Astro Foorumi

..en vain koskaan enää rakastu/ löydä kumppania?

Mitä menetän?

Tunnekuohun ja lupaukset, pettymiset ja luopumiset?

Sen miten toinen on ensin vieras, sitten tuntuu tutulta ja rakkaus kuohuu, tämän jälkeiset ongelmat ja jälleen vierauden?

Entäs sitten sielunsopimukset, onko niitä?

Menetänkö sen hyvän mitä joku tuo vai potentiaalisen lopun 1, 2, 5 tai 55 vuoden kuluttua?

Mitä jos vain muutan jonnekin valoon tai kuvaan vaikka luontoelokuvia tai jatkan askartelua lapsen kanssa - mitä menetän..

..tällaista pohdin. Surprise surprise.

Siinä tapauksessa minulle jäisi muisto muutamasta miehestä ja kokemus kaksoisliekin täydellisestä rakkaudesta.

Tosin, en pidä tätä skenaariota 100% varmana koska on tullut nähtyä jotain paloja tulevasta.. mutta spekuloin.. 8)

(http://www.fotosearch.com/comp/DGV/DGV642/1659051.jpg)

Tässä vaiheessa se tuntuisi aika kamalalta, jotenkin...

Rakkauden ja miehenkaipuu on niin suuri!   ::)

Yksi mies suuttui mulle eilen, kun sanoin että kyllähän se ja se on pyytänyt kahville, mutta en taida mennä ja sekään ei kiinnosta eikä sekään.. Totesi et mulla on joku pahemmanluokan nirsous-ongelma. Itse asiassa olen nirso, mutta ehkä sitäkin enemmän pelkään rakastua...

Miehen tulee olla ennen kaikkea hyvin älykäs, jotta sen kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja käyttää sivistyssanoja ilman että tarvitsisi selittää mitä ne tarkoittaa. Sitten miehen pitää olla dynaaminen, rohkea, palvoa minua ( ;D), avulias, kykenevä ilmaisemaan tunteensa, seikkailunhaluinen, luotettava, omaperäinen, positiivinen, huumorintajuinen, musikaalinen, urheilullinen, henkisesti valveutunut, sosiaalinen, kivan näköinen, ei tupakoitseva..

Että siitä sitten.. ;D ;D

GS olit muuten viime yönä unessani!  :)

Tällä hetkellä olisi enemmänkin kauhistus jos tulisi törmättyä johonkin vetoavaan tapaukseen...Ei yksinkertaisesti jouda keskittymään asiaan, on niin paljon muuta mielessä. Haluan nämä ensisijaiset jutut prosessoitua vähän pitemmälle, katsoo sitten jos alkaisi libido yms ilmoittaa olemassaolostaan..Ei kuitenkaan puoleen vuoteen vielä mielellään.. ::)
Joskus vuonna kivi ja kirves kun tuppasi tuohon parisuhde-elämään perehtymään, niin ainahan se iso pyörä pyörähti taajaan..Aivan kuin olisin ollut umpihumalassa. Yritä siinä sitten keskittyä johonkin oikeasti tärkään asiaan.. :buck2:

Niin ja viime aikoina, kun olen tutkaillut tuota enneagrammia, olen löytänyt itsestäni vitosen voimakkaalla nelossiivellä (tai toisinpäin), ja vitosethan ovat taipuvaisia nauttimaan yksinolosta ja heillä on vahva yksityisyydentarve muutenkin..Heille sopii oikein mainiosti myös sellainen parisuhde, jossa ei välttämättä ajauduta saman katon alle...Eli sitten joskus kun tuo kaksilahkeis-vaihe taas yllättää, niin eri osoitteet passaa minulle paremmin kuin hyvin  ;)

No hui!

Minulla on taas niin tyyni mieli että uskallan ajatella kaikenlaisia vaihtoehtoja. Olen nollannut itseni tunnetasolla niin täysin kuin ihminen voi. Saattaahan noin käydäkin, mutta pidän sitä hieman epätodennäköisenä.

Olen kuin pakastimeen laitettu.. tai.. enkä pelkäisi rakastua, mut kun en rakastu. Ei se vaarallisinta ole että rakastuu, pahempaa on kai se jos.. tuntuu ettei tarvitse ketään????  :o

Olikos minulla vaalea vai tumma tukka?  :smitten: :smitten: :smitten:

Niin..itse olet itsesi paras asiantuntija.. ;)
Sehän on lienee hyvä piirre, jos osaa ottaa tyynesti vastaan sen mitä tulevaisuus tuo tullessaan..Oli kyse mistä tahansa asiasta..

Ja tuo ettei rakastu. No eihän sitä kai väkisin voi luulen ma.

Tuossa joskus kesällä minun oli oikein pinnistettävä ja yritettävä katsella ympärilleni, että josko mittari edes vähän värähtäisi. Että kävelisikö vaikkapa kadulla vastaan joku, joka kiinnostaisi enemmän kuin himpun vertaa, edes fyysisessä mielessä..

No ei kävellyt ;D. Ja mikäli joltakulta osapuolelta kohdistui minuun flirttiä, en jotenkin vaan innostunut lähtemään mukaan. Siis miksi pitäisi, jos tyypissä ei ollut edes sen vertaa kiinnostavuutta..Mä olen niin huono tekemään sitä ihan vaan ajan tappamiseksi, sekin on muuten enneagrammi-vitosen piirre.. ;)

Edit..Ai niin, olin ehkä viikon verran alkusyksystä virtuaali-pihkassa erään toisen foorumin jäseneen, mutta oikeastaan vaan stalkkailin hänen juttujaan enkä aloittanut edes mitään dialogia ko. tyyppin kanssa..Ei kuitenkaan ollut mikään herkistely-foorumi kyseessä, että olisi edes kehdannut.. :uglystupid2:

Rakastunut voi olla, vaikkei elämässä olisikaan elämänkumppania. Rakkaus ja rakastuneena oleminen ovat mielentiloja.

 :smitten:

Omaan elämääni alkoi tulla miehiä, kun keskityin itseeni ja oman elämäni kohentamiseen. Löysin itsestäni rakkauden, se oli mullistavaa. Yritin torjua niitä miehiä parhaani mukaan, mutta lopulta aviomieheni teki läpimurron ja mursi puolustukseni. Siinä ei ollut enää järjen kanssa mitään tekemistä.  ;D

Olin varmaan tottunut siihen tunteeseen että todella tarvitsen jotakuta. No jos miestä ei oikeasti tarvitse esim rahan tienaamiseen, mihin heitä tarvitsee?

Tunne-elämyksiin ja seksiin ja koskaan ei tiedä miten käy? Sijoitusten kanssa voi ainakin tarkastella 3-5 vuoden aikavälin tuottoja, mutta miesten kanssa ei tiedä mikä on odotusarvo, ellei haastattele exiä, silloin näkisi todennäköisyyksiä.  :2funny: :2funny: :2funny:

Korjasin/ elämänkumppania, mutta kun en edes rakastu.  ::)

No on tämä ainakin totaalista vaihtelua, huh. Irish - oletko huomannut sellaista että kun sitten kävelet ympäriinsä täydellisen miehen listoinesi, löydät jotain aivan muuta. Sitten sanotaan, älä etsi täydellistä. Ja kun on ollut epätäydellisten kanssa, sanotaan, no nyt ainakin tiedät mitä vaadit.

 :-\ :knuppel2: :idiot2: ::) :smitten:

GS, en katsonut tukkaasi, kun keskityin aivan johonkin muuhun... ;D

Voi kauheaa, kehtaako tätä sanoa ääneen?

Me vähän niinkuin.. Harrastimme... Seksiä.. :2funny:

Mutta hei, se oli vaan uni..*puolustelee*  :-[ :P ::) Itseasiassa siinä seksissä ei ollut mitään kauhean fyysistä, enemmänkin se oli jonkinlaista hyvin voimakasta henkistä yhtymistä.. Mutta kaikenlaisia unia sitä näkeekin.. Oonkohan liikaa hengannut näillä sivuilla!

:smitten:
Irish jakaa rakkautta, kaikille astrolaisille..!    ;) ;) :smitten:

Sinähän olet vain vastannut alitajuiseen kaipuuseeni! Tuohan on hurjaa!

Tiedätkö mitä minulla eilen luki astrossa! Että joku saa minuun telepaattisen yhteyden ja hän tarvitsee ystävää! No tässä ollaan.

Naisissa onkin ehkä sitä jotain.. tsori.. minähän kun en..  ;D :smiley6600: hali -

Sininen Enkeli, jokin TARVE täytyy Itseensä jättää, muuten sitä vain hylkii kaikkia. Olen kuin.. kosminen kulkija.. täysi mutta.. ?  :-*

JEP JEP..Aamulla viimeksi katselin rakastuneena pakkastaivaan tähtiä ja puolikuuta. On monta asiaa mitä rehellisesti voin sanoa rakastavani ja joista saan sen rakastuneen olon. Se ei ole mitään sublimaatioita, vaan nämä asiat ovat seuranneet minua pienestä lähtien, ennen minkäänlaisia parisuhdekokemuksia..

Kröhöm, palataksemme itse aiheeseen.. ;)

Minusta on aina tuntunut että olen sellainen "pari-ihminen"... Tarkoitan, tykkään tehdä asioita kaksistaan.. 5-vuotiaasta lähtien minulla on aina ollut "paras kaveri"... Ja silloin kun olen seurustellut, en ole paljoa ollut muiden kavereiden kanssa, muuta kuin juuri sen parhaan kaverin. En tarvitse laumaa, mutta puoliskon.

Tykkään pelata kaikkia pelejä, joihin tarvitaan kaksi, tykkään kävellä käsikädessä, tehdä jonkun koulutehtävän parityönä (mieluummin kuin yksin tai ryhmässä)...

Kaksin aina kaunihimpi.. :smitten:

Olen minä tässä nyt vuoden melkein sinkkuna ollut ja tulen toimeen, en joka ilta itke itseäni uneen romantiikan-nälkäisenä, enkä edes mieti että "olen yksin", mutta mukavampaa se on nukahtaa jonkun viereen.. Ellei se toinen kuorsaa kamalasti.. :)

Olen sekä valmis siihen että pitää vain valaistua yksin, että täydellisen perheenpään kaipuussa elelevä olento.. sekä että.. kumpaakin on tullut seurailtua MUIDEN elämässä ja tuntuu että MUUT ovat tyytyväisiä joko suhteeseensa tai joogaamiseensa, mutta minä?

Tai sitten on vain täysiä luopureita, sinne-päin-vihasuhteissa eläviä tai iskijähurmureita tai.. no en luettele enää.

Jos ei rakastuisi enää, ei rakastuisi. Eläisi.. kuin nunna. Sitten.. kuolisi. Sitten.. seuraava elämä.  ::) Ei se valaistumista estäisi, tietenkään.  ::)

Ajattelen Irish että ehkä koetit telepaattisesti sanoa jotain. Mitä?

Mitä te ajattelette että menettäisitte? Menettäisittekö enemmän kuin saisitte, jos ei tulisi.. suhdetta/ menetystä/ miten sitten kävisikään.

Oletko avoin?
Pystytkö vastaanottamaan?
Oletko poistanut itsestäsi sen "tarpeen", joka on luonnollinen?
 
 :coolsmiley:

Kai siitä juuri tässä puhutaan että mihin miestä moderni nainen tarvitsee, jos ei valaistumiseen ja rahaan.

Niin seksi ja tunne-elämykset? Joita saa.. elokuvista? Satunnaisista suhteista, joissa EI rakastu?  8)

(http://www.fotosearch.com/comp/IGS/IGS189/IS55008.jpg)

Ehkä moderni nainen onkin liian itseriittoinen.  ???
Ei ole ihmisen hyvä yksin..

Ja silti, no man no cry.

Ei ole huonokaan olo. No nyt on punnittu ainakin mitä menettää tai saa, sen tiedän ainakin ennakolta ja luopumisetkin, se tuntuu vähän sellaiselta tunteellis-taloudelliselta "proseduurilta" tuo toisen löytäminen ja luopuminen.

