Astro Foorumi

Pistän tämän aiheen nyt tälle alueelle, sillä minua kiinnostaa tämä asia nimenomaan ASTROLOGISESTI eikä niinkään muuten asiana. Olen nimittäin tässä lähiaikoina tutkinut paljon tiettyjen ihmisten karttoja ja minua kiinnostaisi tietää millaiset aspektit voisivat kertoa kyvyttömyydestä asettua toisen ihmisen asemaan, ehkä empaattisuuden puutteesta ja jonkinlaisesta hyvin omakeskeisestä (en käytä sanaa itsekeskeinen, koska sillä on niin negatiivinen kaiku) maailmankatsomuksesta?

Ainakin tietääkseni saturnuksen aspektit kuuhun voisivat tuoda tunnekylmyyttä ja ehkä empatian tuntemisen vaikeutta. Mitäs muita voisi olla?

Millaisia löydöksiä olet tehnyt Ebenia?

Ihan äkkiseltään tulisi mieleen että korostuneet ilman huoneet tai merkit voisivat viitata kyvyttömyyteen asettua toisen ihmisen asemaan ns. tunnetasolla, objektiivisuudesta ja järkiperäisyydestä näillä merkeillä taas ei ole pulaa..
Tulipainotteisuus voi aiheuttaa taas tiettyä minä ensin-attitudea, maa-merkki voi katsoa asioita liian materialistisesta näkökulmasta
(ensin minun turvallisuuteni, sitten vasta muu) ja vesimerkeillä on taipumusta olla liian subjektiivisia ja omaan napaansa tuijottavia, jos niikseen tulee..

Jokaisesta elementistä löytyy ns. itsekkäitä piirteitä, mutta tosiaan aspektit kertonevat lisää..

No ainakin olen huomannut jonkinlaista tunnekylmyyteen tai empaattisuuden puutteeseen liittyvää yhtenäisyyttä niiden ihmisten välillä, joilla on Kuu vaa'assa. En sano että kaikki tämän aspektin omaavat ihmiset olisivat tunnekylmiä - sehän rippuu kaikesta muustakin - mutta siksi juuri kyselenkin, että voisin tehdä muita yhteenvetoja....Sen sijaan taas eräällä varsin "omanapaisella" ihmisellä on hyvin paljon planeettoja leijonassa ja veden merkeissä loput. Myös jonkinlaista yhteneväisyyttä on ollut kaksosmerkin välillä tutkimissani kartoissa - se on joko yleensä venuksessa tai kuussa...

Aspekteja olisi mielenkiintoista tietää enemmänkin, niistä olisin hyvinkin kiinnostunut...

marsin ja venuksen aspektit
ei niinkään kuun ja saturnuksen
siis marsin ja venuksen suhde kartalla,
itelläkin neliö näillä ja kun mars on leijonassa omaan kyllä tiettyä itsekeskeisyyttä,jonka taas toisaalla kumoaa venus rx  :aspect_con: :neptunus: ja olen hyvinkin empaattinen ja myötätuntoinen,eli ei se niin yksselitteistä ole,
kartan muista osioista löytyy sitten vahvistusta jos empatia tykkänään puuttuu,tai kyky ILMAISTA sitä,huoneista ykkönen on omakohtaisin,

 taasen  :saturnus: :aspect_opp: :kuu: vie tunteeni piiloon,
jonka joku voi sitten kylmäkiskoisuudeksikin tulkita vastoin parempaa tietoa

Voivoi, yritin kovasti katsella noita mars ja venus juttuja, mutta kenelläkään "uhreistani" ei ole mitään aspektia näillä, puhumattakaan muista keräämistäni kartoista, joissa oikeastaan vain n. 30 ihmisestä parilla löytyi jonkinlainen aspekti näiden planeettojen väliltä.  :-\ Siis jostain muualta sen pitäisi siis myös näkyä....Eräälläkään selvällä narsistilla ei ollut aspektia näiden välillä.  :idiot2:

Ebenia, millaiset aspektit auringon ja kuun välillä näillä on?
Entä urkki, missä luuraa?
Missä merkeissä, huoneissa?
Muodostuuko jotain kovannäköistä erikoiskuviota mm. t-ristiä tiettyjen planeettojen yhdistelmänä?

Tapaus1 - omanapainen, ei kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan, minäminäminä - tyyppi
:kuu: :kalat:  :aspect_squ:   :uranus: :jousimies: :neptunus: :kauris: :chiron: :kaksoset:  :askendentti: :jousimies:
Uranus ja Neptunus 1. huoneessa, Kuu 2.huoneessa
 :merkurius: :venus: :mars: :leijona:

Tapaus2 - lapsellisella tavalla itsekeskeinen, ei pahantahtoinen, mutta ei "osaa ajatella" toista
:kuu: :kalat: :aspect_squ:  :uranus: :jousimies:
Uranus, Jupiter, Neptunus 1. huoneessa, Kuu 2.huoneessa

Tapaus3 - narsistinen persoonallisuushäiriö tms.
 :kuu: :kalat:  :aspect_squ:  :mars: :chiron:
Uranus 0 astetta  :kauris: 1 ja 2 huoneen rajalla

Tapaus4 - itsekäs, puhuu vain omista asioistaan, ei osaa lohduttaa tai tuntea empatiaa
:kuu:  :vaaka:  8.h :aspect_squ:  :venus: :kauris:  :askendentti: :kauris:
Uranus Skorpparissa 9.huoneessa

Tapaus5 - kylmätunteinen, rationaalinen, vaikea käsitellä omia tai muiden tunteita, ei voi käsittää muiden käytöstä tms.
 :kuu:  :vaaka: 1.huone
 :venus:  :leijona: :aspect_opp: :mars:  :kauris:
Uranus Jousimies 3.huone

Tapaus6 - ongelmat hyvin itselähtöisiä, kehittelee ongelmia itselleen, ei osaa ajatella muiden näkökulmaa vaikka yritettäisiinkin tukea siihen
 :aurinko: :merkurius: :uranus: :saturnus: :neptunus: 1. huoneessa

Olisihan näitä lisääkin.... :2funny: Ilmeisesti ainakin uranus 1.huoneessa ja tuo kuu-kalat sitten, ellei vain sattumaa?

Hmmm...ootko ihan varma että kuumerkit on oikein noissa muutamissa?
Aika isot ykkös- tai kakkoshuoneet muutamilla siinä tapauksessa..

Ja kuulla näyttäis olevan neliöt ainakin kolmessa ensimmäisessä tapauksessa..Kauris-merkkikin näyttää painottuvan tavalla tai toisella monessa kohtaa, kilipukkiahan pidetään joskus aika itsekkäänä merkkinä..

kerro sitten meillekin narsistin astrologinen kartta,
kuu-vaakahan on venuksen vieraana,
mikä aspekti tuolla kuulla on muualle?
ei kai venusmainen kuu yksin ole narsistinen vai onko?
ilmamerkeistä tuli mieleen vesimiehet,nimenomaan miehet,
joiden kyky ilmaista tunteitaan on joskus kortilla,
kuitenkin empatiaa voi löytyä rutkastikin esim. :aurinko: :aspect_con:
 :venus:,
toisaalta just tuo vaaka voi vaikuttaa kylmän viileeltä kun sen täytyy löytää tasapaino tilanteeseen,
 :saturnus: :aspect_con: :kuu: tai venus ja tunnekovuutta sanoo Nummela,
myös näiden kasvattavat aspektit,
entäs mc ja itsetietoisuus?

kerkesitkin jo vastata,
olihan tuolla kuun ja marsin aspektia kuin myös kuun ja venuksen kasvattavaa aspektia..

Kyllä kyllä, tarkistin nuo kaikki oikein tarkasti ainakin omasta mielestäni, oikein pitäisi olla. Katsoin nuo nyt vielä ja ihan oikein ne ovat ja tosiaan, isot 1 ja 2 huoneet noilla onkin....

Narsistisella persoonallisuushäiriöisellä ihmisellä onkin aika mielenkiintoinen kartta. Nimittäin huoneessa 12. piileskelee Pluto ja kaikki muut planeetat ovatkin sitten horisontin alapuolella.

2. huone  :mars:  :jousimies: :uranus:  :saturnus: :neptunus:  :kauris:
3. huone  :aurinko: :merkurius: :vesimies:  :kuu: :kalat:
4.huone  :venus: :oinas:
5.huone  :jupiter: :oinas:
8. huone  :chiron:  :kaksoset:
12. huone  :pluto:  :skorpioni:

Varsin omalaatuinen persoona täytyy sanoa. Ja siellähän se Vesimies onkin, kuten Nikki sanoikin....

No niin, sain liitettyä narsistin kartankin tähän....

eikö nuoruus tuo automaattisesti tietyn narsistisen asenteen,
kyseessä alle parikymppinen tai niillä tietämin?
toisaalta planeettojen asteluvut kertovat äärimmäisyys-ihmisestä,
varsinkin tuo  :mars: :uranus: voi olla aika radikaali,
ja pluto taas myllertää mielen sopukoissa piilossa,
kiinteitä merkkejä vielä auringon kanssa,
ehkä vaikeinta ymmärtää itse itseään taikka motiivejaan,
mutta
nuoruus ja hulluus,vanhuus ja viisaus..

Nooh, miten sen nyt ottaa. Itse en sanoisi että jokainen nuori on narsistinen...Ajattelumallit voivat olla itsekeskeisiä, mutta narsistisuus on asia erikseen...

Harmi kun minulla ei ole yhden tosi-narsistin karttaa, sen tiedän että hän on Rapu, mutta muuten sääli ettei hänen karttaansa ole. Olisi ollut mielenkiintoista tutkia.

Ilmeisesti kuitenkin ykköshuoneella, uranuksella ja kuun vahvoilla aspekteilla on tekemistä tämän asian kanssa. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää tarinoita aiheesta, jopa kuvauksia tai karttojakin olisi kiva nähdä jostain vastaavista tapauksista...

ai niin kun kuulut itsekin tuohon samaan ikäluokkaan..
ei tietenkään jokainen nuori ole narsisti,
tarkoitin vain että elämänasenne on pakostakin toisenlainen kuin
keski-ikäisillä rouvashenkilöillä....
tiettyä kylmäverisyyttä (ei siis sama kuin narsistisuus)
on eräällä tuntemallani  :aurinko: :oinas: 8huone ja
 :askendentti: :skorpioni: yhdistettynä pluton energialla,
en muista nyt missä kuunsa lymyilee,
laskelmointia ja tappavaa energiaa

Yhden itsekkään minä-tyypin syntymäkartalta;

12.huoneessa  :pluto: :uranus: :mars: :neitsyt:
7.huoneessa  :kuu: :kalat:

Aspekteja;
 :saturnus:  :aspect_con:  :kuu:,  :uranus:  :aspect_opp:  :kuu:,  :pluto:  :aspect_opp:  :kuu:,  :pluto:  :aspect_con:  :uranus:,  :venus:  :aspect_con:  :aurinko:

Itsekkäin koskaan tuntemani ihminen on tällä hetkellä 48-vuotias mies, jolla ei ole minkäänlaista empatiakykyä eikä taitoa ottaa muita huomioon. Iän karttuessa hän tuntuu menevän vain pahemmaksi. Mitään virallista diagnoosia hänellä ei ole, mutta oma arvioni on, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö vahvoin rajatilapiirtein.

Tiedot:

 :aurinko: :oinas:, h. 11
 :kuu: :kauris:, h 6. Huoneessa 6 sijaitsee myös  :saturnus:, muttei kuitenkaan yhtymässä Kuuhun.
 :askendentti: :rapu:

Kartta ei ole mahdottoman näköinen. Siitä löytyy leija ja mystinen suorakaide, planeetat ovat jakautuneet melko tasaisesti ympäri eläinrataa. Leijan kärkipisteenä on peräytyvä Merkurius Härän ensimmäisessä asteessa. Mainittakoon vielä, että kartalta löytyy yhteensä 6 peräytyvää planeettaa ( :merkurius: :jupiter: :saturnus: :uranus: :neptunus: :pluto:).

Mies vetoaa helposti naisiin, onhan hänen nousumerkkinsä ihan sympaattinen, jota korostaa vielä Venus MC:llä Kaloissa. Totuus paljastuu kuitenkin melko nopeasti.

Hallitsevaksi merkiksi herralla taitaa tulla muuten laskentatavasta riippuen Rapu tai Skorpioni. Yleisesti ottaen vettä on kartalla eniten.

korjaan,tuo  :aurinko: :oinas: on  :askendentti: :neitsyt:,
ja kun tuolla kuunkierrossa pohdin merkuriusta,
niin tuo Nummela kirjoittaa hyvin myös tästä empatiasta tai sen puutteesta:
"kyky eläytyä toisen ihmisen tunnetilaan ja toisten ihmisten ymmärtäminen riippuvat siitä,missä määrin  :merkurius: kykenee käyttämään kuutaan ja jupiter-saturnusta informaation vastaanottamisen välineenä"
herkkä kuu pystyy eläytymään,mutta sen on oltava puhdas omista negatiivisista tunteista,
ja tässä tullaan skorpionin ja kauriin merkkeihin,joiden kuu vaatii erityisen paljon puhdistusta ja jatkuvaa sellaista,
yleensäkin maa- ja vesimerkit,mutta nämä kaksi erityisesti,
kauris jemmaa tunteita ja skorpioni kieriskelee siellä pohjalla mielellään,
ilma- ja tulimerkit uudistuvat tunnerintamalla kuin itsestään

viikkosiivouksen ohje:
puhdista kuu,
ravistele saturnusta ja tarkista jupiter,
ja mitenkähän tämä napanöyhtään taas liittyikään..

Biologinen äitini on yksi itsekeskeisimmistä ja itsepäisimmistä ja viheliäisimmistä
ihmisistä joita tunnen.

Hänen syntymäkellon aikansa on hiukan arvailujen varassa,
koska hänen äitinsä kuoli varhain.

Eipä vaihtoehdoilla paljon muutosta kartassa kuitenkaan tule.
Hän on joko  :askendentti: :skorpioni: tai  :askendentti: :vaaka:

muutoin sitten se kartta näyttää tälle;

 :aurinko: :kauris:
 :kuu: :kauris:
 :merkurius: :kauris:
 :venus: :kauris:
 :mars: :skorpioni:

Stellium painaa myös kartalla
ja muita erikoiskuvioita siellä ei olekaan.

Tavaraa on eniten 3. huoneeseen Kauriiseen.

Oman esimerkkitapaukseni erikoiskuviot stellium, kultainen kolmio ja mahdollisuuksien kolmio.
 :askendentti:  :neitsyt:

1. huone  :vesta:  :vaaka:
2. huone  :aurinko:  :skorpioni:,  :venus:  :vaaka:

Anopilla on tuo kuvio:  :mars: Leijonassa neliössä  :venus::seen Härässä.  :aurinko: :oinas:.

Hän on kyllä itsekäs. Vaikka tietysti suhteessamme on tyypillistä "anoppi-miniä -kinaa" mutta silti hän on itsekäs ja välillä äärettömän julma.

Hehehhe... ;D :D

Onkohan tuo anoppi-miniä-kina-karma jotenkin
olennainen osa Kauriiksi syntymistä?  ;D

Biologinen äitini ei ole tullut
ainoankaan anoppinsa kanssa toimeen,
(Hän on pariutunut useasti)
eikä hän myöskään ole sietänyt ainoatakaan
veljieni tyttöystäviä/naisia. ;D :2funny:

Olisiko se jotain valtapeliä
perheen/jonkun ihmisen hallinnasta? :idiot2:

Eiköskin tuohon itsekeskeisyyteen ja omanapaisuuteen löydy jokaiselta syntymäkartalta mahdollisuus?
Jotenkin koen, että se on jopa tietyllä tavalla ihmisen "elinehto" tai "olemassaolonehto" ja kysymys on ennenkaikkea siitä, miten käytämme sitä mihin kanavoimme sen ja missä muodossa se tulee ulos. Tuleeko rakentavassa vai rikkovassa muodossaan, jolloin sitä kai voi nimittää omanapaisuudeksi sen negatiivisessa merkityksessä.
Ja toisekseen vielä vaikuttaa se, ketä ja mitä ympärillä on ja mihin se mahdollisesti "hiertää" sen toisen osapuolen syntymäkartassa jne jne..

Mutta, että onko siis tuo  :mars: ja  :venus: tässä niitä olennaisimpia, joita pitäisi syntymäkartalla tarkastella, jos haluaa tutkia vaikka omaa omanapaisuuttaan?

Minulla tuo venus on   :kalat: :ssa ja 2.huoneessa.
ja taasen tuo  mars on   :skorpioni: :ssa ja 9.huoneessa.
se tekee 
 :aspect_tri:   :venus: :lle

 ???

Noh, ex-lläni ei löydy noita kuvioita tai en osaa kaikkea tulkita, mutta on luonnehdittu narsistiseksi.  :askendentti: :jousimies:,  :aurinko: :kaksoset:,  :kuu: :kauris:.  :mars: :oinas:,  :venus: :kaksoset:. Mutta perhetaustat on huonot ja kylmä äiti suhde, ja lisänä väkivaltainen sekä alkoholisoitunut isäpuoli... Että sieltähän ne narsistisuuden(korostan: narsistisenluonnehäiriön) juuret yleensä, nimenomaan miehillä löytyvät.

Katson itseni sillä tavalla narsistiseksi, että mietin koko ajan itseäni, ajatuksiani ja tunteitani, ja olen erittäin mielelläni omissa oloissani. Muiden ihmisten seuran koen helposti rasittavana ja häiritsevänä. Mutta osaan silti mieltää miltä toisista tuntuu ja olen mielestäni oikeudenmukainen. Olen vaan niin kauhean kiinnostunut itsestäni...

Mieheni koen puolestaan lapsellisella tavalla narsistiseksi, koska hän kovin helposti olettaa että kaikki ovat häntä vastaan jos ei tehdä niinkuin hän sanoo. Sieltä suusta voi lipsahdella suurinpiirtein mitä hyvänsä ja sitten hän valittaa ettei hän tiedä miksi möläyttelee kaikenlaista (välittämättä toisen tunteista). Tunnekylmäksi en häntä kuitenkaan voi sanoa.

Omia systeemeitäni näkyy tuosta alta. En omaa lainkaan aspekteja Kuun ja Saturnuksen välillä, enkä Venuksen ja Marsin. Miehelläni on Vaaka-Kuu, sekä Uranuksen ja Auringon välillä on löyhä yhtymä, Marsilla on kolmio Aurinkoon ja löyhä kolmio Uranukseen. Lisäksi hän on nouseva Leijona. Ilma näkyy olevan hallitsevin elementti kartalla.

Korostan että en siis todellakaan oleta että meistä jompikumpi on sairaalloisesti narsisti, vaan että meissä on narsistisia piirteitä. Olettaisin että keskimääräistä enemmän, koska kumpikaan emme ole mitään yltiösosiaalisia ihmisiä jotka viihtyisivät enemmän muiden kuin itsensä kanssa...

 :uglystupid2:

Jollen väärin muista, exälläni oli Kuun ja Saturnuksen yhtymä joka oli oppositiossa Pluto/Mars/Uranus-yhtymään. (au-Kaksonen, nouseva Neitsyt.) Hänellä oli vaikeuksia seksuaalisuutensa ja mielenterveytensä kanssa, ja häntäkään ei oikeastaan mikään muu elämässä kiinnostanut kuin hänen oma itsensä, vaikken kyllä häntäkään tunnekylmäksi sanoisi. Oma itse vain rassasi häntä loputtomiin.

 ???

Huhhuh, meni sydän väärään kurkkuun kun luin tuota.  ;D Minulla siis  :askendentti: :jousimies: (bingo!),  :aurinko: :kaksoset: (bingo!)  :kuu: :kauris: (bingo!),  :mars: :kaksoset: <-->  :venus: :oinas: (samat merkit mutta päinvastoin minulla kuin exälläsi)..

Allekirjoitan tietyn minäminä-asenteen, mutta luulen, että olen aika hyvin oppinut hillitsemään ja vaimentamaan tuota itseriittoista egoani. Ainakin toivon niin? Nousujouskarit voivat olla aikamoisia suurentelijoita ja kuukauriit taas laskelmoivia... Oinas ja kaksonen marsissa ja venuksessa tuovat mukaan äkkipikaisuutta ja päättämättömyyttä.

Kaikissa yhdistelmissä on huonot ja hyvät mahdollisuutensa, on ihmisestä kiinni, miten niitä käyttää.  :idiot2:

Nonniiiiin, nyt päästään asiaan! Minulla on nyt käsissäni diagnosoidun narsistin kartta. Minulle sukua oleva henkilö, aivan selvä narsisti. Olen hänestä täällä joskus aiemminkin puhunut, mutta nyt haluaisin todella ymmärtää nämä narsismin salat. Narsismin piirteet sopivat häneen todellakin aina jättimäisistä raivokohtauksista itsensä ihailuun ja muiden alinomaiseen mollaamiseen saakka. Kaikki täsmää ja olen siitä tosissaan diagnoosin saanut. Eli selvää "pässinlihaa" on tarjolla, käykää vain kiinni!  :D

Hänellä on taustanaan vaikea lapsuus, molempien vanhempien äkilliset kuolemat ovat oman tulkintani mukaan lähde tälle narsismille. Onhan hänellä 8.huoneessa Uranus, ehkä kertoo tästä? ??? Hänellä on myös aiemmin mainittu  :venus: :aspect_squ: :mars: joka itsessään voisi kertoa narsismista tai ainakin jonkintasoisesta itsekkyydestä. Olisi mielenkiintoista jos joku voisi tehdä tulkintaa tästä kartasta edes hieman, ja selventää minulle mistä on kysymys. Kiinnostaisi myös tietää noista Uranuksen tekemistä aspekteista enemmän...kun se Uranus siellä kuoleman huoneessa majailee kerran.

Hyvää pohdintaa, en olisi itse noita osannut ajatellakaan!

Itselle ainakin osui heti silmään ensinnäkin  :kuu: :skorpioni: joka on itsessään jo aika vaativa kuun asetelma. Tähän päälle vielä neljä neliötä Aurinkoon, Merkuriukseen, Uranukseen ja Chironiin. Chiron on vielä kakkoshuoneessa, eli itsetunnon ja "oman perustan" huoneessa, eli jotain merkkejä siitäkin...Chiron tekee lisäksi aika paljon aspekteja, mm. yhtymät aurinkoon ja merkuriukseen, neliöt kuuhun ja neptunukseen ja oppositon uranukseen, sekstiilin saturnukseen. Voisiko  :saturnus: :aspect_squ: :pluto: viitata jotenkin realismin puutteeseen?

Samoin myös  :merkurius:  :aspect_squ: :neptunus:  :skorpioni: 0 astetta voisi kertoa siitä, että tulee vähän sillä puheella luotua illuusiiota ties kenen nenän eteen, jopa valehdeltua (sitähän hän myös tekee ihan jo sillä, että nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja kertoo tarinoita omasta erinomaisuudestaan päivät pitkät).

Minä ihastuin narsistiin. Tosin diagnoosi puuttuu, mutta oireita ovat ainakin sosiaalisuus ja viehättävyys, melkein liiallinen ihanuus, kosmisia mittasuhteita saavat raivokohtaukset, jotka alkavat jos ilmaiset jotenkin pitäväsi hänestä tai varsinkin jos et tanssi hänen pillinsä mukaan, valehtelu ja sekoilu luo hänen ympärilleen epämääräisen "usvan", manipuloivuus ja manipuloitavuus, vainoharhaisuus ja kyvyttömyys tunnistaa omia tunteita. Oikea narsisti käyttää energianaan "lähdettä", jonka tulisi ihailla häntä kuuliaisesti. Kun opin tämän sain suhteen häneen toimimaan siedettävästi. Ajattelin että jos olen ihailevinani häntä parina päivänä viikossa niin saan olla sitten rauhassa muutaman päivän. Lopulta huomasin, että eihän tämä tietenkään ole mikään lopullinen ratkaisu ja päätin katkaista suhteeni häneen. Katkaisupäätöstä helpotti se, että hän oli alkanut levitellä minusta huhuja, että minä ahdistelen häntä. Hankala puoli asiassa oli se, että suhde oli varattuun naiseen eikä siis koskaan virallisesti alkanut. Keksin kysyä häneltä kysymyksen, johon hän ei pysty vastaamaan eli että mitä hän minusta haluaa ( narsistihan on täydellinen eikä siksi tarvitse ketään eikä mitään ) ja niin alkoi SHOW  :2funny:.
   Hänellä  :askendentti: :kauris: ja sen hallitsija  :saturnus: 1. huoneessa.  :kuu: on  :vesimies: ja on siis aikamoisen viileässä merkissä. Lisäksi kartalla on  :merkurius: :aspect_con: :neptunus: ja vieläpä 8. huoneessa eli salailu ja epämääräisyys ovat ihan normaalia. Myös  :aurinko: on 8. huoneessa ja eipä hän itsestään juuri mitään paljastanut.  :aurinko: on neliössä  :jupiter: ja siitä voisi tulla oma ylemmyydentunne.  :saturnus: :aspect_con: :chiron: on kaloissa ja on oppositiossa  :uranus: :aspect_con: :pluto:. Saturnus on hänellä hyvin tärkeä planeetta se kun on sekä  :askendentti: hallitsija että myös egon symboli ihan yleisesti. Minulla tulee näistä  :uranus:/ :pluto:  :aspect_opp:  :saturnus: mieleen se, että U ja P ikään kuin virittävät egon voimat äärimmilleen taistelussa alitajuisia energioita vastaan eli mitä enemmän egoa sitä narsistisempaa ja myös yksinäisempää meno on ja siksi myös vainoharhaisuus nostaa päätään. Vaikka meidän karttojen vertailussa paljastui paljon hyvääkin niin siellä on myös ehkä vaikein kontakti mitä kahden ihmisen välillä voi olla eli minun  :pluto: ja hänen  :saturnus: ovat oppositiossa, orbi noin 9 minuuttia. Eipä ihme että hän on alkanut kokea minut ahdistavaksi ja uhkaavaksi. Tämä kuvio voimistaa hänen omalla kartallaan jo olevaa  :saturnus: :aspect_opp: :pluto:. Olen hänelle sopiva henkilö syntipukiksi. Lisäksi minun  :pluto: on  :aspect_tri: hänen  :askendentti:. Tuollainen kontakti voi aina laajentaa toisen käsitystä itsestä sikäli kuin toinen on valmis ottamaan tietoa vastaan. Saa nähdä meneekö kaikki häneen osaltaan hallitusti vai tuleeko romahdus jossain vaiheessa. Ainakin tämä toivottavasti viimeinen raivospektaakkeli tapahtui kun  :saturnus: oli minuutilleen neliössä hänen radix- :neptunus:. Eli todellisuus löi illusiota korville oikein kunnolla ja lujaa.     

Rakkaudella ei voi parantaa narsistia eikä hän itse ole mielestään avun tarpeessa - päinvastoin, muut ovat hulluja ja sairaita narsistin mielestä. Narsistilta puuttuu sairauden tuntu eikä aikuinen narsisti yleensä parane. Ainoa mahdollisuus on silloin, kun narsisti menettää "lähteensä" ja haavoittuu. Silloin on mahdollista, että narsisti tajuaa oman tilansa ja terapialla on mahdollisuus. Kun narsisti menettää voiman lähteensä, häntä uhkaa masennus. Saa nähdä kuinka käy kuvailemalleni naiselle. Ainakin hänellä on päällä Saturnuksen  :aspect_squ:-transiitti sekä  :neptunus: :aspect_con: :merkurius: radixilla. Mitäpä masennus muutakaan on kuin illuusioden ja todellisuuden ristiriitaa?

Opin ainakin sen, että on olemassa täysin häikäilemättömiä ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen toisen heikkoa kohtaa, kun sellaisen huomaavat. Opin että minussa oli heikko kohta, josta tämä ihminen luikerteli sisään ja pyrki ohjaksiin. Tiedän nyt, että on hyvin tärkeää keskustella asiasta ulkopuolisten kanssa ja kuvailla heille tapahtumat sellaisena kuin ne ovat tapahtuneet niin, että kuulet sitten heiltä kumpi on hullu ja kumpi terve. Narsisti pyrkii tuhoamaan toisen ihmisen minätunteen ja orjuuttamaan toisen energianlähteekseen. Narsisti pystyy manipuloimaan joskus myös ulkopuolisia. Esimerkiksi esimieheni kallistui sille kannalle, että olen itse aiheuttanut koko sopan. Esimies uskoi naisen vakuutteluja, kun hän sanoi, että hän on naimisissa oleva nainen eikä ikinä flirttailisi minun kanssa. Esimiehen ja tämän naisen mielestä luonnollinen selitys on se, että olen itse omassa päässäni kehitellyt koko jutun. Sitä esimies ei tullut kysyneeksi, että miksi minä flirttailisin naimisissa olevan naisen kanssa tai miksi tämä nainen ei kertonut asiasta esimiehelle heti alussa vaan vasta, kun flirttiä oli jatkunut yli vuoden ja kun nainen tajusi, että rimpuilen vapaaksi. Opin myös sen, että narsistia on helppo manipuloida. Narsisti on kuin narkomaani, joka tarvitsee sinua ja siksi minäkin olisin voinut alkaa käyttää häntä mielin määrin ja orjuuttaa hänet, mutta menen mieluummin pois. Oli ja on edelleen mielenkiintoista tutkiskella tätä ihmismielen pimeää nurkkaa. Vaikka vähän hävettää tunnustaa niin silti oli myös kiihottavaa, kun huomasi, että minullahan on valtaa tuohon ihmiseen ja että voin saada toisen käyttäytymään kuten minä haluan. Valta jos mikä on eroottista 8)
  Opin myös mikä erottaa meidät tässä asiassa. Hän on narsisti ja se on hänen tapansa elää ja olla tässä maailmassa. Minä voisin halutessani käyttäytyä kuten narsisti, mutta hän ei voi valita. Minä voin. 

Tutkailin vielä tuota ex-äni karttaa, 1. huoneessa saturnus ja kuu kauriissa sekä jupiter jousimiehessä.
8. huoneessa on uranus leijonassa sekä pluto ja kuunsolmu neitsyessä... noita muista en ymmärrä mutta toi uranus leijonssa...hmnnn..
Jumalan sormi menee niin että kärki on ykköshuoneeseen ja toiset kulmat kasi ja kutos huoneessa..

Ja hän on sellainen persoona josta kaikki pitävät työympäristössä, iloinen, hauska puoleensavetävä, flirttaileva ja tosiaan kerää naisten ihailua kuin kärpäspaperi... :aurinko: :kaksoset:,  :venus: :kaksoset: :D mutta eipä ole uutta naista ottanut minun jälkeeni kun sanoin suoraan epäilyni hänen mahdollisesta narsistisuudestaan... useasti hän mulle totesi ettei hän ketään luuseria tarvitsekaan...  ???

Sain tutkittavakseni tässä myös yhden toisen narsistin kartan ja kas kummaa, hälläkin oli Uranus 8.huoneessa. Kai tällä jokin merkitys on oltava, kun näin monta vastaavaa tapausta löytyy?

Tällä tapauksella oli mm.  :venus:  :aspect_squ:  :saturnus:  :pluto:. Lisäksi Pluto ja Venus ovat molemmat kriittisissä pisteissä. Seiskahuoneessa  :pluto:  :saturnus:  :kuu: :vaaka:, sekä hänellä 1 huone ja 7.huone kattavat koko kartan pinta-alasta noin 70%. Eli hänen elämässään näköjään todella korostuu tämä minä-muut asetelma. 1.huoneessa hällä oli  :aurinko: :kauris: :venus: :merkurius: :mars: :vesimies:

Mutta tuo Uranus 8.huoneessa on mielenkiintoinen kyllä...

En minäkään ainakaan vielä pidä  :uranus: sijaintia 8. huoneessa oleellisena. Tärkeämpiä ovat mielestäni persoonallisten planeettojen asemat ja aspektit ulkoplaneettoihin.

Kauanko maallikko muuten tunsit k.o narsistin?  8)

Eräs uskomaton lause minkä eräältä muistan on, ensin kun sanoi 4kk haluavansa olla kanssani ja rakastaneensa minua aina, olen tärkeä ja sitä ja tätä niin sitten; "varmaan alan seurustella, kun rakkaus osuu "Kohdalle"  (tunteiden kylmetys omaan tyyliinsä): istuin siis hänen edessään vaikkapa tunnin, mutta en ollut "Kohdalla": hahah, ei varmaan mitään noin pahaa enää tule "Kohdalle"--Samoin kun hän seurusteli jälkeeni, silloinkin sanoi "Alan varmaan joskus seurustella": ihminen joka ei todella ymmärrä mitä toisille tekee, vilpittömästi ei TAJUA!

Moon Opposition Uranus 1°30

Moon Opposition Pluto 5°17

Saturn Opposition Uranus 0°48

Saturn Opposition Pluto 4°35


"narsistihan on täydellinen eikä siksi tarvitse ketään eikä mitään"

Voiko tuo tauti muuten puhjeta erityisen rajuksi jossain vaiheessa, sitä ennen piilevänä? Kun tällä näytti puhkeavan keväällä 2005, milloin persoona muuttui lopullisesti. JA mihin tällaista tautia tarvitaan, kun se aiheuttaa niin paljon surua. Toivoin ennen kaikkea henkistä kehitystä hänelle, mutta siihen kun kuuluisi mm empatia,  rehellisyys, riippuvuuksien katkominen, todellisuudentaju .. ::) ???  

Olisin jäänyt suruun jumiin, ellen olisi 6-2005 tajunnut että hän ei tervehdy noin vaan; siitä hetkestä olen ollut avoin uudelle.  

Mahtaa olla kamala tuollainen sieluntila! Onko narsisti henkisesti kehittyneen irvikuva? Kun henkinen gurukaan ei tarvitse ketään, vaan on silti rakastava ja auttavainen. Jollaista narsisti voi esittää. Ilmeisesti en ole narsisti kun jotakuta kaipailen.     :D

Tekemäni diagnoosi on maallikon tekemä eikä siis mikään virallinen. Oikea narsismi on sairautena niin vaikea diagnosoida, että siihen ei kaikki mielenterveysalan ammattilaisetkaan pysty. Googleta aiheesta ja lue esim. narsistienuhrientuki tms. sivustoa tai kun löydät Sam Vakninin artikkeleita niin sieltä löytää asiallista tietoa.
  Jokainen on jossain määrin narsistinen, mutta narsistilta puuttuu käsittääkseni minätunne tai se on jotenkin sekava tai alikehittynyt. Narsisti esittää kaiken aikaa ja sitten koko ajan kyttää herättämiään vaikutelmia. Nämä vaikutelmat ovat sitten narsistin minätunne. Siksi narsistin peili tai lähde ei saa tehdä mitään mikä rikkoo tämän vaikutelman. Ihanin vaikutelmahan heijastuu tietenkin ihastuneesta/rakastuneesta. Koska tämä vaikutelma on yhtä kuin narsisti, minun on nyt helppoa ymmärtää kuinka kokonaisvaltaista tämän vaikutelmahuumeen metsästys on. Ilman vaikutelmia narsisti katoaa, lakkaa olemasta eli tavallaan kuolee. Siksi narsistin koko elämä tähtää vaikutelman/huomion herättämiseen ja siksi tavallaan kaikki keinot ovat sallittuja tämän huumeen saamiseksi. Koska narsistilla on vain narsisminsa, hän myöhemmin kieltää että on hakenut huomiota tms. Koska hän ei tiedä muuta tapaa olla olemassa, ovat epämääräisetkin uhkaukset tämän tavan pois ottamisesta elämän ja kuoleman kysymyksiä. Pahasti narsistinen ihminen kiistää kaiken, vaikka olisi videolta selvästi tunnistettavissa, vaikka jäisi kiinni itse teosta. Raivokohtauksetkin ovat sitten sen mukaisia, hän puolustaa henkeään.
  Olemme olleet tekemisissä jo vuosia, mutta vasta nyt voin sanoa tuntevani hänestä jotain oleellista ja juuri sen takia jatkan matkaani.

tuon suhteen olisi hyvä huomioida vielä ikä : varmaan jokaisen teini-ikäisen "minä-tunne" on vielä hajanainen ja toisten palautteesta riippuvainen, kun sitä on vielä kasvamassa...lapsesta puhumattakaan.

vaikea sitten sanoa milloin se kasvaminen loppuu. Luusisin kuitenkin että lapsia ja nuoria ei kannattaisi vielä kovin hanakasti diagnosoida.Tuli vaan mieleen, ei sillä että kukaan olisi tässä niin tehnytkään. Nuoria ja lapsia pitäisi suojella leimaantumiselta...koska siitä voi sitten tulla oikeesti totta kun joku virheellisesti diagnosoitu vika tulee oikeasti osaksi identiteettiä, syyttä.

Narsismi kehittyy lapsuuden ja nuoruuden ajan jostain tietystä traumasta ja alkaa usein näkyä siinä vaiheessa kun alkavat nämä seurustelut sun muut, yleisimmin siinä nuorena aikuisena alkavat varsinaiset ilmiöt näkyä. Havaintoja ja pieniä huomioita on voinut aiemminkin olla, mutta narsismi "puhkeaa kukkaansa" vasta vanhemmalla iällä, kun se oma lapsuus on jo takana.

Niin ja tosiaan jokaisen "traumat" ja lähtökohdat ovat niin erilaiset ja persoonalliset ominaisuudetkin, että se mikä toiselle  on toisen silmissä narsismia, on toiselle oman itsen eheytystä ja paranemista. Ja taasen jotain päinvastoin.
Tosin on sitten ihan ääripään sairaustapaukset, mutta ne ihmiset ei yleensä ole vapaalla jalalla kauaa, joten maallikon (ööh, en tarkoita nyt tuota nimimerkkiä  ;D ) analyysit toisistaan, ovat hyvin kyseenalaisia.

"Yhdyn"  Sign9:n kirjoitukseen myös..

varmaan totta...

Oliko se myös näin, että narsismi saattaa johtua siitä, että se luonnollinen narsistinen vaihe on varhaislapsuudessa häiriintynyt. Pikku lapsen täytyy saada kokea narsismivaihe, eli täytyy saada peilata jotain aikuista joka mielellään peilaa takaisin rakkautta ja hyväksyntää. Eli siiinä vaiheessa narsismi on oikein välttämätöntä ja suotavaa.

Jos tämä ei onnistu, aikuinen on muissa maailmoissa, apaattinen tai aggressiivinen taikka häntä ei ole ja hän vaihtuu alituiseen, jää tämä terve vaihe kokematta. Joka saattaa sitten synnyttää elinikäisen tarpeen saada tuota peilausta aikuisena.

Juuripa esimerkiksi sodan aikana tai päihdeperheessä kun saattaa olla niin repivä tilanne että yksilöllistä huomiota ei ole taaperolle tarjolla. Minä olen huomannut narsistista ongelmaa myös niillä, jotka on kasvaneet hyvin suuressa perheessä, jossa ei ollut kenellekään aikaa yksilöllisesti pienenä. Aikuisena ovat monesti hyvin huomionkipeitä ja jatkuvasti kilpailemassa kyynärpäätaktiikalla siitä "kuka on paras" ja kateus on voimakkaana.En tietenkään tarkoita että kaikki isoissa perheissä kasvaneet olisi narsisteja...

Päinvastainen näkökulma sille, että ihminen pilataan lapsena liialla huomiolla ja tehdään hänestä sillä tavoin lellikki ja narsisti, niin luulen yleensä narsistin taustalla voisi olla pikemminkin niin että juuri silloin kun se huomio olisi oikeassa vaiheessa hänelle kuulunut, niin sitä ei ole ollut tai se on ollut pelottavaa ja käsittämätöntä, esim väkivalta.

pieni lapsihan on sellainen että se rakastaa ottaa kontaktia ja sille on tärkeätä että se näkee hymyilevän ja lämpöisen ilmeen sillä naamalla, joka kuuluu sen hoitajalle...tuntien sitten itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi.

tämä taas oli itseni kautta suodatettua mutu-psykologiaa...eikä virallista tietoa.

juu narsistinen häiriö liittyy juuri siihen etteivät kasvattajat ole olleet läsnä ja antaneet rakkautta / tukeneet lapsen itseen kohdistuvaa rakkautta. Eli (en ole nyt lukenut koko keskustelua) sitähän voi lähteä tutkimaan kartan niistä aspekteista... liittyen äiti-isä-suhteeseen  :aurinko:,  :kuu: ja kodin huoneeseen sekä ehkä  :pluto: ja  :saturnus:

Kuten jo sanoin tästä henkilöstä ei ole diagnoosia tehty ja olen itsekin maalaisjärjellä ajatellut, että tuskin hän nyt kuitenkaan oikea narsisti on. Toisaalta eipä ole aiemmin vastaan tullut myöskään ihmistä, joka tuntui niin tutulta, kun luin kuvauksia narsistista.

http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2

http://www.narsismi.info/index.php?pid=2

Minä ja tämä nainen ollaan synnytty molemmat 1960-luvulla, keski-ikä painaa päälle.

Otteita Sandy Hotchkissin kirjasta "Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä":

Narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkkejä ovat

1. Häpeämättömyys
-Narsistille häpeä on niin sietämätön tunne, että hän on kehittänyt keinot olla kokematta sitä lainkaan. Psykologit kutsuvat tätä häpeän ohittamiseksi. Ulospäin se vaikuttaa häpeämättömyydeltä tai omantunnon puuttumiselta ja käytkeytyy kieltämisen, kylmyyden, syyttelyn  tai raivon suojamuurin taakse.

2. Maaginen ajattelu
-Tarve välttää häpeää hinnalla millä hyvänsä tuottaa jatkuvia ongelmia narsistille, koska elämässä tulee tämän tästä eteen nöyryyttäviä kokemuksia, joita ei voi kohdata tyynesti. Aina joku on parempi, älykkäämpi, kauniimpi, menestyvämpi, mitä milloinkin. Narsistia ei kuitenkaan lohduta se, ettei kukaan ole täydellinen, koska hän näkee itsensä poikkeuksena tästä luonnonlaista. Hänen täytyy löytää keino pönkittää itsetuntoaan pitääkseen karut tosiasiat loitolla. Tähän tarvitaan usein aimo annos vääristelyä ja ja harhakuvitelmia, ts. maagista ajattelua.

3.Ylimielisyys
-...ylimielisyyden naamion taakse kätkeytyy kuitenkin hauras itsetunto, joka ei koskaan tyydy olemaan hyvä tai edes erittäin hyvä - jos narsisti ei ole parempi kuin, hän on arvoton. Jos jonkun toisen osakkeet nousevat, narsistille se merkitsee aina sitä, että hänen osakkeensa laskevat. Ja kääntäen, jos hänen itsetuntonsa horjuu, hän voi vahvistaa sitä vähättelemällä, halventamalla tai nöyryyttämällä jotakuta toista.

4. Kateus
-Narsistin tarve säilyttää ylemmyydentunteensa joutuu koville aina kun jollakulla toisella näyttää olevan jotain sellaista, mitä häneltä itseltään puuttuu. ...Hän valitsee halveksunnan. "Mikä tuokin muka luulee olevansa?" Halveksivan kommentin jälkeen seuraa pitkä ja usein hyvinkin ilkeä luettelo toisen virheistä. Narsisti pyrkii yleensä täysin tiedostamattaan mustamaalaamaan toista niin, että hän itse vie jälleen voiton vertailussa. Narsisti saattaa olla tietoinen halveksunnan tunteesta, mutta kateutta hän ei missään nimessä myönnä tuntevansa. Sen myöntäminen olisi huonommuuden tunnustamista, ja siihen yksikään kunnon narsisti ei ikinä sorru.

5. Vaativuus
- Narsistit elättelevät kohtuuttomia odotuksia erityisen suopeasta kohtelusta ja toisten automaattisesta mukautumisesta heidän toiveisiinsa, koska he katsovat olevansa täysin ainutlaatuisia. Sosiaalisissa tilanteissa on puhuttava heistä tai heidän kiinnostuksen kohteistaan, koska he ovat tärkeämpiä, tietävämpiä tai kiehtovampia kuin kukaan muu. Ihmissuhteissa heidän vaativuutensa tarkoittaa, että heidän tarpeensa on otettava huomioon, mutta heillä ei ole minkäänlaista velvollisuutta kuunnella tai ymmärtää toista.

6. Hyväksikäyttö

-Häpeän ajamalle, raivoon ja aggressioon taipuvaiselle narsistille ei missään vaiheessa kehity kykyä eläytyä toisten tunteisiin ja tarpeisiin tai edes tunnistaa niitä. Narsisti on emotionaalisessa kehityksessään juuttunut yksi-kaksivuotiaan tasolle. Yhdessä alikehittyneen omantunnon kanssa tämä tekee narsisteista helposti toisten hyväksikäyttäjiä. Hyväksikäyttö voi saada monia muotoja, mutta siihen kuuluu aina toisten käyttäminen heidän tunteistaan tai eduistaan piittaamatta. Toinen on usein alisteisessa asemassa, jossa vastaan paneminen olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta. 

7. Rajattomuus
- Narsisti kärsii syvällekäyvästä vauriosta minätunteen kehittymisessä. Tämä vika estää häntä tajuamasta, että hänellä on rajansa ja että toiset ovat erillisiä eivätkä hänen itsensä jatkeita. Joko toiset ovat olemassa täyttääkseen hänen tarpeensa tai heitä ei ole olemassa ensinkään. Jos ihminen tarjoaa narsistille tilaisuuden jonkin tarpeen tyydytykseen, narsisti kohtelee tätä oman itsensä osana ja olettaa toisen ilman muuta täyttävän hänen odotuksensa. Narsistin mielessä hänen itsensä ja toisen välillä ei ole rajaa. ...Narsisti on usein aivan tietämätön siitä, milloin hän rikkoo toisten henkilökohtaisia rajoja. Hän lukee muiden postia ja päiväkirjoja, ei kunnioita suljettuja kylpyhuoneen tai makuuhuoneen ovea, penkoo käsilaukkuja ja lompakoita, "lainaa" toisten vaatteita, hygieniavälineitä ja muita tavaroita, kuuntelee salaa keskusteluja, tekee tunkeilevia kysymyksiä, kertoo mielipiteensä pyytämättä, varastaa ideoita, paljastaa salaisuuksia tai halaa, suukottelee ja muilla tavoin koskettelee toista tämän vastustelusta piittamaatta. Kun narsistia syytetään näistä loukkauksista, hän usein ärtyy tai menee täysin ymmälleen.

Kun mielenterveyshoitoon hakeutuu ihminen, jolla todetaan monta tai useimmat näistä narsismin seitsemästä synnistä, hänellä saatetaan diagnosoida narsistinen persoonallisuushäiriö, joka on suhteellisen harvinainen sairaus. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys arvioi, että vain noin yksi ihminen sadasta täyttää kaikki tämän vaikean narsismin muodon kriteerit, mutta paljon useammalla ilmenee näitä piirteitä siinä määrin, että ne aiheuttavat suurta tuskaa elleivät heille itselleen niin aivan taatusti muille, joiden kanssa he ovat jatkuvasti läheisissä tekemisissä.

Hmm... Mietin tuota, että jos näitä Sandy Hotchkissin
narsistin tunnuspiirteitä vähän soveltaa tosi-elämään,
niin esim...

Häpeämättömyys ja rajattomuus vs. ylimielisyys ja kateus;

Kumpi on enemmän narsisti, se, joka nauttii
häpeilemättömästi esim. ulkonäöstään tai omasta itsestään
vai se,
joka reagoi siihen sanomalla, että vain narsistinen ihminen tekee noin häpeämätöntä, häpeäsit! tms?

Ylimielisyys vs. ylimielisyys ja kateus;

Kumpi on enemmän narsisti, se, joka reagoi kohtaamaansa
häpeään ja onnettomuuteen niin coolisti,
että se asia näyttää kääntyneenkin positiiviseksi
vai se, joka reagoi siihen sanomalla, että narsistisena ihmisenä
et ole kykenevä tuntemaan "oikeita" tunteita ko. tilanteessa
ja on siten toisen mielestä ylimielinen?

Vaativuus vs. vaativuus, kateus ja ylimielisyys;

Kumpi on enemmän narsisti, se, joka jostain syystä saa 
muiden ihmisten huomion aina, vaikkei tietoisesti haekkaan sitä
vai se, joka reagoi siihen huomauttamalla,
että mikä prinsessa tuokin kuvittelee olevansa?

Ja aivan tuhannen taalan kysymys!
Hyväksikäyttö ja rajattomuus vs. hyväksikäyttö ja rajattomuus;

Kumpi on enemmän narsisti, se, joka tekee hyväntekeväisyydellä
autettavastaan riippuvaisen itsestään ja auttamisestaan
-> hallinta ja valta autettavaan
vai se, joka käyttää tätä hyväntekeväisyyttä hyväkseen?





Minusta löytyy kaikkia näitä puolia tilanteesta riippuen,
enkä häpeile edes tunnustaa sitä, joka jo sinällänsä
on joidenkin mielestä silkkaa narsismia,
koska en häpeä tunnustaa puutteitani ja virheitäni. :idiot2:

Täydellinen narsisti minä en kuitenkaan ilmeisesti
ole, koska eläytymiskykyni ja huomaavaisuuteni muiden ihmisten asioille
ja elämäntilanteille käy rasitteeksi välillä omalle elämälleni,
mutta koska koen sen joskus rasittavaksi,
niin voiko kysymyksessä olla narsismi? :idiot2:

Ainoaksi toivokseni jää häpeän tunteminen virheistäni
ja epäonnistumisistani, mutta olen kehittänyt taidon
nauraa itselleni kuralätäkössä, nousta ja jatkaa eteenpäin,
niin onko se narsismia suorastaan täydellisyydessään? :idiot2:

Hyviä kysymyksiä Asterix. Häpeä on mielestäni yksi hankalimpia tunteita kohdattavaksi. Vaatii vahvan itseluottamuksen, että pystyy sieltä kuralammikosta nousemaan. Narsistin itseluottamus on niin huono, että hän suorittaa tilanteessa ns. kikka kolmosen ja ohittaa koko häpeän tunteen. Sekin on keino selvitä häpeästä, lapsellinen tosin. Tämä tuntemani nainen on pari kertaa suojautunut raivon suojamuurin taakse. Viimeksi raivokohtaus käynnistyi, kun epäilin hänen motiivejaan minun suhteeni eli torjuin hänen lähentelynsä. Noin 3 sekunnissa tilanne olikin hänen mukaansa se, että minä olinkin muka ahdistellut häntä, vaikka hän itse tuppautui seuraani. Kun sitten kysyin, että miksi sitten hakeudut minun seuraani jos kerran koet minut ahdistavana. Raivo yltyi vain ja kaikki on kuulemma sattumaa ja että minun pitäisi hakeutua hoitoon, koska kuvittelen, että hän olisi muka kiinnostunut minusta. Hän teki kaikin tavoin selväksi millainen maan matonen minä olen. Tuollaisessa tempussa on kyse ilmeisesti siitä, että häpeän tunne hänessä pieneni, kun häpeän aiheuttajaa nöyryytettiin. Tavallaan hän yritti siirtää tuntemansa häpeän minun niskoille, mutta kieltäydyin ottamasta sitä vastaan. Kaikki keinot valehtelusta lähtien ovat käytössä, kun narsisti kieltäytyy kohtaamasta häpeää. Jotain tällaista ajattelen häpeämättömyydellä tarkoitettavan.
   Narsistille muut ihmiset ovat esineitä, joilla hän pönkittää itsetuntoaan ja näiden ihmisten huomiota narsisti hakee taukoamatta. Sitten kun kaikki ei menekään narsistin piirrustusten mukaan, muiden ihmisten miellyttäminen vain yltyy. Tämäkin kävi hyvin selvästi ilmi viimeisen raivarin jälkeen. Kieltäydyin olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan ja mietin etukäteen, että varmaan hän esiintyy tavallistakin sosiaalisempana ja rakastettavampana, kun minun huomio ei ole enää käytettävissä. Oli mukavaa huomata olevansa oikeassa. En tiedä onko se ylimielisyyttä vai vaativuutta vai mitä, mutta todennäköisesti hän yrittää vielä saada minun huomioni kiinnittymään itseensä. Vaikka hän herjasi minua julkisesti, niin se tuskin hidastaa häntä. Luulisin että hän tulee joku päivä juttelemaan ikään kuin mitään raivaria ja solvauksia ei olisi koskaan ollutkaan. Sekään ei hidasta, että hän on levitellyt minusta perätöntä juttua, että ahdistelen häntä. Normaalin ihmisen näkökulmasta tuollainen toiminta on täysin järjetöntä, mutta kun muistaa, että huomio on narsistille elinehto niin ei se toiminta sitten niin järjetöntä olekaan.
  Narkissos-sadussahan nuorukainen rakastuu omaan kuvajaiseensa lähteen pinnalla. Koska narsisti ei tunne omia tunteitaan, hän tarvitsee peilin, että voisi tuntea olevansa olemassa. Jokainen voi eläytyä narsistin tuntemaan kauhuun mitä hän kokee, kun hän menettää jonkun ihmisen huomion, kuvittelemalla miltä tuntuisi katsoa aamulla peiliin eikä siellä näkyisikään omaa kuvaa. 

Narsistit on aina "askeleen edellä" muita.  ;)

Kikka kolmonen, hyvä termi.  :2funny:. Narsistin kikat häpeän ja syyllisyyden ohittamiseksi ovat joskus sellaisia, että ne saavuttavat jo naurettavat mittasuhteet. Hotchkissin kirjan nimi on paljon puhuva, "Miksi aina sinä?". Narsisti syyllistää IHAN KAIKESTA muut, hänessä itsessään ei ole mitään vikaa. Omat pimeät puolet ja häijyt tekemiset sopivasti unohdetaan, kielletään, kaunistellaan tai käännetään jonkun muun syyksi. "Harhautusraivarit" ovat ihan tyypillisiä, niillä yritetään säikytellä vastapuolta ja saada syytön ottamaan syyt niskoilleen. Jos ei mikään muu auta, niin paetaan paikalta. Asioiden kieltämisen takia narsistin muisti on muuten yleensä aivan käsittämättömän ja raivostuttavan huono.

Narsisti harrastaa ERITTÄIN RUNSAASTI projisointia, eli syyttää muita niistä piirteistä ja teoista, jotka hänessä omassa itsessään aiheuttavat häpeää. Tämä on siis häpeän siirtoa.  Herkästi syyllistyvä ihminen ottaa narsistin syytökset herkästi itseensä ja alkaa voida huonosti.

Anteeksi ei myöskään kuulu narsistin sanavarastoon, ELLEI hän selkeästi itse hyödy siitä. Jos tällainen sana hänen huuliltaan lipsahtaa, niin se on pelkkä manipulointikeino, tapa pitää toinen ihminen lähellä. Aitoa katumusta hän tuskin tuntee ja jatkanee pahoja tapojaan entistä pahemmassa muodossa. 

Siis on olemassa itsevarmuutta JA itsevarmuutta ja sairaalla tavalla itseriittoisen ihmisen lähellä kukaan ei voi hyvin. Minä uskon täysin, että pahimman luokan sadistinen narsisti läpsyttää onnesta käsiään, jos joku hänen "uhreistaan" ajautuu itsemurhaan. Tällaisetkaan kohtalot eivät ole ihan tavattomia, valitettavasti.

Mutta Lilli, aika moni vyöryttää syyt toisten niskoille,
jos siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus. :)

Minäkin teen sitä, enkä todellakaan ota mitään rehdin
ja reilun tyypin viittaa harteilleni,
kuinka tässä nyt olen kovasti kunnollinen ja reilu,
vaan todellakin rehdisti menen aina sieltä,
mistä aita on matalin. :D

Minusta se on inhimillistä lajikäyttäytymistä. :)

Noita kuvaamianne raivo-puuskia en saa, enkä harrasta,
yksinkertaisesti siitä syystä, että lipevällä lirkutuksella
ja flirtillä pääsee pidemmälle ja se on paljon tehokkaampaa
asioiden etenemisen kannalta
ja ennen kaikkea hyvin paljon miellyttävämpää kaikille,
etenkin itselleni. ::)

En tiedä, olenko narsisti.. peilikuvanikin on vielä paikoillaan
ja rakastan katsella sitä. ::) :P


Miten te koette eron narsismin ja itsensä rakastamisen eron?

Minä ajattelisin niin, että narsisti ei kestä nähdä
ja kokea kaikkia puoliaan
itsestään, vaan peittää ne itseltäänkin,
mutta itsensä rakastaja näkee itsensä kaikkine puolineen
ja on hyväksynyt myös heikot puolensa kokonaisuuteensa. :idiot2:

Narsismi on sairaus. Se on se suurin ero ja narsismi on oikeastaan aika kaukana mistään itsensä rakastamisesta, koska narsisti nimenomaan EI rakasta itseään ja narsismin syy on nimenomaan siinä itserakkauden puutteessa. Narsismi on siis niin kaukana itserakkaudesta kuin mahdollista.

Minun käsittääkseni aito narsisti ei rakasta lainkaan itseään. Itse asiassa rakkaus on hänelle kirosana ja rakastavat ihmiset ovat hyväksikäytettäviä ääliöitä.

Narsistin "itserakkaus" on jonkinlainen puolustusmekanismien viidakko, joiden avulla hän rakentaa täydellistä julkisivua ja estää toisaalta itsensä ja vaikeiden tunteiden kohtaamisen.

Jos narsisti jotain "rakastaa", niin yleensä rahaa, valtaa ja seksiä. Narsisti on yleensä hyvin pinnallinen, ulkonäkökeskeinen ja materialistinen, vaikka hänellä voi olla paljon tarkkaa psykologista silmääkin. Hän on myös erittäin taipuvainen erilaisiin addiktioihin. Ihmiset ovat narsistille täysin pelinappuloita, vaihdettavissa olevia hyödykkeitä. Toisaalta hän on muista ihmisistä äärimmäisen riippuvainen, koska tarvitsee kohteen, johon siirtää ahdistuksensa. Hylkääminenhän saattaa viedä narsistin aidosti paniikkiin. Toisaalta tällaisia tilanteita varten narsisti on tehnyt varasuunnitelman. Hän on harvoin kovin kauan yksin.

Kukaanhan ei muuten haksahtaisi narsistiin, ellei tämä osaisi olla ajoittain ihana. Kyllä nämä osaavat tehdä toisesta ihmisestä maailmankaikkeutensa ja huomionsa keskustan ja puhua kauniisti. Kyllä narsisti etsii muista ihmisistä sitä "ihanneminäänsä", jota palvoo siihen asti, kunnes löytää tästä jonkun vian. Lisäksi nämä veijarit ovat vielä varsin sitkeitä tapauksia yrittäessään valloittaa jonkun. Kyllä tällainen imartelee melkeinpä ketä tahansa. Hyvät ja huonot ajat vuorottelevat sitten sellaisissa annoksissa, että suhdetta voi kestää useitakin vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Pahimmat tapaukset ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä kestä kukaan muutamaa kuukautta pidempään. Näillä on nimittäin mukana raivokohtauksien ja yleisen manipuloinnin lisäksi silmitön väkivalta.

Narsistin maailma on kovin mustavalkoinen. Jos et ole hänen jatkeensa ja ihanneminänsä, hän tuhoaa sinut. Se on oikeasti narsistin tavoite.
Jos hän ei uskalla kajota uhriinsa fyysisesti, niin ainakin henkisesti toisesta tehdään selvää pässinlihaa.

Ja tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa muuallakin kuin amerikkalaisissa kauhuelokuvissa.

No huh..! Kiitos vapautuksesta!
Minusta olisi kauhean surullista,
jos pitäisi jotenkin elää kaiken rakkauden ulkopuolella
tuntematta sitä itse tai olla vastaanottamatta sitä.
Rakkaus on kuitenkin se, joka tekee elämästä kaunista ja miellyttävää. :)


Joskus mietin, että ovatko nämä kuvaukset lähinnä joidenkin
kateellisten ihmisten panettelua ja koko narsismi kateellisten ihmisten
keksimä käsite, koska on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä
menestyksensä eteen, ovat kauniita, seksuaalisia ja puhuvat kauniisti
ja ovat valloittavia jne. siis kaikkea sitä,
mitä joku muu ehkä haluaisi olla,
mutta sitten kun siihen liitetään tämä;


...niin mieleeni tulee biologinen äitini,
joka ei ole kykenevä
tuntemaan mitään normaaleja inhimillisiä tunteita,
hän ei esim. kestä, jos vaikka vain televisiossa on suuteleva
ja rakastunut pariskunta ja saa kohtauksen, jos näkee
oikeassa elämässä, että esim. lapsi otetaan syliin ja suudellaan
tai rakastunut pariskunta.
Hän alkaa pilkkaamaan ja painamaan alas
ja varsin julmalla ja ilkeällä tavalla.

Olen aina ihmetellyt, mistä se voi oikein johtua. :idiot2:
Voisiko olla tämä sairaus?

Aina kun lapsena minun piti mennä katsomaan häntä,
niin kun leikin nukeillani, niin ne eivät saaneet
koskaan olla kauniita prinsessoja ja rakastua ja pussailla,
vaan ne eivät oikeastaan saaneet edes puhua mitään.

No onneksi näin häntä vain harvoin. :)

Joo, ei ole kyseessä mikään kateellisten panettelu vaan pelkkää faktaa nuo Lillin jutut. Narsisti on ihmishirviö ja saa paljon tuhoa aikaan varsinkin siksi, että ihmiset yleensä uskovat toisesta hyvää. Sitten kun todisteita päinvastaisesta alkaa kertyä, sitä ei meinaa todeksi uskoa. Ja kun lopulta uskoo, niin narsisti pyrkii nujertamaan uhrinsa henkisesti, niin ettei uhri kykenisi lähtemään. Kaikki eleet, teot ja sanomiset tähtäävät vain ja ainoastaan siihen, että uhri jäisi narsistin pauloihin.
  Itse painin tällä hetkellä voimakkaiden häpeän, surun ja raivon tunteiden kanssa. Kohtaamalla nämä tunteet ja päästämällä ne sitten menemään vapaudun niistä, mutta voi tässä vielä aikaa mennä. Tilanne on siinä mielessä hyvä minun kannaltani, että koska narsisti itse erehtyi levittämään minusta ahdistelijahuhuja, meidän kummankaan etu ei ole olla tekemisissä toisen kanssa. Työyhteisö vahtii meitä molempia ja se on minun etu. Vaikka se voi tuntua liioittelulta niin olen päättänyt suhtautua häneen kuin ilmaan, kun menen taas töihin. Hän jää eläkkeelle n.2030 ja jos jatkamme samassa työpaikassa loppuun asti niin noin 23 vuotta mykkäkoulua on edessä ;D 

Asterix, kyllä kuvaukset äidistäsi ovat sellaisia, että epäilen häntä persoonallisuushäiriöiseksi. Varmastihan en voi sanoa, koska en tunne ko. henkilöä.

Jos hän ei ole sinua kasvattanut, niin olet säästynyt elämässäsi paljolta inhimilliseltä kärsimykseltä.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html#Alku

Sam Vaknin on itse narsisti, joka on tiedostanut tilansa. Tiedostaminen ei ole parantanut häntä, mutta näiden tekstien kautta hän on pyrkinyt tekemään narsismin dynamiikkaa tutuksi terveemmille ihmisille.

Narsismi on sairaus, ei jotakin jonka ihminen itse valitsee..
Narsismiin liittyy niin psykoottista kuin neuroottistakin puolta. ja joidenkin mielestä se on osa rajatilaa.
On olemassa ihan tervettäkin narsismia, mikä kuuluu lapsen kehitykseen. Terveessä narsismissa lapsi on hellä ja huomionkipeä. Patologisessa narsismissa lapsi vaatii ihailua ja sitä että häntä kadehditaan. Pohjalla on syvä ALEMMUUDENTUNNE.
Ei tarvitse olla psykiatri todetakseen että varhaisessa vuorovaikutuksessa olevat häiriöt voivat johtaa ns. persoonan`vinoutumiseen`...
Narsistit ovat kylmiä ihmissuhteissaan ja he kohtelevat lapsena kavereitaan huonosti ja hylkäävät heti kun heistä ei ole enää hyötyä. Usein narsistiset persoonallisuushäiriöiset peittävät todellisen minänsä taitavalla ihmissuhdepelillä.
Puhun paljon lapsista tässä, sillä narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy leikki-iässä, mutta siihen pystytään kylläkin vaikuttamaan kasvatuksella.
Mikäli puuttuminen tapahtuu varhain. Narsisti on uhri myös itse. :(

Mitä eroa on persoonallisuushäiriöisellä ja narsistilla? :idiot2:

Olet varmasti hyvin oikeassa. :)

Isoveljeni kasvoi biologisen äitini luona
ja hän oli erittäin kosketusarka,
aggressiivinen, hurjan väkivaltainen, johon ei tarvittu kuin
vääränlainen kävelytapa tai katse ja hän sai sellaisia
kohtauksia, jolloin hän "katosi" tästä maailmasta,
eli häneen ei saanut mitään kontaktia ja hän kärsi kovista
paniikkihäiriöistä.

Hänen "normaali" olonsa oli sellainen, että hän oli
hermostunut ja vihaisen oloinen koko ajan.
Hän ei vahingossakaan hymyillyt tai nauranut
ja esim. minun ja pikku veljeni tai muiden lasten
normaali ilakointi ja jopa puhuminen ja hymyileminen
suututti häntä kuten myös biologista äitiäni
erittäin paljon.

Hän kuoli 17 vuotiaana sukellusonnettomuudessa
joko oman käden kautta tai ajattelemattomuuttaan.

Emme jääneet paljon kaipaamaan.  

Asterix, ei kuulosta narsistilta. Sen sijaan veikkaisin vahvaa mielenterveyshäiriötä, kenties rajatilahäiriötä tai vastaavaa. Mielenterveyshäiriöitä ja mahd. persoonallisuushäiriö oli, mutta en usko narsismiin, sillä noin avoin aggressiivisuus ei viittaa siihen täydellisyyden tavoitteluun, mihin narsisti omalla käytöksellään pyrkii. Narsisti manipuloi, esittää muuta kuin on, vaikuttaa ulospäin harmittomalta, täydelliseltä ihmiseltä, jota kaikki ihailevat, mutta todellisuus on ihan toista - narsisti todellisuudessa tuhoaa ihmisiä sisältä päin hyvin pahoin. Mielestäsi äitisi käytös ei ihan tällaiselta kuulosta, vaan enemmänkin kyseessä on varmasti jokin toinen persoonallisuushäiriö.

Asterix, persoonallisuushäiriöitä on useita, ja patologinen narsismi on vain yksi näistä. Tässä hyvä linkki asian opiskeluun:

http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/persoonallisuus.htm

Ok.. kiitti selvennyksestä Ebenia ja Lilli. :)

Minulla on muuten todettu jossain psykologisessa testissä,
(adoptio lapsi kun olen, niin minua testailtu)
murrosikäisenä täydellisyyden hakuisuutta
ja miellyttämisen tarvetta vähän niin kuin liikaa. :)
Se aiheuttaa kauheaa stressiä, jopa burn outia lapsilla,
kuten myös aikuisilla. :buck2:

Olen huomannut, että aika moni adoptoitu kärsii tästä. :idiot2:

Se tulee ehkä sellaisesta jutusta, että sitä on ehkä
(alitajuntaisestikin)
niin kiitollinen siitä paremmasta elämästä,
että yrittää miellyttää ja olla täydellinen lapsi
adoptiovanhemmilleen ja yrittää täyttää kaikki heidän odotuksensa.

Joten..
Minä käyttäydyn, pukeudun, kommunikoin, kävelen,
syön, näytän, elän, teen työni jne.
mahdollisimman täydellisesti ja virheettömästi
ihanteen mukaan. ;D

Pyrin vaistomaisesti kaikessa parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.

No toki se on hyväkin juttu monessakin asiassa,
mutta se voi aiheuttaa suunnatonta stressiä ja burn outia
ja jopa masennustakin.

Itsellä on vuosien tunnesotkun jälkeen viimeinkin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö, jonka juuret (kuten useimmissa persoonallisuushäiriöissä) ovat lapsuudessa ja siinä, etten ollut tarpeeksi hyvä äidilleni (joka itsekin kärsii nyt ajatellen jonkinasteisesta mielisairaudesta).

Olen etsinyt kartaltani seikkoja, jotka selittäisivät tunne-elämäni vaikeudet, mutta olen törmännyt vasta seuraaviin:

* 1.huoneessa Pluto ja Saturnus
- aika stressaavat sijainnit, varsinkin kun kyseessä on 1.huone eli "minuus". Pluto on vieläpä löyhässä (10 astetta) yhtymässä Asciin.

* Kuu 8.huoneessa
- ongelmia äitisuhteessa, äidillä sama kuumerkki (Härkä)

* Lilith 4.huoneessa, Lilith neliö Aurinko

* Aurinko opposiossa Kuuhun

* Aurinko oppositiossa Chironiin

* Chiron neliössä Lilithiin

Jos joku haluaa kommentoida näitä, olisin kiitollinen.

Kyllähän narsisti tai hullu varmaan jossain määrin kärsii narsismistaan, jos ei oikein tunteet pelaa, empatia, ja koko ajan on juostava ongelmaansa pakoon. Sanon vaan että jos eräs ei olisi poliisin puolella, hän voisi hyvinkin olla rikollinen. Mutta hän valitsi sen, että toimii lain rajoissa, ehkä pelkää mitä tekisi muuten. En ainakaan ole kenessäkään muussa löytänyt sellaista viehtymystä kuriin ja valvontaan, kriisityöhön jne. On kuin hän olisi koettanut systeemeistä löytää pelastuksen itselleen, paikan, että uskottelisi itselleen olevansa hyvä tyyppi. Samalla kun avioliitot hajoilee jne. Eli ymmärrän täysin mikä aiheutti suuren tuskan pari v sitten.

Minä olen kaikkea muuta kuin poliisi ja armeija-henkinen.

Eikö sekin ole karmaa jos on vaikea lapsuus? Siis se kun valitsee sellaiset vanhemmat?  ;) Minulla oli onnellinen lapsuus.

Huvittelu, matkailu, henkisyys, rakkaus, ilo ja kauneus, nämä vetävät puoleensa.

Jännä miten näitä ketjuja pomppii eteen, joissa on itselle ajankohtaista asiaa... ???

Mulla on iso ykkös ja kakkoshuoneet; kakkoshuoneessa mm.  :aurinko: :juno: :mars: :venus:  ja laskusolmu  :kauris:. Näiden ainakin ajattelen tuovan sitä omanapaisuutta, ylpeyttä ja itsekkyyttä, joiden kanssa teen töitä. Huoh. Minä minä eikä kukaan muu...vai joskos sittenkin?
Karmaa olen myöskin miettinyt viime aikoina...omaani, ja yleisesti. Löysin neptunuksen laskusolmultani, ja sitä tutkiessani löysin ajatuksen, että se olisi siellä kertomassa karmallisesta läheisriippuvaisuudestani. R  :pluto: oli tuohon alasolmuun tasan tarkassa yhtymässä hääpäivänäni, joka oli ehkä tuon läheisriippuvaisuuden multihuipentuma  :-\ Might be.

Ainakin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava kärsii sydäntä raastavalla tavalla tilastaan. Voi niitä selviä ja tyyniä hetkiä, kun hän tajuaa kaiken oikean laidan...ikään kuin päivän kirkkaimpia hetkiä. Sitä tuskaa! Tajuta, että koko elämä on vain sitä samaa sekavaa vuoristorataa jossa ajaa jatkuvasti pois luotaan kaiken sen mitä eniten itselleen toivoo ja rakastaa...en ollenkaan ihmettele, että se on niin hankala sairaus parantua...totuuden kohtaaminen on sietämätöntä, eikä sen tuollepuolen saata kurkoittaa, vaikka se voisi olla pelastus.

Narsisti kärsii. Se on selvä. Mutta en tiedä, mistä hän kokee kärsivänsä...tuskin ainakaan omasta sairaasta tilastaan.

Minulla on stellium, jonka sanotaan tarkoittavan samaa kuin että olisi 1.huoneessa tai oinaassa paljon tavaraa. Kai se tekee minusta jollain tavalla itsekeskeisen, mutta oinasmaisesti sitä ei itse tajua...  ;D Paitsi kun stelliumissa on osana  :merkurius: niin se näkyy kyllä kirjoituksessa... minä, minä, minä...  :buck2: laskusolmu  sekä dc :kauris:

Tunnistan jollain tavalla itsessäni tuota maanis-depressiivisyyttä ja sitä miten joskus sabotoi itse kaikista pahiten omat asiansa... Joskus huomasin, että minulla on vihamiehen asteroidi tarkasti auringon päällä. Voisiko se liittyä tähän... itseni pahin vihollinen tai jotain... mutta toisaalta olen hirveän uhrautuvainen, eikä kukaan muu kuin  :oinas: äitini ole ikinä sanonut minua itsekkääksi. Läheiset tuntuvat enemmän huomaavan  :kuu: :kalat: minusta ja  :aspect_squ: :neptunus: voi aiheuttaa jonkinlaista itsensä unohtamistakin jopa ja välinpitämättömyyttä itsestä, joka on omituinen vastapaino tuon stelliumin energialle.

Mullakin kyllä löytyy  tuota  :oinas: vaikutusta tosiaan, tottahan sekin siellä vaikuttaa tuohon itsekeskeisyyteen. Oli jotenkin niin itsestäänselvää, etten edes pohtinut koko asiaa :D
Mullakin on vastapainona  :kalat: paljon tavaraa, ja neppari  :aspect_squ:  :kuu: myös...joskin uskoisin sen rankimmat läksyt käyneeni jo läpi, ehkä se ei siellä enään paljon kummittele.
Minä en vaikuta itsekkäältä ja toki teen sen kanssa paljon töitäkin...ns. tiedostan ongelmani.
Mutta silloinkin kun olen itsekäs ja omanapainen, ihmiset eivät yleensä huomaa sitä minusta. Jotkut harvat terävät yksilöt ovat huomanneet.

Minä taas ehkä vaikutan joidenkin mielestä ylpeämmältä ja itsekeskeisemmältä kuin oikeasti olen.

Niin ja oinashan ei tunne sanaa itsekeskeisyys, koska se on vain omien oikeuksien puolustamista,  että esimerkiksi pitää huolen, että jos jossain on suklaata tarjolla niin saa siitä osansa. :D

Itsekkyyttä enemmän mun ongelmani voi olla kyllä ylimielisyys. Ehkä tuo aiempi kommentini siitä että ihmiset eivät huomaa sitä minusta, sopii paremminkin ylimielisyyteen kuin itsekkyyteen  :-\

Mitä mieltä olette tällaisesta yleistyksestä, että Skorpioni mies on lähellä narsistia. Varsinkin kiukutellessaan monta vuotta kun ei saa mitä haluaa, muttei voi sitä ylpeänä myöntää.

Olen sitä mieltä, että tuo on typerää yleistämistä.

-Narsisti :skorpioni: Mies

Oops... Oletko lukenut Linda Goodmanin kuvauksia aurinkomerkeistä? Skorpionimies on pelottava.

 :kuu: :kaksoset: 12.huoneessa myös..

Ehdottomasti   :kuu: 12. huone, mutta miksi  :kaksoset:? Puhuvat liikaa?  :kuu:  :kaksoset: 12. huoneessa on varmasti pelottava. Mistä he oikein puhuvat? Ajattelin ensin että :harka:, koska on itsepäinen ja materialisti.

Entäspäs skorpioninainen?  :coolsmiley:

Aaa siis apua en tarkoittanut vastata sinun viestiisi antimoguli vaan vastasin aloittajan viestiin.  :D Anteeksi unohdin mainita että en lukenut muiden aiempia viestejä.. *FACEPALM*  ;D


Tähän siis vastasin että  :kuu: :kaksoset: 12. huoneessa, eli on kyvytön asettumaan toisen ihmisen asemaan, eikä minkään näköistä empatiaa. Peittää sen aluksi todella hyvin koska osaa kysellä "oikeat" kysymykset ja kuvailla eri tunnetiloja todella tarkasti, tuntuu melkein kuin olisi opetellut ulkoa että "tämä tunne tuntuu tällaiselta" ja sitten liuta adjektiiveja perään... Mutta pidemmän tuttavuuden jälkeen sitä alkaa huomaamaan että ei hän oikeasti vain kykene asettumaan toisen sappaisiin...  :-\ Puhuu, puhuu, puhuu, muttei tunne. Voisi sanoa että älyllistää tunteet, niin muiden kuin omansa (jos niitä hänellä nyt alunperinkään on?)

Valitettavasti menin erehdyksissäni rakastumaan tällaiseen henkilöön.. :-[ Oppii missä menee suhteen rajat vasta ylittämällä ne..

Joo, oon lukenut, kuvaa hyvin ainakin muo. En vaan ymmärrä mikä siinä on pelottavaa. :skorpioni: On hyvin yksinkertainen ja helppo tulla juttuun. Kohtele hyvin, niin :skorpioni: antaa vaikka paidan päältään ja sitten jos kohtelet huonosti niin... varaudu pahimpaan, koska sääliä ja armoa ei irtoa. Kaikki tuntemani :skorpioni: ihmiset on enemmän tai vähemmän tälläisiä, myös minä. 

Lisäksi :skorpioni: on erittäin rehellinen toisille ja itselleen, totuus ennen kaikkea.

Ja jos joku :skorpioni: miestä pelkää, niin silloin pelkää sitä, että hän saatta paljastaa ihmisestä jotain, minkä hän ei halua tulevan päivänvaloon. Itse en kaikkia ajatuksiani huutele joka paikassa, mutta mitään salattavaa mulla ei ole.

Olen  :skorpioni: ja kyllä erittäin itsekeskeinen, talonkokoisesta egosta ja itsekkyydestä tunnettu lähipiirissäni, mutta suurin osa tuntemistani muista skorpioneista on aivan kaikkea muuta, ja sanoisin ettei munkaan itsekeskeisyys ole skorpionia vaan peräisin vahvasta jousimies/kauris-painotteisuudesta.

Skorpionit yleisesti ottaen piittaavat ihan liikaa mitä muut ajattelevat ja tästä syystä eivät osaa olla oikeasti itsekkäitä. Ajatelkaapa tulimerkkejä, joille itsekkyys on täysin luonnollista ja joilta muut sen vieläpä hyväksyvät.

Julmuus ja kylmyys on pelottava, en tiedä kuinka pitkälle se voi mennä. Tässä Liz Greene skorpionimiehestä (lainaus astro.comista, alleviivaukset on mun, en ihan kaikkea copy pastennut) :


The Scorpio man is embarrassed by the presence of so much strong emotion in himself. That's when he becomes the hard- driving, ruthless, ambitious Scorpio of the textbook descriptions. But think of what it took to get him that way. Can you ever get a Scorpio man to let down his defences? Maybe. Maybe not. In the end, it isn't up to you. It rests with the Scorpio himself.

This isn't an easy man to live with. For one thing, you won't get straight answers if you ask pertinent questions like, "Do you love me?" On the other hand, you'll get brutal scrapings of the bottom of the barrel when you least want it - like a vicious hour-long analysis of your motives in flirting with So-and-so at the party, and why it stems from your sexual inadequacies and your rejection by your parents. If you thought you had secrets from him, think again.

The Scorpio man can cut deep if he wants to, and his need to retaliate can take precedence over tolerance and compassion. He can be very destructive when he's hitting back at you for some hurt you've inflicted on him without your even realising it. Tell you that you hurt his feelings? Not likely. Often he won't apologise either.

To live with this man, you must truly respect and like him. Passionate attraction alone isn't enough. And you must understand him - how his acute perceptions isolate him, what his depth of feeling does to him in a society which rewards superficiality, what his sensitivity means in a world which doesn't value it. If you can't like him, then leave him alone, because you'll never change him, and if you ask, he'll probably do the opposite.

You're for him or against him.

No ei ainakaan sellainen tuli  :jousimies: osaa olla miettimättä mitä muut ajattelee, jolla on muuten paljon vettä kartalla.  :crazy2:

Mutta se mistä minulla ehkä sen tulen huomaa on, että on niin innostunut asioista, joista todella pitää, että ehkä jotkut pitävät sitä sitten itsekkäänä.  :D Sellainen sydämen palo kun ei oikein sovi suomalaiseen kulttuuriin.  ::)

Paitsi että ei kaikki. Tuntemani  :aurinko: :skorpioni: (myös joko  :askendentti: tai  :kuu: :skorpioni:, en muista kumpi, enkä osannut päätellä kumpi se voisi olla) niin sanotusti vääntelee totuutta tarpeen tullessa minun nähdäkseni melkoisen vapaasti. Tietysti kun ei tiedä muita planeettasijainteja, niin vaikea sanoa mistä tämä piirre juontaa, mutta ainakaan tuo jonkin sortin kaksinkertainen skopu ei näköjään tee automaattisesti rehelliseksi.

En oikein usko, että äärimmäisyyttä edustavalle merkille mikään olisi liian kylmää tai julmaa, olettaen että tilanne siihen menee, että joku asia laukaisee niin vahvat emootiot, että niitä ei voi enää jalostaa mitenkään rakentavasti. Riippuu aivan täysin kehitysasteesta tietenkin kuinka menetyksiin ja pettymyksiin reagoidaan ja miten niistä saatu emotionaalinen lataus kanavoidaan, mutta joka tapauksessa vaihde menee isommalle. Mitä tulee rakastamiseen, niin, eiköhän viimeistään se tunnin luento siitä flirttailun motiveista viimeistään kerro tunteiden syvyydestä, ite tosin toivoisin osoittavani näitä asioita teoilla, enkä sanoilla. Mitä tulee tunteiden häpeämiseen, niin ei ole helppoa olla tässä äijälandiassa jotain muuta kuin juntti tai sitten vaihtoehtoisesti joku trendipelle, kummatkaan ei oikeen anna sisimmälle ja emootioille osaa tai arpaa ihmisen persoonassa. Mää itse en häpeä omia tunteitani, häpeän niitä ihmisiä, jotka pitävät niitä heikkouden merkkinä. Mitä tulee  :skorpioni: satuttamiseen, niin että toinen ei edes tiedä satuttaneensa, niin mietitääs vähän. Aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä asiat ja miten ihmiset niihin reagoivat myös toisen ja kolmannen persoonan näkökulmasta. Jos toinen osapuoli ei edes sen verran hyvin tunne toista, että tietäisi mistä tämä loukkaantuu, niin sietää kuullakin kunniansa, vai onko joku erimieltä? Mitä tulee salaisuuksiin, niin ei parisuhteessa pitäis olla mitään salattavaa, ainakin itse kyllä kerron kaiken sitten kun opin luottamaan, mutta jos sitä ei toiselta osapuolelta tule, niin tottakai se on äärimmäisen loukkaavaa ja viestii luottamuksen puutteesta. Perimmäinen :skorpioni: miehen läksy parisuhteen toiselle osapuolelle on, rakasta ihmistä sellaisena kuin hän on ja ymmärrä häntä, mutta älä yritä muuttaa häntä. Ei mulla tulis pieneen mieleenkään kehottaa jota kuta muuttumaan MUN takiani perinpohjaisesti. Tietty on varmasti monen naisen mielestä vastenmielistä, jos miehestä ei saa muokattua sellaista ulkokultaista unelmaprinssiä kuin itse haluaisi ja sillä tavalla tehdä kavereita kateelliseksi.

-Kylmä ja julma :skorpioni: mies

Ihmisten ollessa kyseessä täydellistä totuutta ei voi kukaan esittää vaan kaikki vääntelee sen omaan muottiinsa, mutta on eriasia kertoa oma totuutensa ja valehdella oma totuutensa.

Hmm. Itse  :skorpioni:, arvostan rehellisyyttä ja asioiden sanomista kunnolla ja suoraan jos sanottavaa kerran on, mutta mulla on ollut sellainen ajatus, että joskus toisia on suojeltava totuudelta ja sanottava sellainen versio jonka toinen kestää, kantaen sitten itse hiljaa sen oikean version taakan. Ei mitenkään oikea tapa toimia kylläkään ja kovasti olen opettelemassa siitä pois, koska sitten niitä juttuja saattaa alkaa kasaantua ja se käy vaaralliseksi monin tavoin. Joka tapauksessa joku tämmöinen voi hyvin olla yksi syy miksi ei olla rehellisiä. Jos perheessä on esim. jotain mielen sairautta niin helposti lapset saa tuollaisia tapoja toimia, kun ne joutuu olemaan epänormaalin varovaisia.

Mitä tulee toisen muuttamiseen suhteessa, niin jotenkin hullua minusta että tuommosta pitää edes sanoa, että älkääs koittako. Sehän on tosi loukkaava, jopa irvokas lähtökohta suhteelle, että hei, sitten oot kiva kun oot tämmönen ku mä sanon. Vaikka eipä silti, onhan noita ihmisiä jotka niin ajattelee. Itsekin olen pinkonut niitä lujaa karkuun.

Tuota olen pohtinut omassakin elämässäni. Siinä on tavallaan myös se aspekti, että kuinka paljon itsellä taas on oikeus asettua siihen ns jumalan asemaan, että voi päättää mitä toisella on oikeus kuulla ja mitä ei? Aliarvioiko siinä toista mitä hän oikeasti kestäisi? Estääkö siinä jollain tapaa toisen henkistä kehitystä? Voiko siitä seurata jopa huonompia seurauksia vaikka yrittikin vain suojella toista?

Samaa mieltä Aven kanssa. Ei sitä ikinä voi tietää mitä toinen kestää ja mitä ei. Eikä se ole myöskään minun asiani siitä päättää ellei kyseessä ole ihan pieni lapsi. Toki jos haluan olla kertomatta jotain niin se on oma päätökseni, mutta syy ei saisi olla se, että mitä toinen kestää tai ei kestä. Mistä sen tietää, jos toinen tietääkin asian jo jotain toista kautta ja sitten lopulta itse kantaa sisällään jotain sellaista mitä ei edes tarvisi.

Onko skorpioneissa jotain piilomarttyyriä vai onko se vain sitä, että tykätään salaisuuksista?

terveisin jouskari, joka vihaa kaikkea salamyhkäistä.

Itse kuu skorpionina voin sanoa että kyllä jonkin sortin piilomarttyyriä on havaittavissa. Joskus on asioita joita mielummin kantaa sisällään, kuin siirtää painolastin toisen harteille... Ottaen esimerkiksi huomioon että toinen ihminen voisi oikeasti satuttaa itseään jos tietäisi asioiden todellisen laidan. Tosin en tiedä onko se niinkään kiinni mistään merkistä, vai onko se enemmänkin asiakohtaista, että mitä oikeasti voi toiselle ihmiselle kertoa ja mitä ei. Ehkä skorpparit vain tuppaa ajautumaan tällaisiin tilanteisiin muita useammin?  ???

Voihan se olla, että skorpionit sitten joutuvat tuollaisiin tilanteisiin muita useammin? Itselleni ei ole tullut vastaan, mutta kokisin varmasti hyvin raskaana kantaa itselläni jotain niin satuttavaa. Voi olla asenteesta kiinni tai tulimerkin itsekkyyttä, että minun mielestäni ikäväkin totuus on aina parempi kuin hyvä valhe tai tietämättömyys. Minä ainakin haluaisin että itselleni kerrottaisiin, joten sovellan tätä sitten myös muihin.

Mutta en kerro, jos koen, että asia ei minulle mitenkään kuulu. Enkä ole ikinä tykännyt siitä miten varsinkin naiset ovat heti valmiita kuuluttamaan toisen kertomat yksityisasiat kaikille, jos vähän tulee jotain erimielisyyksiä.  >:( Siinä olen kyllä lojaali, että en kenenkään asioita kerro eteenpäin, vaikka miten ko. ihminen ottaisi päähän.

 
Minulla ainakin tuo on kummunnut puhtaasta pelosta, siitä luulosta että minun on hanskattava tämä tai kaikki hajoaa.

Esimerkki: Kuvitellaan lapsi, joka on luonnostaan utelias, ja äiti, joka on ylihuolehtiva ja menee suunnilleen paniikkiin kun lapsella on naarmu polvessa ja kyynel poskella. Äidin paniikki sattuu ja pelottaa huomattavasti enemmän kuin naarmu, koska äiti saattaa alkaa itkeä ihan hallitsemattomasti ja lapsi joutuu lohduttamaan äitiään eikä toisinpäin. Lapsi ei hahmota kunnolla missä tuon reaktion laukaisemisen rajat menevät, mutta hän ei halua että äitiin sattuu sillä tavalla hänen vuokseen.

Lapsi lähtee pyöräilemään yksin ja eksyy pienesti ensimmäistä kertaa koskaan, säikähtää, löytää kuitenkin myöhemmin kotiin koska naapuri osui lenkille samalle suunnalle ja näyttää mihin suuntaan pitää lähteä. Kotona äiti kysyy miten pyöräretki meni. Lapsi kertoo olleensa koko ajan jossain paikassa jota tietää äidin pitävän turvallisena, pulssi vielä korkealla siitä että äsken vielä pelkäsi ettei löydä kotiin, samalla iloisena että löysikin, ja ei halua joutua kohtaamaan äidin reaktiota eksymiseen, koska lapsi ei tiedä miten paha se tulee olemaan, vain sen että se on varmasti pahempi kuin pelko jota hän itse eksyessä tunsi. Lapsi toivoo hartaasti että äiti ja naapuri eivät koskaan kohdatessaan ota asiaa puheeksi, ettei äiti säikähdä eksymistarinaa ja ettei äiti ala moittimaan vielä valehtelustakin, koska lapsi säikähti ihan tarpeeksi jo ja oppi että niin kauas ei kannata lähteä. Hän potee myös huonoa omaatuntoa valehtelusta, mutta ei tietysti voi puhua siitäkään koska äitihän säikähtäisi ja sitten olisi pakko kertoa kaikki muukin, ja taas kannetaan ikävä tunne yksin, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Homma ei tietysti toimi, koska potentiaalia äidin hajoamiselle jos ja kun kaikki paljastuu on ilmassa lopulta enemmän. Ja tämä on kaiken kaikkiaan kehno kuvio toistaa, varsinkin jos lapsi alkaa kuvittelemaan esim. että kaikki ihmiset voivat reagoida ihan miten sattuu (jos muut aikuiset eivät pysty opettamaan yhtään parempaa mallia), eli on parasta vain keksiä tosi viattomia tarinoita ja kestää tekojensa kaikki mahdolliset huonot puolet opetuksineen kaikkineen yksin vaan, sen sijaan että ottaisi toisiltakin vielä jotain ryöpytystä.

Minulla meni vuosia, aikuisikään asti ennenkuin tajusin että tuollainen ei ihan oikeasti ole edes reilua sille toiselle osapuolelle, ei vaikka tulisi niin kekseliääksi tarinoinnissa ettei koskaan "paljastu" ja kaikkien elämä paitsi oma jatkuu ennallaan, oma sitten taas sen yhden mokan verran kipeämmin. Ja sen myös että eivät ne ihmiset nyt niin helposti hajoakaan, vaan osaavat ottaa vastaan asioita ihan järkevästi, ja vaikka reaktio olisi ei-neutraali, niin hei, asioista voidaan jopa puhua vastavuoroisesti, niin että kaikille jää parempi mieli! :o

Oikein hyvä pointti siinäkin, että itse myös inhoan sitä jos huomaan että joku toinen toimii näin minun kanssani ja jää kiinni. Olisi sanonut heti vaan niin olisi ollut paljon vähemmän harmitusta kaikilla! Tämän kuvion kun kuvittelee toisinpäin, on helpompi puhua itse.  

En minä ainakaan niistä salaisuuksista tykkää. Joudun muutenkin olemaan todella paljon tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät sano juuri mitään suoraan. Se on rasittavaa, mutta mulla on omat kikat näiden tyyppien naruttamiseksi.

Erikseen on sitten kaikenmaailman juntit ja kännikalat joilta kukaan ei kuuna päivänä mitään kysyisikään.

Mä aina innostun aspekteista, muuten en oikein mitään tiedä astrologiasta, mutta tällä narsistilla on jodin kärkenä vertex. Muut jodin osapuolet on mars ja aurinko.

Tätä lueskelin kun olen viimeiakoina aihetta miettinyt.
Ja pystyisin sanomaan että oman elämäni naristisesti käyttäytyvät ihmiset ovat olleet selkeästi  :leijona: painoitteisia jollain lailla, mutta...en tiedä, kaikkihan me olemme, ja kyse sitten vain siitä, mikä kenenkin kohdalla ketäkin hiertää ja kuka kutenkin kokee ja mikä kullekin mitenkin ilmenee. Ja liekkö sitte että itse kun olen  :aurinko: :vesimies: niin koen ne  :leijona: piirteet erittäin ikävinä sieltä oppositiosta?
Toinen porukka jotka minulle ovat olleet hankalia ovat  :neitsyt: ihmiset...mutta en heitä kyllä narsistisiksi sanoisi (paitsi yhtä joka on  :askendentti: :aurinko:  :leijona: ), ennemminkin juuri vain hankalia ja riitaisia.

Itse olen lapsena ollut erittäin itsekeskeinen ja jopa julma, ja elämä sitten opetti nöyrtymään...mutta on minussa vieläkin sitä sellaista itsekkyyttä...jota kyllä koen tarvinneenikin, en minä muuten olisi selvinnyt.
Mikä sen sitten toisi, enpä tiedä? Montakin tekijää tulee mieleen, onko se  :oinas:  :kuu:,  :aurinko: :vesimies:,  :pluto: :aspect_con: :keskitaivas:.... :kuu: :oinas: on se, jota itse haluaisin syyttää, sillä en ole ollut laskelmoivan ja harkitsevan julma tai itsekäs, aina se on pikemminkin ollut ajattelemattomuutta tai tilanne on tehnyt tekijänsä.