Astro Foorumi

Hei,


Itselleni tepsivät seuraavat: musiikki, hyvä seura - iloiset ystävät piristävät aina, ei tee mitään väkisin, maukas ruoka, kynttilät, mieleenkiintoinen kirja, juoru lehdet - aivot narikkaan, vitamiinikuuri

 :smitten:

Frendit maraton, suklaa, hyvä kirja, vihreä tee missä vähän jasmiinia ja saippuakuplat-ne toimii aina (makoilen punkassa ja puhaltelen :D)!

hmm, jos tuollainen morkkispäivä on vain yhtenä päivänä, niin pyöriskelen suosiolla sen omissa oloissani ja ns. nuoleksin haavojani. Tekee joskus ihan hyvää antautua syövereihin (lue itsesääliin). Useimmiten siihen työlääntyy lopulta itse ja ainakin seuraava päivä on jo erilainen.
Ja ehkä sitä sitten siinä märehtiessä huomaa, mitkä asiat tarvitsevat muutosta.
Minusta se ei ole vaarallista.
Mutta sitten jos masis jatkuu, niin varmaan kannattaa huolestua.. ???

Jepjep...miksi pitäisi aina olla pirteä ja iloinen, joskus sitä on ihan terapeuttista sekin että "antaa kyynelten tulla"...

Enemmän minä siitä ahdistuisin jos pitäisi teeskennellä hyväntuulista hampaat irvessä, vaikka kuinka olisi sydän ruvella..Tämmöisiäkin näkee, ja se on hieman pelottavaakin..

itseä se varsinkin pelottaa..

Olen samaa mieltä kanssanne.

Joskus on ihan terveellistäkin olla omissa oloissaan ja itsensä kanssa. Punnita sen hetkistä tilannetta.

Monia ihmisiä vaan tuntuu pelottavan itsensä kohtaaminen. Sitten yritetään olla tekopirteitä ja vetää toiset siihen samaan jamaan.

Minua ainakin tällä hetkellä masentaa ja kyrsii. Enkä 'sure' sitä yhtään. Aikani kun tämä kana hautoo tilannetta, niin eiköhän sitä taas jonkilainen aikaansaannos tästä munasta kuoriudu.

On se sitten eropaperi tai mikä tahansa.

Pääasia, ettei jää koukkuun mihinkään tilanteeseen - jumiudu, sen takia että pelkää kohdata omat matalavireisetkin tunteensa.

Mutta kysymys kuului : mitä tehdä, kun mikään ei huvita?
Vastaan kuten lapsillenikin: ei sitä tarvitsekaan aina tehdä jotain. Joskus on ihan terveellistä vaan olla.

(nousuneitseen pilkunviilaamista, tarkoitan siis minua, en sinua, Elämänilo)

Kun vettä sataa ja ulkona on pimeää, lähden sateeseen lenkille ja uhmaan pimeää!  ;) Tosin en aina, kuten en tänäänkään... mutta usein se tepsii. Veri alkaa kiertää ja maailmankuva hieman laajenee. Huomaan, että olen sittenkin sinut tämän pimeyden kanssa ja pystyn nauttimaan siitä! Sitten vain saunaan ja jotain hyvää syömistä ja juomista, kynttilät palamaan, musiikki soimaan, hyvä kirja tai tänne astroon pyörimään! Parasta vaan kun hemmottelee itseään miten vain parhaiten taitaa, ja jos todellakaan mikään muu ei huvita niin nukkuminen yleensä aina huvittaa.  ;) :smitten:

 ;D ;D ;D

Se on ainakin totta, että kun hautoo aikansa niin aina jotakin taphtuu. Omat kanani kun ovat hautoneet, niin aina munasta on kuoriutunut toistaan suloisempi tipu. Yhden kerran tuli tosi ihana  musta kaunis tipunen  :)


Jos yhtenä päivänä ei huvita mikään, niin varmaan on paras olla tekemättä mitään, olla vaan ja möllöttää.

Mutta, kun alkaa olla mennyt kohta puoli vuotta ja edelleenkään ei oikeesti mikään jaksa huvittaa tai kiinostaa... Kyllä kun itsensä pakottaa tekemään ja elämään niin saa jotakin aikaiseksi  :buck2:
Mutta kaikesta puuttuu se elämänilo.

Omassa tapauksessani luotan siihen että vain aika auttaa.

Saatan käydä ostamassa levyn suklaata ja pussin karkkia, sitten sohvannurkkaan kattomaan telkusta jotain hömppää tai peiton alle lueskelemaan jotain kevyttä (esim harlekiinia) ja torkkumaan. Yleensä sitten muutamassa tunnissa on jo pakottava tunne nousta ja alkaa jälleen 'elämään'.
Kun tuossa kesällä maailma kaatui ja loputkin räjäytettiin silmille, niin otin paperia ja kynän ja aloin miettimään, mitä haluan tästä eteenpäin elämältä ja mitä haluan elämässä muuttaa. Sitten vain tein toimintasuunnitelman ja sitä noudattaen tässä mennään eteenpäin eikä enää pitkään aikaan ole tuntunut pahalle.
Skorpparina tunnistan itseni eräästä yleistulkinnasta, että tunnen eläväni, kun on jotain actioniä meneillään. Jos liian pitkään on tasapaksua, niin kyllästyn ja masennun. Taitaa olla opiskelun paikkaa tuossa tasapaksun kestämisessä, vaikka ei just nyt.

Piristävää itselleni on hyvä leffa, hyvä kirja, herkuttelu, vanhojen valokuvien katselu ja muistelu on mukavaa, vaahtokylpy/saunominen, ystävälle soittaminen  :)

Olen ihan samoilla linjoilla monien muiden kanssa; jos ei huvita eikä jaksa, niin antaa olla.

Paha olo menee ohi ajan kanssa, ei väkisin yrittämällä.
Eilen oli jotenkin ihan hirveä olo koko päivän, en pystynyt tekemään mitään.
Mutta kun yön yli nukkui niin johan elämä näytti paremmalta!
On hyvä kohdata oma avuttomuutensa, se jos mikä tekee oikeasti ihmisen vahvaksi.

Tänään oli sellainen päivä et olis tehny mieli jäädä peiton alle makaamaan. Päivä ei valjennut tänään ollenkaan. Ruskea silmäpari tapitti mua kuitenkin lattialta, et mitä sä vielä nukut? Koira on siitä (kin) ihan otus että on pakko aina lähtee ulos satoi tai paistoi. Ilman koiraa olisin varmasti pitäny pyjama päivän. Pyjama päällä kun ei voi oikeen ulkoilla  ;). Mutta samaa mieltä kun muut: aina ei tartte olla pirtee. Joskus on ihan hvyä vähän ryvetä itsessäälissäkin.

Elämään voi hakea potkua ja toisenlaista näkökantaa
vaikkapa lähettämällä hakemuksen YK:n tai Unicefin palvelukseen. :)

Keikkoja saa vaikka pariksi vain kuukaudeksi. :)

https://jobs.un.org/Galaxy/Release3/vacancy/vacancy.aspx

http://www.unicef.org/about/employ/index.html

Aika ihmeellistä, että täällä(kin) astrossa on niin paljon
"auttajia" ja "maailman parantajia",
jotka makaavat laakereillaan,
"kun ei ole mitään tekemistä"
ja "on tylsää" ja "elämä mättää". :idiot2:

Auttamistyö on todellista, on sitten joko kentällä tai toimistossa,
mutta työ todella jättää käden ja jalan jäljet maapallolle
ja joidenkin ihmisten elämään. :)

Kaikista ei toki ole kaikkeen, mutta mitä häviää,
jos hakemuksen käy täyttämässä ja katsastamassa,
olisko jommalla kummalla järjestöllä
jotain sellaista missä sinä voit auttaa. ;)

Matkustamaankin työssä pääsee.  :coolsmiley:

Toisaalta, miksi aina auttaakaan? Mikä on todellista? Maailma on aina täys ongelmia.. voi auttaa muita tai voi auttaa itseään tai yhdistää asiat. Tai olla tekemättä mitään ja nauttia vaahtokyvystä.

Minulla on nykyisin niin erilainen tunne hetkestä toiseen, että sen takia  ei jotenkin ehdi pitkästyä, vaikka se onkin minulla usein vaarana.. ;) elämässä turvallisuuden ja muutoksen ja uusien näkökulmien tasainen jatkumo. :-*

Sinäpä sen sanoit. :)
Pääsisit ainakin kovasti kertoilemaan,
kuinka juuri sinä autat,
-ja vieläpä ihan todellisessa toiminnassa. ;)

Vaahtokylvystä kehuskeleminen ei ole kovin vakuuttavaa
monellekaan. :)

 :2funny: ;D

En kyllä ajatellut juuri sinua,
kun tuon kommentin kirjoitin. ;D :2funny:

Ajatus oli tuollainen yleinen, kun täällä on esiintynyt
muutamia "pakko-auttajia" ihan muiden kiusaksi asti. ;D :2funny:¨

Suosittelen kyllä, jos kiinnostaa. :)

YK:n keikoista saa kyllä henkisesti paljon. :)
Todellisuuskuva maailmasta muuttuu.
Vähän kuin otettaisiin laput silmiltä pois.
Joillekin se voi olla rankkaakin, riippuen tehtävistä
ja omista lähtökohdista
ja kuinka maailman on tottunut näkemään ja kokemaan. :)

Noissa tehtävissä tapaa ihmisiä,
jotka ovat jo 4 vuotiaana viisaampia ja henkisempiä
kuin yksikään normaali länsimainen ihminen,
mutta myös niitä, jotka eivät ole kestäneet
tuota olosuhteiden pakottamaa pikakasvua.

Hyvin antoisaa työtä ja tuo vaihtelua varmasti
hyvin mielenkiintoisella tavalla elämään
ja taas on kokemusta rikkaampi ja viisaampi. ;)

Jos nyt vähän yhtenä tai kahtena päivänä ei mikään huvita, ni pitäs rupee väsäämään hakemusta yk joukkoihin tai Unicefiin  :2funny:. Yk joukkoihin ei niin vaan mennä, varsinkaan jos ei ole inttiä käyny.

 ;D :2funny: :D

Hyvä Buf,

YK:ssa työskentelee muitakin kuin sotilaita. (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

 :2funny: ;D :D

Myöskin siellä itse tantereella (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)
mm. kuvaajia ja documentoijia, YK:n sisäisiä toimittajia, tarkkailijoita, avustustyöntekijöitä,
insinöörejä, lääkäreitä, hoitajia, juristeja,
raksamiehiä/naisia, ATK-taitureita,
eri osastojen johtajat ja sihteerit jne.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Itsekin olen työskennellyt ko. järjestössä,
enkä ole armeijaa käynyt päivääkään. ;D

Se on maailmanlaajuinen järjestö, joilla toimistot
ja edustukset ympäri maailmaa,
eikä siellä ole pelkkiä sotilaita Buf.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Tässä vain yksi lista eri alaryhmistä mille aloille
haetaan väkeä töihin.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Huomaat varmaan, jos englanti taittuu,
että tässä ei ole ainuttakaan sotilashakua, hyvä Buf..(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Klikkaamalla vaikkapa kohtaa 'hallinto' tai 'conferenssi palvelut'
tai 'rahoitus'  tai 'juristit' tai ihan mitä tahansa kohtaa,
niin huomaat,
että sotilaskoulutuksella ei tee mitään näissä tehtävissä.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Administration [62]
Civil Affairs [6]
Conference Services [23]
Drug Control and Crime Prevention  [2]
Economic Affairs [22]
Engineering [25]
Finance [26]
Human Resources [19]
Human Rights [38]
Humanitarian Affairs [18]
Information Management [9]
Information System and Technology [42]
Internship [10]
Jurists [5]
Legal Affairs [28]
Logistics [87]
Medical [7]
Political Affairs [36]
Population Affairs [3]
Procurement [17]
Programme Management [34]
Public Administration [3]
Public Information [31]
Science and Technology [2]
Security [23]
Social Affairs [12]
Statistics [4]

Tästä linkistä pääsee tutkimaan työhakuja:
https://jobs.un.org/Galaxy/Release3/vacancy/vacancy.aspx

Yleensähän sellainen 'mikään ei huvita' - tunne kertonee siitä, että reitin uudelleentarkistaminen on tarpeen.

On kuljettu jo se tie, mikä on pitänytkin kulkea, sellaiseen risteykseen, mistä tehdään valinta. Se ei välttämättä tunnu konkreettisesti siltä. Kenties tuolta ylempää katsottuna se näyttää sellaiselta, että ihminen, jonka pitäisi tehdä valinta siitä, mitä todella haluaa - minne pyrkii, alkaakin pyöriä ympyrää. Siinä samaa rataa tarpoessaan hän kokee, että asiat maistuvat puulta. Niin pitääkin. Siis muutosta tarvitaan. Ja se tulee vasta sitten, kun pysähtyy tunnustelemaan omaa tilaansa. Kirjoittaa ylös, mitä todella haluaa, kuinka päämääräänsä pääsee, mikä on pienin muutos, mitä pystyy tekemään sitä kohti.

Tästä tilanteesta ei suinkaan selviä kunnolla, jos alkaa tekemään oheistoimintaa.

Ja tuo Asterixin kirjoitus oli hyvin selkeä ja nosti paljon ajatuksia aiheesta palveleminen. Kun täällä moni mestari on niin kirkasotsaisesti opettanut meitä, että olemme kaikki yhtä - niin kun me kerta olemme, niin emmekö tosiaankin löydä ratkaisumme juuri toistemme palvelemisesta. Lähimmäisen eli itsemme auttamisesta.

Jos YK- jutut tuntuvat kaukaiselta, niin sitten perisuomalaisittain ajatellen... Tämän pitäjän kirkkoherra sanoi aikoinaan, kun pakolaisten paikkakunnalle tulosta oli keskustelua, että lähimmäinen ei suinkaan ole somali, eikä kukaan muukaan muun maalainen tai erivärinen, vaan lähimmäinen löytyy siitä omasta kyläyhteisöstä. Hän on muuten myöskin kunnanvaltuuston ylimmillä palleilla, joten tänne ei sitten otettu pakolaisia vastaan.

Jos ajatus lähimmäisen palvelusta on tätä luokkaa, niin sitten voi ottaa yhteyttä vaikkapa paikallisen SPR:n toimistoon - tuolla vanhainkodilla on monta mummua ja pappaa, joilla ei käy ketään vieraita viikkokausiin. Heitä varten on ns. lähimmäispalvelupiiri. Voi vaikka tehdä jotain tuollaista myöskin, jos ei ole mitään tekemistä.

Jep tiesin että sinne yk joukkoihin otetaan muitan kuin sotilaitakin. Mutta olen päässyt siihen käsitykseen, että sinne on vaikeeta päästä esim. sihteeriksi. Totta mitä Elekta sanoi, jos haluaa auttaa paljon lähempääkin löytyy autettavia. Suomessa on hirveä määrä yksinäisiä vanhuksia. Itse otin elämälleni kokonaan uuden suuunnan reilu vuosi sitten ja opiskelen uuteen ammattiin, jossa pääsen kokreettisesti auttamaan ja mulle vielä sitten maksetaan siitä  ;). Ja halutessani pääsen ulkomaille töihin, mutta veri ei oikeestaan vedä Suomesta pois. Todennäkösesti voin käydä kurkkaamassa harjottelun tai kesätyön merkeissä ulkomailla.

Jaa.. ??? En minä nyt tiedä, onko sinne sen vaikeampi
päästä kuin minnekään muuallekaan töihin.

Ei sitä ihan pääsihteeriksi tarvitse yrittääkään. ;D

Tokihan ne kiinnittää sellaisiin asioihin huomiota
koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi,
että onko ollut haastettuna oikeuteen jostakin
ja onko toiminut jossain muussa kansainvälisessä järjestössä
tai asemassa
ja tietenkin sitten psyykkeen ja kehon terveyteen
ja ennen kaikkea motiiviin.
Esim. dokumentoijana ja kuvaajana sitä näkee
ja kokee vähän kaikkea ihan livenä.

Suurin osa on helppoja paikkoja, jossa jälleenrakennetaan
tai tuetaan kouluja, sairaaloita tms. :)

YK:han maksaa ihan hyvät liksat keikoista.


Kesätyöt/harjoittelu onnistuu hyvin YK:n ja Unicefin
palkkalistoilla. :)

Hyvä ajatus. Ehkä se onkin noin. Elikkäs nyt kun tökkii, voisi vaihtaa suuntaa. Valita risteyksestä tie, eikä kulkea ympyrää.

Ja aina voi ajatella, että elämä on surkeaa...verrattuna mihin?  :coolsmiley:

Näin minäkin sen miellän, että jos 'mikään ei huvita',
niin silloin on, en nyt sano että pielessä,
mutta suunnan vaihdon paikka. :)

Minusta on aika erikoista, että maassa, jossa kaikenlainen
tekeminen on mahdollista, 'ei huvita mikään'. :idiot2:

Ah..! Unohdin tuon aspectin kokonaan! :crazy2:
Minuun se ei ole vielä ehtinyt muutamassa päivässä
vaikuttaa, paitsi että kehoni ei tiedä, milloin on aamu! ;D


En ole vieläkään kuullut moisesta. :idiot2:

Ei Belgialaiset ystävänikään ole moisesta kuullut. ???
Hekin olisivat kiinnostuneita asiasta,
vaikka ei siellä mistään kaamoksesta kärsitä,
eikä siellä ole tarvetta moisille laseille. ;D

Edes Googlettamalla en löytänyt mitään tietoa. :uglystupid2:

Ettei nyt ihan osottautuisi "uutisankaksi",
niin eikö Diamond osaisi kertoa asiasta enemmän,
kun hän muutoinkin osasi kertoa asiasta? :idiot2:

Yleensähän sellainen 'mikään ei huvita' - tunne kertonee siitä, että reitin uudelleentarkistaminen on tarpeen.

Olenhan ollut tässä risteyksessä jo jonkin aikaa, en pääse yli enkä ympäri. Kaikki on jämähtänyt paikoilleen ja on hirveän paha olo sisällä. Silti ei halua jatkaa matkaa. Suurin syy siihen lienevät toiset ihmiset, jotka ovat ympärilläni. Heidän takiaan minä pysyttelen tässä risteyksessä. Sieluni lentää jossain muualla.Nykyinen elämäni on suuri illuusio, kulissi,jossa roolit eivät vaihda paikkaansa.
Niin paljon elämässäni auttanut ihmisiä, mutta kuka auttaisi auttajaa? Ei kukaan.