No mutta. Ei kai tässä mitään sen kummempaa sitten piile.  ::)

Niin punnitsemistahan se on...
Pitäisi varmaan istua alas, laittaa paperille plussat ja miinukset.
Vaan nyt jos seukkaisin tvs. niin plussapuolelle saisi luvan tulla "tamppaa matot ja tsekkaa atk:n" ;D
No, luonnistuis multa itseltänikin jos vaan viitsis paneutua noihin hommiin...

Kyllä se niin on että pääasiassa "tarvitsisin" miestä tunne-elämysten antamiseen. Jos sellaiseen ei löydy tarjokkaita, niin hoitakoot uraansa, urheilkoot ja sen sellaista. Maailmat ei kohtaa..  8) kiitos ( :saturnus: puuhastelee omiaan vitosessani ja ens v kakkosessa sekä neliöi nyt Neptunusta ja Merkuriusta..):

(http://images.google.fi/images?q=tbn:ij-vDU2TNDhfmM:www.planetary.org/saturn/images/saturn_globe_cassini_approach_040521_color_1024x1024.jpg)

YMMÄRRYS

Enkeliohjauksesi on tutkia itseäsi ja nykyistä tilannettasi, niin että sinulla on selvä tietoisuus syistä, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseesi ja haasteisiisi.
Persoonallisuutesi ymmärtäminen on perusta ymmärtääksesi henkistä itseäsi ja tehtävääsi maailmassa.
Pyydä enkeleitäsi auttamaan sinua.
Pyri ymmärtämään itseäsi ja elämääsi.

Heh, kun etsin kuvia Venuksesta tuli kyllä niin trimmattuja naisbodyja vastaan.. ekan mieheni ihanteita.. hm.. no joka tap. eiköhän tämä ihanuus jotain kivaa vielä suo Jupiterin ja Pluton kans.

Taidan olla liian teoreettinen ihminen. 

(http://photojournal.jpl.nasa.gov/browse/PIA01544.jpg)

Härkämies ystävä pesiytyy seuraamme.. ainakin näen että härät ei ole minulle kuten ei kalat tai ravut. Mutta se siitä.

Mielenkiintoista oli kyllä huomata AP kartoista  seuraavaa vuodelle 2007, että mitä ennen on tapahtunut:

Venus huoneessa 3 (kuten oli -92 kun kävin viettämässä aikaa ekan suuren rakkauden luona Englannissa - se tuntui ihmeelliseltä varsinkin alussa, se sielun valo)

Juno huoneessa 4 (kuten oli -03 kun muutin yhteen asumaan seuraavan kumppanin kanssa)

Jupiter+Pluto sekstiili Venus huoneessa 5 (kun Venus vitosessa -03 niin silloin juuri muutin yhteen)

Noususolmu huoneessa 7(näin oli jälleen kun -04 alkoi vika suhde)

-epäilyttävää :2funny: :smitten:

Jupiter ei ole ollut vitosessani ainakaan v -85 lähtien eli ei ole paistatellut onnea sinne. Kun taas heti huomasi kun se  oli kutosessa -89, tuli onnekkaita bisneskontakteja ja 95+2002 se auttoi asumisessa.

Plus, itse asiassa selvisin erostakin vähällä, ei tullut sellaista taloudellista kurimusta kuin tuolle härkämiehelle joka erosi ulkolaisesta rapuvaimosta.  8)

2008 on periaatteessa rakkausvuosi minulla, katsotaan nyt sitten. Jotain näistä kuitenkin voisi päätellä vaikka nyt kaikki on vain tuttavaa ja kaveria. Ja aion olla itseni. Ja panen hanttiin..  :2funny: :-*

Hmmm..kun tuosta enneagrammista tuli jo vähän puhuttuakin, niin pohdiskelinpa sitten tätä asiaa myös "tähtien valossa"..GS olet  :askendentti: :vaaka: kuten minäkin, joten ymmärrän tarpeesi etsiä kumppania joka tarjoaa elämyksiä sekä taipumustasi antaa merkityksiä suhteen toiselle osapuolelle. Vaakanousu haluaa ottaa ja antaa, mutta myös jakaa ja välittää asioita, tarve parisuhteeseen on vahva, ellei peräti voimakkain kaikista kahdestatoista merkistä.. :)

Jossain takaraivossani tunnistan tämän suhdehakuisuuden, mutta omalla kohdallani  :uranus:  :aspect_con:  :askendentti: vie minua poispäin ns. puhtaan vaakanousun tarvemaailmasta. Symboloihan Uranus vapautta ja tarvetta säilyttää tietty itsenäisyys myös ihmissuhteissa. Lisää dilemmaa omalla kohdallani aiheuttaa myös  :uranus: :aspect_opp: :kuu:
(Kuu siis yhtymässä desciin) Tämä aspekti varmaan aiheuttaa sen, että karsastan pitkäikäistä vakiintumista ja alan käyttäytyä epävarmasti, jos suhde osoittaa jämähtämisen merkkejä. ???

Vaakanousun tarve ns. peilautua ihmissuhteissa voi PAHIMMILLAAN tarkoittaa oman elämän elämistä kumppanin kautta ja tätä kohtaloa  :uranus: nousussa varoo kuin ruttoa.  :buck2:

Pahin skenaario mitä  :uranus: :aspect_opp: :kuu: aspektilla voisi kokea olisi herätä 25 vuoden kuluttua hellan ja nyrkin välistä kotiorjana, jonka on oltava jatkuvassa valmiustilassa puolison oikkujen ja vaatimusten täyttämiseksi.  :-X
Yhtään sen parempi "tulevaisuuden aamu" ei tämän aspektin kanssa ole myöskään se, että mieheni olisi jättänyt minut nuoremman ja kauniimman vuoksi palveltuani häntä "kukoistuskauteni" ajan kokopäivätoimisena edustusvaimona, joka on täyttänyt elämänsä ulkokohtaisilla sijaistiminnoilla todellisen itsensä toteuttamisen kustannuksella eli itsensä pettäneenä ja muille myyneenä.

