Astro Foorumi

Kertokaapa "ensitreffeistänne" henkioppaidenne kans! Eilenillalla just ennen nukkumaanmenoa (jo sängyssä silmät kiinni) rukoilin että saisin yön aikana vähän lisävalaistusta tästä elämän moninaisuudesta. Yhtäkkiä näin silmissäni harmaahiuksisen, parrakaan miehen (vois melkeenpä kuvata Sean Conneryn näköiseksi, kuitenkin oman näköinen) jolla oli musta amish-hattu ja musta kaapu. Tuo oli aika voimakas näky sinänsä, että tunnistaisin kasvot edelleen jos vastaan tulisivat, toisin kun vaikka naapurin, jonka kasvojen oppimiseen mulla meni yli 2 vuotta  :-[

Aika "kokenut" henkiopas on mullakin. Siis vanha ja viisas. Ensi kerran näin hänet meditaatiossa. Sen jälkeen "nähnyt" muutamia "olentoja" toiselta puolelta.. Kaikki ovat tyynen rauhallisia ja huokuvat viisautta. Tuli tässä mieleen, että sun opas on sit vissiin ollut kauan sun mukana..( tuosta kuvauskesta päätellen ) Olisko opas vaihtumassa kun tuli näyttäytymään?  8)

Toissa viikonloppuna kun makasin kauheessa krapulassa niin näin yhtäkkiä niinku sellasta sinistä ja sen sinisen keskellä jonkinlaisen hahmon. Se oli just sellanen vanhan ja viisaan olonen. En edes muista tarkkaan oliko se nainen vai mies. Jotenkin vaan tuli heti sellanen ajatus, että toi on mun henkiopas.

Näin myös samaisena päivänä pienen tytön. Sen kuva ilmesty mun eteeni ja tosi lähelle niin selvänä ja yhtäkkiä että oikeesti hätkähdin.

En tiedä oliko noi vaan jotain ihme krapulahoureita, mutta.  ???

muistakaa kuitenkin HAASTAA kaikki värihenget  :smitten: silloin ei pääse kiusaajia ja väärille poluille johtavia tyyppejä megeen.

Eli kolme kertaa kysytte tuleeko se kristuksen valosta tms. Mulla noi valot aina katoaa siinä vaiheessa.


minun henkioppaat on aina melkein olleet eläimiä. Meditoidessa kotka lentää suhahti kerran olalleni istumaan. Sudet ovat tulee unissa, kettu on tullut muissa merkeissä.  :smitten:

no tää tyyppi oli ensimmäinen mulle "naamansa näyttänyt". en oo ehtiny vielä tehdä syvällisempää tuttavuutta ku tuo pikkuneiti pukkaa hampaita ja on nuhainen  :(

Sama täällä, toi oli kans ensimmäinen kasvonsa näyttänyt ja jotenkin ne tuli niin äkkiä ja olin niin hämmentyny, etten huomannu haastaa.
Täytyypä muistaa vastaisuudessa.

No mä en tiedä, oliko mun lapsena näkemä hahmo mun henkiopas, mutta sopisi ehkä olemaan. Se oli kanssa mustassa kaavussa. Reilu puoli vuotta sitten enkelimeditaatiossa omasta mielestäni se oli mun henkiopas, jonka sain houkuteltua tulemaan tutustumaan. Tämä kyllä hyppäs suoraan mun sisälle..  :D Kuitenkin mulla oli se tunne siitä, ettei kyseessä ollut enkeli. Se oli pukeutunut tummempaan. Olin jo ennen meditaatiohetkeä tietoinen, että mun oikealla puolen seisoi mun keltainen suojeluenkeli (vaikken ole tätäkään koskaan ajatellut niin).
On tosi hassua, kun mun serkulla on ilmeisesti indigotyttö (ellei kristalli...) ja tämä sanoo, että mun sydämen väri on keltanen. Hän sanoo omansa olevan vaaleanpunainen. Kyselin häneltä vielä äitinsä ja mummonsa sydämen värejä. Tämä tyttö siis näkisi ihmisten aurat? Tämä tyttö myös kertoi vähän aikaa sitten nähneensä yöllä keltaisen enkelin sänkynsä vieressä.

Mutta tämä tästä. Meni vähän off topic.

