Astro Foorumi

Hei!

Onhan tuttu sanonta: Se on puhdasta energianhaaskausta!

Kun on oikein paha keli ja monta asiaa päällä, tunnen aina sen olevan yhtä tyhjää energianhaaskausta. Se kun ajaa autoa ja joutuu kiinnittämään siihen kaiken huomionsa pysyäkseen tiellä ja nähdäkseen kaiken, varsinkin näillä mutkikkailla metsäteillä. Kun se taas on toisenlaista kaupungin vilinässä taikka suurilla teillä, omat huolensa siellä.

Mutta mukavuudenhaluahan se...mietinkin, että tuntisinko sen energianhaaskautena, jos olisi pakko pyöräillä tuo kymmenen kilometrin matka edestakaisin kaikkine kasseineen. Energiaa menis vielä enemmän, mutta olisin terveempi, riskimpi ja ehkä 'nuorempi'.

Sekin joskus käy, mutta valitsin auton.  :(

Mitä te teette sellaista, joka teistä tuntuu 'energianhaaskaukselta'?
Mutta jolla asialla on varmaan se toinenkin puoli.  :coolsmiley:

pimiää,märkää,sohjoa ja liukasta,
pyöräilty tänäänkin 24 km työmatkoja,
mieluusti oisin autossa istunut,
mutta sitten kun rättipoikki väsyneenä tulee kotiin,on jotenkin hyvä olo
ja tietää että tuon fyysisen haaskauksen voipi ottaa taas takaisin
nukkumalla vapaapäivinä niin kauan kuin sielu sietää..
just aattelin energianhaaskausta yhtenä päivänä ja mieleen tuli kuivausrumpu jostain syystä..
katuvaloja täällä taajamissa pistäisin pimiäksi,
eikä haaskaukseen voi aina vaikuttaa vaikka haluaisikin,
tämäkin vanha talo lämpiää sähköllä,
uunia mieluummin lämmittäisin enkä harakoita katolla

Energianhaaskausta on minulle turha asioiden murehtiminen, vihan ja kaunan kantaminen yms. "negatiivinen" asenne elämään. Ihminen on toki kokonainen kaikkine tunteinensa, myös näine negatiivisine mutta kuitenkin... Niille ei kannata antaa liikaa valtaa ja jättää niitä "päälle", kuten ei valojakaan kirkkaalla auringonpaisteella. Sekin on energianhaaskausta.  ;) ;D

Ihailuni, Nikki!

Kulutat energiaa, mutta tiedäthän, mitä roppasi saa siitä.

Kyllä minäkin aina syksyisin ja keväisin yritän pyörällä. Mutta...hankaluutena että pitäisi ehtiä kahteen paikkaan tuossa välillä, siis aika ei anna myöten. Ja myönnän, välillä se mukavuudenhalu.

Mukavuudenhalu se kotonakin vie tuota rahallista energiaa ja haaskaa maaäidin varoja. Pikkuvaloja ja tiskikone...pahetta, pahetta.

Miten hyvä vertaus sinulla tuossa lopussa, Rakkauden enkeli!

Myönnän itsekin, että surin viisi vuotta tiedostaen myöskin sen, että silkkaa tyhmyyttäni ja ymmärtämättömyyttäni kannan jotain, minkä pitäisi osata jättää. Kuinka siinä tunteekaan olonsa raskaaksi, sillä energiaa kuluu 'harakoille'. Voi pyhä luoja se helpotus, kun siitä pääsi irti. Olen kiitollinen jollekin voimalle (minkä nimen sille nyt antaisinkaan).

Kunpa oppisimme käyttämään omaa energiaa tasapainoisemmin.

On energianhaaskausta vetää kauheet kännit ja märehtiä itsesäälissä.

Tosi on. Kukahan siitä hyötyy? Alko kai ainut.

Ainakin sitten jälkikäteen ajateltuna.
Joskus se voi olla "puhdistavaa" ja sitten jossain vaiheessa sitä ajatteleekin että hei, voihan asiat olla huonomminkin.
Pitäis vaan aina osata ajatella asioiden positiivisempi puoli.
Vaikeaa se on, mutta tämähän on vain elämää ja sitä on vain osattava elää vaikka joskus tuntuisikin vaikeelta ja tekis mieli luovuttaa.
Mutta olisko se sen arvosta, koska ei voi tietää mitä huominen tuokaan tullessaan. Elämän suurin rakkaus, mahtava työ tarjous, upea seksi kokemus tai ihan vaan vaikka pala suklaata.
Puhunko paskaa? Ei sillä niin väliä, sanomisen tarve on vain niin suuri. Yöllistä Jinxin filosofointia.

Hei Jinx, kyllä se yöfilosofointi on munkin vahvuus (heikkous?).

Onko se niin, että välillä pitää kuin vyötä löysätä tai antaa päästää, sitä energiaansakin haaskioonkin? Eihän se rahakaan muuta mitään, jos se pankissa makaa.

Tarkoitan että jotakin pitää olla liikkeellä. Liikkeellä silloinkin kun ryömii pohjamudissa. Toivoa ei vain saa menettää. Viisas tietää, että elämä on aaltoilua. Ei tasaista.

Muuten. Meneekö se energia johonkin hukkaan? Jos se meniskin johonkin tarvittavaan asiaan? Ja sitten jotakin uusiutuu. Olen joskus kuullut, että ei energia katoa, se vain liikkuu ja muuttuu.

 "Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee."
Niinpä niin. Miksi pingottaa kokoajan.
Pitää myös muistaa ottaa rennosti ja jos on kamalan paha olla niin asialle voi tehdä jotain..

Ei energia mene hukkaan! Nukkumalla voi taas latautua uutta päivää varten.. Tuo energian tuhlausta -juttu on vain ääri laiskojen ihmisten juttu jotka eivät viitsi itse tehdä pikku asioita...
Esim. "Haetko kulta kaljan kaapista? En viitsis itse liikahtaa tästä sohvalta kun on niin hyvä asento (tai kun se on niin kamalaa energian tuhlausta ja sie oot jo valmiiks jalkeilla).

Ihmiset vaan märehtii pikkuasioiden perään...
Eipä sillä joskus sekin on hyvä juttu, joskus taas ei...

No jos nyt oikein ahtaasta kulmasta katson, niin...

joskus siivoaminenkin on minusta energiantuhlausta.

Kun on luovalla päällä. ::)

Hyvä kysymys! :)
Ei se energia mielestäni suinkaan hukkaan mene,vaikka pohjamudissa möyriikin.

Juuri sillä hetkellä voi siltä tuntuakin kun on siellä aallon pohjalla.
Vaan sieltä noustaan taas ylös yhtä kokemusta rikkaampana.
Olemme saaneet oppia jotain,josta saamme voimia,energiaa seuraavan haasteen edessä.

Minulla se ainakin toimii juuri näin.Aina kun jotain ikävää tapahtuu,muistaa että selvisin siitä ja siitäkin surusta,menetyksestä,virheestä,,Siis selviän tästäkin
Sillä sitä taas mennä porskutetaan eteenpäin! :smitten:

Pysähtyneessä tilassa sitä pakostakin tulee miettineeksi kaiken tarkoitusta.Ilman haasteita ei koko energian olemassa oloa edes huomioisi!
                      :angel:

  :)

Niin,en minäkään mitään vastentahtoisesti tee.Tietenkin ne asiat,jotka on ihan pakko hoitaa,vaikken millään haluaisi.
Mutta johan on helpottunut ja energinen olo,kun nekin on saanut tehtyä. :smitten:

Tarkoitin lähinnä sellaisia asioita,jotka vaan eteen tulee ja ovat silloin rankkoja.Opetusta vaan ja joskus ne niin kamalilta tuntuneet asiat,näyttävät jälkikäteen hyvin pieniltä ongelmilta.

Koko aikaista tämä oppiminen täälläkin,mutta vähän alkaa päästä jyvälle! :D

Vastentahtosesti?

Kyllä minä sitäkin teen. Ja varsinkin silloin kun olen oikein alamaissa. Juonnan itselleni jonkun projektin vain sen takia että pysyn 'pystyssä' ja pakotan itseni sitä tekemään. Sitten kun on saanut sen tehtyä, tuntuu kuitenkin hyvältä. Onkohan siinä jotakin väkisten energiaan tarttumista tai jotakin...

Mietinkin mitä olisi tapahtunut, jos olisin vaan ollut siellä maassa.
Tuleeko sitä voimaa, jos vain on ja odottaa?

Kuullostaa hyvältä, Mondo!

Kyllä vaan, pahimmat energiasyöpöt jännitys ja pelko! Miten taistella niitä vastaan?  :tickedoff: :-[

Kyllä minun kohdallani on paras vaan levätä silloin.
Kun on väsynyt ja haluton,on kai lepokin tarpeen.

Tarkoitin noilla vastentahtoisilla asioilla esim.paperitöitä,tai että pitäisi jonain tiettynä kellon aikana olla esim.jossain virastossa,lääkärissä tai vastaavassa. :buck2:
Ja suoraan sanon,että useammin kuin kerran,olen soittanut ja siirtänyt aikaa.Ja paperit haetaan viimeisenä mahdollisena YÖNÄ! :idiot2:

Ei kai ole hyväksi jäädä pitkäksi aikaa petiin,mutta parin päivän täydellinen lepo on joskus kaikille hyväksi.
Kyllä se kehomme kertoo,mitä haluaa.Ja ei aina tarvitse maatakaan,vaan tehdä juuri sitä mikä innostaa.Vaikka seurata lintulaudalla käyvää vilinää. :smitten:

Luulen,että on jotain ikivanhaa perua se,että perin on laiska immeinen joka vaan itselleen elää.Iskostettu jo hyvin pienenä meihin.
Ahkeruus ja osaaminen olivat ennen se ihmisarvon mittari.Valitettavasti vieläkin,ainakin suurimmalla osalla vanhuksista.