Astro Foorumi

Oletko päätynyt lapsuutesi haaveammattiin vai johonkin muuhun?
Juttelimme tuossa ystävän kanssa ja naureskelimme haaveillemme, minulla muunmuassa oli haaveena ryhtyä filmitähdeksi  ;D Mihin en tietenkään päätynyt  :D
Muistatko miksi halusit lapsena tulla? Voisitko enää kuvitella itseäsi siihen ammattiin?

Haaveilin itse jossain vaiheessa eläinlääkärin työstä, laulajaksi ryhtymisestä (tällä lauluäänellä  ;D) ja kampaajaksikin halusin joskus.
Eläinlääkärin työ tuntuu kyllä vieläkin sellaiselta mikä voisi kiinnostaa. Olen harkinnut pieneläinhoitajaksikin kouluttautumista  :)

Neuvolassa terveydenhoitaja kysyi "Mikä sinusta tulee isona?"

Vastasin "Amatoori tai ehkä missi."

Missi en ole ja noh amatoori...  ;D

Muutoin haaveilin poliisin urasta ja inttiin menosta.
Joskus ihan pienenä se vaihtui päivittäin mkä minusta tulisi isona...

Ihana aihe!  :D :)

Mä puhuin pienenä aina että musta tulee isona kirurgi. ( :o ) Sitten se vaihtu yleisesti lääkäriin. Puhuin tosta tosi kauan. Lapsesta aina peruskoulun loppuun asti. Mutta matikka ja kemma etc. ei ollu niin vahvoilla, että...

En siis päätynyt lääkäriksi, mutta voisin hyvin kuvitella itseni lääkärinä. Ehkä jossain toisessa elämässä...

Taiteet veti tällä kertaa pidemmän korren.  :smitten:

Kunnianhimoa on kyllä haaveissani riittänyt aina...  ::)

Hauska aihe  :D

Muistan ihan alle kouluikäisestä haaveilleeni, että minusta tulee psykiatri/psykologi (aah, kun katseli sitä maailman menoa, kai pieni tyttönen ajatteli sen olevan tarpeeseen)  ;) ja toisekseen halusin paljon lapsia ja olla niiden kanssa sekä myös aikomuksena tulla kirjailijaksi ja lopuksi tietysti kuuluisaksi kaiken 'mestarilliseni' työni ansiosta.  ;D Kaikkien ns.'syrjäytyneiden' tukeminen, on myös ollut aina sydäntä lähellä....

Ja mitäkö näistä on toteutunut...  ???
Varsinaista psykologia tai psykiatria minusta ei tule kai koskaan, enkä edes haluaisi, silloin ei vain ollut tiedossani alalle muita nimikkeitä. Alalle olen kyllä suuntautunut vahvasti ja opiskelenkin alaa ja olen opiskellut. Ammattinimikkeen alla en vielä työtä ole tehnyt, mutta luontaisesti kyllä ...  ::) Monenlaista 'terapiamuotoa' olen opiskellut ja tehnyt...
Lapsiahan minulla on monta ja heitä olen hoidellut, joten sekin työnkuva on toteutunut.
Kirjailijaksi tuloni antaa vielä odottaa  ;D jotain pieniä juttuja joskus jossain 'alan julkaisuissa' ollut ja mappi öössä myös...
Myös tuo kuuluisuus antaa odottaa itseään...  :D Tosin en sitä nyt oikeastaan kaipaa enkä havittele, melkein päinvastoin....
Aika näyttää...

