Astro Foorumi

Onko kukaan havainnut, että Paula B:n surmaaja-aviomiehen
etunimikaimat olisivat keskimääräistä useammin väkivaltaisia?

 :o

Mikäs sen miehen nimi olikaan? En muista yhtään, mie luen niin vähän noita iltapäivälehtiä..

Jarmo Björkqvist

Olen miettinyt paljon nimien vaikutusta eri elämän
alueille ja siitä on tehty aika monta tutkimustakin,
että esim. hyvällä, sointuvalla nimellä
voi menestyä paremmin esim. työelämässä
kuin koulutuksella/osaamisella. :)

Hyvä nimi siis antaa paljon myös anteeksi. ;)

Olen kuullut, että nimet aiheuttaisivat
tietynlaisen auran/energian ihmiseen,
jossa sitten kaikki hyvä/paha tapahtuu.

Suomalaisista miehen nimistä myös Juha
löytyy joka murhamiehistä ja väkivaltaisuuksista tuomituista.

Kaikki Juhat, jotka  siis itse tiedän, omaavat jonkin asteisia
ongelmia psyykkeessä ja ihmissuhteiden kanssa.

Tiedän ainoastaan yhden Juha-nimisen, joka
tiettävästi ei ole väkivaltainen.

Tämä ei ole sitten minkään yleistys Juha-nimisistä.

En tunne yhtään ongelmaista Juhaa. Minusta tässä ajattelussa on jotain taikauskoista, en edes sanoisi että ikävät miehet/ naiset yleensä olisi tietynnimisiä. Ei todellakaan.

On hiukan samansuuntaisia kokemuksia Juha-nimisistä.
On tosin vaikea kuvitella, että esim. Juha Mieto olisi
aggressiivinen, vaan mistäpä häntä voi varmuudelle tietää.
Olisi kiva kuulla, mitä mieltä ollaan esim. Heikeistä.
Omasta mielestäni Heikit ovat hämmästyttävän suuressa
määrin ennustettavia, mitä tulee heidän reaktioihinsa
erilaisiin tilanteisiin. En viitsi kuitenkaan johdatella...

Tunnen yhden väkivaltaisen Heikin, ja sen perusteella kaikki Heikit eivät ole minusta hulluja, eikä myöskään.. T:t.  :knuppel2: Nimi ei ole minusta koskaan ollut merkitsevä tekijä, astromerkki enemmän tai joku Pluton neliö tms. Tai Marsin.

Niin..
Jostain syystä aina kun on kysymys jostain häiriköstä tms.
niin poikkeuksetta sen nimi on Juha
ja vielä useimmin
-kauhea, voiko näin sanoa, mutta sanon nyt kuitenkin, :P
jos niillä on joku hiukan juntti sukunimi,
niin sitä suuremmalla mahdollisuudella ne on kunnostautunut
jossain aggressiivisuuden alalla.

Siis vain nyt oma huomioni.. ;)

Tunnen pari Heikkiä ja he ovat molemmat hirmu helppoja
ihmisiä. :)

Tunnen useamman Jaakon ja he kaikki ovat hyvin hauskoja
seuramiehiä. ;D

Kaikki tietämäni Tiinat ovat hevoshulluja. :D

Kampaajien nimi on tosi usein Katja. ;D

Oletkos huomannut, että aika usein erikoiset piirteet
omaava henkilö omaa myös erikoisen nimen? :)

Kuinka meillä voi olla päinvastainen kokemus jopa Heikistä? Onko meidät luotu tarkoituksella vastakohdiksi?  :coolsmiley:

En tunne yhtään hevoshullua Tiinaa, vaikka paljon hevosihmisiä tunnenkin. En löydä yhtään lainalaisuutta tästä nimi-asiasta. :angel:

Jos ajattelen vaikka nimiä Mira, Asta, Saara, Minna, Kalle, Ville, Teppo, Mikko, Petri.. ei tule mitään yhteneväistä.. - tai sitten Peter Mike Paul Jim Chris.. edelleen..Mark Richard Anne Steven Paula Hanna paitsi, Mikot saattaa olla kilttejä perhepoikia. Niistä tulee mieleen 3

Mmmm.. ehkä se nimen saundikin on tärkeä, ainaskin mulle..
En hirveämmin perusta miehennimistä joissa on kaksi tavua ja kolme tai neljä kirjainta es. Tomi, Aki, Kari jne
mutta kaksi tavua ja viisi tai useampi kirjain on jo mukavamman kuuloista, siis minun korvaani: Janne, Markku, Antti jne..

Nimenkantajista en nyt tiiä..

Noista sukunimistä..en tiedä on Gerdt, Björkqvist tai Valjakkala miten juntteja sukunimiä, ainakin kuulostavat vähän harvinaisemmilta..

Hm, ulkomaisissa (miehen) nimissä ei mielestäni 2-tavuisuus haittaa mutta joo.. 4-kirjaiminen on ehdottoman epäilyttävä.. entäs jos menee ihan överiksi ja on vaikka 7 tai 9 kirjainta..

Mielestäni hämmästyttävän usein Heikit ovat sellaisia,
että heidän on erityisen vaikea kestää tappiota ihan
missä tahansa.
Ehkä tuo häviämisen "tavanomaista" voimallisempi vihaaminen
vie Kova-Heikin F1-mestaruuteen Kimin alkoholismin(?) pahentuessa...
Toivottavasti kuitenkaan se ei saa Kovalaista ottamaan
tarpeettoman suuria riskejä!

Tuota puolta Heikeistä en ole päässyt näkemään,
mutta nyt kun mietin, niin ne ovat suurimmaksi osaksi
mukana jonkinlaisessa kilpaurheilussa.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/think.gif)

Pitääpä mennä seuraamaan heitä siihen tilanteeseen. ;)

Miekin tunnen henk. koht. erään urheilevan heikin. On vaan kovin nuori vielä, kauris  :aurinko: . Mutta en kovin syvällisesti tunne, aika suoraan ainakin toistaiseksi on sanonut mielipiteitään, hiemain epäluuloisen oloinen tyyppi. Mutta ihan ok ja huumorintajuinen.

Niin ja noita jarmoja oli entisessä työpaikassa kaksinkappalein, oikein huplattajia ja jutun kertojia olivat molemmat, ei kummastakaan uskois väkivaltaiseksi. Jälleen en sen paremmin tunne, kuin työelämän kautta. Toinen  :aurinko: :rapu: ja toinen  :aurinko: :kaksoset:

Tiedän erään Jarmon, joka on/oli pedofiili ja työskentelee/-li
lastensuojelun parissa ja se jäi kiinnikin siitä,
mutta se "painettiin villaisella".

Eikös se Suomen kuuluisin pedofiili ole myöskin Jarmo?
Jammu Siltavuori?

En yleistä vielä kahdella nimellä,
mutta Jorma/Jarmo niminä minun mieleeni nostattaa
kuvan hiukan limanuljaska miehestä. :P

Tulee ihan Yrjö mieleen. ;D :2funny:

Antti Veikko Ilmari Siltavuori s.29.10.1929

En tiedä onko sellaista kuin "nimenvaihtoleikki" olemassa,
mutta kerran erään kaverin kanssa kokeiltiin sitä.
Otat siis itsellesi kaverin etunimen ja päinvastoin.
Vaikutus voi olla joskus yllättävän dramaattinen.
Ja saattaahan siinä oppia myös tuntemaan toista vähän
syvällisemmin...

 :o

Nimen vaihto on draamattista!

Suomessa oli 70 ja 80-luvuilla sellainen politiikka,
että tietynlaiset nimet eivät olleet "sopivia"
ja kun muutimme äidin kanssa äidin kotiin
ja äidin uuden avioliiton
myötä pysyvästi Suomeen, niin oma nimeni
oli jokin kauhistus ja viranomaiset muuttivat
sen pariinkin otteeseen.

Muutin 90-luvulla takaisin oman alkuperäisen
nimeni, koska sitä identiteettikriisiä ei pysty
kukaan käsittämään. :'(
Vasta tuolloin oma nimeni alkoi olla yleisesti "sallittu",
vaikka silti edelleen monille tuntemilleni
esim. suomeen muuttaneille venäläisille
suomen viranomaiset vääntelevät aivan ihme nimiä! :uglystupid2:

Minulla on vieläkin esim. suomen ajokortti eri nimellä
kuin kela-kortti tai suomalaisessa passissa oleva nimi.
Myös joitain luottokorteja 2:lla eri nimellä ja
suomen passi eri nimellä kuin ranskan passi.

Syy, miksi olen nyt suomessa käymässä, niin
tuon naimisiin menon vuoksi minun
pitää hoitaa kaikki asiakirjat ja ID:t samalle
nimelle. Siis tälle omalle tyttösukunimelleni
ja sen jälkeen voin vaihtaa kaikki samat helvaton
asiakirjat uudelle sukunimelleni! :tickedoff:

Ette voi kuvitella, mikä tunne on olla sen niminen
kuin itse tuntee olevansa!

Tässä on varmasti yksi suurimmista syistä,
miksi minulla on niin paljon antipatioita
suomea kohtaan.

Se on aika iso juttu,
kun oma identiteetti varastetaan. :tickedoff:

Luulen, että nimet kyllä kertovat millaisiksi ihmiset tulevat. Tietysti muut asiat vaikuttavat. Itse olen ainakin huomannut jotain asioita nimestäni, joita muuten tuskin huomaisin.

entäs se, kun jotkut nimet ovat oikei tosi suosittuja? Kuvastaako ne jotain, mitä ihmiset kaipaa?
Moni  tuttu on antanut lapsilleen nimiä, Noora, Roosa, Anni, Jesse, Veeti ja mitähän niitä huippusuosittuja nimiä nyt onkaan.
Entäs sitten jossain vaiheessa olivat kaikki sarit ja jarit ja susannat. Jokalähtöön löytyi niitä.

Olen itsekin ihmetellyt, että mitä järkeä on muunnella viranomaisten toimesta esim maahanmuuttajien nimiä. Olen ollut töissä paikassa, jossa asioi paljon venäläissyntyisiä ihmisiä. Näille ihmisille olisi pitänyt tehdä virallisia tärkeitä asiakirjoja, joissa EHDOTTOMASTI pitää olla nimi  oikein kirjoitettu. Yritäppä siinä sitten arpoa, että mikä niistä nimistä on oikea, jos esim. passissa on eri nimi kuin muissa asiakirjoissa, ja henkilö itse ilmoittaa nimekseen jotain ihan muuta...
Vai onko suomen virastoissa tosiaan niin toheloa porukkaa, ettei vaan viitsitä tarkistaa, onko nimi oikein kirjoitettu omiin papereihin. Kunhan on jotain sinne päin...
Toisaalta on kyllä varsin todennäköistä, että virhe on tapahtunut jo venäjän puolella, esim. kun on kirjoitettu nimeä asiakirjoihin länsimaalaisin kirjaimin kyrillisten sijaan.
*****

Tiedän eräät pieninä huostaanotetut sisarukset (äidin omasta tahdosta omien mielenteerveysongelmien ja vaarallisen ex-miehen vuoksi), joita heidän äitinsä oli kutsunut näiden kauniilla ja sointuvilla toisilla nimillä, etunimien ollessa perinteisen suomalaiset. Kun lapset päätyivät toiseen sijaisperheeseensä, päättivät sijaisvanhemmat alkaa kutsua lapsia näiden yksinkertaisemmilla etunimillä.
Tästä on yli kymmenen vuotta aikaa ja yhä alkaa raivostuttaa, kun mietin asiaa.
Pienet lapset joutuvat kotoaan pois pariinkin eri perheeseen, oma äiti kuolee ja sitten näille ilmoitetaan, että sinä et ole enää ********, nyt sinä olet *****!
Kaipa siinä on ollut joku jalo ajatus taustalla (tai sitten ei...), että aloitetaan kokonaan puhtaalta pöydältä ja unohdetaan menneet, mutta kyllä minulla on joskus käynyt mielessä, että tuollaisen identiteetin riiston jälkeen ei ole mikään ihmekään, jos joskus seuraavat biologisen äitinsä jalanjälkiä! :tickedoff:

****
Juu ja sointuvista nimistä puheen ollen, eräällä entisellä työkaverillani oli niin kaunis ja sointuva nimi, ettei kukaan uskonut sen olevan aito. ;D Kaveri parka joutuu varmaan tänä päivänäkin todistelemaan ihmisille, ettei ole vartavasten vaihtanut nimeään. Tyyppi on kyllä muutenkin vähän jotenkin epäaito näin suomalaisen mittapuun mukaan, että se varmaan lisää epäilyjä nimen aitoudesta. ;)

Tästä keskustelusta johtuen, ehdotin miehelleni, että oltaisiin viikko sillai, että käytetään toisistamme toisia nimiämme. No eihän siitä mitään tullut, nauratti niin älyttömästi ja alkoi oma mies tuntua ihan vieraalta...Kokeilkaahan! :D
Piristystä parisuhteeseen ;)

Tuo nimen vaihto jonkun läheisen kanssa voisi olla huvittavaa...Itselläni siitä ei ttulisi mitään  ;D      Minkälaisia kauniita nimiä on teidän mielestänne? (vähän ehkä pois aiheesta)

Pisti miettimään tuota tilannetta, jossa vanhemmat "valkkaavat" nimen pienokaiselleen... Meillä ainakis on joka kerralla käynyt niin, että on ollut parikin nimeä valmiina mutta heti ensikatsekontakstista on tiennyt mikä on lapsen nimi  :idiot2: 
 :smitten:
Jokaisen nimi on myös tarina, mistä sen on saanut, kuka on ennen suvussa ollut saman niminen, mitä se tarkoittaa yms. Nimessä on varmasti myös voimaa, se kertoo kantajastaan toisille jotakin ennakkoon samalla tavalla kuin koko olemus tavattaessa ekan kerran.

Ja Jaspis funtsi, että...
"Pisti miettimään tuota tilannetta, jossa vanhemmat "valkkaavat" nimen pienokaiselleen..."

Jaa-a, sellanen käsitys mulla on, että äitilläni on ollut ennen minua keskenmeno, joten lieneeköhän sillä jotain tekoa nimeni kanssa. Mutta ovatkohan mun vanhemmat osanneet ees aavistaa, mimmosen nimen oikeastaan menivät mulle antamaan? Ukkinikin oli ollut aivan äimänkäkenä ja vähän töröllään, että mikä ihmeen nimi se semmonen Satu on. Jossain vaiheessa inhosin nimeäni itekin, kun se kuulosti sukunimeeni yhdistettynä vielä pöljemmältä ja harkitsin jopa nimen vaihtamista! Nyt olen ihan mielelläni Satu... :D

Mutta oikeesti, mun kohdalla nimi on ollut enne, kun elämä on mennyt tähän saakka ihan ihmeraiteita pitkin. Enkä herraparatkoon uskalla ees ajatella, mihin lienen menossa...

Tottapuhuen Satu-nimisiä ihmisiä ei ihan joka mutkassa kävele vastaan, mutta niitä, jotka tiedän, yhdistää kyl muutama tietty piirre:

* ovat tavalla tai toisella voimakkaita persoonallisuuksia
* usein myös ulkonäöltään näyttäviä
* elämässään rankkojakin käänteitä kokeneita ja sitä kautta vahvoja
* silti yleensä "positiivisella auralla" varustettuja
* konstilla tai toisella vaikuttajapersoonia

Otetaan nyt esimerkiksi Sadut Silvo, Östring-Procopé, Tiivola, Hassi, Taiveaho, Ruotsalainen, Waltari (kirjailija), Sopanen (Huvitutti)... Ja tuttavapiiristänikin jokunen Satu löytyy, joihin noi em. piirteet kyllä täsmää...  :)

Satu on todella hyvä naisen nimi. :)

Jep, ei nimi naista pahenna, jos ei nainen nimeä... Ja yks HYVIN tärkeä ominaisuus meissä vielä on: kun meidät on kerran tavannut, meitä ei kyl ihan hevillä unohda, onpa kohtaaminen ollut sitten minkälainen vaan :2funny:

Mut jos tähän alkuperäiseen keskusteluun nyt jotain negatiivisen sävyistä heitän, niin jostain kummallisesta syystä olen elämässäni joutunut vaikeuksiin useammankin kerran Tuija-nimeä kantavien kollegojen kans... Ei ole vissiin mun persoona oikein sopinut heidän kuvioihinsa  >:( Onneksi kaveripiirissäni on myös yksi tosi positiivinen Tuija  :)

Olimme yhden kaverin kanssa Shkodan takapenkillä aika kekkulissa.
Kyytiin tulivat jossain vaiheessa tyttölyseon kaunottaret Satu ja Sirpa.
Sirpan tunsin ennestään, Satua en ollut koskaan nähnytkään.
Vaikka tuskallisen ujo nuori mies olin silloin, Satu kuitenkin
tuli syliini istumaan. Se oli yksi nuoruusvuosieni tähtihetkiä.

Toinen tähtihetki oli se, kun kaverin häissä menin soittamaan
"rumpusoolon" muutaman sahdin rohkaisemana. Ensimmäistä kertaa
istuin kokonaisen rumpupatterin takana. "Soolon" jälkeen
yksi heppu tuli sanomaan, että joku tanssiorkka tarvitsee rumpalia.
No huh huh! Enhän minä mitään bossanovia enkä rumbia olisi osannut
"soittaa". Mutta naiset piirittivät tuon insidentin jälkeen
minnuu kuin herhiläiset siellä seuraintalon parvella. Joopa joo!
Those where the daze?
Nyt varmaan puoli Suomea tunnistaa, kenestä kahjosta on kymysys...

 :o

 :2funny: :2funny: :2funny:
Arvaapa mitä, sideman? Enstekin: mullakin on autona nykyään aikas iso Skoda! Toisekseen etenkin penskana mulla oli tapana kavuta lähes jokaisen miehen syliin, joka vaikka tuli meille kylään, ja yhä siitä jotkut kuittailee mulle. Nykyisin en enää istuskele ihan kenen tahansa sylissä, mutta saatan kyllä halata, jos siltä tuntuu. Tyttölyseoo en oo käynyt, ihan tavan lukioo vaan, joten en se minä ollu, joka sun syliisi on istahtanut... 
:2funny: :2funny: :2funny:

Yikes! Nyt vasta huomasin, että Satuskolla on  :aurinko:,
 :askendentti:  ja  :kuu:  samassa merkissä kuin miulla...

 :o

Oho, ompa aikamoinen sattuma - ja yhdistelmä - sitten! Sielunvelikö? Vai se mun kadoksissa oleva toinen puolikas kenties? Kehvatsu, vähän aikaa kunhan taratellaan tässä, niin paljosta vetoa, että ollaan vähintään ns. viärän koivun kautta sukua  ;)

Hmmm... ::)

Mitäpä jos te olette kauan toisanne etsineet sielut
ja nyt täällä Astrossa kohtasitte..? :smitten:

Niinpä, who knows, tosi hienoahan se olis, jos näin olis - mutta aika hurjaa myös... Sitä paitsi tämmönen
"sielupari" on kyl niin helkkarinmoinen yhdistelmä, ettei sitä taida yhteiskuntakaan kestää  :2funny: Ei tällä kyllä enää nimen kans oo mitään tekoa, mutta Sideman, mitkäs ne sun loput aspektit olikaan... ja syntymäpäivä, siviilisääty, pituus, paino, paidankaulus, kengännumero ja hattukoko ;D

 ::) ..No kyllä teidän nyt ainakin kannattaisi
parit YV:t kuvien kera vaihtaa.. ::)

 :smitten:  

Saapas näkee, mitä kenkä tekee...  ;)

Kenties Sivuun män, mutta noinkohan Neidot vievät
Bandage-miästä ku litran mittaa?

 ;D

Niin... se vähän riippuu siitä, että kumpi tykkää
olla ranteistaan ja nilkoistaan sidottuna.. ;)

Vaihtelu virkistää.. :P

Täytyy myöntää, että arvioin tosi usein ihmisiä
heidän kirjoitustensa/puheiden/eleiden perusteella
minkälaisia mieltymyksiä heillä saattaisi olla.  :angel:

No sitten reten meni sivuraiteille, kohta moderaattorit häätää meitin täältä, menee niin SATUMAISIKSI nää tarinat..  :2funny: Mut se oliskin varmaan vähään aikaan eka kerta, et se en oliskaan minä, ketä viedään... voi perkule teitä miehiä... *hymyilee HYVIN alakuloisesti*


TZIISÖS, olenkmää oikeesti NOIN häijyn kuuloinen??? :2funny:  :2funny: :2funny: MUTTA nyt tarkkana toi kirjoitusasu: BANDAGE on jotain ihan muuta kuin BONDAGE... nimim. enkku-suomi-sanakirjaa tarkoin tutkinut

[/color]
Hmmm... ::)

Bandage = sitoa, taitos
Bondage = orjuus

 ;)

Jonkun ihme mutkan kautta tuli mieleen seuraava kysymys:
onko sielulla sukupuoli? Minun vastaukseni on sattuneesta
syystä: taitaapi olla. Tunnen nimittäin henkilökohtaisesti
yhden ihmisen, joka halusi vastakkaisen sukupuolen ulkoiset
tunnusmerkit, ja ne lopulta saikin! Ja onhan meediassa viime
aikoina melko usein ollut puhetta transseksuaaleista.

Missähän sie nyt olet oikein mutkitellut, kun ei tällä kyllä NIMEN kans ole mitään tekoa...  ;) MUTTA ajatuksessa on kyllä järkeä! Tosin nyt ehkä vetäisi näitä juttuja jo tuonne syntymäkartan aspektien jne. puolelle (Marsin vaikutus kenties???) ja tottamooses elämänkoulun vaikutuksiin. Otanpa taas itteni esimerkiksi, kun tunnen sattuneista syistä parhaiten  :) Niin nainen kuin olenkin, mulla on roppakaupalla aika maskuliinisia piirteitä ja ominaisuuksia, niin ulkoisia kuin sielun puolelle meneviä. En tosin tartte ajaa partaa aamuisin, en mörise matalalla viskibassolla enkä ole ihan kirveellä veistetyn näköinen muutenkaan, mutta kroppa on naiseksi tosi vahva ja lihaksikas (ammatinkin takia ehkä?), mulle on hyvin luontaista touhuta koneiden kanssa, tykkään ruumiillisesta työstä jne. Mulle on helpompaa kävellä leijoamaisen rennosti kuin kipittää piikkikoroilla naisellisesti, vaikka tykkään näyttää (välillä) TOSInaiselliselta. Jostain kumman syystä olen perheessäni se johtavampi ja vahvempi persoona - vaikka en niin aina haluaisikaan. Ja elämä on koulinut niin rankkojen käänteiden läpi, että musta on tullut henkisesti melkoisen vahva - vaikka välillä menenkin ihan lyttyyn... Mieheksi en halua tulla, transseksuaali en takuulla ole, mutta olisko se androgyyni sitte lähempänä?  ??? :o

Olen miettinyt samaa, mutta en ole päässyt mihinkään
tyhjentävään ajatukseen vielä.

En tiedä olenko sielultani nainen vai mies vai joku kolmas? :idiot2:

Ulkoisesti olen kaiken naisellisuuden perikuva
ja nautinkin siitä. :)
Ajattelen niin, että kun naisen ruumiiseen olen syntynyt,
niin otanpa siitä sitten kaiken irti. ;)

Luonteellani sitten hätkähdytän sekä miehiä että naisia
näenäisillä paradokseilla, vastakkainastetteluilla
ja kyseenalaistamalla tyypilliset miesten ja naisten "tunnusmerkit".

Kieltämättä saan siitä nautintoa.. ::)

Seksuaalisesti kiihotun sekä kauniista miehistä että naisista.
(Tarkennukseski nyt kuitenkin kaikille kauhistuneille,
että en n*ssi kaikkea ja kaikkia, vaan kyllä siitä ihmisestä
pitää löytyä joku jännä juju ennen kuin kiinnostun
muutoinkin kuin vain normaalina ihmisenä.
Ei siis kannata lähteä itseään suotta imartelemaan) ;)

Voiko olla niin, että on myös naismiehiä sielullisesti,
jos on miehiä ja naisiakin? :idiot2:

Tarkoitan, että jos joku henki on jo vaikka niin pitkällä,
että elämien aikana se on jo sulauttanut yhteen
feminiisen ja maskuliinisen puolen yhdeksi? :idiot2:

Mielenkiintoisia juttuja, vaikken ihan päässyt selvyyteen, että mikä tässä on aiheena.  ;D
Eilen juuri kirjoitin antaumuksella yhteen topiciin ja hetken päästä tajusin, että olin kirjoittanut eri aiheeseen, johon olin kuvitellut kirjoittavani, ensin  :-[  :P  :buck2: ja sitten  :uglystupid2: :2funny: ja poistin tuon kirjoitukseni.  :coolsmiley: Laitoin sen kuumeen piikkiin.  ;)

Mutta tosiaan tuosta, onko "sielulla" sukupuolta...  :idiot2:
Ensinnäkin minulle on hieman epäselvää mikä edes "sielu" on..  :coolsmiley:
Jotain syvempää kuin päivätajuinen minuus, niin oletan ja monet liittää sen ns."inkarnaatiokiertoon". Minä sinällään suoranaisesti kun en usko "inkarnaatiokiertoon", niin on vaikempaa käyttää sana sielu.  :)
Hengentaso kun kuitenkaan ei ole määriteltävissä sanoin, vaan ainostaan teoin. Joten olen jättänyt tuon alueen nykyään vähemmälle penkomiselle.

Mutta tosiaan minulla on naisen keho ja jossa on puitteet hyvin naiselliseen ja sopusuhtaisen ulkomuotoon, jos pidän siitä hyvää huolta. Ja nautin sen monesta puolesta ja osaan myös käyttää sitä. Itselleni olen vain kyseenalaistanut monasti, että kannaattaako sitä käyttää ihan niin paljon, kuin mihin kykenee. Joskus se saa aikaa pelkoa ja hämmennystä ja vihaakin muissa. Ja ties mitä, mitä kukin nyt siihen haluaakin peilata. Ja joskus itselle vain jää pas**n maku suuhun.
Olen koittanut synkroida sielua kehooni  ;D
Ihan helppoa se ei ole ollut, mutta on helpottunut huomattavasti, kun olen huomannut, ettei ne mitenkään erillään taidakkaan olla.  ;)

Minä ihastun myös sekä miehiin, että naisiin, mutta miehiin kuitenkin enemmässä määrin. Ehkä miehissä on kuitenkin enemmän jotain 'vastinetta'naiseudelleni.
Luulen että miehisyys minussa ilmenee enemmän syvällisellä ja "sielullisella" tasolla, kuin ulkoisella.(eli ehkä jopa todellisuudessa hengen tasolla)
Monenmoiseen juttuun olen törmännyt näiden asioiden puitteissa.
Yleensä naiset joihin ihastun, ovat älykkäitä, sielukkaita, suoria ja ei naisellisia ulkomuodoltaan. (mutta yök ei mitään körmyjä, vaan kauniita veistoksia)  ;D Taasen ne naiset jotka minuun ovat ihastuneet, ovat olleet lähestulkoot aina hyvin naisellisia, mitkä onkin hieman hämmentänyt minua, koska olen ulkoisesti myös hyvin naisellinen, niin tällaisen vielä naisellisemman ja pehmeämmän naisen seurassa minulle tulee kiusaantuneen miesmäinen olo.  ;D

Olenkin tullut siihen tulokseen, että itseasiassa sitä ei osaisi edes itsestään ja muista erotella mies- taikka naismaisia puolia, jossei niihin roolieroihin ja jaotteluihin olisi kasvettu. Jos niitä ei analysoitaisi ja korostettaisi niin kovin, että mikä on miesmäistä ja mikä naismaista. Sehän lähtee jo hyvin pienestä ja hyvinkin piiloisesti.
Ainoa selkeä ja todellinen ero on fysikaalinen, hormonaalinen, geneettinen yms, Psyykkinen<- luultavasti kyllä sitäkin, vai onko? Onko psyyken alueella enää vain persoonan ja yksilön eroja todellisuudessa, vaiko vielä sukupuolierojakin, eli ennaltamäärättyjä ominaisuuksia????

hmm...

Niin...

Mutta jotenkin tuossa omassa ihastumisessani pätee sääntö,
että nainen naisena ja mies miehenä. :)

Minua ei voisi vähempää seksuaalisesti kiinnostaa
miesmäiset tai muutoin maskuliiniset naiset
sen enempää kuin naismaiset tai muutoin hyvin feminiiniset miehet,
mutta ystävinä minulla on hyvinkin naisellisia miehiä
ja taas vastaavasti muutama kovasti miesmäinen nainen. :)

Minua kiinnostaa kuitenkin kauniit ihmiset, siis komeat miehet
ja kauniit naiset ulkoisesti,
mutta sitten pitää löytyä kyllä älyä ja hauskuutta,
että mielenkiinto ei sammu. ;)

Kyllä minäkin enemmän kallellani olen mieheen kuin naiseen. :)

En ole vielä ratkaissut ajatusta, että onko sielulla
sukupuolta, mutta mitä ilmeisemmin sitten joillakin
on, koska on ihmisiä, jotka tuntevat olevansa väärässä
sukupuolessa.

Eräs teoria jonka kuulin, on, että tälläinen henkilö
olisi aikaisemmissa elämissään ollut toista sukupuolta
hyvin monta elämää ja sitten syntyminen vastakkaiseen
sukupuoleen tuntuu oudolta.

Tiedäpä tuota.. ???

No minä olen sitten Esa Ruohomäki...  :uglystupid2: :2funny: :2funny:

Nimistä ja yleistyksestä puheen ollen, en toki tarkoita tätä millään pahalla, mutta en tunne yhtäkään kivaa Tiina-nimistä naista ja sitten taas kaikki Paulat ketä tunnen, ovat hyvin lämpimiä, empaattisia ja äidillisiä! Olen ollut ihastunut Sampsaan, Sampoon, Tenhoon ja Otsoon.. En oikeastaan kehenkään kauheen "normaalin"-nimiseen.. Jos etunimi on ollut tavallinen, niin sukunimi on ollut outo.  ;D

Minulla on taipumusta rakastua miehiin, keiden nimi alkaa T:llä ja melkein kaikissa miehieni nimissä on myös ollut U...

Ikäluokassani ja minua paria vuotta vanhemmissa on hirveästi Jonnaa, Johannaa, Tiinaa, Mariaa, Saria, Annikaa, Leenaa, Annaa, Jenniä... Eli ns. "perusnimiä", jotka eivät kuvaa mitään vaan ovat vaan nimiä. No toki jokaisella nimellä on jotain symboliikkaa.

Minun nimeni on Iiris Lilja, eli ei mikään niin yleinen. vanhempani olivat hippejä ja puutarha-alan ihmisiä, niin kukkanimi ei sinänsä ole ihme. Ala-asteella vihasin nimeäni kun minua kiusattiin siitä. Nykyään kuulen lähinnä kehuja nimestäni, mutta sanoipa kerran yksi mies silmät pyöreenä "no sehän on ihan mummonimi" kun esittelin itseni baarissa.. ;D

Sukunimeni on harvinainen, mutta ei kuulosta mitenkään erikoiselta koska se on mäki-loppuinen kuten äitinikin tyttönimi.

Olen ajatellut vaihtaa sukunimeni Dahliniksi, koska se on minun oikea sukunimeni (nimi muuttui nykyiseksi suvussamme silloin, kun trendinä oli että ruotsalaisia sukunimiä vaihdettiin suomalaisiksi.)

Dahlin kuulostaa hienolta ja se stemmaa etunimeni kanssa. Se voipi olla sitten runollinen taiteilijanimeni.  :)

70-luvun iskelmälaulaja, sehän kuulostaa hyvälle.. :2funny:

Otto Nuutinen, hyvää keskiyötä! Esiintyy meidän suvussa oikeestikin sekä isän että äiteen puolella useammassakin sukupolvessa ja TOSI vanhan kuuloinen yhdistelmä... Ei istuis meitsin ruodolle ollenkaan... :) Tosin tossa jouluaaton myöhätunteina totesin perineeni isän luonteenpiirteet joitain poikkeuksia lukuunottamatta lähes täysin, kasvojen puolesta taas voisin olla äitin pikkusisko...

Voiskohan Mateilla olla tavallista huonompi jalkojen verenkierto?
Vanhas-Matti tiettävästi joutuu käyttämään tukisukkia (tai jotai)
pitkillä lennoilla. Nuoruuden kaverini, Hurmuri-Matti Sivén, valitti
jo vähän päälle 2-kymppisenä, että kun hän juoksee vaikkapa
vain sata metriä, pohkeet tulevat erittäin kipeiksi.

 :o

Miekin tunnen pari Mattia, joilla ei terveys ole kovin kummonen. Toisella sassaroi pumppuosasto (osittain kiitos elämäntapojen) ja toisella on niveliin edennyt psori...

Joku puhui Paula-nimisistä naisista tuolla aiemmin... mulle tulee mieleen ekana tietysti Koivuniemi, sit se vanhan kahvimainoksen Paula-tyttö ja serkkuni. Heitä ainakin yhdistää tummat kutrit ja muutenkin huomiota herättävä ulkomuoto ja persoonallisuus...

PMMP:n Paula on myös yllättävänkin karismaattinen nuori
nainen, IMO.

(Sanskritissa "paula" näkyy olevan patronyymi, ilmeisesti
sanasta "pola" [poola] tai "pula":
paula    m. sg. and pl. patr. Sam2ska1rak.
Ilmeisesti Buddha Gautama Shaakyamuni'n [tjsp.] faijan nimi oli sitten
Gotama; go = lehmä; gotama = [kaikista lehmistä] lehmin, superlatiivi?)

  :idiot2:

Hmm, ja sit on esim. Paulat Lehtomäki ja Radcliffe, vahvoja tahtonaisia omalla tavallaan kumpikin... Erään selityksen mukaan Paula on Saksan Paulin sisarnimi, ja eikös se 'paula' ihan suomen kielessä tarkoita jonkun sortin nauhaa tukassa tms. ("on neidolla punapaula, kun tanssiin hän käy..."

Voipi hyvinkin olla... ja sopii toi  Paavali-nimi kyllä enooni kuin nappi leikkinallen silmäksi... :2funny: Tosin pitää muistaa, että apostoli Paavali oli kaikkea muuta kuin pieni eikä kai Saarijärven Paavokaan ihan snadi ollut...

"Lankesin Paulaan ja Ansaan..." laulaa Pauli Hanhiniemikin, eli paula tarkoittaa muistaakseni myös jonkinlaista pyydystä, mahdollisesti ansalankaa tms., kun ottaa huomioon tuon nauha-merkityksen. :)