Astro Foorumi

En tiedä onko tämä lainkaan oikea paikka tällaiselle.. Olen täysin toivoni menettänyt, eikä elämälläni ole syytä tai tarkoitusta. Jaksaminen on niin vaikeaa. Pyydänkin teiltä näkijät apua. Viestejä, elämänfilosofiaa, tukea, mitä vain. Niin monta kertaa olen pettynyt rakkaudessa. Tällä kertaa todella annoin itsestäni kaiken, ja tuntuu, ettei mitään ole jäljellä. Olen 29-vuotias nainen, kolhuja saanut rakkaudessa ja muissakin ihmissuhteissa niin paljon. Auttaisi jaksamaan, jos tietäisi, onko tällä joku tarkoitus.

Avustasi syvästi kiitollisena.

Sinun,minun ,meidän kaikkien elämällä ,on tarkoitus.
Me kaikki olemme saaneet kolhuja elämän eri alueilla
rakkaudessakin.
En  ole näkijä , mutta henkilökohtaisesti kokenut elämässä
hyvin paljon.
Sinä Iriikone et ole yksin,pettymyksien tarkoitus
on kasvattaa meitä.
Sinua on loukattu , ja haavoitettu , haavasi on vielä auki.
Ajattele kolikon toista puolta , hän ei ollut sinun
arvoisesi ,sinä ansaitset parempaa ,aidompaa rakkautta
Nyt olet vielä herkillä , mutta ajattele piteneviä aurinkoisia
tulevia päiviä ja kevättä.
Voimia sinulle ja tietysti  :angel: :angel: :angel:

minullekin on tapahtunut tosi vaikeita asioita ja en ole vielä löytänyt kaikelle sille tarkoitusta :( kuinka hyvä olisi löytää joku joka kuuntelisi, ymmärtäisi ja osaisi auttaa ! uskon että kaikella on tarkoitus mutta minulla(kin) ahdistus on välillä niin voimakasta että yksi päiväkin tuntuu olevan liikaa  :'(

pettymys toisensa jälkeen ...millä tavalla olen "kasvanut"? en ymmärrä :( miksi tuntuu etteivät "haavat" koskaan parane?  :buck2:

Jokaisen henkilön paranemisprosessi on erilainen ja vaatii erilaisia asioita. Toiset nuolevat haavat yksinään, toiset kaipaavat apua. jos siltä tuntuu, ettei omat voimat riitä, niin ehdottomasti hakemaan apua!

Haavoista pääsee eroon käsittelemällä ne niin hyvin kuin mahdollista ja sitten unohtamalla ne. Hyvä keino on kirjoittaa ajatuksia paperille ja polttaa se sitten. Sen jälkeen kirjoitat paperille sitä, miten haluaisit asioiden olevan ja säilytät sen. Tuli puhdistaa ja kun suuntaa ajatuksensa positiivisiin asioihin, universaali energia vetää puoleensa positiivisia asioita.

Jokainen meistä valitsee elämänsä haasteet ennen syntymäänsä ja tekee valintoja vielä täällä elämänsäkin aikana. Yksi valinta on, mitä tehdä tunteilleen. Mitä tuntea. Kuinka reagoida.

Ja kuten sanottua, KAIKKI on vain väliaikaista ja ohimenevää. Niin epäonnen kuin onnen hetketkin.

Pitkä paussi tarpeen suhteista sielläkin päässä. Keskity muuhun ja pidä muuten hauskaa.

Hauskanpito on kyllä nyt aivan out of the question.. Aloin jo tuntea jonkinlaista helpotusta masennukseen, mutta sitten tuli todellinen pommi: äidilläni todella vakava syöpä. Siitä kirjoittelinkin jo tuossa toisessa viestissä. Tuntuu, että elämäni pysähtyy tähän.

Minusta ei.

Vaikka lähipiirissäni olisi syöpä, en murskaantuisi sen alle. Äidilleni tulee leikkaus, mutta se on hänen kohtalonsa. Ei estä hyväntuulisuuttani.

Sinänsä peesään Soul´s Adventuren ajatuksia, että jokaisella meistä on oma elämämme ja omat kohtalomme. Kaikkein vaikeinta on muistaa se, ettei maanpäällä oikeastaan ole vanhempia, sukulaisia, ystäviä, vihamiehiä. Olemme vain sieluja, joiden roolit vaihtelevat elämästä toiseen. Itse olen esim. ollut äiti nykyiselle pikkuveljelleni, yksi ystävistäni on ollut isoveljeni ja yksi kaveri aviomieheni. Nykyisin heillä on eri roolit.

Syöpään tai mihin tahansa sairauteen tai vaikeaan elämäntilanteeseen joutunut henkilö tarvitsee tukea ja apua, mutta jonkun toisen ei pitäisi ottaa asiaa taakakseen (jos ei sitten satu olemaan karmallinen sovittu juttu). Elämää ei tule ottaa liian henkilökohtaisesti. Esimerkkinä vaikka se, että vanhempieni suhde menee nykyisin päin persettä ja äitini on aivan murtunut, mutta yritän ajatella, ettei se koske minua, vaan ne sielut, jotka nyt ovat äitini ja isäni ovat itse valinneet nuo haasteet elämäänsä. Aivan samoin minun sielunsopimushaasteeni eivät kuulu muiden murehdittaviksi.

Lisäksi sielunsopimukseen, jonka teemme ennen syntymäämme tänne, otetaan itse vapaaehtoisesti mukaan sairaudet ja onnettomuudet sen mukaan, mitä meidän tarvitsee opetella, kokea tai maksaa karmana pois.

Kuten sanottua, kaikelle on tarkoituksensa - myös niille paskimmille jutuille. Tuo tieto ei ehkä vie tuskaa pois, mutta ainakin omalla kohdallani se on helpottanut asioiden käsittelyä ja niiden kanssa toimeen tulemista potenssiin sata!

Sanon asiat nykyisin hieman brutaalisti ja sitten menen pitämään hauskaa pilailupuotiin. Olen kantanut maailman taakkoja (palstalaisten taakkoja?) niskoillani liian kauan..