotenkin yöllä saada yhteyden kun olemme 3d tasosta vapaita. Siis sielunsopimus voi kai sinänsä olla itse suhde, tai jotain tekoa elämäntyön kanssa, tai positiivisen karman palautus.

Jotain tällaista.  8)

Asioita todella helpottaisi jos olisi parempi tietoisuus kaikista nk rakkaista sieluista tuolla  korkeammissa maailmoissa päivälläkin.  ;)

(http://www.crystalinks.com/auralovers.jpg)

JOOP GS! :)

Siis kumppania mietit.Kyllä hän varmaan jossain tallustaa ja kohdalle osuu,jos tarkoitus on.
Ja mikä ettei osuisi.Mutta taitaa tulla silloin,kun vähiten odotat. ;)

Tuossa noita tietoja nyt sitten alla on.Ilmoitahan missä ketjussa kommentoit.Voin henk.kohtaiset tietoni lähettää yv:nä,koska olen aivan käsi näissä asioissa ja kiitollinen jos joku on kiinnostunut auttamaan. :)

Kumppania ja muutakin. Eiköhän tässä vedetä montaa zydeemia yhtaikaa. Oma elämäntehtävä on jo paremmin selvillä kuin nää kumppaniasiat, siksipä mietin mikä kumppanin merkitys on, ellei kuvassa olisi sielunsoppari. Tunnen aika harvoin ketään esim naista sielunkumppaniksi, siis että olisi joku yhteyden tunne, en tiedä miksi.

Nyt on vielä sellainen lepotauon tunnelma, kaikki puuhaavat ympärilläni jotain, varmaan omalla tavallaan elämäntehtäväänsä. Minullahan on oikeus hoidella elämäntehtävääni pienemmällä tai isommalla liekillä, itsekseni tai yhdessä.

Kyllä mielestäni sekin on suunniteltu tarkkaan,koska kehenkin törmäämme ja mikä juttu siihen sisältyy.Oli kysymyksessä kumpi sukupuoli tahansa.

Niin kuin Elämänilo tuossa kuvasi.Vielä ei heilläkään kait tietoa tai sanotaanko muistissa se,mitä ovat keskenään sopineet ennen tänne maapallolle putkahtamista.

Joskus vaan tulee heti jostain ihmisestä tunne,että on kuin olisi ikänsä tuntenut.Joskus matkaa mennään yhdessä vain päivän,toiset kuuluvat pitkäänkin elämään jne.
Alankin tässä aina tutkailemaan,mitä tästä tulee,kun törmään uuteen ihmiseen.Tarkoituksen tosin huomaa yleensä vasta pitkän aikaa jälkeenpäin.Mutta sillä asenteella uskallan ehkä päästää avoimemmin uudet ihmiset elämääni.

Ettei kaikilla ole tarve saada minusta jotain,vaan voin saada luotettavan kumppanin,ystävän,opettajan,jonka kanssa jakaa elämän kokemuksia. :smitten:

Minulle näitä tärkeitä tulee harvoin. Miten todistat että ajoitus on oikea?  :angel: Minusta työsuhteetkin voi olla sielunsopimuksia, jos hyvät välit pomon kans. Esimerkkinä työsuhteen alku ja loppu, no koska se ei lopu sotkuisesti, voisin sanoa että pari selkeää sopparia ollut 2004-2006.

Haluspa se ennen eri asioita! Erään mielestä tavattiin oikeaan aikaan. HÄNEN elämänsä muuttui.

Toisen mielestä tavattiin väärään aikaan eikä muuttanut mitään. Piti vähän väärää naista tyhmänä, myös.  :tickedoff:

Kiitos kauniista ja ajatuksia nostattavasta ristirunosta!  :smitten:
En ollutkaan kuullut sitä ennen. Näinhän se menee. Aina haluaisi päästä helpommalla.
Itse en haluaisi vaihtaa elämääni kenenkään kanssa, koska jokainenhan kokee saman asian eri tavalla. Mikä on minulle helppoa, voi olla vaikeaa toiselle ja toisin päin.

Ikuisena vastaanvänkääjänä (mikä sana  :crazy2:) en oikein hyväksy sitä ajatusta, että meille annetaan niin paljon kuin jaksamme kantaa. Kaikki eivät jaksa kantaa taakkojaan ( edes ystävien avulla ) ja jotkut taas jaksaisivat enemmänkin. Kallistun enemmän sille ajatukselle, että valitsemme opittavat asiat etukäteen ja aina ei oppi mene perille tai opetustapa on jostain syystä liian ankara. Tai ehkä käymme opetuksesta muille... Elämä ei ole yksiselitteistä ja minä ainakin mielelläni yksinkertaistaisin ja lokeroisin selvyyden vuoksi kaiken.

Moni asia tässä keskustelussa tuntuu niin tutulta. Monet varmasti ajattelevat näitä asioita, vaikkei tule puheeksi. Eihän sitä ensimmäiseksi tokaise uudelle tuttavuudelle, että mitä mieltä olet esim. sielunvaelluksesta. Toisaalta sitä varmaan oppisi itse paljon enemmän, jos niin tekisi.  ;D

Kiitos Enkeli linkistä!  :smitten: Siinä riittää luettavaa.

Ja vielä: Sitä lähtee maailmalle nuorena niin viattomana ja suurin suunnitelmin ja kun 30- tai 40- vuoden päästä katsoo taaksepäin, toteaa, ettei olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan, mitä edessäpäin on. Niin hyvässä kuin pahassakin. Elämä on todellakin seikkailu.  :)  :smitten:

Kaikista harmeista pääsee pois.

Mikään työtilanne ei ole koskaan lopullisesti murskannut ja suhteethan ei ole pakko, eli? Yhtenä syksynä opin viihdeteollisuudesta jotain lopullista, sen jälkeen työopetukset varsin iisejä, vaikken ole saanut jotain tyhmää paikkaa mitä hain + pääsin..

Voi Elämänilo  :smitten:
Mistä ihmeestä sinulla riittää noita nauruja herättäviä juttuja  :2funny:
Kiitos taas ilosta....

 ;) Mateve

KIITOS ELÄMÄNILO! ;D

Kissa nosti päätään ja oli ihmeissään mistä meteli tuli?
Huomasi sitten,että mammukka se taas omiaan,,, :idiot2:

Itseäni on kauan tämä aihe kiinostanut,kun nyt näyttää siltä,että monikin on kokkaamassa tätä soppaa.
Ja toivon mukaan seikkailu saa vielä paljon ihmeteltävää jatkoa! :smitten:

Olen täysin samaa mieltä kuin Ikit!Kaikki siihen karttaan on piirretty ja itse suunnistamme ja valikoimme polut ja valtatiet.