Astro Foorumi

Laitoin pitkästä aikaa yhden sormukseni sormeen, oikean käden keskisormeen. Se on kultainen, jossa 5 feikkitimanttia. En tiedä onko ne lasia vai jotain zirkonia tms. Sormi tuli kipeäksi, niveliä alkoi kolottamaan. Mistä voi johtua?

Vasemmassa nimettömässäni on jo iät ja ajat olleet vihki- ja kihlasormukseni, ne ovat kultaa ja valkokultaa. Toisessa on 3 pientä timanttia ja näistä ei tule oireita.

Ilmeisesti sormukseesi on varastoitunut
negatiivista energiaa.
- joko edellisen käyttäjän tai omaasi.

Sormus pitäisi puhdistaa,
esimerkiksi upottamalla hienoon merisuolaan yöksi,
pesemällä se sitten vedellä ja suolalla
sillä ajatuksellä että kaikki negatiivinen puhdistuu
ja sen jälkeen lataamalla sitä vaikka ikkunalla päivänvalossa
tai jos sinulla on agaattilevy, niin vielä mielummin sen päällä.
Myös ulos, puhtaaseen luontoon sormuksen voi viedä latautumaan.

Sitten sen pitäisi jo olla aika lailla mukavamman tuntuinen. :)

Keskisormeen usein tulee haettua sormus kun alitajuisesti halutaan johonkin elämää koskettavasssa asiassa kompromissia, se tasapainottaa ja rauhoittaa. Kuuntele kehosi viestiä ja älä käytä, jos sinulle tulee ikäviä tuntemuksia. Tätä sormea hallitsee saturnus ja transiittien aikana sormus keskisormessa on liikaa...?
Vasenpuoli kehosta vastaanottaa ja kulta sormuksesi avaa tietä sydämeen, keskisormesta on suora yhteys sydänchakraa. Koska sormuksessasi on keinotekoisia (?) kiviä, kehoittaisin katsomaan sopisiko tuo johonkin muuhun sormeen.

Jos tahdot, suositelisin "hoitamaan" tuota kipuilevaa aluetta... katso löystyisikö sinulta vihreä ja/tai vaaleanpunaista kivi sormusta/riipusta (pitkällä ketjulla)

Vihki- ja kihlasormuksesi eivät aiheuta oireita, koska ovat aitoa tavaraa ja oikeassa paikassa  :smitten: 

Totta Aion, unohdin ihan tuon puhdistamisen...  :D

No jopas...sormus on uutena ostettu, olen sen itse valinnut ja siitä johtuvat muistot on kyllä hyvät. En tosin ole sitä vuosiin pitänyt, enkä ole enää se sama ihminen joka olin silloin. Että ehkäpä siihen on tosiaan voinut kerääntyä jotain energeettistä moskaa. Nyt se sormus on jo upotettu suolaan :).


 :smitten:

Voihan että kun aina sitä oppii jotain uutta :)! Tänään myös laitoin ruusukvartsiriipukseni kaulaan, sitä pidän kyllä usein mutta nyt se on ollut muutaman viikon korurasiassa.
Ja tuo kyseinen sormus ei oikein sovi muuallekaan, on sen verta erikokoiset sormet. Ja vasemmassa kädessäni en osaa muita sormuksia pitääkään kuin nuo nimettömässä olevat. Katsotaan miltä sormus tuntuu puhdistamisen jälkeen!

 :smitten:

Minulla kun oli aikanaan aidot vihki- ja kihlasormukset sormessa, ne oireili jatkuvasti. Tai iho siinä alla; punoitti, hilseili ja kuumotti  ;)
Jostain syystä laitoin  tuon vanhan kihlasormuksen pari viikkoa sitten oikeaan nimettömään, kun muutakaan koristusta en löytänyt sillä hetkellä. Eipä ole nyt oireillut. Kävi vain mielessä, että mitäköhän moinen symboloisi.... ja onko vähän 'menneeseen paluuta' käyttää koru mielessä vanhaa kihlasormusta...  ??? Liittohan maallisella'tasolla' päättyi jo hmm.. ainakin neljä vuotta sitten...

Itse en pysty pitämään vihkisormusta koska se aiheuttaa ihoärsytystä.
Olisi kai pitänyt ottaa 24K:ta 18K:n tai 14K:n sijasta.

Olen kuullut,etta keskisormessa ei saisi pitaa sormuksia?

En tiedä kehtaako edes sanoa tätä, mutta menköön nyt
muunkin uskottavuuden mukana. :buck2:

Näitä kihlautumisia on tähän 3-kypään mennessä ollut... pöh..
muutamia(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)
häätkin jo kertaalleen perunut
ja totesin, että olen allerginen kullalle. ::) :P :2funny:

Siis oikeasti.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)
Minulle käy koruina hopea, valkokulta ja platina,
mutta normaali kulta
saa aikaan punoitusta ja särkyä paitsi sormuksena,
niin myös kaulakoruna ja nilkka -ja rannekoruna.

Karaateilla ei ole mitään väliä. Tulos sama.  :idiot2:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/precious.jpg)

Joo, tuosta (kelta-)kullalle allergisoitumista olen kuullu... onneks nuo arvokkaammat metallit sit käy  ;) Samoin kun hopealle voi myös olla herkkä...? Itsellä vain nikkeliallergia, eli ei kokemusta noista  ::)

Tietty voidaan miettiä mikä merkitys on em. ennen sopimattoman korun myöhemmin sopivuudella... itselleni tulee mieleen lähinnä; Kun kihlaus tai avioituminen suoritetaan, sormukset on magnetisoitu kantajilleen ja toisiinsa. Jos siinä on jotakin energia tasolla hämärää, miksi ei symboliset esineetkin reagoisivat...? Tuo yhteys katkeaa aikanaan kun niitä ei käytetä ja varsinkin puhdistamisen aikana.
Tosin en voi olla laittamatta tätä; itselläni on muutamia koruja vanhoilta sukulaisiltani, joilla oli elämässään erilaisia vaikeuksia. Olen yrittänyt puhdistaa näitä useasti, mutta silti en pysty pitämään niitä edes yhtä iltaa. Tulee hyvin raskas ja ahdistava olo, eli uskoisin ettei aina kaikkea energiaa pysty pyyhkiin pois (paikoista) esineistä.

Vasenpuoli tosiaan vastaanottaa ja oikea ojentaa  ;) Oikeapuoli kehosta viestii itsetunnon tilasta ja vahvuuksistamme, tämä on myös maskuliininen puoli meistä. Vasenpuoli taasen tunnepuolen asioita ja luovuuden tasoa, tämä puoli taasen feminiininen puoli meistä. luulisin siksi juuri sormusten olevan eri tuntuisia eri käden sormessa.

Aina tulee kuitenkin muistaa, jotta keho itse (ja minä) valitsevat korut paikoilleen ja tilanteisiin. Mitään valmista kaavaa ei ole näissäkään asioissa, eli tuo omat fiilikset ovat parhaimmat mittarit.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet%C3%B6n
Tälläsen löysin...

menee hieman ohi aiheen, mutta mie en taas voi pitää kaulaketjuja. Ne alkaa ahdistamaan, vaikkapa kuin aitoa tai ohutta tai paksua...Aina sama juttu, tuntuu että painavat niskaa. Just ja just jotkut juhlat menevät läpi ja heti on heitettävä kaulasta pois. Ja tuntuu kuin painavemmankin myllynkiven sais kaulastaan pois. Outoa. :idiot2:

Vihki- ja kihlasormuksesi eivät aiheuta oireita, koska ovat aitoa tavaraa ja oikeassa paikassa   

Aloin miettimään tuota mitä Jaspis sanoi...
Minun sormeeni koskee kun pidän vihkisormusta. Se ei ole vain jomotusta, vaan sietämätön kipu vasemman nimettömän nivelessä. Särky alkoi n. vuosi takaperin, mutta vain ja ainoastaan jos laitan siihen nykyään minkä tahansa sormuksen. Osaisiko kukaan teistä ihanista antaa edes jonkinlaista selitystä moiselle ilmiölle...?  :-\

Kynttilöiden kajoa ja rauhallista joulun alus aikaa toivotellen

Cimara

No niin, sormus sai olla yön merisuolassa, puhdistin sen äsken ja suitsukkeella vielä "höyrystin" :). Ja sormus tuntuu lähes lämpimältä, että kaipa sitä voi nyt sitten käyttää :smitten:

Selkälokki- hyvä, olet kuunnellut kehoasi... se ei pidä kaulaketjuista  ;) miksi? En tiedä... painaako se niskanikamia vai voisiko syy olla vaikka entisissä elämissäsi...?

Cimara- putsaa vihkisormuksesi ja anna sille tuo avioliiton symbolinen tehtävä uudelleen... tehkää se vaikka yhdessä :smitten:

Daria- hieno homma  :smitten:  :smitten:

No nyt se selvis miksi vihkisormus ei istu sormeeni. :)
Vihkisormus aiheuttaa häiriötä energianvirtauksissa ja siitä seuraa mm. impotenssia ja muita seksuaalisia ongelmia. :) Elimistö oli siis oikeassa reagoidessaan ärtyneesti sormukseen.
http://english.pravda.ru/main/18/90/360/16279_ring.html

Kaikenlainen metalli iholla, kehon lähellä tai lävistettynä sotkee energiavirtauksia.
http://www.relfe.com/metal_body_piercing.html
esim. Korvan akupisteiden vastineet kehossa:
http://www.west-meet-east.com/alterear.htm


Tämä selittääkin miksi vatsachakrani on ollut heikko. Sehän johtuu vyönsoljesta.
Rannekellon jätin 15 vuotta sitten pois kun keho ei siitä pitänyt.

Vaihtoehtona metallille voisi olla puu. Mahtaakohan sotkea energioita samalla tavalla. Aika hienoja, mutta valitettavasti lakattuja.
http://www.touchwoodrings.com/gallery.html
http://www.simplywoodrings.com/

Eri puulaatujen henkisiä vaikutuksia.. vaikuttaa siis jotenkin energioihin nekin.
http://www.touchwoodrings.com/qualitiesofwood.html

Eivät korut ja metallit häiritse kehon energiavirtauksia
kun niitä käytetään kohtuullisessa määrin,
energiapuhdistetaan ja magnetisoidaan myönteisille asioille.

:smitten:

... kellon jätin minäkin yli 10 v. sitten,
lähinnä sen vuoksi
etten halunnut ajan ¨käsirautaa¨ ranteeseeni.
Aikaa pystyy seuraamaan muutenkin.
(nykyään kännykästäkin)

Aion- olen samaa mieltä.
...Itselläni tuli "tarve" laittaa napalävistys tuossa muutamia vuosia taakse päin, vaikka napaani nyt niin missään näyttele  ::) Samanlainen "tarve" tulee välistä vaihtaa korun väriä  ;) pitkään käytössä ollut punainen+kirkas metalli sai väistyä limenvihreän+kullan tieltä  :smitten:
Tälläkin hetkellä on tuo ainoa "koruni" ja pidän siitä suunnattomasti (vaikka reijän teko oli ihan hirvittävää, ei sattunut vaan se ajatus reijittämisestä...) Korvissa on koruille reijät, muita "tehtyjä" koristeita tai niiden pitopaikkoja ei ole, eikä tule   :coolsmiley:

Minua jossain vaiheessa myös kiinnosti kovastikin, että mitä ne mahtavatkaan symboloida, kun yhtäkkiä vain tule "tarve" laittaa/laitattaa johonkin koru ja tietynlaista materiaalia vielä.
Itsekin olen joskus laitattanut napakorun. Ja vielä suhteellisen aikuisena, ettei ollut mikään 'teinijuttu'.  :D
Kokemuksena se oli kyllä pelottava, siis ennen laittoa jännitin ihan sikana. Mutta toimenpide olikin ihan jees ja tämä ihminen joka sen teki, oli niin mahtava tyyppi, että en muista koska olisin niin mahtavan persoonallisuuden sitä ennen kohdannut. (Yazka)

Olen vain joskus miettinyt, että miltähän tuo napakoru näyttää kun olen mummo.  ;D

Olen harkinnut myös asentaa napakorun tänä talvena. :)
Olisi sitten arpeutunut jo hyvin kesäksi.
Kauanko se kestää parantua?  

Vaihtelee varmaan paljon tuo parantumisaika. Parhaat lähtökohdat parantumiselle saa jo sillä, että valitsee ammattitaitoisen ja luotettavan lävistäjän.
Jotkut neuvovat käyttämään jotain voiteita ja salvoja...  :crazy2: ei hyvä juttu.
Parasta on jokapäiväinen montaa kertaa suoritettu suihkuttelu vedellä.

Jos nyt oikein muistan, niin ensimmäiset viikot menee jees, ja oikeastaan sitten vasta alkaa se parantumisen vaihe.... en kyllä minä muista enää kuinka kauan siinä meni... pari kuukautta varmaan...
Periaatteessa jos ei mitään pöpöjä ja tulehduksia ja mätimisiä tule, niin napa koruineen on koko parantumisprosessin ajan ihan 'näyttökelpoisessa' kunnossa.  :) Se vain kasvaa osaksi itseä... tai reiäksi kehoon..  ;D

Tässä alansa ykkönen Suomessa.  :)

http://www.yazka.com/ (http://www.yazka.com/)

Kiitti Mirjam! :smitten:

Hmmm...

Tuolla on muuten hauska juttu Yazkan sivulla..
http://www.yazka.com/pm_ce.htm

Sveitsiläisen SWAROVSKIN KRISTALLEILLA varustetut napakorut ovat nyt uusinta uutta maailmalta...
...Nämä ovat AITOJA Swarovskeja, eivätkä halpoja kopioita!

Swarovski on Itävaltalainen perheyritys Tyrolissa. ;D

Yazka minutkin "reijitti"  :2funny: hyvä tyyppi ja hoiti homman mallikkaasti, ottaen huomioon hienosti jännitykseni... "no niin, nyt laitetaan tämä tähän ja vähän voi kirpasta... noin, valmis!" Nopeuttakin löytyi, tilanne alta 15 min ohi korun valkaamisesta maksamiseen  ;)

Omani laitatin syksyllä ja talvi meni hienosti, kun ei vaan kalsarit päässy hiertään  :o ja muisti suihkuttaa joka suihkun aikana reijän puhtaaks (koru pois ja vettä suihkulla läpi :D). Seuraava kesä oli sit se koitin aika, jos siitä pääset yli ilman että joudut ottaan pois märkimisen vuoksi, niin hyvä. Enään se ei oikkuile tai tulehdu joka pikku riikkisen kiristivästä housun paarteesta... se on osa minua  :smitten:

Minulta on operoitu endometrioosi kahteen kertaan
tähystyksellä ja napani sisällä on päällekkäin kahdet,
juuri napakorun reiän kokoiset, ehkä jopa pienemmät pienet arvet,
kuten myös kolme vastaavaa alavatsalla,
jotka ovat jo häivyttyneet niin, ettei niitä edes erota.

Tuosta tuo idea napakorun ottamisellekin. :)
Itse näen tuon arven navassani, vaikka muut eivät näe,¨
mutta haluan ikään kuin "kuitata pois" tuon viimeisen
"näkyvän" arven. ;D

Tähystyshaavat eivät koskaan tulehtuneet, joten usko
lävistyksenkään kovin helposti tulehtuvan hyvällä hoidolla. :)

Uskoisin kuitenkin, että lävistyshaava paranee nopeammin
kuin tähystyshaava,
joka menee kaikkien vatsanpeitteiden läpi. :)

Meneeköhän nyt ihan off topic, mutta tuli vain mieleeni, että kun olen tässä jonossa sterilisaatioon, että mistähän kohtaa he ne tähystysreikänsä tekevät ja miten paljon mahtanee haitata tuo napakoru tai ne reiät  :o Ainakin tiedän, että ihan navan liki, sen operoinnin tekevät.... nooh, kaipa se selviää, kun ennen on ihan perus "konsultaatio" asian tiimoilta...  ???

Minulla on sterilaatio tehty, ja arpi on navan sisällä,"alapinnalla".
Napakoruhan on navan "yläpinnalla".
Minulla ei hyvin parantunut tuo napakoru, vaan alkoi hylkimisreaktio. Jäi aika iso arpi... :-[
Joillakin vain elimistö alkaa hylkiä, tyttären silmäkulmasta tippui koru itsekseen,(samoinen hylkimisreaktio),mutta hänen napakorunsa on pysynyt, jostakin kumman syystä...

No voi 'jehna'... siis mitenköhän tuo nyt oikein sitten menee...  ???
Minulla ei ollut mitään hyljintää korun suhteen ja parantuikin aikas nopiaan.
Mahdanko sitten alkaa hylkiä tuota sterilisaatiota  ::)
Siis olin jo kerran pari vuotta sitten jonossa kyseiseen operaatioon, mutta menin puihin...
Nyt ei ole minkäänlaista ajatusta mennä puihin, vaan pelkkä ajatuskin tuntuu suurelta vapautukselta ja helpotukselta...
Pitänee varmaan soitella jollekulle asiantuntijalle ja kysellä asiaa...
Onhan minulla jo heti tammikuun alussa tuo sairaalan (poliklinikka)aikakin jo...

No minulta putsattiin kohtu ja munasarjat noista
etäispesäkkeistä ja navasta ne menivät läpi. :)

Minulla on omasta mielestäni "näkyvä" arpi,
koska ne toisti operaation paria vuotta myöhemmin.

Toinen reikä on vasemmalla munasarjasta alaspäin
lähes nivustaitteessa ja kaksi muuta päällekkäin
häpykummulla. Nämä arvet ovat haihtuneet rusketusten
ja kuorintojen ja kosteusvoiteiden ansiosta lähes
näkymätömiin. :)

Ihoni on muutoin aivan virheetön, ei makkaroita
tai ryppyjä niitä peittämässä, joten aika hyvin
ne nykyisin hoitaa nuo leikkausarvet. :)

Mirjam, ei kait hylkimistä itse sterilaatiossa tapahdu, minulla se hylkimisreaktio napakorulle tapahtui ennen sterilaatiota.
Siis napakorusta huomattavasti "suurempi" arpikudos jäi,kuin sterilaatiosta... :(
Mene vain streilaatioon "vapautumaan"...itse en ole katunut operaatiota. :)

Juuh, se oli niinkuin "vitsi"... ajattelin lähinnä tunnepuolen hylkimisreagtiota..
 :)

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen...
Selasin vanhoja opiskeluajan kirjallisuuttani,
kun teen tässä inventaariota, mitä kirjoja lähetän
Wieniin kanssani. :)

Hans Biedermann; Kraurs Lexikon der Symbole

Symboleista löytyi tälläistä sormuksen kohdalta;

Sormus, loppumattomuuden ja ikuisuuden vertauskuva (ks. myös ympyrä)

Antiikin ajan Roomassa oikeus kantaa rautasormusta oli kunnia,
joka suotiin vain ansioituneille kansalaisille.
Jupiterin papit saivat pitää kultasormusta (tässä lienee myös piispansormuksen esikuva).
Myöhemmin saman oikuden saivat ritarit ja senaattorit.

Sormukseen liittyi maagisia uskomuksia (esim. Salomon legendaarinen sinettisormus, ks. heksagrammi).
Aristoles (384-322 eKr) mainitsee oraakkelin, jossa kahden lankoihin ripustetun sormuksen äänestä pääteltiin, miten tuli toimia.
Kirjainlevyn päälle ripustetut sormukset koskettaessaan tiettyjä kirjaimia ilmaisivat Keisari Valeriuksen (328-378 jKr) aikana niiden nimet, jotka yhtyivät keisarin vastaiseen salaliittoon.

Varhaiskristilliseltä ajalta kertoo  Marcobius (n. 400 jKr) sormuksista,
joiden koristelukuvioina oli kristillisiä symboleja kuten kala, kyyhhynen ja ankkuri (vrt. risti).

Paavin "kalastajansormus", joka aina Pietarin seuraajan kuoltua
särjetään, viittaa apostoli Pietariin kalastajana (Luuk.5:4-11).

Keskiajalla sormuksesta tuli kihlauksen (vrt. solmu) ja avioliiton symboli.
Jalokivin koristeltuja sormuksia on pidetty amuletteina sairauksia ja vaaroja vastaan.
Niinpä sormuksen karneoli ehkäisi verenvuodon. Varsinkin Agrippa Nettesheimilainen (1486-1535) antoi tavattoman määrän neuvoja erilaisiin sormuksiin  kätketyistä salaisista voimista.

Rikottu sormus on kuvannut lupausten rikkomista, sormuksen kadottaminen tietää monien kansanuskomusten mukaan onnettomuutta.

Sinettisormus, jossa on tavallisimmin peritty heraldinen kuvio,
on taannut asiakirjojen uskottavuuden ja omistusoikeuden.

Kuolevilta on otettu sormukset, jotta helpotetttaisiin heidän irtautumistaan maasta.
Antiikin aikana oli monien kulttimenojen yhteydessä sormusten kantaminen kielletty, koska se esti yhteyden saamisen tuonpuoleiseen/henkimaailmaan.

Varhaisella keskiajalla pitivät germaanit sormuksia suuressa arvossa
(esim. Nibelungin sormus, vrt. Siegfried), koska niihin saattoi
liittyä sekä suuri siunaus että kirous.

Kansantarinat kertovat  "toivomussormuksista" ja muista vastaavanlaisista maagisista koruista.

Sormus on myös suosittu vaakunakuvio.
Sillä on ilmaistu kunniaa, uskollisuutta ja kestävyyttä.
Jos alamainen sai ruhtinaalta sormuksen, se oli poikkeuksellinen
suuri armon -ja suosionosoitus.
Keski-Euroopan nykyheraldiikassa sormus ilmaisee piispanarvoa,
mutta jalokivin koristeltu kulta -tai hopeasormus voi esiintyä
myös kaupunkien ja varsinkin aatelissukujen vaakunoissa.

Keskiaikainen novellikokoelma Gesta Romanorum (n. 1300) kertoo
kuninkaasta, jolla oli kolme poikaa.
Heistä yhtä isä rakasti yli muiden. Tämä oli perivä sormuksen,
jossa oli kallisarvoinen jalokivi.
Mutta isä valmistutti sormuksesta kaksi kopiota, jotka hän antoi
perinnöksi muille pojille.
Isän kuoltua kukin pojista uskoi, että juuri hän oli saanut jalokivin korostellun sormuksen.
Tällöin yksi poikista sanoi muille:
"Koetelkaamme, kenen sormus pystyy häätämään pois sairaudet. niin saamme tietää, mikä sormuksista on muita arvokkaampi."
Koe tehtiin, jolloin ilmeni, että kaksi sormuksista oli tehottomia poistamaan sairauksia. Sellainen voima oli vain isän rakkaimman pojan sormuksella.
Tästä kirjoittaja (Gesta Romanorumin) tekee johtopäätöksen:  

"Kolme poikaa kuvaavat kolmea ihmisryhmää. Ensimmäinen (isän rakastamaa poikaa vastaava) merkitsee niitä, jotka ovat Kristuksen ihmiseskitulon kautta päässeet Jumalan lapsiksi.
Kaksi muuta ovat juutalaiset ja saraseenit(muslimit).

On selvää, että Jumala rakastaa kristittyjä enemmän kuin muita.
Siksi hän on antanut heille sormuksen, joka tekee sokeat näkeviksi,
parantaa sairaudet, karkoittaa paholaisen ja saa aikaan monet muut ihmeet
Tämä sormus on vanhurskas usko."

Kertomus saattaa liittyä Jeesuksen vertaukseen tuhlaajapojasta,
jossa kaikkensa hävittäneelle pojalle annettiin hänen kotiin palatessaan sormus sormeen (Luuk.15:22).
Toinen esikuva löytyy juutalaisesta legendasta,
jonka mukaan vain taivaallienen Isä voi päättää, kumpi kahdesta jalokivestä (=uskonnosta) on parempi.

Ote: Hans Biedermann; Kraurs Lexikon der Symbole  

Tuli mieleen luettuani lisää muista kirjoistani,
että vanhat kihla -ja avioliittosormukset olisi hyvä
rikkoa, mikäli haluaa päästä eroon vanhentuneesta valasta
ja astella ilman muita henkisiä sitoumuksia uuteen suhteeseen.

Tuosta on ollut monessa henkisissä ideologioissa puhetta,
että vanhentuneiden valojen purkamisesta myös
astraalitasolla, koska siellä se energia edelleen
pitää kiinni siitä lupauksesta/valasta
ja se voi estää menestymisen esim. uudessa rakkaudessa/liitossa.

Ks. Niin kuin on maassa, olkoon myös taivaissa.