Silti koen, että minulla on ollut jonkinlainen 'profiili' ihan jostain viisi vuotiaasta lähtien, minkä tyyppistä työtä tai lähinnä elämäntehtävää tulen tekemään, mutta siihen ei ole ollut sanoja, koska sellaisia töitä ei ole silloin vielä ollut....
Joten tuo kirjailijakin voi muuttaa muotoaan sekä kuuluisaksi tuleminen.  ;) Psykiatrikin on hieman muuttanut muotoaan...  :D

Ai niin, kyllähän minäkin ihan pienenä halusin missiksi  ;D He kun olivat kuin prinsessoja kruunu päässään  :)
Kaupankassa oli myös idolini, se oli myös haaveammattina. Varmaan koska äitini oli siihen aikaan kaupantätinä ja pääsin aina seuraamaan läheltä  :)

Ensimäinen haaveeni 5-vuotiaana oli ryhtyä siivoojaksi.  :2funny: En kuitenkaan valinnut tuota uraa. Toinen haaveeni oli tanssija. Edellytyksiä siihen olisi voinut olla, mutta sekään polku ei kuitenkaan lopulta ollut se minun. Joskus murrosiässä sydämeni "heräsi" ja halusin ammattiin jossa voin jotenkin auttaa ihmisiä. Opiskelinkin sitten "hoiva-alalta" itselleni ammatin ja töitäkin sain. Nyt olen kotona lapsiani hoitovapaalla hoitaen ja kaavailen jatkavani tuota ihmisten auttamista jossakin muodossa, mutta haluan siinäkin jollakin tapaa uusille urille. Aika näyttää mihin päädyn...  ::)

Minä sanoin jo ennen kouluikää että minusta tulee taiteilija.
Olen sitä mieltä edelleenkin...  :)

Sairaanhoitajaksi päätin ryhtyä päivää ennen hakupapereiden lähettämistä.
Hain myös maisemasuunnitteluun ja poliisiksi.  :uglystupid2: :2funny: :2funny:

Miksi en taidekouluun hakenut?
Ajattelin, että siihen en tarvitse koulua, taiteilija olen jo. Elämä tekee minusta siinä asiassa "valmiin", eikä mikään koulu. Ehkä todellisen urani alan sitten vanhempana, kun siihen on aikaa ja olen tarpeeksi kärsivällinen. Nyt piirtelen ja maalailen vaan itseni iloksi.  :)

Mustakin piti tulla taiteilija  :smitten: ... Haaveilin kirjoittavani lasten kirjoja ja kuvittavani ne itse! Mä siis todella tein "lastenkirjoja" pienenä, mut epäilemättä mikään kustantomo ei olisi kiinnostunut niitä julkaisemaan  ;D

Ehkä sitten joskus... kun konttorirotan kiireet antavat myöten!

Missi, näyttelijä ja laulajakin olen epäilemättä halunnut olla joskus vielä pienempänä  :D

Lapsena haaveammattini oli trapetsitaiteilija...Semmoinen, joka keikkuu niissä kiikuissa ja lentää ilman halki taas toiselle keinulle...Se oli niin hienon näköistä. Ylipäätänsäkin olisin halunnut sirkustaiteilijaksi. Nooh, tähänhän äitini kommentoi; "Kuule, sun olis pitänyt syntyä sirkusperheeseen". Vähänkö olin katkera  :'(

No, omaa juttua olen edellenkin hakemassa...Ei ole vielä löytynyt. Mutta oikealla tiellä  ;) Ehkä se ei olekaan just tietyn ammatin löytäminen, vaan se, että tekee sillä hetkellä hyvältä ja oikealta tuntuvia asioita...? Ja että vaihtaa hommaa/maisemaa, jos alkaa pahasti tökkimään. Näin olen yrittänyt viime aikoina järkeillä  :-\

Täällähän onkin jo jonkin verran esiintymisestä haaveilleita ihmisiä. Pitäisköhän meidän perustaa joku oma kiertelevä teatteri/sirkusseurue? :D

Niin, siis minä ja haaveilin jo pienestä pitäen näyttelijän ammatista ja kolusin tieni koulunäytelmien kautta nuorisoteatteriin ja sieltä silloisen kotipaikkakuntani kaupunginteatteriin. Ehdin sitten jo ajautua vähän opiskelemaankin alaa, mutta sitten tuli joku stoppi. En vieläkään tiedä mistä se oiken sitten johtui.. ehkä todella "natsista" ohjaajastamme tai siitä, että päivät venyi ympäripyöreiksi eikä aikaa ollut enää mihinkään muuhun. Jotenkin se hauskuus siitä katosi.

Lopetin sen koulun kesken, ja se oli varmaan yksi rankimpia päätöksiä elämässäni. Kun tavallaan luopui yhdestä isosta, ja pitkäaikaisesta unelmastaan. Surinkin sitä eri tavoin tosi kauan, ja irrottauduin hetkeksi pois kaikesta teatteriin ja taiteeseen liittyvästä.

Nyt olen sitten vähän samankaltaisissa hommissa, mutta enemmän tuotanto- ja tiedotuspuolella.

Ja arvatkaa vaan; nyt on alkanut veri toden teolla vetää takaisin estraadeille. Leikittelinkin jo ajatuksesta kouluun hakeutumisesta..mutta jotenkin en vielä tiedä uskallanko.. Saa nähdä.. ::)

Pienenä pidin kassakoneita ja rahaa jotenkin mielenkiintoisina ja ajattelinkin että minusta tulee kassa- tai pankkitäti. Lukion jälkeen hain psykologiaa lukemaan ja olinkin kiinnostunut siitä jollain tapaa, mutta se unohtui nopeasti. No nyt, jätetään mainitsematta, mutta kaukana on edellisistä haluista nykyinen työpaikka.
Ei mulla varsinaisesti koskaan ole ollut mitään unelma-ammattia, erilaisia visioita kyllä. Elämä on vähän niinkuin vienyt tiettyyn suuntaan pienien yritysten ja erehdysten kautta, kuten nykyinen ammatti, joka ei varsinaisesti ole kaukana tulevaisuuden ammatista...  :)

Minulla oli hyvin selkeet suunnitelmat:mannekiini, kauppias ja taiteilia-noi
oikeastaan kaikki kavin lapi-paitsi filmitahti jai pois laskusta  ;D

Mäkin luovuin taiteesta, koska oli niin kova paikka, kun en sitten päässytkään sitä opiskelemaan. Siitä on jo yli kymmenen vuotta... mut haaveesta en ole luopunut vieläkään. Pitäisi vain opetella kaikki "alusta". Ihanaa, että olet edelleen samalla alalla, Sister of Night! Varmasti matalampi kynnys palata vanhaan, jos veri edelleen vetää näyttämölle.

Pidän sulle peukkuja, jos teet sen ratkaisun - ja pistän harkintaan sen teatteriseurueeseen liittymisen  ;) ...

Mä halusin pienenä joko hammashoitajaksi/lääkäriksi tai lentoemännäksi.. sitten nuorena halusin graafikoksi.. hain jo kouluunkin ja olisin päässytkin, mutta sitten esikoiseni muutti suunnitelmani.. piirtelen kyllä vieläkin ihan vaan omaksi ilokseni.. ammattia noista ei sitten tullut..  ;D

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Kiitos kannustuksesta Minerva! :smitten:
Juu, katsotaan mihin tässä vielä ajautuu. Noihin taide-kouluihinhan ei todellakaan ole helppo päästä..tosin ainahan on muitakin väyliä...

Heh, ja ehkä se yksi väylä olis sitten oman astro-teatteriseurueen perustaminen :D

Kuulemma ensin tahdoin astronautiksi ja avaruusmatkailijaksi. Kun vanhemmat valistivat minua reaaliteeteista  >:( sanoin sitten alkavani "tavalliseksi" lentäjäksi. Kun tuollekin ammatinvalinnalle mutrusteltiin (veljeni oli sitä mieltä, että lentokapteenin kaikki ammatit olivat hänelle varattuja  :2funny:), ilmoitin alkavani presidentiksi/kuninkaaksi. Oioi, siihenkin ammattiin oli kuulemma vaikea päästä. Sitten olin kuulemma päättänyt alkaa äidiksi.

Onko toteutuneet... No arvatkaa 2 kertaa  ;D

Mut kyl mie unissani matkustan pitkin galakseja, että siltä osin osu ja uppos  ;D

edit: niin ja sit myöhemmin vielä olin keksinnyt kassaneidin ammatin (kun niillä on aina niin paljon rahaa  :P)

No ilman muuta eläinlääkäri tai sitten joku prinsessa, ja vähän isompana kirjailija tai rikas erakko    :D .No ei tullut mitään noista vaan työt on vaihdellu, mutta yhteinen nimittäjä kaikille on ollut myyminen   :idiot2:.Tulevaisuudesta en vielä tiedä varmasti (ONNEKSI)  ;D

Taria, ihanaa joku toinenkin lääkäri. Ajattelin jo että olenko tosiaan ainut kun te muut olette niin taiteellisia.  :o

Jos sitten mennään myöhäisen teini-iän unelma ammatteihin niin... sieltä tuli kaikki mallista näyttelijään ja kirjailijaan sekä tarjoilijaan...  :P ;D

Tässä kun olen tätä topicia lukenut, oikein jäin miettimään, että eikö minulla tosiaan ole muka ollut mitään prinsessa, missi, laulaja, tms haaveita lapsena  :o
Vaikka kuinka kaivelin muistilokeroitani, niin ei kyllä ole ollut..  :-\
Ehkä jossain teini-vaiheessa yhdeksi haaveeksi nousi jonkinlainen tanssijan-ura tai meikkaaja-maskeeraaja tai sisustus-suunnittelija ja ne ovat kyllä olleet taustalla tähänkin asti. Tosin olen kaiken tuollaisen 'taiteellisen'ammattihaaveen suuntauttanut harrastuksiin ja omaehtoisiin sellaisiin, en osaa systemaattisesti mitään harrastaa. Ne vain kuuluu tavalla taikka toisella arkeeni.
Sama toki pätee työelämään. Ei minulla sinälllään ole koskaan ollut tiukkaa päämäärää eikä ole edelleenkään.
Vaikka 'johtotähtenä' on tuo jonkilainen ihmisten tukeminen tietyissä elämän tilanteissaan.
Esmes juuri koulutus onkin tapahtunut suurimmalta osin elämänkoulun kautta. Koskaan en olisi missään koulussa voinut oppia myötätuntoa, armollisuutta, vastuuta yms... ne on tulleet oman elämän kautta ja ne kehittyvät läpi elämän. Toivottavasti.

Ja tosiaan viime viikolla kun olin työhaastattelussa, ensimmäisen kerran siellä ei haluttu nähdä todistuksia ja cv:tä, vaan sanottiin, että he hakevat ihmistä ja persoonaa tähän työhön, joka siihen sopii, koulutus tulee sitten perässä. Minusta todella virkistävää... tässä suorittamisen ja todistuksien yhteiskunnassa. :smitten:

haaveammattini oli ompelija pienenä, mutta olen lähihoitaja. ompelen paljon, olen tehnyt itse kotiini verhot, pöytäliinat ja tyynyliinat ja tutuille teen yleensä lahjaksi jotain ;D ammatiksi en haluaisi sitä enään mutta näin omaks iloksi se on kivaa  :smitten:
Olen myös halunnut olla kampaaja mutta se oli sellainen tähdenlento!

lentoemäntä tai linja-auton rahastaja,
ilmiselvä  :askendentti: :jousimies:-desc. :kaksoset:-akseli kun nyt jälkeenpäin aattelee,
en tiedä mistä maalaistyttö keksi haaveilla lentämisestä,
ehkä naapurinmies yllytti lennättämällä pienkoneella tuttujen maisemien yllä minua ja tytärtään,
rahastaja taasen oli siinä keltaisenoranssissa postiautossa,jolla mentiin kansakouluun,mies,
heitteli niputetut lehdet ovensuusta keltaisiin postilaatikoihin,
oppikouluun mennessä linja-auto vaihtui toiseen ja siinä oli milloin minkäkinläisiä tätejä kysymässä lippua,
että liikkeelle on tehnyt mieli,maailmalle,
ammatissani saan kyllä "lentää kuin emäntä" ja työ on muutenkin
yhtä lähtemistä sinänsä,
en nyt muista mikä se oli kartalla kun kertoi että valitsee usein saman ammatin kuin vanhempansa,mikä minullakin osittain toteutui,
oisko 2 huoneen kalut

Lapsena halusin vaikka mitä ammatteja, mutta opettaja oli ainoa kestosuosikki. Lopulta kävin koulutkin, mutta jokin outo ilmiö estää minua toimimasta opettajan työssä. Siispä sain toivomani koulutuksen, mutta ammattikorkeakouluun en opeksi mene. Liekö sitä kuuluisaa karmaa vai universumin ohjausta, mutta olkoon sitten näin. Toisaalta hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Ei siis ole syytä valittaa, vaikka lapsuuden unelma ei toteutunutkaan. Näin on hyvä.   ;D

Ensimmäinen toiveammatti oli tulla papiksi aikana jolloin Suomessa ei varmaan edes tunnettu käsitettä naispappi..Piirtelin kuvia kirkonmäestä ja ihmisistä matkalla messuun..Taka-ajatuksenani oli, että saisin haudattua lemmikkini siunattuun maahan..

Tämä ura-toive siis joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla..Samaa virkaa tarjottiin työkkärissä silloin, kun 1. kertaa kävin ammatinvalintapsykologilla..Hah, kirkosta eronnut sanonko mikä..

Toinen ammattihaaveeni oli tulla erakoksi  :2funny:
Ajattelin että asuisin jossain korpimetsässä koirani kanssa ja söisin pelkkää ruisleivän kuorta. Ehkä minulla olisi silloin ollut joku peltokin viljeltävänä ynnä mylly.. ???
Niin ja nyt asun Suomen neljänneksi suurimmassa kaupungissa, joten eipä tullut sitten erakkoakaan..

Hammaslääkärin ammatista haaveilin lapsena.
Opetuksen puolelle meni.
Tyttäreni tokaisi tuossa eräänä iltana että hänestäpä tulee PRINSESSAMÄKIHYPPÄÄJÄ! :2funny:

Mun haaveammatit oli lapsena mm. vaatemyyjä, sairaanhoitaja sekä iskelmälaulaja, ja autonkuljettaja. :)


Lähihoitajana olen työskennellyt sekä kouluttautunut auto-ja kuljetusalalle.Laulamista olen harrastanut kuorossa ja aikuisiällä vain omaksi iloksi ja muiden kauhuksi  :2funny:

Mutta, mitään noista haaveammateistani en tee nykyisessä ammatissani.  ::)

Pienenä haaveilin eläinlääkärin työstä - niin kuin varmaan monet muutkin tytöt. Mutta jostain kumman syystä en hirveästi miettinyt, mitä tulisin tekemään isona. Yläasteella ja lukiossa en miettinyt asiaa enää ollenkaan, pikemminkin minua ahdisti työnteko ja jonkin ihme ammatin miettiminen. Ahdistaa vieläkin! Myöhemmin sitten jätin yliopiston kun viurahdin taidejuttuihin, mutta mihinkään alan kouluun en ole päässyt, ja olenkin sitten vain tehnyt hanttihommia tai ollut työttömänä ja harrastellut. Työntekoa haittaavat myös ikuiset mielenterveysongelmat. Kunpa ammattiasiaa ei olisi ikinä keksittykään! Tämmöinen hörhöoleskelija olen minä...  ???