Astro Foorumi

Hei, osaisiko joku kertoa vihkimysten merkityksen ja tarkoituksen?

Ihmiset saavat tänäpäivänä valotyön ohella vihkimyksia eri asioihin, mitä niissä oikeasti tapahtuu ja mitä merkitystä niillä on oman sisäisen henkisen kasvun kannalta?

Mitä mieltä olette ko. asioista?

Kiitos taas tietäjille!  :smitten:

 :angel:

Löysin tällaisen, jossa määritellään vihkimyksiä. Kaipaisin silti teidän omia näkökulmia näihin vihkimyksiin!
Oletteko saaneet niitä itse ja millä tavalla ne ovat vaikuttaneet elämäänne?

Kuka vihkimyksiä voi antaa jne.?


Vihkimykset
Eettisten ihanteiden mietiskely ja eläminen tekevät ihmisestä taivasten valtakunnan jäsenen, ne pukevat hänet häävaatteisiin. Tämä prosessi liittyy ns. vihkimyksiin, joilla on PE:n mukaan kolme merkitystä:

Vihkimys liittyy tajunnan laajenemiseen, jota eri traditioissa kutsutaan valaistumiseksi. Tähän liittyy myös itsetietoisuus näkymättömässä maailmassa yhä korkeammilla tasoilla.
Vihkimys on merkki tai leima siitä, että on hankittu henkistä tietoa ja taitoa.
Vihkimys on jäseneksi ottoa johonkin veljeskuntaan, joka toimii näkymättömässä maailmassa.

Ruusuristiläisissä piireissä puhutaan vanhan ja uuden liiton vihkimyksistä. Ne eivät ole mitenkään ristiriidassa keskenään. On merkillepantavaa, että HPB:llä ei tiettävästi ollut edes uuden liiton käsitettä. Tätä voi ihmetellä, mutta PE antaa siihen vastauksen, joka on löydettävissä teoksesta Viidennen kulttuurin tehtävä. Hän kuvaa kuinka Valkoinen Veljeskunta piti ennen teosofisen liikkeen syntyä kokouksen, jossa nimenomaan länsimaisen ruurusistilooshin edustajat — Saint Germain ja englantilainen mestari — toivoivat, että teosofinen työ aloitettaisiin nimenomaan vanhan liiton merkeissä. Uudesta liitosta voisi puhua vasta sen jälkeen, kun vanhaa liittoa alettaisiin ymmärtää. PE kuvaa kokousta hämmästyttävän seikkaperäisesti, aivan kuin silminnäkijä. Tämä on PE:n antamaa tietoa, jota en ole nähnyt missään muualla esitettävän. Jostakin syystä Valkoinen Veljeskunta ei tietääkseni ole vielä julkaissut kokouspöytäkirjojaan J .

PE puhuu uuden liiton yhdeksästä psykologisesta kokemuksesta tai pienistä vihkimyksistä, jotka vastaavat vanhan liiton kolmea ensimmäistä vihkimystä. Ne jakautuvat päivätajunnan, unitajunnan ja salatajunnan kokemuksiin.

Päivätajunnassa

- yksinäisyyden ja huonouden kokeminen,
kehittyy mietiskelyn edetessä, pyrkijä jatkaa silti ponnistelujaan,
tämä tuo mieleen Ristin Johanneksen kuvauksen "pimeästä yöstä"
- nöyryys,
pyrkijä havaitsee myös muiden heikkoudet,
oppii veljeyden läksyn: toisilta ei saa vaatia, vain itseltään
- vapautuminen kärsimyksen pelosta,
tähän liittyy karman ymmärtäminen

Unitajunnassa

- ankaruus itseä kohtaan,
itsensä rehellinen tarkastelu myös unen aikana,
osattava olla yhtä voimakas unessa kuin päivätajunnassa
- auttaminen ja lujuus toisia kohtaan,
autettava toisia lankeamasta kiusauksiin esimerkillä, sanalla ja työllä
- rauhallinen mielentila,
ihminen säteilee rauhaa ympärilleen

Ihminen tulee tietoiseksi unitajunnassa, hän on siinä persoonallinen itsensä. On tärkeää, ettei ihminen pysähdy tähän tule astraaliseksi vaeltajaksi, joka uskoo, että unimaailma olisi fyysistä maailmaa todellisempi.

Salatajunnassa

Salatajunta on tavallisella ihmisellä unetonta unta. Ihminen saavuttaa objektiivisuuden astraalisessa merkityksessä. Tämän vaiheen kokemuksiin kuuluvat:

- eriytyminen fyysisestä minä-persoonallisuudesta,
ihminen osaa arvioida persoonallisuutensa vikoja ja hyveitä objektiivisesti, aivan kuin kuoleman hetkellä
- lempeys ja tyyneys,
ihminen tekee työtä näkymättömässä maailmassa sodan aiheiden poistamiseksi,
tämän mukana tulevat monet yliaistiset kokemukset
- ihminen on kirkas olento, enkeli,
olemus on totuutta, rakkautta ja rauhaa,
heijastuu fyysiseen persoonallisuuteen

Nämä pienemmät vihkimykset voivat kestää useita ruumistuksia. Niiden jälkeen ihminen on valmis astumaan ahtaasta portista, kulkemaan kohti Golgataa. Uuden liiton 1. vihkimys on vanhan liiton 4. vihkimys eli Mars-vihkimys. Se merkitsee persoonallisuuden ja itsekkyyden kuolemaa ja samalla ylösnousemusta, jumalallis-inhimillisen minän syntymistä. Vanhassa liitossa arhat vapautuu jälleensyntymisen pakosta. Hän voi päättää haluaako jäädä maapallolle vai jatkaako kehitystä muualla. On mielenkiintoista todeta, että buddhalaisuuden boddhisattva-ihanne tulee erittäin lähelle uuden liiton kristus-ihmisen ihannetta. Boddhisattva lupaa syntyä yhä uudelleen, kunnes "viimeisinkin ruohonkorsi on valaistunut".

Uudessa liitossa on joitakin eroja vanhan liiton menetelmään. Uuden liiton pienissä vihkimyksissä ihminen ei tarvitse opettajaa samassa mielessä kuin vanhan liiton oppilas-mestari suhde. Ihminen on Jeesuksen ohjattavana sisäisesti. Hän ei myöskään tule teknillisesti vihityksi Salaiseen Veljeskuntaan näkymättömässä maailmassa kuten vanhan liiton pyrkijät. Uuden Liiton vihitty kokee kaiken päivätajunnassaan tässä fyysisessä maailmassa.

Mars-vihkimyksessä uuden ja vanhan liiton tiet yhtyvät ja ihminen käy kohti mestariutta, Jupiter-vihkimystä. Mestarivihkimyksen jälkeen seuraa muita vihkimyksiä, joista teosofisissa teoksista voi lukea; PE puhuu pienistä ja suurista vihkimyksistä teoksessaan Tähtikoulut.

PE:n mukaan tässä neljännessä manvantarassa ihmiskuntamme tulisi saavuttaa mestariaste, siis kaikki viisi ensimmäistä astetta. Nämä vihkimykset on otettava näiden kolmen kierroksen aikana. Ensimmäinen vihkimys olisi saavutettava viimeistään viidennen kierroksen aikana, toinen, kolmas ja neljäs vihkimys viimeistään kuudennen kierroksen aikana ja viides vihkimys seitsemännen kierroksen aikana. Seuraavassa manvantarassa ihmiskunnalla on tehtävänään toimia nykyisen eläinkunnan eli tulevan ihmiskunnan enkeleinä. Ehkä me voisimme aloittaa tehtävämme hyvissä ajoin suhtautumalla eläinkuntaan lempeämmin. Tämä eläinsuojelun inspiraatio, jonka PE sanoo olevan Buddhan vaikutusta, on kyllä nähtävissä ajassamme.

Aikaisempien kehitysvaiheiden valossa on ilmeistä, että kaikki eivät ihmisyyden päämäärää jäljellä olevien kierrosten aikana saavuta. Kierrosten kestosta minulla ei ole tietoa, mutta ne kestävät kyllä hyvin, hyvin pitkän ajan. Vielä ei siis kannata huolestua, jos vihkimykset ovat hiukan kesken.

artikkeli kokonaan: http://www.teosofia.net/artikkelit/as-jlasta-ihm.htm
 

Jaa-a, enpä osaa sanoa vihkimyksen tarkoitusta.

Puhdas ja oikea vihkimys tulee jokaisen itsensä luomana, silloin kun aika on oikea. Voisiko tätä asiaa verrata vaikkapa kruunuchakran avaamiseen? Mielestäni voi. Itselleen tai toiselle päätös kruunuchakran avaamisesta nyt ajassa, on pelkkää harhaa. Se voi tuntua siltä että aukenisi, mutta sitten kun se tapahtuu itsekseen on kokemus ihan jotain muuta mitä aikaisemmin on tapahtunut.

Yhtään vihkimystä ulkopuolelta en ole saanut, enkä aio näillänäkymin ottaakkaan  :)

Kiitos Lari!
Minä olen taipuvainen ajattelemaan kanssasi samalla tavalla siitä, että vihkimykset ovat jokaisen henkilökohtainen valmius ottaa se vastaan. Mutta uskon myös, että me hakeudumme myös niihin tilanteisiin, jotta voisimme niitä saada oman henkilökohtaisen valmiutemme mukaisesti.

Vihkimyksistä vaan puhutaan näinä päivinä aika paljon ja olisi mukavaa tietää, miten te muut valotyöläiset suhtaudutte niihin?

On ulkoisia vihkimyksiä
kuten esim. reikissä.
Ja sisäisiä,
jotka tulevat itsestään.

Voi olla että inhimillinen elämämme
laittaa meidät tukaliin tilanteisiin ja koetuksiin,
jotka valmistelevat sisäistä vihkimystä,
seuraavalle portaalle astumista
vihkimysten tiellä.
Näin uusi ja vanha yhdistyvät.
Ei ole toista ilman toista,
ei maata ilman taivasta,
ei ihmistä ilman jumaluutta.

Vihkimykset eivät aina ole helppoja.
Mutta se valon pilkahdus,
jumalaisen rakkauden ja armon välähdys
jonka silloin palkkiokseen saa,
on kaikenkorvaava
Voima
joka auttaa jaksamaan
tietä eteen päin.
Paikoilleen ei voi enää jäädä. ::)

 :smitten:

Hyvin kirjoitettu Aijon! :smitten:

Käyn joskus näissä ohjatuissa meditatiivisissä vihkimyksissä,mutten tiedä mitä niistä ajatella. ???
Tuntuvat miellyttäviltä illoilta ja menen sen mukaan,mikä aihe on.
Koen ne kyllä melko syvästi,mutta silti ne tuntuvat vähän kertakäyttöjutuilta.

Ennemminkin tuntuu,että Aijoninkin mainitsemat elämänkokemukset ovat testejä.Selviytyminen jostain vaikeasta tilanteesta,jossa pitää katsoa omaa toimintaansa monesta näkökulmasta.
Ennen henkisen tien valitsemista,oli helpompaa,kun ei tarvinnut ajatella kuin itseään.Nykyisin joutuu ajattelemaan monien ihmisten näkökulmasta.Eikä välttämättä auta mennä siitä,missä aita matalin.

En usko että sen kummempaa seuraa,kuin uusi vastaava tilanne,jos toimii itsekkäästä näkökulmasta.
Oikeat "vihkimykset" vaikuttavat pitkään ja olo on vapautunut "testin" onnistuttua.
Mutta tuntuu siltä,että mitä puhtaammin haluaa noudattaa henkisiä lakeja,sen kapeammaksi väylä käy.Testit ja suhtautuminen niihin vaikeutuvat.