Mieluiten siis herään  "yksinäisenä", omat valintani tehneenä ja omat kokemukseni eläneenä naisena jolla on päävastuu menneistä vastoinkäymisistään ja joka toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan mahdollisimman monilla elämänalueilla.

Vaakanousulla nuokin kärjistetyt sudenkuopat ovat täysin mahdollisia (mutteivat todennäköisiä useinkaan.. onneksi  ;) ) Ehkäpä Uranus nousuni vaan tiedostaa tämän uhan herkemmin, eikä pääse eroon alitajuisesta epäluulostaan että näinkin voi käydä. Vapauden ja riippumattomuuden riskeeraaminen ja uhraaminen parisuhteen alttarilla ei vain tule kuulonkaan..Ehkäpä minulla on tässä oppiläksyä, pitäisiä vaan heittäytyä ( Venus-Kauriille aikas hankalaa heh  ;D ) mukaan eikä ajkatella, että kumppanuudessa joudun luopumaan itselleni niin kovin tärkeästä vapaudestani. ( Hmm, heittäytymistä..ihmekös sitten että sellaiset rotkoonhyppäämisfiilikset ovat aina olleet jollain tapaa läsnä parisuhteissani  :-\ )
Vaakanousuanikin voisin hyödyntää niin, että yrittäisin löytää tasapainon sitoutumisen ja itsenäisyyden välillä.

Epäilen jopa että asia on niin, että menneissä elämissäni olin niin monta kertaa itseen ja uraan keskittyvä mies, että nyt sitten pitää olla nousuvaaka+nainen että pistää tietoisesti rakkauden ja suhteen kaiken edelle. Ja siksi, toistan, vaakanousumiehen kanssa tuo tarve oli harmoniassa.  :askendentti: :vaaka:

En koskaan jää hellan ja nyrkin väliin koska olen joukkari ja valaistumisen partaalla heh, siksipä niitä hyviä kandeja on niin kovin vähän ja siksi pidän koko maailmaa auki, matkustelen jne. Nyt taas tänään  on rauha tän asian  kanssa kiitos AP karttojen. Mikä löytö. Juna-asemalla tuli taas Lontoo ja Pariisi mieleen.  ::) Vaikka täällä on lumipeite.. vai olisiko hän venäläinen köyhtynyt aatelinen.   :laugh: eikun uusrikas.

On totta että vaakanousulle suurimpia sisältöjä on romantiikka ja antaminen ja ottaminen. Siksipä kaikki muu tuntuu aika puisevalta vaikka miten suorittaisi ja työ menis hyvin. Siispä historialliset romanssit..  :smitten: Uranus  :uranus: on muuten minulla 2008 vitosessa eli jos ens vuonna joku löytyy, asiaan tulee mullistuksia.. ja vieläkin täällä hengailee se härkä joka ei minulle sovi!  :2funny: Kumma että minulla ei ole just minkäänlaista sitoutumisongelmaa! Kun sopiva kumppani olisi, rakkaus olis siinä. Olen valmis erilaisiin pettämis, jättämis ja kostoleikkeihin, mutta miel. suuri romanssi kiitos. Edellisissä kokemuksissa oli yritystä siihen suuntaan.  :smitten: Toisaalta tämä on edelleen teoreettista. Sitäpaitsi luulisin että ymmärrän mistä miehessä on kyse, kun olen niin usein ollut mies.  ???


(http://80.65.232.176/Photos/00/00/06/64/ME0000066487_3.jpg)
 :)

November 12, 2006
You are going through a bit of a re-birthing period right now and you may feel as if you have just emerged from the darkness. A new cycle has just begun for you, and you may find that things are rather emotionally charged at this time.

En voi olla noin romanttinen.. ajatellas, jos olen ollut soturi tai pappi, viikinki tai hallitusmies, olenko ehtinyt romantiikkaa juuri ajatella.. valtaa ja rahaa lähinnä varmaan.. but anyway, katson kenet Luoja luokseni johdattaa. Tavallaan johdatti edellisenkin, joka ei valinnut rakkautta vaan jotain muuta. Se oli mielenkiintoinen 18 kk saturnuskoulu tosiaan (millaista olla ilman rakkaussuhdetta, hakea sisältöä muusta), jolle pian alan sanoa heippa, noin rakkausmielessä  :smitten:. Katsotaan mitä Sat  :saturnus: . koettaa esittää kakkoshuoneelleni.

Ovatko planeetat todella oikeasti esoteerisia opettajiamme, jotka hiovat sielumme ominaisuuksia! ? Vai marssivatko ne kartallemme ihan missä järjestyksessä sattuu? :idiot2:  ???

(http://www.mctreff.net/Kunst/Vikingb.JPG)

Romantiikka, siitä ei venus-kauris tiedä mtn  ;D

Siis todella, mitä romanttista nainen voi tehdä miehelleen? Aina vaan hoetaan, että miehen pitäisi olla, mutta entäs nainen? Kertokaas joku jolla on Venus jossain romanttisessa merkissä.. :idiot2:

Eräässä suhteessani, jossa toisena osapuolena oli Oinas-mies, sain kyllä vastaanottaa jos jonkinlaista ihanan spontaania rakkaudentunnustusta, mutta häpeäkseni en muista, miten olisin puolestani yrittänyt liehitellä häntä.. :idiot2:

Tulipa muuten mieleen tositarina, jota voisi pitää romanttisena..Ainakin minun mielestäni se oli uskomattoman kaunis juttu ensirakkauden voimasta. Tuli viime kevättalvena sellainen dokkari tästä pariskunnasta..Voisin kirjoittaa sen tännekin joskus.. ::)

Nainen voi tehdä miljoona romanttista asiaa, mutta kohteen oltava oikea. Tuntuu että tälläkin palstalla on tuhat kertaa parempia tuttavia kuin eräät miehet, joihin romantiikkaa tuhlasi.

Voi laittaa niille ruokaa, ostaa vaatteita, kirjoja, silittää tukkkaa ja tarjota leffa tai risteily, kehua ja kannustaa ja kaikkea muuta lällyä, uh. Yleensäkin asioiden tekeminen yhdessä. Minkä luulisi olevan itsestäänselvää, niin ei ollutkaan. Matkailla yhdessä, ostaa pikku lahjoja, voin vaikka silittää vaatteita ja ostaa lempikirjallisuutta. Eräs tykkäsi antamastani runokirjasta. Mitenhän saan ne TUNTEET aktivoitua taas kun kohde ilmenee. Ehkä ne planeetat auttaa.  :pluto:  :aspect_sex:  :venus:   :jupiter: :aspect_sex: :venus: Keskustella yhdessä hengen asioista yöhön asti ja nauttia toinen toisestaan. Mutta onko suomimiehet sitten liian viileitä kaikkeen tällaiseen, ei se voi siitä johtua että ne vain treenaa lätkää..  :-\

Olen aika varma että kaikkeus panttaa jotain oinasta  :oinas: jossain, minulle, jonka tausta, maa ja persoona natsaavat kanssani liiankin hyvin.  ::)

(http://www.emediawire.com/prfiles/2005/12/15/323417/Chocobox.JPG)

Niin juu nuo asiat..Tuntui vaan jotenkin vähäpätöiseltä kun toinen maalasi minusta tauluja, antoi koruja, kirjoitti intiimejä kirjeitä yms..No tuota viimeksimainittua harrastin itsekin, olihan suhteessa yksi kaukopätkä aikana ennen kännyköitä.. :D

Olihan se kivaa kun minustakin maalattiin muotokuvia ja tuli kirjeitä ja koruja. Tällä hetkellä Saturnus jyystää niin raskaasti että mikä tahansa tuollainen aito sydämestä lähtevä ilmaisu olisi ihmeellistä. Kaipa sitä sitten arvostaa.  8)

Muutoin, väärät ja "turhat" ihmiset tuntuvat rasittavan ja vetäydyn yksinoloon. Pohtimaan taas liian lennokkaita ja vaikeita, kuten tänään mietin planeetan muutosta ja historian käänteitä ja profetioita. :angel:

(http://www.jewelsthatdance.com/images/heartcategory.jpg)

Mä tykkään ihan ylipaljon järjestää itse romanttisia yllätyksiä... Musta niitä on kivempi antaa kun saada. Jos mies tuo mulle ruusuja ja korun, niin tulee sellanen vähän hölmö olo.. :idiot2: Enemmän arvostan mieheltä sellasta käytännön apua ja henkistä apua, kuin lahjoja ja romantiikkaa. Sellasia asioita, joista mulle tulee turvallinen olo... Jos joku tuo ruusuja, niin tulee ekana mieleen että mitähän sä nyt oot tehnyt.. ;D

Taidan olla jotenkin nurinkurinen.....

nyt on yksi  :rapu: -mies ollut tässä jonkin aikaa tutkalla. Se soittelee mulle joka toinen päivä ja kysyy millon tuun käymään ja mä sanon aina et sit kun ehin, katsotaan!  :buck2: Pelottaa! Viimeksi katsottiin leffaa ja se tuli yhtäkkiä makaan siihen pää mun syliin ja otti mun käden käteensä... Se oli aika kivaa... ::) ::) Mutta kun ei siitäkään tiedä mitä se haluaa, kun me ollaan vähän niinku kavereita... Mut sit kun se soittaa niin se aina sanoo jotain, et sit kun tuun käymään niin se halaa mua.. AARGH.. Liian hyvää ollakseen totta! Tekee heti mieli juosta karkuun kun joku mies on oikeesti aika kiva, eikä heti ole pervoilemassa...  :-\ En tajua miksi..

Me ollaan tunnettu aika vähän aikaa, mutta se on antanut itsestään tosi luotettavan kuvan ja on ollut täydellisen herrasmiesmäinen... En tajua miten voin olla näin vainoharhanen, mut se joutuu aina rauhotteleen mua ja todistelemaan kun mä saan päähäni, et se pyytää mut sinne ja tyyliin raiskaa. En tajua miks oikeesti pelkään niin paljon, kun se on tosi kiltti kaveri..... :P

En minä kyllä rakkautta osaa pelätä, eli eräs ei sittenkään onnistunut tekemään minusta kaltaistaan. Ongelma varmaan on Mars neliö Venus, Pluto neliö Kuu, että kaikesta tekee sitten elämää suurempaa. Joko tai. Nyt ollaan sitten siinä tai tilanteessa. Onneksi enää puolitoista kk töitä sitten loma. Matkoilla voi ainakin kattella uusia naamoja vaikkei kehenkään kiintyisi. 8)

Juuri kukaan mies ei ole pystynyt antamaan henkistä apua, yksi ehkä joka oli liian jalat irti maasta. Käytäntö on ok mutta jos se on vain auton tai tietokoneen huoltoa, sen tietää mitä kohta on enää jäljellä. :knuppel2:

Pari  :rapu: yritti meikää 2002 mutta se jäi siihen, jenkki ja britti. Minä taisin silloin yrittää paria kolmea joiden kanssa leikki ei lähtenyt mihinkään. Pitäisi olla molemminpuolista, eikä väkinäistä. Se oikea tähtikartta, se se on ja ajoitus ja karma.. silloin kun sitä todella kaipaa jotakuta, minäkin olin hetken kaukosuhteessa, miehellä firma, sukutila, olin menossa jenkkilään.. no joo..

AP karttojen kannalta,  nyt on päällekkäin vielä 4 kk Saturnus vitosessa (tältä se siis tuntuu kun ei tunnu) ja toisaalta Jupiter+Pluto sextiili Venus samassa. Eikö edes innostaisi muusikko L.A.ssa..

KYLLÄ olen niin ajatellut viime aikoina ja todennut, että siihen on sitten vain sopeuduttava. Toisaalta ikää on vasta 30 eli epätoivo ei ole iskenyt, mutta kieltämättä ihmissuhderumbat ovat takana ja kaipaa sitä ihmistä jonka kanssa voisi sitten kuolla vanhana...  :smitten:

Tuossa aiemmin mainitsin eräästä dokkarista jossa mielestäni oli aivan uskomattoman romanttinen tositarina rakkaudesta (sopii myös tuohon yhdessä vanhenemis-teemaan) ja ajattelinkin nyt heittää sen tänne..Joku muukin saattoi sen katsoa tv:stä, mutta muistutukseksi.. :)

Tarina alkaa  Englannista toisen maailmansodan aikaan. Päähenkilömme Jack ja Rose (oikeita nimiä en muista, nuo sopinee briteille ;) ) ovat kaupunkilaislapsia, jotka on lähetetty pommituksista evakkoon maaseudulle. Eräänä kesäpäivänä Rose antaa Jackille suudelman ja Jack ihastuu tyttöön, tämän kasvoihin ja hymyyn.

   Seuraavana päivänä Rose on siirretty jonnekin toiseen evakkopaikkaan, ja siitä lähtien Jack muistelee kaiholla tyttöä.

 Vuodet vierivät, Jack kasvaa aikuiseksi, avioituu ja perustaa perheen. Siitä huolimatta hän yllättää itsensä  muistelemasta yhä tuota kesäpäivää, Rosea ja ensisuudelmaa. Jack yrittää muistaa jokaisen yksityiskohdan tuosta hetkestä, Rosen kasvot ja hymyn...

  Aika kuluu, Jack vanhenee, hänestä tulee isoisä. Yhä Rose ja ensisuudelma ovat hänen mielessään. Jackin vaimo sairastuu syöpään, ja Jack on puolisonsa rinnalla loppuun saakka. Vaimon viimeiset sanat Jackille kuolinvuoteellaan ovat: "Etsi hänet."

  Suruajan mentyä eläkkeellä oleva Jack päättää, että hän ryhtyy selvittämään Rose-tytön vaiheita ja kohtaloa.

Jatkuu... ;)

eikös tuo ole leffa  :idiot2:

 ::)

En tiedä onko tarinasta tehty leffa, mutta juur muistin että nuo nimet ovat es. Titanicissa käytössä.. :D Nämä siis otin vaan omasta päästäni, kun en muista heidän oikeita nimiään...( Union Jack ja Rose of England oli lähinnä mielessä..  ;D )
Tuo tarina tuli Prisma-ohjelmasta, käsitteli ihmisen tunne-elämää kolmen tositarinan kautta, tämä ko. stoori oli vaan niin säväyttävä että muistan sen vieläkin..
Näpytän tuon kuinkas sitten kävikään-jatkon vähän illemalla, kun tähän aikaan täytyy hypätä vähän muuallakin tästä näytön äärestä..

ihanaa romantiikan lietsontaa  :smitten:

Luen paraikaa Bachin "Silta yli ikuisuuden" kirjaa. Vuosia siitä kun sen olen lukenut.

 :smitten:

Argh, Bachin teoksiin koetin ympätä milloin mitäkin tarinaani eikä niistä ikuisia tullut. Kohta alan olla ihan ikuinen sinkku. JOS minun loppuelämääni joku suhde vielä liittyy, niin kans ulkomaat sitten. Tai unohdan tän asian ja lähden.

terv lumeen kyllästynyt.

(http://www.mctreff.net/Kunst/Vikings.jpg)

voi... GS silittäisin päätäsi nyt. Minusta ei saa kitkettyä romantikkoa pois ei kirveelläkään!  :D

No kyllä nyt jotain muuta kuin kuolemaa ja tragediaa pitäisi Rakkaussuhteen tarjoilla. Niin, Pikkusisko, eikö se sitten ole sen kummempi juttu jos ketään ei löydy? Siis kumma juttu kun tavallaan sillä ei tunnu olevan enää väliä. Yhtaikaa toivoo että joku olisi tärkeä ja lukee siitä miten muille jotkut ovat, ja itse tuntisin - teeskenteleväni!

Ei, on sillä oltava väliä. Jonkun tarinan on tultava..

(http://www.fotosearch.com/comp/corbis/DGT471/42-15200706.jpg)

No niin, tarina jatkukoon...

Jack alkaa siis tutkimaan mitä on tapahtunut hänen ensirakkaudelleen Rose-tytölle ainoana johtolankanaan tämän koko nimi ja tuo lähes 50 vuoden takainen maaseutupaikka tytön väliaikaisena sijoituspaikkana.
  Aluksi etsintä sujuu hyvin. Sodan jälkeen Rose on saanut koulut loppuun ja mennyt sihteeriksi Englannin Ilmavoimille. 1950-luvun vaihteessa hän on avioitunut lentokapteenin kanssa ja muuttanut paikkakunnalle x. Mutta pian Rosen jäljet katoavat...Jack etsii kaikista mahdollisista arkistoista, mutta mitään ei löydy.  Rosesta uudella sukunimellään ei ole mitään merkintää missään, ei edes kirkonkirjoissa tai edesmenneiden luetteloissa. Tuntuu kuin maa olisi niellyt tuon naisen. Vuosikausia Jack yrittää löytää Rosen, palkkaa jopa yksityisetsivän jäljittämään naista...
 Sitten tapahtuu ratkaiseva käänne: Jackin palkkaama yksityisetsivä on löytänyt naisen, joka on työskennellyt Rosen kanssa yhtä aikaa Ilmavoimissa. Jack menee tämän naisen luokse, ( tätä naista haastatellaan myös ko. dokkarissa) esiintyy yksityisetsivänä jonka hän itse on palkannut. Tämä nainen kertoo että Rose on muuttanut 50-luvulla Australiaan ja hän on pitänyt Roseen yhteyttä tähän päivään asti. Nainen antaa Jackille Rosen osoitteen...

Jack ei voi uskoa tätä todeksi, hän on ollut siinä uskossa että Rose olisi jo kuollut, mutta hän haluaisi vain saada varmistuksen asiasta. Jack kirjoittaa Roselle kirjeen, esiintyen jälleen kerran yksityisetsivänä, joka etsii työnantajansa ensirakkautta..

Kuluu muutama kuukausi ja eräänä päivänä Jackille on tullut vastauskirje toiselta puolelta maailmaa..

Olen huomannut, että aika moni sotkee itsetunnottomuudesta kumpuavan jääräpäisyyden ja inttämisen vahvuudeksi. Ei se mitään vielä todista että muodostaa mielipiteen ja seisoo sen takana.


Mun mielestä oikeasti vahva nainen tarvitsee kumppanikseen toisen vahvan naisen  ::)

iu. kyllä mie ainakin kaipaan sitä vastapuoliskoa jolla on jotain jalkojen välissä, vaikka vahvaksi itseni koenkin  :o ja ketään tuomitsematta  ;)

Voi muuten hyvinkin tämä liittyä siihen, että mitä enemmän löytää  Itsestään, sitä vähemmän tarvitsee toista täydentäjäksi, varsinkin kun Toisen tekosiin ei voi luottaa.

Rakastumisalttiushan tarkoittaa sitä, että alkaa etsiä toisesta jotain mitä kuvittelee itseltään puuttuvan.

Mutta miten tämän kanssa sopii se, että on kuitenkin olemassa rakkaita sieluja eri elämistä?  ::)

(http://static.fotolia.com/photos_mini/2005-38/300_F_64424_jGmnScdeAyzVAJydAJyUnJT8VApz01.jpg)

Mitä se rakkaus ylipäätään on kahden ihmisen välillä?
Ja kuinka se toteutuu käytännössä?
Kuvittelisin sen olevan toisen piirteiden syvävalaisua hyväksyvässä hengessä.
Ja siihenhän kykenee vain sen mukaisesti kuin on itseänsä hyväksynyt.

Oman valonsa esille tuominen, antamalla sen loistaa ja valaista ympäristöä, on kaikille ilahduttavaa vain niin kauan, kun se ei paljasta toisista piilossapidettäviä puolia.

Äidin/isän täydellisen pyyteettömän rakkauden kaipuun tiedostaminen ahdistaa, semminkin, kun sen täyttymyksen hakeminen toisesta tuo vain pettymystä...

Voimmeko luottaa saavamme aina ansiomme mukaan?

Itse ajattelen samoin ja yleensä ne on niitä piirteitä joista on itselläni paljon opittavaa ennekuin hyväksyn samat piirteet toisessa ihmisessä.


Myös piilossa olevat puolet on hyväksyttävä ensin itsessään, että niihin suhtautuminen on luontevaa myös toisissakin. En osaa tarkemmin selittää asiaa, mutta näin sen koen.


Palaan edelleen tähän oppimiseen, niin monta kertaa se tulee eteen monien ihmisten kautta kunnes on tehtävänsä täyttänyt, siksi jokainen ihmissuhde on arvokas sellaisenaan.

Rakkaus on minusta kyllä ennen kaikkea syvää tunnetta ja intohimoa, ymmärrystä ja jakamista, vetoa, eikä analyysiä, mutta kyllä sitä on kai sitten pakko analysoida. Jos ekan mieheni nuppi olis ollut enemmän kasassa, hänessä olisi ollut paljon minulle sopivaa noin kumppanina.  :-* Kohtaaminen oli romanttinen ja sen jälkeen liikaa sähläystä. Mutta ei kai sitä voi katua.. mitään ei kantsu katua.. elämä menee niin kovaa vauhtia eteenpäin. Varsinkin - työ.  :P ::)

(http://static.fotolia.com/photos_mini/2006-19/300_F_648610_xUVfgCrsOYZEtP4RScd913vRbYRac8.jpg)

En ole ajatellut. Olen sen verran optimistinen hömelö että tuollainen mahdollisuus ei ole käynyt mielessä.
Eikä kenenkään kannata murehtia sitä etteikö rakastuisi uudestaan ja saisi rakkautta. Joskus sitä vaan joutuu odottamaan.
Eräs tuttu 60-vuotias rouva oli yli kymmenen vuotta sinkkuna ja kohtasi sitten elämänsä miehen  :) Ikinä ei ole liian myöhäistä.

Joko rimaa alentaa tai pitää korkealla.  :-* Tulokset sen mukaan.

(http://static.fotolia.com/photos_mini/2006-34/300_F_1135131_wEb7enJUmRjkPiaF3ZrfKdIabcQE1g.jpg)

KERTAHEITOLLA EROON KAIKISTA MIESHUOLISTA - NOSTA RIMAA!                                   
                                                  REGINA

Huomasin eilen jossain naistenlehden kannessa:

Miehet haluavat pidempää

Miehet eivät halua isiksi

Hmm.. olikohan tuossa Koko Kuva?

(http://static.fotolia.com/photos_mini/2006-19/300_F_663284_QFif8530gmFqxP0g0JhNzrpvoueGQJ.jpg)

heh, kaikki minun mieheni ovat halunneet kovasti isiksi... jokainen! Paitsi jos oli jo.  ;D

Ei minulla kuin se yksi, joka katosikin sitten kun asia onnistui.

Ilmeisesti minun alkuelämäni meni vähän niinkun.. karman maksussa? Vai miten tän voisi tulkita.

(http://i.imdb.com/Photos/Mptv/1229/th-19687_0004.jpg)

iik miehet..  :smitten:

En ole ollut yksin kuin kolme vuotta yksinhuoltajana ja sinäkin aikana niitä miehiä pukkas vaan joka tuutista, vaikkei oikeasti kiinnostanut. Voisin ihan hyvin elää erakkona jossain korvessa, en ole mikään perheihminen, ainakin monesti on siltä tuntunut. Tässä elämässä kuitenkin keskityn juuri perheeseen ja siitä huolehtimiseen, uran rakentaminen tulee sitten joskus jos on tullakseen.

GS, mitäs jos eläisit ihan rauhassa vaikka selibaatissa jonkin aikaa ja katsoisit onko se sinua varten. Ei siis millään väkipakolla, mutta vaikka puolen vuoden välein miettisit asian uudelleen, ellei sitten sitä ennen tapahdu jotakin mullistavaa.  ;)

Enkös minä ole jo viettänyt melkein 6 kk selibaatissa. Tai siis, meni jotain 9-10 kk ja sit taas kk.. Ei ole kyse seksistä vaan kuvan täydentymisestä+tarinasta.

