Astro Foorumi

Noniin, nyt päästään asiaan!  :D

Olen ollut aina ns. "kova jätkä joka ei puhu eikä pussaa" päälle päin, mutta sisälläni asuu mieletön romantiikkahöperö!

En voisi elää ilman luonnon kauneutta! Vaaleanpunaisia ruusuja, huumaavan tuoksuista havumetsää, hämäriä loppukesän öitä peltotiellä kulkien viljapellon laidalla, veden kaunista kimmellystä.. Minulle luonto edustaa romantiikkaa, kauneuden ja rakkauden hekumaa, intohimoa, kaipausta, nostalgiaa.. Mikä voisi olla ihanampaa, kuin tähtikirkkaan taivaan katselu hiljaisuudessa, kaukana katuvaloista? Kuin hengittäisi avaruuden mystistä viisautta sieluunsa! Rakastan värejä, kaikkia sävyjä, ne menevät syvälle sieluuni silmieni kautta ja eheyttävät minua. Näen kaikkialla kauneutta ja runsautta, joka liikuttaa syvästi ja tekee sanattomaksi! Minulle romantiikka on paljon suurempi asia ja käsite kuin pelkästään parisuhteeseen liittyvä juttu.

En haluaisi elää ilman kynttilöitä, kaunista taidetta, kaihomielistä musiikkia.. Asioita, jotka edustavat kauniita tunteita ja palavaa elämän/rakkauden nälkää. Luen ja kirjoitan runoja ja fantasioin enemmän kuin laki sallii. Katselen mielelläni romanttisia elämää suurempia nyyhkyelokuvia!

Olen täysin tumpelo kaikessa mikä edustaa kylmän tekniikan taitamista, sillä kylmä tekniikka ei palvele herkkää sisintäni.

Mitä kartalta pitäisi katsoa?

Venus ja neptunus?

Itselläni on venus oinaassa, mikä tuo kaiken tuon palavan intohimon,
mutta neptunus kauriissa? Ei ehkä palvele romantiikkaa. Tosin neptunus on minulla 1. huoneessa. Minulta löytyy  :neptunus: :aspect_tri: :venus:, mikä ainakin ihan takuulla vaikuttaa asiaan ja venuksen ja pluton oppositio myöskin.

Mitä romantiikka on teille ja mitä löydätte kartaltanne romantiikkaan suhtaumisestanne? Olisi kiinnostavaa kuulla erilaisia näkemyksiä ja tuntoja. Kun joillekin romantiikka on jotain maailman ällöttävintä hömpötystä..  ::)

Taida olla 100% romantikko, siksi kärsinkin niin paljon  :'( - mutta yritän itse ympärilleni sitä luoda, eikä niinkään rahalla (ei oo) vaan kaikella pienellä ja kauniilla mitä vain keksii. JA haaveillen edelleen siitä  :smitten: :smitten: :smitten:

Minulla  :venus: :aspect_squ: :neptunus:

Irish kuvasikin jo hyvin tuon luontorakkauden,
kaiken sen kauniin mitä sieltä ikinä voi sielunruuaksi poimiakaan,
 :neptunus: :venus: :merkurius: :aurinko: :skorpioni: mahtuu niin
estetiikan kaipuu kuin romanttiset kartanoromaanit,joita nuorena ahmin,
mc-vaaka lienee osallisena myös,
eikä sovi unohtaa  :kuu: :leijona: 8 huone,
tuollaista Tuulen viemää-romantiikkaa...

Minä olen kaiken tämän realistisen ja "kovan" kaurismaisen kuoreni alla aikamoinen romantikko! Siihen taitaa kyllä ehdottomasti vaikuttaa tämä  :kuu: :rapu:. Olen tavallaan aikamoinen haaveilija ja tunteissa rypijä, romantiikka on lähellä sydäntä. Näen kauneutta ympärilläni niin luonnossa kuin ihmisissä, rakastan elämää.  :smitten: Tämä on helpottanut vaikeaa elämääni monella tavalla, että osaa romantisoida elämää, sitä jaksaa myös paremmin kun vähän katselee joskus ruusunpunaisin lasein.  ;) Tietenkin joskus ihmissuhteissa tämä saattaa myös aiheuttaa ongelmia, liikaakin saattaa romantisoida tilanteita joita ei oikeasti edes ole.  :( Onneksi tuo kaurismaisuus vähän tasapainottaa kuitenkin...

Minulla tähän varmaankin vaikuttaa kuun aspektit.
:kuu: :aspect_squ: :jupiter:  ja :aspect_opp: :neptunus: sekä erityisesti varmaan tämä :aspect_tri: :pluto:. Lisäksi varmaan tuo  :venus: :vesimies:  :aspect_sex: :jupiter: ja  :aspect_squ:  :pluto: vaikuttavat. En kyllä jotenkin usko että tuo Pluto neliö Venus näkyisi tässä välttämättä kauhean vahvasti, olen huomannut että se liittyy enemmän noihin rakkaushuoliin ja rakkauspuolen ongelmiin, eikä kauheasti ehkä tähän haaveiluun....

No mutta jos pluto oppositio venus tuo sitä kohtalokasta kiihkoa... Sen voi laskea kuuluvaksi romantiikkaan! Tuhoisat ja voimakkaat tunteet, turmelevat, hui, menee väreitä...  :2funny:

Sitten aloinkin miettimään, olisiko kauris pohjimmiltaan kuitenkin aika romanttinen merkki? Ihan tosi.  :) Mitä sanotte KAURIIT, asuuko kylmänjärkevän kuorenne alla herkkis?  :coolsmiley:

vastapäätä ainakin asuu rapu....

Hmm. Empä tiedä. Peruskauris ei taida olla romanttinen, varsinkin jos nousu- tai kuumerkki on tulta tai ilmaa.

No itsellä kun tuota Rapua löytyy, niin kyllä se romantiikka sieltä löytyy. Tunteet ovat joskus Ravun kuoren alla piilossa, mutta kun ne sieltä löytää, niin syvät ovat...

Mieheni on taas Jousimies-vaikutteinen Kauris, jota ei voi romantikoksi kutsua sitten millään. Kaikkitietävä kalkkis.  >:(

voi.  :smitten:
 :kuu: ja  :askendentti: kun on  :kalat: niin kyllä sitä tuppaa aina unelmoimaan. sekä musiikki ja elokuvat ovat suuri osa elämääni, niitä ei voi riistää minulta pois.   ;D

mutta en minä silti pidä sellaisesta ns. karkkitunnelmasta. romantiikan ajan taide saa lähinnä karvat pystyyn.
rakastan enemmän sellaista ehkä askeettista tunnelmaa, jotain mikä tuntuu aidolta ja missä on aitoja tunteita.
ehkä tässä vaikuttaa se  :venus: ja  :neptunus:  :kauris:
kauris haluaa varmaankin enemmän konkreettisesti tuntea asioita, siksi sitä ei voi sanoa pilvilinnaromantikoksi, mutta eihän se romantiikkaa poista?  :)

Tämä on taas näitä topiceja, joita käyn lukemassa ja olisi muka jotain ajatuksia, mutta sitten mietin, että mitä ihmettä tuo romantiikka edes on?  :D Tai mitä se minulle merkitsee?

Yksi "romantiikan" muoto on kai se, että kun on ihastumisen/rakastumisen tilassa tai huumassa tms, niin silloin kaikki on romantiikkaa!  :)
Kaikesta tehdään romantiikkaa....

En kyllä osaa edes eritellä elämässäni romanttisia asioita ja hetkiä erilleen...
Romantiikka... hmmm.. se ei taida edes kuulua sanavarastooni muuta kuin sellaisena "merkityksettömänä sanana" tyyliin; "onpas romanttista" toteamuksena jostain, kuvaamaan jotain ulkoista mikä yleisenä käsityksenä kuvaa romanttista tapahtumaa tai asiaa.

Elämys on varmaan minun romantiikkaani!  :angel:
Koen elämyksiä, kynttilöiden tai loisteputkien valossa.  ::)

Nautin toki kaikesta "romanttisena pidetystä", mutta minulle ne on elämyksiä, jos on. Ei ainakaan ulkoinen rekvisiitta ainaostaan voi luoda minulle elämystä. Joskus se saataa jopa tuntua hupaisalta, jos joku yrittää luoda ulkoisesti kovin romanttista tunnelmaa.

Tavoitellaanko romantiikalla elämyksiä? ???

No pitipä naputella, vaikkei sitten ollut mitään sanottavaa..  :buck2:

Miulla on  :askendentti: ja  :venus:  :kauris: . Ja tuo venuskin on 1. huoneessa.
Olen kyllä romantikko, aivan selkeästi. Ehkä nimenomaan vielä enemmän sellaisen "viattoman romantiikan" kannattaja. Tai siis  se vetoaa meikäläiseen. Ja luulen, että se on juuri tuon kaurisvaikutuksen ansiota. Toki kai  :aurinko: :vesimies: myös viilentää enintä kiihkoa, mutta haaveilen enemmän tunnelmista ja aidosta rakkaudesta, menneistä ajoista, kuin kovin eroottisista asioista. Meikäläisen fantasiahan on juuri se, että olisi kaunis kesäilta, mökki+järvi ja isolaituri, jolla voisi rakastamani miehen kanssa tangoa taivuttaa...
Sitten tuo meikäläisen  :kuu: :skorpioni: on kyllä arvoitus, en oikein tiedä miten se tähän liittyisi, sen perusteella voisi kuvitella, että olisin hirmu innostunut erotiikasta, mutta ehdottomasti olen kyllä romantikko.

Kauriiden romanttisuudesta:

tapasin tässä pari viikkoa sitten miehen, joka osoittautui  :aurinko: :kauris: :kuu: :vesimies::ksi. Istuimme ravintolassa samassa seurueessa, minä ystäväni kanssa ja hänellä oli mukanaan naisystävä. Juuri kun olin esitellyt itseni, hän ehdottikin minulle ryhmäseksiä itsensä ja naisystävänsä kanssa. Pariskunta kinasi asiasta aikansa ja miehen loppukaneetti minulle oli: "No lähdetkö sinä meidän kanssa h**raamaan?"

Arvattavasti en suostunut ja vaadin kaiken lisäksi moisesta kohtelusta anteeksipyyntöä. Sen sitten sainkin muutamaa päivää myöhemmin.

Olisi tietenkin pitänyt arvata, että ryhmäseksin ehdottelija paljastuu nimenomaisesti  :kuu: :vesimies::ksi.   ::)

Romantiikasta ei tietoakaan. Kylmää äksöniä vain. Brrr.

Lilli, kyllä nyt moni  :kuu: :vesimies: nolostuu/pahastuu  :-[ :(

Ippuska, kyseessähän on yksittäistapaus, joka silti kuvastaa merkkisymboliikkaansa oikein hyvin. Siis sieltä negatiivisesta ääripäästä. Varsinainen "mikään ei tunnu miltään"-tyyppi. Ja tämän hän sanoi itse.

Kyllä tuo Kaurismaisuus yhdistettynä vesimieheen on vähän tuollaista. Itsellä  :aurinko: :kauris: :venus: :vesimies:, mutta onneksi tosiaan tuo  :kuu: :rapu: vaikuttaa minussa enemmän tosiaan ja tuo sitä lämpöä, mutta jotenkin voin "tunnistaa" jotain ominaista tavallaan itsellenikin tuossa Lillin tapauksessa...en siis itse tekisi noin, mutta jotenkin ehkä tuo asenne tai en minä tiedä. Syrjäytetään omat tunteet, kaikki on vain kylmää ja tämmöistä, sitten etsitään niitä äärimmäisiä kokemuksia jotta saataisiin jotain tunnetta irti elämästä, tällaisia tapauksia tiedän paljon....

Täytyneenpä kertoa, että minun mieheni on kauris ja kamalan romanttinen. Nytkin sytyttelee iltoisin kynttilöitä, makuukamarissa palaa aina sellainen ruususuolakynttelikkö. Ja vaikka hän on vanhanaikainen luterilainen työhullu, niin kun metsässä töitä on tehty, niin aina on aikaa istua kannon nokkaan ihailemaan luontoa ja ihmettelemään sen juttuja.

Ja kyllähän sellainen elämä ravulle passaa!

Isäni oli taas kaksonen, muusikko, jota sanottiin joskus romanttiseksi hömpäksi. Hän sanoi kerran, että 'kylmää on tämä aika, mutta tulee kyllä sellainenkin aika että vielä romantiikkaa kaivataan'. Hän sanoi, että sodan aikana ja heti sen jälkeen romantiikka kukki kauneimmillaan. Hempeilylle ei naurettu.

?Voisko romantiikka pursuta tähän aikaan, stressin ja kiireen vastakohdaksi?

Ehkäpä nyt on kuin onkin romantiikkaa ilmassa.... ::) ::) ::)

Kuuveskarimiehen tiedän olevan sellainen joka "ajautuu" suhteisiin. MUTTA! Uudenvuoden lupaukseni oli keskittyä talouteen ja unohtaa exät. Ei antaa heille energiaa. Luoda mieluummin siirappista kuvaa täydellisestä suhteesta, no aivan. Enhän minä tiedä täsmälleen mitä on tulossa.

Eka mieheni kutsui itseään nimellä "hopeless romantic". Niin, hänessä oli sitä jotain.. mitä joskus kaipaan.

aai ihana miess  :smitten: mikä sinun numeros on?  :2funny:

Pakko puolustaa vähän meitä veskareita... ;D

Itselläni on  :aurinko: :vesimies:,  :venus: :kauris: ja  :kuu: :kaksoset:, eli äkkiseltään tulkittuna "pesunkestävä jääkaappi"... Silti mullakin on (viileän ulkokuoren alla) herkkä ja romanttinen puoleni; tunnelmat ja mielikuvat voimakkaasti kokeva taiteilijasielu, kauneudesta lumoutuva visualisti. Rakastan kynttilän valoa, takkatulen loimua, aamu-usvaa niityllä, auringonsädettä puiden oksilla, myrskyävää merta, tähtitaivaan loputtomuutta, syvällistä yhteyttä toiseen ihmiseen... Elän tunteella mukana musiikissa, teatterissa, taiteessa ja elokuvissa - itken ja nauran (tarvittaessa siellä viileän ulkokuoren alla). Mä en oikeastaan tiedä, mitkä tekijät kartalla kuvastavat tätä puolta mussa...?  :kuu: 12. huoneessa,  :neptunus: lähellä DC:tä...? IC  :rapu:?

Lillin esimerkki oli kaikin puolin öklö  ??? Mullekin on joskus ehdotettu vastaavaa, ja tuli jotenkin likainen olo jo pelkästään siitä. "Luuleeko toi tosiaan, että minä... häh?" Mun mielestäni seksuaalisuus on liian kaunis asia revittäväksi rikki tunteettomalla raadollisuudella - vaikka kukin taklaa tietysti tyylillään.

Romantiikkaa vielä :venus: :kauris: malliin: kynttilöissä on palamaton alusta, eikä niitä jätetä valvomatta, musiikkia ei soiteta niin lujaa, että naapurit häiriintyvät, viinilasit ovat tuhdin kestäviä ja ne huuhdotaan heti käytön jälkeen - eikä sovi unohtaa, että kauneimmissakin ruusuissa on aina piikkejä...  ;D

Juuh, siis kyllä minäkin  :aurinko: :vesimies::nä nautin kaikesta syvällis-esteettis-koskettavasta, kuten auringonlasku hiekkarannalla tai missä vain, takkatulen ääressä viinilasilliset, auringonnnousu, hienoa elämyksellinen näytelmä tai konsertti, pitkä päivällinen nautinnollisesti ja kiireettä... ym ym
MUTTA minusta niilllä ei ole mitään tekemistä romantiikan kanssa..
Minulle romantiikka merkitsee tehtyä romantiikkaa (myytävää romantiikkaa), jossa rekvisiitan avulla pyritään saavuttamaan jotain, mikä ehkä muuten puuttuu...  :coolsmiley:

Tiedä vaikka kuinka "romanttista" tänäänkin tulee vielä...  :-*
Kynttilöitä, santelipuuta tuoksulampussa, coctail-naposteltavaa, ja aah, vallan ihanaa seuraa sitä kaikkea värittämässä ja täydentämässä persoonallaan...  :-*  ;)

Hei
Pistänpä hieman miehen kommenttia mukaan näin herkkään aiheeseen, joka itseänikin toki kiinnostaa.
Yltiöpäinen romantiikka on minusta aina tuntunut hieman teennäiseltä. Mikään asia ei välttämättä ole parhaimmillaan överiksi vedettynä oli kysymys sitten teknisestä kovasta arvosta tai pehmeämmästä henkisestä arvosta.  Tosin tälläiselle  :kuu: :kaksoset: tyypille kaiken  uuden tutkiminenhan on elämän tarkoitus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Romantiikka (http://fi.wikipedia.org/wiki/Romantiikka) on pieni tiivistelmä romantiikan aikakaudesta. Maalaustaiteen romantiikasta John Constablen ja W.Turnerin työt on minun mieleen ja muistelenkin lämpimällä tunteella käyntejä Lontoon National Galleryssä, missä näitä töitä näkee livenä. Suosittelen lämpimästi. *thumbs up*

Tunteisiin palatakseni, minulle itselleni romantiikkaa tärkeämpi asia on esteettinen kauneus. Moni varmasti mietti sitä, että nämä on sama asia, mutta minulle miehenä romanttinen sana kalskahtaa imelältä ja liian paljon tunteita korostavalta. Esteettisesti kaunis asia taas pyrkii ottamaan huomioon paremmin ympäristön ja tuo kauneuden esiin sopivalla tavalla mitenkään ylikorostamatta sitä.
Kun kaunis asia on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, se ei hyppää silmille eikä riitele minkään muun kanssa eikä varsinkaan kilpaile huomiosta. Kaunista asiaa voi tässä tapauksessa katsella silloin kun haluaa, niin kauan kuin haluaa ja sitten tarvittaessa siirtyä toiseen kohteeseen. Valinta on tässä tapauksessa SINUN yksinoikeutesi eikä tekijän tunteiden ylikorostumisen mielistelyä.
Tämä on tietenkin mielipideasia eikä mikään yksi totuus, koska kauneus on aina katsojan silmissä :smitten:

Elokuvamaailma on oiva esimerkki esteettisyydestä. Kun mietitään ns. rakkauselokuvia niin ne mitkä itse olen nähnyt, pursuaa kovin helposti ylitse romantiikassaan samalla tavalla kuin miesten action elokuvat menee myös "miehisyydessään" överiksi.
Hyvä ja laadukas rakkautta ja romantiikka realistisesti käsittelevä elokuva on Clint Eastwoodin Hiljaiset sillat. Aivan loistavaa näyttelijätyötä, todella aitoa, esteettisesti kaunis ohjaus ja kaunis tarina, vaikka ei päätykään onnellisesti.
Ei se oikea elämäkään aina kulje toiveiden mukaan, mutta voi olla silti kaunis ja muistelemisen arvoinen. :'( :smitten:

tuo Hiljaiset sillat on kirjanakin aivan ihana...

Minä upposin myös 'Hiljaiset sillat'-kirjaan! Siinä oli niitä henkisiä ulottuvuuksia enemmän, sellaista, mitä on hyvin vaikea saada esiin elokuvissa, ainakaan tässä.

Ymmärrän, että kun nuoremmat puhuvat 'romantiikasta' on sen merkitys muuttunut ainakin mitä se oli 50 vuotta sitten. Eri asiat ovat merkityksellisiä. Ja myönnän, että raha on kasvattanut symboliansa kaikessa ja luonnolliset asiat jääneet sen varjoon.

Olen lukenut äitini muistelmia, jossa hän kertoo kuinka sauna oli kynttilän valossa kaunis ja istua yksin siellä olotila, josta ei halunut lähteä. Ja kuinka hiihtäminen oli IHANAA, vaikka pakkanen kipristi varpaita. Kuinka lätyty olivat taivaallista herkkua nuorten porukalla niitä nälkäisinä odotellen nuotion lämmössä. Ja kuin KEINUSSA SAI IHANAN TUNTEEN, piti käydä usein keinumassa. Ja kävely aamu-usvaisessa maisemassa, kun tuli juhannuksen valviaisista. Joka sivu tihkui tällaisia kauniita otteita. Mutta ympärillä olikin peloittava sota, jossa ystäviä kaatui ja oli pula kaikesta.

Nyt romantiikkaa rakennetaan liian helposti rahalla ostettavista tuotteista. Vaikka siinäkin ajatus voi olla yhtä kaunis...

Tiedän, että tämä on aika "yltiöromanttista" ja aika hollywood-meininkiä, mutta minuun uppoaa kaikki sellainen, missä on suuria tunteita, menetystä ja mieletöntä draamaa! Eli toisin sanoen oikeasti yksi lempileffani on Titanic, samoin Cold Mountain. Nämä tulevat ensimmäisenä mieleen. Ovathan ne aika Hollywood-höttöä, mutta minä pidän tuollaisesta sleeky-romantiikasta. :D

Tuulen viemää..ja Rhett Butler.......

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

ja niin monta muuta, etten osaa laittaa niitä järjestykseen.

Veskarina miekin vähän kommentoimaan...  ::)
No minähän olen  :aurinko: &  :kuu:  :vesimies:...  :D
Mutta kyllähän meitä on moneen veneeseen.En mä ainakaan tuollaisia Lillin kertomia menis ehdottelemaan !

Mutta romanttisuudesta...Minusta romanttisuus on kyllä ihmisestä kiinni.Mä  :aurinko: :vesimies: olen kyllä romantikko(kynttilät,kesäinen auringonlasku,nuotiolla istuminen,...).Vaimo on   :aurinko::kauris: ja sanoo että ei ole lainkaan romantikko...mutta kyllä hän on hyvinkin paljon!... kun sivusta olen seurannut !

Mitä sitten romanttisuudella tarkoitetaankin. Jollekkin on romanttista  kynttiläillallinen,toiselle taas naama nokisena nuotiolla !
Ja niinkuin Esmiralda sanoi niin kyllä romantiikka on muuttunut paljonkin vuosien mittaan ! Asenteet ja tavat muuttuvat !
Ennen oli romantiikkaa kun poika ja tyttö kävelivät käsi kädessä koivikossa järven rannalla.Nyt sama taitaa olla kävely discon valojen loisteessa ?  :)

Ja yleensäkin vanhemmat asiat ja tapahtumat saavat helposti omassa mielessä romanttisen leiman eli siis tuntuvat romanttisilta,ainakin minusta.
 Esim.juhannusyö usvaisella järvellä,jne.

Tonyn kanssa olen samaa mieltä että romantiikka ja esteettinen kauneus ovat hieman eri asia.Tulee vain mieleen että kesäinen auringonlasku on esteettisesti kaunis mutta onko se romanttinen jos kainalossa on oma kulta ? Jos sitä katsookin yksin niin onko se silloin romanttinen ?
 

Mä olen samoilla linjoilla  :) Mulle romantiikka on ennen kaikkea tunnetila, tunnelma, hetken aitous, kosketus... ei niinkään mitään varta vasten hankittua materiaa - vaikka se voi olla sitäkin.

Kiertelimme alkuviikosta kilometrikaupalla Tallinnan vanhankaupungin lumoavia kujia täyden kuun valaistessa tammikuista taivasta - ja se oli erittäin romanttista. Mä kun olen hulluna vanhoihin rakennuksiin ja historiallisilta kujilta huokuviin tunnelmiin ja tarinoihin... se on se :venus: :kauris::.
Visuaalisesti kaunis ei välttämättä ole romanttista, mutta se voi olla myös sitä. Esimerkiksi se kesäinen auringonlasku yksin rantakalliolla. Mikä onkaan romanttisempaa, jos siihen liittyy esimerkiksi herkkä kaipaus, visuaalisen koskettavuuden herättämä tunnetila...?
Jokainen kokee sen varmasti omalla tavallaan. Helpointahan romanttisia hetkiä on kieltämättä kokea sen oman rakkaan kainalossa  ;)

Kiitos, Tony, ihanasta taidelinkistä  :smitten:

Hyviä kysymyksiä, kun pistävät pohtimaan. Kyllä minä miellän auringonlaskun kullan kanssa romanttiseksi ja yksin ollessaan voisi ajatella rajan olevan häilyvämpi.
Yksin ollessaan kaipuun tunne saattaisi olla tärkeä tunne, jotta romantiikka olisi mukana, kun taas ilman kaipuuta vaaka kallistuisi esteettisyyden puolelle.
Romantiikkaa voisi olla myös nauttia yhdessä oman kullan kanssa auringonlaskusta, tuntien yhteenkuuluvuutta nauttimalla asiasta tai hetkestä "vain" esteettisyyden vuoksi. :smitten:
Voisin vertailuksi kysyä että onko romanttista vastaavasti nauttia esimerkiksi kauniista taulusta, mikä on molemmille tunteellisesti tärkeä, mutta sitä katsellaan omiin ajatuksiin vaipuneina, yhdessä ja taidenäyttelyn ihmisvilinässä?

Ehkä vierastan hieman sitä, että romanttisista hetkistä, oli ne sitten elokuvissa tai oikeassa elämässä yritetään väkisin tehdä täydellisiä. Monesti siinä tulee silloin myös se Esmiraldan esiintuoma kaupallisuus mukaan.  Tätä voisi melkein verrata jouluun. Onneksi ei olla ihan vielä niin pitkällä, mutta hyvää vauhtia lähestymässä.

Mitä yritän tällä sanoa on se, että romanttisuuden ylituputtaminen voi olla myös mielenkiintoa latistava tekijä, mikä helposti unohtuu romantiikkaa ihannoidessa ja epätoivoisesti etsiessä. Eikä se tuputtaminen aina edes tule sieltä kaupallisuudesta vaan se voi olla myös turhia sanoja tai tekoja. Hiljaisuuskin voi olla romanttista.

Minerva76, tässä myös national Galleryn sivut mikäli kiinnostaa.
http://www.nationalgallery.org.uk/ (http://www.nationalgallery.org.uk/)

Rakastan romantiikkaa sekä optimaalisia tunnelmia ja niitä on ihana luoda.  :smitten:

 :kuu: :kalat: ja  :venus: :aspect_opp: :neptunus:

Theus, mukava kuulla että puhut romantiikassa luomisesta.
Ihminenhän sen luo, mielessään, teoin ja sanoin, elein ehkä myös.

Meillä naisilla ainakin on tuo luomisvimma kodinkin suhteen. Haluamme luoda kodin, jossa viihdymme ja jossa muutkin viihtyisivät. En tiedä onko miehillä sama vimma.

Esimerkiksi joulukin luodaan sinne kotiin. Ja jos ympärillä onkin sitten kyynikkoja, jotka naureskelevat enkelilampuille ja koristeille, että 'ne ovat kamalia skitsejä' ja muuta sellaista, nyt kyllä menee halut 'luoda sitä joulua'. Samoin ei saisi olla mitään röyhelöitä tai rimpsuja. Tai ei välitetä pipareista tai siitä jos lahjasta nyt uupuukin paperi.

Vaikka tiedän että estetiikkaan kuuluu myös tyylitaju ja monenlaiset suuntaukset, niin asketismi tuntuu joskus kylmältä.

Estetiikkaa ja asketismia ei pidä sekoittaa toisiinsa. Askeettisuushan on se toinen ääripää missä joulunakin syödään näkkileipää ja voikin on ihan turha ylellisyys.
Asketismi on todella kylmää tunteellisesti enkä itsekään pidä siitä. Askeettinen ihminen ei monesti ymmärrä mitään esimerkiksi muotojen tarkoituksesta vaan kaikki on "turhuutta".
Ehkä tässä tullaankin siihen , mitä jo sivusinkin aikaisemmassa tekstissä. Jos jompaa kumpaa (askeettisuutta tai romantiikkaa) korostetaan, luoko se vastareaktion toisessa osapuolessa ja silloin pyritään pitämään vielä tiukemmin kiinni omasta kannastaan? Siis tietenkin jos toiveet ei mene yksiin.

Joulun tunnelmaan voisin palata vielä sen verran että minusta on tunnelmallista, ettenkö sanoisi romanttista, olla joulupöydässä kynttilöiden valossa, nauttien hyvästä ruuasta ja siitä ettei ole kiire mihinkään.

Toki. Kerrotko kuitenkin mitä haluasit tietää tai missä sinun kohdallasi väärinkäsitys voisi mahdollisesti syntyä?
Anyway, eihän ole olemassa kuitenkaan mitään tiukkoja ääripäitä eli tuskin voi osittaa kenestäkään,
että tässä näet juuri ihmisen --->  :uglystupid2: joka on askeettisuuden ruumiillistuma, eikä ymmärrä mitään muuta asiaa elämässä.

KIITOS mustutuksesta - TUON elokuvan haluaisin niin nähdä vielä uudestaan :smitten:
*lähtee googlettamaan k.o. elokuvaa* :D

Näistä ismeistä ja tiikoista onkin hauska keskustella!

Minulla on eräs ystävä, joka tietyllä lailla on askeettinen, siten hän itsensä nimeää. Hän ei välitä mistään 'turhasta'. Eikä välitä ostella liioin vaatteita. Hänellä saattaa juhla-asuna olla valkea paita ja henskelliset mustat farkut. Tyylikästä muuten!
Arkina hän voi laittaa vain villapuseron samojen housujen päälle. Ei tarvitse siis paljon. Mutta ei hänellä ole koskaan rahaakaan. Eli asketismi syntyy myös tiettyjen olosuhteiden vuoksi ja silloinhan se on kiitettävää.

Tässä tapauksessa on hyvä omata myös tyylitajua. Ystävälläni onkin aivan hurjan tarkka estetiikan taju. Hän nauraa katketakseen esim.rakennustyylien riitasoinnusta. Ja ihailee henkeään pidätellen jotain yksinkertaista muotoa ja sen kauneutta.

Meidän ympäristö on niin tukahduksiin asti kaikkea krääsää, tavaroita siis aivan ylettömästi (Ihmisellä vain on käsi niiden tuottamiseen!)että aistimme herkkyys turtuu siinä. Vasta äärimmäisen likaisissa olosuhteissa löydämme todellisen kauneuden. Minulle ainakin kävi niin eräässä tehdastyössä. Sitten kun näin nokkosen työntävän lehtiään ja varttansa esiin eräästä kiven kolosta, jäin sitä pitkään ihailemaan!

Voisitko kertoa miten sen teet?

Teinpä silleen, että laitoin http://www.google.fi/ hakusanaksi Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja painoin enteriä. Tuloksia tuli monta sivua, joista klikkailin valintojen mukaan -> Päädyinpä erääseen nettikauppaan, josta ostin sen DVDn  :D
Maksoin suoraan nettipankissa ja nyt vain oottelen sitä DVD'tä postiluukusta  :smitten:

Se ON ehkäpä romanttisin näkemäni elokuva  :smiley6600:

Hm. Taidetaanpa omata vähän tuota traagista romaaniromantiikkaa?

Satutko pitämään myös vanhasta mustavalkoisesta 'Kultaiset korvarenkaat'?

Eli sinä siis OSTIT sen googlen kautta. Mikähän oli hinta?

Hei Saqirlat
Minun mielestä askeettisuus ei ole yhtäkuin kylmä tunteettomuus, mutta näitäkin varmasti löytyy.
Askeettisuus on romanttisuuden vastakohta joissain minun mielikuvissa, mutta taas riipuu paljon siitä mihin tilanteeseen sen mielikuvan sijoitan. Ja minun mielikuvista löytyy myös sopukoita , missä se askeettisuus on yhtäkuin romanttisuus.

En ole näissä asioissa ehdoton, vaan käännän takkia tarvittaessa kuten Paavo Väyrynen aikanaan. Terveisiä vaan Paavolle ja tsemppiä.

Aiheeseen jälleen....Askeettisella ihmisellä tarkoitin lainaamassasi lauseessa jotain ihan muuta kuin kaupallisuuden inhoamista. Eli jos sinä et pidä shoppailusta, niin se ei tarkoita että sinä olet askeettinen ja tunteeton ihminen. Itseäni en pidä missään tapauksessa askeettisena vaikka omalla tavalla inhoankin materialismia.

Hedonismistä wikipediaa lainaten:
Hedonismi on elämänfilosofian oppi, joka asettaa mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman eettisen hedonismin mukaan "mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi".

Epikurolaisuus on antiikin filosofioista lähinnä hedonismia. Epikuros painotti rauhallista mielihyvää ja "halun vähentämistä".

Tätä punaista tekstiä tarkoitin sillä elokuvaesimerkillä ja yleensäkin pohdiskelulla siitä liiallisuuksiin menemisestä. Mielihyvän tunne ei ole sama asia kuin irtipäässeet halut, mitkä helposti hukuttaa näkemästä puut sieltä kuuluisasta metsästä.

Taidetaanpa hyvinkin  ;) :)

"Kultaiset korvarenkaat" - siis vanha kotimainen elokuva? Joskus lapsena muistan nähneeni sentapaisen, lieneekö ollut sama -> vaikutuin jo silloin.
Kaikki romaniromantiikka vetoaa :smitten:

Juu, ostin se samantien, lähetyskuluineen oli 20,30.

Toni, kiitos kun heittelet esille näkökulmia.

Mutta nyt vähän hiillyin kun liitit tässä yhteydessä hedoismin ja epikurolaisuuden näin yksinkertaisesti samaan nippuun näinä päivinä, jolloin hukumme tavaroihin ja rahan kautta käytettyihin mielihaluihin...nyt kun on ne alennusmyynnit!

Kun minulla sattuu olemaan tuo tietosanakirja esillä, niin katson 'nykyistä' merkitystä hedoismille = näkemys, jonka mukaan nautinto, mielihyvä ja onnellisuus ovat ihmisen arvokkaimpia tavoitteita. Ja epikurolaisuus= Epikuroksen kannattaja, nautiskelija.

Pitää paikkansa. Mutta kun otetaan kulttuurimme ja aikamme omalaatuisuus huomioon, niin helposti näissä käsitteissä tulee väärinkäsityksiä. Eikä tietosanakirjat erittele, ne vain paukuttelevat kuka mitäkin mikä milläkin ajallansa.

En yhdistäisi saman asian alle ollenkaan onnellisuutta, jota kohti me kaikki ihmiset varmaan kurkotamme, mutta se ei löydy tämän ajan nautintojen ja mielihyvän kautta.

Ja itse Epikuros, eräs antiikin suosikkini, eli eräällä tavalla hyvin askeettista elämää. Hän oli aikansa henkisyyden ja ystävyyden suuri oppi-isä. Myös jollakin tavalla romantikko.

Sainpas asiani yhdistettyä topiikkiin! Hah!

Laitathan siitä jonkun kauniin kuvan tähän. Jotenkin sopisi.

Hei Saqirlat

Kyllä minä voin pelata mieliksesi näillä käsitteillä, jos se sinulle on tärkeä asia kun kerran aloititkin sen alunperin.
Ihan noin heittona, mikä ei kuulu tähän, mutta tulipahan mieleen eräästä tuntemastani henkilöstä. Käytätkö paljon sanontaa elävässä elämässä että "puhutaan asioista oikealla nimellä"?

Mutta kysymyksiisi jotka vaativat vastauksia minulta;
Onko sitten suuresti materiaan ja haluihin sitoutunut ihminen romanttisempi kuin askeettinen? ja Mielihyvähakuinen/hedonistinen tunteellisempi kuin muut?


Kyllä voi olla tai sitten voi olla ettei ole ollenkaan, riippuu tilanteesta ja asiayhteydesta ja henkilön suhteesta vastapuoleen, henkilön asenteesta ja niin edelleen.
Jos yrität minulta saada mustavalkoisia vastauksia kysymyksiin mihin ei ole minun mielestäni yhtä ns. oikeaa vastausta niin ei tule onnistumaan.
Jos haet hyväksyntää omalle oikeassa olollesi ja haluaisit että kantasi on se "oikea" totuus, niin niihinkin minä olen melko varmasti väärä keskustelukumppani.

Älä kuitenkaan käsitä väärin, minusta on ihan mukava jutella asioista täällä virtuaalielämässä. :) :) :)

Hmm. Mielestäni romantiikkaan ei tarvita estetiikkaa.
Estetiikka on juuri se osa-alue, joka ei onnistu säväyttämään minua millään tavalla.
Kun puhuttiin romanttisista elokuvista,
niin minulle ainakin
Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat
aiheutti romanttisia kokemuksia.
Kaiken sen kurjuuden,
ja ei-niin-esteettisen keskellä
ihmiset välittävät toisistaan
aidosti.
Sitä aitoutta en osaa löytää niistä "ihanista" nyyhkyleffoista,
jotka leijuvat jossain normaalin elämän ulottumattomissa.

Hei Esmiralda

Jos olet kiinnostunut historiasta, niin olet varmasti huomannut, että ihmiset ovat täsmälleen samanlaisia paheineen aikakausista riippumatta. Eli minun mielestä et voi vedota nykypäivän alennusmyynteihin.
Toki ihmisten jotkut arvot ovat liikkuneet eri tasoilla, mutta se ylitsevuotava halujen etsintä on ollut sitä samaa antiikissa kuin tänään H&M:lla tai ruualla mässäilyssä tai orgioissa rypemisessä.

Minun mielestä antiikissa on ollut selvempi ero nykypäivään siinä, että Epikuros ja kumppanit ovat todella eläneet askeettisesti niin halutessaan, mutta tänäpäivänä Epikuroksen askeettisuus voi olla hieman vaikeampaa toteuttaa koska, Epin täytyy maksaa esimerkiksi sähkölasku ja siksi käytävä töissä. Eli on "pakko" liittyä mukaan kaupallisuuteen jossain määrin vaikka ei haluaisikaan.

Jos ajatellaan esimerkiksi Pentti Linkolaa, niin ei hänkään asu missään pienessä mökissä vaan 80 neliön omakotitalossa ja vaikka kalastaja onkin niin joku hänelle niistä kaloista rahaa maksaa ja näin hän voi ostaa itselleen tarvitsemiaan asioita.

Ollaankohan me täsmälleen samanlaisia? No, kyllä ymmärrän mitä tarkoitat. Vaikea alue tuo historian ymmärtäminen, melkein kuin tulevaisuuden ymmärtäminen. Tai edes että ymmärtäisimme tämän päivän.

Ja onhan toki eroa Epillä siellä Kreikan maisemissa kuin vaikka samaan aikaan suomalaisen Epin istuminen nuotion ääressä. Elämässä selviytyminen oli pikkuisen erilaista.

Mutta en minä selviytyisi ilman pikku nautintoja, nytkin napostelen Wiener-Nougattia ja keskustelen tässä ihan vain nauttiakseni ajatusten vaihdosta. Ja pitää olla sitä romanttiikkaakin! Romanttiset miehet ovat aina sekoittaneet minun pääni ja sydämeni. Ah.

Siitäkö DVD:stä?
 ::)

No vaikka, tai ihan mistä vain mustalaisuusromantiikasta. Minulla on asetukset sillä mallilla, etten voi. öh.

No juu, sitten jos/kun löydän sopivaa. Ja kuka vaan löytää ...  :smiley6600:

Tässä kerrontaa elokuvan sisällöstä dvd kannen kera: http://smackthejack.net/dvd.phtml?id=289

"Lohtua ankeuteen tuovat laulu, soitto ja tanssi. Ne taitaa loistavasti ihana, eläväinen ja vapautta rakastava mustalaisprinsessa Rada, johon hevosvarkauksilla itsensä elättävä Zobar kuolettavasti rakastuu. Vaan mitä rakkaudesta hirttoköyden varjossa voi tulla?"
 :-*

Vinkki romaniromantiikan ystäville  ;) En tiedä, miten kaukana asutte, mutta iki-ihanaa tarinaa "Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen" pääsee tällä hetkellä katsomaan myös näytelmänä Hämeenlinnan kaupungin teatterissa. On kuulemma aivan ihana!
http://www.hameenlinnankaupunginteatteri.fi/kuvapankki/kuvapankki_mustalaisleiri.html


(http://www.uta.fi/festnews/fn2006/sunnuntai/kuvat/mustalaishurmaajavaihtoehto.jpg)
"Mustalaishurmaaja" (Valentin Vaala 1929)

Voi ja Kaunis Veera on ihan suomalaisittain tosi hyvä ja iloisen rempsahtava kuva!

Koko suomalaisen elokuvan kulta-aika on silkkaa romantiikkaa. Miten se luontokin on niissä niin upea ja herkkä!?
Ankean sodan jälkeen sitä kyllä tarvittiinkin.

Minä laitoin just 20 eri kokosta ja eri väristä kynttilää tähän pöydälle palamaan.. En tiedä meneekö tää vähän överiksi, miten vieraani tulkitsee tämän..  ;D

Kiitos myös tästä linkistä, Tony!! Taide kiinnostaa AINA  :smitten:

No tästä nyt taitaa tulla tällainen piilomainoskampanja Hämeenlinnalle, mutta minä ainakin menisin katsomaan jos ei se olisi niiiiiin kaukana  ;) :-X

Vau miten hyviä kuvia tuossa heidän linkissä  :D

Ihana juttu, Irish! Kunhan et laita mitään voihkintamusiikkia!

Täytyy sanoa, ettei romantiikka ole yhtään mun juttu. Ei tuu kuin öklötys, kun näkee esimerkiksi leffoissa jotain yltiöromanttisia huokailuja tms. En itse edes osaa olla romanttinen, enkä edes kaipaa romantiikkaa, koska se alkaa lähinnä etomaan.

Noh, olenkin hieman prutaali ja toiminnan nainen  :2funny:

Hei The_Planet

Romantiikka on aika moniulotteinen sana ja sitä voi soveltaa hieman "kovallakin" tavalla tarvittaessa.
Nyt olisi kiva saada "erilaisten" naisten näkemyksiä siitä minkälaista heidän "romantiikkansa" on. Jos liian "lällyt" jutut lähinnä öklöttää niin miten koet tarpeidesi täyttyvän? Mitä kaipaat? Kurkkiiko venus sieltä oinaasta? :coolsmiley:

Tulipas paljon heittomerkkejä.....älkäätten takertuko sanoihin vaan antakaa ajatuksen tulla esiin...... :angel:

Minun romantiikkani:

Parasta.

Kun on sellainen hetki, että on aikaa keskittyä syvästi toiseen ja luoda intensiivinen olotila neljän silmän välille. Ympäristö voi olla miten kauhea tahansa, kunhan voidaan luoda

AVOIN JA KESKITTYVÄ KATSEKONTAKTI.

Minulla on venus oinaassa, mutta olen silti tällainen herkkislässy...  :idiot2: ;D

No ehkä se kertoo siitä, että en oikeesti osaa käyttäytyä "romanttiseksi tarkoitetuissa tilanteissa" niinkun mies-nainen-jutuissa.. Tai ehkä parasta on joku sellanen että on viimesen päälle kauniit puitteet, vaikka kallis rafla ja ollaan pynttäydytty oikeen sitä iltaa varten, syödään kynttilän valossa jotain tosi hienoa mutta sitten pilkataan keskenämme tarjoilijoita, ronkitaan toisten lautasilta yms. omaa kivaa ja hihitellään (varmaan ravintolahenkilökunnan vihan kohde tällaset ärsyttävät kakarat jotka tulevat sikailemaan)... ;D No sellasta kilttiä sikailua, jonka ei luulis häiritsevän ketään.. ::)

Pointti on se, että oli tilanne mikä tahansa, siihen voi yhdistää aina tietynlaisen seikkailun, leikkisyyden ja hulluttelun.. Tekee jotain hölmöä/erikoista, jolle voidaan nauraa yhdessä! Se on parasta..

Ehkä romanttisinta mitä mulle on tapahtunut, oli se kun JUURI TÄMÄ MIES joka nyt on kuvioissa, vuosi sitten kiipesi parvekkeelleni kolmanteen kerrokseen, kun olin jättänyt avaimet sisälle. Lähti yli 20km:n päästä kesken työpäivän pelastamaan mut, vaikka oisin voinut soittaa talkkarillekin. Silloin hän vielä seurusteli.

Eilen makasimme kynttilänvalossa vierekkän sängyssäni varmaan tunnin niin että ei edes koskettu toisiimme.. Väänneltiin pehmolelunallea ja meinattiin kuolla nauruun, kun se näytti niin typerältä.. Sitten vasta kun toi oli lähdössä mä kysyin et saanko viel halata ja sit halittiin varmaan 5min ja lopulta vähän pussailtiinkin ja multa oikeasti irtos jalat maasta..  :o ::) ::) :crazy2: :uglystupid2: Enkä oikeasti ole tosi pitkään aikaan tuntenut näin.. Että tulis noin hullu tunne suudeltaessa. Se oli ihan mieletöntä. Apua, pelottaa!  :D

Irish!

Enpä voinut muuta kuin iloisesti hymyillä.

Tuo oli juuri sitä oikeaa hemmottelua, mitä varmaan jokainen nainen odottaa. Ja suudelma tuollaisessa herkistelytilanteessa täytyy olla todella jo syvälle menevää.

Onnittelen täydestä sydämestäni!

 :smitten:

Olenkohan aidosti romanttinen, kun romanttisinta mitä tiedän on vietteleminen ja vietellyksi tuleminen. Flirtistä se lähtee ja voi johtaa vaikka minne. Silmäpeli, pienet sanat ja kosketukset ja sellainen pieni arvoituksellisuus puolin ja toisin. Sellainen romantiikka vetoaa ainakin minuun.

(http://www.nikkarikeskus.fi/koristeveistajat/mikael_paajanen/portfolio/commercial/kultaiset_korvarenkaat.JPG)

Onpas täällä ehditty paljon keskustella "romantiikasta", sillä aikaa kun vietin "romanttisen" viikonlopun.  :laugh:

Edelleenkään en itse oikeastaan tiedä mitä romantiikka on  :coolsmiley:
Ei taida sinällään olla minun juttuni, vaikka saankin jotain elämyksiä ehkä myös sellaisista tilanteista, joka voisi ulkoisesti täyttää ns"romantiikan" kuvia.

Olen siis vain koskettavien elämysten ja elämän intohimoisuuden eläjä... siis se on minun romanttiikkaani, sellaista joka syntyy spontaanisti.
Ehkä se kuitenkin lähtee sisältäpäin... ja välttämättä sillä ei ole mitään tekemistä ulkoisen kanssa.  ::) Paitsi tietysti kahden kohtaavan ihmisen välillä.... kahden elävän olennon kohtaamisessa ja vuorovakutuksessa...vastavuoroisuudessa.
Joskus jokin elämyksellinen tilanne vain sattuu täyttämään ulkoisestikin ne määreet, mitä ehkä yleisesti romanttisena pidetään.
Vaikka olenkin  :venus:  :kalat: .
Lieniskö tuo  :pluto: :aspect_opp:  :venus: vaikuttavan... tai
 :mars: :aspect_tri: :venus:  ???

Minä en osaisi itseassa sanoa mitään esimerkkiä tilanteesta mikä olisi ollut ihanan romanttista... elämän intohimoisista hetkistä kyllä taikka sielua koskettavista hetkistä olisi monen montaa esimerkkiä...
Juu, ei, en ole romanttinen ihminen sitten vissiin lainkaan...

Kiitos Ippuska!

Onkohan tuo alkuperäinen vanha elokuvamainos kyseisestä?

Tästä se avautui: http://www.nikkarikeskus.fi/koristeveistajat/mikael_paajanen/portfolio/commercial/commercial.htm

 :aurinko:   :kauris:,    :askendentti:    :skorpioni:,    :venus:    :jousimies::ssä 2. huoneessa.  EI romantiikkaa minulle, please!  :knuppel2:
Ei koruja, lahjoja eikä yllättäen kukkia! En minä tiedä mitä niillä pitäisi tehdä.  :-\
Vaan yhdessä sohvalla vietetty laatuaika oman kullan kainalossa. Aaaah!  :smitten:
Jos minä olisin mies, etsisin aina kaurisvaimon - on nimittäin vähään tyytyväinen eikä minkkiturkkeja pyytele.   :2funny:    :2funny:     :2funny:

Tottahan se on, että romantiikka voi olla sitä miten kukin sen kokee.

En takerru sitaattisanoihisi, koska ymmärrän täysin mitä tarkoitat  :)

Mulla on venus skorpparissa, mutten oikein tiedä miten se romantiikan kokemiseen vaikuttaa minulla. Ehkäpä prutaalius... "asioilla on oikeat nimet ja niitä käytetään" - ei mitään lässyä.

Jos nyt jotain "romanttista" juttua pitää hakea, niin kyllä se on se kun näen miehen tekevän ruumiillista työtä - voima jyllää :smitten: Tottakai miehestä täytyy myös herkkyyttä löytyä, mutta pääosin herkkyyden on tultava näkyviin "miehisellä" tyylillä (älkää kysykö mitä se on - en osaa selittää).

Tottakai minäkin kaivaudun mieheni kainaloon, mutta en haikaile serenadeja ja kynttiläillallisia viulun soiton kera :buck2: hyh hyh.

Näin kauan kesti, mutta tänään ropsahti postiluukusta dvd Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen - illalla sen katselen ja kuuntelen  :D

Tahtosinpa tulla kyllään, Ippuska! Elokuvailtaan  ::)

Heti alkumetreillä kaikki karvat nousivat pystyyn, vatsassa kutitti,,, en osaa sanoin kuvailla,,, Elähdyttävä Elämys.
Eikä YHTÄÄN haitannut, vaikka ääni dvd:llä oli monona  ;D
Tervetuloa vain leffailtaan  :) - voisin katsoa sen vaikka joka päivä  :D   
:smitten:

Olen varmaan katsonut sen ainakin pari kertaa. Hienosti tehty, dramaattinen.

Kyllä niitä syviä vahvoja tunteita kaivataan näinäkin aikoina ja kauneutta elämään!

:D Sekä villiyttä ja vapautta - luonnollisuutta  :D
ERITTÄIN MAADOITTAVA elokuva  :smitten:

MAADOITTAVA!  ::)

Voiko sitä paremmin sanoa!

Siitäpä herääkin kysymys, mikä merkitys romantiikalla oikeastaan onkaan? Onko se herättäjä, taustavoima, kokoava energia vai aivan turha juttu?

Mikä tarkoitus lähteä tällaista yleensä kyselemään?

Mihin katosi tämän topicin avaaja?

Romantiikka erottaa ihmisen eläimestä  ::) Se ON tunnetaidetta  :-*
 :smitten:

Tulipa tuossa mieleen yksi romantiikan muoto minkä minä olen saanut henkilökohtaisesti kokea ja olen myös itse välittänyt sitä. Tämä niin helposti myös unohdetaan näinä tekniikan päivinä.

Ihan oikeiden rakkauskirjeiden kirjoittaminen.

Ei mitään tekstiviestejä, sähköposteja, ei mitään hymiöitä, ei mitään hitec kamaa eikä ehdottomasti mitään pika(ruoka) annoksia.

Vaan kirjoittamista omalla henkilökohtaisella käsialalla, omien henkilökohtaisten ajatusten kirjoittaminen, oman rakkauden energian välittäminen kirjeeseen, omin käsin kirjeen toimittaminen eteenpäin ja henkilökohtaisen vaivan näkeminen.

Syynä tähän on vain ja ainoastaan se että rakastetun ihmisen eteen on romanttista nähdä vaivaa ja luovuttaa omaa energiaansa hänen hyvinvointinsa eteen.

 :smitten: :smitten:

Tony, tuo ON harvinaista nykyisin - Ahh, miten romanttista  :smitten:

 :smitten: :angel: :smitten:

Voi.. :D

 :rapu:-exäni kirjoitti minulle intissä ollessaan pari kertaa viikossa kirjeen.. :smitten: Olen säästänyt ne kaikki ja näin jälkeen päin kun niitä lukee, niin kyllä tulee ihana olo.  :)

Niin minunkin  :oinas:-exäni, vuonna kivijakirves, mutta myöhemin poltin ne kaikki  :-[

Minä olen kirjoittanut yhden niin täyden mapin verran kuin siihen mahtuu ja itse saanut saman verran takaisin. :)

Niinpä   ;) , :kauris:-exäni lähetteli minulle alkuvuosinamme vinon pinon kuvakortteja romanttisilla ja "Voi hyvin"-loppuisilla rakkausviesteillään, aina kun olimme eri maissa/kaupungeissa  :-*
Ne saattavat olla tallessakin tuolla vintillä, koska olen säästänyt kaikki korttini  :D Pitääpä joskus penkoa SE laatikko nostalgian vallassa  :laugh:

 :2funny:  :2funny:

Minulla on tallessa Kauris-mieheltä saamani rakkauskirjeet.  ;)

Kaikkein ihanimmat kirjeet tulivat  :kalat:-mieheltä, joka kirjoitteli niitä meren rannalla.