Astro Foorumi

Kertokaahan mikä on KOKEMUKSIENNE mukaan lyhyin tie itseenne.

Minulle tuli mieleen lähinnä kahtiajakoinen ajatus: toisaalta olet Itsessäsi koko ajan, toisaalta matka Itseen on koko elämänpituinen matka. Elämä erinäisine tapahtumineen pyrkii horjuttamaan meitä pois Itsestämme, joten ehkä Itsessään pysyminen on haastellisempaa kuin sen löytäminen.

Lyhin tie Itseen on istua rauhassa ja kuunnella omaa hengitystään: Sisään hengitys, pieni tauko, ulos hengitys. Sisään hengitys, pieni tauko, ulos hengitys. Kuten Sai Baba sanoi "Hengittäessämme me toistamme yhteyttämme Jumalaan, vaikka emme tiedostaisi sitä. Eikö hengityksemme toistakin koko ajan ääneen So-Ham? Minä-Hän, Minä-Hän."

Itsessään pysyminen vaatii jatkuvaa itsensä tarkkailua, varsinkin omien ajatustensa tarkkailua, jotta ne pysyisivät mahdollisimman valoisina ja positiivisina. Tuollaiset ajatukset luovat korkeampaa energiaa, joka edesauttaa Itsessä pysymistä. Itsensä pysymiseen auttaa ehdottomasti myös intuitio ja sen tarkka noudattaminen, koska se on se Itsen ääni, joka tietää, mikä meille on parasta milloinkin.
 

Antautua intohimolle täysin... (ei siis himolle)  ;)

Jos uskoo uudelleensyntymiseen ja siihen miten siellä yhdistää asiat kuten jossain on kerrottu, olisi kuolema nopein tie itseen ;)

Ehkei kuitenkaan ollut tästä kysymys. Itse lukasin muutaman kirjan ja sitten vähän astroo. Jälkipoltto päälle ja lentämään kuin suihkari välittämättä huoltohuolista.

Minä olen minässäni jo.
Kukaan muukaan en voi olla. :)

Kai kysymys on itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on,
vahvoine ja heikkoine puolineen
ja alkaa toteuttamaan omaa itseään
ja olla kiinnittymättä muiden ihmisten persoonallisuuksiin,
oli se sitten ihailua tai kateutta.

Ihailu ja kateus ovat kuin kolikon molemmat puolet,
mutta molemmilla voi harhautua unohtamaan oman itsensä
ja nähdä vain ne muut ihmiset. ;)

Lahjomaton rehellisyys.
Rakkaus siitä huolimatta
itseä ja samalla
koko maailmankaikkeutta kohtaan.
 ::)

           uni

Lyhin tie itseen löytyy kuin itsestään itsestä.  ;D Se on sitä oman itsen, sisimpänsä=sydämensä äänen kuuntelua.  :smitten:

Valo.
Se se on.
Koska se on niin kuin se on.

Valon puuttuessa sitä ei ole,
mutta sen etsiminen on tie tiettömyyteen.

Valo on tiettömyys silloin kun mitään muuta kuin valoa ei ole.

Ole kaikki valo ja valkeus, mutta laita hiekanjyvänen silmäkulmaan.

Silloin olet tullut luoneeksi tienmentävän aukon valoon.

Olet valmis lähtemään matkalle
valona
valosta
valoon.

Siinä polku, jonka itseys on sen saaminen takaisin itselleen.

Se on sitä, että tietää saaneensa, mitä on valmis antamaan.

Valo on itsen rakkaus; rakkaus on valon itse.

Ja itse on rakkauden valo.

 :smitten:

Ja niin se on.  :smitten:

Kiitos tuhannesti Rauhis, kun inspiroit minua vaihtamaan nikkini. Muutosta siihen olenkin jo kaivannut ja ajatellut, että kun sopiva mieleeni putkahtaa niin vaihdan. Kiitos!  :smitten:

Ehkäpä välitin sinua itseesi - kuten sinä nyt välitit minua itseeni.

Sitä se Valo ystävien välisenä rakkautena teettää...

 ::)

Niih.  :smitten:

Unet-niita taytyy vain osata tajuta.

                        :coolsmiley:

           Lyhin tie!  NO, sehän on se,kun lopettaa

            tämän foorumin seuraamisen, ja sitten,


                 O  N     H  I  L  J  A  A.




                              :2funny:

Siis oliks tää ns. kaksinmielinen kysymys?  ;)

Vai mitä täs ajetaan takaa...?

Olemme jo perillä.
Täytyy vain lakata pakenemasta.
Pysähtyä.
 :laugh:

                :'(  :'(  :'(

           Perilläkö!  No mutta, ei.  Koska hätäillessämme,

            olemme menneet jo OHI.  Siksi tämä huoli!

           
                      :2funny:

Hyvin ilmaistu Asterix! Maallisella tasolla, missä me fyysisenä olentoina olemme. ;)
Lisäisin ihailuun ja kateuteen vielä ylpeyden ... ja itse asiassa kaikki ne tunnetut synnit itseä ja toisia kohtaan.

Ja käsittelemättömät traumat ja lapsuuden kokemukset.

kysymyksen muotoilu antaa sellaisen kuvan, ettei kysyjä ajattele olevansa Itsensä (sielu), vaan erillinen osajainen tätä maailmankaikkeutta (on harhaa ajatella että ulkoinen maailma lakkaisi siihen, mistä sinä alat (oma minuutensa (ruumis))), tai mielensä kuvajainen omasta ruumiistaan..

lyhin matka = egokuolema

oman fyysisyytensä loppuunasti pohtiminen, ymmärtäminen, tunteminen, ja muistaminen,, välttämätön ajatus kuolemattomasta sielusta (Itse), ja oman fyysisen kulkuneuvonsa tunnistaminen..

pyörällä pääsee kovempaa kuin kävellen, mutta paremmat fotot tulee mitä hitaammassa ajassa toimii ja ajattelee.........

ei ole oikoteitä

Lyhyin = Lyhin

:) meni hetki miettiä tuota sanaa lyhyin mutta sehän olikin aivan jotakin  muuta kuin tarkoitin, eli juuri se lyhin. Tänkjuuta.

Tuon kysymyksen asetin siten että jokainen voi kokemuksensa mukaan vastata siihen, miten kysymyksen ikinä sisällään avaakin. Ja julmetun hyviä avauksia kaikki: tapoja nähdä tie tai oleminen Itsessä, joka on kaikki minnekään kulkematta - Rauhiksen sanoin tie tiettömyyteen :smitten:

Ja se toinenkin lyhin tapa itseen taas riippuu aivan siitä kuinka pitkät raajat on -minne yltää ja oikeastaan mitä itsessään tavoittelee, sisäosiako. :2funny:  :D

Valo, uni, minä, oikotie!?

Kunpa ymmärtäisin niitä!  :o

Lyhin tie itseen: olla vain itse.

                             ::)  :coolsmiley:

                             + / - =


                       

                              :2funny:

 :D
Yang/Jin ON
 :angel:

Siis kaikki tässä, nyt ja aina!  ::)

Shivambu eli uriiniterapia tietty. :)
Ihan konkreettisestikin.

http://www.factbites.com/topics-all/Urine-therapy

Totuus löytyy itsestä. :D

Vaikuttaako se homeopatian omaisesti?
Kerro, please, omista kokemuksistasi  ;) :)

Omia kokemuksia on vielä niin vähän, mutta lukemani perusteella tuo vaikuttaa ihan "tieltä itseen" ja alkuperäiseen olemukseen. Käyttö onnistuu myös tippoina kuten homeopatiassa.

http://www.hps-online.com/hurine4.htm

Amaroli is the ancient tantric and yogic technique which incorporates the use of urine for fulfilling vajroli kriya. Amaroli comes from the root word amara which means "immortal, undying, imperishable". Amaroli was therefore a technique designed to bring about immortality. It was used in conjunction with tantric kundalini kriyas in an attempt to purify the body so that consciousness could expand to its original and cosmic state.

UT (=Amaroli) puhdistaa siis kehon kaikista vaivoista ja palauttaa alkuperäisen tietoisuuden ja kosmisen tilan.
Kuolemattomuus puolestaan jos se nyt pitää paikkansa on kytkeytymistä suoraan elämän lähteeseen ja sitä kautta kehon täydelliseen uudistumiseen. Joillakin joogeillahan keho pystyy kasvattamaan kolmannet hampaat, uuden hampaan poistetun viisauden hampaan tilalle,..
Intiassa on huhun mukaan 300-400v vanhoja joogejakin :) Olisiko tuossa yksi syy.

Lisäksi plussaa tässä on se että tie ei ole rahastuksen turmelema vaan tie on kaikille ilmainen. :)
Ei tarvitse ottaa maksullisia vihkimyksiä, käydä kalliita kursseja, ostaa kalliita kapistuksia tai kirjoja.

Kuolemattomasta sielusta kyllä puhutaan, mutta kuolemattomasta ruumiista vähemmän.

Artikkeli "kuolleesta" munkista jonka ruumis on 20-luvulta lähtien säilynyt kuin olisi elävä. Kaveri on vielä luvannut palata seuraajiensa pariin 75 vuoden jälkeen. :)
http://www.theepochtimes.com/news/5-12-8/35535.html

Lake, kiitti paljon  :) Todella mielenkiintoista - sarjassa: Uskoakaan ei tarvita, se toimii silti  :D

Kun sanon, etten KOSKAAN tuota kokeile, niin aivan varmasti tulen kokeilemaan  ;D
 :smitten: :smitten:

En pidä kysymyksen asettelusta - mihin hemmettiin kaikilla on niin kiire?  >:(

Asetitpa vaikean kysymyksen - mulla on kai kiire Itseen  ;) :smitten:

                           ;)


   Kiire, kiire, kire,kire,kiire, kertomaan kaikille,

     ettei ole mitään kiirettä minnekkään!



                           :2funny:

Paitsi kun on.
Kun ollaan vaunuina junalle, jonka nimi on
kiire kiirettömyyteen.

 :( :buck2:

 :D :smitten:

Minulla tuli ihan hassu ajatus jotenkin että mennään suonistoa/ suolistoa pitkin sisälle etsimään itseä.. lyhin tie? Nuolaista poskeaan, sekin on osa itseä.. :2funny:

No joka tapauksessa tie Itseen on minusta aina aika lyhyt, tie toiseen jo kivisempi..  ;)

Joskus taas tuntuu että tie toisiin ihmisiin on lyhyempi kuin tie itseen..  :P Itseensä katsoo joskus vääristävästä peilistä.. Toisien suhteen ei ole niin "ennakkoasenteinen" kuin itsensä..

Kun taju sanoo että saatavilla On niin on se aika kiirus homma päästä Olemaan, laajentua kaikeksi myös tietoisuudessaan kun se jo oikeasti onkin niin. ::) ::)

*hulluna etsii matkavaatetta Idän-Lännen-Pohjoisen-Etelän pikajunaan*

*tsuk-tsuk*

 ;)

 :2funny:

Hm, mikähän siinä on että kaksonen ja joukkari todella näkee asiat niin 180 astetta vastakkain? En silti haluaisi kaksosmiestä vaikka siinä voisi olla joku jännite. Mieluiten ne 3 huonetta yli kevääseen päin tai kesään.

Se on yksi kiinnostava aihe, toinen on minun kannaltani siis tämä että millaisia ovat nousuvaa´at.

Itse on suht helppo tuntea, mutta jos olisi toista merkkiä, itsekin olisi erilainen, ja painotus elämässä.  ::)

Pöh, sori jos joku kerkisi huomata, kirjoitin jo pitkän vastauksen, mutta huomasin sitten itse, että meni niin lahjakkaasti off topic, että poistin sen...  :-[

Aluksi toi nauratti :2funny:
Mutta on monia niitäkin, jotka valitsevat.
Mihin heidän tiensä sitten vie, kun kuitenkin kaikilla pitäisi tuo kasvun suunta olla sama ...?  :idiot2:

Houhou, peilistä jos katsoo takaisin eräs tietty kierosilmäinen kameleontti, jota ei niin välläis kohdata, niin onko muita ehdotuksia? Oikoteitä?  ;)

 :coolsmiley: Tähän pitänee tyytyä.
Täytyy varmaan sitten valita se peili - vaikka naurutalosta  :2funny:

                :o   :o   ::)

    Pelottaa, mutta sieltä P E I L I N  takaa, löytyy,

     se oikea, joka katsoo ja näkee sillä hetkellä,

       itsensä vääränä kuvitelmana, koska, SINÄ,

         et ole ollenkaan toteuttamassa, SITÄ,

           oikeaa visiota, sinusta ITSESTÄSI!


                       :'(

Kaikki mitä puhumme "toisista" kuvaa itseämme, miten paljon rakastamme itseämme. Jos pilkkaamme tai puhumme halveksuen löytyy jollakin avaimella itsestä se halveksunnan syy. Rakastava puhe ja ajatus on pilvien takaa pilkahtava aurinko, ja omin ajatuksin sen koko helotuksen voi saada taivaalle.

Puhumalla "toisille" puhumme ääneen sen mikä on itsellemme tarkoitettu neuvoksi. Näin se on meille järkätty ::) ja jos spiigeliä käyttää joka tilanteessa ja ottaa joka sanasta(an) vaarin tahi mummon niin melko nopeaa hiffaa senkin koodin miten aina kaivella päivänvaloon omia roskia, siis niitä joita tonkii "toisten" silmämunista.

Jos rakastaa ehdoitta ja hyväksyen itseään ei koskaan voi tehdä väärin toisillekaan itseillemme, ei näe kenessäkään korjattavaa, ei tarvitse reagoida anoppeihin, päivänpolitiikkaan tai pyykkikopalliseen kalsareita. Silloin kun ihminen voimaantuu vapaaksi riippumattomaksi itsekseen, kaalikääryleeksi kaikilla mausteilla. :smitten: :smitten: und  ::)

Herraisä kello on jo vaikka mitä äkkiä fällyjen alle!  :police:

Me too, nyt lyhin tie SÄNKYYN!
Hyv'yötä foorumi  :-*

Se on tässä hetkessä oleva tila,rauha itsessä. :smitten:

                     8)

       Niinhän se muinainen pappikin sanoi: Tehkää,

        niinkuin sanon, eikä niinkuin minä teen!


                            :2funny:

HÖÖ!!

No katsohan.Ei aina,en ole vielä lähimainkaan siellä asti.Mutta aina hetkittäin.Ja nyt on niin.
Niistä hetkistä pitää ottaa aina kaikki nautinto. ::)

                        ???

         Sänky on kaukana!   Onko! ? Vai onko se illuusio?


                 ::)

Kello näin paljon, eikä sänkyjä ole vielä löytynyt!

Herran jee, taitaa olla sama ongelma! Sieltä sen ittensäkin parhaiten löytää.  ;D

Juu,kissa sisään,meditatiiviselle ja sänkyyn.Tai siis olen siinä nytkin,mutta vaakatasoon pitäisi siirtyä.

Hyviä öitä taas yökukkujat! :angel:

Pittäis varmaan kahlata tämä topikki läpi kun minä olen missä olen, hyvin kaukana tästä hetkestä ja yhteydet katki. Alan vaikka meditoida. Mutta kun vaikea rauhoittuakin.  :tickedoff:

hyvä hyvä!

Ja lisärivi: Sillä kokemuksesta se pappikin saarnaa  ;D

Olla sitä mitä on.  :smitten:

Olla olemattakin. :smitten:

Ollakko vai eikö olla... :2funny:

Shakespeare valitseekin pirtelön...  :2funny:

Suklaatako, vaiko mansikkaa hmmm... Vai kenties banaanipirtelö?  :2funny:

Söin tänään vaniljaista... hasselpähkinärouheen kera.  :)

Voi hitsin hitsi, aina yllätyksiä täynnä.  ;D ;) :smitten:

Ja reseptejä.  :buck2: :D  :smitten:

Menikö ne rouheetkin pillistä läpi?  ::)

*nostaa päänsä pöydän alta ja eikun paljastaa
kuopalle kramppiintuneet poskensa ja mutrulle kiertyneet huulensa*

Nooh, kysehän tietysti oli ohutkaulaisuudesta.  :)

Kiitos rauhoittavasta tiedosta, en olisi arvannut ihan heti että sisällämme asuukin .. kirahvi   :o  ?

Niin - pilllikaula ja... pillikinttu.  :)

Pidempi tie itseen kun keskivertopillikaulalla.  :police:

*Silittää masuaan ja eikun lisää hasselsorbettia itselle*

 :D

Täällä (http://www.micro.magnet.fsu.edu/primer/java/scienceopticsu/powersof10/) eräs lyhin tie - itsenkin sisälle  ???  ;) :D

it-senkin avulla matkaa ei taida edes olla  :o

Mietityttää, mitä olla (vaiko ei) qvarkkein "takana"  :o ??? ::)

kiitos, olipa hieno animaatio! tuo pitää katsoa aina kun alkaa jostain syystä joku pikku asia ottamaan päähän... :D

Kiitos kiittämisestä  ;) Juu, kyllähän se suhteellisuuttaa  ::) :smitten:

Edit:  Myös se hämmästyttää, että kvarkkien värit ovat samat kuin sateenkaaren/chakrojen/spektrin ... ::)

                         ::)

   SIIS, etsimmekö itseämme ihan liian kaukaa! ??


                     :'(

:o  :) wau.


vai onko se sitten niin, että jos ajattelee jotain kaukaista asiaa se onkin silloin lähellä....


tiedäpä häntä.

parhaillaan tässä koko universumin keskipisteessä...itsestäni katsottuna  ;D

Lähden, jotta tulisin.
Menen kauas, jotta lähellä olisin.

                            :coolsmiley:

           Lyhin tie itseemme = oman käden kautta!


                       
                             :2funny:

Liittyneekö tähän  ??? minusta tavallaan. Luin eilen mielenkiintoisen ja jollain lailla itseäni koskettavan "jutun":

"Kuolemassa kaikki tapahtunut jähmettyy menneisyyteen. Mitään ei enää voida muuttaa. Ihmisellä ei ole mitään käytettävissään: ei mieltä eikä kehoa. Hän on menettänyt psykofyysisen minänsä. Jäljellä on vain pysyvä itse, henkinen itse.
Monet ihmiset uskovat, että kuoleva näkee koko elämänsä välähdyksenä sekunnin murto-osassa kuin nopeutetun elokuvan. Tämän vertauksen mukaisesti voitaisiin sanoa, että ihminen kuolemassaan on itse tuo elokuva. Hän on oma elämänsä ja hänestä on tullut oman elämänsä historia - olipa tuo elämä kuinka "hyvä tai huono" tahansa. Hänestä on tullut oma "helvettinsä tai taivaansa".
Tämä johtaa paradoksiin, että ihmisen oma menneisyys on hänen todellinen tulevaisuutensa. Elävällä on sekä menneisyys että tulevaisuus. Kuolevalla puolestaan ei ole tulevaisuutta sanan tavanomaisessa merkityksessä, vain menneisyys.
Hän on oma menneisyytensä. Hänellä ei ole elämää, hän on oma elämänsä. Sillä, että kysessä on "vain" hänen mennyt elämänsä ei ole väliä: onhan mennyt olemassaolon turvallisin muoto. Juuri mennyttä ei voida ottaa pois.

Menneisyydellä tarkoitetaan tässä kieliopillisella täsmällisyydellä perfektiä. Siis elämä on tehty täydelliseksi (perfect = täydellinen), saatettu päätökseen. Kun elämän aikana vain yksittäiset saavutukset kulkevat tiimalasin kapeikon läpi, niin kuoleman jälkeen elämä kokonaisuudessaan on kulkenut tuon kapeikon läpi - muodostaen saavutusten kokonaisuuden.

Tästä päädymme toiseen, kaksinkertaiseen paradoksiin. Jos ihminen todellakin, kuten olemme sanoneet, tekee asioista todellisuutta sijoittamalla ne menneisyyteen (siten, ironista kylläkin, pelastaen ne katoavaisuudelta), niin ihminen myös tekee oman todellisuutensa, luo itsensä . Toiseksi, hän ei muutu todelliseksi syntymässään, vaan pikemminkin kuolemassaan; hän luo itsensä kuoleman hetkellä. Ihmisen itse ei ole valmiina, vaan pikemminkin syntyy, ja siis syntyy valmiiksi, vasta kun elämä on saatu kuoleman kautta päätökseen.
 jne..

Lainaus; Viktor E. Frankl, Elämän tarkoitusta etsimässä.

VAU  :smitten: No silloinhan sana Pluskvamperfektikin saa uuden TASON  :D

Asian sivusta varmaan. Kuolemaanhan sitä tässäkin elämässä pyrimme, ei fyysiseen kuolemaan vaan vaan siksi loisteputkeksi jota oikeastikin olemme, muuntumisen kautta. Ja sittenkin se on sen egon "kuolema", sillä vaikka se on olennainen osa meitä vempeleessämme niin muunnuttava senkin on uuteen kuosiin.

Oisko tuossa tekstissä vielä (aamuaivoilla luettuna)häivähdystä karma-ajattelusta, jolloin menneisyys (t. menneet elämät) luo tulevaisuutemme (t. tulevat elämät), en tiedä siitä karmasta kun en oo luonut sitä elämääni. Kuolema siten kuin sen voisi valoksi muuntumisena kuvitella on myös ikuinen syklinen Nyt, jolloin, menneisyys ja tulevaisuuus ovat yhtä tässä hetkessä, elävänäkin ollessamme. Nyt pitää jonkun oikoa, meni puihin  ;D

Minusta tuo teksti/ajatus on juuri siinä mielessä hieno/koskettava, että se jättää vapaat "kädet" tulkitsijalle.  ;)
Siinä ei välttämättä ole mitään menneisiin elämiin ja niiden mahdollisuuksiin viittaavaa, mutta sieltä voi halutessaan senkin löytää.

Minusta tuo liittyy siinä mielessä aiheeseen, että voisimme miettiä ehkä miksi, etsimme lyhyintä tietä itseemme kesken tämän elämän ja mitä se itseassa silloin voisi olla ja sisältää..  ::)
Mikä on itse, itsekullekin...ja mahdollinen lyhin tie sinne?
Miksi sen pitäisi edes olla lyhyt?
Ja mitä todellisuudessa edes olemme hakemassa kysymyksellä; "Mikä on lyhyin tie itseen?"
Onko koko kysmys edes tarkoituksenmukainen?
Mihin tarvitsemme tuota kysymystä tai saatika mahdollista vastausta?
Kuka siihen voi vastata ja onko siihen edes olemassa vastausta?

AIVAN TOTTA. Niin ja siinähän oli vielä alun perin kirjoitushäiräkin koko otsikossa.  ;D  Taustalla oli muistaakseni se ajatus, oma  (tuommoinen) :o :o asenne sitä kohtaan, mikä on matka eikä kuitenkaan ole, ajan, jota ei ole - kuluessa, erillisenä, jota kuitenkaan emme ole - mistään poissa. Lievää vikurointia siis. Siksi niin monet otsikot jäävät kirjoittamatta kun enterin painamisen hetkellä koko asia lakkaa olemasta merkityksellinen.

Rauhis siihen kysymykseen toi vastauksen joka on taajempi versio muodosta "ei tietä, ei matkaa, ei aikaa, ei paikkaa, eikä egoani edes kiinnosta kun ei oo ku matkalippu asemalla jossa liikennevälineet eivät kulje mistään mihinkään :("

Kuvattua kuolemaa koemme joka kerta päivittäessämme, tietoisuudentasomme kehittyessä.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Mutta siihen voi samaistua, jolloin siitä 'pitää kiinni', pitää menneisyytenä = kuolema. Tai sen voi antaa virrata lävitsemme elämään jatkumona.
Helvetti ja taivas ovat asenteita.

Menneisyys on ihan täydellinen alustus tähän hetkeen.

Tismalleen; kuoleman hetkellä näemme yksittäiset 'kokemuspalamme' yhtenä kokonaisuutena, elämänä. Se antaa kokonaiskuvan heijastusta menneistä hetkistä luomaamme todellisuudenpohjaa vasten, jota sitten suhteellisuudentajumme kehitttyneisyyden puitteissa tarkastelemme. Yleensä siinä ei voi välttyä jonkin egon osan kuolemalta  :coolsmiley:

Niin, luomme oman pohjan omalle todellisuudellemme menneisyyden tapahtumista, jotka siten säilyvät eläväisyytensä jättäneinä muistoissamme. Sitä todellisuuspohjaa käytämme ikäänkuin karttana suunnistaessamme elämässä, ja jos katsomme vain sitä, emmekä ympäröivää elävää elämää, kuolemme itsekin. Kunnes kuoleman hetkellä, siis pysähtyessämme kesken juoksun ihmettelemään kohtaamamme todellisuuden poikkeamista kartastamme, joudumme toteamaan karttamme päivityksen tarpeen. Se on uudistumisen ja uudestisyntymisen, elämän hetki kuoleman keskellä.

Niin, niitä "välikuolemiako?"  ::) On silti olemassa fyysisen ja psyykkisen kuolema, mikä ei tapahdu ns."välikuolemissa" lopullisesti, käsittääkseni, jos ihminen tiedostaa myös tämän todellisuuden todellisuuden, se on nähtävissä ja koettavissa. Miksi tuo ihan oikea kuolema pitää kieltää?


Käsittääkseni Frankl tarkoittaa juuri sitä osaa menneisyydestä, joka ei ole siis muunnettavissa, (eli ei psyyken/alitajunnan aluetta, joka ON muutettavissa, asenteiden ja arvomuutosten yms myötä)joka on nimeomaan se mikä olisi hyvä hyväksyä omaksi elämäkseen, eli siis kantaa vastuu valinnoistaan, nähdä "todellisuus sellaisena kuin se on". Se ei ole kiinni pitoa, vaan vastuullisuutta omista valinnoista ja erottelukykyä siitä, mikä on se osa ja todellisuus, joka meistä jää "elämän monumentiksemme". Itseasissa voisi ennemminkin olla menneisyydestä kiinni pitämistä se, että ei ymmärrä oman elämänsä ainutkertaisuutta ja vastuuta siitä, ja psyyken persoonan avullaan luo kuvia sen tason elämän jatkuvuudesta.
Helvetti ja taivas on mm:ssa käsitteitä ja niitä käytetään myös vertauskuvina. Jokainen itse luo niistä vertauskuvallisuuksista  omia asenteita, jos haluaa, mutta ne sanat itsessään eivät ole asenteita. Ihmisellä on asenteita.


Sen lisäksi on olemassa todellinen elämän päättyminen, ainakin tietyllä tasolla ja silloin voidaan oikeutetusti ja perustellusti puhua "perfect" saatettu päätökseen jokin, mikä ei ala siinä muodossaan uudelleen, vaan on täyttänyt ainutkertaisuudessaan sen, mikä oli tarkoitus tai mikä oli tarkoitus jättää täyttämättä.

Tuosta haluaisin kuulla lisää, kokemuksia? Mistä tiedät tarkastelevasi( tai että me tarkastelemme) niitä silloin? Kiinnostaa vain tietää miten ihmiset muodostavat näitä käsityksiään... :)


Käsittääkseni Frankl ei viittaa tässä tuohon psyyken muistiin ja sen todellisuuteen, vaan ihan muuhun. Tuon itsen transendenssin voi toki ja olisikin hyvä saavuttaa jo elämän aikana ja useaan kertaa, mutta on lisäksi tämä todellinen kuolema (josta tässä käsittääkseni on kyse), jota ei pääse pakoon millään psyykeä rauhoittavalla uskomuksella siten lopun viimeksi.
Näin minä olen ymmärtänyt.
Mutta kuten sanottu, tämä on minusta siinä mielessä "hyvää" tekstiä, että se todellakin jättää varaa tulkinnalle ja niitä voi halutessaan tulkita psyykkisen tai intuition varassa. Vai käyttääkö kaikkia "aistejaan"...
Meinkös nyt off topic... ?
Voin poistaa nämä omani tästä kyllä...

Minäpä en tajunnutkaan niitä useita  kuolemia matkan varrella. Ilmankos .

Jes. :smitten:

Jaan ihan tuoreen kokemuksen asiasta: lukiessani kommenttejasi omiin näkemyksiini, koin ilmeisesti aikaisemmista kokemuksistani juontuvan 'sokea kommentoija'-mielikuvan perusteella ärtymystä siitä, ettet nähnyt, mitä tarkoitin, vaan sivuutit pointtini vedoten minun mielestäni toisarvoisiin perusteluihin, kuten että "on olemassa ihan oikea kuolema" - jota en missään ole kieltänyt, tai että " Frankl tarkoittaa" tai "Frankl viittaa"... Kuten itse totesit, Franklnin teksti antaa varaa tulkinnalle. Ja minä kirjoitin oman tulkintani, joka ei muuten sivumennen sanoen ole millään lailla ristiriidassa Franklnin näkemyksen kanssa, ainoastaan käsittelee rakenteellisesti samaa asiaa eri kontekstissa.

Suhteellisuudentajuni on ilmeisesti kuitenkin aikaisemmasta 'sokea kommentoija'-kokemuksesta kehittynyt, koska tällä kertaa todellisuuspohjastani, johon kirjoituksesi oli tuonut 'riitasoinnun', nousi selkeästi esiin oman ärtymykseni syy, ja kykenin näkemään, ettei se laisinkaan kohdistu sinuun persoonana, eikä edes joiltain osin eriävään näkemykseemme käsiteltävästä asiasta (näennäisimmät syyt), vaan tuo tietty ennenkin kokemani asenne sen kirvoitti. Näin ollen voin katsoa  todellisuudenkuvaani, sillä kuva se edelleen on, joskin nyt päivittyneempi, ja todeta jonkin siinä muuttuneen, koska olen näin tarkentaen kohdannut aikaisemmin maailmankuvassani hieman himmeäksi jääneen osan.

Siis jos katsoisin vaan sitä vanhaa, menneisyydestäni rakentunutta todellisuudenkuvaa, vaistomaisesti reagoisin sen perusteella maailmasta havaitsemiini, siihen kuvaan nähden ristiriitaisuuksiin, mutta koska menneisyydestä kiinnipitävän egoni suhde elävään todellisuuteen on kehittynyt, eli intuitiivinen ymmärrykseni on eriytynyt menneisyyteen samaistumisesta, voin päivittää todellisuudenkuvaani tältäkin osin. Kiitos sulle siitä.  :-*