Astro Foorumi

Sellaista mietin, että miksi usein tuntee rakkaussuhteissa antavansa enemmän kuin saa. Että minä todellakin sydämeni pohjasta annan todella paljon toiselle huomiota, erilaisin tavoin. Teen ja tunnen. Sitten jossain vaiheessa alkaa hiipiä epätasapaino. Yritän vetäytyä, antaa toiselle tilaa toivoen että hän lähestyisi hieman intensiivisemmin... niin ei.

Kyse ei ole siitä, etteikö toinen välittäisi. Ei. Ne suhteet olen jo oppinut.

Mutta voisko se olla nousu rapua? Vai kuu vaakaa? Aina kohtaan saman "ongelman" suomalaisten miesten kanssa (latinojen kanssa toisinpäin...  ;D ).

Nuorempana kilahdin aina tässä vaiheessa ja tulkitsin kaiken peliksi. Nyt tiedän että se ei ole sitä. Kyse on tilasta ja siitä että kiinnostun itsenäisistä ja menevistä miehistä.

Mutta jotain muutakin siinä on. Ystävien kanssa minä olen juurikin päinvastainen, olen kovin erakko ja viihdyn itsekseni. Mutta rakkaus ... vaikeampi juttu kun tunteet on mukana!  :buck2:

 :o
Minulla on ennenmminkin aina ollut tunne, että saan enemmän kuin annan.  :o
Johtunee osaksi siitä, että teen vain jotain toiselle kun tunnen, että että se todella lähtee sydämestä asti ja silloin saankin jo siinä samalla itsekin. Ja toisaalta en tee koskaan mitään siksi, että toivon saavani sille vastinetta jossain muodossa. Kolmanneksi koen, että antaminen ja saaminen ei ole yksi yhteen päittäin touhua eikä jaoteltavissa ulkoisin arvoin 'hyvään ja pahaan'.  :)

kun minullakin lähtee se kaikki sydämestä, mutta mietin että tukahdutanko sillä sitten sen toisen... en odota mitään mutta havahdun jossain vaiheessa.

Itse olen joskus miettinyt, että ainakin henk koht saatan ihmissuhteessa kohdistaa aivan liikaa yhteen henkilöön sitä sydämenipaloa ja se saattaa jotakuta vaikka ahdistaakin, en tiedä...
Nyt kuitenkin olen tullut tulokseen, että yritän etsiä asioita elämääni laajemmin, ja jakaa tätä 'antamisen iloani' eri osa-alueille,(itseä kiinnostava työ ehkä ja harrastukset, muut ystävät yms) niin en ainakaan ole niin 'päälle käyvä'  :D
Uskoisin, että jos on kapea alainen tuo alue, johon kohdistaa tuota 'antamistaan/saamistaan' voi tulla olo, ettei se ole tasapainossa, jos taas tällä kohteella on laajempialainen tämä mihin jakaa elämänsä intohimoaan...  ???

Tämä on nyt niin ajankohtainen aihe, että en tiedä pystynkö ajattelemaan tätä puolueettomasti ja selkeästi..

Kaikki se usko ja luottamus mitä panostin yhteen ihmiseen kuittautui sillä, että hän sanoi että 'kaikki on ihan sama'..

Juuri sellainen olo että kaikkeni annoin ja mitä minä sain..  :2funny:
Se siitä, aika monimutkainen juttu..

Mutta Yulunga, tiedän hyvin tunteen ja myötäsympatisoin.  :)

Minulla on todella usein ihan sama tilanne. Koen usein suhteissa antavani niihin kaikkeni (oli kyse sitten kaverisuhteesta tai rakkaussuhteesta), niin aina se mitä annan, ei todellakaan tule "annetuksi takaisin".  :-\Olen miettinyt tätä lähiaikoina paljon. Pitäisikö minun sitten vain antaa vähemmän, jotta olisimme enemmän "tasapainossa", vai mitä pitäisi tehdä. Toisaalta, olen sellainen että annan kaikkeni ja olen täysillä ja koko sydämestäni jossain jutussa mukana, niin sitten todella olen. Miten sitä nyt voi sitten ruveta hillitsemäänkään.  :-\

hyvä pointti Mirjam! miehet ahdistuu jos on liian päällekäyvä. minulla on sama juttu, mutta pitäisi kai vain yrittää sillai että kun löytää uuden miehen niin alusta asti yrittää saada elämäänsä muitakin asioita....en oo ihan varma jos ymmärsin tuon jutun oikein. mutta tiedän hyvin tuon pettymyksen kun on antanut kaikkensa ja yrittänyt mutta ei saa yhtä paljon takaisin... I feel for you  :smitten:

Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, niin tosiaan olen ennemminkin kokenut saavani aina enemmän kuin annan ja jopa siitä syyllisyyttäkin joskus tuntenut.  :-[ Joten taidan olla sitä ihmistyyppiä, joita ehkä jotkut teistä ovat kohdanneet...  :o
Toisaalta, olen myös sellainen, että jos johonkin suuntaudun, suuntaudun niin täysillä ja sydänpalolla, että olen kokenut, että toiset ahdistuu siitä ja siksi olen alkanut miettiä, että vaikka en todellakaan tule luopumaan tuosta ominaisuudestani tai siis ainakaan himmaamaan sitä toisen ahdistumisen takia ('menen täysillä kun menen') Niin voisinhan opetella jakamaan sitä jotenkin laajemmin ja etsimään enemmän asioita samanaikaisesti, joihin voin kohdistaa tuota 'intohimoista' tunteella ja sydämellä syventymistäni...tai voisin pysähtyä ja miettiä, onko minulla jo jotain sellaista, mutta en ole ottanut sitä vastaan tai huomioinut....

 :idiot2:

no voi vitsi. niihän se onkin.  :uglystupid2: Mutta mikäs sitten kun vaan itse on jotenkin sulkeutuneessa tilassa, ollut jo muutaman vuoden...  :idiot2: pitää kait vaan odottaa että asiat muuttuvat. Vai pitäiskö jotenkin avautua elämälle enemmän...! uuh.  :(

En ole minäkään sen parempaa kuullut kuin että miehet ahdistuu jos niille antaa liian paljon rakkautta. Se on ollut nousuvaa´alle käsittämätön opetus jota vieläkin koetan käsittää. Mutta ilmeisesti on mennyt perille kun en anna mitään heille.  8)

Ihminen kai haluaa saada rakkautta / rakkauden osoituksia, ei  sitä ole mikään ehtymätön antamisen lähde ennen kuin valaistuu.

Mutta on sanottava että eka mieheni oli antelias rakkaudessa minuun, joukkari ja toka oli nousuvaakana antelias, kauris vaan ei ollut. Eli joukkari  antoi yhtä paljon, skorppari-nousuvaaka ehkä jopa enemmän kuin minä, ja kauris vähemmän. Pitäiskö laskea että keskiarvona ollaan tasoissa heh?  :vaaka:

No jaa.

Onneksi ei ole vanhempieni kaltainen suhde tai elämä, anyway.

Muuten mihin meni AthaMaarit jonka mielestä joka suhteesta vapautuminen on vain hyvä juttu ja kohti vapautumista? Siinä mieleessä tilanteeni on erinomainen ja pitää vain kauan ja naisellisesti vastustella kun seuraava tulee, no siinäpä saa metsästää..  :-* jos on liian menevä ja itsenäinen, niin siihenhän se peli sitten lopulta loppuu.

Joo, naulankantaan. Itsekin olen oppinut tuon läksyn kantapään kautta.
Kun ei odota vastinetta, vaan elää avoimesti tässä hetkessä, antaen sen, mitä itsestä aidosti on tulossa, voi myös aidosti nauttia siitä, mitä toinen sydämestään antaa.

Totta, mutta ehkä te ette ole sitten kokeneet tällaista todellista antaa kaiken - ei anna mitään/todella vähän kokemuksia? Minulla tällaisia kokemuksia ovat mm. alkoholisti-äiti-suhteeni, kaikki parisuhteeni ovat olleet myös tällaisia. Miten sitä elää monta vuotta jossain parisuhteessa, jos itse antaa siihen kaikkensa, mutta ei saa mitään kunnioitusta, arvostusta tai mitään, mikä vastaisi jotenkin sitä omaa antautumusta? Voin kertoa, että sitä ei kukaan tervejärkinen ja -itsetuntoinen ihminen kauhean kauaa jaksa katsella. Siinä yksinkertaisesti palaa loppuun. Ei siinä auta hokea, että "ei saa odottaa vastinetta", jos itse antaa kaikkensa ja saa vain pskaa niskaan.

Samoja ongelmia olen minäkin joskus kokenut.

Sitten olen huomannut, että ihminenhän on aina onnellisimmillaan voidessaan antaa. Siihen liittyy myös jotain sitä mahtipontista, mitä mies esim. haluaa olla.

Siksi se vastaanottamisen taito olisi enemmän kohdallaan useimmiten.
Kiitollisuus ja onnellisuus saamisesta. Se tekee toisenkin onnelliseksi.

Jos aina vaan antaa ja antaa, tuntee toinen itsensä vähemmäksi.  ???

Voi olla että joku osuus miehistä haluaa antaa, mutta viime vuosina ei ole näihin kovasti tullut törmättyä, tai ne haluaa antaa seksiä, ei muuta. Että saisivat seksiä. Kyllä minä huomasin hyväksikäytön maun ajoissa ja aloin vähitellen ajaa alas antamisia..

Pyyteetön antaminen on ihanaa  :smitten:
Mutta kun tulee vedätetyksi antamaan
liian hyvässä uskossa;
hyväksikäytetyksi -
luottamus menee -
siihen toiseen.
Mutta antaa hyvän mahdollisuuden
arvioida itseään
ja omaa arvostelukykyään.

Semmoinen, joka aikoo vaan ottaa, on parasiitti.  :knuppel2:

Luulen, että se sääntö, mikä on jo isossaskin kirjassa, Rakasta lähimmäistäsi niinkuin Itseäsi, tuo siihen sitä tasapainoa.
Eli jos rakastat myös itseäsi yhtä pyytettömästi, niin vaistoat, milloin sinun on  aika jatkaa matkaa, etkä antaudu hyväksikäytetyksi.
Silloin varmaankin se tasapaino säilyy luontaisemmin.
Ei vain kuluta itseään loppuun.
Läheisiäni on ollut monia tuollaisessa tilanteessa ja yhteistä heille on ollut liian vähäinen rakkaus itseensä, huono itsetunto jne.
Ehkä tärkeää ennenkuin voi todella pyyteettömästi rakastaa toista/toisia, onkin tärkeää opetella rakastamaan itseään, mikä sekin on toisinaan kivikkoinen tie. Ainakin itselleni se ei ollut helppoa, mutta kyllä nyt jo voin sanoa, että rakastan itseäni ja haluan vaalia ja hoivata minua.

älä anna siksi että haluat saada vaan anna luonnostaan ! ..tänkin voi ajatella luonnostaan kaksimielisesti mutta en tarkoittanut tätä niin  :uglystupid2:...
Mulla oli ennen niin että hakemalla hain huomiota mieheltä mutta sitten sitä oppi vaan olemaan oma itsensä ja tehdä asioita mitkä tuntuivat itseltäänkin hyvältä, sitten sitä rupesi näkymään tulosta vasta  :smitten:

no en tiiä, jos toinen antaa minulle niin alan antaa samalla mitalla takaisin... jos tunnen niin. Jos en, niin ahdistun ja vetäydyn. Juttu vaan on niin, että noita vetäytyviä on liikaa. Eli kun tarpeeksi pyörittelee tätä juttua niin menee ihan sekaisin.  :idiot2:

Anna niin kuin sinusta tuntuu, ei tarvitse olla sen anteliaampi kuin haluaa. Eikä ole pakko antaa yhtään mitään, aikaa rakkautta huomiota rahaa, jos ei halua. Anna yhtä vähän kuin he. Minun politiikkani eräiden kans ja hyvin toimii - aivan muualle siirtynyt focus. :angel:

Tosin on sanottu että jos antaminen ei tule juuri tietyn hlön kautta takaisin niin jotain muuta kautta sitten. Riippuu miten suuresta antamisesta ja itseuhrauksesta/ hengenpelastuksesta on kyse. Tärkeä että sinulla hyvä olla.

Minusta tämä Antaminen ja saaminen sekä toisaallta tuo Miten riitelet? topicit nivoutuu aika jännästi yhteen..  ;)

Pitäis päteä saat mitä annat 10x?

Mihin tuo ajatus perustuu?  ???
Miten voi arvottaa saako ja onko saanut? Ymmärtääkö ja tiedostaako sitä mitä on saanut, vai ohjaako oma halu määrittelemään saadun arvon ja määrän?  :)

sepä se.. ;)

Ihana antamisen ja avautumisen sekamelska!  :smitten:

Entä antautuminen?

Antautuminen

hui suorastaan pelottaan voimakas sana. Voisi mennä hypomaaniseksi  ;D

Mikäs siinä nyt niin pelottavaa on?!  ???

no minusta koko sana on niin heittäytymistä missä on huumaava kaiku. Me varmasti puhumme eri asioista, sinä siitä todellisesta antautumisesta ja minä jostakin pössiksestä.

Olen  nyt aika monessa topikissa toitottanut miten hyvä oli käydä selvännäkijällä.  :D

Hän sanoi ääneen sen, mikä on elämässäni niin läsnä.



Se tuntuu hyvälle. En menetä mitään, kun pidän rajani ja katkaisen välini niihin ihmisiin, jotka eivät ole vanhan sielun energioissa. Välillä nimittäin tunnen huonoa omatuntoa siitä, että elän suhteellisen erakkomaista elämää ja näen ainoastaan muutamia läheisiä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Se kuuluu oman polun kulkijan elämään, josta erakko on symbolina.  :angel:

HYVÄ!  ;D