Astro Foorumi

Tuli vain mieleen tämä kysymys.

Itse olen avioliitossa.  :smitten:

Avoliitossa olen.

Pitaisikö sitten puhua uusperheestä, vaikka olemme kaksin.

Mielestäni se on sydämen asia, sitoutuminen toiseen ihmiseen.
Onko sen pappi tai tuomari siunannut, ei liene niin oleellista.

Kaikissa parisuhteissa tärkeintä lienee toistensa kunnioittaminen ihmisenä, omana itsenään.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Taisipa tulla pieni virhe, siis uusioperhettä tavoittelin. Sellaista liittoa, jossa on lapsia kotona kummaltakin osapuolelta.

Sinkkuna tällä hetkellä. Ja ihan hyvä valinta  ;D

'metsätonttu'

kyllä sen oikein ymmärsinkin, itse vain pohdin olisiko tämäkin uusperhe?
Perhe kait se on kahdenkin ihmisen perhe.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Avoliitossa tällä hetkellä, ensi vuoden puolella avioliitossa,
mikäli en panikoi ja karkaa. ;D

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/kiss_ani.gif)

Sinkkuna jälleen ja pysyvästi! :smitten:

Käsittääkseni olisin noista vaihtoehdoista tuo sinkku...  ??? :D
Vaikka periaatteessa koen, että sydämeni on jo sitoutunut... siis 'vierellä kulkuun polulla hetken'... mjooh...

Avoliitossa onnellisesti :smitten:

Avioliitossa tällä hetkellä  :-* ja perheemme on myöskin uusioperhe, mutta ei voinut näköjään valita kahta vaihtoehtoa.  :)

Heip tonttu!

Olisin vastannut yh...Mutta sellaista vaihtoehtoa ei ollut  :idiot2:

Elikkä kait sinkku lähinnä  :P

Toinenkin yh joutui itsensä sinkuksi laittamaan. En kuitenkaan ole sinkku omasta tahdostani.

Mie en oo mikään noista.  8)
Seurustelen, ollaan hyvinkin sitoutuneita, mutta virallisesti asutaan eri osoitteissa vielä. Käytännön tasolla tilanne kuiteskin kai eniten muistuttaa avoliittoa, mutta jos (ja kun) tulee hetkiä että haluaa olla yksinään, niin siihen on mahdollisuus.  ;)

Sinkku.. Ainakin toistaiseksi... ::)

Sinkku kotosalla, toistaiseksi  ;)

puuttuu vaihtoehto "eronnut" eli kait sitten sinkku. Inhoan tuota sanaa  :buck2:

Avioliitto  :)

hmm.. sinkku.. ihme sama.. oon eronnut ja tällä hetkellä vapaa.. ja taidan pysyäkin vähän aikaa..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Sinkku (http://www.goatweb.com/coffeeshop/images/smilies/millan/veildance.gif) (ex-rouva)

Hölmöö nimittää itseään sinkuksi kun olen Ex-rouva siis eronnut. ::)

Vesimiesmäisesti avoliitossa kuudetta vuotta... :D

Anteeksi  :-[

Huomaan, että hyväntahtoinen kyselyni ei aivan nyt täsmää. Ehkä liian nopeasti rakentelin vaihtoehtoja. Olisi pitänyt eritellä enemmän.
Mutta onhan eronnutkin omalla tavallaan 'sinkku' nyt.

Mutta tuota vähän pelkäsinkin. Että sinkuillahan täällä on enemmän aikaa rellestää. Suhteessa tällä areenalla ovat siis enemmistönä.

Avioliitot ja avoliitot ovat melkein tasoissa.

Muistan joskus 30 vuotta sitten, kun Ruotsinlaivalla luin Afronbladettia. Siinä oli tehty tutkimus Tukholman seudun 'perheistä' ja huomattu että tavallinen perhe on joutunut 'häviölle' kaiken muun yhteisasumisen muodoissa. Sinkut olivat sielläkin enemmistönä. Sitten muistaakseni tällaiset uusioperheet ja avoliitot ja avioliitot olivat käsikädessä.

Ihmettelin silloin tuota ilmiötä metsämökin tyttönä.
Muistelen jopa että povailtiin tavallisen perhemuodon 'kuolemaa'.

Mutta eihän siinä nyt sentään niin ole käynyt! Tässäkin se näkyy.

Tuli muuten mieleen, että vaikka nykyisin ei liiemmin herroitella tai rouvitella, niin kuinkas eronnut esittelee itsensä..
Ollaankos sitä yhä rouvia, vaiko uusneitejä, vaiko naituja neitejä :D vaiko mitä?
Entäs jos on ottanut tyttönimen takas? Voiko olla taas neiti?
Kukas näistä protokollista tietäis sanoa?

