Astro Foorumi

Epäilen edelleen todella oikeasti, että en enää tule rakastumaan. Tai rakastamaan. Ei tunnu löytyvän miehiä/ ihmisiä ollenkaan samalla taajuudella. Lähinnä ärsyttävät.

Niinpä kysyisin mitä rakastatte puoliskossanne ja mikä teitä pitää yhdessä? Rakkaus vai kauhun tasapaino? Kuinka tärkeä se toinen on, suht tärkeä, elintärkeä, ei niin tärkeä?

Luulenpa että laitan itseni .. talviteloille.  :P

Ei tässä mitään järkeä enää ole, uuden astro.fin olemassaolon aikana olen aloittanut noin 40 keskustelua rakkaudesta, enkä ole seurustellut, en ole rakastanut ketään, tai olen pyristellyt existä irti. Nyt saa riittää, ei tämä kyllä pohtimalla miksikään muutu.  >:( :) Venuksen pitäis mennä joukkariin huomenna mutta enpä tiedä.  :coolsmiley: Lähinnä hermostuttaa ajatus siitä että ens vuonna on vitoshuoneessa mahdollisesti aktiviteettia ja seiskassa.  :P  :-X

Rakkaudessa on ylämäkiä ja alamäkiä ja toisinaan tuntuu, että sille kumppanille vois läiskätä postimerkin persuksiin ja lähettää Timpuktuun ( niin kuin eittämättä miehellänikin varmaan joskus tekisi mieli minun kanssa toimia )  :2funny: , mutta jos listaan ne tärkeimmät syyt joiden takia olemme jo 26 vuotta yhdessä pysyneet, niin ne ovat : Luottamus, Tukeminen, Ystävyys, Hellyys, Rakkaus ja Kunnioitus.Ehkä nuista minulle on kaikkein tärkein tuo Kunnioitus.Olen itse aika vahva ihminen enkä voisi rakastaa toista jos en voisi kunnioittaa tätä.  :)

Lisäämpäs vielä tähän listaan huumorin sillä myös se on tärkeää !

Rakastan kumppanissani hänen lämmintä sydäntään, sitä että hän saa minut nauramaan, hänen hölmöä huumorintajuaan, älyään ja sitä että hän kohtelee  läheisiä ihmisiään niin kauniisti  :smitten:
Hän on hyvä mies ja paras ystäväni. Tiedän hänen tukevan minua ja minä tietysti häntä kaikessa.
Alamäkiä on ollut, on käyty pohjalla ja noustu taas. Sitä se parisuhde on. Yli 8 vuotta on vierähtänyt jo  :)

Miehessäni olen kauhean rakastunut hänen henkeensä.
Vaikea selittää.. se on maagista. :idiot2:

Moni (mies) on kysynyt, miksi valitsin juuri hänet
ja minusta tuntuu epäreilulle selittää jotain
luonteenpiirteitä tai ulkoisia puitteita syiksi.

Rakastan hänessä kaikkea, vaikka joinain hetkinä hän
ei tee rakastamista helpoksi.
Hänellä on myös rasittavat puolensa,
kuten meissä kaikissa. ;)

Jos nyt jotain luetteloisi tuon hengen lisäksi...

Rakastan hänen terävää älyään.
Rakastan hänen puhdas sydämisyyttään.
Rakastan hänen hullua huumoriaan, silloinkin, kun se menee hiukan liian pitkälle.
Rakastan hänen keskustelutaitoaan, sitäkin kun hän tekee verbaalitrikkejä muille. ;D
Rakastan hänen luovuuttaan. Sitä hän todella on!
Rakastan hänessä sitä, että hän ei tee ongelmia pikku asioista tai tyhjästä.
Rakastan hänessä sitä, että hän ei ole pitkävihainen.
Rakastan hänessä sitä, että arki-elämä hänen kanssaan on todella miellyttävää,
lomat ja juhlat elämyksiä.
Rakastan hänessä sitä, että aika ei käy tylsäksi hänen kanssaan.
Rakastan hänessä sitä, että hän ottaa tarpeeni huomioon.
BTW, nyt hän järjestää minulle omaa aikaa itsenikin kanssa,
joka on ollut hiukan rassaamassa viime aikoina. ;)
Rakastan hänen syviä silmiään, myöskin koko ulkoista olemustaan
ja hyvää makua. :)
Hän on taitava rakastaja
-hän tajuaa ja on "sisällä" rakastelun henkisessä ulottovuudessa.
Raksstan hänessä sitä, että hän rakastaa minua. :smitten:

Mulle tärkeimpiä ovat sellaiset ihan pienet arkipäivän kokemukset, tunteet ja ajatukset, jotka voi jakaa toisen kanssa. Kun esimerkiksi työpäivän jälkeen käpertyy sohvan nurkkaan toisen kainaloon - kummasti saavat mielessä pyörivät asiat uudet mittasuhteet, ja tajuaa taas, mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää. Vesimieshän etsii sekä ystävää että rakastettua, ja nimen omaan tuossa järjestyksessä. Mulle mies on siis myös paras ystävä, jonka kanssa puuhastellaan, harrastetaan ja vaihdetaan ajatuksia - rakkautta ja lämpöä unohtamatta.

Jousimieshän on meistä vapaudenkaipuisista se kaikkein vapaudenkaipuisin, ja sulla Golden Spinx näyttäisi sekä aurinko että kuu olevan jouskarissa... Todennäköisesti nautit paljon vapaudestasikin, eikö vaan...? Ota siitä kaikki irti nyt, kun sen aika on. Tulevaisuudesta kun ei koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan  ;)

Hyviä hetkiä toivotellen...
yksi toinen vapauttaan rakastava  :)

Alusta asti suhteemme on ollut sellaista rakkautta kuin pitkään yhdessä olleilla ihmisillä voi olla. Mitään rakastumisen tai ihastumisen vaihetta ei ollut sen kummemmin, vaan tämä tuttuuden tunne, ikäänkuin sitä olisi tuntenut aina. Ja kuitenkin samaan aikaan on kuin olisi tavannut vasta eilen, eli ei koe kyllästyvänsä.

Välillä toki tulee mieleen ajatuksia että voisi vääntää niskat nurin koko häiskältä... Eli ei tämä mitään pehmoisessa pumpulissa pomputtelua ole...

Astrologiselta kannalta katsoen astro.comin analyysin mukaan suurimpana vaarana suhteessamme on ikävystyminen, kun meillä on niin paljon "helppoja" aspekteja välillämme. Toisaalta suhteessamme on myös kuulema paljon loukkaantumisen tunteita astro.comin mukaan, ja onhan niitä ollut.

Mieheni on au-Vaaka ja minä olen nouseva Vaaka, ja luulen että tämä au- ja nousumerkin samuus on aika yleistä parisuhteissa joissa viihdytään todella keskenään. Mutta koska kumppanini Uranus asettuu askendantilleni, ei mitään mahdotonta urautumista kertakaikkiaan pääse tapahtumaan. Miehen aspektit  :aurinko: :aspect_con: :uranus: :aspect_tri: :mars: ja minun  :mars: :aspect_con: :kuu: :aspect_con: :neptunus: tuntuvat välillä vähän rasittavilta... Ei tosiaankaan ihan pystyyn kuolla...

Nuo on ilman muuta tärkeitä ja löytyy kumppanistani :)
ja sitten vielä...
Pitkä pinna minun kanssa :)
en oli mikään helppo luonne ja kun takana on henkistä väkivaltaa isän taholta ja 10v kestäneessä "rakkaus"suhteessa...

Mistähän pallon n 3 miljardista miehestä vielä löytäisi jonkun? Se oli niin selkeää, paitsi ei sosiaalisesti, sen ekan miehen kanssa. Oli niin paljon yhteistä ja ennen kaikkea rakkautta. Avioeron jälkeen asia piti kieltää, ja vaikka yritin sen jälkeen kahden kanssa, ei ole kestänyt. Siksi varmaan tuntuu että ei sellaista enää tapahdu - siksi elää muistoissa. Tärkeää oli rakkauden lisäksi taiteellisuus+yritteliäisyys, usko tai ainakin luettiin henkisiä kirjoja, urheilullisuus, matkailu, toinen kulttuuri, rohkeus, seikkailu, kekseliäisyys - jousimies ymmärsi jousimiestä - tuntui että palapeli loksui paikoilleen. Äkkiä huomaan että muistan rakkaudella, ei sitä aina jaksa olla syyttävällä päällä "miksi jätit minut lapsen kanssa" - ja hän on happy with his life. En oikein ymmärrä miksi asiat meni näin päin vaikka millä menneellä elämällä selittäisi - ja silti, olen kasvanut henkisesti nopeammin kuin hän.

No jään edelleen odottelemaan. On tosin vaikea alkaa enää koetun jälkeen.

Kun elää rakkaudessa, ei koe tai muista kääntöpuolta; yksinäisyys, tai yksinolo, epäilykset, väsymys, viha, halu vetäytyä, se kun ei tunne tai välitä  (vs Itsen rakkausko? "olen onnellisempi yksin" a la kauris?). Se kääntöpuoli ei ole herkkua. En pidä Saturnuksesta vitosessa yhtään.  >:( Tai mikä sen nyt selittää. Rakastin ekaani enemmän kuin vikaa. Naamat vain vaihtuu.. jos voisikin valita, olisikin  runsaudenpulaa oikein..  :) Niin joo Minerva, johtuneeko nousuvaa´asta, en ole koskaan arvostanut yksinoloa enemmän kuin rakkaussuhdetta. Mutta pitänee tässä oppia arvostamaan. Osaan olla yksin, hoidella bisneksiä, mutta..niin no eipä ole kukaan kritisoimassa paitsi pomo.. en tosiaan ole yhtään rakastunut niihin kolmeen-neljään jotka on vuoden sisällä yrittäneet! Asterix, olet onnekas jos olet löytänyt henkevän miehen, siinä mielessä viimeiseni oli limboin esitys.

Pitäisi elää tulevaa kohti, mutta tunneasioissa menen selkä edellä. No niin takas bisneksiin..heips..  :tickedoff: :2funny:

En tiedä rakastanko näitä ominaisuuksia, ehkä arvostus olisi parempi sana tässä kohtaa. Rakastan mieheni sielua. Arvostan hänen uskoaan, suoraselkäisyyttään, rohkeuttaan, välittämistään muista ihmisistä, huolenpitoaan minusta ja lapsista (rapumiehenä hänen huolenpitonsa on joskus liiankin kuristavaa), älykkyyttään, omaperäisyyttään (meillä on outo huumorintaju, mutta ymmärrämme toisiamme ja toistemme "hulluutta"), aktiivisuuttaan, arvojaan ja tietenkin taitojaan seksielämässä. Viimeksi mainittu on tehnyt minut myös mustasukkaiseksi, mutta yritän päästä siitä. Huonoja ominaisuuksia hänessä on kuten meissä kaikissa, mutta ei niistä sen enempää.  ;)

SE, rakastatko sinä kerrallaan vain yhtä?

Miksi luulet että nyt juuri tätä miestä? Eikö muista yksilöistä löydy k.o asioita, sielua tms?

Miten estätte rakkauden valumista muualle :D niin että sitä rakastaa kohdennetusti juuri kyseistä henkilöä, onko avioliitto joku side tms?

Minulle vaan  tulee mieleen kun pari exää ei rakastanut edes itseään, ja yksi sitten koko ihmiskuntaa.. (sen huomas..heh) :coolsmiley:

Elämä on siitä jännä juttu, ettei koskaan voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Kohtalo voi johdattaa meidät eri teille tai vastaan voi tulla kiusauksia, jotka pitäisi voittaa. Sydämen ääntä kuuntelemalla pysymme oikealla tiellä, se on uskollisuutta Jumalalle. Minulle on omaa tahtoani tärkeämpää juuri Jumalan tahto, olkoon se sitten vaikka yliminäni, joka sen välittää. Tässä asiassa on suurin taisteluni ollut egoani vastaan, että sivuutan egoni tahdon tai itseasiassa en sivuuta vaan ELÄN sen läpi. Päivä päivältä saan suuremman varmuuden siitä ehdottomasta rakkaudesta, joka meitä kaikkia odottaa.

Siis hetkonen?

Olen tuntenut monenlaisia Jumalaan uskovia tai ei uskovia. Jotkut oikeuttaa kummalliset tai väärätkin teot uskonsa vuoksi. Mutta tämä ei ollut pointti.

Yrititkö sanoa että miehesi on Jumalan valitsema sinulle? ??? Vai miten vastauksesi vastasi minulle kysymykseen, miksi juuri hän? En tiedä koenko jonkun ihmisen "kiusauksena" vai vaihtoehtona? Ei kai kukaan ole täysin se oikea paitsi kaksoisliekki? En tarkoittanut seksiä kaikkien kanssa vaan miten se on niin tarkasti juuri tämä mies, ja rakastaisitko muita platonisesti tms?

Onko Asterix sinun miehesi jotenkin Jumalan valitsema? Oletko koskaan ottanut muutaman vuoden breikin miehistä ja seksistä, kokenut vaikkapa sielun pimeää yötä tai muuten vain halunnut kasvaa itseksesi?

Jos haluat inhorealistisen vastauksen, niin ehkäpä neuroosimme rakastuivat toisiinsa. Neutralisoimme siten neuroosimme, että voimme rakastaa puhtaammin ja opetella rakastamaan.

Saakohan vastata vaikkei ole varsinaisesti mitään kumppania...  :o

Noh, vastaan kuitenkin.  :)
Ylipäätään tuo mitä rakastat, kuulostaa omaan kokemisen tapaani vähän hassulle sana valinnalle...
Voisin enemmin samoa, että mitä arvostan ja kunnioitan. Rakastamisesta tuossa valikoivassa muodossaan tulee mieleen vain, mihin kiinnyn helposti toisessa, mitä peilaan toisesta, mitä etsin toisesta..
Rakkaus kun minusta on sitten niin kokonaisvaltaista ja ulottuu valinnaisuuden ylikin. Kaikki olen kohdannut rakkaudessa, jossen tietoisesti joka hetki, niin tiedostamattani ja jälkikäteen sen on voinut todeta.

Mutta asiaan. Arvostan ja kunnioitan mahdollisessa kumppanissa omana itsenä aitona oloa kokonaisena inhimillisenä yksilönä, vaikka sitäkin, että joskus teeskentelee, jos tiedostaa, että sekin on osa ihmisyyttä.
Sitä, että näkee ja kokee pintaa syvemmältä joskus edes hiukan tiedostaenkin tai ainakin ymmärtää tiedostamattoman olemassaolon.
Sitä, että ymmärtää, ettei lupaukset kuuluu kuin valehtelijoiden maailmaan.
Sitä, että on kiinni elämän intohimoisessa liekissä.
Noh, olihan siinä jo...  ;)

Rakastatte ja neutralisoitte toistenne neurooseja? No huh. Hah, hauska teksti mulle taas astrocenterista, joka muuten osuu oikeaan  paitti näissä siirappiosioissa. Mistähän minä saan yhtä terveen kumppanin, jonka ei tarvitse neutralisoida minussa mitään vaan kasvattaa vain rahaa ja rakkautta? (Jupiter Venus)

Mirjam, voithan sanoa mikä siinä uudessa tuttavuudessa kiinnostaa?  :laugh:

November 17, 2006
You may feel that the person you love and cherish the most has cooled off, or perhaps even decided they no longer wish to be with you. Don't take the signs too seriously. Those around you will be encouraged to spend some time alone to consider their direction and future moves. Given time and space, your partner will come back to you even more in love then ever.

              voimaa

 :D totta... noh... voisin kirjoittaa, että mikä hänessä kiinnittää huomioni ja vetää puoleensa kuin magneetti..  :D

Erittäin voimakas seksuaalinen vetovoima ja sen kaunis ja intohimoinen ilmentämis tapa  ;D
Syvällisyys, älykkyys, kokonaisuuksien hahmottamiskyky, tarkkanäköisyys, huumorintaju eli voin myös älyllisesti ja henkisesti kokea hänet haastavaksi.
Salaperäisyys.
Tapa pitää minut kokoajan 'epätietoisena' ja laittaa itse tekemään valintani.
Itsenäisyys ja vapauden kunnioitus.
Ja tietty ihan ulkonäkö; kauniit syvät silmät, joiden katseeseen voi upota, huulet, kokonaisuus.
 :D :smitten: :-*

Öö mistä tollaisia löytyy?  :D Paitti en ota jos on skorppari!  :buck2: Olitko taas taistellut vastaan?  :2funny:

Etkö muista, ne vaan tulee...  :D odottamatta.  ;)
Juuh... pitkä henkinen prosessi oli... ehkä vuosia... se 'vastaan taistelu'  ::) Ei skorppari.

Ei vaan mikä tilanne.

Minulla ei tule odottamatta.

On mentävä matkalle hakemaan tai otettava yhteyttä johonkuhun tai tehtävä jotain, ei tule muuten. Esim tällä viikolla olin isossa tilaisuudessa ma ja kokouksessa ti, eikä ketään.

Mitä ihmettä muuten rakastin vikassani? Sehän oli ihan..luulin että rakastin jotain kemioita, koska niin paljon muuta puuttui. Mut.. sittenhän se oli vain dopamiinihuumaa.  :P

Ihan arjessa... siis..(sensuuri iski... eli järki... vai vaisto..) :o

Ymmärrän, mutta minulla exät kun auttoi koneen kanssa, niin kyllä ne oli suhteita jo. Toinen teki sitä just työkseen ja oli harmittavan heikko mm naisille.  ;)  Kumpikin koneauttaja myös löytyi koneitse ja olen kylläst. siihen malliin.  8) Toinen kai puhui naiset pyörryksiin ja vaikuttaa monen mielestä kunnolliselta ja ah niin.. hmm.. salaperäiseltä, itse en ala enää purkinavaajalla availeen skorppareiden kuoria.. :angel:

..pööh..
siis sähkömiehellä piuhat sekasin,
ja kosketushäiriö...

Äläs nyt, heillä kipinöi-  :)

Mullakin aina avaaja kadoksissa.. ;D
Mykkäkoululaiset jätän kyllä luokalle
Kaksos-Junoni vaatii sananvaihtoa,
ettei synny niitä turhauttavia väärinkäsityksiä jatkuvasti..

..ärintyksiä takapulpetissa..
apukoulunvepukat huutaa apua,hiljaa ja noloina..

Kyllä näinkin voi olla..
Mutta miten auttaa jos toinen on siellä kaukana jossain eikä suostu edes kättään ojentamaan jotta ylettyisin..
Minusta ei ole hoivaajaksi parisuhteessa, se on jo koettu etten enää
terapeutti-paapojaksi ryhdy.. ;)

Lemniskata, rakastatko sinä nyt ketään/ kumppania?

Mitä ja miksi? 8)

Rakastan perhettäni, lasta etunenässä..Rakastan läheisimpiä ystäviäni, rakastan itsemääräämisoikeuttani. Ei ole tällä hetkellä "sellaista" kumppania, muttei vielä ole tilaustakaan.. :)

Rakastan myös: Sattumanvaraisia hetkiä ja elämyksiä olivatpa positiivisia tai negatiivisia, vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa, uusia oivalluksia, jne..Mitä milloinkin..

Entäpäs itse, GS?

Tämä oli nyt ihan strictly kumppanuuskysely, siksipä en luetteloi mitään kun en styylaa. Elämässä voi olla jännitystä, muutoksia ja rahaa, sitä ei mikään estä tai hyväntuulisuutta, välillä haikeutta.

Rakkaus pohdituttaa.. jossain määrin.. se voi olla tuo Venus, joka aina pistää aatokset valuutta-romantiikka-axelille..  :buck2: :coolsmiley: kun se näkyi minulla olevan vahvin planeetta kartalla, sitten Aurinko ja Jupiter.  :venus: :aurinko: :jupiter:  :uranus: < samat miehelle kiitos.. vaakaa leijonaa jousimiestä veskaria.. ainakin-

Rakastan hanen suorasukaisuutta, optimistia ja lopuntonta hyvyytta ja ..hajamielisyytta..

Rakastan häntä sellaisenaan kuin hän on.  :smitten: :smitten: Vaikka toki välillä jotkin piirteet/tavat sapettavatkin.  :tickedoff:

Rakastan,rakastan sitä mikä oli tarkoitettu! Rakastan, sitä mikä oli tarkoitettu edellisissä elämissämme.Rakastan sitä, että kohtasimme tässä elämässä. Rakastan sitä, mitä hän minulle opettaa hyvinä ja huonoina päivinä. :)

Olkoon kanssanne RAKKAUS, VALO JA VOIMA!

PS.Sanaya Romanin Sielunrakkaus on ihana kirja.

Mielenkiintoista lukea tätä topicia. :)
Muuten moniko teistä tuntee sen energian,
joka vallitsee sinun ja kumppanisi välillä?

Tarkoitan siis sitä uniikkia athmosfääriä, energiaa
välillämme(-nne),
joka on aina erilainen eri ihmisten kanssa
ja aina hyvin uniikki ja toista samanlaista ei tule koskaan
olemaan jonkun muun kanssa,
mutta aina se vain syttyy joidenkin ihmisen kanssa?

En sanoisi sitä rakkaudeksi, voin toki olla väärässäkin,
mutta mielestäni se on energia, joka ikään kuin kuuluu
yhteiseen auraan aivan kuin olisi vuoltu samasta puusta
ja sen voi tuntea jo pelkästään ystävyyssuhteissakin. :)

Se on mielestäni yksi energia rakkauden rinnalla,
joka tekee mahdolliseksi sen, että hyväksyy toisen sellaisena
kuin hän on, virheineenkin. :)

Selitänköhän ihan selkeästi tätä..? :idiot2:

Selität, se on upeaa kun sitä kokee, harmi vaan että se ei ole minulla nyt "päällä" mutta varmaan tuloillaan. En halua kokea enää seuraavan  kanssa että hän kieltää sen, onneksi näin kävi vain yhden kanssa.

Se on sähkön kaltaista energiaa, *pam* kaikki ei saa sitä kokea. Eka mieheni pelkäsi eniten ettei kokisi sitä enää - ja hän ja vika mies, virheineen kaikkineen, oli kovasti saman näköisiä ja samoissa hommissa ja se energia oli siinä, ja kyllä he sen aistii vaikka kieltäisivät. Ei sitä ainakaan voi teeskennellä kuten olen huomannut.  8)

Sehän tässä just on hämminkiä tuottanut kun kolme sellaista on kadonnut.

Minä nimenomaan olen aina 'perustanut' pitkälti näiden energioiden ja fiilisten tunnusteluun ja minusta se on ehkä jopa 'parasta antia'... tai no, ehkei ihan... mutta joo... en tiedä tarkoitanko samaa mistä Asterix kirjoitti, mutta uskoisin ymmärtäväni, en tiedä...
Ja tosiaan sen voi aistia muidenkin välillä... mutta tiestysti se omakohtainen on sitä jotain..  :-*

Kaunista omalla kohdalla, kaunista nähdä muiden välillä...  :angel:

Todella noissa sopivissa energioissa varmasti on peraa-silloin kauan sitten kun tapasin tulevan mieheni Italiassa aivan vahingossa se energia meni lavitseni=jonkinlainen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta-energiaa.

Rakastetuksi tulemista, saada rakastaa toista, turvallisuutta, kommunikointia, hullutteluita (meiän omia juttuja), kaikkee mitä arki tuo tullessaan, seksiä (kukapa ei), hyväksyntää itseään minua ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Koko ihmistä just semmosena kun hän on, mitään siitä muuttamatta. :smitten:
Yhteistä taivalta takana 15 vuotta, vaikka minä olen kauris ja mies oinas (kummatkin oppikirjan mukaisia).Vaikka uskonkin tiettyihin sääntöihin astrologiassa ei ne aina pidä niin paikkansa. :uglystupid2:

Gs, toivottavasti löydät vertaisesi ihmisen rinnallesi, kaikilla kuuluis olla ihminen jota rakastaa ja joka rakastaa sua. :smitten:

Monenlaista, monenlaista...

Kun tulin mieheni tupaan täällä metsässä, kiinnitin heti huomioni siihen, että kaikki ovet olivat auki. Hän yleensä jätti ne auki. Vieläkin jää joskus ulko-ovi yöksi auki.
 
Ne eivät olleet pelkästään auki, vaan ne eivät pysyneet kiinni. Kaikkien komerojen, kaappien jopa sähköhellan uunin ovi ei pysynyt kiinni. Osa oli rikki.

Kyllä minä harmistuin. Taisin moklattaa.

Mutta sitten huomasin erään hyvin tärkeän seikan. Ovi auki oli eräänlainen symboli. Sillä mieheni sydän ja mielikin olivat yhtä auki, niin minulle kuin kaikille minun ystävillekin tulla ja olla.
Sitä opin arvostamaan miehessäni, eikä enää haittaa ne ovet. On tullut laitettua jokin uusikin ovi. Avoimiksi. :smitten:

Metsässä?

Juu, luon juuri sellaista kuviota  paperille itsestä, existä ja heidän vanhemmistaan.. jonkinlainen vajavainen sielunkumppanikuvio syntymävuosineen, on tässä vielä palasia löytymättä. Kadun kai hieman kun kerroin ekan miehen äidille miten kova kohtalo miehellä oli kun vanhemmat jättivät, ehkä äiti ei mielellään sitä tehnyt, mutta minä sitten noukin sirpaleet. Silloin en kai voinut olla kertomatta..millainen on seuraavan äiti, kun edellisen äiti oli jo kuollut, millaiset exät hänellä heh?

Eikös mies etsi jotenkin äitiään=rakastaa äitiään kumppanissaan, sitä minä vaan että josko jotenkin muistuttaisin sitä äitiä vaikka ulkoisesti tai jotenkin.. :coolsmiley: Kaikilla exilläni veljiä, mm yhdellä kauris.. veljet aina kunnollisia.. hmm.. jos seuraavalla olisi vaikka rakas sisko tai äitisuhde kunnossa, olisi jo parempi pohja.

Miten kuvio täydentyy.. myöskin miehellähän pitäisi olla isäkuva kohdallaan, että pystyisi olemaan isä/perheenpää. Missä vielä nykymaailmassa on tällaisia.. moraali löystyi joskus.. 60 luvulla..

(http://www.mgcpuzzles.com/mgcpuzzles/artgallery/Jane_Wooster_Scott/Lithographs/images/pursuits_of_the_past_B.jpg)

Mie olen huomannut, että meidän suhde on parhaimmillaan hiihtokautena :idiot2:
Jotenkin se vaan on niin, tässä oli jo väliin niin hiivatin nihkeä aika, mutta kun päästiin suksille, niin avot! Miun mies on kerrassaan paras hiihtotoveri minulle. Mieluiten hiihdän joko hänen kanssa tai sitten yksin.
En ymmärrä mikä sen selittää, että heti tuntuu tilanne paranevan kun päästään ladulle. Kuulostaa tietty tärähtäneeltä... :D

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/20/Airforce_skiing_at_keystone_colorado.jpg/300px-Airforce_skiing_at_keystone_colorado.jpg)

Voisin rakastaa laiskasti sporttista..  :P

(http://static.fotolia.com/photos_mini/2006-07/300_F_373955_bISkYr9Acl4EByH4j2CUIbuCVnbl3i.jpg)

Tokihan sen tunnistaa, ja kuten sanoit, myös ystävien välillä sen tietynlaisen yhteenkuuluvaisuuden energian tunnistaa. Samoin tietysti "käänteisenä" sellaisten ihmisten kohdalla, joiden kanssa ei oikein tule toimeen.

Astrologiassahan on mahdollista tehdä ns. suhdekartta (Astro.com:issa Composite chart). Se kuvaa osaltaan tuota "kolmatta energiaa", joka syntyy kahden yhteensulautumisesta.

Nyt kun tähän aiheeseen tuli osallistuttua, niin vastattakoon myös että kumppanissani rakastuin aikoinaan hänen älykkyyteensä, mutta myös herkkyyteensä. Oikeastaan rakastuin häneen jo ennen kuin fyysisesti tapasimme, koska vaihdoimme ensin pitkään ajatuksia meilitse, ystäväpohjalta. Itse asiassa jos olisimme tavanneet jossain baarissa tms., tuskin olisimme koskaan tehneet yhtä syvällistä tuttavuutta toistemme kanssa. Hyvin todennäköisesti olisimme vain kävelleet toistemme ohi.

Ulkonäöllisesti on hauskaa, että hän muistuttaa itse asiassa paria sukulaistani - tai näin ovat muut sanoneet, itse en asiaa tietoisesti huomannut. Kieltämättä ainakin erään äidin puolen serkkuni kanssa hänellä on yhdennäköisyyttä. Kuulemma muistutamme myös toisiamme jollain tapaa, osaksi koenkin että hän on kuin minä jos olisin mies. Kerran myös metrossa aivan uppo-outo mummo kysyi, olemmeko sisarukset, kun olemme niin samannäköisiä (!). ;D En sitten tiedä, oliko tämä näitä elämän outoja yhteensattumia vai mitä, mutta emme nyt mielestäni kuitenkaan NIIN samannäköisiä ole, että sisaruksiksi voisi luulla. Onko teillä muilla kokemusta tästä ulkonäöllisestä samanlaisuudesta? Useinhan sanotaan, että ihminen valitsee "tutunnäköisen" kumppanin, tai että pariskunta alkaa vanhemmiten muuten muistuttaa toisiaan. ;)

Rakastan ja välillä vihaan sitä ihmeellistä kykyä keskittyä hänen mielenkiinnonkohteisiinsa aivan älyttömän intensiivisesti. Hän ei silloin kuule eikä näe mitään muuta  :smitten:

Kunhan suhde on jossain aika kärjessä kiinnost. kohteissa..

Tapasin kumppanini netissä ja normaaliin baari-illan bongaukseen verrattuna tutustumiskaava on kovin erilainen. Tulee kiinnitettyä huomiota ihan eri asioihin. Keskustelun on todellakin sujuttava tai kiinnostus loppuu lyhyeen. Ja harvassa ovat ne miehet, jotka netissä keskustelemalla saavat minut kiinnostumaan. Yksi löytyi ja siitä pidän kiinni. :smitten:

Rakastan hänessä älykkyyttä, huumorintajua, ymmärtäväisyyttä, ajoittaista poikamaista innokkuutta, huolenpitoa, tapaa ajatella, sinnikkyyttä, hellyyttä, itsekuria.
Ajattelemme ja pohdimme asioita hyvin samalla tavalla, mikä auttaa kommunikoinnissa. Kumppanini tasoittaa minussa ajoittain (hah ;)) ilmenevää levottomuutta ja ailahtelevaisuutta.
Rakastan hänen turvallista syliään, tapaansa ottaa tilanne hallintaansa kun minua ahdistaa. Rakastan sitä, että hän osaa ja uskaltaa näyttää tunteensa, heittäytyä, olla vietävänä. Rakastan miestä hänessä; turvallista, suojelevaa, vahvaa tuttua kotia. Rakastan myös hänessä olevaa pikkupoikaa; innosta puhkuvaa, virnistelevää, leikkimielistä, rutistettavan suloista herkkyyttä. Rakastan häntä. :-*

Kumppanini on persoonallinen, miehekäs ja ihana. Joskus aika kipunoiva. Hänelle voi nauraa (siivosti ja mielellään salaa, niin ettei hän huomaa).Sopiva vakka tälle kattilalle. Poing!  :crazy2: :uglystupid2: :smitten:

Onhan se toki... Mutta on vain huvittavaa kuinka ihminen voi keskittyä esimerkiksi sotaelokuviin niin paljon, ettei hän yksinkertaisesti vain kuule eikä näe. Ja kyllähän tässä miehessä on paljon muutakin mitä rakastan, mutta jääköön ne salaisuudeksi  ;)

ai että tätä topicia on IHANA LUKEA!

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Hmm.. sotaelokuvat ja harrasteisiin keskittyminen.. ei tule hyviä muistoja.. jatkan töiden tekoa..

No joo, nyt yrität kyllä vierittää omia muistojasi minun kokemuksiini.
Ihmiset keskittyy asioihin, mutta toiset vaan intensiivisemmin. Teenhän itsekin omia asioitani, mutta erona on se ettei minun keskittymiseni ole niin intensiivistä, etten kuulisi tai näkisi sinä aikana mitään muuta eli joskus olen jopa kateellinen moiselle keskittymiskyvylle.
En ymmärrä ollenkaan suhtautumistasi tähän asiaan, koska kyse on kuitenkin minun suhteestani. Olen kovasti pahoillani jos olet kokenut toiseksi jäämistä suhteessasi, minua vain pistää vihastuttamaan se miten käyt arvostelemaan minun tykkäämisiäni.

...sitä että hän 'läpivalaisee' itseni itselle kunnioittaen, mutta suoraan!  :smitten:

Luepa tarkkaan nyt. En ole arvostellut tykkäämisiä, sanoin, minulle ei tule hyviä muistoja. Eihän se mitenkään estä tai arvostele sitä että sinä pidät k.o. asioista jossakussa.

Eikä kaikki exät toimineet niin. Pari ekaa otti juttuihinsa mukaan, toimimme yhdessä - toka korosti miten suhde tulee aina ekana. Ehkä se on kartallani olennainen tekijä. Yhteistoiminta mihin eräs ei pystynyt.

Kirjoitetusta tekstistä voi asioita ymmärtää todellakin väärin, sitä en kiistä. Mutta joka tapauksessa mielestäni vertasit aika "raa'alla" tavalla exäsi toimintaa mieheni toimintaan.
Itse olen niin itsenäinen eläjä, että en kaipaa jatkuvaa yhdessä oloa, mutta se ei poissulje sitä, etteikö me toimittaisi yhdessä. Tässä kyseessä on kuitenkin piirre joka minua ihmetyttää (ihastuttaa ja vihastuttaa) kerta toisensa jälkeen: intensiivinen keskittyminen.

Vaikuttaisiko tuo nouseva neitsyt että tartut joukkarin heittoihin liian tiukkaan.. :jousimies:

Rakastan kumppanissani mm. sitä, että hän auttaa minua kasvamaan henkisesti, on tukenani silloin kun todella tarvitsen ja hänen kanssaan voin keskustella hyvin syvällisiä asioita.  :smitten:

Lisäksi näin nautinnollisena Härkänä voisin mainita hänen erinomaisen ruuanlaittotaitonsa ja sen, että seksi hänen kanssaan on perin nautinnollista.  :-*

Sama juttu Elektra..
Nautinnollisena harkana rakastan myos mieheni laittamia herkkuja  :P

Tartun ylipäätään ihmisten sanomisiin ja tekemisiin helposti, jos ne mielestäni ovat jollain tavalla "arveluttavia". Neitsyt tekee minusta tarkan ainakin siinä, kuinka tartun erilaisiin asioihin. Toisaalta merkkarini jouskarissa saa minut sanomaan sen mitä ajattelen.
Jep, mutta tämä menee jo off topic...

Rakkaani on uskomattoman kiltti, vastuullinen ja kunnianhimoinen.
Hän pistää aina muut ihmiset itsensä etusijalle.

Paljon lämpöä, läheisyyttä ja hellyyttä, enemmän kuin pysyisin itse koskaan antamaan. Opettelen häneltä :smitten:

Mites, onkohan täällä foorumilla ollut vielä osiota, missä voisimme tuoda esille asioita, mitä kumppanisi sinulle opettaa-> miksi luulet, että olette yhdessä ja mikä on sen tarkoitus?

Ei ainakaan äkikseltään tule mieleen. Ja jos joskus on ollutkin, ei haitanne jos siitä jutellaan uudelleen. On kutenkin paljon uusia astrolaisia tullut mukaan. Aloita ihmeessä topic siitä aiheesta. Hyvältä kuulostaisi!

Olisi mielenkiintoista löytää hellä mies. Kuulostaa ihmeelliseltä. Jos tässä lumimaassa saa vielä tarpoa, sängynlämmitin olis.. kiva.

Tässä kunnianosoitus romanttisuudelle!

Kun tulen kotiin, on kahvi katettu pöydälle. Hellassa raasu ja kynttilä palaa pöydällä. Ukko ja kissa siinä jo istuvat. Odottamassa.

Vaikka on ollut kuinka raskas työpäivä, sulaa se oitis ja unohtuu. :smitten:

Hellyyttä ja läheisyyttä..
Nauravia silmiä jotka tummuvat kun hän katsoo minua rakastaen.. ja tuo rakkaus kuvastuu kaikissa pienissä arkisissa asioissa..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

GS
kAIKKI HYVAT ASIAT TAPHTUU KUN LAKKAAT ODOTTAMASTA TAI AJATTELEMASTA NIITA!!
Olet jousimiesmaisen suora.

En jaksanut - vielä ainakaan - lukea koko ketjua läpi, mutta haluan silti heittää tänne oman näkemykseni. Tosi mielenkiintoinen kysymys, vaikkei nyt välttämättä suunnattu juuri mun kaltaiselle, jonka parisuhde on vasta tapailuasteella. Mut me on kuitenkin tapailtu jo pari vuotta (jona aikana erottu n. viis kertaa  :-[), ja sinä aikana on kuitenkin nähnyt toisessa hyviä ja huonoja puolia...

Meillä on ollu siitä ihana suhde, että alkuhankaluuksien jälkeen ne toisen hyvät puolet alkaa tulla esiin pikku hiljaa (huonot tuli heti alkuun), ja tuntuu että rakastun päivä päivältä enemmän. Rakkaani on tavallinen työtätekevä mies, hellä ja ymmärtäväinen (on kestäny multa vaikka mitä, kun oon epävarmuuksissani kiukutellut ja haukkunut häntä tosi rumasti :( ), hänelle vaatteet, ulkonäkö ja ikäero ei merkitse mitään, vaan pitää musta sellasena kuin olen. Tuntuu että hänen seurassaan saa olla oma epätäydellinen itsensä. Hän ei lirkuttele tunteista, ja niinpä tuntuu ihanalta, kun hän joskus sanoo jotain kaunista. Oikeesti tätä onkin hirmu vaikea kuvata sanoin, mutta oon alusta asti (eka tekstarista) tuntenut että hän on mulle se oikea. Kun on oltu erossa, oon ollu ihan hukassa, koska on tuntunut, etten ikinä löydä ketään toista, jonka haluaisin.

Oon ollut aina kärsimätön, odottanut että toinen on heti valmis kertomaan mitä haluaa jne. Tää suhde on näyttänyt mulle, miten ihanaa on edetä hitaasti ja varmistua päivä päivältä siitä, että tässä on se mitä haluan. Vasta reilun kuukauden oon osannut täysin luottaa (entinen suhde tuhos sen puolen minussa täysin), ja tuntuu käsittämättömän hyvältä, kun ei tarvitse koko ajan jännittää ja hermoilla, koska nähdään tai milloin tulee viesti. Viikot vaan menee, ja tekstarit tulee odottamatta, rakas ilmestyy oven taakse kaikki se hellyys silmissään, ja mä saan uskoa, että lopulta tää on totta  :smitten:

Mutta niin, mitä hänessä rakastan? Sitä tunnetta, että hänen seurassaan olen kotona.

Life is what happens when you do other things?

diamond olen kokenut että noin käy bisneksissä, ei toistaiseksi henk. koht.. sama se...

Ja viimeiselle, olispa kummallista olla kuukalat.. au joukkarin pystyn vielä ymmärtämään!  :2funny: :smitten:

Hiukan off topic, mutta täytyy kysyä: tähän ketjuun kirjoittaa vain naiset eli eivätkö miehet siis rakasta kumppaniaan vai onko vain miehet yleensäkin rakastettavia olentoja? Suomalainen mies ei puhu enää sen jälkeen, kun kerran on mielipiteensä ilmoittanut? Muita mahdollisia selityksiä?  :knuppel2:

Tosi juttu muuten, että omakin ukkoni sanoi ettei meinaa joka päivä rakkaudesta puhua. Mutta ei se haittaa, kun pussaa kuitenkin ihan yhtenään. Sen takia ukkoa onkin tosi helppo rakastaa, kun on fyysistä läheisyyttä pilvin pimein, mutta toisaalta ei roikuta toisissamme kuitenkaan. Ei siis tarvi toisiltamme kysellä lupaa iltalomille, mutta rakastava halaus kotona aina odottaa, kun tänne eksyy. Tai oikeestaan... taidetaan olla sen verran raggareita, että halitaan vaikka Prisman käytävällä.   :smitten:

Ei taallakaan joka paiva "puhuta ja pussata"-kun rakkaudesta ei paivittain puhuta, mutta kun sen sitten joskus sanotaan niin sita myos tarkoitetaan-eiko niin?

Mieheni haluaisi kirjoitella täällä,
mutta suomenkieli ei oikein taitu. ;D

Olen kääntänyt hänelle joitain topiceja
ja häntä turhauttaa, kun ei voi oikein vastata. ;D

En tiedä miten tuo hänen ilmaisun tarpeensa voisi
hoitaa, hän kirjoittaa englanniksi minun profiilillani
vai autan häntä luomaan ja käyttämään suomenkielistä
manuaalia oman profiilin luomiseksi ja hallitsemiseksi? :idiot2:

Joka tapauksessa joutuisin kuitenkin kääntämään kaikki topicit,
joten mitä tuolla omalla profiililla sitten tekisi? :idiot2:

Voi harmi Asterix, kun miehesi ei osaa Suomea. Saataisiin edes yksi miekkonen kommentoimaan. Oma mieheni kun ei tästä astrosta oikein innostu... Toisaalta voisihan jokainen "haastatella" omia miehiään, että mitä sinä minussa nyt rakastatkaan ja sitten julkaisisi "haastattelun" täällä. No juu... Ihan hassuja höpötän...  ;D

Huhuu astromiehet kommentoimaan!!!  :)

asterix
miks suotta turhautua,
jos kerran englanti taipuu?
kai täällä sen verran ymmärretään,
ja kuka ei ymmärrä niin jättäköön väliin,
onhan täällä pilvin pimein lainauksia englanniksi joista ei edes lainaajat tunnu aina ymmärtävän höykäsen pöläystä...
siis
ei ainakaan turhautua tartte,josta tuosta kiikastaa..

Yeah, I agree with Nikki.  :coolsmiley:

Hyvä kasata täältä kaikki kommentit että mitä ominaisuuksia miehessä pitäisi olla niin että niitä voisi rakastaa.

Muistan kyllä mitä entiset sanoivat rakastavansa minussa. ::) Ja niitä asioita oli paljon ulkonäöstä, luovuudesta, henkisyydestä..

Kaiken mitä teet toiselle teet itse asiassa Itsellesi.

Jos et rakasta itseäsi et osaa rakastaa toista (todettu exien kanssa).

Tuntuu että vaikka olen palstalla kirjoitellut "teille" niin teinkin sen kaiken Itselleni. Simbsalabim.

Siinä on vielä se jippo jäljellä että jos kaiken tekee Itselleen.. niin muiden pitäisi olla osa itseä.. jopa jonkun miehen.. jossa rakastaa joko täydentäjää tai itsensä ominaisuuksia.  :-* Minun sisällytettävä toisen ominaisuudet?

Osaatteko rakastaa itsessä ja toisessa olevaa kylmyyttä, ilkeyttä, itsekkyyttä..

Pitää sanoa että jos tällaisen listan kanssa alkaisin kulkea, menisi vielä vaikeammaksi.

Ja muuten miksi joku on toisen kanssa juuri 8, 15 tai 26v? Onko se jokin kiintyminen toiseen ikäänkuin samaa mixausta ei löytyisi toisesta tai toinen ei löytäisi muista? Mitäs jos kumppaninne ottaisivat vieressä istuvan henkilön, josta löytyy about sama miksaus mutta joku uutuus?

Siis vaatimuslista/42 ominaisuutta:

ymmärrys itsekuri  ajatustapa kodin turva luottamus tukeminen ystävyys seksi innostus rakkaus kunnioitus keskustelu huumori mielenkiinto henki sielu kokkaus henkinen kasvu lämpö äly herkkyys miehekkyys vastuu ulkonäkö optimismi aitous voima omaperäisyys itsenäisyys syvällisyys pitkäpinnaisuus se mikä on tarkoitettu kilttiys hulluttelu luovuus hidas eteneminen usko rehtiys hellyys kilttiys

Mistähän kohdasta minä alkaisin karsia?? Seuraako siitä mitään hyvää? :coolsmiley:

GS.. toi kaikki niin totta..  ;D
Jos tuollaisen listan kans kulkis.. silloinhan elämä olisi täynnä ennakko-odotuksia, jotka ei koskaan toteudu.. ei ainakaan samassa ihmisessä.. :2funny:
Olen aina luottanut vaistoihin.. joko kaikki toimii tai sitten ei.. periaatteena on, että jos täytyy "rautalangasta vääntää mallia" miten suhde toimis, niin silloin se ei toimi.. vähän kärjistettynä..  ;)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

No katsotaan, mitä hän tuumaa. :)

Miksi karsia mitään? Minä ainakin olen ahne. Sanoin ukolle jo toisilla treffeillä, että ´minä sitten haluan aivan kaiken paitsi sinun vapautesi´. Eihän tässä tartte muuta kuin hyväksyä kaikki eli toinen sellaisen kuin hän on. Ai onko se helppoa?   :2funny:   ;D     :idiot2:       :tickedoff:     :smitten:   Ei välttämättä helppoa...

NIINPÄ! Ja eikö rakkaus ole juuri sitä että hyväksyy toisen sellaisena kun on sen jälkeen kun on ensin hyväksynyt itsensä sellaisena kun on!!

Mitä arvostan kumppanissani. Ensinnäkin sitä, että hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen eikä yritä muuttaa minua joksikin toiseksi ihmiseksi. Tuo osoittaa jo rakkautta jollakin tavalla. Mutta tuossa on ISO edellytys, pitää ensin hyväksyä itsensä.

"Luottamus, Tukeminen, Ystävyys, Hellyys, Rakkaus ja Kunnioitus".. Tuota lainasin yhdestä kirjoituksesta. Nuo ovat varmasti ne seuraavat asiat mitä rakastan omassa kumppanissani.

Pakko myöntää, että joskus tuntuu siltä että tahtoisin hänestä vain eroon. Onneksi ovat vain hetkellisiä tunteita. Vaikka eron ajatukset joskus käy mielessä, niin olen kuitenkin onnellinen enkä lähettäisi häntä  tiehensä. Hänessä on siis todellakin jotain mitä rakastan, uskon todellakin siihen.  :smitten:

Minä rakastan miestäni hyvine ja huonoine puolineen, no, joskus rakastan joskus vihaan. Välillä on pahojakin kriisejä ollut, mutta jokin sitä vain yhdessä pitää. Minun mielestä parisuhteessa on joskus aikoja kun riidellään ja mökötetään, mutta sitten tas rakastetaan ja hellitään. Muita miehiä ei tee mieli edes katsella sillä silmällä. :smitten: