Astro Foorumi

Heijsan,

Olen erikoistunut siihen, että tykkään aina todella vaikeista tapauksista, todella monesti yksipuolisesti. Ja taas: ihmissuhde, jossa mie tiedän, että tätä tunnetta kutsuisi joku aika vakavalla sanalla. Mutta itse olen jo tullut sen verran kyyniseksi, etten viitsi rakkaudesta puhua, turhaan.

Meillä on paljon yhteistä, vaikka ihmisinä ollaan todella erilaisia, mutta samanlaiset asiat kiinnostaa. Viihdytään hyvin toistemme seurassa ja ei jotenki malta irrotakaan ihan kokonaan.

Oon miettinyt, että ilmeisesti mulla ei oikeasti ole haluakaan sitoutua, ku aina rakastun semmosiin, joita en saa. Pitää olla haastetta, kyllä, mutta kohtuu tässäkin..

No, auttakaa. Tuleeko meistä ikinä mitään, onko edes mahdollisuuksia? Mie leijonatyttö 16.08.1981 10:55 Kajaanissa ja hän neitsytpoika 15.09.1981 15:08 Oulussa.

Ja ei tämän tarvitse olla vain tämän suon tutkimista, vaan kertokaa te muut, onko kokemuksia epäitoivoisesta rakkaudesta? :) Entä ihan syndroomasta, että aina rakastuu vain epätoivoisesti...?

Heipä hei Kissakuu. :)

Astrologisesta näkökulmasta en osaa tarkastella asiaa, joten jätän sen puolen asiantuntijoiden haltuun, mutta...

Mitä rakastumiseen tulee, mitä se on ja miksi se on usein "epätoivoista". Asiaa oikein kaukaa katseltuna toinen ihminen on oman itsemme peili. Toisessa rakastumme asioihin mitä itsessämme ei ole, eli vastakohtaan. Usein asiat mitä itsessämme emme hyväksy on ns. ärsyttävä piirre toisessa joka peilaa itseemme. Oletko huomannut että usein rakastuu ihmisiin, jotka kokoajan jollain lailla pakenee, se herättää meissä mielenkiintoa koska tarve on kova oppia tuntemaan rakastettu ja mielenkiinto pysyy yllä, kun taas ihmiset jotka itseään tuputtavat ei kiinosta yhtään?? Itse olen  :crazy2: . Joskus rakastuminen on sitä että itsessään on puoli jota toisen tuntee "lääkitsevän" ja auttaa meidät tuntemaan itsemme "kokonaiseksi"..Rakkauden muotoja on niin monia kuin on ihmisiä ketä rakastaa, kaikkia rakastaa eri tavalla.

Muutama mietinnän aihe, jos ei muuta tekemistä löydy näin joulun alla: :)
-Miksi kyynisyys? Et anna itsellesi lupaa rakastaa ja näin toisen on vaikea rakastua myös.
-Halusta sitoutua..herää kysymys miksi rakastuu niihin joita ei saa, mitä itsessäsi on piirteitä joita ns. vähättelet?

Nämä pohdinnat siksi että usein meissä asuu se "lapsi" joka ei ole saanut tarpeilleen kehitysvaiheessa tyydytystä tai jonka tarpeen olemme jättäneet ulkomaailmalta huomaamatta, ja samalla itseltämme.

..Ja kyllä..tämä on ikuisuusaihe. En tiedä mistä löytyy vastaus..löytyykö? Jokainen ihminen joka elomme varrella eteemme sattuu on meille "opettajia".