No neidiksi ei enään pääse ollenkaan sehän on selvää. Ex-rouva tässä ollaan eikä muuta voida. Kun miettii sinkku sanaa niin äkkiä voisi luulla että kyseessä on sellanen ihminen jolla ei ole vaimoo eikä lapsia, kun taas ex rouvalla voi olla lapsia ja hän on ollut aviossa.
Mä letkautankin aina että Ex-rouva, jos joku rupee sinkuksi sanomaan. :)

Edit: vaikka vaihtaisitkin tyttösukunimen niin ei se sua muuta miksikään. ;)

Sinkkuna, tyttönimen takaisin ottanut 12v.sitten eronnut. ::)
Aikuiset lapset.

Mut jos on uusioperhe,niin eikö sitten uusioneiti? :P :2funny:

yh,ex-rouva. eronnut "sinkku" :smitten:

Kaksi kertaa avoliitto ja nyt aviossa. Väliajat tietenkin sinkkuna...  :)

vanhapiika  :-X  :2funny:

Ihana tunnustus!  ;D :smitten:

Juu, siltä nyt on tuntunut jo jonkin aikaa, mutta toivottavasti tämä on vain väliaikaista!  ;) Vaikea mieltää itseään sinkuksi kun ei huvita käyttäytyä lainkaan niinkuin kunnon sinkun pitäisi eli juosta baareissa ja metsästää miehiä. Odotan luottavaisesti että tulevat kotoa hakemaan!  :D ;D

No onkos sitä jotain markkinoilta tarttunut?

Ei jösses..pikkujouluhutikkaiset örveltäjät ei paljoo kiinnosta  :buck2:

OK OK..Tietääkö kukaan oikeasti KETÄÄN jota on kotiovelta tultu hakemaan :2funny:

Sen verran voin paljastaa että lauantaina eräs mies halusi suudella mua, ensin kieltäydyin monta kertaa ja sitten aattelin että no mä annan pienen pusun sille, niin tuo rupes kielareita antamaan. Olihan se kivaa, mutta ei muuten syttynyt.......eikä me kauaa siinä pusittu ehkä 15 sekkaa, siinäkin liikaa. >:(...sain mä ruusunkin siltä mutta eipä se jääny lopuksi mun käteen minne lie joutu.  ;D...häh hää.

Juuri katsoin Voimalaa, jonka aiheena oli sinkkuilu.

Tuttua minullekin. Ei ollut suunnitteilla mikään tällainen pitkä liitto. Eli olin 33-vuotiaaksi ihan tyytyväinen taivaanrannamaalari eli aikamoinen kulkuri.

Mutta en voi moittia avioliittoakaan, jonka olisin yhtä hyvin mieltänyt avoliitoksi. Ja joka itseasiassa on myös uusioperhe, koska miehelläni oli jo lapsia, ja yhä yksi joka on 'ikuinen lapsi'.

Joten monet liemet on maistettu!  ;)

Yks mies kerran tuli mun oven taakse ja kyseli mua, hyvä etten oksentanut. Mun likka tunnisti sen ja tuli mulle äkkii sanomaan kun en yläkerran ikkunasta viittiny itse kurkkii.....onneksi se mies tajus lähtee. :buck2:

Toivon, ettet panikoi. Parisuhteesta avoliittoon ja avioliittoon, se on kiinnittymistä, syventämistä, laajentamista, itsen ja toisen opiskelua elämän korkeakoulussa. "Jos pelkoa harteillasi, olet itse sen sinne taakaksi valinnut. Voit siitä itse myös luopua", rohkaisi minua eräs ystäväni tuossa samassa tilanteessa. Niin minä uskalsin, enkä ole katunut.

En ole kuitenkaan mikään avioliitoneuvoja!  ;D Tonttu vain.  :2funny:

Niin, en mä nyt ihan tuommoista hakua tarkoittanut.. :D

Vaan lähinnä sitä, että monikaan asia ( muukaan kuin ihmissuhde) ei oikeasti tule kotiovelle ja soita ovikelloa. Mikään tilaisuus tvs ei voi tietää kuka siellä kämpässä kyhjöttää, ellei itse ilmoita olevansa olemassa ???

Ja toisaalta, kun siellä maailman melskeessä liikkuu, niin eihän sieltä välttämättä mitään erityista tarvitse etsiä (ellei halua).. :)
Kaikenmoisia sattumuksia on ihan hauska lähteä bongailemaan ja päivän päätteeksi todeta jotta kannattipas taas lähtteä liikkeelle.. :)

Sillepä pitäisi löytää uusi käsite. Sana 'eronnut' kalskahtaa ja ihmiset suhtautuvat siihen vähän epähienosti, olen huomannut. Varmaan tämäkin suhtautuminen muuttuu ajan kuluessa. Koska itse tiedän, kuinka paljon rohkeutta siihen tarvitaan monelta kantilta. 'Kasvatettu tai kypsytetty tai jotakin niinkuin sana koulutettukin! Olisiko se jotakin selliasta?  :D  Kaikiteki....minusta etunimen pitäisi riittää ihmiselle kuin ihmiselle!  :tickedoff:

Yes, yes! Minä olen joskus vähän ihmetellytkin että mitä te täältä etsitte. Baanalle, baanalle. Tai jos ajattelen olevani teidän pöksyissä, niin en varmaan enää viitsisi.

Tämä turina on niin kotoista!  ;D

Elämänilo!

Kylläpä pahoin pelkään tuosta kun turinaasi luin, ettet oikein
menopeliltä vaikuta enää. Vaikka eihän sitä tiedä, milloin se villitys iskee!  ;D

Aviossahan mie, 18 vuotta (puolet elämästä) saman miehen kans, siitä ajasta 11 vuotta aviossa. Niin, viimeisen vuoden olen miettinyt puolitosissani, että mitenkähän meille käypi, olen itte muuttunut niin paljon näissä myllerryksissä... Vastuun arjesta ja perheestä pitäis jakautua paljon tasasemmin kuin nyt ja muutenkin meijän liitto on aikas huonosti hoidettu... ainakin monen muun näkövinkkelistä katottuna...  ???

Okay okay, Lemniskata. ;D Se vaan oli traakinen rakkausmatka sillä miehellä. :D

 :-\
No ex-rouva (YRKS MIKÄ SANA)sitten minäkin. >:(
En vaan pidä tuosta nimityksestä,kun jotenkin sen takia ei tavallaan pääse irti siitä menneestä kokonaan.

Olen jo kerran ottanut tyttönimeni takaisin ja haluaisin sen taas,mutta sitten onkin virkatodistuksia koko sivu sukunimiä täynnä.
Jos olet esim.Kettunen tyttönimeltä,niin miksei se riitä jos se kerran mainitaan?

Jos menet avioon herra naalin ja sitten vaikka herra suden kanssa,on virkatodistuksessa:
Tiltu Kettunen,entinen Susi,entinen Kettunen,entinen Naali,omaasukua Kettunen. :buck2:

Olen ottanut ensimmäisen liiton jälkeen tyttönimen käyttöön,vaan enää en ota tuon pitkän rotlan takia.Hävettää viedä jo neljällä sukunimellä varustettua todistusta.

Mutta olen mieluummin sinkku kuin ex-rouva.Ja koko rouva sanakin on vanhahtava.Tulee joku ruustinna mieleen siitä.

Ja minä mieluummin sen Ex-rouva nimikkeellä, onhan sillä jotain merkitystä. Sinkku nimikkeellä en haluu olla missään nimessä. :buck2:

Hitto jos mua joku alkaa ex-rouvittelemaan, niin tirvasen..  :knuppel2:
mieluummin vaikka "naitu"neiti  ..yäk, paha tuokin.. meen nukkuun..  :D :-[

Jotenkin tuntuu, että en minä noita nimejä paperilla häpiäisi. Siitähän näkkee kuinka haluttu Tiltu on ollu, mikähän lie vilimitähti!
 

Kiitti Elämänilo rohkaisusta :smitten:

Olen tuossa mielenkiinnolla lukenut tätä sukunimi-keskustelua,
kun itse olen tilanteessa, jossa mietin pidänkö oman
sukunimeni, otanko mieheni nimen vai teenkö yhdistelmän. :-\

Itselläni on varsin pitkä sukunimi,
kuten etunimeni Alexandra tekee lisää pituutta. :buck2:
Lisäksi omaan vielä 2 muuta etunimeä.

Tulevan mieheni nimi on mukavan ytimekäs,
mutta hän on miettinyt ottavansa käyttöön toisen sukunimensä,
joka on yhtä pitkä kuin omani.

Mieheni sanoo aina, että hyvin riimitetyllä
ja miellyttävällä nimellä pääsee pitkälle.

Uskon tämän olevan totta. Ikään kuin nimen Feng Shuita. ;)
Nimessä on paljon energiaa
ja sillä on merkitystä eri tilanteissa.

Siitä on niin kauan aikaa kun olen eronnut ja olen tottunut siihen että olen Ex-rouva, niin ja en ole enään mikään 3 kypänen. ::)

Nyt kun luin läpi mielipiteitänne,niin huomasin,että sinkku mielletään helposti "menopeliksi".

En käy ravintoloissa.En ole käynyt kait pariin vuoteen enää.Eikä tuo alkoholikaan maistu ja melkein aina kotona. ;D
Työtänikin kun voi tehdä kotona,ellei joku sitten halua kotikäyntiä.

On niin paljon puuhasteltavaa kotonakin.Tai sitten olla vaan.Minunkin mielestäni ihmiset luokittelevat vielä yh:t ja ex:t huonompaan kastiin.Ja ehkä sinkut myös.Liitoissa elävät ovat niitä kunniallisempia. :2funny:

Mutta ELÄMÄNILO! :D
Minullapa kävikin tänään lukkomies,kun parvekkeen ovi jumittui.eikä avain ottanut mitenkään vastaan,pyöri vaan.
Lähti sitten hakemaan lisää työkaluja ja toi vielä toisen aika komean miehen mukanaan.
Kiipesivät tikkaita pitkin partsille.Mutta MINÄ!Taas tukka sojossa miten sattuu.Vähän harmitti,kun se toinen oli aikast söde!
Muistahan laittaa hieman itseäsi kun ovimiehet tulee,,, ;)

Ja tämä tarina on tosi!

Sinkku eli naimaton henkilö, joka ei ole avioliitossa tai muussa vakituisessa parisuhteessa. Sanana "sinkku" on vakiintunut arki- ja puhekieleen ja korvannut mm. vanhanpiian ja -pojan.   :D

en mäkään kauaa.. :)
sitäpaitsi loppupelissä, kun oikein mietin.. ihan sama mikä nimike,
ainoa mikä  siinä ex-nimikkeessä kaivertaa on se, että muistuttaa mun olleen naimisissa
kaikkea muuta kuin kivan ihmisen kanssa..  :(

No mutta mä olen kuullut monta kertaa kun miehet ovat sanoneet, että kiinnostaa enemmän kokeneet naiset tosin ei tietty kaikkia. :coolsmiley:

Voi mahoton, tuota Chandran tekstiä.

Mutta tuo on totta, että voi meitä naisia, jotka olemme vaihtaneet nimeä mennessämme naimisiin.

Parempi kun olisimme pitäneet oman nimen. Kaikki olisi eronkin jälkeen paljon yksinkertaisempaa. Ja halvempaa.
Mitä tuleekaan maksamaan kaikkien papereiden muuttaminen, jos nimeään vaihtaa.

Sitten tuli vielä mieleen ajatus numerologiasta. Miten senkin vaikutus muuttuu kun nimi vaihtuu.

Mitähän varten ei ole keksitty eronneelle naiselle joku ihan simppeli, mukava nimitys. Nythän nimittely on kovin kirjavaa. Ex-rouva tuntuu kaikkein hirveimmältä. Mutta mitä tilalle?

Tässäpä meille haaste, keksiä uusi, kunniallinen, kaunis ja yhtenäinen nimitys meille eronneille. Kun tuo sinkku nimitys kuulostaa jotenkin vähemmän suomalaiselta.

yömietteissä maarita

Niin, niin kauan voidaan vääntää kättä tässä asiassa, mä en nimittäin lannistu enkä kallistu sinkku nimitykseen. :knuppel2:

Ahaa lukkoseppä mielessä. ;)

Avioliitossa.  :)

No,en väännä kättä asiasta. ;)
Jokainen käyttää sitä,mikä parhaalta tuntuu.Mutta totta puhut Maarita,parempi olisi ollut pitää vaan se tyttönimi.

Tuskin kunniallista nimeä keksitäänkään.Tai ainakin sen jälkeen se väännetään jotenkin leväperäiseksi.
Enkä tarkoittanut nyt leveää perää! :2funny:

Numerologisesti en nimeäni ole koskaan laskenut muulla kuin tyttönimellä.Ja vaikka se on tuiki tavallinen (ois yks hianokin tuolla jonossa),niin mielessäni käytän itsestäni sitä nimeä,josta minulla parhaat muistot! :smitten:

 :D

Niin,enpä minäkään hänestä kummempaa ajatellut.Mutta mukavan näköinen ja olisi ollut kiva vähän flirttailla. ;)

Harmitonta ja iloista huulen heittoa.Mutta nyt lähinnä ajattelin et juupeli,haluan muovipussin päähän ja MIKSEN OLLUT VAIVAUTUNUT MEIKKAAMAAN! :tickedoff:

Laittanut edes silmiä päähän! :crazy2:  :knuppel2:
 

Enkelikirjailija Diana Cooper sanoi,
että ihmisten ei tulisi muuttaa nimeään,
koska sen nimensä on jotenkin valinnut jo ennen syntymäänsä.

Hän puhui tästä, koska hänen molemmat tyttäret olivat muuttaneet
etunimensä. Mikä lie syynä siihenkin.. :coolsmiley:

Mutta minulle tuli mieleen, että suurin osa naisista muuttaa
nimensä naimisiin mentyään.

Onko tämä tulevan puolison nimi tai vielä ehkäpä niiden tulevien
puolisoiden nimet ikään kuin valittu,
siis taivaissa kiveen kirjoitettuja,
vai pitäisikö vain pitää omansa,
jonka on synnyinlahjana saanut? ???

Toki yhdyn siihen, että helpommaksi ja edullisemmaksi
tulee pitäen oma nimensä! ;D

Onko jollain korkeampaa sprituaalista tietoa jaettavanaan?  ;)

Täällä aika paljon myös 2-kymppisiäkin kirjoittelijoita. :)
Allekin.


Näinpä. ;)
Niin uskomattoman monet 5 ja 6-kymppiset miehet juoksevat
hinkuräkä suupielistä valuen
nuorten tyttösten perässä kuvitellen ihan tosissaan,
etteivät vaikuta naurettaville heidän vierellään. ;D

Minulla ei ole sen kummempaa tietoa jaettavana, kuin että itse en avioliiton myötä olisi edes päässyt vaihtamaan sukunimeäni. Sillä meilläpä sattui olemaan juuri sama, vaikkei se ole edes kaikista yleisimpiä.  ;D Emmekä ole edes kaukaista sukua toisillemme.

Ei totta! :D

Sinä sitten olet todella hyvin valinnut nimesi. :)
..myöskin puolisosi. ;D

 :D Näinpä taitaa olla.  :smitten:

Avioliitossa. :smitten:

Olipas mielenkiintoista.  :)

Itse kun tähän vastasin, niin huomasin myös noita samoja asioita, joita olette tässä kirjoitelleet.
Itse en kyllä haluaisi olla ex-rouva tai ex-avokki, nehän viittaa, että entinen... entinen missi, nykyinen poliitikko... tyyliin..  ;)
En muutenkaan koskaan sopinut tuohon rouvan tittelin sisään. Minusta se on jotenkin aika 'puistattavaa' r o u v a ...  :coolsmiley:
Mitä sillä on merkitystä mitä ennen ollut.... tai onhan sillä, mutta...
En toisaalta itseäni sinkuksikaan miellä.
Minä kun voisin käyttää leskenkin nimitystä...
Olenko siis ex-sinkku-avokki-leski-rouva....  :-\ Minusta ne kuvaa vain menneisyyden tapahtumia, ei minua sinällään, mitä nyt olen.

Voisin olla vaikka... hmm... independent-compartment eli vapaasti suomennettuna inco.  :D

Tuosta tyttönimestä vielä, niin kyllä minä ainakin jotenkin pidän sitä ihan ookoo asiana, että minulla on nykyinen avioliiton myötä tullut sukunimi. Sen 'arvo' liittyy minulla pitkälti lapsiin. Siitä liitosta syntyi elämän lahojoja. Kyllä minä sen liiton 'nimeä' voin kantaa...Sama se mistä on juurensa saanut...

Olen aika pahasti myöhässä, mutta tuolla Lapin kaupungissa asuu eräs perhe, jonka rouva oli kanssani samalla luokalla lukiossa ja mies oli perheellemme muuten tuttu. Mies tuli kaupungissa käymään ja veljeni otti 'puhemiehekseen' hakemaan ystävätärtäni ihan kotiovelta ja vielä isältä kysyi, saako neito lähteä heidän mukaan. Nyt ovat olleet jo reilusti toistakymmentä vuotta aviossa ja heillä on kolme lasta. Ja tämä tarina on tosi.

Olen itse, niinkuin alkukeskustelussa käväisin kertomassa, sinkku. Tai siis en ole koskaan ollut aviossa, kerran avossa, yksi varhaisteini tyttö eli tarkennettuna siis olen yh.
Baarikierroksella saatan joskus käydä, mutta kun sen tietää, miten tyhjänpäiväistä se on. Paras kierros oli toissa kesänä kaverin polttareita viettäen. En ole mikään bilettäjä, koska se ei ole mukavaa.
Mieluiten vietän vapaa-aikani kotona sohvalla pyjama päällä neuloen, vaikka ikä on vasta 3 ja 4 kympin puolivälissä.
Työ on sentään asiakaspalvelua, jossa asiakkaina pääasiassa miehiä  ;) Joskus käy sellaisia silmän iloja ja odotan sitä päivää, että Mister astuu ovesta sisään  ;D

Miepä käytin avioeron jälkeen itsestäni nimitystä uusioneitsyt  :coolsmiley:


Avioeron jälkeen, kun olin ottanut 'tyttö'nimeni takaisin olin ajatellut, etten sitä enää vaihda.

Sitten myöhemmin tuli ajankohtaiseksi pohtia perheen nimitilannetta uudestaan, kun oli jo kaksi nimeä ovessa ja kolmas tulossa sekä vielä perheenlisäystäkin, niin katsoin selkeämmäksi ottaa käyttöön mieheni sukunimen. Vietimme kyllä hauskoja hetkiä pohtiessamme perhejuhlia, joissa esittelisin lapsia ja lapsipuoltani, joilla olisi eri sukunimet kuin minulla ja miehelläni. Toisaalta nimessäni ei ole nyt ääkkösiä, joten se ei ole niin nauruhermoja kutkuttava sahkopostiosoitteessa kuin entinen nimeni.

Olipa sitten mielenkiintoista kuulla numerologin kommentteja: olen itse käyttänyt aina ja vain kastenimeä, vaikka henkilö olisi vaihtanut nimeäänkin. Huhtikuussa erään numerologin kanssa keskustellessani, hän kertoi, että nimen vaihto kertoo uudenlaisen vaiheen alkamisesta elämässä, ja että ne vanhatkin otetaan mukaan. Myöskin uusiokäyttöön ottamani sukunimi...  Siis tämä jos mikä kuvastaa karttaani Pluto Ascilla: olen siis 'luonut nahkani' kolmesti  :)

Niin mä haluun muistuttaa muillekkin, että olen exä; en mä häpee sitä mitenkään onpahan se selvästi sanottu jos joskus joku (mies)sitä kyselee.  ;)

Lainaus on Mirjamilta ja kertoo sen mitä itse ajattelin kirjoituksia lukiessani. Haastan siis foorumilaiset keksimään itselleen sopivan siviilissäädyn perinteisten tilalle.

Elektra jo ehdottaa ex-jotakin = uusioneitsyt.  :-*
Voisiko ex-rouva olla "olen vapaa nainen", kakkunsa istunut   :)
Sinkku = itsellinen, metsästäjä, rauhankannattaja, amatsoni   :knuppel2:
Avokki = naitu neiti, varattu, yhdistynyt, lassomestari   :smiley6600:

Mitä mieleen tulee? Keksi uusi itsellesi siviilisääty, joka kuvaa juuri sinua. Laitetaan sanasto uusiksi kuvaamaan nykyaikaa.   ;)

Hienoa! :)

Täällähän virisi oikein nimityskeskustelu. Hyvä, hyvä!

Minä taidankin sitten olla 'varattu uusioneitsyt'.
Sehän sopiikin mainiosti, koska olen merkiltänikin Neitsyt.

Mitähän muuta me keksimme?


 :smitten:    maarita          :smitten:

Hih - olisinkohan minä sitten naitu uusioneitsyt  :D  :2funny:

Tai sitten kuten eräs tuttu käyttää sanontaa:

on ihan eri asia olla naimisissa kuin avioliitossa!!! :2funny:

Ja onhan se liitto avoliittokin, jonkunlainen sitoumus.

Kuitenkin aiemmin naimisissa olleena tuntuu joskus kuin jotakin olisi 'puolitiessä'.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Vastasyntyneellä on ensin äidin sukunimi joka muuttuu kastetilaisuudessa isän sukunimeksi jos se on niin päätetty. Mitä tuosta nyt sitten pitäisi päätellä "sen jonka on saanut synnyinlahjana" pitäisi säilyttää. ::)

Vapaa määrittelemätön kulkija (en määräydy suhteessa tai ei-suhteessa miehiin)  :smitten:

Tässäpä yhdistelmä jonka bongasin eräätä sivulta.

Eronnut eli elänyt, kokenut, järkiini tullut, rohkea, aikuinen.

Muuten mitens monta kertaa eronneet (hevi) miehet ottaa ton asian? Näin jälkeenpäin ajatellen, eikö jokainen suhteen lopetus ole "järkiinsä tulemista" - ja taas menox ja "minä määrään" a la mies--  :coolsmiley:

GS, sulla on niin hyvii pointteja miehistä. ;D

I would think so.

En muuten sitä seuraavaa sitten ylistä tänne palstalle vaik kai sellainen "järjettömyys" on tuloillaan.. joskus..  :angel: (Saturnus 5 on erittäin järkevä, tässähän alkaa ymmärtää jo kauriita..)

Niin

siitä nimen muuttamisesta naimisiin mennessä.
Sehän on selvää, että kun ollaan korviaan myöten rakastuneita, haluttiin aikaisemmin siinäkin osoittaa toiselle 'kuulumistamme' hänelle. Mikä on ihan hyvä asia.
Silloin taidettiin ns. 'naida sukuun'.

Tällä hetkellä kait yhä useammat naiset säilyttävät oman sukunimensä avioliittoon mennessään. Enää sitä ei ihmetellä kuten ennen.
Lienee ihan hyvä, että myös sen asian saa jokainen vapaasti päättää ilman tuomituksi tulemista.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Avo-eronnut?  ;D

Rikoksenuusija? Taparikollinen? Ikuinen romantikko?   ;D     ;D

Hidas oppimaan..  ;D

hehe, MAHTAVA!  :D

GS, sana hallussa. :)

Jatkan sanalistaa:

vapaaherra
vapaaherratar

Voi niin!

ja IKÄNEITO!   :2funny:

Voi vide,

Miehen sukunimi, tottakai... varsinkin, jos se on tyyliin "Paksujalka" tai muu vastaava!!!  :2funny:

Mun tulevalla aviomiehellä on ainaskii nii ihq sukunimi, että vaihtaisin oman tyttönimeni riemusta kiljuen siihen, jos vaan olisi mahdollista...

Syvempää merkitystä nimen muuutokselle...
Eiköhän nimi kuitenkin ole osa persoonallisuutta, joka on muutoksen alainen... syntyy... kuolee... ja jotain on silti, joka ei muutu, vaikka nimi muuttuisikin, vaikkapa Paksujalaksi...  :uglystupid2:

Nimeen liittyvää, muttei liittoon... Eilen kotiin tullessa vilkaisin, kuten tavallista, rappukäytävässä nimilistaa ja oman nimen huomatessani säikähdin, että miksi isän nimi on täällä   :idiot2: Mutta eihän se isää tarkoittanut vaan minua ja tytärtäni  :2funny:

(suom.huom. minun isä ja minun isän nimi, jottei kukaan pääse väärin käsittämään)

Nimenmuutokseen liittyen, olisi hauska kuulla perusteluja sille, miksi niin moni nainen vaihtaa edelleenkin sukunimensä naimisiin mennessään, vaikkei sitä tarvitsisi enää tehdä? Esim. oma äitini (noh, Vesimies...) on sanonut, ettei olisi välttämättä isäni nimeä ottanut jollei siihen aikaan olisi ollut pakko. Kavereistani vain yksi on pitänyt oman nimensä avioiduttuaan, eikä syynä edes ollut ns. hieno tai mitenkään harvinainen sukunimi. Itse voisin tehdä saman, ihan vain siitä ilosta, ettei tarvitsisi kaikkia dokumentteja yms. uusia. Olen kuitenkin saanut sen käsityksen, että vielä nykyäänkin oman nimen pitämistä täytyy perustella paljon enemmän kuin miehen nimen ottamista. Millaisia kokemuksia muilla?

Joillekkin voi tulla myöskin identiteettikriisi uuden sukunimen myötä. Muistan kerran, kun naimisiin mentyäni istuin sairaalan odotushuoneessa, joka oli täynnä väkeä. Etunimistä käytössäni on ollut syntymästäni saakka toinen nimi ja kun hoituri kutsui sisään, niin hän käytti ensimmäistä etunimeäni sekä uutta sukunimeäni. En tajunnut hänen tarkoittavan minua, ennenkuin kutsui kolmannen kerran :crazy2:



Kiitos kun suomensit  ;)

Mielestäni on todella järkyttävää, kun miespuolinen työkaverini menee illalla äidin viereen nukkumaan (tarkoittaa vaimoaan, lastensa äitiä) tai eräs toinen, joka kertoo köllähtävänsä mummon viereen. Eikä siinä vielä kaikki, joskus kuulee kun me äidin kanssa kupistiin eilen illalla...  :uglystupid2:

Minä en ole koskaan harrastanut seksiä isin kanssa tai aikuisena mennyt isän viereen nukkumaan - ja jos mieheni ehdottaisi että mitäs jos äidin kanssa, niin olisi pitkä ja vilpoisa tie kirkkomaalle ulkoruokintaan :knuppel2: :uglystupid2: :buck2:

...Minä otin aviopuolisoni sukunimen siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli niin paljon kauniimpi kuin tyttönimeni  ::)!

Lievää kriisiä tuo nimenvaihdos kuitenkin sai aikaan; tyttönimeni kun on aika harvinainen (samoin kuin nykyinen nimeni) ja olin mieltänyt sen suureksi osaksi identiteettiäni jo kuitenkin 30 vuoden ajan... Tuplasukunimi ei näillä vaihtoehdoilla millään tullut kyseeseen  :D

Olen vapaa itsenäinen nainen.Mutta koska sellaista ei missään kaavakkeessa ole,on niihin pakko ruksata tuo eronnut.

En häpeä mitään ex-nimityksiä ja se on elettyä elämää.Mutta kuten GS osuvasti kirjoitti,en myöskään halua olla nimetty johonkin menneeseen.Enkä varsinkaan ihmisiin (miehiin),joittenka kanssa minulla ei ole enää mitään tekemistä. :-X

Heh, pakko sanoa, että hyvin vaakamainen perustelu, Pallaskissa! :) Minun sukunimeni on myöskin rumempi kuin avomieheni, mutta ajattelen, että se on kuitenkin minun nimeni - ja ollut jo sen kolmisenkymmentä vuotta. Voisi hyvinkin tulla identiteettikriisi, mistä Elektra mainitsi! Enkä noista kaksoisnimistäkään oikein välitä, mutta toki jos on lapsia, niin saisihan siitä yhdistävän tekijän, jollei halua pelkästään miehen nimeä ottaa.

Itse ihmettelin muuten joskus sellaista selitystä miehen nimen ottamiselle, että sitten kun on lapsia, niin ei kukaan luule, että ei kuulu perheeseen tai että tiedetään, että kuulutaan samaan perheeseen. No, eipä kukaan ole vielä luullut minun kuuluvan esim. lapsuudenystävänikään perheeseen, vaikka meillä sama sukunimi on ollutkin melkein 30 vuotta emmekä ole sukua. Syntymäseudullani kun on paljon samannimisiä perheitä, vaikkeivät välttämättä sukua olekaan keskenään (ainakaan kovin läheistä). Mutta toki ymmärrän, että yhteenkuuluvaisuuttahan sillä nimelläkin vain halutaan vahvistaa ja sinänsä tietysti ihan ok juttu.

Mondo kirjoitti mielenkiintoisesta asiasta, nimittäin olen myös joskus tehnyt pienen numerologisen tulkinnan ystävälleni nimenomaan siitä näkökulmasta, miten hänen numeronsa muuttuivat kun hän meni naimisiin. Muistaakseni hänen kohdallaan aiempi suuri määrä kolmosia väheni ja numerot siten ikään kuin tasapainottuivat myös. Ehkä tuolla nimen ottamisella voi joskus olla syvempikin merkitys polkumme kannalta? ::)

Otin ruman ex-nimen kun olin muutenkin ihan sekasin kun kerta naimisiin menin. Nyt ottaisin liitteeksi toisen nimen ja vaihtaisinkin vieläkin jos saisi jonkun tosi nätin nimen.  ;D Kauneus ennen kaikkea!

Mä ainakin uppiniskasesti pidän oman sukunimeni, koska se on todella harvinainen. Edellyttäen, että tässä joskus avioliiton satamaan purjehdimme. Yhdistelmä nimi tulisi olemaan niin pitkä, etten oikein tiedän onko siinäkään mitään järkeä. Noh, vii vil sii  ;)

sinkkuna olen ollut kohta 4 vuotta suhteen päätyttyä yhteen ihmiseen ketä satutti niin paljon ettei tässä ole uskaltanutkaan sitoutua ja toisaalta en edes halua vielä..on niin paljon muita asioita mihin keskittyä tällä hetkellä!!!

Olen taipumassa mieheni sukunimelle. :)
Pikkusiskon tavoin, mieheni sukunimi yhdessä
etunimeni kanssa on minun mielestä esteettisempi
ja helpompi lausua kaikissa kielissä.

Oma sukunimeni on niin pitkä ja kukaan ei osaa
sen enempää kirjoittaa kuin lausuakaan sitä
missään maassa, missä olen asunut. ;D :2funny:

Joidenkin mielestä minun kannattaisi pitää omani,
koska kuullostaa kauniille, siis oikein lausuttuna,
mutta minä olen kyllästynyt nimeni "raiskauksiin". ;D

Vaikeasti tavattavasta nimestä voi saada
yllättävän paljon arkipäivän harmia. :-[

Hih, miksiköhän?  ::) Muiden muassa Venus-Vaa'alla on tarkkuutta yksityiskohdille, jopa raivostuttavuuteen saakka  ;D

Tuolla aiemmin oli uuden siviilisäädyn keksimisestä ja omaa tilannetta kuvaavaa sanaa yritettiin keksiä. No, mulla on tässä yksi vaihtoehto, joka keksittiin kaverin kanssa tuossa jokunen viikko sitten, jonka ajattelin ottaa käyttööni ja tässä teillekin ehdotuksen jakaa:

VR = Vapaata Riistaa

 :2funny:

Jännä juttu muuten!

Minullakin on sekä oma nimeni, että mieheni nimi harvainaisia siten, että ne liittyvät vain tiettyyn seutuun. Mutta valitsin mieheni nimen siksi, että se oli kauniimpi. Siis esteettisistä syistä.  ;)

Mutta en ole vaaka millään lailla. En edes kotona omista vaakaa!  ;D

Minä otin mieheni, koska halusin vaihtaa nimeni.   :2funny:     :coolsmiley:       :smitten:

No johan paukautit!  :2funny:

Tuo ei mahdu estetiikan rajoihin, mihin liene!

Ihanan vesimiesmäistä  :smitten: 

Itse olen vakavasti harkinnut, josko ottaisin käyttööni rakkaan mummoni (suojatun ja kauniin) sukunimen, koska nykyiseen sukunimeeni mulla ei ole mitään tunnesidettä. Suvustakin olen kovasti ajautunut erilleen. Saatan siis vaihtaa nimeni, menen naimisiin tai en. Miehenikin sukunimen voisin ottaa, ja jos otan, en mahdollisen eronkaan tullen vaihtaisi takaisin tyttönimeeni. Älkää ymmärtäkö väärin; ihan kiva nimi, mutta ei mulle sellainen - läheinen.

Eri asia onkin sitten, meneekö vesimies naimisiin (kaksi pitkäaikaista avosuhdetta takana)... ;D Tällä hetkellä alkaa kyllä pahasti näyttää siltä, että menee, mutta eihän meistä koskaan tiedä!!

Niinpä, ei ole tämäkään Vesimies-kuu vielä koskaan "joutunut" edes kihloihin saakka. ;D Mutta kerrankos sitä sitten mennään, jos meinataan.