Astro Foorumi

Sellaista ajatusta olen pyörittänyt päässäni että voiko olla niin, kun eteesi heitetään selvästi yksi oppiläksy, mutta kiellät sen ja yrität ummistaa silmäsi siltä, elämäsi voi "jumahtaa" paikoilleen. Ja ennen kuin otat tämän oppiläksyn käsittelyyn, mitään muutosta ei tapahdukaan?
Itse seuraan tällaista tilannetta läheltä, ja mietin että menenkö väliin "neuvomaan" että asia kannattaisi käsitellä...

Kyllä heitetään ja kaiken aikaa,on oma kokemukseni. ;D
Yhdestä ei kunnolla vielä irti,kun jo toinen sinulle annetaan.

Siksi on hyvä aika ajoin katsella taakseen,missä kohden toistaa käyttäytymismallia.
Enpä usko että väliin meno paljon auttaa,riippuu tapauksesta.Mutta kai ne jutut on itse oivallettava.
Jos tilanteessa olevat itse kysyvät sinulta mielipidettä,niin silloin varmaan on paikallaan sanoa.

Omalla kohdalla voin vain sanoa,että eivät ole toisten neuvot auttaneet.Itkulla ja hammasten kiristelyllä,, ;D

Noinhan se menee...
olen huomannut
että jos ummistaa silmänsä
ja kieltäytyy syömästä
¨pahaa ruokaa¨,
se muuttuu yhä epämiellyttävämmäksi:
ensin se kylmenee
ja sitten alkaa pilaantua...

ts. jos läksynsä kieltäytyy vastaanottamasta,
se tulee eteen kumminkin
ja mitä kauemmin ¨pullikoi¨,
sitä hankalammaksi läksy muuttuu.

Mutta joskus henkilön on vain mentävä
¨rankemman kautta¨.
Asian voi osoittaa ystävällisesti,
mutta jos se ei mene perille
ei kannata jankuttaa.

- Kyse on kuitenkin jokaisen
omasta oivalluksesta. ::)

Toisinaan taas aika ei vain ole kypsä
asioiden eteenpäinviemiseksi
vaikka näkemys olisikin selkeä.
Silloin on hyvä odottaa.

Kaikella on oikea aikansa ja paikkansa.

Se voi olla sinun läksysi.
Jollakin toisella voi olla sama
tai ihan eri.
Peilikuvina ja vastakohtina
toinen toisillemme.

Ja joskus on myös aika hellittää,
vetää lonkkaa
ja kerätä voimia.
Uusien läksyjen varalle. ;)

Näin se taitanee mennä. :)

Olen pyrkinyt tekemään jotain tavallisuudestani
todella poikkeavaa rämpiäkseni eteenpäin,
kun huomaan tilanteiden toistavan itseään. :buck2:

Ei kai siinä mitään häviäkään,
vaikka välillä se vaatiikin henkisesti benji-hypyn verran
rohkeutta ja mahan kestävyyttä elämän vuoristoradassa. ;)

Kyllä se sama teema näkyy toistuvan niin kauan elämässä, kunnes tajuaa mistä on kyse..

Minä olen koko elämäni ajan joutunut kiusaajien silmätikuksi ilman ihmeempiä syitä, enkä osannut ikinä puolustaa itseäni. Vasta sitten kun tajusin että kyse on siitä, että minun pitää kunnioittaa itseäni, katosivat nuo kiusanhenget kuin tuhka tuuleen.

Jokaisella omat oppiläksynsä, en usko että siinä ulkopuolelta tulevat neuvot auttaisivat. Kukin selviää haasteistaan kyllä.  :) Joskus se vaatii aikaa ja ehkä niin on tarkoituskin. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä!

Toki näitä opittavia juttuja voi olla elämässä monia päällekkäinkin - mutta kyllä tuo kaikkeudenylläpitäjä muistaa että jokaiselle juuri sen verran mistä selviää.. ;)

Kyllähän ne samat aiheet tulevat vastaan vuodesta toiseen, jopa elämästä toiseen, kunnes se asia, joka on pitänytkin oppia ja kohdata, viimeinekin menee perille :D Itselläni on aiheena raha. Olen kasvanut köyhässä perheessä, josta olen oppinut, ettei rahaa ole koskaan tarpeeksi, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Pikku hiljaa olen opettelemassa siihen, että rahakin on vain yksi energiavirtaus muiden virtausten lomassa ja aina, kun on tarvetta rahaan, sitä ilmaantuu jostain (ja jos ei ilmaannu, silloin kyseessä on jokin oppiläksy/karma, joka pitää hoitaa pois). Siltikin tuo valuutta tahtoo stressata välillä. Olisi niin kivaa ostaa kaikkea itseään ilahduttavaa ja sellaista, joista on haaveillut vuodet ilman huolen häivää, mutta toisaalta, kun kuukausitulot asumistuki mukaanlaskettuna ovat 600e, ei siitä useinkaan jää mihinkään kovin ihmeisiin rahaa. Mutta hyvin pärjäillään! ^____^ Tämähän on vain yksi kausi elämässä, huonomminkin voisi mennä.