Tuossa ei varsinaista vastausta siis ollut, koska kukaan ei siihen osaa vastata, suuntaa näyttää kyllä ja kuulijan/lukijan vastuulle jää pureskella kuultu ja katsoa "muistiko" mitään :)

Hyviä joulunalusaikoja terveisin Mike :)

äh, ei varmasti tarvitse hakea. ystäväni kertoi juuri "sattumasta", miten tapasi erään ihmisen. Illan suunnitelmat vain muuttuivat ja ystävät veivät perille...  :D  Kyllä elämä vie sinne minne pitääkin, sitten kun on aika. Minullekin selvännäkijä kertoi, ettei tuleva mies ole vielä edes lähipiirissä, joten nyt saan täysin sydämin keskittyä uraan  :D Ja olla Niin erakkona kun tahdonkin!   :coolsmiley: '

       

Joo, huomattu on. Kun jokainen tämänlaatuinen ihmissuhde on jo pitempään ollut tällainen, sitä ei voi olla huomaamatta tiettyjä lainalaisuuksia näissä. Että mie toimin aina näin ja siitä seuraa aina tämmöstä. Olen huomannut, että ihastun ihmisiin, joita ei kovin helppo ole saada. Olen sen verran monesti pettynyt, että ei sitä sitten uskalla antaa itselleen lupaa ihastua ja jarruttelee tosi paljon. Itseluottamuksesta siinä varmaan on kyse... Ja kyllä, olen miettinyt, onko tässä kysymys sittenkin siitä, että en vain pohjimmiltani edes halua sitoutua. Tuo, että vähättelisin jotain puolia itsessäni... Niin, ehkä. En tiedä, mitä.

Tuntuu vaikealta ajatella, että tässä on itsekasvatuksen paikka. En jotenkin näe sitä, miten minun pitäisi muuttua, että "mistään tulisi mitään". Olen kuvitellut edistyväni sillä, että en enää varsinaisesti etsi ketään enkä ajattele, että elämän onni löytyisi välttämättä rakkaussuhteesta. Ja sillä, että sanon itselleni, että olen minä ennenkin selvinnyt, selviän minä näistä muistakin. Enkä sitten enää suhtaudu koko asiaan niin valtavan epätoivoisesti.

Mutta ehkä se onkin vain kyynistymistä.

Olen kuvitellut edistyväni sillä, että en enää varsinaisesti etsi ketään enkä ajattele, että elämän onni löytyisi välttämättä rakkaussuhteesta. Ja sillä, että sanon itselleni, että olen minä ennenkin selvinnyt, selviän minä näistä muistakin.

*Näinhän se just menee. Elämässä on muuta, töitä, matkoja, elokuvia, ystäviä, kokemuksia, henkisyyttä. Draamaa ja surua ja iloa.

Laskin itse että loppujen lopuksi olen ollut vain 5 v elämästäni jonkun kanssa! Koska yhdessäolon aikoja ei paljon suotu. Ja kun olisi suotu, mies friikkasi. Eli aika itsenäisesti olen tottunut elämään. Onhan se kiva jos siihen nähden saa jonkun mieluisan sielun kanssa olla hetken.

Yksi miestuttuni muuten soitti uskomattomaan aikaan eilen jouluaattona ja selitti intiimeistä asioistaan.. ja oli ollut TV:ssa puhumassa siitä että onko nykyajassa jotain vikana, kun sitoutumiskammoa on niin paljon.. niinpä.. minkäs teet? Hän on kyllä aktiivi asiassa mutta jos edes vitsin heittää sitoutumisesta, naiset karkaa. Ja hän tuntee monia jotka on väkisin yhdessä. No tunnen ihan ok parejakin.. Pitäiskö päätellä että romanttinen rakkaus ei todellakaan voi olla sisältö! Vaikka ei kyynistyisi.. niin silti.  8)

Ehkä minullakin on tämä sama tilanne. Uraan liittyvät asiat nimittäin vievät aikaani todella paljon eikä todellista tilaa ihmissuhteelle oikeastaan edes ole. Kartallani nämä uraan liittyvät asiat korostuvat hirveästi, ja jotenki sitä ei ehkä ite edes ymmärrä, että parempi olisi olla hirveästi miettimättä näitä ihmissuhdekuvioita nyt.

Tuo, että kukaan ei kävele ohi, tuntuu hyvältä ja oikealta vastaukselta. Ei vain ole ollut vielä aika. Se kai se on hullua, että sitä silti aina sotkee itsensä johonkin mukavaan ihmiseen. Ehkä olisi syytä päättää, että ei ihmissuhteita minulle nyt pitkään aikaan. Niin pitkään, että olen tullut sinuiksi itseni kanssa näissä kysymyksissä. Epäilyttää kylläkin, että tulenko siksi koskaan...

