Astro Foorumi

Poskessa kaksi noin viisisenttistä kapeata
arpea, ihan kuin veitsen viilloista. Ei
ole harmainta aavistusta, mistä ovat tulleet.
Voivatkohan olla peräisin jostain aikaisemmasta
inkarnaatiosta??

 :knuppel2:

jos on ohut hieno hipiä niin vaikka kissan kynsistä taaperoikäisenä
niinkuin tyttärelläni silmäkulmassa,
jäi näkyviin vaikkei kummonen ollut aluntein..

Minulla on ranteessa 4 vuotiaana saatu pitkä kissan
raapauma ja arpi näyttää kuin olisi
kirurgin veitsellä tehty. :)

Todennäköisesti siihen kohtaan ihoasi
on aikaisemmissa inkarnaatioissa
tehty jotakin:

Ehkäpä tiikerin tai
mustasukkaisen naisen kynsien raapaisu
tai jonkun kulttuurin rituaaleihin
kuuluvat veriset viillot
merkiksi jostakin - soturien kastista?

Keho kerää monenlaisia muistoja...

Itselläni on oikean käden taipeessa 3 tikin jälkeä.

Koskaan ei ole siitä kohdasta kuin muualtakaan tikattu..selitystä ei ole löytynyt.. :-X

Arvet perityvät aika usein menneistä elämistä. Itseltäni löytyy pieni pyöreä arpi vatsasta, jonka olen ajatellut olevan joko pistimen tai luodin aiheuttama (muistan ainakin, että ennen tätä elämääni minut ammuttiin Vietnamissa ja sain osumat keskivartaloon). Menneet elämät pakkautuvat myös eri ruumiin osiin, eismerkiksi kovat/raskaat karmat voivat ilmetä luiden ja hampaiden vammoina. Tästä olen lisännyt tekstin aikaisempaan keskusteluun, jossa oli myös puheena arvet menneistä elämistä. Muistaakseni se on joko henkimaailman tai muiden kokemusten osiossa.

Mite saa tietää entisestä elämästä???
mikä mä oon ollu entisessä ja millasta se on ollu.. tyyliin  ;D

-kiinnostunut-

Yoga-suutra (III 18) antaa tällasen vinkin:

Vaikutelmien välittömästä ymmärtämisestä seuraa
tieto aikaisemmista syntymistä. (Käännös kirjasta
'Idän viisautta'. En osaa sanoa, kuinka "hyvä"
tuo käännös on ...)
Ei auta kuin yrittää repiä siitä!  :P
Vois tietysti piruuttaan koettaa ottaa selvää
mitä kommentaattoreilla (Vyaasa ja Bhoja-deva)
on tuohon sanomista.
Mutta se ei olekaan ihan helppoa kun ei ole
muuta kuin alkukielinen (sanskrit) teksti "intialaisin"
kirjaimin präntättynä.

Hei Sideman! Oletkos kysynyt isältä ja äidiltä ? Minulla nenässä poikittainen viiltoarpi ja itse en muista mitään, mutta kun kysyin äidiltä niin olin mennyt repimään hameen helmasta kun äiti leikkasi jäätynyttä voita ja veitsi lipsahti ja muisto on ikuinen  ;D .

Meillä keskimäinen satutti kesällä silmäluomensa itse koheltamalla (kukaan ei siis keinut päin) kiikkulaudan (puisen) reunaan... ei tullut verta, mutta lähellä oli ettei silmä olisi vioittunut. Mustaksi tuo silmä kyllä meni  ::) eikä naamu alkanut märkimäänkään.
No, nyt siinä on kuitenkin ihan hirmuinen arpi  :idiot2: on kuin neiti olisi saanut puukosta silmäkulmasta luomeen  ???

Kuinka paljon ihminen tulee hankkineensa em. arpia, jotka voivat olla edellisestä elämästä, vai voivatko? Ovatko ne aina syntymästä saakka mukana?

Minun ymmärrykseni mukaan arvet, jotka ovat lapsella jo syntymästä lähtien (itselläni esimerkiksi se vastassa oleva arpi) ovat muistoarpia menneistä elämistä. Arvet, jotka saamme tässä elämässä, liittyvät tosin myös menneisiin elämiimme, sillä erilaiset karmat kerääntyvät kehon eri osiin. Mitä pienempi karma sen pehmeämmissä osissä se viihtyy ja päinvastoin. Esim. luihin tulevat onnettomuudet ja arvet ovat raskaamman menneen elämän tapahtuman jälkiseurausta. Itselläni molemmat polvet ovat arpeutuneet tässä elämässä, toinen tähystyksellä (kun rusautin polvirustoni rikki) ja toinen kaatumalla.

Siihen, kuinka aljon ihminen tulee hankkineeksi arpia, on vaikeaa vastata, koska asia on aina sielukohtainen. Toisille ei tule arpia ollenkaan, toiset ovat sitäkin arpisempia.

Tuo voisikin selittää osittain, miksi joistakin haavoista jää hirmuiset arvet ja toisista ei, vaikka läpi olisi kaamea  ;) Mutta jos kaikilla arvilla on linkki menneeseen... voi ukko parkaani, kovaa on ollu  :o onneks nyt on niin ihanaa  :D
Mul on toinen polvi sökö kans. Ihan itse aiheutettu polkupyörän ja kiven kans n.5v... nahka tuli "kourittua" pois, jäi lerputtaan siihen ja sitä ei lähdetty tikkaan kii, vaan sain laastarin  :uglystupid2: no, mätiin se alko ja sen näkönen on arpikin nykyisin  :buck2:

minulla on alahuulessa pieni arpi joka on kyllä ihan selitettävissä mutta niskassani on erikoinen arpi jonka äitini joskus löysi kun hän laittoi kampausta minun ollessa ihan pikkuinen.. siinä on ihan kuin joku kuvio mutta vaikea erottaa ja joskus olen miettinyt ummet ja lammet mistä se vois olla peräisin  :uglystupid2: entiset elämät kuulostaa ihan mielenkiintoiselta mutta kun en usko oikein sellaiseen  :-X

Otsassa iso pyöreä vesirokon arpi...  :o päähän ammuttu :o

Itselläni on oik. puolella rinnassa iso fritsun näköinen luomi se on kuin suomen kartta nurinpäin ja äiti sanoi, että se oli punainen mansikkaluomi ja jotenkin tiedän, että olen joutunut ammutuksi ed. elämässni

Minulla on myös poskessa arpi, himmeät kaksi viivaa jotka muodostavat L-tai [_ kuvion. Hassuinta on se että veljelläni on täsmälleen samanlainen, eikä kummallakaan ole mitään mielikuvaa siitä miten ne ovat tulleet..? Kenties samassa heimossa jo edellisessä elämässä.. :)
Lisäksi olen huonosti arpeutuvaa tyyppiä eli vaikka on ollut minkälaisia haavoja ja kolhuja niin minulle ei jää arpia, iho paranee hyvin- tämä posken arpi vaan on semmoinen ainokainen pysyvä jälki.

Minulla on arpi vasemman käden ranteessa, tuossa peukalon kohdalla, ihan reunassa. En tiedä yhtään mistä se on tullut, eikä osaa äitikään kertoa minulle. Minulla on myös ylähuulessa, vasemmalla puolella aika amorinkaaren vieressä pieni punainen pystysuora arpi. En tiedä mistä sekään on tullut.

Olen huomannut kanssa sen, että vaikka minulle tulisi pieni haava jostakin, siitä saattaa jäädä  hillitön arpi, ja isommasta haavasta jossakin toisessa kehonosassa ei jätä jälkeäkään. Uskon entiseen elämään, olen vissiin siis viillellyt itseäni ja saanut sanalla sanoen kuonooni, jos tuota huulen arpea mietin?

minulla on kummassakin kyljessä vaaleat pilkut  ??? ja ovat olleet siinä niin kauan kun muistan. pikkutyttönä kysyin äidiltäni mitä ne ovat,hän ei tiennyt. ne ovat ihooni verraten ihan valkoisin ja kylkiluiden kohdalla. ei niinkään arpia.  ???

minulla myös syntymämerkkejä,ne ovat ihan hassuja ja hassuissa paikoissa. Joku sanoi kerran että kohdun vesi ei ole huuhdellut ihoani puhtaaksi,kohdussa ollessamme meillä on kuulemma ohut karvapeite ja luomet olisivat jäännöksiä.. tiedä sitten miten se menee.Kertoo ken tietää. :crazy2:

Kuten todettua, arvet, jotka ovat pysyviä (ja tulleet jostain tapaturmasta) kertovat, että siihen kohtaa kroppaa oli jäänyt jokin menneen elämän selvitämätön asia kiinni. Menneet elämät eivät jää ainoastaan sieluumme tai Akaasisiin kirjoihin vaan myös kroppaan. Siksi jostakin hirveästä kolhusta ei jää jälkeäkään ja pikku viillosta kamala arpi! ;D

Tuosta L-kirjaimen muotoisesta arvesta tuli mieleen, Silver Pearl, että kyseessä on hyvin vanha entinen elämä, jossa olette nykyisen veljenne kanssa olleet myös sisaruksia. Näkisin, että olette tummaihoisia veljeksiä jossain heimossa, jossa tuollainen ihon viiltäminen on yksi osa aikuistumisriittiä. Ilmeisesti riitti on ollut teille molemmille hyvin tärkeä (ehkä odotitte molemmat sitä innoissanne), koska siitä on jäänyt teille muistot vielä tähänkin elämään.

Kaikki menneistä elämistä mukanaan tulleet arvet, jotka meillä on syntymästä lähtien eivät tarkoita, että ne olisivat tulleet jostain negatiivisesta tapahtumasta :)

minulla on niskakuopassa punainen linnunsiiven muotoinen merkki,ollut syntymästä asti.Äitini on sanonut että, ainakin lapsena, kun suutun se muuttuu tulipunaiseksi  :D mistä tuo on merkki,mitä lie sattunut edellisessä elämässä...

Arpia on monenlaisia, mutta tuli mieleen sellainen henkinen arpi, jonka minussa kerran näki eräs romaanimies laivalla.

Istuin itkutihruisena ja varmaan onnettoman näköisenä kerran Ruotsin laivalla. Oli kamala sydänsuru. Viereeni istahti ohikulkeva romaanimies varmaankin lohduttelu mielessä. Muistan aina hänen sanansa:

'Haukan kynnet, pahat kynnet,
niistä voi päästä irti,
mutta niistä jää pahat jäljet".

Sitten hän nousi, taputti minua olalle ja muistutti, että kyllä suru jättää, ja arvet ovat elämisen merkki.

Kyllä jokainen onneton rakkaus jättää jonkinlaisen arven johonkin mielen pohjalle.