Joka hetki kuljemme kohti seuraavaa vihkimystä.Ja tietynlaista tenttiä suoritamme.Välillä onneksi rauhallisempaa.

Reikivihkimykset taas koetaan välittömästi ja joskus hyvinkin voimakkaasti.Riippuu henkilöstä.Sen vaikutus on humahtava ja pikkuisen leijaileva olo voi olla vuorokauden pari.

Noita erilaisia vihkimyksiäkin tulee tuutin täydeltä.Ei ehtisi kuin niissä juoksemaan ja varauksella suhtaudun aina uusiin.
Kuuselan Matin tilaisuudet olen kokenut erittäin voimakkaina ja rakkaudellisina.Jos saapi nimellä mainita.

Mutta turhan suuri painoarvo niille kaikille ehkä annetaan.Voi olla valaistunut ihminen,ilman mitään vihkimyksiä ja nämä eivät useinkaan tiedä sitä edes itse.Tai sillä ei heille ole merkitystä.
Heistä vain hohkaa tietty rakkauden valo. :smitten:

Saipa minut kovin mietteliääksi tuo Astraalin löytämä teksti.  ::)

Uuden Ajan tiedon mukaan jokainen sielu on Jumalan yksi diversiteetti, joten meissä jokaisessa on tieto itsessään, kuten tällä on monesti jo hoettu. Nuo vihkimykset ovat ihmisen keksimiä alistamiskeinoja, joilla ei ole mitään merkitystä Uudessa Ajassa, sillä jokainen ihmissielu on tasa-arvoinen. Jokainen voi hoitaa (reiki tms.) tai olla hoitamatta toisia ilman vihkimyksiä. Jos joku katsoo voivansa antaa jollekin ns. vihkimyksen, hän ylentää itsensä toisen ihmissielun yläpuolelle.

Kyllä silti tarvitaan vielä
henkisiä edelläkulkijoita
jotka voivat opastaa
muita omalla esimerkillään.

Kaikilla kun ei tuo sisäinen johdatus
toimi vielä niin selkeästi
ja matkalla voi olla sudenkuoppiakin:
virheellistä tietoa,
vakavia luonnevirheitä,
ja yksinäisyyttäkin.

Yhdessä on mukavampi kulkea.
Kun olemme kerran erottuneet,
palaamme myös
Yhteen, yhdeksi.
:smitten:

Ihmiset ovat nykyään yllättävän tietoisia ja henkisiä. He tietävät kaiken, ja heille pitää vain muistuttaa, että he tietävät. Tuttuni, loistava kanava, ei enää suostu kanavoimaan ihmisille, vaan sanoo, että kysy itseltäsi. Tämä on vain ja ainoastaan harjoittelukysymys. Ei tässä tarvita edelläkulkijoita, vaan kaikille pitäisi vain kertoa, että he tietävät kaiken. Edelläkulkijat voivat helposti nousta samanlaiseen asemaan, joka on ollut tuttua maan päällä miljardeja vuosia, eli muut kysyvät edelläkulkijalta, gurulta. Tämä aiheuttaa jälleen uusia alistussuhteita.

Ihmisen on vaikea ottaa vastuu itselleen. On helpompi kysyä joltain muulta, ottaa vihkimyksiä tai lukea gurun kirjasta, mikä on totta. Ja virheellistä tietoa ei nouse, jos kysyy suoraan jumalalliselta itseltään, mikä on minun totuuteni.

Aionin mainitsema yhteisöllisyys on tärkeä arvo, jota en kyseenalaista.

Hassua... Nyt tätä aihetta tässä lukiessani läppäristäni keittiön pöydän ääressä, yllättäin havahduin lukemiseltani. Koska pikkulinnut tuossa kovasti pörräävät ikkunamme lähistöllä. Sitten yksi talitintti tuli ihan tuohon ikkunalaudalle kököttämään ja tuttavuutta tekemään ja katseli minua jonkin tovin päätään kallistellen, ja aivan kuin olisi sisään yrittänyt tulla. Liittyykö tämä nyt mitenkään tähän vihkimys aiheeseen, en tiedä. Mutta aivan kuin tuo pikkulintu olisi halunnut jotain kertoa...  :smitten: Eläimet eivät ainakaan tarvitse mitään vihkimyksiä.  ::)

 ::)

Minä puolestani kävelin tänään metsätiellä enkä voinut kuin vaikuttua
(= tullako vihityksi?  :D )
kummallakin puolella tietä kuikuilevien mustarastaiden elämänilosta.

Vihkimykset miellän yhtäältä ulkoisina ja ehdollistavina,
toisaalta sisäisinä ja vapauttavina.

Sisäiset vihkimykset ovat ihmisen henkisessä rakenteessa porrasmaisina siirtymäkohtina
aivan kuten intuitioni nyt viittaa "kaivonrenkaisiin".

Olen siis aikoinani pudota humpsahtanut kaivon pohjalle,
ja moiset renkaat pitävät yllä ja mahdollistavat
henkisen kohottautumiseni kokemuksellisesti
kapillaari-ilmiön tapaan.

Vihkimyksiä en miellä puuttuvan ihmiseltä,
mutta niiden aktivoiminen on yhtä kuin
vihkimysten jättämistä jälkeensä henkisen kohottautumisensa myötä.

Viimein alan nähdä olleeni kuroutunut kaivoni pohjalle:
lähdettyäni syväsukellukseen tai paineistumaan,
mikä osaltaan vei minulta muistin.

Vihkimysten saatossa vähitellen tulin erkanemaan siitä samastuskattilasta,
jonka paineessa olin unohduttanut itseni kiinteäkehooni.

Kehossa oleva "unohtunut itse" on jumalan jälki fyysisessä.

Se on jokaisessa elollisessa jumalan äänenä,
joka sointuu harmoniaan, ylvääksi lauluksi.

Tähtitarhojen läpi kerran tultuamme,
pitkälliseltä tuntuneen vaiheistuksen mittaan
ponnahtelimme vihkimys vihkimykseltä irti karkeatekoisuudesta.

Aloimme näet rakentaa itseämme yhä hienojakoisemmaksi.

Kuitenkin tässä on enemmän kunniaa luovaa urheutta
kuin "atlantiksen aikoina",
sillä tuolloin kiinteys oli läpiaistittavampaa eli kaivonrenkaat vähissä.

Sanoin "aloimme näet rakentaa itseämme yhä hienojakoisemmaksi"
- tämä juuri on vihkimysten tehtävä ollutkin:
päästää meidät irti unohduksen raskassoutuisuudesta,
jonka viimeisenä näkynä oli Tuonen virta,
kunnes tätä nykyä on käymässä niin,
että ajattelusta muodostuu alin taso eli kiintein kerros ilmenneessä.

 :)

Sanoja on monenlaisia, samoin käsityksiä ja merkityksiä.

Yritän ymmärtää muita ja itseäni. Kokeilen ajatustapaa; minun sielussani ja minun persoonassani tapahtuu. Joskus kuvittelen että niillä on eri tiet. Mutta jossakin täytyy olla yhteys kuitenkin.

En ymmärrä paljoa. Mutta Gandhin ajatus, jonka jostakin luin, sai sydämeni laulamaan ja tuli kauhean hyvä olo.  :smitten:

Hän nimittäin muistutti ihmisiä siitä, että vaikka meissä on yksilö ja oma tie, ei kukaan ihmisistä 'valaistu' yksinänsä ja nouse omiin korkeuksiinsa, vaan se kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen on osa yhteisöä ja valaistuminen tapahtuu yhteisöllisesti.

Jotenkin ymmärrän myös ihmisen/yksilön kauheata kaipuuta 'päästä täältä pois' eli uskoa valaistuvansa ja jollain tapaa löytää oma rauha. irti muista.

Saahan näinkin ajatella ja jopa uskoa ja toivoa. :angel:

Jeesus Nasarettilainen kulki elämänsä aikana vihkimys-polun lävitse. Voitti egonsa ja valaistui. Saavutti Kristus-energian virtauksen ja ilmensi sitä viimeiset aikansa täydellisessä kirkkaudessa ja yhteydessä Jumalaan.
Vihkimykset saavutetaan oman eletyn elämän kautta. Sillä kuinka ilmennämme todellista itseämme.
Jos haluat vihkimyksiä ja valaistua niin ole valmis kuolemaan sillä viimeinen vihkymys on kuolema.
Tietoa lisää siitä miten ilmentää todellista itseään löytyy Ihmeiden oppikurssista.

Kiitos Ystävät,
Vihkimykset eivät siis ole
mikään läpihuutojuttu
joita ¨otetaan¨ tai ¨annetaan¨.

Vaan ne ovat
Elämä itse
kaikkinensa,
karvoinensa.

Tärkeintä on kuitenkin
matkanteko,
jokaisen hetken eläminen
elämisen arvoisesti

Ja sitä kautta
ylöspäinen kiertoliike
paineen alaisena
kohoavat energiamme ylöspäin
kuin kapillaarissa
pulpahtaakseen lopulta
ylös kirkkauteen,
yhdistyäkseen jumaluuteen
kuten Kristus teki
ja missä Hän joka hetki elää.

Niin mekin
tulemme hänen kaltaisikseen
ja olemme osa Häntä jo nyt,
vaikka maallisen ¨porakaivon¨seinämät
vielä estävät näkymiämme.

Jos olemme tarkkaavaisia,
voimme teroittaa näkökykyämme,
nähdä ylös ja ympärillemme
jopa noiden seinien läpi
vilahduksen
siitä todellisuudesta
jota kohti olemme matkalla.

Elämä on Vihkimys. ::)

Rauhis kirjoitti:


:D


Metsätonttu kirjoitti:


Hyvin Gandhi muistutti.  :coolsmiley:


Avuerdayes kirjoitti:


Olen samaa mieltä.  :smitten:


Aion kirjoitti:


Tismalleen.  :coolsmiley: :smitten:

mielenkiintoinen aihe. Minä en ole saanut reikivihkimystä, mutta kun pelastuin tsunamista niin monet ihmiset sanoivat minulle, että olen "valittu" tai "vihitty". Enpä tiedä. Kuolemanpelon kohtasin kylläkin.

Aloin ajatella sitä, että miksi niin monet täällä foorumilla niin kovasti tahtovat "valaistua"? Onko se kaipuuta kuolemaan tavalla tai toisella eli tyytymättömyyttä elämään?

Yulunga.. ei päinvastoin.. alkaa ymmärtää elämän arvon.. miten ainutlaatuinen tilaisuus on kokea kaikki fyysisin aistein..  :)
Toisilla tasoilla sitä ei voi tehdä..

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

ihana  :smitten:

Olen Tarian kanssa täysin samaa mieltä!

Jos maailma on täynnä henkisiä olentoja ja maailmoja, olkoon sitten vaikka valoja. Arvatenkin ihanaa lellumista jossain athmosfääreissä.

Mutta...ei voi olla ihmeellisempää seikkailua universumissa kuin tämä fyysinen kokeminen fyysisellä planeetalla! Onhan tämä kuin raivoisa sotatanner, tämäkin ruumiin ja mielen plänttini. Mutta voi niitä pieniä onnen ja aistimusten hetkiä.

En voisi millään antaa niitä pois. Siis en vaihtaisi enkelin kanssa osia. ;D

tuota juuri ihailen maamerkeissä tai maa-ihmisissä  :D

Niin metsätonttu.. ja usko vaan moni enkeli vaihtaisi mielellään sinun kans paikkaa..  ;D

 :smitten: :smitten: :smitten:

Ainakin meidät on vihitty ihmisiksi, siis eläkäämme Ihmisiksi  :smitten:

Niinbä...  ::)

Olemme tulleet ottamaan selvää eli kontaktia selvyyteen,
joka me olemme "elämässä ilman rajoja", ts. olematta ollenkin.