Turha sitä kai on edes miettiä. ???

Tämä on aika jännä juttu. Itse en jotenki pelkää sitä, että sitouduttais ja mentäis naimisiin, mutta ehkä se kysymys onkin siitä, että menettäis vapautensa, joku tulisi niin lähelle, että tietäisi itsestä kaiken jne. Olen kuullut tästä sitoutumiskammoisista puhuttavan viime aikoina, Hesarissa oli kirjoitus siitä, miten sitoutumiskammo oli ollut syynä siihen, että vastattiin kieltävästi kosintaan. Erot ja avioehdot ja muut varmaan taustalla tässä. Pelätään isoja suruja, joita on lähipiirissä nähty. Ihmisparat.

Heippa KissaKuu! Rupesin tuossa katselemaan karttojanne ja huomasin, että olen sinulle joskus aiemminkin tästä samasta tapauksesta analyysia vääntänyt, mutta silloin pojan syntymäpäivämäärä oli 15.pv eikä 16, muuten tiedot olivat samat? Kumpikohan on nyt se oikea aika, se 15 johon aiemmin tein analyysin vai tuo 16?  ???

No näyttää mietityttävän kuitenkin. ;)

Kyllä uran rakentaminen käy vaikka olisi suhteessakin. :)
Itselläni on tilanne, että paitsi että olen menossa naimisiin,
niin uusi ura alkoi ja sitä pitää rakentaa nyt täysillä,
niin myöskin koko kotimaa vaihtui.

Mikään ei sulje pois toisiaan.
Päin vastoin, kaikki tukevat toistansa. :)

Kannattaa valita mies, joka pystyy ymmärtämään
sinun pyrkimyksesi uran suhteen (toki myös kaiken muunkin).

Jos uraa on rakentamassa, niin tuskin ketään elämäänsä
vihaavan bussikuskin kanssa kannattaa pariutua. ;D

Vrt. Paula ja Jarmo Björkqvist.
Vaimo rakentamassa menestyksekästä poliittista uraa
ja mies on joku pikkupäällikkö pikkufirmassa.

Epätivoisesta rakkaudesta pääsee pois,
kun lakkaa olemasta epätoivoinen. :)
Kuten aimmemin tuolla on jo todettu, se itsetuntokysymys.

Jos tarkastelee sanaa itsetunto,
niin se merkitsee sanatarkasti itsensä tuntemista.

Ja kun sinä tunnet itsesi läpikotaisin, vahvat ja heikot puolesi,
niin itsetunto kohoaa.
Silloin et tarvitse toista peilaamaan omia tiedostamattomia
puoliasi ja tekemään itsestäsi "kokonaisen",
vaan olet vapaa aidosti rakastamaan ketä haluat
ja milloin haluat, eikä sinun tarvitse roikkua jonkun
takin helmassa, että "Rakasta minua, rakasta minua". :)

Luen Alekmistia parhaillaan, ja siinä on meheviä lauseita:

"Olen odottanut sinua pitkään. Olen uhohtanut menneisyyteni, perinnäistavat, sen miten miehet odottavat aavikon naisten käyttäytyvän. Olen unelmoinut lapsesta saakka, että aavikko toisi minulle jonain päivänä elämäni kalleimman lahjan. Nyt se on tullut ja se olet sinä".

Poika olisi halunnut tarttua Fatiman käteen, mutta tyttö piteli ruukkua.

"Olet puhunut minulle unelmistasi, vanhasta kuninkaasta ja aarteesta. ja olet puhunut ennusmerkeistä. Koska ennusmerkit toivat sinut luokseni, en pelkää mitään. Olen osa unelmaasi ja elämäntietäsi, kuten kutsut sitä.
Sen vuoksi haluan, että jatkat matkaasi löytääksesi sen mitä olet tullut etsimään. Jos sinun on odotettava sodan loppuun, odota. Mutta jos sinun on määrä lähteä aiemmin, lähde seuraamaan tietäsi. Hiekkakinokset muuttavat muotoaan tuulessa, mutta aavikko ei muutu koskaan. Samanlainen on oleva myös meidän rakkautemme."

"Maktub", hän sanoi lopuksi. " Jos olen todella osa elämäntietäsi, palaat jonain päivänä."

Paulo Coelho: Alkemisti

Ah...! :D
Luen tuota "parhaillaan" englannin kielisenä versiona,
paitsi että unohdin mokoman joululoman ajaksi Wieniin.

Oletko jo siinä kohdassa,
pääsikö hän sitten pyramideille viimein?

hih, ei kun jäin fiilistelemään noita juttuja...  ;D ja tulin tänne kirjoittamaan niitä niin kirja jäi kesken  :)

"Maktub", hän sanoi lopuksi. " Jos olen todella osa elämäntietäsi, palaat jonain päivänä."

Niinpä niin. Itsetunnon osalta täytyy sanoa, että se voi olla joissakin asioissa todella vahva ja toisissa heikko. Näissä ihmissuhteissa minulla on näköjään heikko itseluottamus ja myös itsetuntemus. Tiedän kyllä, miksi tai miten teen niin tai näin, mutta en voi asialle mitään.

Ebenia: Kyllä ne on oikein. Alkaa vähitellen hävettää, kun samasta jutusta jauhan. Ehkäpä tämä menee pian ohi.  :-[  :)

Tervehdys KissaKuu,

sinun kartallasi kiinnitin eniten huomiota voimakkaasti ja haastavasti aspektoituneeseen Uranukseen, mutta toisaalta myös Neptunuksen ja Venuksen väliseen neliöön. Jälkimmäisen aspektin ainakin Raimo Nikula kuvaa tunnetuksi ihmissuhdesotkuistaan. Rakkauden illuusioita ilman todellisuuspohjaa. Voimakas Uranus ( :aspect_squ: :aurinko: :kuu: :merkurius:,  :aspect_sex: :venus:,  :aspect_tri: MC  :mars:,  :aspect_opp: :chiron:) kertoisi impulsiivisesta luonteesta - jota ei yhtään hillitse  :aurinko: :leijona::ssa ja  :kuu: : :kalat:::ssa - joka ihastua päsähtää romanttisen kiihkeästi ja päätä pahkaa, vaikka tunteiden näyttäminen voi tosin jäädäkin hillityksi ( :saturnus: :aspect_con: :askendentti:). Näin voit antaa ihastumisen/rakastumisen kohteelle melko ristiriitaistakin viestiä tunteittesi todellisesta laadusta. Mikäli annat tunteittesi näkyä ja kuulua täysillä ilman Saturnuksen häirintää, arempi tapaus saattaa säikähtää pahemman kerran.

Partnerisi vaikuttaisi taas huomattavasti hillitymmältä tyypiltä, vaikka hänen Kuunsa Oinaassa onkin. Se tekee kuitenkin tarkkaa oppositiota Vaa´assa sijaitsevaan Saturnukseen ja oma kokemukseni tällaisista tyypeistä on, että tunne-elämä on joko tiukasti järjen kontrollissa, tai pahimmassa tapauksessa kyse on suoranaisesta tunnevammaisuudesta. Aurinko-Neitsyt saattaa säikkyä voimakkaita tunteenpurkauksia, mutta toisaalta herra kaipaakin voimakkaita tunne-elämyksiä, koska hänen Plutonsa on yhtymässä Venukseen. Toisinaan tämä aspekti kertoo kuitenkin lähinnä kontrollointitarpeesta ja alistamispyrkimyksistä suhteessa naiseen. Hänen Uranuksensa on AC:lla, joten ensisilmäyksellä voisi ajatella, että omat Uranus-energiasi saavat hyvinkin vastakaikua, mutta muut aspektit kertovat kyllä hänellä melko hillitystä ja tiukassa kontrollissa olevasta tunne-elämästä.

Sitä vielä mietin, kuinka tyypillistä sinulle on kehittää pakkomielteitä ihastuksen/rakastumisen kohteeseen? Pluto neliöi inhasti paraatipaikalla (MC) sijaitsevaa Marsia. Tällainen voisi viitata siihen, että yritetään pakottaa toinen rakkauteen, vaikka tämä ei olisi osoittanut edes minkäänlaista kiinnostuksenpoikasta sinua kohtaan??

Uh. Kuulostaa aika pahalta. Ja niin todelta, miten voikin pitää noin hyvin paikkaansa... Vähän liian impulsiivinen ja määrätietoinen ihminen. Mikä on elämässä toisella saralla hyväksi, ei toisella siten olekaan.  :o

Tässä tapauksessa miestä kiinnosti ensin hyvinkin, mutta sitten tapahtui jotain (hänen omia ongelmiaan, henkisiä) ja se jokin hävisi. Pitkään kärsin ja odotin, ja kun asiat lopulta selvisivät, vanhaan ei enää ollut paluuta. Nyt olemme kai vähitellen ajautuneet vain syvään ystävyyteen ja minä vielä haikailen alkukesän lämpöä.

Sen tiedostaminen varmaan auttaa, että on liian innokas. Alan uskoa vähitellen, että kyllä tämä tyyppi on minulle mitä epäsopivin. Hyviä ystäviä meistä ehti tulla, ja ehkä se on tarpeeksi ja riittää. Edelleen ihmettelen itseäni, miten ihastunkin itselleni niin epäsopiviin ihmisiin..

Ilmeisesti tälle tytölle passais parhaiten vesimies, vai miten se meneekään? Koskaan en ole ollut lähelläkään rakastua yhteenkään vesimieheen ja tuntuma on, että ne katsoo lähinnä kieroon miun tyyliä, joka on kai lähinnä poukkoileva, todella monimutkainen ja hillitön tunteissaan. Jostakin syystä tämä puoli minussa tuntuu jääneen jotenkin lapsipuolen asemaan. Tuntuu, että en ole kehittynyt sitten teini-iän mihinkään tunteitteni ilmaisussa, mennyt vain kompleksisemmaksi. :idiot2:  :laugh:

Jotenkin tuntuu, että tästä oravanpyörästä on kasvettava jo ulos. On tuntunut ennenkin, mutta nyt minusta tuntuu, että olen yksinkertaisesti jo liian vanha kiertämään samaa ympyrää ja olemaan oppimatta mitään virheistäni.  :knuppel2:

Hmmm.. kannattaisiko sinun ensin pistää nuo 'elämän sotkut'
kuntoon ennen kuin ryntäät suhteeseen ja odotat,
että Prinssi Rohkea valkealla ratsulla pelastaa neidon pulasta?

Tuo on nimittäin erittäin raskasta, jos joku ripustautuu
ja sitä pitää auttaa kuin lasta taloudellisesti ja henkisesti.




Liika rakkaudella tukahduttaminen säikyttää kenet tahansa.
Anna tilaa hengittää toiselle ja olla omissa oloissaankin. :)

Sinun ei tarvitse muistuttaa olemassa olostasi joka päivä,
ei edes joka viikko. Anna miehen hoitaa moinen. ;)

Paras tapa pitää mies itsellään on juosta hiukan karkuun. ;)

Tunteita ei tarvitse peitellä, se ei ole se juttu,
vaan se, että ettet ole yhteydessä koko ajan ja vaatimassa
yhdessä oloa koko ajan tai muutenkaan tekemässä vaatimuslistoja
tai suunnittelemassa vaaleanpunaista
tulevaisuutta hänen puolestaan. ;)

Sitten kun tapaatte/keskustelette, niin tunteet täysille,
mutta älä ole oma-aloitteisesti yhteydessä joka päivä/viikko.

Jos toinen ei halua olla sinun kanssasi yhteydessä enään,
niin kunnioita sitä, äläkä heittäydy  :uglystupid2: josta
pitää viimein tehdä rikosilmoitus poliisille häirinnästä.

Voih, ensinnäkin: Kiitos Asterix että ohjeita rakkauden saamiseksi, ei karkoittamiseksi laitoit... Nimittäin täällä toinen samanmoinen epätoivoinen rakastuja  ;) Tosin mä en ehkä roiku kimpussa koko ajan mutten toisaalta pysty unohtamaankaan, ennenkuin tulee seuraava "uhri" eteen. Onhan se tosiaan niin että vaikeasti tavoiteltava kiehtoo, pitäisi ymmärtää että varsinkin miesten kodalla se on näin, niin miksi ihmeessä sitä pitää olla aina helposti saatavilla??? Siksi kun itse haluaa olla jahtaava osapuoli, ja mä henk.koht kyllästyn mieheen jonka kohdalla leikin vaikeasti tavoiteltavaa ja jos se menee siihen ansaan niin koen tyypin sitten tylsäksi... Enkä voi sietää että mua jahdataan  :P Vaikea tapaus. No, mulla  :pluto:  :aspect_opp:  :kuu: ja  :venus: niin voisiko syy olla siinä ja tosiaan on toi  :kuu: ja  :venus: myös  :oinas:, ja vitos huoneessa. Eli leikkimielistä touhua kaikkiko loppupelissä vaikka intohimoisesti rakastunkin?

Sitä mitä ei saa, sitä aina haluaa!!!  :smitten:

Tuota noin, ei tämä nyt IHAN näin paha ole ku ehkä onnistuin saamaan kuulostaaan. En suinkaan mie ole taloudellisesti kenessäkään roikkumassa, enkä muutenkaan ahdistele ketään. :D Olen samaa mieltä, että semmonen on raskasta. Vaikka ei ehkä olekaan ollut kykyä hoitaa näitä rakkausasioita kovin taidolla, ni ei tässä sentään aivan sekopäisiä olla. :D Pitänee muokata tuota tekstiä. On tyyli kirjottaa vähän kärjistävä, kuulostaa pahemmalta ku onkaan.

Selventääkseni: muuten elämä on kyllä mallillaan, mutta tämä romanttinen puoli ollut aika sekavaa pitempään. Syy löytyy pääasiassa ihan itsestäni, ja olen sen kyllä tiennytkin.

Ei minulle ainakaan tullut karttojen perusteella minkäänlaista mielikuvaa pelastajaa odottavasta pikkuprinsessasta.

Pikemminkin tällaista tuli mieleen: pistetään 2 ajotuntia ottanut 18-vuotias Ferrarin rattiin, ja oppilas kiihdyttää sen vauhdista sokaistuneena 250 km/h kuvitellen hallitsevansa koko turboahdetun vehkeen. Ah, ihanaa vauhdin hurmaa, mutta Ferrari karkaakin käsistä ja kohta ollaan ojassa tai ajettu kivitalon seinään. Sitten sitä ollaan pöllämystyneenä tien poskessa seisoskelemassa ja katsomassa hieman syyllisen oloisena, näkikö joku. :2funny:

Vähän aikaa ollaan vahingosta viisastuneita ja järkeviä, kunnes vauhdin hurma sokaisee jälleen mielen...

Pikemminkin tällaista tuli mieleen: pistetään 2 ajotuntia ottanut 18-vuotias Ferrarin rattiin, ja oppilas kiihdyttää sen vauhdista sokaistuneena 250 km/h kuvitellen hallitsevansa koko turboahdetun vehkeen. Ah, ihanaa vauhdin hurmaa, mutta Ferrari karkaakin käsistä ja kohta ollaan ojassa tai ajettu kivitalon seinään. Sitten sitä ollaan pöllämystyneenä tien poskessa seisoskelemassa ja katsomassa hieman syyllisen oloisena, näkikö joku. :2funny:

Vähän aikaa ollaan vahingosta viisastuneita ja järkeviä, kunnes vauhdin hurma sokaisee jälleen mielen...
[/quote]

Niin tuttua, niin tuttua...  :2funny:

Hups, mites toi lainaus nyt näkyykin näin?

No lyhyessä kirjoitetussa muodossa kaikki kuullostaa
hyvin kärjistetylle.
Pitäisi kirjoittaa kirja tai kertoa silmätysten,
jolloin sanoma pehmenee todellisiin mittapuihinsa. :)

hei pitäis muuttaa tuo "epätoivoinen rakkaus" johonkin positiivisempaan muotoon. Nimittäin minäkään en jaksa olla jahdattavana  :buck2:  :buck2:  :buck2: en sitten millään. En kestä sitä ja ahdistun.  :aurinko:  :venus:  :oinas:
Positiivista on se tunteen voima ja USKO, että vaikka mitä sattuu niin kaikesta selviää ja sitten voikin jo rakastua uudelleen  ;D Se on elämää, EI ELÄMÄN PELKOA HYVÄT SISKOT!!!

Mutta voisko tämän nyt vaan nähdä positiivisemmin kuin epätoivoisena.
Minä olen kanssa koulinut itseäni tämän aktiivisuuden vuoksi, ja nyt olen vuoden ollut kärsivällinen toisen oinaan kanssa, joka vain on niin haavoitettu että vetäytyy sen vuoksi aina välillä vaikka onkin minuun kuulema ihastumassa.  ;)

Maltti ON valttia, mutten kyllä lähtisi pelaamaan mitään. Itsehillintä kannattaa kuten Asterix sanoi, mutta karkuunjuoksu voi olla haaste, jos toisesta nyt vaan sattuu välittämään...!

Saalistajat eivät luonnossakaan tykkää tulla saalistetuksi. :)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/dracula11.gif)


Jos toisesta oikeasti välittää, niin mitä kaikkea
sitä on silloin valmis tekemään hänen eteensä,
että hän tuntisi olonsa mukavaksi..? ;)

Voisiko sitä juosta vähän karkuun,
että toinen saa tyydytyksen omasta miehisyydestään.?  :coolsmiley:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/AN_HOBB2.gif)

Rakkaus on taitolaji. ;)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/matasmall2.jpg)
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/matasmall1.jpg)
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/matador12.jpg)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hamburger.jpg)

 ;D :D ;)

Kaiholla luen noita hyviä neuvoja...  :-\
Minusta ei kait koskaan ole omien intohimojeni himmaajaksi...  :-\
Tosin olen huomannut, että vaikken osaa pyrkiä siihen että antaisin toiselle sitä "saalistamisen iloa", niin voin sen sitten lopun viimeksi tehdä tahattomasti...
Ehkä muutenkin enemmän olen sellainen.. hmm... "suoran tunnetoiminnan ja spontaanisuuden" puolesta eläjä ja silti olen saanut palautetta, että olisin 'venkoilija'... että sinänsä ei ehkä välttämättä tarvitse tekemällä tekeytyä saaliiksi... ::)
Sekun tosiaan voi tapahtua jotenkin pinnankin alla... tai sitten se on vain salainen keinoni olla yrittämättä kasvaa tuossa asiassa ja harjoittaa itsehillintää...  :D

Soisin toki mieluusti sen ilon ihmiselle, jota kohtaan tunnen suurta kiinnostusta...
Mutta kun en vaan jaksa... miettiä... vaan mennä eteenpäin... siis näissä asioissa..  :angel:

Kiitos Lilli. Ennen kaikkea tuosta, että tämä, jonka takia OLIN epätoivoinen, on hiukan kummallinen, kenties jopa naista alistava. Se aina ilahduttaa, että jouti mennäkin... (alhaista, mutta ah niin normaalia) Jos sieltä kartasta sellainen kuva olisi nähtävissä, että olen jotenki odottelemassa pelastajaa ja avuton, niin SE olisi pahasti pieleen.  ;D

Elämässä on vara oppia aina. Mie en kyllä tiedä, miten tässä rakkausstrategiassa kehittyisin, kun olen todellakin aito leijona siinä, että haluan minäkin ITSE sitä jännitystä ja haastetta. Ja siksikin mie kai aina takerrunkin niihin, jotka on niin vaikeita.

Vaikka nyt sanoisi, että en koskaan enää, niin todellakin, epäilen, että ei kauan mene, ku elämän koulua ja oppituntia käydään taas johonkin suuntaan.  :angel: