Astro Foorumi

Eräs tuntemani ystävä on ollut työttömänä lähes koko
ikänsä lukuunottamatta joitan määrä-aikaisuuksia
ja keikka töitä.
Hän on saman ikäinen kanssani, omaa hyvä koulutuksen
ja kielitaidon, mutta ei ole koskaan saanut vakituista työpaikkaa.

Hän on miellyttävä käytöksinen ja todella mukava
ja tulee helposti toimeen ihmisten kanssa.

Mietin mikä hänessä on oikein vikana.  :idiot2:

Hän itse sanoo, että hänet on kuin kuin kirottu saamaan työpaikkaa.

Hän on kokenut aivan käsittämättömiä tapahtumia vuosien aikana,
kuten esim.
kun on aloittanut työpaikassa, niin se on jo kuukauden parin
päästä konkurssissa, lopettaa toimintansa yllättäen tai sinne tulee jokin muu saneeraus, jolloin hän menettää työpaikkansa.

Hänelle on käynyt parikin kertaa niin,
että kun hän on ollut menossa allekirjoittamaan työsopimusta,
niin se onkin peruttu viime tipassa.

Minusta nämä jutut ovat välillä kuullostaneet aivan uskomattomille,
olenhan seurannut ystäväni elämää jo vuosia. ???

Tänään yritin auttaa häntä ja yhdessä täytimme ja lähetimme
työhakemuksia sillä seurauksella, että Word meni tilttiin ensin,
kun teimme CV:ea ja kirjoitimme hakemusta. :idiot2:
Sitten koko läppärini meni tilttiin
ja näitä ei ole koskaan tapahtunut koneelleni. :idiot2:


No.. saimme CV:n ja hakemuskirjeet valmiiksi. :)
Sitten alkoi nettiyhteys katkeilemaan aivan käsittämättömästä syystä
koko ajan kun hän yritti lähettää e-mailitse hakemuksia. :o

Hän kertoi, että tämä on hänelle ihan arkipäiväistä.
Esim. kun hän yrittää soittaa työpaikkoihin, niin
puhelin menee tilttiin, eikä toimi. :uglystupid2:

Näitä juttuja hän kertonut jo vuosien ajan,
mutta nyt alan uskoa häntä.

Läppärini toimi heti moitteettomasti entiseen malliin,
kun unohdimme työhakemusten teon ja lähetykset kokonaan. :uglystupid2:

Kun kokeilimme jatkaa lähetystä noin 1/2 tunnin jälkeen,
niin teknisiä ongelmia alkoi taas kasaantua. :idiot2:

Luovuimme hommasta tältä päivää ja kun hän lähti,
kas kummaa, ei mistään ongelmista tietoakaan. ???

Mistä voisi olla kysymys? :idiot2:

Hän on itse jo parin vuoden ajan uskonut, että hänet on kirottu,
koska työnhakuprosesseissa hänelle tapahtuu
niin käsittämätöntä epäonnea.

Hän on tosi ahkera työhakija,
joten laiskuudestakaan häntä ei voi syyttää.

Voiko tuollaisesta vapautua? :idiot2:

Minun mielestä nuo on jo aivan selviä merkkejä siitä, että ystäväsi pitäisi varmaan luopua alansa työpaikkojen hakemisesta. Sitä en tiedä onko joku toinen ala hänen juttunsa, vai onko vaan tarkoitus että hän miettii edelleen lisää sitä mitä haluaa elämältään.

Mikään ei tapahdu väkisin. Kaikki tapahtuu ajallaan ja painollaan, vaikka ymmärrän kyllä sen että töitä haluaisi tehdä (itsekin olen ollut työttömänä).

 :smitten:

Siinäpä se onkin,
kun se ei ole hakenut pelkästään oman alansa töitä,
vaan ymmärtääkseni ihan kaikenlaisia,
siivoojasta ja myyjästä pankki-alalle jne.
koska se on ollut työttömänä niin kauan
ja velat painavat päälle.

Siksipä tämä hiukan erikoista onkin,
että onko hänen tehtävänsä sitten
olla ilman minkäänlaista työtä? :idiot2:

Hei Asterix

Onko tämä sun ystävä käynyt regressioterapiassa? Sieltä saattaisi löytyä selitys tälläiseen "työttömyyteen".
Onko tässä elämässä tarkoitus vallan tehdä muunlaista työtä kuin toisen palveluksessa olevaa.
Tätä asiaa voisi muuten kysyä hiljentyessään ja opetella kuuntelemaan sitä omaa SISINTÄmitä se sanoo tälläisestä.
Onko sillä ystävälläsi halu oikeasti mennä töihin, vai olisiko hänen toiveensa jotain ihan muuta ?
Tehtäviä on tosi monenlaisia meillä täällä ja varmasti se oikea oma juttu löytyy, kun rehdisti itseään hiljentyy kuuntelemaan.

Voi olla että kurjuus jatkuu huononevaan suuntaan, jos elämässä ei HERÄÄtutkimaan omaa tietään ja omia todellisia kykyjä

Kerro isot halit tälle ystävällesi  :smitten:

No on tämäkin..  ???
Yritin kirjoittaa yksityiskohtaisemmin hänen tilanteestaan
tähän ketjuun ja kirjoitukseni on kadonnut nyt 7 kertaa
peräkkäin ja sitten tämä topic veti tilttiin,
etten saanut edes aukaistua koko topicia! :idiot2: :o

Tosi erikoista.. :uglystupid2:
Aivan kuin tästä ei saisi edes puhua..? ???

Ystäväni on erittäin motivoitunut ja tunnollinen
työntekijä, kunhan vain saa tehdä töitä. :)

Hänellä ei ole varaa kuulema mihinkään terapioihin.
Hän elää parin sadan euron työkkärillä
ja omaa velkataakan, jota ei kykene hoitamaan.

Hänen luottotiedoissaan on ollut jo yli 10 vuotta
häiriömerkintöjä, koska hän ei ole pystynyt
työttömyydeltään hoitamaan esim. vuokria ja
puhelinlaskuja,
joten hänen on mahdotonta saada lainaa omaa yritystä varten.

Hän ei ole koskaan omistanut edes luottokorttia eläissään.

Ihmettelen, miten hän on ylipäätään hengissä,
vielä enemmän sitä,
että se ei ole sortunut viinaan tai huumeisiin. ???

Henkiseltä kehitykseltään hän hurjan pitkällä
ja omaa kykyjä, joita ei juuri näe monilla. :)

Hän opettaa minua esim. selvänäössä. :)

 

En nyt halua olla mitenkään masentava, mutta tuo lause vain jotenkin ponnahti tuolta....  ::)
Ihmisestä riippuen, persoonasta, yksilöstä riippuen, voi yksi vastaisku saada ihmisen mielen tilaan, jossa hän alkaa ikäänkuin kiertää kehää, ja pelätä niitä tunteita ja kokemuksia, jotka jokin kokemus sai aikaan...
Kun alkaa pelätä tietynlaista tunnekokemusta, sitä eittämättä vetää puoleensa yhä uudelleen ja uudelleen (tai ei vedä kokemusta puoleensa, vaan ottaa sen irti mistä tahansa, mutta useimmiten samantyyppisistä kokemuksista ja juuri niihin kiinnittää huomionsa ja keskittää ajatuksensa ja energiansa ), kunnes ikäänkuin antautuu ja lakkaa taistelemasta sitä vastaaan jollain tunnetasolla.

Ja periaatteesa tuo ahkeruuden ja tunnollisuuden tuntuma voi olla yksi tekijä, mikä ikäänkuin estää kokemasta jotain muita puoliaan ja hyväksymästä niitä itsessään. Ihminen ei voi aina ollla tunnollinen ja ahkera. Vaikka hienoahan se on, jos niin on.
Kuulostaa jotenkin  :leijona: :maiselta...   :D lievästi myös  :vaaka: :maiselta....

Jokin loksahdus kun tuossa tapahtuu.... alkaa tuo varmasti laueta, jokin oivallus itsestä...
Tuskin kirouksesta ainakaan on kysymys.  :)

Olen Mirjamin kanssa samoilla linjoilla, ja kun vielä kerrot,että hän omaa henkisiä kykyjä,niin jos hän itse uskoo,että hänet on kirottu, niin silloin niin tapahtuu hänen elämässään,sillä kokoajan luomme tulevaa.
Mitä kehittyneempiä olemme sen voimallisemmin ajatuksemmekin toteutuvat.
Olemme vastuussa itsestämme,teoista ja ajatuksista. ::)

Hmm... missähän sitä asennetta on näkynyt, että kiroukset on mielikuvitusta?  ::)
Ei toinen näkökulma pois sulje toisen näkökulman eikä toinen 'todellisuus' pois sulje toisen 'todellisuuden' todellisuutta tai olemassaoloa.
Asioita voi tarkastella monesta näkökulmasta. Tietty jos loitsut toimii, mikäs siinä, silloin on johdonmukaista käyttää niitä, mutta jos ne ei toimi, on johdonmukaista koittaa vaikka välillä muuta keinoa. (jos nyt on käyttänyt loitsuja) tai miitä muuta tahansa lähetymistapaansa 'ongelmaansa' tai olotilaansa joka nyt ei tunnu itseä tyydyttävältä.

Minä en ainkaan henk koht halveksi mitään vanhaa perinnettä ja suoraa selkeätä kunnioitusta luontoa ja jopa ehkä henkiä kohtaan. Mutta en halveksi myöskään analyyttistä tai tieteellistä tietämystä, taikka psykologista. Monet asiat voivat kulkea rintarinnan täydentäen toisiaan.

Aika kakasijakoista/suppea-alaista ajattelua, että jonkin toisen näkökulman esiin tuominen olisi ilmaisu halveksunnasta jollekulle toiselle näkökulmalle.  ::)

Ei analysoiminenkaan ketään sairaaksi tee  ;), jossei terveeksikään.  ;) Eikä sen paremmin loitsutkaan...
Kyllä sitä tarvitaan jotain liikettä itsessä monella tasolla, että tapahtuu jotain. Oli sitten liikkeelle paneva voima vaikka analyysi psyykestä tai -tunteista taikka loitsujen lukeminen.  :)

No kyllä tämä juttu hiukan kummallinen on. :idiot2:
Minulla ainakaan ei riitä ymmärryskyky siihen mistä on kysymys.

Hän on pitänyt viimeisestä 5 työttömyysvuodestaan
päiväkirjaa ja hän näytti koneeltaan
kaikki hakemukset, mitkä hän on lähettänyt
viimeisen 3 vuoden ajalta.

Työhakemuksia on lähtenyt pelkästään sähköpostitse
keskimäärin 3 päivässä.
Siellä ei ollut viimeisen 3 vuoden aikana muutakuin
joulut, pääsiäiset ja juhannus, jolloin
hakemuksia ei ole lähtenyt.
Muutoin hän lähettänyt sähköpostia käyttäen
joka viikko työhakemuksia.

Hänellä ei kertakaikkiaan ole muuta tekemistä,
kuin tehdä ja lähettää niitä.

Minun mielestäni hakemukset ja CV olivat hyvin laadittuja
ja hän on päässyt moniin haastatteluihin asti.

Hän mm. kirjoittanut työministeriöön ja eduskuntaan monia
arjen havaintojaan,
enkä yhtään ihmettelisi, jos joitain parannuksia
olisi tehtykin hänen kirjelmiensä pohjalta.

Minua ihmetyttää, koska hän on yksi sydämellisimmistä
ihmisistä joita tunnen ja hän on hyvin pidetty
ihminen ja silti elämä voi olla noin nurinkurista. :idiot2:

 ;D juu ei se ainakaan minua haittaa..  ;)
Onkohan joku kirjoittanut nyt, että sitä tai tätä ei ole olemassa, vai oletko itse luonut sellaisen kuvan jostain tai tehnyt ihan itse moisen johtopäätöksen  ???
Enkä minä kirjoittanut, että pidän sinua suppeana  :D
Pidän suppeana sitä, että on joko tai... tulkintaa...
Mutta se siitä.... annetaan tilaa itse asialle.  :)
Toin esiin vain näkökulman, että

Jos oletettaisiin, että kyseessä olisi kirous,
niin hyvä puoli ystävääni ajatellen on se,
että silloin siitä suhteellisen helppo
päästä eroonkin. :)

Hän kun ei ymmärrä, mitä hän tekee väärin
ja mitä vielä pitäisi muuttaa, koska henkisenä
ihmisenä kyllä tajuaa kaikki kasvun ja muutoksen paikat
ja on kyllä tehnyt töitä itsensä kanssa nämä
10 vuotta.

Ystäväni ei ole mikään idiootti, joka lusmuaa
tekemättä mitään tai osaamatta tehdä mitään. >:(

10 vuotta on pirun pitkä aika käydä koulua
itsensä kanssa ja hän on niitä harvoja,
joita kunnioitan henkisenä opettajana ja parantajana.

Hän on auttanut minua omassa opiskelussani
uskontotieteissä nimenomaan tuolta henkiseltä puolelta
ja ohjannut moniin eri kulttien ja uskontojen
"underground" piireihin
näkemään ja kokemaan erilaisia riittejä
ja menoja.

Se mitä olemme miettineet, että jos kysymyksessä
on kirous, niin tiedämme kutakuinkin,
missä tilanteessa se on mahdollisesti
tullut.

Kysymys on eräästä shamanistisesta menoista,
jossa nyt oli vähän kaikenlaista juttua,
jossa ei käytetty kovin noita valkeuden
energioita.

Olimme tekemässä siellä minun opiskeluihin
liittyvää tutkielmaa ja olin itsekin hiukan
vaikeuksissa sen jälkeen, kun en tuolloin
vielä osannut noiden energioiden kanssa touhuta.

Eli..

Tuhannen taalan vinkkejä kirouksen poistamiseksi? ;)

Ei kai tuosta haittaakaan ole, jos kokeilee?  :idiot2:

En ossoo sitä sopivaa loitsua kertoa mutta oma koneeni on takunnut usein kun egolainen on ollut asialla, suollan soopaa tai muuten vaan väärällä asialla koneineni. Tännekin olen kirjoittanut miljoona viestiä mutta kone on joko sanonut terppa tai sitten pyyhkii oikea sormi deletellä kaikki pois. Skypessä tai mesessä viesti ei yhtäkkiä menekään perille, vaikka muuten kaikki toimii moitteetta.

Mitähän tapahtuisi jos tuo ystäväsi lopettaisi kulkemasta kaikkiin niihin suuntiin joihin hän pyrkii kulkemaan? Jos lopettaisi kirjoittamasta enää yhtäkään hakemusta minnekään ja luovuttaisi sen oikean työn oikeasti Korkeammalle Itselleen ja siten antaisi jumaluutensa luoda jotakin ihan muuta?

Olen laittanut hakemuksia ja soittanut työpaikoista mutta ei pihaustakaan ole kuulunut tahi olen mokannut jo puhelimessa  ;), ja loppujen lopuksi tiedän että en oikeasti haluaisi semmoisia juttuja edes tehdä, kunhan vain egoni on puuhaillut luullessaan itse määrätä suunnan jonka sydämeni on ottanut. Hyvä muistutus tässä ketjussa myös minälleni on se itsensä todellinen kuunteleminen. Mihin haluan sydämeni aidon halun mukaisesti ampua sen nuolen joka "tulevaisuuteen" vie?

Tämä ystäväsi on varmasti mahdottoman sinnikästä, määrätietoista ja voimakasta sorttia oleva - joten mitä luovuttaminen ja otteen irti päästäminen Luojaansa luottaen tekisikään hänen sisässään?

*itselleen kaiken tarpeellisen sanottuaan lähtee naputtelemaan sormiaan taltalla irti vastustuksen kaiteesta*
*  :o :o pikaliimaaa?!*

Menneisyydestäni jostakin muistuu keskustelu, jossa käsiteltiin kirousken poistamista. Se oli yksinkertaista, mutta mitä lähempänä henkilö on tapahtumaa, sitä enemmän on vastoinkäymisiä.

Eli niin yksin kertaista kun kuunvalossa meressä uiminen ja peseytyminen, mielummin nakuna. Kun nousee ylös olisi hyvä kun ei kuivais vaan antaisi kuivua ja tulee itselle mieleen olisiko siihen kohtaan hyvä ottaa jotakin auran putsausta, loitsuja yms.

Hyvä olisi ehkä miettiä sitäkin koska tuo alkoi ja mitä silloin tapahtui (jäi tapahtumatta)...

Diana Cooperin kirjasta Ihanat enkelit (s.161 ->):

"Eräs tapa vapauttaa itsensä on lausua ääneen julistus. Voimalause toistetaan useaan kertaan, jotta alitajuntasi vakuuttuisi siitä. Julistus on voimalausettakin vahvempi. Se on käsky maailmankaikkeudelle ja edustaa mestaruutta elämän edessä. Se tehdään vain kerran. Se on niin väkevä, että maailmankaikkeuden voimien on vastattava siihen.
Kun lausut julistuksesi, istu tai seiso ryhdikkäästi, pää pystyssä. Julistus täytyy lausua ääneen itsevarmasti. Seuraavanlainen alkulause auttaa sinua puhdistamaan energiat ympärilläsi:


****
Olisko tästä apua jos sitä ei ole vielä tehty?

Itse olen tehnyt tämän julistuksen heinäkuussa, ja sen jälkeen totisesti on elämäni muuttunut  :smitten:

Laitoin YV:tä,
Darian viesti on oiva lisä kirjoittamaani. :)

Miltä antautuminen kuulostaisi.

Antautuminen sille korkeimmalle mitä omassa päässään tietää tai kuvittelee olevan. Sillä kaikkein korkeimmassa hyvässä ei voi olla mitään kirousta, tarrahäirikköä tai mitään sellaista.

Saattaa kuulostaa hassulta, mutta minulle kävi niin. Vaikka häiriö oli poissa aikaisemminkin, tapahtui yhtäaikaa korkeimman tulon kanssa pieni häirintä, jonka jälkeen se revittiin minusta irti, sinkuen ja lopulta Plops  :)

Kiitti kaikille vastanneille. :smitten:

Kokeilemme yhdessä muutamia neuvoja.
Kerron sitten, miten on vaikuttanut. :)

Edelliseen viestiini lisäten, voisin sanoa että on hyvä hengittää vaikka joka ilta nukkuman mentäessä rauhaa ja rakkautta kruunuchakran läpi. Sillä mainitsemani antautuminen ei onnistu sormia napsauttamalla. Se vain tapahtuu.

Tuli tuommoinen ajatus mieleen ystäväni kanssa miettiessä,
että henkisissä piireissä suhtaudutaan aika usein
todella negatiivisesti toisen ihmisen menestymiseen
työelämässä.

Ovelasti ne vain yrittää livuttaa tuollaista
"luovuta, äläkä yritä saada töitä/älä tee työtä"
kaikessa "rakkaudessa". ;)

Johtuenko sitten siitä, että monet henkisen alan ihmiset
eivät ole pärjänneet kovassa työelämässä
sen herkkyytensä vuoksi
ja katkeruus/kateus iskee kovasti päälle,
ettei muillakaan saa olla asiat hyvin?

Jotenkin sen vain huomaa rivien välistä,
eleistä ja tavasta katsoa,
kun suu suoltaa kauniita sanoja. :coolsmiley:

Factaa on, että niin kauan kuin kehollisessa elämässä
ollaan, on pakko noudattaa kehollisuuden lakeja,
muutoin ihminen on elävä kuollut. ;)

Olen huomannut tuon itsekin ja
kyllä täytyy olla todella pitkällä oleva
ja rakkaudellinen hengellinen/energiallinen hoitaja,
kun kysymys on työstä.

Luovuttamisessakin on kaksi puolta.

Saat sen mistä luovut, kuka sanoi niin, en muista  :angel:
Tai vastaavasti omat sanasi Tulkoon sinulle takaisin kaikki se, minkä lähetät

Faktasi on tosi ja olkoon sinä Asterix elävä todistus hänelle, välittämättä mitä muut ajattelevat. Koska siellä sydämessänne tiedätte mikä on oikein.
Rakkaudella  :smitten:

Tietenkin,
mutta tarkoitan nyt sitä luovuttamista,
mikä palvelee sen "hengellisen" hoitajan egoa. ;)

Esim. minua on kehoitettu usein luopumaan
työstäni, koska se on "egoilua". ;D

Voin lyödä vaikka vetoa, että jos työskentelisin
vaatimattomammassa ammatissa, niin se
ei olisi egoilua, mutta koska olen nähnyt vaivan
ja näen vaivaa paremman mukavan työn vuoksi,
niin se jotenkin ymmärretään egoiluna. ;)

Olen esim. valehdellut joillekin henkisille
hoitajille vaatimattomamman ammatin
ihan vain siksi, että helpottaa huomattavasti
energiahoitojen onnistumista, kun
se hoitaja ei mieti toisarvoisia asioita. :)


Mielestäni moni ei tajua sitä,
että mikään ei tule ilmaiseksi,
ei edes henkisessä kehityksessä. ;)

Pitää sitä vaivautua ja nähdä vaivaa,
oli tähtäimessä sitten korkea asema työelämässä
tai sitten henkisessä kehityksessä. ;)

Ihminen kuitenkin inhimillisyydessään
pyrkii tulemaan paremmaksi oli kysymys
omasta kasvusta tai lähes mistä tahansa
ja aika usein ihminen inhimillisyydessään
haluaa painaa toista alas ollakseen itse
korkeammalla/parempi. :)

Karmasta en osaakkaan paljoa sanoa, kun en tiedä mitä siitä uskoisin.

Kuitenkin jos ystäväsi uskoo siihen, niin sillekkin muistaakseni pystyi tekemään jotakin. Ehkä Te siellä tai joku muu tietää karman neutraloimis "taijan".

Itse tekisin sen ehkä niin että, joka päivä miettisin (2-5min) sallivani itselleni neutraali karman. Tai pyrkisin tekemään puhtaan ja viattoman pienen pyynnön kivan työn saamiseksi.

Onnea hänelle  :angel:

Tuota negatiivisuutta ja kateutta on aina, joskus jopa sellaisessa muodossa ettei sen kylväjä itse sitä huomaa... se on se elekieli (mielestäni). Ja varsinkin kädentaidon puolla (onko henkisenpuolen asia samaa...?)sitä on. Itse olen niin höveli kuulemma, että leipä loppuu kohta perheeni pöydästä  ::) Joskus sitä toki mietinkin, että pitäisi pitää omina tietoina joitakin ammattijuttuja. Mutta toisaalta jokin sanoo vastaan...
... ja toisaalta ajattelen (toivon) etten tule hyväkskäytetyks ja näin ollen leivättömäks  :crazy2:

Kuten täällä on mainittukin,
minkä tahansa työn
voi tehdä valotyönä.

Ja myös jokaisella elämänalalla tarvitaan
henkisiä ihmisiä
toimimaan muille johdattajina.
Näin ollen ei ole hyvää tai huonoa työtä,
kaikki riippuu siitä miten siihen itse asennoituu
-mitä tahansa voi tehdä egoillen
tai vastakohtana
korkeampaa hyvää palvellen
(ja samalla omaakin  :)).

On myös osa itsearvostusta jos haluaa
koulutustaan vastaavan tai hyväpalkkaisen työn.
Itsensä arvostamista on myös se,
jos luopuu työstä
jonka tietää sisäisesti itselleen erheelliseksi,
oli sen palkka tai arvostus
mikä tahansa.

Se että ¨henkiset ihmiset¨ työskentelevät
monipuolisesti elämän eri aloilla,
myös vaikutuspaikoilla,
antaa vakuuttavuutta näillekin asioille
ja todistaa että henkisyys kuuluu kaikille,
eivätkä henkevät tyypit ole vain
¨hurahtaneita hippejä¨.

Juuri näin, Aion!  :smitten:

Ihana Aion että sanoit sen kuten aattelin myös.

Tuommoinen kävi mielessä, että joskus on väärän draivin ajamana päätynyt ihan eri alalle/koulutukseen kuin mitä sydän nyt sanoisi. Pähkin itse tätä, hanskaan kyllä hyvin monenmoisia töitä mutta nyt motiivi on koetuksella. Tiedän menestyväni mitä tahansa teenkin - kaikkeudelle. Palkka tulee riittämään aina, oli se korkea tai matala - tällä sieluntilallani haaveilen vielä muhkeasta tilipussista vaikken sillä mitään välttämättä tekisikään :D muuten kuin sitä tasaisesti jakamalla kuten muutakin energiaa. Tienasin mukavasti mutta luovuin työstä koska en halunnut valita sen virman arvoja, sitä paitsi vääristä syistä meninkin töihin.

Mammallani on menossa rahan kirous - juuri äsken kerroin hänelle niistä "kirouksista" joita olen itelleni langettanut ja joista vapautuu vain ITSE voimansa takaisin ottamalla. Köyhänä olemisen uskon viitta tippuu vain omalla työllä, vapautumalla siitä uskomuksesta jonka on itselleen syöttänyt. Hän istuu kirstunsa päällä ja syö aleruokaa..  :)

Jokainen voi tehdä kuten tahtoo, ei ole korkeaa tai matalaa, hyvää tai parempaa, sen jokainen määrittelee itse ja kirpaisuista huolimatta langat vapauteen on kaikkien katkaistavissa ja voi lentää sinne minne sydän entää.

tv. kahvikoomalainen  :D

Kyllä sen vain huomaa, vaikka se olisi kuinka peiteltyä,
-itseltäänkin.


Ystävälleni on käynyt juuri näin.
Mietin tuota, että hän on luopunut normaali työstä
ja normaali toimeentulosta ja normaalielämästä yli 10 vuodeksi,
joten pitäisi kyllä saada paljon takaisin. :idiot2:

Hänellä on todella paljon normaali elämiskuluista
tulleita velkoja ja hän ei ole koskaan omistanut
edes luottokorttia.

Ihmissuhteissa saa aina takaisin sen, mistä luopuu,
mutta päteekö tuo työelämässä? :idiot2:

En minä tiedä, mutta muistaakseni sinä tiedät. Annoit työsi jollekin muulle ja sait paremman tilalle. Menikö oikein.

Kymmenen vuotta on kyllä valtaisan pitkä aika, joten pään sisälläkin tehtävä on haasteellinen.

Niin tai näin, toivotaan hänelle työtä. :angel:

Projectista olen astunut sivuun,
mutta työstäni en ole koskaan luopunut.

Hiukan tuollainen erikoinen sävy muutoin niin aurinkoisella
Larilla havaittavissa tässä työkeskustelussa
vai ihanko kuvittelen..? ???

Saatta se olla tottakin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt työttömänä ollut lähes 4kk omasta vapaasta tahdosta. Ensi vuoden alussa meinasin alkaa katselemaan uutta työtä. Hieman jänksättää miten käy  :D

Olen aina tehnyt töitä ihan kahdeksannesta luokasta asti nauttien vapaudesta vain lyhyitä aikoja.

Kiroukseen liittyen olisi vielä vähän asiaa, mutta enpä tiedä kehtaanko sitä kertoakkaan

No toivottavasti saat mitä olet tilannut. :)
Vuoden alku on erittäin hyvää aikaa työsopimusten
kanssa, koska vuoden alusta yritykset satsaavat
uudistuksiin, kehitykseen ja kasvuun jne.
kunnes taas vuoden lopulla tilinpäätöskirjat suljetaan
ja sitten juhlitaan. :)


No kerro kun aloitit.
Mahdollisista kirouksistahan tämä topic on. :)

Jos laitan yv:nä hieman, koska aihe on sellainen että vain luulen niin olevan. Tiedossani on vain yksi samoin ajattelevan teksti.

Omien ystävieni kohdaltani voisin vain sanoa, että pitkä aika työttömänä saatta jollain tavaalla lamaannuttaa ihmisen. Sillä kaksi ystävääni makaavat laakereillaan kotona edes tahtomatta tehdä mitään.

Toki ystäväsi ei ole samalainen, vaan tahtoa löytyy

Tarttis varmaan taas miettiä mitä tuo ego ja egoilu on. Minun mielestä  mikään työ ei voi olla egoilua. Ego ei liity työhön vaan se on ihmisten ominaisuus. Siispä mitä tahansa työtä voi tehdä egoilematta. Toisaalta vaikka kadunlakaisija voi egoilla, jos hän tahtoo. Ei siis voi sanoa, että esim. tässä tapauksessa Asterix egoilee, koska on tietyssä työssä.  :idiot2:
Vaan totta on sekin, että ihmiset näkevät asiat valtavan erilailla. Itse olin aikoinaan pöllämystynyt, koska anopintekeleen mielestä olin tosi hieno ihminen, koska olin ylioppilas. Mitä ihmeen hienoa siinä muka on?? Oisko ollu egoilua sekin jonkun näkökulmasta?  :2funny:

En tiedä onko mitään apua ajtuksestani joka tuli mieleeni ystävästäsi, mutta any ways...
Pitäisikö ystäväsi käyttää henkisiä kykyjään "ammattina".Tehdä itselleen "työpaikka" avuillaan. Parantaja.

On tehnyt jo vuosia.  :)
Ei se oikein tahdo elättää.
Ja kysymys ei ole ahneudesta. ;)

Minulla on ollut aaninki jo pitkään, että kaikki na."parantajan" työt sinällään tulevat jäämään pois ja vastaavasti ns.normaalit työt tulevat muuttumaan. Eli nämä kaksi yhdistyy, kun ihmiset tekevät sisäistä kasvua ja oivallusta (itsensä kanssa) ja ymmärtävät, että mikään työ ei ole ilman "parantajan"elementtiä, jos sitä tekee sydämellään, eikä työ ole pelkkä elannon ansaitsemiskeino.
'Sydän ja fyysisyys' yhdistyy yhdessä yksilössä ja kohta ( ;D ehkä menee vuosisata taikka toinenkin) kaikki tekevät vain kokonaisina inhimillisinä ihmisinä elämäntyötään (tai tehtäväänsä, jos sitä tehtävänä pitävät)ja samalla saavat elantonsa ja samalla antavat jotain, eli jakavat läsnäolollaan yhtenäisyyden ja ymmärryksen kokemusta toisilleen ja kohtaamilleen ihmisille ja ilmiöille.
Mikä on kaksijakoisista tunteen valinnoista vapaata.
hetkessä elämistä ja hetkeen vastaamista.

Elämän tarkoituksen löytämistä jokaisesta hetkestä niin sisältäänkin kuin ulkopuoleltaankin, sellaisena kuin se näyttäytyy tässä todellisuudessa nyt.
*sekavaa*  :D

kaikkien on syötävä ja asuttava jossain ja siihen tarvitaan rahaa.Valitettavasti!!!! ;)

Ei yhtään sekavaa, mutta luultavasti aikaa menee tosiaan kauan ennen kuin maailma muuttuu noin ihanaksi. :)

Jotkut tässä ketjussa ovat puhuneet luovuttamista
ja luopumisesta "vastaan taistelusta",
mutta ystäväni tuntien ja todellakin n. 10 vuoden aikana
hän on varmasti kokenut jo, kuinka taistella, kuinka hävitä,
kuinka etsiä muita keinoja ja lähestymistapoja ja
kuinka pettyä, kuinka luopua ja lopettaa "taistelu"
ja aloittaa jälleen.

Nyt puhutaan hänen kohdallaan reilusta 10 vuoden ajasta,
ei puolen vuoden hassusta "vapaalla olosta". :uglystupid2:

10 vuotta on pitkä aika kokeilla mitä ihmeellisempiä asioita
niin hyvällä kuin pahalla ja luovuttaa ja olla tekemättä mitään.

Ystäväni kuvaa tuota 10 vuotta vankila-ajaksi,
hänen mielestään oikeilla vangeilla tosin
on paremmat olot kuin hänellä.

Tuo mielestäni kuvaa hyvin, miten syvällä hän on käynyt
ja joutunut miettimään kaikki vaihto-ehdot.

Mielestäni nämä luopumisen ehdottelijat voisivat
myös kertoa, kuinka työnantajat tulevat kotoa
hakemaan töihin, kun itse ei tee mitään asian eteen. ;)

On ihmisiä elänyt ennen rahan orjuutustakin.
Kuusen alle vain asumaan. Ei eläimilläkään ole maaomistuksia ja silti ne elävät.
Sitten voi jokamiehen oikeuksilla kalastaa, marjastaa, jyrsiä puunoksia, käpyjä ja villivihanneksia.
Luonto pitää kyllä huolta. :)

Kun keho on tarpeeksi puhdas, ei kylmäkään haittaa!
Mallia voi ottaa myös idolistani Kati Sinenmaasta joka rakensi metsään irtokivistä talon ja dyykkailee roskista ruokansa! Wau!
http://www.geocities.com/sinenmaa/vinkit.html

 ;D Ja sadevettäkään ei tarvitse kasveilta ja eläimiltä
enään varastaa, kun omaa kustakin voi juoda. ;D

Milloinkahan tämä henkisyys hössötys menee jo niin pitkälle,
ettei ihminen saa olla enää edes olemassa?

Odotellen milloin Laken henkisyys on siinä kantimissa,
että luopuu tietokoneesta siellä kuusen alla. ;D

Tuli tuosta 10vuoden vankila ajasta mieleen 'ehdottaa kirjan lukemista (jos kiinnostaa  ;))

Viktor E.Frankl:Ihmisyyden rajalla

Muuten tämä Frankl on (ollut) Wieniläinen .. ja sieltä löytyy samalta kadulta kuin Freudinkin... kotipaikkansa...  :)

Kiitti. :)
Onko se sellainen kirja, että voin ostaa
hyvillä mielin sen ystävälleni joululahjaksi?

En kuitenkaan halua tuottaa hänelle entisestään
pahaa mieltä painostamalla tai muistuttamalla ikävistä asioista.

Kyllä sadevettä mielestäni voi juoda, kun eläimetkin niin tekevät.

Oma kusi sen sijaan saattaa jopa riittää varsinaiseksi ravinnoksi.
http://www.hps-online.com/urine_fasting.htm
Sehän tehostaa sitä rakkauskehoon/valokehoon puhdistautumista ja muuttumista siten ettei kylmäkään enää kangista. Tuota menetelmää monet valoravintoon siirtyneetkin suosittelevat! Pitää vain tarttua kuppiin, "avautua valon kanavaksi" ja antaa valon virrata. Kippis!
(http://www.barbarawood.com/guestbook/images/smilies/cheers.gif)


?? Nykyajan menohan sitä olemassaoloa enemmän estää?


En valitettavasti ole vielä päässyt kuusen juurelle kun perhe ei ole vielä ihan ymmärtänyt ideaa. :D Käy se Sinenmaakin kirjaston koneelta netissä vaikka metsässä asuukin.

Hmm... vaikea mennä varmaksi sanomaan... tuli vain tunne, että voisi olla koskettava kirja. Sitä ei oikein enää saa kuin antikvariaateista, tai uutena pokkarina.
http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9511178865 (http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9511178865)
Kuvaus
Itävaltalaisen psykiatrin kiihkoton, syvästi koskettava kuvaus keskitysleirien elämästä ja kokemuksista, jotka johtivat logoterapian kehittämiseen. Viktor E. Frankl (1905-1997) joutui toisen maailmansodan aikana vuosiksi keskitysleiriin. Keskellä mieletöntä ihmisarvon riistoa hän alkoi pohtia, mikä saa ihmisen pysymään järjissään äärimmäisissä olosuhteissa, miksi toiset selviävät paremmin kuin toiset. Hän päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli, pystyikö löytämään tarkoituksen elämälleen. Ihmisyyden rajalla kuvaa keskitysleirien elämää sekä esittelee Franklin kokemustensa pohjalta kehittämän psykoterapian muodon, logoterapian. Sen keskeisiä ideoita on motivaation löytäminen elämälle ja ihmisen perimmäinen valinnanvapaus kaikissa olosuhteissa: vapaus valita itse omat reaktionsa, oma suhtautumisensa olosuhteisiin.

Itse luin nessupaketin kera kirjaa... Minulle se oli hyvin koskettava ja avaava...

http://www.ennenjanyt.net/4-02/nurmela.htm (http://www.ennenjanyt.net/4-02/nurmela.htm)

Mutta mieti... sinä tunnet ystäväsi.  :)

Kiitti Mirjam!  :smitten:

Itselleni laitoin heti tilaukseen.
Voinhan antaa ystävälleni jotain piristävää
lahjaksi ja sitten "lainata" ikuiseksi ajaksi
kirjan hänelle. :)

En halua jouluna muistuttaa häntä hänen tilanteestaan.
Hän varmasti miettii sitä muutekin korostuneesti,
joten ajattelin antaa hänelle jotain sellaista,
mikä saa hänet hetkeksi unohtamaan kurjat asiat. :)

Hyviä pointteja Asterix.

Minut on kutsuttu töihin kahdesti hakematta mihinkään tiettyyn työpaikkaan, mutta aikojen päästä kuikuiltuani, ja silloinkin "jouduin" maailman opettavaisimpaan kokemusmelskaan. En oo valmistunut enkä seksikkäällä alalla, ehkä aikanaan hakiessani kyllä aidosti innostunut. Siinä olet oikeassa että ovelta ei tod. näk. tulla töihin hakemaan? Se kuitenkin olisi mahdollista jos joku kaveri päättäisi kysyä osakkaaksi tms. edellyttäen että haluaisin mukaan myös aidosti itse. Oon kuitenkin 100e köyhyysrajan yläpuolella ihan mielelläni. Voisin ryhtyä yrittäjäksi puolelle tusinalle eri toimialalle muttei ole sitä aitoa halua. Mutta ei sitäkään mikään ulkopuolinen päätä puolestani. Mie vaan annan olla hörhöilyn piikkiin nyt tästä eteenpäinkin enkä tee asialle tällä puheella mitään, hoksaan sitten aikanaan sen paikan tai luon itse sen työn joka on se mikä eroaa kaikista muista siten että haluan oikeasti tehdä sitä. Enkä tiedä miten se muilla menisi. Kaikki on mahdollista eikä mikään mahdotonta.

10 v on pitkä aika ja se mammani köyhyysvankilakompleksikin on kestänyt varmaan 30-40vee. Hän murtautuu aikanaan varmaan siitä kehästä pois tai sitten ei, hänellä on alla nycklar kuten meillä kaikilla.

Vuosikausia sinkkuna ollut, siitä koskaan hötkyilleenä, baareissa käymättömänä ollut kaverini haettiin yhtäkkiä tyyliin kotiovelta, seurustellut nyt vuosia.

Luopuminen tai vastustamisen lopettaminen voi olla myös se että antaa olla. Juttu piilee kuitenkin enemmän sydämessä kuin tekemisessä tahi tekemättömyydessä? Luulen, uskon, en tiedä.

Kiinnostaisi kuulla häntä ja aatoksiaan.

Minulla tuo kirja herätti monenlaisia tuntemuksia. (sorry jos hiukan nyt menee off topic  :-[ )
Toisaalta omat suuretkin kivut ja murheet tuntui pieniltä ja tuntui, että marttyyriin viittaan minulla ei ainakaan voisi olla 'oikeutta'  ;).
Mutta toisaalta tuli myös tunne, että meillä jokaisella on oma "keskityslerikokemuksemme" emmekä koskaan voi mennä vähättelemään toisen tuskaa ja kärsimystä. Emmehän voi tietää, miten syvällä toinen käy ulospäin ehkä pieneltä näyttävässä elämän tapahtumassaan. Pieneenkin voi peilata suurta ja kokea suurta.

Omasta kokemuksestani voisin vielä kertoa
että minulla on takanani vuosien
¨vankila¨ siitä mitä minun piti tehdä
ja samalla mitä en voinut tai saanut tehdä.
Se oli samalla elämäni opettavaisimpia asioita.
Todellinen elämänkoulu.

Ilman tuota ajanjaksoa en olisi
ollut pakotettu etsimään niin syvästi
henkisiä asioita elämääni.
Ilman tuota kokemusta
elämäni olisi nyt paljon tyhjempää.
Ilman sitä mitä luulin haluavani
ja mitä rakastan silti edelleen,
olisin tuhlannut paljon enemmän aikaa
ennen kuin olisin oppinut
muutaman erittäin tärkeän läksyn.

Ja miten tämä päättyi?
Henkisessä ahdingossani
etsin tietoa ja sisältöä elämääni,
tutkin itseäni pohjia myöten
(ja se jatkuu).

Vuosikaudet yksinäisyydessä
ja äkkiä löysin sen,
reitin eteenpäin.
Ymmärsin mikä karmallinen läksy
tuossa ajassa oli ollut
ja kuinka turhaan olin kärsinyt.
Löysin tien, joka meni helposti
ja nopeasti eteenpäin
ja jonka lopputulos on sama
ja vielä enemmän
kuin olin tavoitellut.

Asia tarvitsi oikean ajan ja paikan
toteutuakseen
aivan toisella tavalla
kuin olin pienessä mielessäni
kovalla tahdollani päättänyt.

Kun totesin,
¨Tapahtukoon sinun tahtosi¨,
ja heittäydyin Korkeimman johdatukseen,
asiat alkoivat edetä omalla painollaan
oikeaan suuntaan.

Silti en käske
heittäytyä lepäämään laakereille
ainakaan kovin pitkäksi aikaa
(pieni mietintätauko siitä,
mikä asia on nyt fiksautunut mieleen
olisi tosin paikallaan).
Eteenpäin kannattaa pyrkiä aina.
Ehkä ystäväsi ei ole nyt oikeassa ajassa
kokonaisuuden suhteen,
tai oikeassa paikassa
tai hän ei ole vielä oivaltanut jotakin
jääräpäistä osasta itsestään
joka pitää kiinni vanhoista ajatusmalleista/vastoinkäymisistä?
(omien vanhempienkin/isovanhempien asiat siirtyvät helposti
jälkikasvuun).
Ilmeisesti elämänsuunnitelmassaan hän on valinnut
tämän jakson elämässään,
jotta tietäisi mitä se on.

Uskoa ja Luottamusta ystävällesi!

Minua rupesi tänään kiinnostamaan "Tapahtukoon sinun tahtosi", josta olen koettanut keskustella muutaman kanssa. Sanotaan oli tilanne työn puute (josta en kärsi) tai sielunkumppanin puute (hmmmm..) niin onko tämä "Tapahtukoon sinun tahtosi" todella ratkaisu?

Nimittäin kun sen sanoo, jonkun pitäisi kyllä kuulla - siis jos olet uskonnollinen?

Kukin tietää oman kurimuksensa jälkeen mitä on oppinut, mutta kyllä minäkin olisin kauhun partaalla jos JOKU asia mitä perusjuttuna pidetään, mättäisi 10 tai 20v.  ::)

Jostain luin, korkein tahtosi itsellesi on Jumalan tahto sinulle. Olisko noin? [/i]

Tuon Luojamme tahdon tapahtumisen voisin ainaski itse sanoa niin että heitän ilmaan sen mitä aidosti toivon ja jätän sen, miten ja koska se toiveeni ilmentyy sitten jumaluutemme järkkäiltäväksi, ja vielä siten että se juttu menee kokonaisuuden kannalta parhain päin, kun eihän tässä kukaan yksin itselleen mitään tee tekemättä sitä myös Itselleen, kaikkeudelle. Se on kuitenkin aika ajoin haasteellista todella saada selville että egommeko örisee vai oma sydän sittenkin.

Ilman muuta voin myös mennä ilman että luovuttaisin Luojallemme siinä vaiheessa ohjia, ja muutaman seinäänkävelyn ja mutkan kautta oon oppinut taas lissää, ei siis sekään oo paha vaan antaa lisämausteita. Kaikki vaihtoehdot ovat oikein, mutkien kera tai ilman, se Luojamme tahdon mukaan tapahtuminen vaan tahtoo suoristaa mutkat.

 :)

Eli ei ole oikein tehdä sitä mikä ei ole Luojan tahto, tai se on vaikeampaa. Mutta moni ihminenhän elää aineen maailmassa ja pitää vaikeuksiaan.. normaalielämänä. "Elämä vain on sellaista". En osaa vielä sanoa lopullista mielipidettä, sillä minusta henkistä/ uskovaa ihmistä vastaavasti koetellaan, niin että kumpi on .. suorempi tie? Helpompi?

Tulisiko Asterixin ystävän tulla uskoon, ja sitten, luovuttaa ohjat Luojalle?

Niin ja siis todella, ego/ sydän,  ilmeisesti Jumala asuu sydämessä ja ego jossain.. päässäkö?  :jousimies:

Niin.. mistähän se mahtaisi johtua, kukahan hänen ajatukset valitsee..  :idiot2:

Juu, toki, itsehän me ajatuksillamme ja asenteillamme muokkaamme kohtaloamme.
Mutta kylläpä uskoa siihen koetellaan!

Kiroukselta ainakin tuntuu, kun positiivisesti ajattelee, parhaansa tekee ja yrittää ja silti menee, myös itsestään rippumattomistakin syistä, pieleen kaikki.  :crazy2:

Kutsutko sinä tätä positiiviseksi ajatteluksi?  ???

Olen ajatellut varsin positiivisesti; vaikeudet ovat kehittymistä varten, ja kysynyt aina, mitä voin tästä oppia, kestänyt ja venynyt, sitkeästi hymyillyt ja hyväksynyt, tehnyt parhaani ja ylikin, työstänyt, hakenut apua asiantuntijoilta, luottanut, että kyllä kaikki järjestyy...

Mutta eipä ole järjestynyt.
2,5 vuotta on kaikki mennyt mönkään.

Paljon olen tästä kaikesta oppinut. Olen toki kiitollinen siitä.
Mutta väsyttää jo. Ois loma tarpeen..
Edes viikko ilman minkäänlaista katastrofia, kiitos!  :buck2:

News flash: Vaikeuksista ei ole kenellekkään mitään hyötyä.

Rakastatko itseäsi? :coolsmiley:

Itseni rakastamista olen viimeaikoina arvioinut lähinnä sen perusteella, mitä elämä heijastaa -
On vielä KIrkastettavaa mulla.

Olen huomannut, että kun elämää rakastaa, elämä rakastaa takaisin.

On vaan niin pirun vaikeeta rakastaa vaikeuksia.
Ainoa näkökulma niiden rakastamiseen on se nimenomainen kehityshyöty, jonka niistä voi löytää...

Ikitosi, jos on suhteesta kyse, heitä yli laidan ja unohda. Smailia.  8)

As mutch as u love your self, that mutch u will be loved...
itsensä rakastaminen on itsensä vapauttamaista ja parantamista, thats all.

Joillakin ihmisillä on sellainen kummallinen käsitys, että vaikeudet jotenkin jalostaisivat ihmistä... hörön lörön.

Vaikeudet ovat harhoja omassa päässä ja kun sille omalle päälle antaa anteeksi eli rakastaa sitä niin harhat sulavat ja katoavat ikuisesti pois  :o

Jaapa jaa. Mulla on kyllä elämänpolku yhtä pään hakkaamista seinään, mutta onneksi on Luoja antanut kovan pään. En kylläkään koe, että vaikeuksia pitäisi jotenkin hurjasti rakastaa. Mun mielestä ne pitää vaan hyväksyä osana elämää ja antaa niiden mennä ohi. Vähän niinku myrskytuuli tulee, riepottaa ja menee. Ei tuulenkaan vihaaminen tai rakastaminen mitään hyödytä, mutta sen noteeraaminen ja siihen reagoiminen auttaa sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Se kyllä helpottaa elämistä. ;)    :D

Mielettömän hyviä uutisia ystävästäni! :D

Hän sai kutsun työhaastatteluun erääseen kansainväliseen
ja hyvin tunnettuun yritykseen, ulkomaille,
ja jos nyt vähän enemmän paljastan niin
Itävallan toimistoon. :coolsmiley:

Kysyin parilta tutultani, tietäisivätkö
he jotain virkaa/toimia hänelle,
jossa hänen luontaiset kyvyt ja koulutus
olisivat parhaimmillaan.

He ovat tavanneet hänet kerran, kun hän vieraili
kutsustani luonani Wienissä, kun hän auttoi
muuttotouhuissa minua.

Lähetin hänen CV:nsä heille ja
nyt hänet kutsuttu Wieniin työhaastatteluun
heti uuden vuoden jälkeen. :D

Minusta hän on todella ansaitsee tuon työpaikan
kaikkien näiden vuosien jälkeen. :)

Onnea ja enkeleitä mukaan hänelle haastatteluun! :smitten:

Rahan orjuutus...jep jep!!!! Raha itsessään ei koskaan ole ongelma, vaan se kuinka sitä hankitaan ja kuinka sitä/sillä käytetään väärin.

Rahaa nykypäivänä käytetään VALLAN välineenä ja saadaan, moni ihminen suistumaan raiteiltaan. Kun sitä on vain sen verran, että saa laskut maksettua ja pystyy leipänsä hankkimaan, niin minulle tulee ainakin tyytyväinen olo. Ajatelkaa, jos olisi miljoonia, ei varmasti olisi ONNELLISUUTTA, jota henkisen tien kulkeminen tuottaa ::)

No mikä estää kulkemasta henkistä tietä,
vaikka olisi miljoonia? :idiot2:
Onko henkisen kehityksen tiellä jokin tulo/varallisuus raja? :idiot2:
Mitätöivätkö rahavarat ja henkisyys toisiansa? :idiot2:

Minun mielestäni kateus tulee jonkun, esim. rahan himosta,
ja mielestäni se jokin asian himoitseminen voi
johtaa aikamoiseen henkiseen syöpään,
oli varallisuutta tai ei. :)


Aika jännä ilmiö. :)
Kun kirjoitin, että ystävälläni ei ole työtä
ja sen mahdollisista syistä, niin tähän ketjuun oli antamassa
mielipidettään yksi jos toinen. :idiot2:

Heti kun kirjoitin, että ystäväni on kutsuttu ison kansainvälisen
yrityksen haastateluun, niin koko topic tyrehtyi
ja olen tähän mennessä ainut, joka on toivottanut hänelle
onnea haastatteluun. :)

Muistaakseni puhuit kirouksesta joten olikohan se tehtävä jollakin tasolla suoritettu kun sai sen haastattelupyynnön :) Niinhän se menee usein "ei-korruptoituneissa" maissa että suhteilla päästään ihan mihin vaan, täällä Suomessa esim. hallitsevat hyvävelikerhot jossa päätetään kaavoituksesta ylennyksiin (tiedän että nyt puhutaan Itävallasta), en osaa sanoa onko se hyvää tai pahaa, se vain on semmoista. Ja loistavaa että noin pitkän työelämästä poissaolemisen jälkeen saa tuon mahdollisuuden. Miten näet nyt sen kirouksen, tai nyt äkillisesti olosuhteiden muututtua, miten hän sen kokee? Kun minulta poistuu murhe olen hetken häsessä kun ei ole mitä märehtiä, aivan kuin olisi sokeririippuvainen.

Suhteillahan kaikki menee. :)
Siksi on olemassa käsite networking,
olisiko verkostoituminen suomeksi?

Suomessa halutaan olla niin yksin, että tuollainen kauhistuttaa.

Sen hyviä puolia on se, että kun ihmisen tuntee ja tietää,
niin häneen luotetaan enemmän kuin kuin tuntemattomaan,
joka on aina enemmän isompi riski yritykselle palkata. :)

Sen huono puoli on se, että jos ihminen ei ole kovin
kummoinen sosiaalisilta taidoiltaan, niin
jää helposti ulkopuoliseksi.

Ystäväni on aloittanut ottamaan selvää ko. yrityksestä
ja sen toiminta tavoista ja ohjelmoi itseänsä tulevaan
haastatteluun.  :)
Hän on todella innoissaan uudesta haasteesta elämässään
ja on aloittanut henkisen opiskelun muutosta varten. :)
Onhan se todella iso muutos.

Häntä ei tahdo saada edes jouluostoksille, kun hän
kaivaa netistä tietoa ko. yrityksestä ja työstä.  :D ;D

Olen tosi iloinen hänen puolestaan. :smitten:

Toimit myytinmurtajana!

Haa, pidin sitä suhteilua sittenkin kyseenalaisena vaikka luulin olevani neutraali. Koulutus ja työkokemus ei likikään aina kerro kyllä kaikkea, sikäli suosittelijat ovat hyvä juttu. Mutta tiedätkö, lehmänkauppoja ja semmoista. No, mutta se ei kuulu tähän, ja kylläpä vaikka nepotismin tyyppiset ilmiöt palvelevat tätä mualimaa omalla tavallaan.

Töihinpaluussa on varmasti isoja henkisiä muttia jotka muuntaa pois, mutta energiaa on nyt varmasti vaikka muille jakaa.  :-* Ihan jees joululahja  8)

Networking on omasta mielestäni paras tapa nykypäivänä saada työpaikka.Itse sain työpaikan niin ja itse päässyt kaks kertaa suositteleen tuttja tyyppejä samaan työpaikkaan.Onhan totta että on helpompi ottaa töihin henkilö jonka joku valmiiksi tuntee. :)


Kaikki positiiviset ajatukset ystävällesi tulevaan. :smitten:

 ;D Tuon myyttien ja uskomusten murtajan osaan olen
jo tottunut ja kolhut ja iskut eivät enää tunnu! :2funny: ;D

Hyvä sentään, että itseironia vielä toimii..  ::) :2funny: ;D

Itävallassa on aivan normaalia, että siellä suositaan
sukulaisia, ystäviä ja tuttavia. :)
Jos siellä ei tunne ketään ja haluaa töihin, niin
kyllä he kysyy, minkälainen suhdeverkosto
sinulla on tarjottavana työhösi
ja miettivät kuinka hyödyllinen se on ko. yritykselle
liiketoimia ja investointeja ajatellen. :)

Avioliitto jonkun nimekään suvun jäsenen kanssa
voi taata menestyksen omalla uralla.
Tästä hyvänä esimerkkinä
kuuluisan Itävaltalaisen kristallisuvun jäsenen
Fiona Swarovskin ja Karl-Heinz Grasserin avioliitto. :)

Grasser on poliitikko, jota kaikki inhosi
ennen hänen avioliittoaan Fionan kanssa.
Nyttemmin hän on sitten menestynyt poliitikon
urallaan. ;D

Fiona on Itävallan Paris Hilton. :)

Näin on. :)
On se luotettavampaa palkata joku, jonka tuntee. :)

Välitän positiiviset ajatuksesi ystävälleni. :smitten:
Menestystä myös sinulle työssäsi. :smitten:

Juu ei se ole este, onko miljoona vai ei, jos kulkee henkistä polkua, mutta helpompi on turvautua rahaan, jos sitä riittää yllinkyllin. Itse jos voittasin LOTOSSA, laittaisin 1/4 osan LASTENRAHASTOON, toisen puolikkaan 10 vuoden SÄÄSTÖTILILLE ja lopuilla, oma talo ja auto. Minulla on selvät sävelet elämässä, ei tarvitse miettiä, koska kaikki on selkeää, kuin kirkas vesi.Minäkin olen ystäväsi puolella, että hän saisi, kyseisen työpaikan :smitten:

Olet tyytyväinen siihen?

Voi Asterix ja ystäväsi!

Olenpa iloinen ystäväsi puolesta, ihan huippua! Onko hän ollut jo haastattelussa? Kerrothan sitten meille miten asia etenee :).

Asutpa muuten ihanassa kaupungissa, tulipa pyörähdettyä siellä 1,5 vuotta sitten muutaman päivän reissulla ja toivon pääseväni uudelleen ajan kanssa.

Ja olen pahoillani omasta puolestani että onnitteluni tulee näin myöhässä, menetin kiinnostukseni tähän ketjuun kun se alkoi rönsyilemään :P. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;).


 :smitten:

 :D

Ystäväni on ollut jo haastattelussa ja he ovat erittäin
halukkaita palkkaamaan hänet. :)

He pitivät hänestä hyvin paljon ja hänen luontainen
karismansa ja lahjakkuutensa sopii kuin nakutettu ko. työhön,
joten hänen pitkä työttömyysaika ei haittaa,
koska ko. työhön tarvittavat asiat ovat hänen persoonassaan
ja joka päiväisessä elämässään ihan luonnostaan. :)

Hän on todella ansainnut tämän työpaikan. :)

Hänen täytyy vielä käydä läpi joitain yksityiskohtia
yrityksen toimitusjohtajan kanssa työn kuvasta ja sitten
he mitä ilmeisemmin allekirjoittavat sopimuksen
ja työ alkaa sitten heti ensi kuussa. :)

Välitän tuon lähettämäsi positiivisen energian hänelle. :smitten:

Onneksi olkoon! :angel:

Ou jee, aika makeeta  :P

 :smitten:

Minä olen ymmärtänyt, että jos joku asia ei ole onnistuakseen, vaikka parhaansa yrittää - oli se sitten vaikka CV:n kirjoittaminen, lähettäminen tms. - niin se on selvä merkki, ettei sen kuulukaan tapahtua. Silloin asia tulee vain hyväksyä ja päästää irti kaikilla tasoilla (helpommin sanottu kuin tehty  :)), koska väkisin se ei missään tapauksessa tapahdu.

Olisikohan selvännäkijä ystäväsi kohdalla nyt tilanne, ettei hän näe metsää puilta, kun on itse liian lähellä? Onko hän yrittänyt selventää asiaa esm. Tarottien, I Chingin tms. taholta?

Ystäväni on ihan hyvässä ja selkeässä tilanteessa. :)
Kiitos kun et sotke negatiivisia
energioita asiaa sekoittamaan epäilyilläsi. :)

Uuups....mitä tästä opimme, kannattaa lukea muutkin kuin ensimmäinen sivu, ennen kuin vastaa  ;D Vastatessani en ollut lukenut ystäväsi onnen "potkusta" - sorry! Hieno homma!