Ja tätä myötä tulemme saamaan vihiä siitä,
mikä onkaan se maali, joka ei rapise otsaltamme,
koska meillä on oleva otsaa edetä ylitse kaikkien
mahdottominakin pitämiemme esteiden.

Ilman haasteita kauneuden aistiminen olisi perin juurin luomatonta,
koska emme voisi ongelmallistaa omaa selvyyttämme.

Sillä selvyyden ollessa itsestään selvää
- mutkattomasti yhtä suoraa; ääntä ilman musiikkia -
ei olisi mitään itseä, jota maalata elämällään esiin
ja johon sovitella omaa perussäveltään värikylläisyydeksi.

Valoa hellyydessä, hellittämistä valossa, valolla hellimistä.

Just, just!  :smitten:

Mutta minähän olenkin tuplavesimerkki...lillun astron vedessä aivan yhtä voimakkaasti kuin maan vedessä (siis se 90%).

 :)

Olen Aijonin kanssa samaa mieltä "henkisistä edelläkävijöistä".
Mutta tämä käsitetään helposti väärin.En usko Aijonin tarkoittaneen sitä,että kukaan ylentäisi itsensä.

Mainitsin Reikivihkimykset vain siksi,että ne ovat ainoat sanoisinko"rituaalin"omaiset vihkimykset,jotka olen itse saanut.Muista en voi puhua,koska minulla ei ole kokemusta.

Itse tarvitsin ainakin auttajan,joka antoi lähtölaukauksen henkisten asioitten tutkimiselle ja kokemiselle.
En kykenisi sanomaan jollekin,joka vasta kiinnostuu asioista,että ota itse selvää. :'(

Juu,varmaan ottaakin ja se on tarkoituskin,mutta onko se väärin auttaa?
Antaa vaikka henkilöitten nimiä,jotka ehkä osaisivat sanoa ne oikeat sanat,joilla lähteä alkuun.
Jos olet vasta kiinnostumassa asioista,saattaa se oma etsiminen jäädä siinä kohtaa,kun kukaan ei sanoisi mitään.Jokaiselta olan kohautus ja sanat ota itse selvää.

Voi olla,että olen tarvinnut apua enemmän kuin muut,koska kyseenalaistan asioita ja siksi kysyn useiden mielipiteitä.
Kanavoituja tietoja ottaisin kyllä hyvin harvoilta vastaan totuutena.Kanavoitsijan lähde kun voi olla mikä tahansa.

Kyllä elämä niitä vihkimysiä kai parhaiten antaa,kokemukset.
Enkä koe saavani vihkimyksen antajalta (esim.reiki) yhtään mitään.Hän toimii vain välikätenä.Olen kokenut omat opettajani hyvin nöyrinä,joista on kaikki pöyhkeys poissa.Mutta saattaa niitäkin joukossa olla,jotka luulevat itse vaikuttavansa vihkimyksen saajaan.

Kyllä minäkin uskon, että yksin itselläni en pääsisi mihinkään.

En tiedä vihkimyksistä muuta kuin eräs selvänäkijä sanoi, että olen sellaisen käynyt joskus läpi edellisissä vaelluksissani Egyptissä  ::).

Kuitenkin uskon, että tielleni osuus juuri niitä oikeita ihmisiä (oikeita kirjojakin, elokuvia, kuvia), en häpeä katsoa heihin 'ylös' mutta en häpeä kulkea rinnallakaan. Suren jokaista jolle täytyy sanoa hei, mutta en tiedä kuka menee mihinkin suuntaan, ei ne ole niitä suuntia mitä käsittelemme, eikä niillä ole väliä. Jälki on jäänyt. Teko, toiminta yhdessä, siemen itämään. Jokaisesta jonkinlainen. Ja hoito ja kastelu toimii jostakin syvältä sisimmästä. Kaikki vuorovaikutteisena.

Näin uskon nyt. Uskokin voi muuttua.

 ???
Totta puhut Metsätonttu!Usko voi muuttua tai muokkautua ainakin omanlaisekseen.

Yhtä asiaa olen tässä kaksi,kolme päivää miettinyt ja pohtinut.Itkenyt ja kiroillut. :-X
Etsinyt,ja etsinyt vastausta,kunnes se tuli.Ja jouduin kyllä muuttamaan käsitystäni anteeksiannosta.Se on vieläkin pohdinnan alla.
Nyt kuitenkin ajatuksena että kaikella on oma aikansa.

Mutta taisi löytyä yksi syy pateille.Olemme kuitenkin kaikki myös yksilöitä omine kokemuksinemme.Sen kun aina muistaisi,säilyisi sopu paremmin ajatusten vaihdossakin.Mikä on jollekin elämän kauhein asia,on toiselle arkipäivää.
Siksi tulee helposti vääriä tulkintoja. :-\

                   :'(

       Vihkimykset,,, ! ? Ovat mielen harhaa, tällä polulla.

         Keksitty ihan vaan, MIELEN virkistämiseski.. !




                    :'(

           :2funny:

Voisihan sen noinkin sanoa,sillä kyllä sitä odottaa jotain saavansa.
Syviä tuntemuksia,tai mitä nyt ihminen kaipaa.
Jotain etsimistä se erilaisista vihkimyksistä lukeminen ja juokseminenkin on.

Mutta joo,mistäs sitä tietää mikä on mielen tuotetta,mikä aitoa,,
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan sen mitä näen.Tai osan siitä ainakin.
Ehkä on vaikea käsittää että käsistä voisi jotain energiaa lähteä,ennen kuin vasta silloin,kun joku on tavallaan avannut sen vihkimyksen kautta.

Ihmisillä kun on taipumus vähätellä omia mahdollisuuksiaan.
Potkun persuuksiin ainakin allekirjoittanut tarvitsi.
Ja paistinpannulla saa asioita päähän takoa. :knuppel2:p

kauneus ennen kaikkea  

                  :smitten:

:smitten: :smitten: :smitten:
Miten hyvin tuo sopiikaan Joulun sanomaan - lumistakaan välittämättä  :angel:

 ::)

Henkinen edelläkävijyys voi mielestäni olla myös vastaantulemista.
Tällöin jokainen meistä on joskus vastaantulija,
joka jollakin tavoin evästää toista kulkijaa.

Ei kuitenkaan niin, että vastaantullutta ystävää tulisi lähteä seurailemaan.
Sehän merkitsisi muiden saattamista riippuvaisiksi itsestään.

Tekikö Jeesus näin: väittikö hän meidän jäljessään kulkevien tarvitsevan itseään
mihinkään muuhun kuin oman itsemme nähdyksi tulemiseen;
kielsikö mestari nähneensä kauttamme itseensä?

Vai tekeekö opastaja näin:

Ollessaan itse laskeutumassa korkeimman vuoren huipulta
hän luopuu omista eväistään,
koska tietää niiden tulevan tosi tarpeeseen
ainoastaan ennen huipulle pääsemistä.

Mitään hän ei näin ollen voi säästää itselleen,
koska seuraavalle vuorelle kipuamistaan varten
elämä itse uudelleen evästää hänet
vanhojen eväiden jäädessä turhaksi painolastiksi
mutta toivoksi niille, jotka ovat evästyksen tarpeessa.

Herää kysymys: eikö elämä sitten evästä jäljessä kipuajia?

Kyllä, elämä evästää heidät niiden kautta,
joiden opastuksen varaan he itsensä laskevat.

Aivan kuten korkeamman tason mestari on alemman tason oppilas hänelle,
joka itse on laskeutumassa laaksoon.


Niin. Sinulla on juuri niitä tarvitsemattomia eväitä, jotka voi luovuttaa...


Kuka varoittaa kuilusta ja sortumavaarasta
ellei se, joka niitä on väistellyt...


Kanavoitsijan lähde voipi olla myös yhteinen.


Ehkäpä saamasi vihkimyskäsittely olikin tarkoitettu vain evästykseksi
sinun itsesi arvatessa polkusi suunnan ylennyksenä kapuamisellesi.

Ne, jotka vihkivät muita tietoon ja ymmärrykseen,
toimivat hierofantteina, vihkijöinä rituaalissa,
jonka pyhyys peilaa vihittävän pyhyyttä.

Jos ei näin ole - jos pelolla ja nöyristelyllä lankeaa loveen,
menettää osan siitäkin evästyksestä, jota joku toinen tulee kauttaan tarvitsemaan.

Silti suunnan elämälle säilyessä vakaana
vastoinkäymistenkin vihkimyskoulussa eniten voittaa meistä kukin.

                    ;D

      JUST NIIN, olemme kuin koiranpentu taluttimen päässä,

       jota korkeami osasto yrittää TYÖNTÄÄ oikeaan suuntaan.



                      :2funny:

Mutta meillä ei ole
kaulapantaa tai talutushihnaa.
Voidaan juoksennella
ihan minne halutaan. :D

Ja meidän korkeampi
oma osastomme,
sielumme tai yliminämme,
- miten sitä nyt kutsutaankin -
muiden avustuksella
yrittää houkutella ja opettaa
tuota villiä koiranpentua
oikeaan suuntaan.

Vaikka ojanpenkalla tuoksuvat
kaikenlaiset houkutukset
vieden välillä reitiltä sivuun.  ;)

Moneskohan koirakoulun sertifikaatti
on jo menossa?
Rinta rottingilla
sillä kehuskellaan. ;)

Tämä ei varmaan liity vihkimyksiin. Mietinkin mikä on sen vastakohta. Kun taistelumme sijoittuu juuri noihin vastakkaisuuksien, kaksinaisuuksien välimaastoon.

Luin juuri että keskiajan kuningas Kristian II (Tukholman kamala veriyö) nimettiin Ruotsissa tyranniksi eli kirottiin ja Tanskassa hän nimettiin pyhimykseksi.

On hyvä siis, että vihkimykset ovat vielä salassa meiltä itseltäkin. Ei ne kestäisi päivänvaloa. Miksikähän sitä kateelliset tai toisinuskoiset leimaisivat? 8)

Ahaa! Persreiksi!  ???

Onko muita mielipiteitä?

Metsätonttu.. ei vihkimykset meiltä ole salassa.. ne on niin yksinkertaisia ja arkisia juttuja ettei me tunnisteta niitä.. me vaan odotetaan niiden olevan jotain erikoista..  ;)

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

miten esim. reikivihkimys tehdään ja mihin se sitten oikeuttaa?

Niin, 'salassa' on väärä sana. Ehkä se että niitä ei voi sormin osoittaa eikä sanoin todeta. Mutta uskon, että ne ovat hyvin sielullisella tasolla. Eiväthän kaikki usko edes sielun olemassaoloon.

 ???

Noin olen itsekin ajatellut.
Vaan en enää.

Mitä järkeä olisikaan perustaa todellista epätodelliseen
saati perustella rankaisua erehtymisellä?

Miten palvelisivat "hankitut" (= aiemmin puuttuneet) vihkimykset ketään,
ellei sitten niin,
että ne poistavat itse hankittuja tyhjiöitä
- käsitysharhoja tai -kuiluja.

Ei ole mitään opittavaa
vaan sen erottamista, ettei muista
paitsi että vihkimyksien tiellä saattoi muistaa uudelleen.

Kunnes vihkimystie tuli tiensä päähän
kohdassa,
jossa muistaminen muodosti täyteen tietoisuuteen palaamisen kentän.

Valon piirinä, joka ei ole ulkoisen seuraamisessa
vaan sisäiseen mukautumisessa.

Valon piiri - alkemian ympyräksikin nimetty itseoivalluksen kehä.

                           >:(

       Kaikki SE, mikä on ennen jätetty taakse,

       on nyt vielä edessä?       :coolsmiley:


                          :smitten:

 ::) Kotkansilmän kysymyksessä on mielestäni tiivistettynä hurjan paljon selvittämätöntä.

Kuinka kaikki taakse jätetty näet voi kiertyä eteen;
tulla yhtäkkiä nenän eteen, vaikka sen jätti selkänsä taakse?

- Sanotaanhan "antaa menneiden jo olla, nyt on uusi päivä..."

Sana "kiertyä", siinä näen yhden avaimen arvoitukseen.

Kun nimittäin olen sulkenut jotakin pois tietoisuudestani,
se kiertyy kuin aurinko: laskusta nousuun.

Ja tässä prosessissa auttaa kun torjuu, pelkää ja kammoaa;
mitä enemmän asioita kieltää, sitä enemmän ne myöntyvät palailemaan.

Ihminen vetää perässään kaiken maailman kuulumisia siitä, mitä hän tuli tehneeksi ja olleeksi.

Antaessaan auringon laskea vihansa ylle ihminen puolestaan varaa jo tapahtunutta käänteisyydellä neutraloiden hapatustaan
taikka kerryttäen tuota kaunaisuuttaan vetämään magneettisesti puoleensa revanssiaan...

Jälleen tulen vihkimyksiin antaen niille merkityksen
neutralisaationa.

Uusi tietoisuudentaso on kuin ihonkuorintaa
vanhan poistuessa.

Koska..., koskapa sitä ei todella ollutkaan.

Aikamme spiraalissa
ne vihkimykset joita olemme joskus kokeneet,
ovatkin tapahtuneet nyt ja tässä.
Olemme yhä siinä samassa unessa
jossa silloin kuljimme,
mutta nyt tiedostaen,
tuoden asiat konkretiaan,
elävään elämään.

Silloin ja nyt uneksuen niistä
sarkofagissa tai faaraon kammiossa,
sukeltaen syvissä vesissä krokotiilien seassa
tai paastoten autiomaassa.
(kirjavinkkejä siellä osiossa tästä asiasta)

Ne mistä on selvinnyt ¨kunnialla¨,
sujuvat nytkin helpommin
ja hankalat osuudet
ovat tiukimmat elämän- ja vihkimysläksyt.

Niiden selvittämisen tien päässä
siintää VAPAUS
- vapaus harhasta,
osallisuudessamme tähän
maanpäälliseen näytelmään. ::)

Kun alkaa muistaa,
näkee yhtäläisyydet ja kokonaisuudet
eikä enää epäile. ::)

Ei vihkimyksillä ole mitään merkitystä.

Maailmankaikkeuden Jumaluudeksi, Luojaksi on palannut alkuperäinen Jumaluus, joka syrjätettiin aikojen alussa. Hän haluaa, että jokainen on tasa-arvoinen, joten me olemme itsessämme hyviä ilman vihkimyksiä tai säteitä tai muuta kummallista. Pystymme jokainen parantamaan toisiamme ilman vihkimyksiä. Tähän ei tarvita muuta kuin vilpitön sydän ja halu auttaa. Uusi tieto on aivan erilaista kuin mitä näillä palstoilla kirjoitetaan, mutta kukaan ei näytä olevan kiinnostunut.

Olen kirjoittanut ns. henkisistä vihkimyksistä
jotka tulevat nykyään suoraan korkeammilta tasoilta.

Parantamiseen maan pinnalla ei tarvita
vihkimyksiä ihmisiltä,
vaikka opastus ja
¨ kanavien aukaisut¨ voivat nopeuttaa
ja helpottaa
asian haltuunottoa.

Korkein Luojamme on nähdäkseni
ollut sama aikojan alusta asti.
Asia erikseen, millä nimellä
ja minkälaisella ulkomuodolla sitä ollaan nimitetty
eri aikakausina.
Eilen - tänään - huomenna
- ikuisuudessa
- kaikki
 :smitten:

lisäys:

Me olemme tasa-arvoisia.
Vihkimyksinemme ja säteineimme.
Tai vaikka ¨ilman niitä¨,
jos joku ei halua omakseen tunnustaa.

Meillä kaikilla on mahdollisuus
vahvistua ja kehittyä
omaksi itseksemme,
omaa korkeinta olemustamme
ja Korkeinta voimaa ilmentäen.

Toiset kulkevat edellä
ja toiset seuraavat
omassa ajassaan ja paikassaan.
Sitä on valinnanvapaus.
Sitä on samanarvoisuus.

Sitä on Rakkaus.

Hei Aion!

Tuollaisia ns. henkisiä vihkimyksiä ei ole olemassa, vaikka niistä on kirjoitettu. Mistä ne sinun mielestäsi tulevat? Oletko lukenut jostain kirjasta? Tällaisia hienoja termejä on käytetty miljardeja ja mirjardeja vuosia ihmisten manipuloimiseksi, koska tietoisuutemme on niin matala. Maailmankaikkeudessa on kaikenlaista, mitä me emme ihmisinä ymmärrä ja kuitenkin siellä on aika yksinkertaista.

Maailmankaikkeuden Luoja, alkuperäinen maailmankaikkeuden Luoja, naispuolinen Luoja on ollut aina ollut ja tulee olemaan, mutta hänet syöstiin vallasta. Tästä on puhuttu mm. Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjassa. Nyt hän on jälleen vallassa, ja tämä tarkoittaa sitä Uuden Ajan alkua, josta on puhuttu kirjallisuudessa vuosisadan vaihteesta alkaen. Uuden ajan tietoa aletaan pian levittämään, ja moni tulee yllättymään ja moni käsitys tulee romuttumaan.

Minusta vihkimykset -nämä sanalliset- kuuluvat julistukset lain piiriin, jolloin ihminen julistaa koko universumille tekevänsä jotain, vaikka nyt valotyötä, parantamista jne. Vihkimykset -edelleen nämä sanalliset- annetaan muiden valotyöläisten kanssa samaan aikaan, jolloin energia on niissä erilainen. "Missä kaksi tai useampi..." jne

Minusta vihkimykset ovat osa sitä egollista toimintaamme, ehkä tarvetta tulla osaksi jotain, olla yhtä muiden valotyöläisten kanssa, hakea korkeampi atmosfäärejä yhdessä muiden samankaltaistensa kanssa.
En näe niissä mitään pahaa. Kaikki, mikä nostattaa, kasvattaa ja kehittää meitä sekä tuntuu meistä sydämessämme hyvälle -ei voi olla pahaksi kenellekään.

Mielestäni todelliset vihkimykset toki tulevat sisältäpäin, oman kehityksemme ja kasvumme mukaisesti. Ei niitä todellisuudessa meille kukaan muu voi antaa kuin me itse, omien tekojemme ja valintojemme kautta.

Kiitos mielenkiintoisesta ja uusia näkökulmia tuoneesta keskustelusta!  :smitten:

Kiitos Mary, jotenkin tuntuu helpolta lukea tekstiäsi!

Olen tuossa lueskellut viime aikoina Neal Donald Walschin 'Huomisen Jumalaa'. Olen mm. kuunnellut bahai-uskoisia, joilta olen kuullut myös että 'tämä ei ole lopullista'. Olen tykästynyt Gurdjieffin ja Krishnamurtin ajatuksiin liikunnosta ja muutoksesta.

Minun intuitiooni napsahtaa tämä muuttuvaisuus. Ei pitäisi kamalasti kiinnittyä johonkin vanhaan, ei myöskään tyrmätä vanhaa. Uskon että kaikessa vanhassa on jotakin 'salattua', jota tulisi tulkita uudelleen.

Olen tarkkaillut näitä juttuja siltä näkökulmalta, että ollaanko nyt perustamassa jotakin uutta 'instituutiota', uusia 'totuuksia' tms. vanhojen tilalle. Eihän silloin mitään muuttuisi. Eihän silloin vielä luoteta ihmisen sisimpään yksilölliseen vapaaseen ajatteluun. Kaikki ohjattaisiin eri tavalla, mutta ulkoa kuitenkin.

On ihmeellistä kuitenkin se, kuinka vapaasti ja laajasti kaikesta esoteerisestä eli salatusta nykyään puhutaan. Se jo antaa hengitystilaa sieluille!

Mutta monet tuntevat turvallisuutta vain vanhassa. Suotekoon se heille. Monet etsivät uutta. Kiitos! :smitten:

Aivan kuten Marykin kertoo omasta totuudestaan
oman kokemuksensa/tiedonlähteensä kautta
niin myös minä omani.

Se ei ole kirjatietoa,
vaikka kirjoissakin tästä on mainittu
ja jälkikäteen koettuani olen löytänyt
samoja asioita sieltä.
Kyse ei ole egon korottamisesta
kenenkään yläpuolelle
vaan ainoastaan itseni kanssa edeten.
Myös toisten kanssa
vuorovaikutuksessa,
keskinäisessä avunannossa
ja keskustellen.

Mutta vihkimyskokemukset ovat
syvällisesti yksilöllisiä
eikä niissä julisteta mihinkään liittymisiä.
Harvoin niistä edes muille puhutaan,
koska kokemus on niin
vaikuttava ja henkilökohtainen.

Jumalalla ei edelleenkään
ole minulle sukupuolta
vaan olennaista on
kaiken tasapainoisuus
ja toinen toisensa täydentäminen.

Mutta kukin edetköön omaa tietänsä.
Sen sallin muille ja myös itselleni.
 :smitten:

 Näin erilaatuisuutemme näkyy.
 Minun taas on äärettömän helppo samaistua
 Aionin ajatuksiin.

 Kiitos sinulle Aijon selkeästä ilmaisusta! :smitten:

Vihkimyksien en laske tuovan ketään valtaan,
ei edes jumalaa.

Jumala, joka on vallaton, on valtaa vailla.
Aivan kuten jumala, joka ei ketään hallitse,
on hallitsijoiden jumala.

Kuinka näin voi olla?

Voipi olla - siksi, koska vallannälkäisyys tyydyttää vallatonta jumalaa,
jona itse kukin taitaa esiintymisen.

Se on sitä, että katsotaan uuden ajan alkaneen
vanhan ajan kukistumisena
- eikä se edes mene näin.

Uusi syntyy uudentamaan vanhaa
aivan kuten vanha kuolee vanhentamaan uutta.

Tämän kun muistaa, oivaltaa sen,
ettei kaiken luojuutta voi asettaa valtaan
ilman että valta on yhteiseloon sitoutumista.

Yhteiselo ajattomuudessaan on menneen näkemistä arvona sinänsä,
jota vasten uuden jumaluuden ei tarvitse esiintyä toisella identiteetillä.

Sillä jo pelkkä "ID", se - toiseus,
kertoo enemmän kuin tuhat sanaa minäkuvamme jakautumisesta
minään ja muihin, sinään ja - vieraisiin suihin.

Tuokoot esille uuden ajan litaniat ne,
joille muutos on vallan anastamista niiden heikkoudeksi,
joille kannatuspalkkien tukeminenkin on kutsumus.

Ja kyllä: rakennus on aina oleva koko...naisuus.

Ilman neljiä seiniä
ainoastaan
musertava eri...puraisu...us.

 ???

Mutta miten vihkimykset ja valta kuuluvat yhteen? :o
Kukin yksinämme,omassa itsessämme niitä koemme?

En minä oikein ymmärrä sitä.Jos olen kissan kanssa kahden sängyllä ja koen sellaisen sisäisen rauhan ja siinä koen viestin,vihkimyksen,niin ketä silloin on vallan pitäjä?

Olen kait käsittänyt nyt jotain väärin.
Valta on mielestäni sitä,että jotenkin julistaa kykenevänsä ihmisenä omin voimin jonkun vihkimyksen antamaan.
Ainakaan minulle se ei ole sitä!

                             ::)


         Onhan sanottu: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

           Tarkoittaa lienee käsittelemättömiä asioita.


                              :coolsmiley:

Ihan oikeasti. Mitä ne vihkimykset ovat. Osaako joku selittää?

Kielellisesti sana “sakramentti” on johdettu latinan sanasta sacramentum (salaisuus), josta hakuteokset yl. esittelevät alkumerkityksenä vala. Latinan kielessä sana sacramentum on vastine kreikan sanalle mysterion (salaisuus).

Kokea vihkimys, kokea jotain itsestä tai elämästä, joka siihen asti on itselle näyttäytynyt salaisuutena.
Ensimmäinen haukku omenasta... vihitty omenan salaisuuksiin, oivallus.. maybe..  :D
Ei siis mitään henkimaaliman ilmiöö...  :coolsmiley:

Hei *Mirjan*!

Kiitos vastauksesta.

Mutta onko joku palstalaisista kokenut saaneensa vihkimyksen. Minusta tuo tuntuu vieläkin aika abstraktilta käsitteeltä, eikä sillä ole minulle mitään merkitystä. Näen ja kuulen, mutta mikään näistä taidoista ei ole tullut "valojen välkkyessä" tai en ole saanut ns. todisteita, joita tuttunit usein pyytävät. He eivät kuulemma usko, ennen kuin näkevät tai kuulevat sitä tai tätä. Oma henkistymiseni on tullut ahkeralla kanavoinnilla ja menetelmät ovat kehittyneet auttamalla muita ja keksimällä sitten sitä kautta uusia auttamismenetelmiä. Vai onko tämä vihkimysten saamista? En tiedä.

Aivan ihanasti täällä on kirjoitettu asiasta, kiitos Aion ja Rauhis,
ja olen kanssasi Chandra samaa mieltä ettei vihkimyksessä ole kysymys vallasta vaan pikemminkin vallattomuudesta - ja koska sanani ovat aina niin vajavaisia selittäessäni jotain, niin jätänkin selitykset sikseen ja annan jokaisen pohtia, mitä tämä toteamus nostaa esiin mielen maisemista  :smitten:

Lisään vielä, etten ole onnistunut vielä törmäämään henkilöön, joka tekisi vihkimyksen vain ns. ihmisenä toiselle - mutta monta olen kanavaa kohdannut (siis ei Saimaan-, radionova yms.) ihmiskehossa, jotka ovat kuin huilu, minkä kautta hengen on kuljettava saadakseen soinnin  - eikä huilukaan itsessään itsekseen voi sitä ääntä tuottaa...

Mutta pohdinnathan saavat uuden sävyn, kun pohditaan, että puhutaanko ihmisistä vai Ihmisistä - puhutaanko siis sellaisista, joiden toimia ohjaa itse vaiko Itse - nämä sanojenkäytön vaikeudet ja sävyerot, ovatko ne vain minun mielessäni vaiko kollektiiviharhan hilipatipippaa  :laugh:


Maritu - pitääkö vihkimukseen sitten liittyä urut ja valot sekä muuta... kyky kävellä vetten päällä tietämättä kivien paikkaa sulanveden aikaan - vai riittääkö siihen se uskomaton harmonia, varmuus ja olemisen sietämätön keveys, mikä tulee, kun onnenkyynel kirpoaa silmäkulmaan ja sydämen täyttää agape ja rauha. Eikö sen voi saavuttaa synnyinlahjana myöskin ja kokea tiedostamisen myötä?

Minullakin on herännyt, virinnyt monenlaista kysyttävää. ::)

Ensinnäkin lähinnä Aion, Astraali, Rauhis. Kun tuntuu, että te ette tarvitse lukea näitä asioita, niin miten te olette sitten tulleet tutuksi yleensä vihkimys-sanan kanssa?

Olen kyllä lukenut vihkimyksistä
- yksi lemppareistani on Elisabeth Haichin "Vihkimys".
Toisekseen olen käynyt myös yhdensortin henkistä korkeakoulua,
jossa "vihkimys" oli aina järisyttävä opetuskokonaisuus
ja paljastettujen "uusien vihkimysten" litania hilsettä lennättävää.  :crazy2:

Kuitenkaan en voi väittää olevani kenellekään muulle "vihkijä"
kuin eronneelle papille
- eipäs kun itselleni, haa-huu-haah!  :D

Miksi sinusta tuntuu, ettei minun tarvitsisi lukea näitä asioita...?  ::)

Otin asian esiin ihan sen takia, että olen itse saanut ensimmäisen sanallisen vihkimyksen. Se oli vaikuttava kokemus kaiken kaikkiaan. Energia siinä oli valtava.
Koen kuitenkin, että se energia oli valtava vain sen takia, että tahdoin sen olevan sitä ja pystyin siinä hetkessä ottamaan sen energian vastaan. Joku muu olisi voinut kokea sen eritavalla.

Minä koen sen vihkimyksen tavallaan alkuna tälle konkreettiselle työlle, maalliselle valotyölle. En kokenut siinä olevan sen enempää henkistäaspektia kuitenkaan, koska mielestäni olen jo ohittanut sen vaiheen, että tarvitsisin omalle uskolleni tuon tyylisiä vakuuttamisia. Vihkimyksiä eri asioihin olen kuitenkin valmis ottamaan vastaan, koska ne kertovat esimerkiksi hoidettaville jotain esimerkiksi parantajan taustasta ja siihen liittyy syvä kollegtiivinen yhteys muihin valotyöläisiin.

Olen edelleen sitä mieltä -kuten moni tuntuu täällä olevan- että vihkimykset saadaan oman kehityksen mukaisesti sen suurempaa numeroa siitä tekemättä.

Oli oikein mukavaa saada uusia näkökulmia aiheeseen. :smitten:

Entä mestari-kisälli-asetelma?

Minua kiehtoo se, kun voin asettua tyhmän koikkelehtija-kisällin rooliin ja ihastella mestarin työskentelyä.

Mestari voi olla kuka hyvänsä ja missä tahansa taitamisessa.

Sitten yhtenä loputtomiin toistuneiden "opin jotakin" -päivien aamuna
huomaakin olevansa selkeästi ja hengästyttävästi mestarin tasolla.

Niin, puhuin tietysti palmikon leipomisesta,
mikä ei tosin suju minulta vieläkään. 

Kunhan uneksin...  :buck2:

Mutta onko se vihkimys - että tulee jonkin taitajaksi,
mikä puolestaan tuntuu enemmän omalta itseltä kuin "törpön töppäilyt"?

Minä näkisin niin, että jos puhutaan näistä sanallisista vihkimyksistä, joita annetaan kursseilla (reiki jne), niin niillä tavallaan määritellään kurssilaisten taso. Eli sen vihkimyksen jälkeen "oppilaalla" on tietyt ominaisuudet ja periaatteelliset tiedot hallita jokin asia.

Tarkoitatko suunnilleen samansuuntaista kuin soittimien virittämistä soimaan erikseen ja yhteen; perussäveltään ynnä harmoniaa?

Miksi kysyn kirjoista? Ehkä siksi, että puhutte kuin se tulisi pelkästä itsestänne ilman mitään viitteitä. Kuin jotakin olisi jo hyvin valmiina sisimmässä. Kuitenkin jostain se kaikki ajatus ja suunta on kehitelty.

Ehkä siksi että minä olen vielä etsinnässä, ahmin innokkaana muiden ajatuksia maailmasta ja haukon henkeä kuinka monella eri tavalla näemme asioita, vaikka tiedän että heilläkin on aina joku suunnan näyttäjä edellä.

Ehkä siksi, että vähän kadehdinkin kun voi puhua 'itse-perspektiivistä jotain noin valmista'.

En ole teoreettinen ihminen kokonaan. Hassua, että eräs intuitiivisen menetelmän omaava konsultaatti kerran minut testasi, olenko oppijana (opettajana)teoreettinen, kinesteettinen tai aisten kautta vastanottaja/jakaja. Kinesteettisyys oli korkein, mutta ei kaukana olleet muutkaan.

Kun luen 'teitä', näen että Chandra on varmasti pitkälle kinesteettinen eli toimiva, kokemuksien kautta oppiva. Ehkä te muut hyvin pitkälle aistien kautta vastaanottava, aistit, jotka nappaavat ymmärrystä syvemmälle tasolle.

Siksi kysyin, mihin kirjatietouteen nojaatte. Itse löysin vihkimyksen varmaan ensin Paul Bruntonin kirjoista, sittemmin teosofian kirjoista. Erityisesti Alice Bailyn (eikös hän eronnutkin teosefeista).

Mutta kiitos, tämä aihe kiehtoo minua ja toivon, että keskustelu tästä jatkuisi.  :smitten:

Olen lukenut paljon,
aloittaen Bruntoneista minäkin
ja sitten mm. linkkivinkit-osiossa
mainitsemistani kirjoista.

Mutta itse elämällä ja kokemalla (sisäisesti)
olen ymmärtänyt paremmin
mistä noissa kirjoissa
loppujen lopuksi kerrotaan.

Luen,
mutta vasta kun koen,
tiedän.

Ja tie jatkuu. :)

Monet asiat ovat valmiina sisimmässä
 - jokaisella -
kun ne vain kaivaa sieltä esiin. :)
- esim. intuitiivinen tieto ja muistot

Analysoinpa hieman tätä Aionin tekstuuria,
koskapa hänen kirjoituksensa jotenkin aina hivelee ymmärrystäni.


Niin. Minusta Aion ja Mary suorastaan täydentävät toisiaan kirjoituksiensa avulla.


Taidanpa hoksata: et ole kirjojenmukaistanut ajatteluasi vaan olet suodattanut kirjojen ajatusmaailmaa oman ajatusmaailmasi lävitse?


Oletan itseytesi kokevan kokemistaan egojenkin välittymistä kauttaan?
Sehän on oman itsen tutkimista egojen muodostamaa viitekehystä vasten.


Kunkin omien itseyksien peilatessa toisiaan... 

:)

Silti havaitsen sinun tietävän jopa ilman lukemistakin.
Siksi sinulla lienee kokemuksia kirjan lukuelämyksistä kanttakaan avaamatta.

Se on sitä, että lukee, mitä elämä eteensä osoittaa,
koska tajunta on riippumaton näkökannoista
ja elämä vierastamatta itsensä kohtaamista.

 ::)

Kiitos vastauksista, nyt tuntuu ajatuksenne 'tukevimmilta'!  :smitten:

Koska aihe kiinnostaa, olen lukenut aihetta tästä useinkin ja tajunta nappaa aina uuden asian. Vähän ihmettelen tuota, sen mitä olen reikiin tutustunut sivusta, miksi reikivihkimys luetaan ulkoiseen vihkimykseen ja jokin muu sisäiseen (ne jotka tulevat itsestään).

Tekeekin mieli leikitellä noilla sanoilla; ihkiintyminen, käydä vihillä, vihkiytyä.

Vihkiydymme erilaisille asioille, fyysisellä tasolla esim. työhön, puolueiden ja järjestöjen päämääriin. Vihkiydymme avioliittoon. Vihkiydymme tunteen tasolla johonkin asiaan. Ja näin yhä syvemmäs ja syvemmäs.

Tässä kuitenkin on kait tarkoitus tuoda esiin tällaista henkistä vihkiytymistä. Jotakin jota tapahtuu kaaoksen ja seesteisyyden, tuskan ja vapautuksen tantereilla.

Kun olen lukenut noista eri asteista vihkiytymisessa henkisellä polulla, on mielenkiintoista tarkkailla itseä ja välillä kysyä, onko tuollainen ja tuollainen 'minulle' mahdollista. Päänpuristuksilla niitä lukee. Pitää yltää siihen ja siihen... huhhuhuh. Yli hilseen menee. Ja kuitenkin pitää vain lukea ja ihmetellä. Kuka kumma tuollaisia 'kaavoja' on osannut luoda!

Olenko mitään ymmärtänyt? ???

Olin monta vuotta sitten jonkun kuuluisan suomalaisen joku Niilo..en muista hanen sukunimea kokouksessa ja kaikki kaatuivat jarjestaan hanen vihkimystilaisuudessa-olin utelias ja menin hanen eteensa-tunsin kuin joku aalto meni lavitse, mutta paatin etta en kaadu-niin en kaatunutkaan.
Myohemmin ymmarsin etta nailla ihmisilla oli ilmeisesti erilainen paamaara kuin itsellani ja heidan uskonsa oli tietysti voimakasta-mutta ei tehonnut minuun-koska en halunnut-ehka joku muunlainen vihkimys olisi voinut vieda minut mukanaan, ymmarsin etta tuommoiset tilaisuudet ovat omasta tahdosta kiinni.

Tuo oli hyvin sanottu. Koen niin, että sinulla ajattelu käyttää enemmän sekä jalkoja että käsiä, kun taas minulla nenänpää ryöppää närettä. Olen muuten itsekin aina waan se etsijä(-kapinallinen).


Ajattelen eli miellän vihkimysten kuuluvan ihmisen rakenteeseen
aivan kuten perhosenkotelo sisältää täysin kehittyneen perhosen.

Aika ja ajallistaminen tässä hämäävät: kuvittelemme vihkimysten vievän aikaa, vaikka oikeastaan niistä kukin irrottaa ajasta sekä auttaa ikuistamaan itseään ja olemassaoloaan suhteessa elollisuuteensa eli kehokuljettimella kohnaamiseensa.

Reiki-vihkimys on ulkoinen sen takia, että siinä korkataan ihmisen sisäisiä valmiuksia kuplimaan ja poreilemaan ilmoille.

Sisäinen vihkimys puolestaan auttaa ihmistä syntymään sisäiseen
ei enää ulkoiseen ehdollistuen vaan sen itseensä haltuunottaen: "maailmaksi minussa".




Saaden vihiä eli selvyyttä elämästä ja olemassaolosta.



Henkinen vihkimys on vielä abstraktia - se pitää elää todeksi eräänlaisena maallisena vihkimyksenä: julkituontina.
Jeesushan sen taisi näyttää.  :-\


Vierastaminen on ajan ja tilaisuuden antamista omalle kehitykselleen - sen sisäsoutuisuudelle. Aika on tavallaan elementti: siitä voi aktivoida itselleen virtausta. Hienoa, että osaat vierastaa taiten!


Hassua - kunpa itseään korkeimman asteen vihittyinä pitävät eivät unohtaisi kysyä samaa!

 :D

Mielenkiintoista, puhut Niilo Ylivainiosta varmaan, Diamond.
En ole tavannut häntä.

Mutta olen kokenut vastaavanlaisen tilanteen, jossa ymmärsin, kuinka voima ja voima ja antautuminen voimakkaammalle tapahtuu (mikä voi olla varsin rentouttavaa ja liikuttavaa).

Eräs hyvin voimakkaasti minuun vaikuttava ihminen oli minua vastapäätä ja yhtäkkiä tunsin että nyt kaadun. Sitten ajattelin, että jos ymmärrykseni ja oivallukseni asioista ovat kuin hänellä, minunhan pitäisi olla yhtä voimakas kuin hänenkin. Ja tunsin että aivan kuin takakenoasennosta olisin noussut takaisin. Olin yhtä voimakas ja tietoinen kuin hänkin.

Meistä tuli ystäviä, eipä silti.  :smitten:

Joo, han se oli ja tosiaan alitajuntani oli mukana "kamppailussa"-toisaalta olin koko suuressa salissa ainoa koko Jerusalemissa joka ei kaatunut.Toisaalta aika nolo tilanne-kun kaikki katsoivat(luulin) etta mika pakana toi on.

Niin ehka, mutta han oli yksi monista.

Ah! Voin kuvitella!  ;D Tuliko mieleen, että energian taso oli Niilon kanssa sama, mutta aivan eri tarkoitusperissä? En tarkoita sitä etteikö Niilo tosiaan tarkoittanut hyvää, kyllä tarkoitti, oman tulkintansa ja ymmärryksensä yhteydessä ja varmasti helpotti tuhansien mieltä.

Mutta kun olen 'lukenut sinun maailmankatsomustasi' ymmärrän että se kulkee omilla toisenlaisilla teillä. Sinun mielesi tila oli liian avara kiteytyäkseen Niilon ajatteluun, oliko?  :o  Harmi sinulle, vaikka et tosissasi siitä varmaan kärsinytkään.  :smitten:

En todella siita karsinyt-pidin sita "voittona kotiin"

 :smitten:

Onpa täällä ihana keskustelu ollut vireillä!
Ensinnäkin Metsätonttu! ;D
Kyllä olet lukenut minut oikein,nähnyt minut.
Olen niin kokija tyyppiä,ettei enempää kait voi olla.
En usko myöskään kovin helposti,siksi pitää kokea. :D

Toisaalta luen hieman.mutta se on aina hetken innostusta.Sellaista riipin raapin ja AINA jää kirja kesken.Mutta innostun niissä kohdin kyllä,kun huomaan että HEI!!!OLEN KOKENUT TUON! :D
Ja koska toisetkin ovat,ei se ole sitten harhaa,tai ainakaan en ole yksin siinä harhassa.

Reiki-vihkimyksistä,, ???
Onhan siinäkin tavallaan kysymys samasta ilmiöstä,kuin nämä Ylivainio jututkin.Syvästä kokemisesta,joka tulee ulkoa käsin.
Mutta kuten ei Diamond lähtenyt kaatuilemaan  :2funny: ,en usko että myöskään Reiki-vihkimykset antavat niin paljon,jos ei halua ottaa sitä vastaan.Päättää,että minuun tämä ei tehoa!
Mutta miksi sitten mennä kursseille vain testaamaan tätä?

Itse en todellakaan tiennyt Reikistä yhtään mitään,kun ensimmäiselle kurssille menin.En uskonut että minulle mitään tapahtuukaan.
Mutta jokin vain ohjasi sinne.
Siitä tuli minulle kantavin voima elämässäni.Kaikki alkoi muuttua.
Toimintani,ajatusmaailmani,ystävät vaihtuivat.Ei enää meluavia ravintolailtoja,vaan hiljaisia yksinolon hetkiä paljon.
Musiikki muuttui klassiseksi (josta en ennen pitänyt),pan-huilua,luonnonääniä,,,
Uskomaton muutos,jota en olisi uskonut kokevani.
Tämä kaikki oli mahdollista ehkä siksi,etten tehnyt kurssilla mitään tietoisesti.En erityisemmin osannut haluta mitään,enkä halunnut kieltää mitään.Annoin vain asioitten tapahtua.

Se miksi niistä myöhemmin haluaa puhua,on kai vain kokemusten jakamista.Kyllähän sen muutoksen toisetkin huomaavat ja osa ymmärtää puhumattakin,osa lähtee pois.Ei pidä enää siitä uudesta minusta.
Ja kun muutokseni syytä on kysytty,olen silloin maininnut tuon Reikin alkuun panevana voimana.

En usko että omalla kohdallani muutosta olisi tapahtunut ilman tuota vihkimyksen kokemista,tai koko kurssia silloin.
Tarvitsin energioitten avaamisen kokemuksen ja sen jälkeen olen saanut kokea niin paljon. :smitten:
Paljon ihania asioita yksin ja yhdessä.Mutta myös näitä kovempia läksyjä,jotka eivät juuri sillä hetkellä tunnu niin ihanilta,mutta ovat sitäkin tärkeämpiä.

Asioitten jakamisen eräs syy kai on vielä siinä,että haluaisi että toisetkin saisivat kokea saman hyvän olon.Löytää jonkun oman polun,josta löytää oman juttunsa.
Minulle se oli Reiki,jollain toiselle jotain aivan muuta.Mutta mielelläni kokeilen myös niitä hoitomuotoja,jotka hyvältä tuntuvat.
En välttämättä Ylivainion kaatumisjuttuja.Se ei olisi minun juttuni,vaan näitä lempeämpiä,näkymättömämpiä. :angel:

Ja Reiki-vihkimykset ovat kyllä tuntuneet aina hyvältä.Joskus voimakkaina,toisinaan taas tasapainottavina.
Jälkimmäiset ovat ehkä olleet näitä vahvistus-virityksiä.

Mielenkiintoinen keskustelu!
Mielestäni Reiki-vihkimyksen (ulkopuolelta tuleva)voin ottaa "vastaan" siitäsyystä,että minussa on "tarttumis pinta" tuolle vihkimykselle. Siispä olen siinä pisteessä,jolloin tarvitsen sen korkkaajan. Mutta jollei niin olisi,jos ei olisi sisäisesti sitä "tarvetta" vihkimykseen,ei sitä ulkoapäin voi antaa,tai voi antaa mutta se ei tuo mitään kokemusta minulle.
Siis kaikki vihkimykset tavallaan tulevat sisältä silloin kun itse olen valmis. ::)

Tuosta Ylivainiosta, olen itse mielenkiinnon vuoksi (mutta mikään ei ole sattumaa)käynyt vastaavaa työtä tekevän naisen rukous-illassa,ja halusin kokea että kaadunko.
Millään en meinannut keksiä että minkä vuoksi rukoilen(hänelle piti kertoa mihin tarvitsen rukousapua)mutta kun hän läheni minua mieleeni nousi sanat "sydämen vapautus" :o
Ajattelin ensin etten moista kehtaa pyytää,kun en edes ymmärtänyt mitä se on,miten voin rukoilla sydämen vapautusta,kun luulin sen olevan vapaa. ;D
Niin vain kuulin itseni sanovan hänelle nuo kaksi sanaa,ja hän aloitti rukouksen,jolloin tunsin viileän virtauksen joka kevensi jalkani niin että meinasin kaatua.Otin askeleen taaksepäin,ja hän muutti paikkaansa viereeni,jatkaen rukoilua. Taas tunsin jalkojen keveyden,ja sanat nousi sisälläni "ota pyhä henki vastaan",vaikka hän ei mielestäni rukoilussaan niin sanonut. Ja silloin kaaduin. :o

Tuon jälkeen seuraavana päivänä laitoin seurustelusuhteen poikki. ???
Huomasin,että tämä henkilö käytti tiedostamatonta manipulointia.Tai en ollut sitä aiemmin huomannut,suhdekin oli kyllä suht nuori (5vko).
Tuon poikki laittamisen jälkeen vain havaitsin kuinka hän omalla voimallaan (energiallaan)olikin minua "hallinnut".En enää antanut siihen lupaa,sillä olin saanut sydämen vapautuksen. ;)

Siispä minulla oli tuohonkin tapahtumaan jo "tilaus" tai se tarttumapinta. :)

 :o

En tiedä mistä johtui,mutta kun luin kirjoitustasi Tuulispää,sydänchakraa alkoi kuumottaa jo ensimmäisistä sanoista.
Aivan kuin olisin vastaanottanut kaukohoitoa! :idiot2:

Nyt täällä aivan ihmeellisiä tapahtuu,,, :o

 :o  oliko sinulla "tilaus" sydämen vapautumiselle?  :) :smitten:

 :smitten:

Sama kävi mielessä!!
Kuumotus jatkuu ja lähes polttavaa! :smitten:

Kiitos,jotain avautui kauttasi,vaikken vielä ollut edes lukenut
tuosta sydämen vapautus pyynnöstäsi.

Tästä pitää hetki nyt nauttia ilman konetta.Kuulostella mitä avautuu,,,Kiitos Tuulispää!!!  :angel:  :smitten:

 ::)

Keskustelu menee nyt Jeesukseen, mutta siitä huolimatta sanon,
ettei kukaan voi olla mitään, mitä hän ei voi löytää muista.
Siinä mielessä peili ei valehtele. Sen sijaan Jeesuksen sanat on korotettu tai niiden myötä hänet on "pallitettu" sangen ylettömiin erilliskorkeuksiin, vaikka hän oli vain julkituomassa näyttöä siitä, miten vihkimykset toimivat ilmaistessaan, kullainen kukin on.

Niin, fyysinen ilmentymämme vaatii, tavallaan vaatii,
koska fyysisyys on puutteen taso. Esiinnymme poistamassa itseytemme vajetta julkituomalla sitä, mitä vihkimyksiemme valossa olemme saaneet tietoomme itsestämme ja rakenteestamme.

Pidän vihkimystä sanomana muille - ei vakan alle vaan vakan ylle.


Jos ei ensin osaa olla itsekäs, miten voi tunnistaa muut itsessään ja itsensä muissa?


Havainnollistajana, kyllä.
En miellä Jeesuksen hakeneen kärsimystä vaan sen takaisuutta.
EI kuitenkaan itsestään vaan niistä, joille kärsimys on todellisuutta.

Siksi en pidä vihkimyksiä pelkkänä ajatustason löytönä
vaan merkkinä siitä, mitä tulee ilmentää,
jotta muutkin löytävät ajatustasolle ja sieltä edemmäksikin.

Uskon,
että mitä pitemmälle
vihkimysten polulla etenee,
sen konkreettisemmaksi muutos tulee.

- Se mitä on sisällä,
alkaa näkyä myös ulkona,
sillä tietoisuuden muutos
alkaa kattaa laajempaa piiriä
kuin vain sitä mikä on oman kehon
tai oman talon
seinien sisäpuolella.

Minusta tulee me kaikki.
Yksi solu elämän kokonaisuudessa,
hengittävässä ihmiskunnan kehossa.

Ei Jeesuskaan tehnyt ihmetekojaan
omaa itseään korottaakseen
vaan kaikkien yhteisen hyvän tähden.

Samalla tavalla me ¨pikkuiset¨
seuraamme perässä
tehden parhaamme
sisäisestä ulkoiseen,
ulkoisesta sisäiseen.

Tavoitteena
omaa valoamme korottamatta
mutta kaikkien yhteistä liekkiä kasvattaen.

 ::) Niinpä.

Muutos on kuin ajatus hyvästä
- sitä haluaa jollekin ja tämä saa sen,
mitä on valmis, aulis ja kykenevä ottamaan vastaan.

Yllätyksen ollessa se, että hyvään mahtuu "kaikki-hyvä"
eli muutos osaa myös mukautua toiveisiin,
olivatpa nämä sitten tarpeita ravinnosta taikka hengen kyllyydestä.
Sitä kait sanotaan rukouksen voimaksi.

Muutoksella on taipumus järjestää itsensä toisin.
Joskus moista kutsutaan geenivirheeksi,
joskus taas poikkeusyksilöksi.

Yhdenkin solun hengittäessä kauttaan solukokonaisuutta;
yhdenkin yksilön ilmentäessä ihmiskuntaa yksikehollisena.

Jeesus kaiketi halusi vain kohottaa ihmiskunnan yleistä tietoisuutta
näyttämällä mallia siitä,
mitä yksikin meistä voi tehdä ihmiskunnan tietoisuuden päälle.

Mukavaa tuo kierto: saat sen, minkä annoit
- vuorovaikutuksen muuntamana takaisin.

Ja oma valosikin senkun korottuu yhteisen liekin helossa.

Voi kun te puhutte ihanasti, sydämeni läikehtii ja hengitys kulkee vapaasti, tuntuu että ilmaa on tarpeeksi!!! :smitten:

Eikä kenelläkään ole tarvis hyökätä!  :o Ehkä minä tässä pikkuisen.

Mutta ymmärrän tuon Chandran kokemuksen jotenkin. Itse olen yrittänyt muutamalle reikikurssille, eikä jostakin kumman syystä ole onnistunut. Sitten olen ajatellut, että kun ei loksahda niin ei. Te muut tiedätte, miten se menee.

Nuo kaatuilut ovat niitä mitä ihmiset haluavat kokea, ihmeitä, sitä että on heistä riippumattomia voimia. Herätys on ilmiö, jossa pitää jotakin ihmeellistä tapahtua, tuntua. Voiko uskonnollista 'herätystä' sisällyttää eräänlaiseen vihkimykseen myös? Siinäkinhän ihminen muuttuu myös konkreettisesti.

Oliskohan tämä sellainen topikki, jossa minä tohtisin puhua 'valoistani', joita olen koko ikäni kokenut, mutta vasta viimeisimmän ilmiön edessä tohtinut siitä puhua, noin 10 vuotta sitten?  ::) Silloinkin hyvin varoen.

Eikun kerrothan, valotar!  :smitten:

Ehkä se onkin osa vihkimystä - kenen? - katsotahan...  :coolsmiley:

Metsätonttu! :smitten:

Sinä olet sellainen jolle voi kertoa ja joka voi kertoa.
Mielessäni juuri pahoittelin,ettei tälläkään foorumilla voi vielä puhua vähänkään poikkeavista kokemuksista,tai saa leiman jeesustelusta.

Olisi aivan ihanaa kuunnella ja kertoa kokemuksista ja vaihtaa niistä ajatuksia,mutta ei taida olla vielä sen aika. :-[

Eivätkä ne mielestäni edes tee kenestäkään henkistä,saati jalustalle itsensä nostavaa.Ovat kokemuksia,joista saat tietoa vain henkilöiltä joiden tiedät ymmärtävän,tai etsimällä vastaavia vaikka netistä.Silti oletan,että täälläkin on paljon ihmisiä,jotka ovat kokeneet kaikenlaista.Nähneet,kuulleet,olleet mukana.Eivät vain uskalla kertoa juuri leimaantumisen pelosta.

Itselle tuli ainakin sellainen olo,että suu suppuun ja pidäpä omana tietonasi.Joten parempi lähettää yv:nä,jos tuntuu,että tuo ihminen ymmärtää ja haluaisi kokea saman.

Onpas täällä ujoja ihmisiä minä mukaanlukien. :angel:

Jos se yhtään auttaa niin voin kokeilla avautua vaikka ei välttämättä aiheessa pysykkään  :)

Silloin kun loin monsterin, nautin ensin siitä. Kun en osannut päästää irti se oli kuin tarra kiinni minussa. Kun tappelin sen kanssa loin sellaisen valoshown päivällä huoneeseeni että oksat pois. Täällä oli kolme suurta valopalloa ja arkkienkeli mikael. Voi niitä aikoja  :2funny:

Kanavoinnissani ensimmäinen tarinani tuli Kaikkivaltiaalta Luojalta  :)

Nyt olen kokeillut taivuttaa lusikkaa ajatuksen voimalla, mutta alkaa päätä särkeä. Mielessä silmät auki se kyllä taipuu, mutta ei todellisuudessa  :P

Olenhan testaava testikoneisto 8)
Laav  :smitten:

Chandra, voitko selittää,
mistä moinen jeesustelu-vaikutelma ja kenen leimaamana?


Milloin ellei nyt, koska muulloin ellei seuraavaksi?


Leimaantumisen pelko on haaste, joka täytyy vain kohdata.
Muuten sitä jäävää itseään ja piilottelee kynttiläänsä vakan alle.



Mutta mistä se "olo" tuli
- jotakin tapahtui, mutta missä yhteydessä?

Minusta sinä olet vain kertonut avoimesti omista kokemuksistasi
ilman että olisit tyrkyttämässä tietojasi.

Kannustusta!  :smitten:

Tuo kaatuilu kuvaa hyvin myös 'valoni' kohtaamista. Myös tuo peili ja havainnollistaja (kiitos oikaisusta, hain kauan tuota sanaa ja sittenkin meni pieleen  ;). Pökkyrässä ollaan.

Ok. Ehkä se liittyy vihkimyksiin, ehkä vain kasvun mahdollisuuksiin, ehkä vain heräävään kiinnostukseen, ehkä ihastumiseenkin, ehkä se on emotionaalinen frustraatio, ehkä se on 'vanha tuttu sielu', ehkä se on intuitiivista näkemistä, kun jokin dynaaminen elämänhyöky raottaa toista tasoaan vahingossa, ehkä se on vain 'valo', eri valossa syntynyttä ilmiötä. Mutta syklin töytäys tapahtuu väistämättömästi.

Huomaatte, että olen intohimoisesti tutkinut nyt 10 vuoden aikana ilmiötä, joihin olen törmännyt, aivan kamalasti. Siksi olen tässäkin, teidän kanssa keskustelemassa.

Mutta uskon vakaasti, että tämä tapahtuu jokaiselle, emme vain kaikki tiedosta sitä, tai tiedostamme siitä vain häilähdyksiä. Kertokaa!

Ensimmäinen ihminen ,joka oli tällaista (mielestäni) kokenut, oli rakastettu/vihattu Henry Miller. Hänestä kerran luin, että hän tapasi ihmisen, jolloin ilmapiiri sähköistyi ja näki ihmisen, hänelle niin tutut, että tiesi heti että siinä on sielunsukulainen, jonka olisi halunnut kopata riemusta syliinsä. Hän sen tekikin jollekin mieshenkilölle, jonka kanssa ystävystyi, ja joka sitten auttoi häntä eteenpäin.

Eli tapaat henkilön, josta olet vuorenvarma. Haluat ehdottomasti tutustua häneen, seurata häntä, ajautua siihen mitä hän tekee, antautua mukaan ilman ehtoja. Kun 'näet' hänet, on kuin koko muu maailma unohtuu (Bach on ilmaissut myös samoin), olet hetken kuin lumottu eri maailmassa ja tiedät että tunnet tuon toisen henkilön läpikotaisin.

Ja kuin voimakas virta, elämä muuttuu täysin, joudut muutosten kurimuksiin eikä mikään ole ennallaan. Jos uskallat tosiaan seurata tuota ihmistä. Minä olen uskaltanut. Kuusi tällaista ilmiötä olen kokenut. Viimeisessä pyristelin kauheasti vastaan. Mutta niin olen mennyt kuin lastu... ja oppinut aivan valtavasti.  :smitten:

Oli sitten pakko kirjoittaa itselle kirja näistä kokemuksista, jonka olen antanut jonkun luettavaksikin. Hauskin ilmiö, oli kun luin osan eräälle, hän sanoi: -Voi kauhea että sinulla on hyvä mielikuvitus!  ;D

Mutta esim. ukkoni ei ymmärrä siitä hönkäsenpölöystä, häntä pelottaa se.  :-[

Chandra, Rauhis on oikeassa.

Siksi sinäkään et tule yv:hen enkä minä, kun tiedostamme myös vahvasti sen, että voimme rikkoa myös niitä rajoja, joita moni hakee rikkoakseen omia, laajentaakseen niitä, löytääkseen edes ne, ja saadakseen tukea omalle harhailulleen avarissakin tiloissa.

Olkaamme ja puhukaamme tässä. Rohkeasti!  :D

Jotenkin pitää luottaa aikaan, paikkaan ja tilaisuuteen.

 :)
 
Jotkut kokemukset ovat itselle niin pyhiä ja ainutlaatuisia,että niitä ei halua jakaa"reviteltäviksi".

Ne ovat itselle hyvin todellisia tapahtumia ja tietää,että toisetkin ovat ne kokeneet.Siis olen kokenut jonkun ihmisen kanssa yhdessä,eli se hieman minimoi tuota harhaa,tai mielen tuotetta,tai miksi kukakin sitä kutsuu.

Helposti tulee käsitys,että ego haluaa nostaa itsensä jalustalle ja kertoo asioita vain siksi,että haluaisi näyttää olevansa jotenkin pidemmälle kehittynyt,henkisempi kuin muut.

Huomasin vain,etten ole valmis jakamaan joitain juttuja siksi,että ne ovat minulle niin tärkeitä,että olisi vaikea kestää asioitten revittelyä vielä.
En siis ole vielä tarpeeksi rohkea ja ehkä siinä suhteessa liian haavoittuva.

On helpompi kieltää kokemukset,joita ei ole itse kokenut,kuin yrittää ajatella sen jollain tavalla mahdolliseksi.

Mutta on hyvä,että täällä on niitä rohkeitakin joukossa.Koska tosiaan luen vähän nykyisin,koen asioita.
Usein näkemällä tai tuntoaistein.Se on vaikeaa,koska ei sitä voi mitenkään todistaa kenellekkään,joka ei ole samoin kokenut,ja siksi herättää paljon kyseenalaistamista.
Kirjojen herättämiä ajatuksia olisi paljon helpompi vaihtaa,koska siinä voi sanoa mielipiteensä jonkun toisen näkemyksistä.

Eipä siihen muuta syytä,,,

Näinhän se pitää olla, vapautta ja tilaa rajoille ja rajattomuudelle!
 :smitten:

Kerran eräs sanoi, että vain rakkaus on niin voimakasta, että paljastaa haavoittuvaisuutensa. Muussa pystymme hillitsemään ja peittämään asioita. Olen näinä päivinä perehtynyt varjoihin. Ne eivät ole vain kielteisiä ilmiöitä. Varjoissa myös lymyää ja piiloutuu sellaiset asiat, jotka eivät ole vielä valmiita päivänvaloon.

Tuota jäin miettimään, tuota 'egon halua nostaa jalustalle jotakin'. Onko se aina vaan niin negatiivista. Ainakin se on hyvin luterilaista.
Taiteen ja luovuuden parissa paljon eläneenä koen, että se onkin egon tehtävä. Nostaa jalustalle sitä jotakin, mitä voi vain fyysisen kautta tehdä. Jonkun pitää uskalla luulla jotakin kehittyneempää. Tai uskaltaa vain tuoda se esiin. Peilattavaksi, kuten tuolla edellä mainitaan. Toisille tarkasteltaviksi. Ja itselle koettavaksi ne tarkastelut. Mikä sen kasvattavampaa.

Miten muuten mitään upeaa taidetta tai keksintöä olisi syntynyt!

Mutta sinä Chandra puhutkin henkisestä, mikä on aivan ihana juttu!
Aina on siunailtu ja kadehdittu noita fyysisen asioiden luojia. Nykyään on siunailtu ja kadehdittu myös henkinen ihminen! Ajattelepa sitä!

Näin maailma muuttuu!  :smitten:

 :smitten:

Voi,osaisinkin luoda taidetta omin käsin!Maalata,kertoa kuvin kokemuksiani.

Mikä olisi sen helpompi tapa tuoda niitä julkisiksi.Töhertelen jotain mielelläni,mutten osaa luoda kauniita kuvia.En jakaa kokemuksiani kuvin.
Kuvat kertoisivat ilman vajavaisia sanojani.Ja ylpeänä toisin luomukseni esiin.
Mutta en osaa.Vain lasten kanssa piirrän ja maalaan.
Olen kyllä tuonut kokemuksiani toisille tarkasteltavaksi,mutta hyvin valikoiden.
Niin,että tiedän ettei tuo ihminen kyseenalaista niitä,koska on kokenut paljon ja jollei juuri samoin,niin muulla tavoin.
Kokee henkimaailman kuitenkin yhtä todellisena kuin minäkin.

En tiedä mikä minusta tulee isona.Ehkei tämän kummempaa,,,
Silti mieleni askartelee paljon näkyjen ja aistien tarkoituksesta.
Miksi kaikkea näytetään vähän sieltä ja vähän tuolta?
Mistä tulevat viestit?Miksi kerrotaan joku nimi tai asia äänenä?
Mitä tästä sekametelisopasta on tarkoitus syntyä,vai onko mitään? :idiot2:
Mistä tulee tieto,joka on tapahtunut,kun asiaa olen kysynyt?
Poiminko telepaattisesti,vai mistä on kysymys?

Paljon kysymyksiä,mutta niin vähän vastauksia.KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!
Kun vain omaisi sitä,,, :-[

Sama juttu, KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!

Se on minunkin heikkouteni, kärsimättömyys. En malta odottaa, en malta antaa asioiden tapahtua.

Siksipä lie, saa vain vihiä jostakin. Meille opetetaan kärsivällisyyttä!  :D

 ;)

Juuri niin,vaan milloinkohan on vain valmis olemaan ja antaa kaiken tapahtua ajallaan?

Yritetäänkö?Perustetaan tukiryhmä,,, :2funny:

Voi kun tama on ihana topic!
Henkinen kehitys yleensa on rajojen rikkomista, kun oivaltaa oman elaman tarkoitusta ja vahitellen uskallamme olla oma ITSEMME,ilman pelkoa muiden nakokannasta.
Taide yleensa on tarkea tapa tuoda omaa itseamme esille, luoda jotain uutta,
uskon etta Chandralla se kytee siella jossain ja kun han on valmis-se tulee sielta esille.
Vihkimys on niin laaja kasite, se voi olla uskonnollista, mutta se voi olla myos oman itsemme pyhittamista asialle jolla voi myohemmin tarkoitusta, mutta ainakin olemme tehneet parhaamme tehdessamme sisaisen aanen johdatusta noudattaen.
Se varmaan on meidan jokaisen tarkoitus tassa maailmassa ja jos pyristelemme sita vastaan, uskon etta siita voi tulla jopa sairauksia.
Jokaisella meista on tarkoitus, kasitan sen sanana VALOTUS,ITSENSA LOYTAMINEN.

Tuo RAJA-käsite on aika mielenkiintoinen juttu.

Sehän määrittelee tilasi, suo turvallisuutta.

Monessa kirjallisuudessa RAJALLA-käsitteessä taistelemme kuin veitsenterällä tanssimisessa. Tulee mieleen tanskalainen Hoeg-kirjailija.

Luulen että olemme aika sokkoja itsemme kanssa, emme tiedä mihin meidän tila ulottuu, missä raja. Törmäämme siihen kyllä. Se tapahtuu silloin kun toinen pyytää sinua kanssaan johonkin: En minä uskalla. Torjumme tuhansia pyyntöjä. Emme tosin tiedä, kutka heistä olivat suuria oppaitamme, ketkä muuten koettelevat meitä.

Tai kun tulee tuska, suru, valvottu yö jostakin asiasta: "Kamala, tuo uusi ystävä olikin vasemmistolainen. Kamala, tuo ihana ihminen olikin islamiuskoinen, pakana. Kamala, hän onkin vanha linnakundi. Kamala, hän onkin homo. En voi sietää tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä! "

SIINÄ TOTEAMME OMAN RAJAMME. Olemme saapuneet sille. Nyt on vain meidän valinta, kuinka otamme vastaan toisen kutsun, tai haluamme tutustua johonkin siihen, mikä ei kuulu rajojemme sisäpuolelle. Tai repiä rikki ja laajentaa rajojamme.

Liian usein torjumme ja käperrymme takaisin omaan ahtaaseen turvalliseen tilaan ja jopa vaivumme horrokseen.

Olen myös usein ajatellut, että minun mystilliset kohtaamiset ovat olleet juuri noita kutsuja: Nyt saat mahdollisuuden avartaa rajojasi.

Ja omien rajojen levittäminen polttaa kuin synnytystuskissa. Sitten tila avartuu ja voi mikä tunne!

Eikö tämäkin liity jotenkin vihkiytymiseen, on saavuttanut enemmän tilaa ja enemmän uusien asioiden ymmärrystä?

VALOTUS - wau, mikä oivallus!  :)

Sitähän voi valottaa, mikä ei ole päässyt valottumaan.

Eli kiirehtimättä, hoputtamatta...
olosuhteiden niin salliessa:
valottuminen ehkäistyy
ja valotus eikun onnistuu.

Entä kuinka elävässä elämässä voi käydäkin niin,
että jotakin pääsee valottumaan
- onko se esimerkiksi syntymistä ennen aikojaan?

Ja kuitenkin keskosellakin on toivoa ja tarkoitus:
edessä ihanaan elämään maadoitus
kuin myös toisella tapaa kehitykseen kaavoitus! 

:smitten:

Kun ajattelen monia valintoja nimeltä "valitsematta jättäminen",
niin oikein kutkuttaa saada joskus tietää,
toteutuvatko jossakin ulottuvuudessa myös valitsemattomat kyllä-valinnat.


Niin. En tällöin voisi sietää "tuolla tavalla" itseäni peilaavaa täydennyspuoltani.  8)


Jännää muuten, että jopa kieltäytyessään ihminen valitsee suostumisen.
Esim. jääminen kotiin, turvalliseen viitekehykseen, johdattaa ihmisen kohti aina vain uudenlaisia valintoja niiksi uusiksi rajoikseen.

Riittää, kun avaa telkun väärältä kanavalta..., nooh, oikeakin riittää.   ::)


Ja silloinkos ne "makeimmat" horror-unet saapuvattenkin nipistämään...  :o


Vaan kuka ja ken tuleekaan... antaen... luvan rajojen laventamiseen?



Malja synnyttäneille.   :-[ :smitten:


Kyllä. Erinomaisen havainnollistavasi, kiitos.

 :P

Kiitos Rauhis!

Ymmärsin sinun pointtisi!

Niin ylhäällä kuin alhaallakin.
Ehkä samoin, niin ulottuvilla kuin sisälläkin.

Näinhän tarkoitit?  :smitten:

Kiitos Mondo!

Minulle nämä 'valoitetut' ihmiset ovat sitten olleet niitä, joiden 'maailmaa' olen siinä rinnalla oppinut aika syvältä näkemään. Ei niin kuitenkaan, että toinen kulkisi edellä ja toinen jäljessä, vaan siitä on kehkeytynyt hyvin vahva vuorovaikutteinen suhde rinnakkain kulkien. Siis tietynlainen sama-aaltopituisuus tai saman säteen juttuja jotain, mutta ihan erilaiset persoonat.

Olen niin kamalasti, ehkä liian kauheasti tutkinut noita juttuja, että olen vieläkin sekaisin, enkä osaa kiteyttää noita.

Näin sen huomaa.  :-[

En tiedä, meneekö nyt aivan ohi topiikin, anteeksi, mutta en tässä voi olla ottamatta esiin tätäkin mahdollista ilmiötä.

Kaksi minun 'valoitetusta' (Kiitos Diamondin tosi hyvästä sanasta) ihmisestä tunnisti eräs aurankatsoja ja jonkinlainen 'selvännäkijä' minun edellisten elämien hyvin tutuiksi henkilöiksi. Siis hänen mukaansa olen elänyt heidän kanssaan monenlaisia yhteisiä elämiä.

Hän ihmettelikin, miten olen joutunut niin erilaisiin tilanteisiin heidän kanssaan.

Kysyinkin häneltä, onko mahdollista tiedostaa jollakin tasolla tällaisen 'tutun' edellisistä elämistään. Hän sanoi, että on, jos on herkkyyttä kuuntella intuitiotaan ja tohtii seurata sen 'kutsua'.