Onko kuva täysi kun on mies ja perheenpää, vai olenko lukenut lehtiä liikaa? Minua huvittais keskittyä perheeseen jos  olis jotain ytyä siinä miehessä, ura menee kuin raketti. Ja haluan tietää ketkä kaikki menneistä elämästä on minua rakastaneet - missä he ovat?

Voihan olla että meillä menee sama aika, siis 3+v, tarkoitan että olen yhä vähemmän kiinnostunut kenestäkään joka mistään putkahtaa. Onhan niitä putkahdellut mut kun ei kiinnosta (VIEHÄTÄ). Olen kuullut tästä.. että ne (kuten ex) jotka vaan tekee hommia, törmää koko ajan tarjokkaisiin, mutta täytyy sanoa, että ei ainakaan minun arjessani, työyhteyksissä tms.

Ja voi olla että tähän liittyy jossain mielessä yleinen rakkaudettomuuden tunne tässä cityssä ainakin, missä kaikki kilpailee ja pyrin olemaan töiden ulkopuolella siitä pois, kun en ole erityisen kilpailuhenkinen.

Huomaan että moni täällä on yhtäkkiä löytänyt jonkun? Miten? Mistä? Niin ja sellainenkin ajatus tuli päähän, että kun on tarpeeksi monta kertaa vilpittömästi ryhtynyt asiaan ja jokin menee pieleen, niin ei.. tuo ajatus tuli eräästä jonka meni monta kertaa naimisiin. Kai siitä tulee sellainen tunne että saisihan sitä, mut se ei ole mitään>tunneasia.. En myöskään aio olla itsestäänselvyys kellekään. Siihen voi mennä ystävyyskin ja siksi lopetan sellaiset.

Eihän siihen liittoonkaan mennä täydellisinä, vaan se yhteiselo parisuhteessa on jatkuvaa oppimista ja kasvua toisen kanssa. Prinsessahaaveet on parempi unohtaa jos haluaa elää arkea jonkun kanssa ja sitä arkeahan tämä elämä on.

Ensinnäkin joukkarille arki tuppaa oleen juhlaa, mutta, missä on se jota rakastaa jne.. eilenkin isossa tilaisuudessa. En tosiaan tiedä mitä tapahtui kevään 2005 jälkeen. Paloinko puhki rakkaudessa?

Jäänkö auttavaiseksi mutta yksinäiseksi guruksi?

Tyhmemmät ja rumemmat saa seuraa (=ihastuvat oikeasti, ja vice versa) samalla kun minä mietin, mistä on kyse.. olen suht mukautumiskykyinenkin.  ??? ??? Onneks vuodet vierii enää 4 vkoa matkaan.

Mitä nämä tämmöiset "tyhmemmät ja rumemmat" on ...  ;D
Jos ne onkin "kauniita ja rohkeita" ????? *ehdottaa*  ;)

Juu ei oo helppoo kauniilla ja rohkeillakaan.  ;D

Ilkeämmät, vähemmän henkiset ja tavallisemmat/ahneemmat tms.  ::) Ei laittautuminen ole taannut kunnon miestä ikinä.  :buck2:

Ensin pitäisi olla henkistä tasoa miehellä.  :coolsmiley: >huokaus.  :laugh:

Määrittele henkisyys?

On vähän kiire yhden projektin kanssa (3+ milj.eu). Mutta scrollaa läpi viestejäni. En vain arjessa missään näe miehiä joiden kanssa sielunyhteys tai joku kipinä syntyis.  :-*

Myönnetään AP kartat 2004-2006 antavat jonkin selityksen, muuta en keksi.

Olen miettinyt asiaa joskus ja toisinaan

Mutta en tuolta kantilta, että mitä menetän...
Vaan että näin käy jos on tapahtuakseen ja tavallaan valmistauduin jo elämäänkin yksinään... :D
Mutta sitten yllättäen tulikin juuri sellainen ihminen vastaan jonka halusinkin...

Tää o tällästä jännää täynnä koko elämä  :smitten: :smitten:

Lucky you.. kuristaakohan sitä seuraavaa ihmistä kun haluan sanoa että en sitten rupea kiintymään sinuun vähääkään jos agendana on lopettaa 6 kk jälkeen. Tulee olemaan .. hankalaa luoda tunneside. Nyt kun ei rakasta, tuntuu hassulta että tulee ehkä rakastamaan.

Mutta sain edes yhden firman synttärilahjan.  ::) Viime vuonna exän kans, nyt ei todellakaan. Itse asiassa viime vuonna niihin aikoihin 2 jäpikkää..

Ensinnäkin haluan tietää miten hän aikoo saada minut rakastumaan itseensä..  :P (koska tiedän kaikki alkuhuuma-konstit)

Sitten haluan tietää olenko automaattisesti rakastava takaisin.

Sen jälkeen, vakiintuminen vai erkaneminen.  :-* A-B-C

 The key now is to make sure that you aren't giving yourself away to someone who is unworthy of your love. Match yourself up with a person who appreciates you for the amazing person that you are.   :coolsmiley:

"Jos vaa lähtis menee... mutta ku kaipaa"

Painitaan kysymyksen kanssa;  kykenenkö enää rakastamaan? Olenko liian vaurioitunut?
Onko olemassa ketään todellisen rakkauden arvoista? Vai menikö se jo?

Kysehän ei toki ole oikeasti siitä, etteikö kykene, vaan siitä, että ei halua kyetä, pelkää aivan liikaa, ei voi luottaa eikä usko. 
On paljon helpompi jättää väliin.

Toisaalta voimme miettiä, tarvitseekokaan rakastaa? Ei, mutta mitä ideaa sitten on olla toisen kanssa, jos ei halua tuntea mitään?
En tiedä ja ongelmana on, että en voi antaa sitä mitä saan, mutta en voi myöskään murtaa toista kääntämällä häntä luotani pois.  :buck2: