Astro Foorumi

Mielenkiinnosta kyselen kuinka moni on kuollut unessa ja millaisissa olosuhteissa? Itse olen hukkunut, taittanut niskani ja minua on ammuttu. Ilmeisesti liittyy jotenkin tietyn elämänvaiheen päättymiseen?

Olen ajanut autokolareita. Tapahtuman jälkeen olen leijjaillut tapahtumapaikan yläpuolella ja siitä pois.

Olen, äitini ampui minut auton takapenkillä.  :-\
Näin elämäni filminä edessäni ja sitten tuli vain mustaa ja valtava suru. Aivan järkyttävä kokemus ja kun heräsin ja tajusin olevani elossa purskahdin hysteeriseen itkuun.

Tuo tapahtui kun olin juuri uusi ylioppilas ja muuttamassa pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Eli siis suurin elämänmuutos tähän asti.
Ei ihme että tuollainen unikin osui tuollaiseen elämänvaiheeseen.

Muuten harvinaisen moni kaveri tai tuttu on kertonut kuinka olen kuollut heidän unissaan, hukkunut, puukotettu ja vaikka mitä, olisi kiva kuulla jos teillä olisi tuohon liittyen ajatuksia.

Niin ja varsinkin yhden hyvän ystäväni unissa minulla on muutenkin ollut välillä mielenkiitoisia rooleja, kerrankin anorektinen narkomaani ja mitä lie  :o
Uskallanko kysyä mitä tuosta ajattelette? Anteeksi jos menee ohi aiheen, mutta tuli vain mieleeni.

Onneksi en ole unissani moneen kertaan kuollut, olen aina herännyt ennen sitä, mutta tuon yhden kerran oikeasti kuolin ja se oli niin järkyttävä kokemus, että huh.

Hei,

Muistan kaksi unta, joissa olen kuollut, mutta molemmat olivat selkeästi muistikuvia kuolemista edellisissä elämissä. Toisessa minut mestattiin ja toisessa kuolin poikaystäväni/parittajani huumehöyryisen raiskauksen ja pahoinpitelyn seurauksena. Varsinkin jälkimmäinen uni oli kamala, koska en tiennyt ko. elämästä ennen tuota ja se herätti ihan hirveästi tunteita. Ehkä siksi, että se oli viimeisin elämäni ennen tätä. Itkin monta päivää kohtaloani tuossa elämässä - se oli kaiken kaikkiaan aika ikävä elämä.

Näissä unissa hienoa on kuitenkin ollut se, että kuolema on ollut selkeästi armollinen. Mestauksessa en ensin edes tajunnut kuolleeni, koska en tuntenut kipua. Ja lähdin sen jälkeen vain rennosti lentämään toisen sielun kanssa muualle - ihan tyytyväisenä. Toisessa tapauksessa olin kuoltuani ihan levollinen, vaikka pahoinpitely oli kauheaa. En myöskään kantanut kaunaa murhaajalleni, vaan olin ihan helpottunut päästessäni pois.

Linn

Minä en ole koskaan kuollut unessa. Mutta olen joskus kuullut, että se olisi hyvä juttu, jos uskaltaa kuolla unessa. Ilmeisesti kyse on jostain tosi isosta muutoksesta (kuten esim. Alzbetalla oli).

Jansku

Juu, siihen se liittyy. Elämänvaiheen päättymiseen tai uuden minän syntymiseen, ei yleensä missään tapauksessa negatiivinen asia.

Olen kuollut monesti, tosin sillä tavalla oudosti, että olen ollut hengissä, mutta olen ajatellut unessa olevani kuollut.  :)

Muistan yhden unen, jossa olin kuollut. Minut oli murhattu ja ruumiini löytyi eräänlaisesta ladosta. Itse katselin omaa ruumistani jostain ylempää. Alkuun en olisi halunnut katsoa, mutta sitten kuulin äänen: "katso vain, ei se ole pahan näköinen". Ko. unesta on jo yli 10 vuotta aikaa, mutta muistan silti elävästi, miltä näytin ja mitä ruumiillani oli yllään.

Tuli vielä mieleen yksi EE-uni. En nähnyt itse kuolemaa, mutta joko olin jo kuollut tai sitten kuolema oli ihan kohta tulossa. Katsoin nimittäin haudasta käsin, kuinka sen päälle kasattiin kiviä. En ole varma, haudattiinko minua elävältä vai oliko sieluni vielä kuolleessa ruumiissa.

Uskon, että olin Itä-Euroopassa ja etsin unen jälkeen tietoa tällaisesta hautaustavasta siellä päin. Erilaisia historiallisia kivikasahautoja kyllä on, mutta en ole varma, ovatko ne ihan sellaisia kuin unessani.

Linn

Linn, suoraan sanoen nuo unesi aiheuttavat kylmiä puistatuksia. Olen aina ollut kiinnostunut ja utelias tietämään edellisistä elämistäni, mutta toisaalta kun luin nuo uniesi kuvaukset niin en ole sittenkään varma...

Näettekö te muut kuinka paljon unissanne entisistä elämistänne asioita ja tapahtumia? Onko tuo jotenkin yleistäkin?

Itse en muista kuin yhden tuollaisen unen, senkin hämärästi.

Minä olen. Parikin kertaa. Liittyen Pluton tekemään uudistukseen. Ensimmäisessä unessa olin hämärässä kallionkiellekkeellä ja murskasin omat kasvoni :o :o, ajattelin ettei kukaan tunnista minua enää sen jälkeen, olin alasti. Kuvasti sitä, että en tahdo olla sitä mitä olen.

Toisen unen näin. Makasin vedessä (vesi oli kirkasta), katselin itseäni, kuinka kaunis ja hurmaava olinkaan ollut ihmiskehossa, kuinka paljon olin tehnyt työtä itseni eteen, olin irti ruumiistani ja sieluni oli onnellinen ja vapaa, se koki täydellistä olotilaani. Olin vapaa kokemaan kaikkea kun kehoni ei  rajoittanut oloani :smitten: :smitten: :smitten:
Ruumini puhui jonkun henkilön kanssa, tämä henkilö ei tiennyt, että puhui kuolleen kanssa, se ruumis puhui minun äänellä, vaikka itse olinkin irti siitä.

Sitten jokin sanoi, että minun täytyy mennä takaisin, ei ole vielä aikani. >"mene pian" ääni kehotti. En olisi halunnut mennä, koska se ilo ja rauha olivat selittämättömät - sanoin kuvaamattomat.
Sulautuminen takaisin kehooni vie aikaa. Makasin ruumiini päällä. Inhotti, kun se oli jo kuolonkankea ja kylmä, sieluni lämmitti sitä. En tiedä aikaa, koska aikakaahan ei ole, kun irtautuu tästä sfääristä.
No, loppuen lopuksi olin kehossa taas ja kun olisin niin mieluusti jäänyt sinne missä olin....
Työ on vielä kesken, siksi lupaa poistumiseen ei annettu ja se tuli ylempää kuin minä itse.

Hei,
olen nähnyt nuorempana unen omasta kuolemastani ja se tapahtui juuri isojen muutoksien alla.

Olin kellarissa ja vuodin verta, en muista mitä kaikkea siihen uneen liittyi silloin. Sen muistan, että mietin aikaisempia tekemisiäni ja katsoin kun veri valui lattialle lätäköksi ja tiesin kuolevani. Siihen ei liittynyt mitään suurta ahdistusta tai muuta, tosin herätessäni olin hetken aikaa kauhuissani  ;D

t.seijuli

Minä olen kolme kertaa nähnyt unta kuolemastani.[Ensimmäinen ja mieleenpainuvin oli teini-iässä. Siinä hukuin suohon. Kun olin hukkunut, kaikki oli mustaa ja kylmää. En kokenut pelkoa. En kyllä muista tunteneeni muutakaan erityistä, vain että "ei tää kuolema nyt niin ihmeellistä oo". Sitten heräsin siitä, mutta meni vähän aikaa että pystyin liikkumaan, kun kaikki jäsenet oli puutunut. (siis ihan oikeesti kuollut olo  ;D)[/color]

Kaksi muuta tuli muutama vuosi sitten, melko lähekkäin. Toisessa kuoltuani nousin pitkää porraskäytävää pitkin "taivaaseen", ja mitä ylemmäs pääsin, sitä enemmän ymmärsin elämän  tarkoituksesta. -Joku tuossa aikaisemmin sanoi: "ilo ja rauha oli sanoinkuvaamaton". Kuvaa hyvin minun tunnettani.-  Sitten jostain syystä minua aletiin vetää taaksepäin ja sitä mukaa unohin kaikki ne viisaudet.
Toinen oli sitten aika klassinen uudelleensyntymä uni, missä kuolin ja synnyin uusiin kehoihin. En muista kyseisistä "elämistä" juuri mitään, enkä usko olleeni niitä henkilöitä. Olin vaan lukenut kovasti alan kirjallisuutta silloin  ;).

Voi Alzbeta,

Olen pahoillani, jos uneni ovat järkyttäneet sinua. Mutta kuten totesin aiemmin, ei noiden unien näkeminen ole pahemmin järkyttänyt minua. Ainoastaan pahoinpitelyunesta tulin surulliseksi, mutta silloinkin kyseisen elämän, en kuoleman takia.

Mutta älä pelkää; et sinä muista mitään, ellet ole siihen valmis. Ja ikävän muiston kohdatessa siitäkin selviämiseen on keinonsa. Asian käsiteltyään on taas vähän vahvempi ja viisaampi.  :)

Linn

Jossain unessa putosin lentokoneesta. :o Muuten unissani kuolee valtavat määrät ihmisiä ja eläimiä, itse onnistun yleensä pelastautumaan häipymällä ajoissa jonnekin. Jos pelastautuminen epäonnistuu, uni katkeaa siihen paikkaan. :(

Oon. Ja yritän unohtaa mahdollisimman nopeasti uneni.

En, mutta läheltä piti tapauksia on ollut monia. Ja kaikki unet ovat aina samanlaisia: olen jonkun joukon takaa-ajamana ja kaikilla on jotkut kirveet tai muut teräaseet ja he saavuttavat minut. Ja joka kerta herään sillä hetkellä kun he saavat minut kiinni kauheaan ahdistuksen tunteeseen. Enkä meinaa millään uskaltaa alkaa nukkua uudestaan.  :-\

Minut on ammuttu muutaman kerran (eri uni, mutta sama teema toistuu) ja kerran heräsin hukkumisunesta siihen, kun en saanut enää henkeä.

Molemmat kuvaavat muistoja entisistä elämistä ja ovat loppujen lopuksi olleet hyvin miellyttäviä. Ampuminen tuntui ainakin erittäin mukavalle  :2funny:

Olen enimmäkseen kuollut leikkauspöydälle. Ja totisessa elämässä.  :coolsmiley:
Ensimmäisen kerran vuonna 1991. Seuraavaksi vuonna 2002 ja viimeisen kerran uusintaleikkauksessa vuonna 2003. Olihan porukalla hommaa, että saivat minut palaamaan takaisin raadeltuun ruumiiseeni. Mutta kyllä kannatti.   :smitten:

Unissani en muista kuolleeni, mutta muita vekkuleita enteitä kyllä suurten muutosten edellä on tullut rutkasti!  8)

IHAN pakko kysyä, että koitko jotain rajakokemuksia yms? Minkälaisia kokemukset olivat?

Noh, aihe menikin siihen suuntaan, että minäkin jotain vastaan.
Tavallisen yöunen aikana, en ole koskaan nähnyt unta, että kuolen, kaikkia vaaroja kyllä olen kohdannut ja 'mörköjen' kanssa taistellut.

Sensijaan päivätajunnassa (mitä sitäkin yhdensortin uneksi kai nimitetään, tietyltä suunnalta katsottuna)  ;), olen ns,'kuoleman' kokenut.
Sinällään oli melkoisen hämmentävä kokemus, sillä en löytänyt sille mistään mitään selitystä itselleni. Lähimmäksi meni juuri ns.'kuoleman rajakokemukset', joista luin kirjoista etsiessäni tietoa itselleni, mitä minulle oikein silloin tapahtui.
Nyt jo vuosien päästä olen kuullut myös 'selitys-version', että suuri shokki tms. voi aiheuttaa vastaavanlaisen kokemuksen ihan päivätajunnassa tai sen aikana.
Pienoinen arvoitus se edelleen on, mutta ehkä joskus ymmärrän, ehkä en.
Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.  :D

Unessa olen kai kuollut pari kertaa - muistan selkeästi valkoisen ruumisarkun jota ihailin. ;D
Se ei ollut ollenkaan pelottava ajatus.
Edelsi suurta elämänmuutosta, joka on johtanut parempaan kuin entinen. :)

Edellisten elämien yhteydessä olen nähnyt montakin kuolemista, mutta rehellisesti sanottuna ne eivät ole olleenkaan niitä järkyttävimpiä asioita joita voi uneksia tai muistaa muuten.

 :)

Ainoan unen jonka muistan (useamminkin olen kyllä unissani kuollut) näin pienenä, ehkä joskus 7-vuotiaana. Unessa oli hyvä ja paha teräsmies, joista toinen jahtasi ja toinen suojeli minua   :laugh:. Uni päättyi siihen että punaisiin pukeutunut paha teräsmies pisti minuun myrkkypiikin, johon sitten kuolin. Kuoleminen ei tuntunut pelottavalta, lähinnä "jaahas, vai näin siis kuollaan" -tyyppiseltä kokemukselta. Ilmeisesti tämä uni johtui lievästä astmakohtauksesta, sillä unen myrkkypiikki lamautti hengitykseni.

Myöhemmin olen nähnyt paljon unia, joissa esim ydinpommin paineaalto tai maahan iskeytyvän lentokoneen/meteoriitin aiheuttama "tuliaalto" lyö ylitseni. Tai näen tapahtuman, ja tiedän että kohta kyseinen aalto saavuttaa minut. Tämä tarkoittaa näissä unissa maailmanloppua, jota en kuitenkaan pelkää, vaan odotan "mielenkiinnolla". Mutta tunne paineaallosta on jännä, hieman "ruumiistairtaantumismainen"

No ei oikeastaan sen kummempia rajakokemuksia noista delaamisista ole tullut, kuin kokonaisvaltainen hyvänolontunne.  :smitten:

Joitakin pätkiä sellaisesta hassusta tilanteesta, että olin leikkaavien lääkärien selän takana tuolissa istuskelemassa ja odotin, että saavat taas hengityksen pelaamaan... :uglystupid2: Samoin joitakin sellaisia pätkiä, että hengittäminen on täysin turhaa puuhaa, sillä olo oli niin auvoisen upea.

Mutta mitään "valoa tunnelin päässä" tai odotushuoneessa paitahihasillaan tai helvetin esikartanon sauhuissa, niitä en ole kokenut, vielä. Meinaan vaan, että kyllä tuo lienee aivan selvä merkki siitä ettei aikani ole vielä tullut, vaan tehtävää taitaa olla vielä kovasti.  :coolsmiley:

Jaa juu, ja pentuajoiltani tuli mieleen, kun tuo VE! -veitikka mainitsi, niin olin pauttiarallaa viiden vanha, kun näin kamalan kellariunen, jossa rosvot, jotka asuivat kerrostalomme kellarissa puukottivat minut kuoliaaksi ja muutuin aaveeksi! Tai siis kummitukseksi. Olin lujasti kipeänä silloin, ja olimme tulleet pois tätini mökiltä kipinkapin, kun kuumetta oli vähän toista mittarillista pikkuihmisellä. Oli kuulkaa aivan tolkuttoman pelottava tuo uni.


Lienen siis kuollut montakin kertaa... ???

Mielettömän kiinnostavia kaikki unet ja ylipäätän kyky uneksia!

Mistä oikein tiedätte nähneenne unta edellisestä elämästä? Älkääkä sanoko nyt että "sen vaan tietää.."  :P
Itse olen kuollut monta kertaa unissani, tai ollut kuolemaisillani ja herännyt juuri kuollessani. Kieltämättä joskus näitten unien jälkeen on miettinyt, olisiko kyseessä voinut olla edellinen elämä. Aika usein on ammuttu, kerran ammuttiin kumiluodeilla päähän enkä kuollutkaan.. :laugh: Toisessa maailmansodassa olen pelännyt saksalaisia useita kertoja je kerran kuollut natsien luoteihin. Joskus lapsena hukuttauduin unessa jonkun kaverini kanssa käsi kädessä, varsin romanttista.

Tycoon,

Valitettavasti sen vain tietää.  ;) Tai voin kyllä luetella joitakin mahdollisia tunnistamiskeinoja, mutta se on niin yksilöllistä eikä kukaan ulkopuolinen voi kertoa, onko unesi "vain" uni, vai muistikuva menneisyydestäsi.

Jotkut ovat EE-unissaan selkeästi erinäköisiä (samoin kuin muut, mahdollisesti tästäkin elämästä tutut ihmiset) ja ympäristökin on vanha. Jotkut näkevät itsensä ulkopuolisin silmin, toiset kokevat unen "ensimmäisessä persoonassa". Joillakin EE-unet ovat mustavalkoisia. Ehkä yleisin piirre useiden ihmisten EE-unissa tuntuu olevan selkeät tuntemukset; saatat esim. selvästi haistaa jonkin tuoksun, tuntea tuulen, kylmyyden jne. Tässä ketjussa kertomistani unista voin esimerkkinä kertoa, että tunsin varsin selkeästi kivun raiskauksen aikana, ja pystyin palauttamaan sen helposti mieleen hereillä ollessani. Mestausunessa taas tunsin lämpimän veren roiskuvan iholleni (how lovely  ;D).

Olen kuitenkin omalla kohdallani luottanut intuitiooni. Jotkut unet vain tuntuvat erilaisilta kuin toiset. Erottelua on helpottanut se, että 99 % unistani pyörii arkiympyröissä tuttujen ihmisten kanssa. Jos näen outoon ympäristöön ja tilanteeseen sijoittuvan unen, on jo syytä epäillä. Olen nähnyt EE-unissa tuttuja, jotka ovat näyttäneet samalta kuin nyt - käsittääkseni tunnistamisen helpottamiseksi, mutta vieraat ihmiset jopa arkisissa unissa ovat usein osoittautuneet EE-läheisiksi.

Linn

Näistä esimerkeistä päätellen voisin kuvitella maailmansotaunieni olevan merkkejä edellisestä elämästäni yksityiskohtineen kaikkineen. Toisaalta unimaailmani on aina erittäin värikäs kaikille aisteille. Tiedä häntä, ihmismieli pystyy luomaan niin monenkirjavaa katseltavaa. ::)

Muutaman kerran olen muistaakseni kuollut... Yhdessä minua ammuttiin, ja kuolin, mutta sitten jäin ikään kuin haamuna siihen ja yritin puhua kaikille, mutta kukaan ei kuullut...  :'(

Sitte olen meinannut hukkua joskus... luultavasti muutakin on ollut mutta ei tule kyllä mieleen, tietenkin noita putoamisunia on ollut ja sen sellaista.

Olen nähnyt lyhyen ja ytimekkään unen, josta herätessä oli vain pikkuruinen filminpätkä muistissa. Totesin siinä: Sitten ei auta kuin tappaa itsensä.
Aurinko rapu, kuu kalat, kaksonen nousussa.

Hmm, tuli tässä mieleen sekin, että en ole koskaa never ikinä, kyseenalaistanut uudelleensyntymistä, vaikka kirkko ei oppia tunnustakaan. Nimittäin pelkäsin kakkahousukakarana aivan järjettömästi lentokoneita, ennenkuin olin kuullut halaistua sanaakaan koko sodanajasta!  :o

Ja usein nousee mieleen näitä sota-asioita vaikka en koko sodan kanssa ole juurikaan ollut tekemisissä. Osa paikoista tuntuu liian tutulta. Tulee kamalia dejavu -hommeleita.  :o

Muistan unen parin vuoden takaa.
Istuin vankityrmässä valkoinen pitkä paita päällä odottamassa mestausta  giljotiinilla. :o Vartija haki minut ja  vei kohti kuolemaa,tosin ei unessa näytetty tätä tapahtumaa,,onneksi.

Kerran olen herännyt siihen,että minua kuristettiin ja todella haukoin happea kun heräsin,se oli niin todentuntuinen. :o

Eikös unessa ole tärkeää tilanteessa oleva tunne?Olen kuullut,että se on ratkaiseva unessa.

Näin unta että olin kuollut (en vain muista mihin). Leijailin isossa rakennuksessa, jossa oli myös muutama muukin kuollut (olivat joitain opastajiani ilmeisesti). Meillä oli erittäin hauskaa ja hyppisin innoissani rakennuksen parvelta alas ja olin iloinen että en kuolekaan vaikka tipun korkealta pää edellä lattiaan  :uglystupid2:. Siskoni olivat tässä rakennuksessa myös, mutta hengissä, ja he itkivät poismenoani. Yritin selittää heille, että tämä on tosi kivaa olla kuollut, mutta eivät he kuulleet. Oli aivan mahtava uni, jäi mukava tunne koko päiväksi  :smitten:.

Kerran minut on myös ammuttu unessa istuessani avoautossa jonkun sinisen ison supermarketin pihalla. Varmaan unessa oli joku 50-luku meneillään, ainakin vaatteista päätellen. Minua siis vaan ammuttiin suoraan mahaan ja that's it. Heräsin siihen.

Täytyypä vielä lisätä tähän että usein en näitä omia kuolema-uniani näe, mutta monet kerrat juttelen unissani kuolleiden kanssa. Heitä on aina iso joukko jossain talossa, missä milloinkin, ja jutellaan ihan turhanpäiväisiä löpinöitä normaaleista asioista. Hassuinta on se, että ne yleensä kertovat unessani että "me ollaan sitten muuten kuolleita" -tyyliin  :laugh:.

En minäkään. Ja muistan kun kersoina istuttiin hiekkalaatikolla kaverin kanssa ja leikittiin Keke Rosbergia ja Ari Vatasta  :buck2: ja kaveri sanoi että "mä muistan kun osasin ajaa autoo sillon kun mä olin vielä iso" ja minä ihmettelin että miten niin olit vielä iso, ja kaveri vaan väitti kiven kovaan ja meinasi jo hermostua että miksi et tajuu! Se ei voinut olla vanhempi kuin kolmevuotias silloin ja minä neljä. Jäi lähtemättömästi mieleen.

Näin aivan järkyttävää unta viime yönä!
Kaikki lähti siitä kun olin jonkinlaisessa kouluympäristössä ja ihastuin yhteen opettajaan ja ilmaisin sen hänelle erittäin selvästi, mutta ei mitään vaikutusta. Myös toinen mies, johon olin ihastunut ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

Vanha poikaystäväni kyllä sitten pysäytti minut, otti hellästi vyötäröstä kiinni ja sanoi haluavansa minut takaisin.

Menimme ilmeisesti bussiretkelle koulusta. No yhtäkkiä bussimme oli veden peitossa ja edessä oli ukkosmyrsky. Kaikki oli vain yhtä kaaosta ja sekasortoa. Jossain vaiheessa näköpiirini eteen tuli ikään kuin valkoinen lakana ja jokin ääni selitti minulle, että kuolin neulan pistoon. Ajattelin ompelukoneen neulaa, en tiedä miksi, mutta nyttemmin en menisi vannomaan. Se voi olla mikä neula tahansa...

Koska seuraavaksi olin sitten jonkinlaisessa panttivankitilanteessa kirjastossa tai jossain. Ihmiset huusivat ja kiljuivat aivan hysteerisinä ja koko ajan se jokin kertoja ääni selitti mitä tapahtuu. Juoksin pakoon, ja väärästä ovesta, selitti kertoja... Tämä oli ihan nykyajassa tapahtuvaa.

Jossain vaiheessa olin ikään kuin vierailemassa jossain todella kaukana menneisyydessä kun olin pieni poika, nimeltä Viggo ja puhuin espanjaa.

Koko unen ajan oli sellainen deja vu tunnelma, että olen nähnyt jo tämän kaiken. En tiedä yrittikö tuo uneni kertoa minulle tästä elämäntilanteestani ja vaiheestani vai näyttää miten olen aiemmissa elämissäni kuollut. En tiedä, mutta karmiva uni joka tapauksessa. Onneksi tuollaisia ei näe joka yö. Niin ja onneksi se valkoinen "lakana" tuli jossain vaiheessa silmieni eteen, enkä nähnyt kaikkea.

Hei Asterix!

Minulle tuli tuosta viimeisestä unestasi jotenkin erittäin vahvasti vaikutelma, että liittyisikö siihen sellainen tunne, että koet oikeassa elämässäsi olevasi "näkymätön"? Ihminen, jota kukaan ei ole koskaan arvostanut eikä arvosta? Ainoa toivomasi mukainen reaktio on, kun ihmiset ovat unessasi kauhistuneita huomatessaan sinun vähitellen katoavan? Veikkaan, että tosielämässä ajattelet, että "kukaan ei edes huomaisi, jos yhtäkkiä mystisesti katoaisin", onko näin?

Sinä olet arvokas ja ihana ihminen äläkä missään nimessä anna kenenkään vähätellä itseäsi.
Arvosta myös itse itseäsi.

Toivottavasti olen hakoteillä, eikä sinusta tunnu kuin olisit oikeastikin näkymätön ja yhdentekevä. Tällaisia ajatuksia kuitenkin heräsi unestasi.

Tiedän omasta kokemuksesta, että tuollaiset arvottomuuden tunteet istuvat erittäin syvällä ihmisen mielessä kun ne pienenä on istutettu, mutta tiedän myös, että niitä voi muuttaa. Ehkä hitaanpuoleisesti, mutta varmasti voi ja kannattaa! Parantaa omaa oloa ja elämää huomattavasti!

:smitten:  Alzbeta

Asterix :)

En tiedä, mitä sanoa, olen hivenen järkyttynyt. Järkyttynyt siitä, että unesi ovat noin selkeitä eneteitä tulevasta :o. En siksi, että niissä olisi jotain "kamalaa" vaan siksi, että sinun kykyäsi kukaan ei ole ottanut todesta.

Ilmiselvästi unestasi päätellen olet nousemassa jollekin muulle tasolle, jossa esim. minä vielä tarvon....
Toivotan Sinulle onnea ja menestystä elämässäsi ja Korkeimman Minäsi viisasta opastusta.
Rakkaudella :smitten:
Stareyes ;)

Kuoltu on moneen kertaan. Yleensä kuoleminen on liittynyt ihmisuhteiden loppumiseen. Kuoltuani olen yleensä herännyt, en jäänyt seuraamaan tilannetta.

Toisaalta unissa olen monia kertoja ollut tilanteissa, joissa fysiikan lakien mukaan kuolisi. Niissä kuitenkin selviän. Usein alan lentämään.

Enneunia ja pari ee-pätkää olen myös nähnyt, mutta niissä on toistaiseksi henki säilynyt.

Olen muutaman unen nähnyt omasta kuolemasta jotka on aika selkeitä. Minut ammuttiin..ja tiedostin siinä, että olin juutalais mies ja muistan, että ensi laukaus oli rintaan ja kaaduin mahalleni..miehiä oli pitkä rimpsu kummallakin puolella joita teloitettiin ja sitten nämä sotilaat astuivat eteeni ja ampuivat niskalaukauksen varmistaakseen, että kuolin muistan vahvasti ne mustat pitkät nahkasaappaat sotilaiden jalassa :santa_undecided: itseasiassa mulla tällä hetkellä on oik puolen rintaa mansikkaluomi iso kokoinen se on kuin fritsu :santa_grin: ja niska aina kipeenä :santa_sad: ja toinen uni on että olen kuollut autokolarissa rinnettä alas pyöritty ja filmi vaan katkesi...niiden unien perusteella kuolema ei tunnu missään eikä mitenkään :smitten: mutta en kyllä muista sitten mitä rajan toisella puolella on tapahtunut :santa_sad: höh

Olen kuollut unessani ensimmäisen kerran ollessani n.11-v. Putosin viidennestä kerroksesta rappu käytävän lattialle. Näin kun kaikki talon asukkaat tulivat katsomaan mistä meteli kuului. Huomasin leijuvani ylös ja näin itseni makaamassa käytävän lattialla ja päästäni tuli verta. Sitten heräsin olin kauhun ja paniikin vallassa.  :o  :'(
Toinen uneni oli kun sain myrkkyruiskeen ja en voinut liikkua sekä hengittää.  :buck2:
Olen tietysti myös nähnyt miten läheiseni kuolevat, se on kamala tunne unessa. Sitten kun herää, niin huomaa kaiken olevan kunnossa.  :)

Minä yleensä herään juuri, kun tiedän kuolevani. Kerran eräs Lännen villi pisti minua kaulaan, koska olin pakolainen. Heräsin juuri, kun hän oli osunut ja kurkkuuni sattui oikeasti senkin jälkeen kun heräsin. Olin unessa mies, joka oli tappanut sodassa lukuisia ihmisiä ja jouduin maanpakoon. Unessa minulla oli ohjaava mies, joka kertoi minne mennä, enkä tiennyt onko hän paha vai hyvä.

Toisessa meinasin hukkua, mutta heräsin juuri kun happi oli loppumaisillaan.

Olen, Kerran (Kai)

Olin 13v, ja unessa olin jossain etelässä. Varmaankin Espanjassa? Jossain kummiskin. :)
Olin äitini ja hänen ystävänsä kanssa tulossa ravintolasta pois, ja pian kaikki alettiin juoksemaan. (En muista tarkkaan miksi.) Muistan jotenkin että minua yhtääkkiä ammuttiin, kaaduin maahan, ja huomasin että katsoin itseäni ylhäältäpäin. Vähän niinkuin olisin "pyörinyt" sielä ylhäällä. Pian tuli "teksti" eteeni "Game over" (:D) ja heräsin säikähtäneenä.

Tiedän että tuli sekavasti, mutta en oikein muista tästä unesta niin paljon.

Mä aina pienenä jäin auton alle tai ainakin olettaisin, koska joka kerta oli pimeää ja minä makasin maassa. Sitten kun nousin istumaan näin kaks lamppua lähestymässä mua ja sitten, kun ne oli tarpeeks lähellä niin heräsin. Kerran taisin pudota putoukseen, mutta taas kesken putoamista heräsin. :o

Olen myös kuollut useamman kerran unessa. Useimmiten kuolema on ollut väkivaltainen; puukotus, ampuminen jne. Olen tuntenut ampumisen aiheuttaman kivun, katsonut luodinreikiä, paennut sotaa ja puukottajia. :( Unet ovat olleet ahdistavia, olen paennut henkeni edestä.

Yhden tyyppiset unet toistuvat todella usein: näen ja tiedän maailmanlopun tulevan. Ainoa asia, josta olen hädissäni maailmanlopun edessä, ovat omat lapseni. Itse olen kyllä aivan rauhallinen, ikään kuin hyväksynyt elämän loppumisen. Joskus haluaisin kuulla selityksen näille unille... ehkä se auttaisi ymmärtämään. :-\

Joo, eräskin uni oli sellainen että olin siirtynyt "toiselle puolelle" ja ukki ja mummi tulivat sanomaan minulle etten saisi olla siellä ja että minun aikani ei ole vielä. Ja kysyivät miten olin päässyt sinne johon en osannut antaa vastausta. :-\

Sitten useankin kerran olen unessa ollut avaruudessa  ruumiistani irtaantuneena ilmeisesti ja katsellut maapallon kauneutta käsi kädessä jonkun toisen ihmisen kanssa ja tämän käsi oli jonkun toisen ihmisen kädessä niin että muodostimme ympyrän maapallon ympärille.  ;)

Ja ns. leijailu ja lentounia on ollut useita ja tämän jälkeen on tultu rysäyksellä kovaa vauhtia alas omaan ruumiiseensa niin että on herännyt rajusti säpsähtäen... 8) :buck2:

Semmottista...