Astro Foorumi

Kun homo sapiens niinsanotusti rakastuu, tapahtuu
ainakin seuraavaa: ropassa joidenkin hormonien,
erityisesti kai oksitosiinin ja muiden "mielihyvä-
hormonien" pitoisuudet tahi toimintatavat muuttuvat.
Tästä on seurauksena se, että rakastuneesta ihmisestä
tulee olennaisesti viehättävämpi kuin hän on "normaalissa"
tilassaan. Tällöin erityisesti urospuolisiin karvattomiin
apinoihin pätee se, että "tilaisuus tekee varkaan": kun
p*mpsaa on tarjolla huomattavasti normaalia enemmän,
houkutus tulee monille ylivoimaiseksi? Ja pian onkin
sitten haaremi koossa haaremilaisten useimmiten tietämättä
toisistaan mitään!?

 :smitten: :tickedoff:

Joku väittää tällaista, siinä on jotain masentavan raadollista, tosin eikö miehet yritä joka tapauksessa paritella useamman kanssa? Masentavaa olisi ajatella heti näin siitä, jonka kanssa alkaa suhteen? Siinä on miehellä selittäminen sille valitulleen, että sinä se juuri olet, koska.. öö, olet kaunis, ja haluttava, sitten öö, nämä tunteet, ne on niin syviä. Mutta oho, siis, olihan niitä muitakin tms jne..meikältä ei ole jäänyt haaremi huomaamatta kuin skorpin kanssa. Toinen saattaa jopa esitellä uuttaan (viis naisen tunteista..)..enkä halua muistella, olinko jo raskaana silloin?

Miehet on tosiaan kummia. Kai niiden kanssa pitäisi pelata samaan tyyliin??  ;D

Jos yksi nainen on lähdössä, toisen on oltava varalla tai viim 6 kk sisään. P*puhetta että mies voisi olla ilman, kauan, ilman edes jotain. Mutta nämä on kaikki selitetty jo siinä viestissä "kun otat itsellesi Miehen"..  ;)

Entä mitä tapahtuu kun HomoPatiens rakastuu?  ;)

Niin kyseessä oli kai se onko tämä rakkautta vai himoa?

onkos se sivumiäs nyt sitte rakastunu kun on nuo hormonitkin ihan sekasin...?
oksitosiini onpi maijonantihormoni,
onpa tuota tökätty joskus piikillä lehmänkin kylkeen kun ei taho maituansa suosiolla antaa...
sitä mielivähormonia saa erittymään suklaansyönnilläkin,
sama vaikutus kuulemma hormonitoimintaan kuin rakastelulla,
käy tuo sydänlääkkeestäkin,
mutta
korvike mikä korvike,
ei sumppikaan varmaan kahvilta maistunut voikukanjuuresta keitettynä....
(..varaa itselleen monta suklaarasiaa jouluksi..)

Oliko sideman edes rakastunut?

Miksi hän siis puhuu naisista "p*mpsana"? ? ? Mitens noin niinku eri sieluihin rakastuminen?

Taisi olla vähän tarpeettoman provokatiivinen postaus, jonka
inspiroi Axe(?)-mainos. Siinähän kaveri laskee kojeella, jonka
nimi ei ole tiedossamme, "varmoja nakkeja" (vai piirakoita?). Mutta hissipojallapa onkin öbaut kymmenkertainen määrä niitä, kiitos Axen (vai oliko se jokin muu dödö...).

Tai niin, että taitaa olla ne aivot jossain välissä, tekstistä päätellen,  :-\

Mateve 

Onhan tuo huomattavissa, että kun on rakastunut johonkuhun,
niin eiköhän ne muut ulkopuoliset miehet, exät ja muut
menneisyyden luurangot aktivoidu ja ala parveilemaan
ympärillä herhiläisparvi. ;D

Mieheni sanoi samaa aikaisemmin,
että kun hän päästi omat tunteensa valloilleen
minua kohtaan ja sitten viimein aloimme kulkemaan
yhdessä tätä elämän polkuamme, niin
kaikki ympärillä olevat naiset, myöskin
ne exät, jotka ovat pitäneet häntä täytenä nollana
ja idiote!:na aktivoituivat kovin
ja puhelin alkoi soida, että
olen tässä ajatellut,
että voitaisiin nähdä illallisen merkeissä.. ;D :2funny:

Kamalaa, jos on kovin herkästi rakastuvaa ja rakastavaa tyyppiä.. ::)

Suomen kieli on vähän köyhä tuossa suhteessa. Esim. sanskritissa
ja kreikan kielessä taitaa olla useita substantiiveja (ja kenties
verbejäkin?) eri "karkeusasteisille" rakkauden lajeille.
Vaikkapa sanskritin sana "kaama" (vrt. Kaama-suutra) tarkoittanee
lähinnä lihallista himoa, jonka luontoäiti on suuressa viisaudessaan
"luonut" varmistamaan geenien siirtymisen seuraavalla sukupolvelle,
ja vielä sitäkin seuraavammalle. Sellainen rakkaus kuolee hyvin
usein viimeistään siinä vaiheessa, kun jälkipolvi tulee jotenkuten
toimeen ilman urospuolista vanhempaa, joka on jo siirtynyt neitseellisempien valloitusten pariin.
 Tästä fiitsöristä kertovat
karua kieltään avioerotilastot, jotka nekin antavat ilmeisesti
liian ruusuisen kuvan todellisesta tilanteesta, koskien sellaisen
rakkauden kestoa, joka perustuu alunalkaen ensisijaisesti rakastuneiden
keskeiseen fyysiseen vetovoimaan.

Kuka ihmeessä on väittänyt että sellainen kestäisi?

Totta joka sana. :)

Todellisen rakkauden, siis sen puhtaimman/korkeimman rakkauden
kokeminen on valitettavan monille vielä utopiaa
ja se aivan liian monta kertaa sekoitetaan
noihin "alempiin" rakkauksiin.

Siksipä jotkin ihmiset eivät edes usko kahden ihmisen
väliseen korkeaan rakkauteen
ja alkavat uskonnollistaa/ideologistaa sitä,
vaikka mielestäni uskontoon/ideologiaan liittettävä rakkaus
on jotain aivan muuta. :)

Allekirjoitan tuon ja sen ihan ekankin viestisi ihan täysin! Vaikka miten muuta väitettäis, niin kyllä se vaan niin on, että se ulkokuori ja olemus on ne, mihin ekana retkahdetaan. Se sisäinen puoli tulee sit joskus jälkijunassa - jos tulee. Aikansa se huuma kestää, mutta jos ei henkiset kemiat mene huuman haihduttua yksiin, niin huhhuijaa... Itte elän nyt sitä vaihetta elämässäni, että melkein 20 vuotta kestäneen suhteen pitäis nyt toimia jo senkin henkisen tason puolella, ei pelkän fysiikan varassa. Ei oikein pelitä, valitettavasti... ja nyt on joku aika eksyksis... vakavan mietinnän paikka...

Miehet on siis sikoja... Eikös se karjukin touhua useamman tulevan emakon kanssa vai muistanko väärin.

..Nykyään toitotetaan aina niin sivistysken, inhimillisyyden ja moraalin nimeen, niin nykyään miesten on turha vedota "eläimelliseen" viettiin. Huonolla tekosyyllä eivät harrasta itsekontrollia, ainakaan kyseisen asian suhteen...

...Verrattuna antiikin aikaan ja sitä vanhempaan ajattelutapaan on nykyiset suuntaukset ikäviä. Mies on sankari ja kova äijä kun on monta naista kierroksissa. Naiset taas on huoria...  ???

 :uglystupid2:  :uglystupid2:

Tyhmää mutta totta.

Eikun miehet on lepakkoja.. oravia.. jäniksiä..

mies voi siis ihan oikeasti rakastua johonkuhun ja ihan oikeasti olla uskollinen, ja ihan oikeasti voi olla heikko lihan perään ja pettää ja kokeilla "kykyjään" useaan; tai selittää sinä se oot, ei kukaan ennen tällai tuntunut, tai sitten, heikkouttaan vajota oleen kahden kanssa, niin kai nainenkin; tai sitten olla ihan vaikka yhden kanssa tai.. siinä keskimääräisarvio..  :angel: mies voi ihan oikeasti uskotella itselleen ja kaikille muillekin vaikka mitä!  ::) Esim että ei naisia tarvitse!   :police:  :2funny:

Hmmm.. mutta miksi aina juuri miehiä
parjataan ja korostetaan uskottomuudesta
ja nainen täten korottaa itsensä joksikin pyhimysmarttyyriksi? :idiot2:

Naiset luonnostaan ihan yhtälailla haluavat pariutua
sen ympäristön vahvimman alfauroksen kanssa.

Kun näitä alfauroksia tulee reviirille useampi pullistelemaan,
niin nainen luontaisesti tuntee vetoa siihen uuteen
alfaan, mikäli se on vahvempi kuin se juuri hetki sitten
hekumallisessa paritteluseremoniassa ollut aikaisempi
alfauros.. ::)

Tämä siksi, että naaraalle on etu, mitä vahvempi uros on
jo geenien vuoksi,
mutta myös pentujen hengissä säilymisen vuoksi. :)

No tässä kohtaa tulee se ihmisyys kuvioihin.
Ihminen on kykenevä ajattelemaan ja harkitsemaan
ja päättää, miten toimii tilanteessa,
vaikka tunteet, halut ja himot olisivat voimakkaat. ;)

Naisen uskottomuudesta ei mielestäni puhuta tarpeeksi
laajasti ja kattavasti.
Nainen on leimattu liian kauan mustavalkoasetelmalla
joko pyhimykseksi tai prostitutoiduksi.

Uskoisin, että tästä ajatustavasta johtuu myös
joidenkin naisten ongelmat rakastelun suhteen.

Allekirjoittaa; Mirjam  ;)

Hmmm.. mutta miksi aina juuri miehiä
parjataan ja korostetaan uskottomuudesta
ja nainen täten korottaa itsensä joksikin pyhimysmarttyyriksi? :idiot2:

Naiset luonnostaan ihan yhtälailla haluavat pariutua
sen ympäristön vahvimman alfauroksen kanssa.

Kun näitä alfauroksia tulee reviirille useampi pullistelemaan,
niin nainen luontaisesti tuntee vetoa siihen uuteen
alfaan, mikäli se on vahvempi kuin se juuri hetki sitten
hekumallisessa paritteluseremoniassa ollut aikaisempi
alfauros.. ::)

Tämä siksi, että naaraalle on etu, mitä vahvempi uros on
jo geenien vuoksi,
mutta myös pentujen hengissä säilymisen vuoksi. :)

No tässä kohtaa tulee se ihmisyys kuvioihin.
Ihminen on kykenevä ajattelemaan ja harkitsemaan
ja päättää, miten toimii tilanteessa,
vaikka tunteet, halut ja himot olisivat voimakkaat. ;)

Naisen uskottomuudesta ei mielestäni puhuta tarpeeksi
laajasti ja kattavasti.
Nainen on leimattu liian kauan mustavalkoasetelmalla
joko pyhimykseksi tai prostitutoiduksi.

Uskoisin, että tästä ajatustavasta johtuu myös
joidenkin naisten ongelmat rakastelun suhteen.
[/quote]

Tuon viimeisimmän kanssa olen samaa mieltä. Juuri tuon vuoksi viitasin antiikin ja sitä vanhempaan aikaan.

... Siitä sikamaisuudesta. Uskokaa tai älkää, juuri yksi alfa uros mulle aikoinaan "tunnusti" että miehet on sikoja. Ja jos asiaa laajemmin ajattelee, pitää se paikkansa. Ja miehet varmaan leimataan useammin koska juuri naiset asiasta puhuu. Heh... Mut on ne kyllä välillä myös ihania sikoja.

Jep Jep, Meruska, olen ihan täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Ihaniahan ne yleensä on, vaan erehdypä sanomaan niille ääneen rakastavasi niitä, niin annat niille semmosen aseen näppeihin, että sydänsurut on taattu... Mie olen just tullut siihen lopputulokseen, että EI IKINÄ pidä erehtyä rakastumaan kehenkään! Se on liikaa sydämen ja korvienvälin päälle käyvää touhua... Ja olen päättäny jo senkin, et jos jonain päivänä olen syystä eli toisesta yksin, en enää ota ukkoa saman katon alle, en...  :-[

Jotta ei nää meijän miehet nyt ihan pillastuisi, niin kyllä myö naisetkin osataan olla halutessamme aika hirveitä. Ihan lähipiirissänikin eräälle naisihmiselle ei riitä kerrassaan mikään, vaikka mies tekisi mitä ikinä. Eukko nalkuttaa siihen malliin KOKO AJAN ja JOKA ASIASTA, etten tajua millään, miten se mies kestää kyydissä mukana! Osataan myö pettää siinä ku miehetkin, mut ehkä meillä sittenkin ne tietyt opit ja perheen suojelu menee niin paljon omien halujen edelle, että se ei ole ihan samassa mittakaavassa ainakaan esillä. Ei myö olla sen kummempia pyhimyksiä eli paholaisiakaan - mut mustasukkaisen naisen raivolla ei ole mitään rajaa...  :D

Hmmm...

Mistä moinen ajattelutapa..? ???

Minä kun sanon miehelleni rakastavani häntä,
niin hän vastaa siihen, että
"Niin-niin.. en usko sinua" :-[
tai "Mitä pahaa olet tehnyt?" ::)
or "Paljonko se maksaa?" :P
tai "Saat minut epäilemään, että sinulla on rakastaja" ;D

Välillä hän kyllä vastaa siihen, että "Niin minäkin rakastan sinua"
ja moiskauttaa ison pusun tai lukitsee pääni
käsiinsä ja alkaa nuolemaan märällä isolla kielellään koko naamaani. :buck2: ;D :2funny:

Kyllä hän kuitenkin lähes joka päivä sanoo
rakastavansa minua ihan oma-aloitteisesti. ;D

Uskomme molemmat, että tunteiden ilmaisu sanoina ja tekoina
pitää myöskin yllä rakkautta. ;)


Minulla toinenkin näkökulma mielessäni, peilaten nyt itseäni,
mutta tässä ensin taustaa...

Hän lähti tänään aamulla takaisin Wieniin,
johtuen perheideme perinteistä, että
jos ei ole vielä naimisissa, niin joulu vietetään
omien vanhempien luona ilman kihlattua.

(Lennän sitten myöhemmin perässä kotiin) :)

No.. ::)

Yllätyin kovasti hänen mustasukkaiskohtauksestaan
kentällä. ???
Siinä kun suukottelimme ja syleilimme, niin hän
upotti kätensä hiuksiini takaa ja yhtäkkiä
puristi kipeästi, siis ikään kuin tukisti
ja kysyi ääni muristen, että aionko pettää häntä
nyt yksin ollessani. ???

Se tuli kyllä sellaisella tulisuudella, että
poltti jo kovasti! :o
(itseasiassa minua jollain kieroutuneella tavalla kiihottikin tuo tilanne
ja olisin halunnut rakastella hänen kanssaan hetimiten!) ::) :idiot2:

Ja sitten kun herra pääsi Wienin kentälle,
puhelimeni alkoi soida ja hän tenttasi tekemisiäni! :tickedoff:

Pariinkiin eri puhelinsoittoon! :tickedoff:

Ei se aiemmin ole noin mustasukkainen ole ollut,
liekö näytellyt kaiken aikaisemmin..  >:(



Ajatteleekohan hän minusta samoin, kuten sinä ajattelet
joistain miehistä? :-[

Äh, mie nyt olen ihan vaan katkera akankääpä, joka ei ole osannu pitää puoliaan näitten äijien (puolison, ex-miesystävien) kans! Luultavasti ihan omaa pöljyyttäni olen retkahtanut vääriin miehiin, ja toisaalta ihan väärät miehet on kiinnostuneet musta just tän mun avoimuuden ja (yleensä) valoisan olemuksen takia. Sitten - kiitos kenties kotikasvatuksenkin - olen yrittänyt olla "nainen kuin 10", olen yrittäny haistella, mistä joku mies pitää ja olla niin hemmetin hyvä tyttöystävä/puoliso jne., yrittäny välttää just niitä ominaisuuksia, mitkä saa miehen lähtemään käpälämäkeen... MUTTA en ole osannut vaatia yhtä isolla kauhalla takaisin asioita l. olen suostunut kynnysmatoksi.

Siinä kai se avainjuttu just on: olen pelännyt niin paljon yksinjäämistä (etten muka kelpaa kellekään) ja toisen menettämistä, että sitten toinen on saanut "mellastaa" melkein mielensä mukaan (ei nyt ihan kaikessa kuitenkaan). Olen kai sitten rakastanut liikaa tai jotain... tai sitten niitä mun tunteita on pidetty pilkkanaan ja se kyl tekee TOSI KIPEÄÄ... Jos en harrastais liikuntaa niin ahkerasti, niin olisin kuollu jo aikoja sitten särkyneeseen sydämeen... Rikki se on nytkin, mut pumputtelee se sentäs jotenkuten hengenpitimiksi...

Nyt raja on kumminkin tullut vastaan ihan lopulleen ja muutkin ku puoliso on aivan äimänkäkenä, kun en enää olekaan se sama ihminen kuin ennen. En enää olekaan automaattisesti "käytettävissä" joka helkkarin asiassa jne. niinku VPK:lainen, vaan osaan jo vaatia itekin enemmän suhteelta ja elämältä yleensä... En halua olla enää mikään itestäänselvyys, "tottakai"-ihminen, en missään mielessä enkä kenellekään, en perheelle enkä ystäville...

Enää yksin jääminen ei pelota, pikemminkin taitaisin olla hyvilläni, kun saisin olla ees jonkun aikaa ihan keskenäni ja puoliso kantais yksin vastuun lapsista jne. niinku minä hyvin pitkälti tähän saakka. Saisin miettiä rauhassa, mitä mun elämässä on oikeastaan tapahtunut viimeisten parin vuoden aikana, kuka ja mikä mie oon ja tehä johtopäätökset sen mukaan. Ainoa, mikä mua nyt pelottaa, on se, että alan pahassa olossani tehä just niinku itteäni on kohdeltu: nappaan miehen ja käytän hyväkseni just niinku itte koen tulleeni käytetyksi, sit kenkää, kun ei enää tyyppi kiinnosta... Tai lievemmin: suojamuurit pystyyn, nostosilta ylös ja piraijoja vallihauta täyteen. Yrittäköönpä siitä tulla joku läpi, jos uskaltaa - ja se ei tule olemaan helppoa... Kun menee tarpeeksi pahasti rikki, ei luota enää kehenkään...

Meillä muuten sanayhdistelmä "minä rakastan sinua" ei ole ikinä kuulunut jokapäiväiseen sanavarastoon, ei ees mun kotipihassa. Rakastaminen on pitänyt tajuta tekojen tms. kautta. Mulle sen sanominen olis hyvinkin luontaista, mutta nykyään harkitsen hyvin tarkoin, kenelle sen sanon ja milloin - ja se tapahtuu hyvin harvoin! Pirullista on just se, että kun pitkänpitkän harkinnan jälkeen ollen jollekin sen tuonut sitte ilmi, siitä on tullukin vastapuolelle "ase": mun tunnetta ja luottamusta on käytetty väärin hyväksi. Lapsille on helppo sanoa niin ja ne vastaa siihen omalla AIDOLLA lapsentavallaan, mutta jos mieheni alkais sanoa mulle niin päivittäin, kiikuttaisin hänet lääkäriin ja/tai terapiaan... En usko koko lauseeseen perinteises mieles enää yhtään...  :-[

Itse kahta kieltä äidinkielenä puhuvana
ja paria muuta sujuvasti puhuen olen huomannut,
että eri kielissä rakkauden tunnustamisella on eri syvyysasteita
ja merkityksiä.

Sanana rakkaus on suomeksi hyvin suppea ja suorastaan ruma sana,
mutta kyllä silti kun kuulen jonkun sanovan minulle
Ich Liebe Dich, meinaan näyttää kansainvälistä sormimerkkiä
ja huutaa takaisin että ; Haista kuule itse!  :D ;D :2funny:


Mutta jos sinä oikeasti rakastat toista, etkä hallitset/omista/ole riippuvainen siitä toisesta,
niin mitä sillä on väliä,
millaisen ydinaseen hän sinun rakkauden tunnustuksesta tekee? :idiot2:

Rakkaus on ainoa mikä lisääntyy, kun sitä tuhlaa. ;)

Tää hommeli vois olla kyllä huomattavasti yksinkertaisempaa, että enää kiinnostaisi.

Oi oi, Asterix...  :-\ Tarkoitukseni ei mitenkään ole sinua yrittää neuvoa, mutta tuo kirjoittamasi pisti pahasti silmään. Ihan omasta kokemuksestani puhun...Kannattaa pitää ns. tuntosarvet koholla kyseisen asian kanssa.

Niin, ja alkuperäiseen aiheeseen...En kyllä nyt ihan ymmärtänyt mitä tässä ajetaan takaa...Eiköhän se ole niin että ihminen ihastuneena (eli iloisena ja tyytyväisenä), oli sitten mies tai nainen, vaikuttaa puoleensa vetävämmälle, kuin tavallisesti. Varsinkin, jos muutoin naama 99%:sti ajasta näyttää norsun v*tulle. 

Eikö oo kumma miten toiselle tapahtuvat asiat on itselle vierasta leffaa?

:) Tämä joulueromme on pisin sitten kihlautumisemme
ja se aiheuttaa tietenkin kovaa ikävää ja hiukan epävarmuutta.

Hän on ollut viime aikoina tosi kiireinen ja stressaantunut
töiden vuoksi ja pelkää, ettei ole huomioinut minua tarpeeksi
ja kuvittelee siten minun hakevan huomion muualta,
joka tietenkin on hiukan tottakin. ;D  :2funny:

Tämä tiukka jouluperinne koskien naimisssa oloa stressaa
entisestään häntä ja hän olisi halunnut viettää
joulun kahdestaan, mutta hänellä on syntyperänsä vuoksi
tiettyjä velvotteita, joista hän ei voi laistaa,
joten siksi näin, mutta ensi vuonnahan tämä ei ole
enään ongelma. ;D

Tuo ei ole vielä pahaa mustasukkaisuutta yksittäisenä
tapauksena, jos se ei ole jatkuvaa. :)

Juu ei... :) Itsellä vaan nousee iho kananlihalle, jos kuulen/näen/luen (omasta mielestäni) hiukankaan aggressiivisesta käyttäytymisestä tai siihen viittaavasta. Semmoinen fiilis on, että sen tyyppisellä käytöksellä on taipumus uudistua ja pikku hiljaa raa´istua...
Mutta en ole mikään sanomaan mitään tai analysoimaan suhdettanne, itse tiedät parhaiten  :smitten:

Hän ei kovin väkivaltainen luonne ole, eikä muutenkaan
mikään uhittelija. ;D
Muutenkaan ei ole kovin tyypillinen suomalaismies. :D  :2funny: ;D

On 12 vuotiaana ajanut polkupyörällä
jonkun mummon vahingossa kumoon. ;D

Tuo nyt vielä menee intohimon piikkiin,
kuuman syleilyn ja suutelun lomassa tuo tapahtuikin,
vaikka vähän yllättävän polttava reagtio olikin. :)

Minua ei tarvitse käydä käsiksi kuin kerran,
-viimeiseksi jää.
En edes keskustele silloin asiasta
ja hän on hyvin tietoinen siitä.  ;)

Mielestäni pätee, mutta mitä me mittaamme vahvuutena,
on toki eri kuin luonnossa elukoilla. ;)

Eläimelliset vietit kuitenkin pohjaavat yllättävän
paljon nykyisiäkin toimiamme. :)

Tuskin sinäkään ketään heikkoluontoista miestä,
joka heti pienen vastoinkäymisen jälkeen yrittää
ratkaista ongelman juomalla itsensä känniin
tai
miestä jolla ei ole varaa ja/tai resursseja huolehtia
jälkikasvusta.

En tarkoita, että rikas pitäisi olla, vaan sitä,
että tuskin mitään huuhaaheikkiä, joka vetää
rahansa vaikka pelaamiseen, valitsisit lapsesi isäksi. ;)

Tiesitkös muuten, että ne naiset, joita miehet pitävät
kauniina, puoleensavetävinä ja seksikkäinä,
yleensä tulevat helpommin raskaaksi kuin
ne naiset, jotka eivät täytä ko. mittoja?

Siitä on tehty ihan tieteellinen tutkimuskin
ja samassa tutkimuksessa todettiin miesten "haistavan"
myös naisen ovulaation, jolloin he myöskin pitivät
naista enemmän viehättävänä kuin muulloin. :)

haah..  ;D
Olenkin ihmetellyt, että kun en muuten niin kummoinen ole, että mistä johtuu tuo, että vientiä on ihan tarpeeksi riittänyt elämäni aikana.
Aviomiehenikin joskus heitti että; "ei tarvitse kuin kus**ella sukalla koskea, niin johan on raskaana"  :2funny: Jooh, kuulostaa ehkä karkealle, mutta se ei ollut sitä. Meillä oli omat sisäpiirin juttumme.  ;) (nooh, käänsin tuo vähän päälaelleen nyt...)
Siis minun on aina ollut oltava erittäin tarkka ehkäisyn kanssa, varsinkin jos rakastan..  ;) Nimittäin rakkaudettomuus on paras ehkäisykeino... jos rakkautta on, tuntuu että suudelmastakin voi hedelmöittyä  ;D tai ehkäisy välineet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Itseasiassa uskon (naiivisti) siihen, että jos oltaisiin läsnä ja sinut itsemme kanssa kokonaisuutena, ei ehkäisyä tarvittaisi, vaan lapset hedelmöittyisivät tietoisesti juuri silloin kuin on tarkoitus.  ::)

Nyt sie pistät minut miettimään tosi syvästi sitä, mitä se oikeasti rakastaminen onkaan... kun jotenkin musta tuntuu, että kyllä siinä vähän väkiselläkin tulee jonkunlainen hallitsemisen/omistamisen/riippuvaisuuden tunne mukaan. Ethän kai sinäkään halua, että se sun rakkaasi hösläisi samaan aikaan jonkun muun kanssa tai jättäisi sut tykkänään? Mutta haluan edelleen painottaa sitä, että se tekee mun rakkaudentunnustuksesta miehelle "aseen", jos se käyttää sitä tietoa mun rakkaudesta hyväkseen VÄÄRIN ja pitää sitä mun tunnetta pilkkänaan, tekee siitä konstin hyppyyttää mua miten tahtoo, etenkin jos ei sitten itse tunne samoin. SEMMONEN SATTUU, PIRU VIE! Onhan näitä onnettomia rakastumisia/rakastamisia nähty maailman sivu...

Mutta tuon viimeisen lauseen allekirjoitan täysin - ja sekin on yksi mun heikkous. Olen aina sanonutkin sitä, että mulla on yhdenlainen sydämenlaajentuma: mun sydämeen mahtuu aika tajuton määrä jengiä vauvasta vaariin - ja kyl se rakastaminen peilaa aina jostain ilmansuunnasta kauniistikin takaisin  :smitten:

Olen miettinyt hiukan samaa siltä kantilta, että
itse olen sairastanut ja etäispesäkkeitä leikattu pois
kohdusta ja munasarjoista ja noihin aikoihin en ollut
mielestäni rakkaudellisessa suhteessa.

Sairastuin myös kovin nuorena, mutta olin myöskin
saanut tuta rakkaudetomasta kodista.

Kasvatusäitini uskoo, että sairastuin siksi,
että elämäni oli niin kovaa ennen kuin hän adoptoi
minut. :)

Se ikään kuin jätti jälkensä chakraan
ja ilmentyi etäispesäkkeinä.

Nyt kun se on takana päin ja nykyinen suhde on rakkaudellinen,
niin pesäkkeetkään eivät ole uusiutuneet. :)

No voi kehvatsu sentään... oiskohan tuo selitys mennyt IVF-polilla läpi, kun meillä mentiin lapsettomuushoitoja läpi 8 vuotta sitten?  :o Ei muuten mikään ihan tajuttoman huono teoria!  :) Toki meiltä löytyi kummaltakin myös ihan fyysisiä juttuja, MUTTA eikö meillä sitten ollut rakkauttakaan riittävästi kehissä? Tytärten syntymän jälkeen tulin kyllä parikin kertaa raskaaksi ihan spontaanisti, mutta ne päättyivät jo alkumetreillä molemmat...

Meilläpäin on muuten käytössä sanonta: "Joskus ei tartte muuta kuin sen, että poikamies tuulettelee lakanoitaan tuulen alapuolella, niin joku on jo varpaanvälejään myöten raskaana..."  :2funny:

Mutta jos se mennäkseen, niin minkä minä sille mahdan? :idiot2:
Teen vain oman oloni paljon pahemmaksi, jos alan taistelemaan, vastustamaan ja ruikuttamaan
ja mitä se loppujen lopuksi auttaa? :idiot2:

Asiat menevät vain entistä enemmän mutkalle
ja kauheita riitoja vain ja kaikki sillat ikuiseksi ajaksi poltettu!

Mieluiten räpäytän silmäripsiäni jollekulle mukavammalle miehelle
ja alan nauttia olostani ja jatkan elämääni. :)

Paljon vähemmän vaivaa ja mielipahaa
ja erittäin paljon mielihyvää. ;)

En minä ole enään siinä "iässä",
että maailma yhteen mieheen kaatuu. :)




Hmmm.. no jos et ole itse sanonut sitä käyttäen väärin,
niin mitä siinä toinen voi käyttää väärin? :idiot2:

Ymmärrän kyllä surun, jos toinen ei huolikaan sitä tarjottua
rakkautta, mutta jos se on aitoa rakkautta, niin ei liene
vaikeaa rakastaa sitä toista niin paljon,
että kunnioittaa toisen toivomusta esim. vapauden suhteen.

Jos se toinen käyttää silti "väärin" rakkauttasi,
niin tuskin hänen kohdallaan on kysymys rakkaudesta sinuun.

Mitä silloin oikeastaan menetät? :idiot2:
-Et mitään.

Hmm, niin... sekin on taito, että osaa päästää toisen menemään, jos ei homma enää jekkase... En tiiä, ynnäyttää kyllä kovasti tämä... mutta asioilla on aina taipumus lutviutua, joten eiköhän nää mun kuviot myös jonain päivänä taas selkene...

No kyllä asioilla on tapana järjestyä. :)

Minullekin tuo papin amen on tulossa
ja odottelen sitä kuin pää giljotiinilla. :buck2:

Minulle tuo irtipäästämisen ja sitomattomuden taito
on vähän liiankin hyvä. ;D

Pitää opetella tuo sitoutumisen taito
ja voi miten tuskaa tämä välillä on! :'(

Eipä kuule nämäkään taidot onnea tuo yksinään tuo,
pitää sitä silti opetella kiemuroita rakkaudessa. :buck2:

Pieni teknisluontoinen välihuomautus:
Sunnuntailapsi(?) Sadulla pitäisi varmaankin olla
Uranus Vaa'assa, ei Neptunus...

 :police:

Meetkö nää Asterixi oikeesti naimisiin?  :-* Minä halusin silloin sitoutua ja mies myös, vaikka sittemmin mentiin erilleen. Oli kiva ja oikea tunne olla yhdessä ja sitoutuminen ei ole koskaan tuottanut minulle kauhua. Paitsi erääseen ei viittinyt ja toiseen pystynyt sitoutumaan.

No joo.

En minä ekana halua ajatella miehiä elukoina, vaikka onhan se sitten pidettävä mielessä ettei turhia järkyty, jos jotain tapahtuu. Itsellä nuo halut on niin kontrollissa ettei tarvitse pelmata kovin paljon. Duunia!  :-*

Lähinnä huvittaa nämä lajin säilymiseen liittyvät kiemurat.  :coolsmiley:

No en kun leikisti?! :uglystupid2:
Meillä haluaa mies sitoutua, minä vielä opettelen. :buck2:

Tääl on kivoja hymiöitä.  :uglystupid2: :tickedoff: :knuppel2: :crazy2: ??? ::) >:( ;D

Niinhän tuo näemmä pitäis, yritinkin sitä jo korjata, mut Neppari haraa nyt kovasti vastaan  :D
Ja ei, kyl mie ihan maanantai-päivän tuote olen, vähän yliajassa syntynyt lähes vuorokauden pukerruksen jälkeen - ja sekin näkyy... :2funny:

Rakastuminen on sitä, että haluaa vanheta yhdessä.  ::) ::)

Hmm, aika hyvä määritelmä, kuvaa kylläkin ehkä vähän jo kypsempää rakastumista, ei sitä nuoruuden hullua ja silmitöntä säkästymistä...

Tästäköhän juontaa se oikein tyypillisen savolainen kosimalause: "Huvittasko sitä neetiä muata jonnae päevänä meijjän sukuhauvassa?" Ku ee tohi niätsen ruveta sillä R-alakusella sanalla rehentelemmään....  ;)

Ilmeisen tärkeä aihe, kun kaksi ketjua päällekkäin..
Laitan tän lainauksen nyt tännekin, ajatuksella luettavaksi  :-*