Olen täällä jo kertoillutkin, mutta minun "henkioppaani" on Jeesus Kristus.  :angel:

Kävin tuossa männä viikolla läpi yhtä entistä elämääni terapeuttini kanssa, kerta oli ensimmäinen matkani "taakse". Kyse oli siitä miksi minulla tuntuu ja on aina tuntunut keuhkot jakaantuneilta kun ylä- ja alaosaan ja sitten on ollut jokin valtava suru ja sääli itseä kohtaan, joka on tuntunut olevan niin suuri etten ole voinut sitä tähän maiilmaan tai elämään yhdistää..
Löysin siltä matkaltani Claudiuksen.. tuossa hän tököttää oikealla puolellani ja on läsnä  heti kun vaan tarvitsen tai haluan.
"Hän" eli (omien sanojensa mukaan pimeällä) 1700-luvulla jolloin koettaessaan pelastaa vanhempansa vaaralta, josta oli saanut tiedon.. aiheuttikin vakavan onnettomuuden jossa oli myös itse rampautunut. Vanhemmat kuolivat. Claudius jäi eloon kantaen tästä lähin taakkanaan vanhempiensa kuoleman syyllisyyttä, jota pahensi vielä ihmisten silloinen taikauskoisuus. Hänestä tuli onnettomuudessa rujo ja sai keuhkovamman vankkureiden ajettua rintalastan päältä.
Claudius. Nyt kun hän on tunnustetusti läsnä ei siinä ole mitään eroa aikasempaan. Hän on aina kulkenut rinnallani. Hän itse eli ja kuoli elämänsä yksin- erakkona, vailla rakkautta ja valoa.. vaikka kantoikin sitä sisällään. Kerroin hänelle kuinka hänen osansa on ollut ratkaisevan tärkeä minulle, sillä enhän olisi tässä ilman häntä.
Tunnustettuani hänet.. poistui rautavanne rinnaltani.. se oli hänen tapansa tehdä itsensä huomatuksi. Ja hän kärsivällisesti odotti, että sain valmiudet ottaa hänen tukensa vastaan.
Luin tuon Laken laittaman "demoni sisälläni" tekstin ja mietin.. että omalla kohdallani oli onni, että "löytö" sujui hyvin hallistusti ja oman terapeutin läsnäollessa. Toiseksi.. tuli mieleen lause "kaikki mikä ei tunnut jollain tavalla "tutulta" kannattaa sivuttaa". Onhan noita "korvaanhuutajia" ollut käymässä itsekullakin. Onnekseni vain käymässä/ yrittämässä. :smitten:
Tuli vielä mieleen, että tunnistatekko/ muistatekko kuka tai mistä henkiopas on ... onko teillä muilla ns. historiaa "hänen" kanssaan kuten esim. minulla. Kovasti tuntuu, että puhutaan henkioppaista ja niiden "ihanuudesta", mutta mietitäänkö alkuperää/ syytä miksi juuri kyseinen opas. Minulle itselleni ratkaisevan tärkeää tietää, että meillä on oma spesifi historiamme Claudiuksen kanssa.

Voi että olisikin kiva tutustua henkioppaaseen vähän tarkemmin - pukeutumisestaan päätellen hän on "historiallinen" eli ei todennäköisesti 1900-luvulla(kaan) elänyt.

Olisiko teissä miesten muodin tuntijoita? Oppaallani oli siististi leikattu lyhyt tukka ja (lyhyt)täysparta, joten mikään "perinteinen juutalainen" tai amish hän ei ole vaikka pukeutuikin täysmustaan.

Kyllä. Yhteistä historiaa on minullakin "oppaani" kanssa...  ::) Syy siihen miksi laitan hänet " merkkeihin on se, että hän on niin paljon muutakin kuin henkioppaani. Ja myös minulle oli tärkeää tietää ja ymmärtää, koska sitä oli aluksi niin vaikea uskoa, että miksi juuri Jeesus on oppaani. Kuitenkin kaikki vain tuntui jotenkin loksahtavan kohdalleen, tajusin monia elämäni seikkoja ja asioita joita olin lapsesta lähtien ihmetellyt. Ne saivat selityksensä. Kun sitten vielä itsekin jälleen muistin kaiken... Sisimmässäni olen lapsesta asti kuitenkin jollain tasolla aina tiennyt...  :smitten:

Hyviä olet muuten miettinyt Puhdistava savu.  :coolsmiley: Noitahan voi hyvin jokainen kysyäkin oppaaltaan, että miksi jne.

Valitettavasti en ole mikään miesten muodin tuntija, mutta jostain syystä tuota kysymystäsi lukiessani minulle tuli mieleeni körttiläinen, körttiläisyys.  :idiot2: Pappi?  ::)

Mammamma saat varmaankin vastaukset "häneltä" itseltään. Henk koht. uskon, että henkioppaamme haluavat tulla tunnustetuiksi ja myös tunnistetuiksi.. uskon myös, että Claudiukseni on jollain lailla samalla nk. suojelusenkelini. Claudius on ikäänkuin minun kautta saanut mahdollisuuden tuoda edes "persoonattomasti" fyysiseen maailmamme sen hyvän/ valon, joka häneltä itseltään jäi omassa elämässään sekä olosuhteiden kypsymättömyydestä että hänen henkkoht. syistä antamatta.
Mielenkiintoinen aihe tämä "henkiopas".. Kiitos upeista kommenteistanne!
Ja rakkauden enkeli " merkit hänen ympärillä ovat minullakin käytössä.. I know what you mean!!

Joo, oon vaan vähän malttamaton  :-[ nyt, varsinkin kun yöt menee vauvelin kans hypätessä, ei ehdi nukkua / "vaeltaa" kunnolla  :(

mammamma ja puhdistava savu, mistä tiedätte, että kyseessä ovat henkioppaanne, eivätkä esim. aiemmat inkarnaationne?

No tuo inkarnaatiovaihtoehto ei käynyt kyllä mielessäkään, henkiopas tuntui ihan itsestäänselvältä. Kokeilin tuossa taas hetki sitten meditaatiota, ja hän pyörähti taas edessäni, tällä kertaa hieman hymyillen :)

Luin taannoin tämäntyyppiseltä keskustelupalstalta, että monille oli ilmestynyt erilaisia kasvoja (useimmat vanhanaikaisissa asuissa) ennen nukkumaanmenoa. Siellä tämä ilmiö tulkittiin omiin inkarnaatioihin tutustumiseksi.

Miksei yhtä hyvin voi olla kyse henkioppaista!

Kyllä minäkin olen noita kasvoja pitänyt vanhoina inkarnaatioina. Niitä on liian paljon ollakseen kaikki oppaita. Oppaitani en ole tenttiin laittanut, koska minulle se ei ole tärkeää. Luulen, että siinäkin on kyse inhimillisistä erilaisuuksista ken tahtoo nimen, osotteen ja puhelinnumeron oppaalle ja kuka on ihan tyytyväinen saamiinsa neuvoihin ilman henk.koht. tietoja. Mulle riittää se, että ovat aina paikalla ja valmiudessa kuin partiolaiset ja neuvot ei ole koskaan menneet vikaan. Jos joku on menny vikaan, niin itse olen virheet tehnyt. Oppaat kun ei pakota mihinkään, mutta tosi hyviä vinkkejä ne antaa.   ;D

Julietta.. luitko ensimmäisen tekstini..? Kerroin siinä miten nimenomaan löysin Caludiuksen enstisestä elämästäni... Lueppa teksti :)

Savu, luin toki viestisi, mutta se oli hieman kryptinen. Kerrolisää; mistä lähtien Claudius on ollut kanssasi? Mielenkiintoista, että uudelleen syntymisen sijaan hän on päässyt/joutunut henkioppaaksi.

Aivan mahdollista, että välillä opiskelemme astraalitasolla, välillä maan päällä. Toisaalta olen kuvitellut, että henkioppaat olisivat muita kuin 'tavallisia sieluja'...

Julietta ja muut..
Me emme ymmärrä tarpeeksi hyvin kieltä, jolla valo-olennot kommunikoivat meille.. tarvitaan siis hahmo johon pystymme samaistumaan. Itse muoto missä opas tulee on irrelevantti. Claudius on muoto, jolla henki_opas minulle näyttäytyy, eihän hengellä ole fyysistä muotoa ilman olemusta/hahmoa.
Kyseisen henkioppaani tarkoitus tällä hetkellä on auttaa minua selvittämään nopeammin vanhoja traumoja (paras muoto on omassa menneisyydessä, Claudiuksessa) ja saada selvyys siihen mitä kaikkea kannan mukanani turhaan. Tarkoitus on vapauttaa minut "ajan kahleista" ja antaa enemmän todellista kapasiteettia ja energiaa tähän nimenomaiseen elämään, siitä mitä muuta hänellä on minulle annettavaa selviää sitten omalla ajallaan.
Jos meille tapahtuu jossain elämässä jotakin hyvin dramaattista kuten Caludiukselle jää se vaikuttamaan meihin niin kauaksi aikaa kunnes tavalla tai toisella (vähemmän tai enemmän tiedostaen) käsittelemme sen pois päiväjärjestyksestä, muuten ne heijastuvat jopa seuraaviin elämiin. Kyseissä muodossa jossa oman Claudiukseni sain on annettu minulle mahdollisuus toimittaa useampia asioita kerralla. Henkioppaan "tulon" syiden laajuuteen kannattaa todella paneutua.
 
KIITOS... herrajesta kun on selkeenee tässä kirjoittaessa nämä asiat itsellekin!!

Kyllä he voivat olla ihan "tavallisiakin" sieluja. Kaikkihan me olemme kuitenkin ainutlaatuisia.  ;) Yleensä oppaat ovat toki jo maaelämiensä kierron lopettaneita, mutta ei suinkaan aina... Jokaisella on juuri itselleen sopivin ja tarkoituksenmukaisin henkiopas.

Näinhän se on Puhdistava savu.  :smitten:

Näin pienenä enkelin. Jos se oli minun henkiopas, niin sitten. Mitään muuta en ole nähnyt ja olen asettanut tuonkin kokemuksen kyseenalaiseksi.  Aikuisuus on vähän tylsää. :D

Koska todetaan että se "henkiopas" onkin oman korkeamman minän ilmentymä? :D
Tai sitten "henkiopas" onkin vain viranomaisten mielenhallintakokeilu? :D

Minusta tuntuu silta etta henkiopas on oman minan piirteita jotka ilmestyvat esille laajennettuamme tasoamme-sehan periaatteessa voi olla inkarnaatiota, jotain tasollemme sopivaa ja kuten Astrobug kirjoitti etta pienena han naki enkelin- se oli silloin hanen tasolleen sopiva henkiopas.

Olinkohan pienempänä korkeammalla tasolla kuin nykyisin, kun en näe enää yhtään mitään? :o :idiot2: Kehitys mennyt alaspäin.. ;D

Todennäköisesti. Pienempänä keho on ollut puhtaampi myrkyistä ja yhteiskunta ei ole vielä aivopessyt torjumaan outoja ilmiöitä. :)

Jos olemme siivilöimässä jotain voi siitä tehdä omaa henk.kohtaista näkemystäni kuvaavan esimerkin..
Siivilä on fyysinen olemuksemme. Siitä läpi siivilöitävä "tavara" (oli se kenelle mitä tahansa) on Henki.

Kaupasta ostettaessa siivilä on puhdas ja tukkeeton, samoin kuin me tänne tullessamme.
Meille ei kerrota, että siivilää olisi hyvä puhdistaa. Kuten meidän maailamassamme keskitymme melko vähän yleisessä mittakaavassa siihen henkiseen puoleen ja sen aktiiviseen "puhtaana" pitoon.
Ajan ja käytön myötä tämä onneton melkoisen yksinkertainen siivilämme alkaa tukkeutua. Aivan kuin me elämän mukana tuomissa ikävissä tai vähemmän ikävissä tapahtumissa tukkeudumme ja suodatamme aina vain enemmän Henkeämme, se vääristyy ahtautuessan ulos tukkoisesta persoonallisuudestamme (fyysisestä olemuksesta). Toisinaan täysin hyvää tarkoittava asia tulee "siivilämme" läpi ottaen mukaansa jotain siihen kiinni jäänyttä "törkyä/likaa" ja se vääristyy.. silloin löydämme itsemme tilanteesta jossa, asian vastaanottaja kuulee sinulle postiivisen asian täysin kökköisessä ja likaisessa muodossa.. tosin tähän vaikuttaa MYÖS hänen oma tukkoisuutensa.
Havahdumme puhdistamaan siiviläämme pahimassa tapauksessa vasta kun se on melkein kokonaan tukossa ja aivan pinttynyt. Aivan kuin me omine pinttyneine ajatuksinemme ja näkökantoinemme.
Saatamme ohitaa vielä jonkun aikaa siivilän pesun ja puhdistuksen, sillä emme pidä jynssäämisestä ja tiskaamisesta. Aivan kuten me olemme melko usein aika laiskoja tekemään todellisiä ratkaisuita elämässämme. Jossain vaiheesa alkaa kuitenkin jynssäys ja puhditus,, silloin olemme matkalla puhtaaseen olemuksemme.

Varmaan aika turhaa kohdistaa keskittymistään yhteiskuntaan tahi muuhun ulkoiseen kuinka laajaan asiaan tahansa,, itsehän valitsemme tiemme ja sen kuinka kuljemme sen. ;)

No siinä tapauksessa minunhan pitäisi olla Jeesus tässä elämässä naisen kehossa.  :D :2funny:
Itse kyllä nykyään tunnen ja tiedostan tämän korkeamman minänikin energiat, mutta sitten kyllä Jeesuksen energiat "erikseen" toisenlaisina...  ::) :angel: :smitten:

Sielulla ei ole sukupuolta.

Jokaisessa meissä on kaikkeus
vaikka ulkoisesti näyttäisimme
mieheltä tai naiselta.

Olemme ehjiä ja kokonaisia.
Kun sen oikein oivallamme.

Meillä on monenlaisia oppaita,
suurempia ja pienempiä.
Pysyvämmät seuraavat meitä pitemmän aikaa,
suuret tulevat tarvittaessa auttamaan.
--------

Minun omani (jonka jaan kernaasti muiden kanssa)
on kultainen ja parrakas filosofiopettaja,
hänet näen vain harvoin.

Maallinen opettajani,
ihminen
opastaa minua toisilta tasoilta käsin
aina kun pyydän

Kristus kulkee
johtotähtenä
päivästä päivään
tietäni valaisten.

 :smitten: :smitten:

Hm.

En ole tavannut tai todentanut henkioppaan olevaisuutta pitkään aikaan.
Tiedän, että jotakin on. Se riittänee.

Tärkeintä on seurustelu niin fyysisesti kuin mielenkin tasolla muiden fyysisten ihmisten kanssa.

Mutta myönnän, on ollut aikoja, jolloin olen tukenut heihin ja he ovat olleet minulle hyvin tärkeitä, sen jonkin tuntemattoman voiman tiedostaminen.

Tuo pisti minun ajatelmat seksuaalivähemmistöistä uusiksi-  Mietin, että jos sielu kuitenkin on enemmän maskuliininen kuin feminiininen tai päinvastoin, ja tämä sitten aiheuttaisi ongelmia jos joutuu "väärään kroppaan". (meni ihan ohi topicin mutta...) Onko tuo sitten siittä johtuva, että edellisen elämä sukupuolikäsitys on "jäänyt päälle" vai mistä ne voimakkaat sukupuolituntemukset sitten tulevat?

 :smitten:

Taikka: sielu on sielunvalintojen galleria tai väripaletti.

Aivan kuten elämä ihmisenä on värikylläistä balettia galleristina.

Olkani takaa ei kuikuile kukaan ainakaan mitään henkioppaaksi nimettävää, mystistä kyllä tulen sittenkin ohjatuksi, enkä suinkaan passiivissa.  :o

Luin tassa uudestaan arkkienkeli Mikaelin viestia- ja luulen etta olen vaarassa ja osittain oikeassa etta ensin on yhdistyttava korkeimpaan minaamme, mutta mita ymmarsin tasta viestista etta seuraavaksi on yhdistyttava ylisieluun ja ilmeisesti se on jokaisella taas oman kehityksen jatkoa-ja hyvin henkilokohtaista, esim. Rakkauden enkelin yhdistyminen Jeesukseen-jollain muulla se voi olla joku muu=vanhemmat, ymparisto ja opetettu kehitys ja henkilokohtainen hyvaksyminen.
Vai?

Monelta?
Minut puolestaan rutistettiin hereille aika tarkkaan klo:23.45  :( Olin umpiunessa ja väkisin herätin itse itseni, kun niin lujaa sattui. Olin hiestä märkä ja aivan kuin tehnyt jotakin ja voimalla, kipu lakkasi heti kun heräsin. Aikaisemmin päivällä viilteli alamahasta ja sen tiedän olleen ovulaatiota  ::) Eli saattoi tuokin olla jotakin sen aiheuttamaa  ;)
Herättyäni nousin ylös ja tavallaan olin ihan pirteä, vastentahtoisesti kävin uudestaan nukkumaan ja kun uni ei tullut silmään, aloin maadottamaan itseäni ja mielikuvaharjoituksiin lopulta nukahdin.
Aamu oli taas vaikea, kun tarvitsi yöllä toikkaroida pystyssä ja sitten tavoitella unta uusiksi...
Tuosta Jinx, tuli mieleen mitähän sinun pitäis huomata, kun noin ravistellaan pois unesta? Kysäise tänä yönä maate mennessä...

On tässä ympärillä sillointällöin jotain ihmeporukkaa ja vierailevia tähtiä..
Ja niin.. Olemmehan joka iikka Henkiä niin oppaat ja olennot ovat kaikki Yhden Henkiminuuden essenssiolemuksia, jotka ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia vaikkei välillämme olevissa yhteysliittymissä saisikaan kuin pikkuriikkisen häivähdystuntuman itseytemme kirjosta..   :smitten:

Sinulla lienee puuhaa siellä "toisaalla"  ;) kun noin nukuttaa.

Opittavaa, autettavaa kenties  :angel: