Astro Foorumi

Jo on vaikeat seurusteluyritykset meikäläisellä ollut tälle vuodelle...Alkuvuodesta skorpionimies, piikikäs sellainen sanan varsinaisessa merkityksessä.Nyt loppuvuodesta oli rapumies.Puhun jo menneessä aikamuodossa vaikkei seurustelu ole virallisesti päättynyt eikä mies ole pystynyt ilman pakenemista keskustelemaan suhteemme tilasta. Se mies on kuin tuuliviiri. Yhdessä hetkessä kaikki ihana katoaa miehen kylmyyteen, aivan niinkuin hän laittaisi kaikki mahdolliset lukot kiinni itsessään. Rapumieheni soutaa ja huopaa.
Toissapäivänä hän suunnitteli menevän kanssani naimisiin  :D ja nyt tänään hän ei edes halannut ja kun pyysin halausta, niin totesi vain että ei halua antaa mitään toivoa. :D Viimeiset 2 viikkoa on ollut tälläistä ihmeellistä tuuliviirikäytöstä jota ei tosiaankaan jaksa määräänsä enempää. Enhän minä voi tuollaiseen ihmiseen luottaa joka on niin hukassa itsensä kanssa, että huh...Niinkun yhteiselon kannalta.
Tänään yritin keskustella miehen kanssa siitä missä mennään ja mikä on homman nimi, että lopetetaanko kerralla koko suhde vai mitä tehdään jne. Niin, mies ei kestänyt vaan sananmukaisesti pakeni ilman selityksiä luotani pois. Sillä hetkellä päätin, että nyt mulle riitti, en jaksa enempää tuon ihmisen kanssa. :'(

Nyt olisi kiva lukea teidän kokemuksia rapumiehistä  ::)

Tämmöisiä miehiä tuotetaan edelleen jossain labrassa sarjatuotantona nykynaisten "iloksi".. :smitten: rapujen vastapoolikin pystyy. -Mut hei onneksi tapasin vain 1 sellaisen. Virhepainos? Montako kk olet jaksanut?  :smitten: Rapumiehet ei koskaan edenneet oikeaan suhteeseen kanssani.. ihme kyllä 2-3 yritti. Ne vaikuttaa tavallaan lämpimiltä.. nämä ravut ei olleet tuuliviirejä, kaksi ulkomaista, se vaan ei edennyt mihinkään.

 :2funny: :2funny: No juu, ehkäpä tuollaisia mörököllimiehiä sitten tarvitaan hieman sekoittamaan pakkaa, ettei kaikki olisi niin helppoa... :crazy2:

Yhteensä 2 kuukautta tämä rapumies ollut kuvioissa. Aloitettiin kaveripohjalta ja päättyy kaveruuteen... Muissa elämänalueilla mies on vakaa kuin kallio, mutta...parisuhteessa täys tumpelo.Tuijottaa vain omaa napaansa ja omia murheitaan, huomaamatta että se kumppani vieressä kärsii kylmyydestä ja puhumattomuudesta. :-[

Ajattelitko jatkaa toiset 2 kk niin saisit yhtä ihanan 4 kk kokemuksen kuin minä? Vai kannattaisko sanoa itselleen että ehkä minulla ei ole tarvetta tällaiseen? Edes ystävänä?  ::)

  :) Heippa Risama ja muut!Meikä on tavannut juuri tuollaista :uglystupid2: tuuliviiri-käytöstä sekä ravulta,neitsyiltä että vesimiehiltä.Liekö tuuliviiriys jotenkin näiden merkkien taipumus vai ei,sitä en tiedä.
Nyt olen vihdoin vapaa kenenkään tuuliviirin kieputuksesta,huh,mutta käsittämätöntä ja satuttavaa tuollainen käytös on,vaikka sitä onkin ymmärtäväinen ihminen.
Voimia!Hyvä että pistät rajat.

Ite oon pohtinu pääni puhki,miksi niin usein olen joutunut samaan jamaan,ja ehkä johtuu siitä ,että olen liian lempeä,en jaksa pelata pelejä enkä nalkuta,ja tätä miehet ei kestä.Ei varmaan päde kaikkiin suhteisiin,mutta muuta en keksi,OMALLA kohdallani.  :crazy2:

Otsikolla :"Rapumiesten leikit" pitäisi löytyä täältä foorumilta lisää kommentteja aiheesta!

Tervehdys Joukkarille.

Mitä ajattelet siitä kun joukkarit tykkää muuten peleistä, urheilu, rahapelit tms, mutta suhteissa ilmeisesti kovin suoria ja vilpittömiä ja miesten venkoilu tuntuu "akkamaiselta". Eikö ole vähän liikaa jos pitäisi pelata eikä saisi olla lempeä? Minäkään en nalkuta. Annan olla, ymmärrän (liiankin hyvin ammatillisesti ilmeisesti) ja haluaisin jopa osallistua (yhteistoiminta)..

Totta ainakin mun kohdalla tuo konstailemattomuus suhteessa,kun olen siihen kerran ryhtynyt.Seurapeleistä ja liikkumisesta tykkään ja "koskaan" ei ole tylsää.Aikoinaan olin aikamoinen Dona Juana,mutten petturi.Ehkä mulle on tarpeeksi peliä aina niissä miehissä itsessään,kun ne on mulla ollu niin vaikeita.Toivon että joskus ihastun semmoiseen joka on jännittävä ja turvallinen yhtäaikaa,itse ainakin koen olevani sellainen. ;)

Heh, mäkin välillä joudun "haukkumaan" miehiä "akkamaisiksi"

Välillä tuntuu siltä että taitaa miehet merkistä riippumatta olla tuuliviirejä... Tai jos ei sitä niin sitten tylsimyksiä  :-X  :-[

Risama, ravulle voi ne tunteet olla niin suuria, ettei niitä uskalla näyttää, vaan ne on turvallisinta kätkeä sinne panssarin taakse. Silloin ei kukaan pääse haavoittamaankaan... Hänellä on varmaan joku paha kokemus taustalla. Se että inhoaa itsesääliä ja itkua kertoo minun mielestä siite että ne on hänelle itselleen niin arka paikka ettei kestä nähdä esim. toisen itkevän ja voi jopa pitää itkemistä halveksittavana, jos ei ole sinut oman tunteellisuutensa kanssa.

Inhottavaa tuo venkoilu kyllä on, tiedän tunteen kun ei saa asioita selviksi vaan toinen pakenee, syystä joka jää vain arvoitukseksi! Mutta täytyy kai vaan ajatella niin että siinä on itselläkin jotain opittavaa että ei todellakaan tarvitse jaksaa alkaa sitä "lekaa heiluttamaan". Se on aivan turhaa, sillä kyllä jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja suojamuureistaan, ja aikanaan ne muurit toivottavasti murtuu mutta tuskin painostamalla ainakaan.

Kiitos vastauksista!  :smitten:

Niin, tämä on ensimmäinen rapu kohdallani ja täytyy kyllä sanoa että en ole ennen moista nähnyt, siis noin itsepintaisesti muuria edessään pitävää miestä. Olen itse nouseva rapu ja luulin löytäneeni jollain tasolla samoin ajattelevan miehen, mutta pöh, mitä vielä...Työnsin päätäni syvemmälle vain pettymyksen suohon.  :-\

Hannuli, olen kanssasi ihan samaa mieltä, että joskus tuntuu  että missä on miehet on joko tylsimyksiä tai sitten tuuliviiriä... Ja lisäisin vielä peräkamaripojat. Missä on mies joka puhuu ja pussaa? :idiot2:

Juu, ja viimeksi tänään olen Messengerin kautta tälle ravulle puhunut noista hänen tunteidensa salaamisoperaatioista ja hän myönsi sen että asiaa puhun. Ja sen että hän osaa vain humalassa näyttää tunteensa.
Ja se että hänellä on halaamiskammo ja kun kysyin syytä että mitä ihmettä sinulle on tapahtunut kun noin inhoat halaamista. Niin,hän vastasi että ei ole lapsuudessaan saanut hellyyttä ja kotona ei ole näytetty tunteita. Eikä kuulemma voi muuksi muuttua vaikka haluaisikin.

Ja kiitos Melodrama voimien toivotuksista! :smitten:

Pakko tosiaan on rajat lyödä eteen, sillä en minä halua tunnekylmää halaamatonta mörökölliä elämääni! Ennemmin yksin kuin huonon kanssa tai sellaisen kanssa jolta ei saa sitä mitä haluaa!

Ja Golden Sphinx...Rasittavaa on tosiaan ollut huomata miten jotakin voi noin kamalasti rakkaus ahdistaa...Mies haluaa minut elämäänsä, mutta ei uskalla... Ja kuka ne muurit lekalla hajottaa kuin rapumies itse jos silloinkaan kun tuntuu olevan itsepäistä sorttia.
Toki viel tässä vaiheessa ihmettelen suuresti,kun en ole ennen törmännyt halauskammoiseen mieheen.. ???

No teidänhän täytynee sitten vetää kännit yhdessä!  :D  ;)


Kyllä luulisi voivan muuttua jos kerran jo tiedostaa ongelman alkusyyn! Vaikka vaikeaa se varmasti on jos jo lapsena on omaksunut sellaiset käyttäytymismallit, ettei (kaikkia)tunteita saa näyttää. Ja etenkin ravulla jolle koti on todella tärkeä, niin voisi kuvitella että on imenyt sieltä vaikutteita keskimääräistä enemmän... Surullista että varsinkin pojista kasvatetaan vieläkin koviksia, ettei saa itkeä tai osoittaa hellyyttä niinkuin se olisi muka joku heikkouden merkki...  :idiot2:

Nousevatko nämä tunnevamma/sitoutumis/halaamiskammo miehet nyt jotenkin pintaan vai? nimittäin minäkin olin loppujen lopuksi vain yhden sit. kammoisen kanssa. Ei kaikki sellaisia ole ..  :) > olleet.. tule olemaan.

(http://www.stjohnweddings.com/Jpgs/romance-jan1.jpg)

 :idiot2: :idiot2:
Joo, kyllä nää tunnevammaiset ja muut lieveilmiöt on kyllä jotenkin tapeetilla ollut tänä vuonna. Olen miettinyt pääni puhki, että miksi seuraani hakeutuu kaikki tälläiset miehet. :knuppel2:
Mitä oppimista minulla on heistä?
Kun vain haluaisin tasapainoisen suhteen. Vai, pitääkö tässä alkaa toivomaan luusereita ja sen sellasia,niin sit vois osua kohdalle mies joka on kuin minulle tehty? :uglystupid2:
Tässä kohtaa eloani olen vain niin pirun pessimistinen siihen että löytyisi mies minun tarpeisiini. :-[

No, tälle ravulle on koti myös tärkeä, muttei syntymäkoti/lapsuudenkoti, vaan se missä hän asuu.
Ja isänsä kanssa hän on paljon tekemisissä, äidistään ei kertonut oikeastaan yhtään mitään koko seukkaamisen aikana.
Liekö jotain katkeruuksia äitiä kohtaan jota sitten peilaa kaikkiin naisiin?
Heh, vai viel kännit yhdessä... :2funny: Saa se mies iha itsekseen vedellä kännejään ja näyttää tunteitaan, minua ei niissä karkeloissa nähdä :2funny:

Juu ei onneks kaikki ole sellaisia, ei...  ::)

Vaan onpa tullut matkan varrella useampaan törmättyä. Ja vastaavasti sellaisiin toisenlaisiin, ah niin kovasti sitoutumisen tarpeessa oleviin!  ;D Olen tässä mietiskellyt että taustalla on varmaankin oma, osittain tiedostamaton pelko siitä että tulee jotenkin kahlituksi ja sidotuksi, sillä sellaista en todellakaan kestäisi  :tickedoff: vaikka toisaalta niin kaipaankin ihmistä jonka kanssa voisi jakaa elämänsä. Turvallisempaa haikailla sellaisen perään, josta tietää ettei siihen voi sitoutua?  :idiot2: Helposti jos tuntuu liian varmalta niin lakkaa kiinnostamasta...

[/quote]

Niin, se on loukkaavaa ja käsittämätöntä kun mies sananmukaisesti pakenee keskustelutilannetta ja läheisyyttä.Viimeksi takin liepeestä sain kiinni, mutta rapu riuhtaisi itsensä vapauteen. Sitä jäi todella yksin tuijottamaan miehen perään huuli pyöreänä, että ei voi olla totta :o
Ja kun rapu osaa kyllä mesen välityksellä ilmaista ajatuksiaan, mutta kai se on helpompi sitä kautta kun ei näe toista.
Mutta, jos tuollaisen ihmisen kelkkaan lähtisi asumaan, niin se saattaisi olla sitä että, 2 tietokonetta kahdessa eri huoneessa ja mesen välityksellä keskustellaan asioista kun ei kasvotusten pysty. :D
Eilen illalla rapu selosti mesessä että ei enää etsi uutta naista, mutta yrittää saada ajatuksensa ja toiveensa kuntoon... :idiot2:
Mitenköhän tuokin nyt pitäis tulkita?
En tosiaankaan jää odottelemaan että kauanko herran "kuntoutuminen" kestää, sillä hänen tapauksessaan se on vaivalloisempaa!
Olen kuitenkin tehnyt päätökseni jäädä hänen kaverikseen, mutta parisuhteeseen meistä ei ole.
Olen siis vapaa tuuliviirin kieputuksesta, ja nautin tästä omasta vapaasta olostani...vaikka sitä välillä kaipaakin rapua...

Kokemuksena otan tämän tapauksen, että on sitten kokemusta halaamiskammoisesta miehestäkin  :2funny:
Se vaan on säälittävää että aikaa myöden tämäkin rapu ja hänen kaltaisensa taas antavat periksi, ja alkavat suhteeseen jonkun muun kanssa, ja taas sama kuvio toistuu - mies pakenee. Ja sitten ihmetellään, että kun ei hänellä ole koskaan onni myötä naisten kanssa.
Joo, ei ole niin kun ei yhtään haluta joustaa niistä omista pinttyneistä tavoista, toisen ihmisen hyväksi.
Itse haluan niin kovasti halauksia ja hellyyttä etten voisi olla ihmisen kanssa jolta en sitä saa.

Minä alan olemaan kohta halaamiskammoinen kun tuo rapumies ei muuta teekään kun halaa ja pitää hyvänä.. :idiot2:

Onhan se kivaa, mutta jos katsotaan leffaa, niin mielestäni sitä leffaa voi oikeasti välillä katsoakin kaiken sen hempeilyn keskellä.

Eilen hän sanoi että olen kyllä ihmeellinen tapaus, että musta ei ota itse pirukaan selvää, kun mä käyttäydyn epäjohdonmukaisesti, eka olen hempeä sit taas viileä ja sitä rataa.. Viittasi ilmeisesti siihen että kesken pussailun työnsin hänet vähän kauemmas ja sanoin ihan asiallisesti että haluun katsoa leffaa, kohta tulee hyvä kohta... Sit katoin leffaa 15min ja nauroin kuollakseni, toinen vaan makasi vieressä silmät kiinni..

En ymmärrä sitä, että pitää nyhjätä ihan koko ajan. No, ehkä kiusaan häntä vähän tahallaankin.. Juuri kesken intohimoisen suutelemisen saatan kysyä "voitko keittää kahvia?" tms... Ja sitten toinen menee keittämään kahvia... ::)

 :2funny: No niin, halauskammoinen rapumies palannut katuvana ja nöyränä ja jopa keskustelutaitoisena kuvioihin,ihmetellen jopa itse itseään kun niin rumasti käyttäytynyt minua kohtaan, vaikka on suuret tunteet minua kohtaan  :D
Keskusteltu on ahkerasti ja olen yrittänyt tunnustella miehen todellisia ja syvimpiä ajatuksia... Mutta,ota siitä nyt selvää,kun mies on niin tuuliviiri, niin tuuliviiri kuin olla ja taitaa. :buck2:
Kaverina hän on elämässäni, mutta parisuhde tasolla en voisi luottaa, sillä aina saisi pelätä että koska saan taas lemput hetken mielijohteesta...Hoh hoijaa. :P

jotenkin nyt tekisi mieli sanoa, ketään loukkaamatta toivottavasti, että ihmiset ovat heijastumia teistä itsestänne. Jos toinen haluaa halata kamalasti, niin jee, silloinhan sinä olet niin auki ja valmis ottamaan sen vastaan, että anna mennä vaan. Joudut kohtaamaan omat kammosi, mutta paras lääke on juurikin se sinulle tuotu ihminen.

Jos taas toisella on kammo halata, niin sama juttu. Sinun alitajunnassasi saattaa olla halauskammo, minkä yli olet kävellyt ja tuo toinen on tullut paljastamaan sen.

Varmaan nyt älähdätte ja suututte, mutta jos oikein rehellisesti näitä asioita tarkastelee niin...  ;)

Yulunga, puhut ihan täyttä asiaa!  :)

Jokaisella ihmisellä elämässämme on jokin tarkoitus, tähän minäkin uskon aivan täysin. Opiksi ja ojennukseksi olemme toisillemme. :)

Ailahtelevaisia ne rapumiehet tosiaan on, ja oman kokemukseni mukaan eivät oikein osaa olla lähellä muita ihmisiä, esim. halata  :)

Minä olen itse rapumies, ja kyllä melko klassinen tapaus. Äiti on vieläkin tärkeä vaikka olen jo yli parikymppinen  ;) Onnekseni hän on ollut hyvin vahva ja samalla osannut näyttää tunteensa joten sellainen kai minustakin on tullut. Eli halaan, pussaan ja puhunkin vielä muunkin kuin mesen välityksellä  :D Mä luulisin että ravuilla yleensä kun on menossa ne sisäiset tunnetarkkailut ja prosessit niin siksi meillä saattaa olla just minuutista kiinni milloin halaus passaa ja milloin ei. Ja sitten emme välttämättä tajua sitä että kun itse haluamme osoittaa kiintymystä toiselle että jos hänellä on silloin muuta tekemistä tai häntä ei huvita  ;D Mä oonkin keksinyt siihen hyvän lääkkeen! On oltava nalle lähettyvillä varalta että jos kumppania ei halailu kiinnosta.  :smitten:  Tuo tunteiden vaihtelujen ääripäästä toiseen jonkinlainen hallitseminen kun kai onkin se rapujen "elämäntehtävä".  Tunnen kyllä rapuja, joiden äidit ovat heidät "hylänneet" jolloin  tosiaan kaikki naiset saavat siitä maksaa kun ovat muka syyllisiä siihen ettei äiti heistä välittänyt tarpeeksi. Itse asiassa suurin osa ravuista voi enemmän tai vähemmän olla tässä tilanteessa! >:(  :knuppel2:  Olen pohtinut tätä rapujen äiti-juttua. Siihen voinee liittyä se alkurakkaus jonka rapu kokee äidin sylissä, ja tuota voikin sitten olla melko hankala tulevien kumppanien korvata. Kaksipiippuinen juttu, sillä rapu tarvitsee sen kunnollisen äidin, mutta mun tapauksessa kun mun äiti on päättäväinen, rakastava ja vielä erittäin kauniskin niin noita yhden illan juttuja sitten on ollutkin enemmän kuin laki sallii ja niissä onkin sitten ollut se "jaahas tuo on taas joku tunnekylmä/eikä niin hyvän näköinenkään" (=ei yhtä välittävä kuin äiti) . Tässä onkin ollut tekemistä kun horoskoopinkin mukaan kauris/vesimies olisi se "oikea". Ja löytääpä sitten niistä sellaista kiintymyksensä näyttävää joka uskaltaa "tunnevammailla" :D 

Puhun siis tietysti vain omista näkymyksistäni enkä kaikkien rapujen puolesta  :smiley6600:

Sama mullakin vain muutama minuutti tuon mun edellisen kirjotuksen jälkeen, oon muuta mieltä parista seikasta siinä mutta tämähän vain sopii yhteen viestiketjun otsikon kanssa  :2funny:

Kannattaa muuten lukea tuo Seppo Tanhuan "Astrologiaa Sinulle" ja siitä "Lapsuus- Lapsuuden kokemukset avaumena kehitykseen" Sieltä avautuu tuo rapulapsen "tehtävä" tosi hyvin! kaikki omatkin kiukutteluni äidille saivat sieltä lisävalaistusta. Ja muillekin merkeille tietenkin on kuvaukset. Suosittelen lämpimästi, siinä on paljon semmoista jota ei yleensä astrologiassa nosteta esille. Vaikka onkin "vanha" kirja (1992)

Tiedän että tuo poikalapsi - äitisuhde on monille jonkinlainen tabu  :laugh: Muistan pienenä kuin muita poikia tuli isit hakemaan niin meitsiä tulee hakemaan äiskä ja se tietty vähän nolotti  :-[  Paitsi kun tajusin että mun äiskä sanoikin esim. vanhempain kokouksissa mitä halusi kun muiden isit istui kiltisti hiljaa  ;D Ei ainakaan sosiaalisia pelkoja ole hänellä, kun on ollut mm. uutistenlukijana tv.ssä  :angel:

Myöhemmin sitten tajusinkin äidin roolimallin voimavarana. Isä oli juoppo joka asui kaikenmaailman juottoloissa eikä näkynyt, joten miesten maailma ja siihen monesti liittyvä machoilu ei jotenkin oo senkään takia avautunut. Näinhän yleensä ravuilla onkin faija jossain ties missä, eläinradan orpolapsia kun ollaan kuten Seppo sen taisi sanoa.
Nyky-yhteiskunta avautuu helpommin niille jotka osaavat kommunikoida ja siihen naiset ovat yleensä parempia roolimalleja kuin miehet. En tässä kuitenkaan yritä siirtää omaa "miehistä vastuutani" mihinkään, ei toinen poissulje toista =)

Näkeehän sen jo Kalevalastakin, Siinä on Väinämöiset kummissaan kun pohjan akka pitää järjestystä ja eräskin neito muuttuu mielummin kalaksi kuin alkaa väinämöiselle seksiobjektiksi  ;D

Kannattaa siis katsoa millaisesta äidistä ravun kohdalla on kyse, siitä kun riippuu PALJON. Kuten muissakin merkeissä, missä kutenkin...Vielä kerran mainostan tuota Sepon kirjaa ellei ole jo luettu  8)

rapumiehesi ehkä pelkää tekevänsä väärän ratkaisun. ehkä hän pelkää että sinun kanssasi seurustelusta ei tule mitään.. ja sitten hän pelkää että entäs jos ilmankaan ei tule mitään.
anna hänelle aikaa, hän kokee ehkä helpommaksi olla lupaamatta mitään.

älä painosta liikaa. mutta muista että sinä voit tehdä asialle lopun milloin tahansa, hän ehkä toivookin että sinä olet se joka sen päätöksen tekee :)
koita kestää..ravut nyt vaan on vähän vaikeita..



 :smitten: :rapu:

Kiitos vinkistä  :) Lähinnä kai eniten askarruttaa se, etten koskaan halua olla äiti miehelleni. Enkä sellaista miestä halua. Mutta tässä taitaa olla nyt muusta kysymys. Luen, elän ja opiskelen  :)

Kiitos vinkistä  :) Lähinnä kai eniten askarruttaa se, etten koskaan halua olla äiti miehelleni. Enkä sellaista miestä halua. Mutta tässä taitaa olla nyt muusta kysymys. Luen, elän ja opiskelen  :)
[/quote]

Ei sun tarvitse olla äiti miehellesi...ööh sinun täytyy vain...hmm syrjäyttää äiti!  ;D

Muutaman erittäinkin flirttailevan ja charmikkaan rapumiehen naisseikkailuja seuranneena voin todeta, että rapumiehen äitiä ei niinvaan syrjäytetäkään, sen verran korokkeellearvostava suhtautuminen tuntuu heillä olevan - ja rapumies osaa arvostaa muissakin naisissa just nimenomaan niitä oman äidin äidillisiä piirteitä :P

Liekö syynsä sillä, että kaikkien näiden tapausten isät ovat heidät hyljänneet joten pojat ovat ehkä asettuneet enemmän ja aikaisemmin miehen rooliin perheessä.
Yksinhuoltajaäiti on kuitenkin ollut vahva ja sallinut poikansa olla lapsi -
tästä voisi kehittyä rapumiehen poikamainen mutta silti ah niin miehekäs viehätysvoima :-*

Liekö tuuliviirimäistä luonteenlaatua ihan vaan aurinkomerkin perusteella arvioida?
Tuuliviirin kuumerkistä voisi löytyä vaikkapa  :vaaka: ... :-\

Hei olen uusi täällä.
Minä kaksostyttö olen korviani myöten uponnut rapumieheen. :o
Sutinaa ja vipinää meillä on ollut monet vuodet, aina vain toinen tai molemmat ovat olleet varattuina. Salaista viehätystä olemme tunteneet aina... Ny sitten molemmat vapailla markkinoilla!
viikko riitti viestejä ja puheluita, vihdoin kun tapasimme viikonloppuna tämä nilviäinen :tickedoff: vetäytikin taka-alalle ja ei todellakaan mitään kiinnostustusta tai tunteista puhettakaan minua kohtaan!
Nyt on kaksos tyttö suru puserossa - mitä tämä tarkoittaa?! onkohan minulla vielä toivoa? onko tuo "normaalia" käytöstä? etäsisyyden ottamista miettimis mielessä..? monet vuodet tässä valuivat hukkaan... :'(

Hauskaa, minä taas olen Rapu ja poikaystäväni Jousimies (sinänsä outo yhdistelmä), mutta ainakaan vielä ei ole kumpaakaan alkanut ahdistaa. Tietysti asiaan vaikuttaa se, että olemme melko itsenäisiä ihmisiä kummatkin ja meillä on omat menomme, harrastuksemme ja kaverimme, emmekä ole koko ajan toisissamme kiinni. Mutta toisaalta myös yhteisiä kavereita ja harrastuksia löytyy, ja silloin kun olemme yhdessä, läheisyyttä ja hellyyttä löytyy kyllä yllin kyllin. Eli hyvin tasapainoinen suhde, ainakin tähän asti. Toivottavasti jatkossakin.

Hienoa  :) meillä taisi olla hiukan epätasapainossa juuri se, että minulla on oma elämä ja toisella ei juurikaan. Ihastuttavan herkkä ja hellä ihminen, mutta suhde ei tällaisella pohjalla oikein toiminut. Tuuliviirinä kyllä vähän pidin tätä herraa, mutta se siitä  8)

Huhhuh, tästä keskustelusta löydän juuri itselleni ominaisia piirteitä! ;D Tosin olen rapunainen, mutta ongelmat ovat tunteiden osoittamisessa ja tuuliviiri käyttäytymisessä niin kuin näissä rapumies esimerkeissä. Asioista on helpompi keskustella ottaneena tai kirjoittamalla. Suhteita on vaikea aloittaa ja kehittää.
 Itselle on myös äiti tärkeä, mutta tämä äitisuhteeni on vinksahtanut sillä tavalla että olemme enemmänki kavereita kuin äiti ja tytär. Muutenkin jaamme samat ongelmat hänen kanssaan ja kaiken lisäksi olemme hyvin samannäköiset. Pelottavaa... Suhteeni isään on heikko. Ehkä siksi, että hän ollut poissa kuvioista jo aikaisin. Ja nyt, nykyisessä elämäntilanteessani on käynyt niin että olen alkanut tapailemaan rapumiestä. Hän on ääripäätä klassisessa rapumies tyypissä, siinä että on hyvin iholle käyvä. Ja ajatukseni ovat olleet yhtä tuiverrusta tämän myötä. Tekisi mieli lähteä karkuun ennen kuin tämä johtaa parisuhteeseen, koska en ole vieläkään valmis jakamaan toisen ihmisen kanssa mitään syvempää, surullista. Oma pää on aivan sekasin ajatuksista eikä niistä ota Erkkikään selvää. Toisaalta, en tiedä tarvitsenko juuri sen toisen ihmisen auttamaan muurini murtamisessa myös... Yhtä helvettiä se ainakin tulisi olemaan. ;)

voi varpasillaan, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat, muistathan, että ravulla on tapana vetäytyä kuoreensa, kyllä ne sieltä esille tulevat, kun taas uskaltavat, mutta töitä tuon miehen kanssa saat tehdä, kaksosella ei välttämättä moiseen kärsivällisyyttä riitä. Itse olin aikoinaan aivan samassa tilanteessa kuin sinä ja suuri huokaus tosiaan...

Oma miehenihän on tosissaan moninkertainen rapu ja täytyy muutenkin sanoa, että rapuja tuntuu ympärilläni pyörivän paljonkin. Tuo on mielenkiintoista tuo isä ja äiti suhteet. Miehellänikin isä hylkäsi ja äiti oli yksinhuoltajana, mutta erinäisistä syistä johtuen isä on noussut sellaiseksi idoliksi ja äitiä ei oikein arvosteta. Äiti tosin roikkuu pojassaan vähän liikaakin ja pyrkii kontrolloimaan. Vaikea tälle pojan naiselle, kun et ole koskaan sen äidin mielestä tarpeeksi hyvä.

Mutta joo, ravuissa on aika jännä, että ovat usein sellaista uskomattoman flirttiä ja aistillista tyyppiä, uskomattoman seksikkäitä. Usein kuitenkin täytyy ymmärtää, että he ovat yleensä aika suosittuja naismarkkinoilla ja he ovat kehittäneet itselleen hyvät keinot flirttailla ja olla viehättävä. Kun he löytävät sen ihmisen jonka kanssa haluavat asettua niin ovat kyllä erittäin omistautuvia. Pientä flirttiä toki saattavat harrastaa, mutta riippuu ihan itsestä miten siihen suhtautuu. Koen kuitenkin, että rapumiehet arvostavat parisuhdettaan melkein kaiken muun edelle ja vaikka sinkkuina olisivat meneviä niin parisuhteessa heistä paljastuu pikkuhiljaa se suloinen ja kotia rakastava mies. =)

Tälläisiä kokemuksia itsellä. Ravuista pidän myös sen takia, että koskaan et oikein voi alkuun tietää pitävätkö he sinusta vai eivät, lisää jännitettä kummasti. ;)