Astro Foorumi

Hei kaikille. Menen suoraan asiaan.
Parin viimeisen vuoden aikana olen käynyt läpi ihmeellistä persoonan muutosta. Olen ihan täysin eri ihminen kun pari vuotta sitten. Ennen kaikki mitä muut sanoivat olin aina että joo joo näin on. En kyseenalaistanut mitään. Kaikki oli oikeassa paitsi minä.
Nyt kaikki on kääntynyt. Minä olen ainoastaan oikeassa. Tiedänhän itse mikä itselleni sopii ja mikä tuntuu hyvälle ja mikä pahalle.
Kaikki on mennyt ihan ok tähän asti. Mutta nyt...
Inhoan itsessäni monta piirrettä. "Miksi aina jään väittelemään ?" Olen kaikkitietävä ja väittelen hulluna ja lopulta se jääkin siihen että muut kaikkoaa ja jään yksin. Moni on sanonut että sä olet oikeassa ja sen takia lähden kun en jaksa kuunnella totuutta joka ottaa kipeää. Mihin tämä loppuu..siihenkö että jään todella yksin ?? Mutta en pysty olemaan hiljaakaan koska jos olen eri mieltä sanon sen kyllä. Ja porukka sen kun kaikkoaa...
Mieheni on sanonut että hyvät ystävät ei poistu kuvioista sen vuoksi että sanot oman mielipiteesi. Koska en sano mitään asiatonta tai ilkeästi. Mikä friikki minusta on sitten tulossa?? ??? Kommentteja pliiiis  :aurinko: :vaaka: :askendentti: :jousimies: :kuu: :vesimies:

Luulenpa, että jokainen jossain vaiheessa elämäänsä kokee samaa.  ;)

Kun löytää 'itsensä' ja huomaa, että itsekin jotain voi tietää, varsinkin jos aiemmin siitä ei ole ollut suuria kokemuksia, tulee sen jälkeen ns.'kuherruskuukausi' oman itsen kanssa.  :D
Ja eipä kai siinä mitään pahaa ole. Voisin sanoa, että hetken päästä vain itsekin huomaat, että sinä tiedät uudesti ja uutta joka hetki, joten se mikä nyt tuntuu 'oikealle' ei ole sitä ehkä huomenna.
Oikeastaan se voi karkoittaa ystävät, että jumittuu 'omaan totuutensa', eikä palaa takasin muiden joukkoon. Muokkaamaan sitä omaa totuuttaan. Sillä sehän on elävä ja muuttuva ja sen saa pitää sen jälkeen, kun kerran on löytänyt.

Kyllä se siitä tasaantuu. Mutta varmasti tuon asian edessä on monta kertaa elämänsä aikana.
Jos sitä huomaa itse kuitenkin jälkeenpäin, että on ehkä ollut liiankin ehdoton jossain asiassa, siitä voi puhua ääneen.
Uskon, että ne jotka ovat ystäviä, huomaavat silloin, että ihmisiä tässä kaikki ollaan!  :smitten:

Hei Mirjam !
On tullut tuollainenkin asia eteen että olen katunut tai se "oikea" on todella muuttunut asian edetessä. Sitten on tapahtunut sellainen juttu että tämä toinen osapuoli ei puhu minulle enää. :-\ Eli toisin sanoen ne ystävät jotka olen luullut olevan ystäviäni ovat sitten jotain aivan muuta... :o
Vaikka olen tämän jotenkin jo itse vaistonnut että tosi ystävyyttä minulla ei ole koskaan ollutkaan!! :'(  Kivaa kun kirjoitit ja ilmaisit mielipiteesi  :coolsmiley:
Kiitos lisää kommentteja ja mielipiteitä  :laugh:

Hei Patty!
Olen itsekkin näiden vuosien aikana kokenut miten ystävät ovat joko vaihtuneet tai sitten kokonaan vain haihtuneet ympäriltäni. Ei se ole sen kummempi juttu, ymmärrät jo ettet tarvitse turhanpäiväisiä suhteita joilla ei ole sinulle enään mitään annettavaa. Mehän emme voi toisia ihmisiä väkisin pitää elämässämme ja hyvä niin, sillä kun jostain luovut, saat taatusti uutta ja rakentavaa tilalle!
Ja mitä sitten olen itse saanut tilalle? Sen rauhan ja varmuuden, ystävä ja tuttava piirin jossa ollaan samaa miletä ja minulla on hyvä olla heidän kanssa! :smitten:

Helöy Fish !
Ihanaa kuulla että muillakin on ollut samanlaista kun itselläni. Olen halunnut pitää jotenkuten kiinni vanhoista "ystävistä" koska pelko pitää itseäni heissä kiinni. Uuten astuminen on kamalaa. Pelkään että jään todella YKSIN. Sitten vielä kun ystävät jättää sitä alkaa väkisin miettimään ettei kukaan halua minun seuraa koska olen karkottanut kaikki ympäriltäni.  :(
Voi kun saisin itsekkin rauhan ja sen ihanan varmuuden että tosi ystävyys kestää hyvässä ja pahassa. Kiitos Fish  :smitten:

Hei Patty!

Tiedän tuon yksinäisyyden tunteen. Minulla tuollainen kova kasvukausi oli yläasteella. Lukiossa ja sen jälkeen, kun muutin kotoa, alkoi ystäviä ja tuttavia kasaantua elämään vaikka kuinka paljon! Sain silti viettää paljon aikaa omissa oloissani, sillä uudet tuttavuudet asuivat melkein kaikki muualla kuin lähiseuduilla. Nyt viime vuonna ja eteenkin tänä vuonna nämä ihmiset ovat hiljaa putoamassa pois elämästäni. Irroitin valokuvapoterin seinältäni ja heitin osan ihmisten kuvista menemään. Näin saakin käydä. Ihmissuhde loppuu aina, kun se on täyttänyt tehtävänsä, eikä siinä ole mitään pelättävää. Kuoleehan viime kesän kukkanenkin, jotta sen tilalle voisi kasvaa taas uusi kukkanen seuraavana kesänä  ;)
Tärkeimmät ihmiset ovat kuitenkin pysyneet rinnallani pitkään. Toki, olen joutunut myös luopumaan entisistä parhaista ystävistäni ja poikaystävistä, mutta en osaa kaivata heitä enää. Tiemme erkanivat ja niin pitikin.

"Ihmiselle kukaan ei ole rakkaampi kuin hän Itse - ja silti te pelkäätte olla Itsenne kanssa!" Ihminen tarvitsee myös rauhaa ja hiljaisuutta, tällaisia lipumiskausia ihmissuhteissa, kunnes taas alkaa ryöpyä jostain suunnalta.  :D

Elämämme tuleekin kaikille kohta muuntumaan tällaiseksi, elleivät tajua, ettei enää kukaan voi tehdä tekoja kuin OMALLE kasvulleen. Eli tässäkin on evoluutiomme teoista kyse sille egomme ohjauksen muuntamisesta suoraan, kunkin omaan Jumal-tietoisuuteen. Joten jonkinlaiseksi murrosvaiheeksi tätäkin voidaan kutsua, kun osa sen jo nyt tekee, jotta voivat sitten olla niitä esikuvia.  :angel:

Mutta älä Patty enää sure vaan nosta itsellesi hattua, sillä vain harvat vieläkään uskaltavat tehdä omalle Itselleen vain tekoja eli elää omaa elämäänsä juuri siten, kuten kuuluikin.  :) Olla rehellisesti sitä miten on siis tällä tarkoitan, kun muunnumme teoissammekin sen Jumaluutemme tahdon toteuttajaksi, sen egomme tekojen jälkeen.

Eikä ole mahdollistakaan vanhaan enää niiden palata, jotka sen ovat aloittaneet vaan Valoamme lisätään koko ajan senkin tähden, ettei se sitten näin vaikeata enää olekaan niille seuraaville, jotka sen ratkaisevan askeleen uskaltavat ottaa omallekin kasvulleen.  :)

Heips AthaMaarit ja Keho !

Onneksi läheiset ovat pysyneet rinnalla ja tukeneet vaikka en todellakaan ole ollut "helppo nakki". On minua haukuttu mahdottomaksi ja itsekkääksi kun olen ilmaissut omia asioitani. Ja katsottu "kieroon".
Yritän olla pelkäämättä ja astua uuteen.  ???
Kiitos teillekkin kannustuksesta ja ajatuksistanne. Täällä nämä ihanat ihmiset näköjään on..olisinpa löytänyt nämä sivut aikaisemmin kun olin aivan tuuliajolla!
Lisää ajatuksia KIITOS... :coolsmiley:

Moiks.
Tulipa tästä ketjusta mieleen,että minulla viimeiset pari vuotta ollut selkeä kärsivällisyyden opettelu meneillään. :o
Tuntuu että tilanteita oikein rahdataan eteen urakalla,joissa joudun hillitsemään itseäni ja olemaan kärsivällinen.
Välillä tuntuu niiiin epäoikeudenmukaiselta,että eikö voisi jo seesteisempi kausi alkaa mutta eiköhän se tästä mene ajan kanssa. ::)
Kärsimättömämmäksi menen kun koetan miettiä asioille syytä.Mikä asia vaatii tulevaisuudessa niin kovaa kärsivällisyyttä,että sitä nyt opetetaan. ;)

Tsemppiä Patty. :angel:
Vanha sanonta:Asioilla on taipumus selkiintyä aikanaan. :)

No mutta ketäpä ei ottaisi päähän jatkuva inttäminen ja "totuuden" kuuleminen sellaisen taholta jonka ilmeisimpänä tarkoituksena on aukoa päätään omaksi huvikseen? Näitähän riittää. Älyäisivät säästää suuren viisautensa edes oikeisiin tilanteisiin. ::)  Suunsa kannatta toki puhua puhtaaksi jos tavoitteena on katkaista jotain ikäviä kierteitä ja kaavamaisuuksia, mutta tapaa siitä ei kannata tehdä tai sitten todellakin saa olla yksin. ::)

Älä luule. Se ei ole niin. Jotkut ovat kaikkien tuulten kuljetettavia koko elämänsä. Eräs alaiseni taannoin sai minut lukemattomia kertoja raivon partaalle, kun hänellä ei ollut mielipidettä yhtään mistään. Ei sitten niin yhtään mistään. Tivatessani miksi hän ei voi ottaa kantaa mihinkään, hän vastasi: "Emmä vaan tiedä... On helpompi elää, kun ei ajattele eikä ota kantaa."
Niin. "On helpompi elää". Jotkut ovat henkisesti laiskoja, eivätkä uskalla ajatella omilla aivoillaan. Tuolloin on ihan sama, onko kyseessä "universaalit yhteisaivot" vai omat - lopputulos on se, että joku muu niitä käyttää. Natsi-Saksa ja erilaiset seurakunnat pyörivät juuri tuolla periaatteella - yksi ajattelee & sanoo ja muut menevät kyykkyyn.
On siis äärimmäistä itsetunnottomuutta, jos ei uskalla sanoa omaa mielipidettään. Voihan toki väittää, että "minulla ei ole asiaan mielipidettä", mutta se väite on 99% varmuudella bullshittiä. Kun vähän aikaa kaivelee ja lypsää, sieltä löytyy kuin löytyykin jonkinmoinen kannanotto. Heikko tai vahva, mutta kannanotto kuitenkin.

Mielipiteet eivät ole betonia ja betoninkin voi hajottaa... Perusperiaatteeni on, kuten olen aiemminkin sanonut: Jos minulta kysytään neuvoa, kannanottoa tai mielipidettä (perusteltua - huom! Täysin perustelemattomat kannanotot ovat pa***n jauhantaa), mietin hetken, kerron sen ja totean: "Olen oikeassa kunnes toisin todistetaan."

Juu. Ystävilläni on itselläänkin perusteltuja mielipiteitä. Minun kantani vaikuttaa heidän kantaansa vain, jos se on paremmin perusteltu ja/tai toimivampi kuin heidän omansa, eikä minun kantani saa heitä missään tilanteessa pois tolaltaan. Niin, he osaavat ajatella itsekin.
Minä en yleensä sano kenellekään: "Tee näin, sillä tämä on ainoa oikea tapa", vaan sanon: "Kuten näet, tuo ei toimi, voisit kokeilla muuttaa toimintatapaasi vaikka näin. Minulla tämä tapa nimittäin toimi."

Oletan siis, että tämän threadin alkuperäisen viestin asettajalla on pikkuhiljaa ystäväpiiri "vaihtumassa". Niin voi käydä, mutta se tarkoittaa vain, että silloin elämäsi on menossa paljon parempaan suuntaan!
 ;D  :smitten:[/size]

Heips!
Kiitos ajatuksistasi Vesimies-kuuleijona... :-* Itselläni tuo kärsivällisyys sana saa näkemään punaista. Ja myös minulla noita kärsivällisyys-testejä tuodaan todella päivittäin eteeni. Ja ei auta muutakuin opetella "hitaaksi" !!

Mirjam. Todellakin ystäväpiiri on vaihtumassa. Ei sen tietenkään tarvitsisi näin radikaalisti vaihtua mutta minkäs teet.  ??? Tämä on ilmeisesti tämän ajan henki !! :-\
 
Ja hei CorvusLeonis.. se mitä itse sanon ihmisille ei ole koskaan tullut ilkeydestä. Kaikki on lähtenyt siitä kun minut "laitettiin seinää vasten" monta kertaa aivan kuin testiksi..."kauanko jaksat ilman että puolustat itseäsi !!!!!!"  :knuppel2: Nyt kun sitten olen alkanut sanoa omia mieltymyksiä ja mielipiteitä suoraan saan sellaisen tuomion että oksat pois. Ja huom ! En pysty sanomaan edes ihmisille päin naama ilkeästi. Kaikki mitä olen sanonut on tullut tavallaan itseäni puolustamisesta.
Tuntuu siltä että se olen minä joka on kaikkia näitä ihmissuhteita pitänyt yllä vuodesta toiseen. Nielemällä paskaa. Sorry  :-X
Ja aion todella olla yksin jatkossa jos joudun olemaan teeskentelijä.

Aurinkoa teidän elämäänne toivoopi Patty  :smitten:

Tuo kuulostaa niin tutulta eli olen kokenut aivan samoja tunteita sekä tekoja vain sen oman kasvuni tähden eli tuommeko itse omat kokemuksemme, jotta voisimme vahvistaa omaa uskoamme! Sillä sehän on sen aidon universaalin Rakkauden tekoja, kun emme enää usko sen egomme tarinoita vaan ainoastaan ja vain sen oman Jumaluutemme! Hyvä Patty!  :smitten:

No en luule, minä tiedän.  ;) Ja jokainen, joka on ollut myös lapsi, tietää sen.
Ja toisaalta, ei koskaan voi nähdä kaikkea toisista. Ehkä joku on jostain syystä tietyssä seurassa 'vailla mielipiteitä' ja toisessa seurassa taas ei.
Jyrkät ja taipumattomat mielipiteet omaavat ihmiset saattavat sanattomalla viestinnällään luoda jo muurin kahden ihmisen keskustelun välille.
Samoin, jos ihmisellä ei ole muodostunut jostain asiasta vielä jyrkkää ja 'päätepysäkille saapunutta' mielipidettä, hän saattaa luoda sanattomalla viestinnällään 'löyhää tilaa', jonne mieluusti muut omiaan viskovat.
Sitä emme kuitenkaan voi tietää, mitä tällainen 'ei vielä mielipidettä' oleva ihminen tekee tällä hänelle viskotulla 'varmalla mielipitellä'.
Hän saattaa naureskella jälkikäteen....tai uskoa sen todeksi. Sitä emme voi toisista tietää, ellemme ole hän.


Kannanotto puheella ja väittelemällä, ei välttämättä ole suoraviivainen yhtäläisyysmerkki siihen, että ihminen olisi jotenkin rohkea ja terhakas elämän edessä.
Toisaalta voi myös ajatella niin, että ihminen, jolla on suuri tarve vaihdella mielipiteitä, on juuri hiomassa omaa ajatusmaailmaansa ja menossa kohti henkistä terhakkuutta.  ;) Vaikka hänellä on varmat mielipiteet, miksi hän sitten tuntee tarvetta niitä tuoda esiin?
Maailmahan ei mielipiteillä muuteta, vaan teoilla !


Niin, tuotahan on jokapuolella/jokaisessa, eikä vain noin kärkevässä muodossa. Mutta sitä vastaan ei voi (tai voi jos haluaa) taistella luomalla itse lisää omia mielipiteitä ja totuuksia, sillä silloin juuri itse tekee sitä samaa. Kuvittelee itse olevansa se, joka vain osaa ajatella, ja odottaa, että muut tulee perässä kuin lammaslauma. Ja entäpä jos eivät tule....?  :knuppel2: Sanansäilät lentää ja syntyy ilmiö nimeltä, pilkka ja iva.  >:(


Huh, hurjaa touhua... :knuppel2: :police:, onneksi minua ei ole kukaan vahtimassa, onko minulla mielipide joka asiaan.  ;)
Ja kyllähän toisaalta kaivamalla löytyy aina jonkinlainen näkökulma joka asiaan, mutta samaan asiaan voi kyllä löytyä samalta ihmiseltä montakin näkökulmaa.
Voihan sitä kiertää kiven taaksekin katsomaan, tai kurkata jopa sen alle....
Itsetunto-itsetuntemus, voi toki ulottua syvemmällekin kuin mielipiteisiin....

 :)

Nythän sinä juuri väität tekeväsi sen... Ei siis kannattaisi noin rehvakkaasti käyttää "kaikki-ei koskaan-aina" -ilmaisuja. Ne tulevat vastaan ja ne joutuu nokkimaan ennemmin tai myöhemmin.

Jyrkät mielipiteet (ja ilmeisesti puhut nimenomaan perustelemattomista) ovat eri juttu. Minä puhuin mielipiteistä & kannanotoista yleensä.

Ajatuksesi poukkoilevat nyt ihan toisissa atmosfääreissä kuin mistä minä puhun. Minä puhun elämän ja arkipäivän asioista - en mistään suurista filosofisista ajatelmista ja maailmanparantamisesta. Esimerkkini alainen ei uskaltanut töissään ottaa kantaa edes siihen, siirretäisiinkö hänen pöytänsä tuolle vai toiselle seinälle tai olisiko hän halunnut pitää vapaapäivänsä maanantaina vai perjantaina!!!

Hiomassa olevaa ei älyllinen ihminen tuokaan esiin "vahvana mielipiteenä", vaan heittää sen ilmaan yhtenä "mahdollisuutena". Ja edelleen toistan tai kolmattan: Mielipiteellä tässä yhteydessä tarkoitan loogisesti ja/tai käytännöllisesti perusteltua näkökantaa, ajatusmallia tai syy-seuraus-selitystä.

WRONG! Jos menet suoraan noin vain tekemään jonkin asian yhtään mitään kenellekään sanomatta ja kenenkään kanssa neuvottelematta ja perustelematta muutostarvettasi, niin turpiin tulee niin että raikaa! Niinkö sinä teet? Nokka verilläkö sitten pyytelet anteeksi vahvaa mielipidettäsi? Onko muuten koskaan tullut mieleen, että kun on perustellut muutoksen tarpeeksi hyvin, joku muu saattaa toteuttaa sen fyysisesti eli konkreettisesti puolestasi.
(=> Et ainakaan ole työnjohdollisissa tehtävissä...)  ;D

Pikkuinen perusjuttu: Jos haluaa käyttää selostuksessaan esimerkkejä, on hyvä ottaa esimerkki, jossa käsiteltävä asia tulee selvästi esiin... Miksi muuten edes esimerkkejä käytettäisiin?

Riippuu ihan lampaista. 70-luvulla näin paimenkoiraesityksen, jossa skottilaiset lampaat menivät koiran ohjauksen mukaan kuin sopulit liimaantuneina toisiinsa kiinni... Suomalaiset lampaat sen sijaan säntäsivät kukin omalle taholleen...
Koira oli hiukkasen ihmeissään.  :2funny:
Totuudesta et näköjään toisaalla ole lukenut Brotheruksen artikkelia
http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=1136.30
"Ihmisten käsitykset totuudesta eri asioissa muuttuvat ja ovat usein keskenään ristiriitaisia. Lisäksi jotkut ihmiset tietoisesti valehtelevat ja johtavat harhaan muita saadakseen itselleen etua. Tällaisessa mielipide-erojen ja huijauksen leimaamassa ilmapiirissä on helppoa unohtaa ero totuuden ja totuutta koskevan käsityksen välillä ja tehdä käsitysten moninaisuudesta johtopäätös, että totuudet olisivat moninaisia. Mielipide-erojen olemassaolo ei kuitenkaan oikeuta tällaiseen johtopäätökseen sillä siinä missä totuuskäsitys kuvaa vain yksittäisen ihmisen mielipidettä jostakin asiasta niin totuus puolestaan sisältää asian oikean laidan (jota mahdollisesti kukaan ei tiedä)."

Koko ajanhan minä sitä teen...  :2funny:

Entäs sitten? Sehän on erinomaista! Pääasia, ettei se ole juu-jaa-ei-kylkai-emmäätiä...

Wow! Ihanko totta? Eipä olisi ikinä tullut mieleen, mutta kun nyt sattumalta puhuttiin nimenomaan mielipiteistä ja kannanotoista, niin voitaisiinko kuitenkin rajata aihe siihen..? Tulee muuten liian leveä rönsylilja...
  :2funny:[/size]

Näkeminen ja tietäminen on kaksi eri asiaa. Ja ensinnäkään en ole kovinkaan kiinnostunut leikkimään 'poliisi ja roisto- leikkejä' mielipiteillä.  ;)
Oletko koskaan ottanut selvää mikä synnyttää ihmiselle tarpeen aina olla oikeassa ja jos kohtaa joskus vahingossa tunteen, ettei niin aina olisikaan, millaisen puolustusmekanismin se saattaa synnyttää?
Tuo on sinun tarpeesi ja mielipiteesi miten ihmisen tulee ilmaista itseään ja minkä noudattamatta jättämisestä  yrität saada muita kiinni kuin 'varkaita konsanaan'. :police: Siis vain sinun oikeaksi uskomasi tapa ja omista syistäsi pidät sitä oikeana. Älä yritä vaatia muita siihen mukaan. Tai yrittäähän aina saa ja voi...niinhän sitä sanotaan, että kaikkia ovia tulee tempoa...jne...mutta värisevää sielua ei saa tallata! (Tabermann) ;)


Minulle arki on maailman parantamista. (jos maailmaa nyt ylipäätään tarvitsee parantaa) Ei filosofiaa.
No saattaapi herättää levottomuuden ja ärsytyksen tunteita kieltämättä. Mutta miksi?
Rehellisesti sanottuna voin kuvitella kyseisen tilanteen. Molemmin puolin.  ;)


Noh, miksi haluat tuota minulle juuri painottaa?
Pitäisikö minun tapani ilmaista mielipiteeni saada jotenkin ruotuun sinun mielestäsi vai yleisesti ottaen tuot vain oman kantasi tähän asiaan julki nyt?  :idiot2: Ja miten sitten käy 'mutun'....  :'(



Ehkä me nyt hiukan puhutaan eri asiasta....tai eri suunnasta.
Käsitteillä ja mielipiteillä leikkiminen ja neuvottelu on kaksi eri asiaa. Tai ne syntyy eri lähtökohdista.
Neuvottelussa ei ole valmiina ratkaisua, vaan se syntyy keskustelun tuloksena.
Väittelyssä on jo ratkaisu valmiina jollakulla, kunhan se nyt vain saadaan läpi vietyä keinolla millä hyvänä.
Kyllä minä neuvottelen tarvittaessa ennen yhteisiä tekoja. Omat yksityiset tekoni neuvottelen itseni kanssa.


Hyvin todennäköistä. Minä en olekkaan nyt puhunut mistään työyhteisön sisällä tapahtuvasta problematiikasta.....
Ei tiedä , ei tiedä...olenko vai enkö.


Pikkuinen perusjuttu: Jos haluaa käyttää selostuksessaan esimerkkejä, on hyvä ottaa esimerkki, jossa käsiteltävä asia tulee selvästi esiin... Miksi muuten edes esimerkkejä käytettäisiin?
Voi jessös sentään! Romahtaako maailma, jos kaikki ei ole noin valmiiksi pureskeltua ja säännönmukaista ? Jos minulla olisi nyt aikaa ja ennenkaikkea halua, voisin vääntää niitä esimerkkejä, mutta oletan, että itsekin niitä löydät.



Sehän on vain mielipide....totuudesta.



Niin no joo... mutta tässä on niin 'paljon löysää' välissä.... ::)


Missä se rajattiin?  :idiot2: Mutta totta se, että kun ei ole rajattu tiettyyn alueeseen mielipiteiden vaihtoa, tulee siitä käsitteiden 'klimppisoppaa'.

Ja että häsläsin lainauksien kanssa.... :tickedoff: (siis tätä kirjoittaessani nyt

Mielellekö tehdään tekoja nytkin, kun väittelemme Itsemme kanssa!  :smitten:

Höh, minä en ainakaan väittele, vaan yritän ymmärtää mitä toinen haluaa kertoa ja kyselen lisää, josko vaikka ymmärtäisin sen jälkeen. Tai sitten en vain ymmärrä.
Ja jäsentelen lisää ajatuksiani, josko toinen ymmärtäisi, jos haluaa ymmärtää.
Ei minua, vaan näitä ajatuksia ja mielipiteitä. Ja myös toiseen suntaan samoin on kysymys vain ajatuksista ja mielipiteistä.
Sellaisen pohjalta voi vaikka keskustella vastavuoroisesti. (keskustelu foorumi)

Keskustelu ei ole asia, jota yritetään kollegtiivisesti poistaa, eikä vastavuoroisuus.
 :smitten:

Totta on, keskustelufoorumihan tämä onkin eikä väittelyä tarvita kuin sellaisten teoissa, jotka aikovat tohtoriksi!  ::)
Eli tuolla edellä olevalla lauseella tarkoitankin Solneskon tekoja olla vain omalle egoilleen kertoillen, ettei kannat olla kuten on!  :D
Sillä niinhän jokainen tekee aina silloin, kun sen aivomme tekoja muokataan uuteen uskoon.

 ;D Voihan sitä tuntea ainakin itsensä tohtoriksi, jos väittelee loppuun asti perustellusti.  :smitten:

Niinpä, ja vielä paremminhan se sujuukin, jos sattuu olemaan oman väitöstilaisuutensa vastaväittäjänikin niin ei tule turhaa murhetta asioiden oikeellisuudesta - edes niiden pilkunkaan paikkojen takia, sillä itsehän voi sitten laittaa ne ihan mihin huvittaa!  :laugh: 8)

Eli tästä lähtien oikea tapa suhtautua tuollaisiin vastaväittäjiin, onkin olla vain heitä noteeraamatta niin eivät saa egomme ruokaa!  :buck2: Sillä aidoilla keskusteluilla autetaan vain Jumaluuksia tulemaan esiin, todellisen Itsemmekin takaa.  :smitten:

Ja sehän kait alunperinkin tämän foorumin tarkoitus oli eikä suinkaan tehdä tästä likaivon pesupaikkaa enää sen jälkeen, kun kaivo on ammennettu tyhjiin.  :D

Hienoja ideoita, mutta miten ihmeessä sinä niihin pystyisit?
Ei ainakaan vielä ole minkäänlaista näyttöä....
 :idiot2: :2funny:[/size]

Mikä siis onkaan leikkisi nimi? ::)

Voi voi sinua hömelöä.... Hirvittävä energiamäärä menee siihen, että puolustaudut jotakin omaa keksimääsi aihetta ja ajatuksia vastaan, kun et suostu hyväksymään sitä faktaa, että puhut melkein joka lauseessasi ihan eri asiasta kuin minä... Rauhoitu ja lue uudestaan. Please. Saatat vaikka löytää villakoiran ytimen.

Häsläät koko aiheen kanssa ja lujaa.... Hirveä piiperrys ja hosuminen... Ja aivan turhaan... Minä tässä nauran itseni pakahduksiin, kun sieluni silmin näen sinun kiihkeän touhotuksesi...
 :2funny: :2funny: ;D[/size]

Missäs mallissa ovat Pohjola-Airamin uudet kotisivut ja muhinarunouspalsta? Joko kohta on valmista? Koska ovat avajaiset? Mitä Mannerheimille kuuluu?

Löysin muuten taas niin upean jutun netistä - kuurosokeiden taidenäyttelystä...

"Karhotin-tilataideteos valokuvasarjana oli esillä maailmanlaajuisessa Helen Keller Award-kilpailussa Hollannissa. Ensimmäisen näyttelyn nimi oli ”Sielun palo – pohjolan viiltävä valo”. (Kuurosokeiden näkövammaan liittyy usein hämäräsokeus ja häikäistyminen.)"

Ja toinenkin:

Netlari - Kotiextra:

"Kun Pohjolan valo alkaa tuntua haljulta, voi ripaus eksoottista ja itämaista lämmittää. Foorumissa sijaitseva Indiska on täynnä lasitavaraa, lyhtyjä ja koriste-esineitä. Runsain ornamentein koristellut kankaat ovat liikkeen perustavaraa. Verhoissa ja tyynyliinoissa löytyy ja suitsukkeita ja saippuoita on joka lähtöön."

Nou name ! Rajoittaa liikaa spontaanisuutta ja elämäniloa!  Mutta jos otetaan 'vertauskohteeksi' nämä ns.poliisi ja roisto leikit, niin siihen verraten se voisi olla vaikka "Kuka pelkää mustaa miestä" tai vaikka "peiliä"....:)



Kyse ei ihan taida olla faktan hyväksymättömyydestä kuitenkaan.  ;) Sinusta voi tuntua, että minulta kuluu energiaa, jos itse koet 'jos en ole skarppina' vastakohdan energiaa vieväksi. Mutta sattuuhan sitä tosiaan, ettei aina 'jaksa' lukea kaikkia vääntöjä ihan sadalla ja huomaa vastanneensa ihan johonkin muuhun. Ehkä hieman ärsyttävä piirre 'säntilliselle' ajatellulle.  :D Mutta voin sanoa, ettei se vie energiaa kovinkaan paljoa... :angel:
Olen jo kehrännyt lankaa monta kerää, vaikken siitä ole paitaa kutonutkaan. Ainakaan vielä.



En muuten ole piipertäjä tyyppiä ollenkaan, vaan suurien linjojen ihminen!  ;D
Miksen saisi sählätä, eihän olisi muuten syntynyt edes mitään 'keskustelua'?! Eihän sinulla olisi silloin mitään virheitä korjattavana......
Ja naurun sanovat pidentävän ikää....
 :coolsmiley:

Tässä keskustelussa osa vastaajista tulkitsee, että ystävyyden kuuluukin päättyä aika ajoin. Kas vain, olen yllättynyt. Eikö sellainen elämä ole rankkaa ja kuluta ihmistä, jos joutuu jatkuvasti luomaan uusia ystävyyssuhteita sen tähden, että vanhat katkeavat johonkin kärhämään.

Osa ihmisistä jää matkan varrelle, niinhän siinä käy, koska kaikkiin elämänsä varrella tapaamiin ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä, mutta siihen ei liity asioita, joita tässä keskustelussa on ruodittu.

"Sattuu... ehkä... joskus..." Just jåå....  :2funny:

"Suuret linjat" nyt eivät oikein kuvaa tuota edellistä keskustelunaloitusyritystäsi... ihan täysin päinvastaisena minä sen näin.
Kuule kyllä niitä "virheitä" riittää... Onhan täällä noita vapaakävelyllä olevia runoilijoita...  :knuppel2:

Ihan asiasta toiseen. On muuten aika mukava liike tuo Indiska...joskus on jotain lyhtyä tarttunut matkaan ostosreissulla. Valaisemaan pimeitä hetkiä!  :angel: Suosittelen !  ;)

Öh.... "päättyä aika ajoin"? Mikäli tuo on tulkintaa minun tekstiini, niin todella kannattaisi lukea uudelleen ja katsoa, mitä kirjoitin ja mitä en.

Kuka käskee/käski "jatkuvasti kärhämöidä" ja sitten nokka solmussa poistua niskojaan nakellen?
Tässä puhutaan siitä, kuka on tuttava ja kuka ystävä. Ystävien kanssa voi "tapella" ihan niin paljon kuin sielu sietää. He eivät karkaa mihinkään, sillä he ovat ystäviä. Got it? Sellaisia voi saada, kun uskaltaa olla oma itsensä. Kokeilisit...  ;D[/size]

Ooookei...onko täällä vähän tunteet kuumentuneet.  ::) Nämä kirjoitukset jotka tänne on tullut....ne on pelkkää toisten lainauksia. Eihän noita huvita edes lukea. On niin sekavia.  :2funny:
Keho, kerro lisää jos sinulla on ollut samankaltaista kuin minulla... :)

Patty  :angel:

Ei täällä vielä kuumennut kuin keho...

Sekavia? Lainaukset ovat erittäin selkeyttäviä, JOS ne on huolella tehty.

Tarkoitushakuisille kaksinpuheluille on yv:t... jooko?[/size]

Solnesko...ei se ole hyvä jos aletaan kirjoittelemaan yksityisviestejä !  :o
 Ihmiset joilla on vaikea elämäntilanne tai jotain on varmasti mukava lukea muiden selviytymistarinoita. Varsinkin jos ei itse jaksa osallistua.  Eiks niin ?  :coolsmiley:

Tiedät kyllä hem****n hyvin, mitä tarkoitan, I hope.
Foorumi on foorumi eli yleinen keskustelu, mutta jos joku haluaa kysellä ja kuulla vain tietyltä ihmiseltä vain tietynlaisia lausuntoja 'omaa korvasyyhyään' helpottaakseen (=sanonta), niin minun mielestäni YV on silloin oikea paikka. Pssst: Kohtahan jo loistavat pohjolan valot omilla sivuillaan... joten kaikki kehostaan riippuvaiset voivat iloisin mielin liimautua sinne...
  :2funny: Olipas taas hienosti sanottu...  ;D :idiot2: :2funny:[/size]

Olen edelleen sitä mieltä mitä tuossa edellisessä kirjoitin.  ;)

Moi Patty,

Alussa, kun tämän omankin nopean kasvuni siis aloitin, jouduin heti kohta "napit vastakkain" monenkin silloisen "ystäväni" ja myös joidenkin läheistenikin kanssa vain sen tähden, etten enää kuunnellutkaan, miten he halusivat minun elävän vaan aloitin omille ajatuksilleni teot.
Asioita vieläpä "pahensi" se, että jouduin heille kertomaan vain sen totuuden enkä enää ruokkinutkaan egojaan siten kuin on ollut tähänkin saakka meillä ihmisillä tapana eli kertomalla vain niitä asioita, joita kukin halusikin kuulla, joten siitä sainkin sitten sen "huu haa-ihmisen"  maineen, jonka kuulen vieläkin egojemme suusta.  :coolsmiley:  :2funny:

Alussa olin myös surullinen, kun en tajunnut Luojamme tekoja ennen kuin sain sen kanavoinnin avulla opetusta siitä, miten se teki tekojaan heille jokaiselle samoilla tavoilla kuin omillekin mieleni puhdistuksille, kun emme enää suostuneetkaan sen vanhan kaavan mukaan edes puhumaan. Sillä nehän olivat sen egomme luomisen tekoja eivätkä Jumaluuden.
Voitaisiinko sanoa se vaikka myös siten, että aloittamalla sen aivojemme uuden työn voimmeko ensin rikkoa vain sen vanhan ja vasta sen jälkeen voi kukin saada, sen aidon luomisen vapauden. Joten sitä vain egomme vastustavat, sillä valtansahan silloin on heiltä mennyt eivätkä sitä tahdo sulatella.  :tickedoff:

Ystävät siis olivat auttajiani niin suurenmoisella tavalla, etteivät ehkä vieläkään sitä tajua minkälaisen palvelun he tekivät silloin minulle, kun löivät hanskat tiskiin ja lähtivät omille teilleen, sillä minähän toin vapauden myös heille. Sillä sehän auttoi molemmille vapauden olla vain sen OMAN Olevaisuutensa tietoisen mielen ohjauksessa emmekä enää kumpainenkaan olleet sidoksissa kollektion mieleen. Joten sen työn olet sinäkin Patty saanut näemmä aluilleen, joten oletko vain omille Itseillesi ollut avuksi ja samalla auttanut myös omille Sieluillesi mahdollisuuden vapautua kollektiosta kokonaan, kunhan senkin aika ensin on, että saamme itsemme riuhtaisuta tästäkin teoistaan lopullisesti irti.

Sillä piirun verran ollaan vielä kiinni sen magneettisessa vallassa, jos totta puhutaan, sillä odotamme vielä muutaman egomme mielen irtipääsyä sen vallasta kokonaan, jonka jälkeen sille Pohjolamme Valolle tehdään aidot teot.
Ja sehän tarkoittaa sitä, että voimme aidoilla sydämemme teoilla, luoda itsellemme sellaisen elämän kuin voidaan vielä edes vain kuvitella eli Rauhan ja Rakkauden teot ovat silloin ne, jotka ovat sydämessämme päällimmäisenä eikä enää koskaan ilkeät teot.  :smitten:

Ninpä.... tuon saman jo sanoin, tosin selvällä suomenkielellä...
Huuhaarunomuoto on siis uskottavampaa kuin tavallinen puhe?
Huh. Mitä pentuja!  :buck2:

[/size]

Paska lähtee, ystävät jää.  :knuppel2:

Ei kannata huolestua turhista, sitäpaitsi oikeassa oleminen on joskus hauskaa!  :uglystupid2: Pääsee tokaisemaan tämän kuolemattoman lauseen: "Mitäs minä sanoin..."  :2funny:

Henkilökohtainen kriisi on aina kasvun paikka ja siitä on otettava kaikki irti, että kasvaisi, vaikka se välillä ihan skeidalta tuntuisikin!  :) Mitä sitä turhia jeesustelemaan suuntaan tai toiseen? Anna palaa vain,  katso mitä tulee, jos vaikka tulisi eheämpi immeinen! Vaikka itse aihe meinasikin jo hukua provoamisen syviin vesiin...  :knuppel2: niin kasvustahan tässä ilmeisemmin lienee kyse?  ;)

Heips kaikki taas !
Kiitos Keho.  :)
Joo paska todella lähtee, mutta minun tapauksessa mitään ei jää paitsi läheiset.. No aluksi kaikki olikin tavallaan hauskaa kun sai sanoa vastaan mutta pikkuhiljaa porukkaa alkoi tippua ja huomasin yllättäen olevani aika orpona  ::)
Mutta asiaa pähkäiltyäni tajusin että en ole sanonut mitään ilkeyttäni vaan tosiaan puolustin itseäni. Eli silloin kolahti  :knuppel2: Ja pelästyin yksinäisyyttäni. Palasin hetkeksi siihen mielistelyyn kunnes huomasin että paskat...jos en saa olla niinkuin muut niin mikä järki hei  :crazy2:
Eli tässä ollaan ja yritän jatkaa hiukan katkerana. Aina vaan mieleen tulee se että se olin MINÄ joka pidin yllä "ystävyyttä" joka ei antanut mitään. Eli kiusasin itseäni vuosia aijjai että potuttaa!! :uglystupid2:
Eli vaikka tässä nyt ollaan vähän kriisiä potemassa niin kai tämä on sen arvoista. Haluaisin vaan tämän pelon pois itsestäni koska syyllisyys painaa !!
Saisin kaikki "ystävät" takaisin pitämällä turpani kiinni !! Mutta en pysty.
Miten saan tämän pelon pois?? Ajan kanssa ehkä, I don´t know  :-\

Pattiseni, älä turhaan pode syyllisyyttä. Vaikka tietenkin tuo tunnehan se tulee väkisin mukaan. Ensiksi annat itsellesi anteeksi. Sitten opettelen elämään itsesi kanssa. Se ei ole ollenkaan hullumpaa. Ja kohta et enää kaipaa "hoviasi".
Hetken kuluttua sinulla ovat ympärilläsi ne "oikeat" ihmiset, jotka sillä hetkellä kuuluvat elämääsi.

Tsemppiä! :smitten:

Syyllisyyden tunne voi tulla myös muistakin syistä nyt esiin vain sen puhdistamisen takia, joten älä kanna turhaa murhetta nyt mistään tunteista vaan tunne vain, miten kullakin hetkellä tuntuu niin niitä muunnetaan aidoilla universaalin Rakkauden energioilla nyt urakalla.  :angel:

Yksin taidamme aina ollakin loppujen viimeksi, sillä muitahan ei ole kuin se Luoja!  ::)

Oli kiva tuo "Pattiseni"  !!!  ;D Ihanaa Dorian  :smitten: ...yritän sitä anteeksiantoa itseäni kohtaan. Olenhan ihan ihana ihminen omasta mielestäni... jos täällä saa kehua itseänsä niin siinä se nyt tuli  ;D
Keho..uskonkin tuohon että kaikki "lika" pitää päästää ulos että "puhdistuu". Ja yrittää kestää ne tunteet..eihän ne kimppuun hyppää (toivon).
 
Kiitos Omnima kivasta näkökulmasta !

Jään odottelemaan sitä ihka uutta hoviani.... :D  :smitten:

Yhteisellä tiellä yksin
Yhteydessä elämään itse
Moninaisina yhtä kuin me
Yhdessä kaikki
 
 :smitten:

Minusta on niin kovin kummallista lukea näitä viestejä, joissa kaikki kannustavat jatkamaan sitä linjaa, että ystävät saavat mennä menojaan ja syytä huoleen ei ole. Itse olen sitä mieltä, että rehellisyyden takia ystävät eivät kaikkoa, mutta vilpillisyyden tähden kyllä. Eli jos ystäväni alkaisivat oikein joukolla häipymään, minusta olisi syytä olla todella rehellinen itselleni ja pohtia olenko ollut vilpitön heitä kohtaan vai onko kysymys jostakin muusta. Kateudesta? Jostakin muusta? En tarkoita, että tälle palstalle tarvitsisi kenenkään kirjoitella noloja tunnustuksia, mutta itselleen olisi hyvä olla rehellinen.

En silti teilaa ajatusta, etteikö kyse voi olla kasvusta. Olen vain miettinyt näitä asioita niin toisesta näkökulmasta. Nimittäin siitä, milloin on viisaampaa pysyä etäämmällä jostakin ihmisestä.

Itse en ole kuin pari kertaa elämässäni tietoisesti hylännyt ns. ystävyyden ja kummassakin tapauksessa on mielestäni ollut kysymys siitä, että toinen ihminen ei pysty näkemään eikä käsittelemään omia tekemisiään realistisesti, hyökkää, ei keskustele, ei pysty sopimaan. Tosiaankin lataa kaiken paskan toisen niskaan. En tiedä sitten, olettaako tällainen ihminen toisen ryömivän jalkojensa juuressa vai mitä. Yes, toinen juttu näistä sattui vuosia sitten ja nykyään olemme aivan väleissä, vaikka yhteydenpito on satunnaista..

Dear Lentsus, saatoit osua tarkalleen kohteen ytimeen vaikutuksen jäädessä silti mitä todennäköisimmin minimaaliseksi.

Toinen vaihtoehto mielestäni on, (mikäli thread ei ole kokonaan tekaistu yksinomaan tiettyä peitettyä tarkoitusta varten,) ja olen se jo kyllä tässä monesti sanonutkin - että olisi ehkä kysymys vain ja ainoastaan siitä, mitä tarkoittaa "ystävä". Teinipennuille ystävät ovat tosiasiassa ainoastaan samanikäisiä kavereita, jotka menevät kukin joka tuulen mukaan ja kuten omatkin kakruni heittelevät "mä en oo tänään sen kaa"... Jos nyt ko. henkilö muuttuu jollakin tavalla johonkin suuntaan muusta porukasta poiketen (kysymyksessä voi siis toki myös olla "negatiivinen" suunta), porukka ei osaa suhtautua luontevasti ja mieluiten häipyvät vähin äänin.[/size]

Viisaita sanoja, eskoseni, viisaita.

Tuotakin näkövinkkeliä kannattanee jokaisen pohdiskella, että miten määrittelee eron ystävän ja kaverin ja tuttavan välillä.

Ja eivät ne "oikeat ystävätkään" aivan mitä tahansa keneltäkään ota vastaan...   :coolsmiley:

Vedenneito siinä oli samoilla linjoilla ja kokemuksilla kuin minä. Ei-Henkisiä ihmisiä vastaan minulla ei ole mitään, mutta kun heidän kanssaan on ihan eri aaltopituudella, maailmankatsomus on kuin kahden laidan ääripäät ja jutunaiheet sitä ja tätä, ei siitä tule yhtään mitään. Minulla on paljon kavereita, jotka ovat ihan tavallisia tallaajia, eivätkä pohdi henkisyyttä muuten kuin ehkä paranormaaleina ilmiöinä. Heidän kanssaan voi kirjeenvaihdolla rupatella niitä ja näitä päivän kuulumisia, mutta ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä jotain minulla on vain 4: mieheni sekä kaksi ystävääni että siskoni. Ystävät ja sisko asuvat 350km päässä, emmekä näe toisiamme kuin muutamia kertoja vuodessa. Onhan se välillä stressaavaa kun tekisi mieli tehdä jotain jonkun kanssa, mutta löytääkin itsensä istumasta 24/7 yksin. Kämppiksellä on oma elämänsä ja mieheni palvelee maataan tällä hetkellä.

Mutta sellainen on henkinen tie. Mitä pidemmälle sitä tallaa eteenpäin, sen yksinäisempää siitä tulee - mutta yksinäisyyttä ei koe suruna vaan suurena rauhana ja lahjana. ^_^ Sitä on itse Itsensä kanssa tasapainossa, eikä oikeastaan enää kaipaa muita niin paljoa kuin ennen. Kukaan ei tietenkään selviä elämäänsä ilman ihmiskontakteja, sillä ne kuuluvat sosiaaliseen luonteeseemme ja henkiseen kasvuun. Valon Soturi ei koskaan jätä tovereitaan, vaikka hän vaeltaisikin yksin. Hän on aina käytettävissä ja muut tietävät sen, mutta hän osaa myös sanoa ei ja välttää turhia suhteita. Hän tietää, ettei hän eikä toinen osapuoli hyödy tästä turhasta suhteesta mitään ja lopettaa sen antaen molemmille vapauden jatkaa omaa tietään.

Suosittelen tuota Valon Soturi-kirjaa. Siellä käsitellään paljon sitä, miten Valon Soturi on aina yksin ja silti yhdessä johonkin suurempaan.

Moips.. Kaikilla teillä on hyviä pointteja. Tarkennan tässä vielä jos jotain kiinnostaa että haluaisin olla ehdottomasti ystävä ihmisten kanssa jotka ovat "lähteneet lätkimään". He ovat itse sanonut minulle asioita ja mielipiteitään ilman että olen tuominnut ketään. Kunnioitan ja hyväksyn koska ne ovat heidän mielipiteitään. Kun aloin sanomaan omia kantojani "kaikki otti hatkat". Siksi tätä on niin vaikea minun ymmärtää. Senkö vuoksi minun kanssa oli helppo olla koska nielin kaiken ?!?  >:(
Ja olen todella huolissaan kun "ystävät" häipyi...
En itse ole koskaan hylännyt ketään ja olen katsonut peiliin minäkin ehkä liikaakin  ;)
Vedenneito...olen ihan samaa mieltä kanssasi tuosta kotkotuksista. En vaan jaksa enää kuunnella juhlimisesta, pikkujouluista, pinnallisista kyläilyistä, laihduttamisesta ja verhoista, joulusta jne...(nämä oli omia mielipiteitä) Uusista kännyköistä ja paskanjauhannasta. That´s it  :uglystupid2:
Ehkä nämä minun ystävät lähti myös ja huomasivat että eivät jaksa tuota teeskentelijää enää varsinkin kun se alkoi vielä "piruilemaan".  Ilmeisesti teeskentelijä olin  :uglystupid2:
No kaikilla on nyt varmasti parempi  :)

Paras ystäväni, jota nykyään tapaan etäisyyden takia livenä harvemmin, majoittui jossakin vaiheessa kaupungissa käydessään lähes poikkeuksetta minun luonani. Yleensä me kestämme toisiamme vain pari-kolme vuorokautta yhteen menoon. Sitten tulee tietty sosiaalisuuden mitta täyteen ja kaipaa hengitystilaa... Kerran on käynyt niin, että hän oli luonani kokonaisen viikon ja se otti koville, vaikka olin päivät työssä ja hän omilla asioillaan... "Vi*** mä en enää jaksa sua!" on aivan tavallinen lause meidän kesken, eikä siitä ole kummallakaan mitään tarvetta kiskoa herneitä, sillä se on vain realismia ja koska olemme ystäviä, tunnemme itsemme ja toisemme riittävän hyvin tietääksemme, mitä milläkin tarkoitamme... Mollaamme, nimittelemme ja piikittelemme toisiamme ihan avoimesti ja leikkisästi tietäen, että joukossa on aina ripaus totta. Ulkopuoliset joskus katsovat ja kuuntelevat kummissaan... Se on hyvää itsetuntoterapiaa - etenkin niille ulkopuolisille...
  :2funny:
Yli 10-vuotisen ystävyytemme ajalta en muista kuin yhden tilanteen, jossa on meinannut tulla ihan kunnon riita. Silloinkin vain meinasi, koska myös tiedämme toisistamme sen oikean hetken, jolloin mennään liian pitkälle...
  ???[/size]

Eivät olleet teeskentelijöitä - tavallaan- vaan auttajiasi! Sillä hehän näyttävät vain sen kuvan itsestäsi, jota taidat kaihtaa jo senkin tähden, ettei vastaa ihnannettasi siitä ihmisestä, joka aidoilla sydämesi haluilla jo tahtoisit olla. Eli sen voisin kertoa sitenkin, etteivät "turhanaikaiset" jaaritukset enää olekaann kuin sen egomme yritys pitää ajatuksiamme kiinni siinä vanhassa eivätkä tuollaiset puheetkaan voi luoda sellaista maailmaa kuin sille Rauhalle ja Rkkaudella jo tarvitaan. Sillä vanhat puheemme peurustuvat sen egomme luomisen tekoihin ja uudet tulevatkin vasta sitten, kun vanhasta ensin on luovuttu kokonaan, kuten sinä Patty, nyt olet tehnyt. Joten olet aidoilla teoillasi sen Uudenkin Maailmankaikkeutemme Luoja.

Tämän voimme tehdä kukin omille ihmissuteillemme sitenkin, ettemme enää kylvä vihan tai turhan riidan siemeniä syyttelemällä, parjaamalla tai tahallisesti loukkaamalla niitä, joita kutsumme ystäviksi. Sillä silloinhan AINA luomme sen kaiken itsellemme takaisin, kun jotain päästämme ajatuksena, sanoina tai tekoina suustamme, joten siinä sen uudn Ajan suurin uudistus tuli nyt jo näkyviin.  ;) :angel:

Ihan sama ongelma täällä - lisäksi olen niitä ihmisiä, jotka eivät oikein osaa pukea mietteitään sanoiksi. Näin kirjoittamalla se on toki helppoa, aina voi miettiä hetkisen mitä sanoo ja näin päin pois, mutta puhuminen tuottaa ongelmia.

Lisäksi välillä on vain niin vaikeaa ymmärtää, miksi joku ei hoksaa asiaa, joka tuntuu minusta täysin ymmärrettävälle, arkipäiväiselle ja selvälle asialle..  :idiot2:

:smitten: Voi ei Solnesko...sinulla on aivan ihana ystävyys.  8) Tuollaisen minäkin haluaisin. Tyttärelläni on tuollainen ystävyys myös ja se kestää. Ainakin on tähän asti kestänyt. Välillä tiet eroaa hetkeksi kunnes se palaa entistä vahvempana !!  :laugh:
Keho...tarkoitin että minä olin se teeskentelijä. ;)
Ihania näkökulmia saan asioihin..jatkakaa vaan samalla tavalla.

Tuo sama lausehan toimii myös toisinkin päin! Sillä olemmehan nyt auttajia kaikkeudelle eikä enää yhdelle persoonalle. Eli sinähän myös peilaat jotain heistä itsestään heille.  :)

;D Hyvä, niin se taitaa toimiakkin !!! Olen sellainen teeskentelijä ja mielistelijä että varmasti ympärillä pyörii samanlaisia ihmisiä..
Taidan olla aikamoinen sekopää  :uglystupid2:

Päinvastoin, Patty. Olet löytämässä todellisen Olevaisuutesi, sen väärän persoonasi alta ja se on sen uuden Ajan suurin tekosi aidon evoluutiomme alkamiseksi. Joten sen tähden nostan sitä hattua!  :)

Tässä valon sotureille luettavaa, mitä kaikkea voi miettiä kun irtautuu järjestelmästä johon ihmiskuntaa ollaan viemässä:

Warriors of Matrix:
MATRIX WARRIOR - Being the One (1,6 MB)
http://www.cosmic-people.com/english/zip/matrix_en.zip

---

WORLD IS AN ILLUSION - designed to blind us from truth
WE ARE SLAVES - bred and kept for one purpose
WE ARE FOOD

Mikähän omistasi on se oikea? Tunnistaisitko enää itse, jos tulisi vastaan?

Niinpä!

Miettikääpä päissänne, miksi minulla lukee allekirjoituksessa "Sekopää  :uglystupid2: " ...

           Tarkoitus ei ollut mitenkään leimata kyseistä persoonaa.
           Taisi kohdaltani olla lukihäiriöinen lukuvirhe ja etusormi
           oli liian nopea.

       

:2funny:

Et sinä Pietari mitenkään minua henk.koht. leimannut! Ollos huoleton!

Kyllä tuon sekopäisyyden tunnustan ja olen mielelläni välillä totaaaaalisen sekopää!  :crazy2:  :uglystupid2:  :idiot2:

Mutta viittasin Lumorin juttuun tuosta sekopäisyyden voimasta!  :coolsmiley:

                                 Just`joo, joskus kun oikein pysähtyy ja kaselee
                                  ympärilleen.. Näkee mitä todella tapahtuu, niin
                                  oikein pelästyy, kuinka tämä ihmisten luoma maa-
                                  ilma toimii ja pysyy juuri ja juuri kasassa, räjäh-
                                  tämättä alkutekiöihinsä.
                        :uglystupid2: Tätä kiivasta eriarvoisuuteen ja epätasapainoon
                                   pyrkimisen voimaa ja tahtoa.
                                   Onneks`olkoon SE toimii hyvin ja voi paksusti.


                                 

Hello,
itse tartuin tähän aiheeseen, kun olin niin vietävän vihainen omassa elämässäni
yhdelle ihmiselle. Millähän siitä vihastakin muuten pääsee eroon, taitaa vuosia mennä.. pakko kai olisi alkaa jo nauramaan :D

Minulla on tunne, että olen tainnut toimia erään ihmisen hovinarrina muutaman vuoden eli saattaapi olla kysymyksessä narsistinen henkilö - ellei täysin niin ainakin siihen suuntaan.

Pattylle edelleen vielä, että jos tälläiselle henkilölle sanot poikkipuolisen sanan niin, johan homma kääntyy sinua vastaan, kaikkea sanomaasi voidaan käyttää aseena sinua vastaan.. ja hiljenee yhteydenpito. Mutta sitä vaan mietin, että eihän kenenkään ystäväpiiriin voi tälläisiä ihmisiä montaa osua, yksikin on jo paljon, kai.
Ja mitäs, jos osa onkin kuvittelua, koska itsestäsi tuntuu, että olet muuttunut ja elät murrosta. Ei kai ihme, jos lisäksi tuntuu, että ihmiset karttavat, vaikka tosiasiassa pyörisivät oman arkensa keskellä, kuskaamassa lapsia harrastuksiin jne. sitähän me useimmat teemme ja laiskuus vaivaa yhteydenpidossa ystäviin.

Mutta kiitos teille muillekin, että saan myös itse vähän päästellä höyryjä ulos, lueskella minulle tuikiuusia asioita(muutkin jutut) täällä. Ja ehkä samalla unohtaa omat koukkuni ajan kuluessa.

Voi voi, kuule, kyllä elävään elämään näitä "hyötykäyttäjiä" mahtuu! Kaikki irti mikä lähteen ja sen jälkeen paskaa niskaan niin että tuntuu. Välit menevät täysin lukkoon ja yhteydenpito katkeaa täydellisesti. Kommunikaatio sujuu vain ja ainoastaan jonkun satunnaisen tutun kautta, joka hyvässä uskossa kertoo kuulemansa jutut...  :(

Seuraan paraillaan juuri sellaista juttua, jossa toinen osapuoli kateuksissaan latistaa entisen hyvän ystävänsä innon ja mielenkiinnon harrastuksen parissa pyörimiseen...!  :tickedoff:

Terve taas !
Olen miettinyt että paras keino elää olisi olla vapaasti vähän sekopää.   :uglystupid2: Eikä mitään teeskentelyä että näyttäisin mahdollisimman fiksulta.
Minultakin aina kysellään missä olen töissä ja kun itse en näköjään arvosta työtäni yritän luikerrella tuosta kysymyksestä... Mutta miksi ihmeessä ?? Siksi kun olen teeskentelijä..
Olisi ihana sanoa ihmisille totuus itsestä.....
Mutta olen sellainen että ihmisten katseet saa karvat pystyyn. Minut on varmaan kasvatettu "pahalla silmällä" koska inhoan ihmisten moittivia katseita.  :idiot2:  Haluaisin elää tasavertaisessa maailmassa, rauhassa eikä mitään kiirettä, nythän se on mahdotonta kun kauppaankin menee nyt maitoa ostamaan näkee vain ilottoman näköisiä ja kiireisiä ihmisiä. Nauttiiko joku tästä todella.. :knuppel2: Lähipiirissäni en näe aitoa välittämistä. Lahjoistakin kysellään jälkikäteen ja kaikki puhuu paskaa toisten lahjoista..tämä on todellakin ärsyttävää. Tuttavat on samalaisia... Kuinka moni teistä haluaa tietää omasta lahjastaan jonka on ostanut jollekkin...Ja miksi haluat tietää...?  :tickedoff:
 
Patty  :knuppel2:

Patty:

Ollakseen vapaasti sekopää tarvitaan suurta huumorintajua ja kärsivällisyyttä kestää ne kanssaihmisten "voi lapsiparka"-silmien muljauttelut  ;) Jokainenhan loppujen lopuksi on vapaa ilmaisemaan itseään sellaisena kuin parhaaksi näkee. Tällaisessa tilanteessa vastakkain joutuvat kolikon molemmat puolet: olenko vapaasti oma itseni ja sillä tavoin mahdollisesti karkoitan muita minua ymmärtämättömiä ihmisiä, vai seuraanko kanssaihmisten/kulttuurin/moraalin/kirjoittamattomian elämän lakien jne mukaista elämää ja saan hyväksynnän suurimman osan silmissä.

Kuten huomattavaa, molemmissa kääntöpuolissa on omat hyvät juttunsa ja huonot juttunsa. Kumpi tuntuu miellyttävämmälle sopii sinulle parhaiten - aina on myös mahdollisuus taiteilla kolikon reunalla tai viskata koko kolikko hiiteen!  :D

Ah, lahjoista, joulukin kun tulee! Minä itse ainakin haluan tietää, ovatko lahjaostokseni ja suunnitelmani onnistuneet. Kertomastasi esimerkistä tulee mieleen lähinnä se, että lahjat on ostettu ns. pakosta ja rituaalinomaisesti. Siinä ei ole ollut sydäntä mukana, joten pahaa energiaa (turhautumista, välinpitämättömyyttä jne) sisältävä lahja myös aiheuttaa lahjan saajalle moisia tuntemuksia (jokainen esine ja asia imee sienen lailla meitä ympäröivät energiamme ja ajatuksemme, vaikka emme sitä huomaisikaan).

Tärkeintä ei ole se, mitä antaa vaan miten antaa. Tuleeko lahja suoraan sydämestä? Kävelitkö kaupassa, kun näit jotain todella mahtavaa, josta ajattelit jonkun pitävän ja ostit sen?
Tietysti on myös näitä selkäänpuukottajia, jotka esittävät parhaan ystäväsi roolia ja ovatkin todellisuudessa ihan jotain muuta... Itse pyrin välttämään kaikenlaisia teennäisiä ihmissuhteita, olivatpa ne miten tärkeitä tai vähäpätöisiä tahansa, paitsi jos kaikkien etu vaatii sitä, että ihmiset tulevat edes jotenkin toimeen keskenään (esim. teatteriharrastuksessani). Silloin teen työni muiden kanssa, mutta se jää ihan vain työ-/harrastussuhteeksi.

Hei AthaMaarit...
minulle varmaan sopisi parhaiten tuo kolikko hiiteen juttu :D
Itse kun yritin pysyä valtaväestön tahdissa kysyin kerran lahjastani joka oli omasta mielestä osunut täysin kohdalleen, sain ihmettelevän ja nauravan vastauksen ja tämä tietty ihminen ei osannut sanoa mitään siihen. "No mitä tuollaisella nyt tekee" ...sen jälkeen en ole koskaan kysynyt mitään. Enkä kysy enkä osta !!! Se olikin varmaan liian halpa hänen mielestä... Koska muisti kalliimman kyllä..!!! :knuppel2:
Vihaan joulua.
Miten sanoisin ihmiselle joka tulee aina tuomaan PAKOSTA (tiedän sen) lahjan ja lähestulkoon pilaa joulutunnelman olemuksellaan. Jos sanon suoraan tulee sellainen SOTA. Tämä on ainoa ihminen jolle en ole koskaan sanonut suoraan mielipidettäni vaikka haluaisin. MIKSI EN USKALLA SANOA JUURI TÄLLE IHMISELLE. Mikä minua vaivaa ??????????? Help.... :'(
Haluaisin sanoa hänelle että painua h******n kuuseen !!!!! Mielipiteitä kiitos !!!
 :buck2:

Kaikkia asioita ei valitettavasti tehdä meidän puolesta - ne pitää tehdä itse  ;) Miksi ylipäätään pelkäät sotaa tämän ihmisen kanssa, jos hänen kanssaan ihmissuhteessa oleminen on niin kamalaa tervan juomista? Suosittelen kyllä, että ihan suosiolla pistät sen suhteen poikki - se on helpotus varmasti sekä sinulle että myös ystävällesi  ;)

En haluaisi tehdä mitään itse, haluaisin olla rauhassa tekemättä mitään !  :uglystupid2: Olisin pistänytkin aikaa sitten välit poikki mutta tämä ihminen on niin läheinen ! Siis ei ystävä vaan...you know...
Haluaisin kaikille sanoa että en halua viettää joulua ollenkaan mutta olen näköjään pakkomielle ihmisille jotka käy jakamassa "lahjojaan" muka hyvästä joulumielestä johtuen ja paskat sanon minä........................ :knuppel2:
Mitä tekisitte jos joku teille läheinen sanoisi ettei halua viettää joulua ollenkaan. Tuputtaisitteko omaa joulua hänelle??? Vai kunnioittaisitteko hänen mielipidettään? Veisittekö lahjan jos ei muuta? Pystyisittekö olemaan ja antamaan hänelle sen RAUHAN ???  ;)

Joulu on kuitenkin Suomen suurin juhla - ollut jo vuodesta miekka ja kilpi  ;D Siksi on aika käsittämätöntä, jos joku ei vietä joulua. Olen vain kerran elämässäni törmännyt perheeseen, jossa joulua ei ole - se on ihan tavallinen päivä. En sitten tiennyt mikä tähän jouluttomuuteen oli syynä, ehkä perhe koki joulun aivan liian hengelliseksi juhlaksi, eikä siksi halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä.  ??? Mene ja tiedä.

Ah, ihanne tilannehan olisi, että kaikki vain antaisivat kaikkien olla - mutta kasvaisimmeko ja kehittyisemmekö sillälailla mihinkään? Aika tylsää varmasti.  ;) Teemme elämässämme valintoja koko ajan ja nuo valinnat joko kasvattavat tai kutistavat meitä. Pyrkimyshän olisi tietysti kasvaa ja oppia uutta koko ajan, mutta ei siihen kukaan pakota.

Ja hei, kukaan ei ole Sinulle niin läheinen kuin Sinä Itse!  :smitten: Joko tarkoitit, että hän on perheenjäsen tai sitten poikaystävä. Onhan minullakin ollut poikaystäviä, mutta kun aika on tullut ja käynyt kohdallamme loppuun, suhteenkin on ollut parasta vain antaa mennä siinä samalla. Se on ollut kaikkien kannalta paras vaihtoehto ja osoittautunut jälkeenpäin erittäin hyväksi asiaksi - olipa suhde sitten lopetettu yhteistuumin tai olipa se loppunut ikävimmissä merkeissä.

:)
Voihan voihan. Kuule, Patty, nuo viimeiset kirjoittamasi jutut eivät kuulosta yhtään oikeassa olemiselta. Ettet vain ole tympääntynyt ja turhautunut omaan elämääsi. Silloinhan ottaa pattiin vähän kaikki.

Vähän kliseistä tekstiä, mutta eiköhän se niin ole, että jos ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa niin silloin pystyy hyväksymään myös muut ihmiset helpommin. Jospa vain kaipaat vähän uutta puuhaa itsellesi ja uusia tuulia puhaltamaan. Kun on hyvällä mielellä itse, tuollaiset jutut saattavat tuntua kohtuullisen pieniltä harmeilta.

Voi hyvä Lentsu kuule....kuka on sanonut että olen oikeassa tässä asiassa ? En minä ainakaan.  ;D Ja varmasti olen tympääntynyt. Enhän tiedä mikä minua vaivaa.
Olen niin tympääntynyt ja turhautunut ja vihainen. Sen vain tiedän että minun on parempi olla yksin nyt ilman että kukaan hiillostaa niskan takana.
Got that... :uglystupid2:

Ymmärrän mistä puhut
Vaikka oma kokemukseni ei ole noin selkeästi tiedostettu omalta kohdaltani.. Muut vain ovat keroneet. Minulla in lapsuudesta asti ollut lisä nimi "Totuuden torvi". Välillä, ainakin vanhempan, aika rasittavakin lisänimi, koska mielipiteitäni ei aina huomioitu, juuri tämän lapsuuden nimityksen vuoksi. Kommenttini ohitettiin usein huvittuneella olankohautuksella. Nyt Vanhempana kun ymmärrykseni on lisääntynyt ihmisluonteesta ja sen tarpeista, olen oppinut sen ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen. Vaikka milipiteeni, kokonaisuus huomioon ottaen, olisi se oikea.

Koska jokaisella meistä on omaan kokemukseen ja persoonallisuuteen pohjautuva todellisuutemme ei Kukaan ulkopuolinen ole riittävän kyvykäs sanomaan meille miten asiat oikeasti ovat ja mitä pitäisi todellisuudessa tehdä tai miten oitäisi oma elämä elää. Neuvoja voi aina antaa mutta ei ehdottomuuksia. Se on toisen yksityisyyteen tunkeutumista ja verinen loukkaus... Ja hyväkin ystävä voi kaikota tämän vuoksi. Itsekin olen etääntynyt ystävistäni, jotka ovat "halventaneet" persoonallisuuttani. Esimerkkinä voisi sanoa että mielipiteeni ja kommenttini on tietyissä tilanteissa jätetty huomioimatta ja joskus jopa poljettu maan rakoon..

Kun joka välissä laukoo elämän totuuksia, voi vahingossa loukata, HUOM tiedostamatta!(olenhan syntymämerkiltäni jousimies) verisestikin toista ja joillakin henkilöillö on tarve antaa takaisin. Tämän sain kokea, vaikka periaatteessa olin syytön. Perusluonnetta eivät voi muut muuttaa, sen voi tehdä vain kukin itse jos näkee sen tarpeelliseksi.

Sinulle, joka laitoit tämän keskustelun liikkelle, voin antaa neuvoksi vain että joskus pitää miettiä, mitä kannatta ja mitä tarvitsee sanoa. Jos kysymys on toisen persoonasta, tunkeudut alueelle, joka ei oikeastaan kuulu sinulle... Muuta kuin hyväksyä se sellaisena kuin se on.  Toisaalta jos kyse on muusta kuin ihmisestä itsestään, anna mennä ja kerro mielipiteesi. Jos kyse on omasta elämästäsi, sinulla on taysi oikeus sanoa kaikki, mikä mieltäsi painaa... Silloin muiden velvollisuus on kuunnella ja nyökytellä.. Hyvän ystävän tunnusmerkki on että hän tuntee sinut niin perinpohjin että hän tietää, miten mielesi toimii ja hyväksyy sen ja tukee sinua silloin kun se kannattaa ja osaa vastustaa silloin kun se on tarpeellista.

Ilmeisesti elätte tämän läheisen henkilösi kannssa eri  "yhteisöissä". Tillä on täysin eri elämänarvot, ekä asialle voi silloin mitään. Mutta muista että lähisukulaiset ovat kaikesta huolimatta omaa lihaa ja verta. Ystävät voivat vaihtua, sukulaiset eivät. Onkohan tämä sukulaisesi loppujen lopuksi niin ylivetrtainen olemukseltaan vai yrittääkö hän suojat itsensä kuorellaan. Jos olet totuuden laukoja, ehkä hän ei halua kohdata sitä.

Jos haluat puhdistaa ilmapiirin, nosta sota pystyyn mutta kanna vastuu seurauksista.

Entä muut teidän perheessänne? Tietävätkö muut mielipiteesi, ajatuksesi asiasta? Oletko ainut vai onko olemassa muita? Keskustelkaa hyvät ihmiset.

Moro  :)

Asumme eri yhteisössä tämän henkilön kanssa. Mitä sillä on väliä onko omaa verta ja lihaa ?  :tickedoff:  Jos itse saan ikävää vaan sieltäpäin ja en saa sanottua omaa mielipidettäni niin mitä elämää se on? En vaan osaa teeskennellä enää ja kaikki tuntuu turhalta jos täytyy teeskennellä. Itse haluaisin huutaa tälle ihmiselle ja laukoa kaikki mitä vuosien mittaan kertyy. Suhteemme on kaikkea muuta kun normaali. Ymmärrän kyllä jos tämä ihminen ei osaa puhua asioista ja pitäytyy siinä vanhassa paskassa. Mutta itsellä on kurkku täynnä jo.... :tickedoff:
Olen sanonut suorat sanat joskus mutta kaikki on niinkuin ei olisi mitään koskaan tapahtunutkaan. I hate it!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Perheessä muut kyllä tietävät mielipiteeni ja käskevät sanoa suoraan. Mutta en uskalla. Pitäisi juoda ilmeisesti itsensä känniin ja olla totuuden torvi.  :uglystupid2:  Pitäisi ilmeisesti vaihtaa maata tai asuinpaikkaa.

 :smitten:

Hei Patty!

Tuli mieleeni tuosta, kun sanoit haluavasi huutaa kaiken pahan tälle ihmiselle päin naamaa, mutta et uskalla.

Itselläni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä suhde isääni. Hän on kyllä rehti suomalainen mies, joka ei käytä alkoholia missään muodossa (kahvi on ainut "päihde" ;), mutta myös perisuomalaiseen tapaan hän on perheen ehdoton auktoriteettinen johtaja, jonka kanssa ei neuvotella mistään, ja joka ei osaa ilmaista muista tunteita kuin turhautumista ja stressiä (ja voi veljet, hän stressaa Oinaana AINA jostain!) Kaikki täytyy AINA tehdä isän mielen mukaan. Vaikka muut olisivat 10-0 isää vastaan puolellani ja isä sanoo ei, niin sitten se on ei eikä asiaa enää oteta esille. Kaikenlainen oman mielipiteen ilmaiseminen, oli se miten kohteliaasti ja arasti "niin mutta kun.." ilmaistu, on kapinointia vanhempia vastaan, erittäin halveksittavaa ja suorastaan rangaistava teko!

Pahimmillaan tilanne oli juuri teini-iässä ja jouduin kallonkutistajan pakeille asian suhteen, koska en voinut ilmaista tuntemuksiani suoraan sen aiheuttajalle. Nyt vanhemmiten (noh, 23. ikävuosi lähestyy  ;D) olen oppinut ymmärtämään, että olen itse valinnut isäni tähän elämään. Isä nyt vain on sellainen, enkä voi sille mitään. Loppujen lopuksi kaikki kiellot ja se täysin vastustamaton auktoriteetti olivat tapoja suojella minua, eikä isä osaa toimia toisella tapaa. Nyt lähinnä peilaan nykyisessä parisuhteessani äitini täysin alistuvaa roolia, koska pelkään poikkisanani suututtavan miehenpuolikkaani samoin, kun pienet hiljaiset "mutta kun" ininäni suututtivat isäni.

Opettelen yhä irti isän vallasta, omalla tavallani. Samoin äitini roolivaikutuksesta. Mutta juuri tuon vuoksi ihmisille annetaan parisuhteita (lukekaapa Henkimaailman ilmiöiden puolelta "Kryon ja ihmissuhteet", jos kiinnostaa lisää  ;))

..Ja kuka sanoi, että suvun kanssa pitää olla tekemisissä?  ;D En itse ole missään yhteyksissä sukulaisiini, hyvä kun perheeseen tulee pidettyä mitään yhteyttä.Tietenkin tilanne on hankala, jos on kyse perheenjäsenestä, mutta hei - et sinä ikuisuuksia asustele saman katon alla hänen kanssaan  ;)

Moi AthaMaarit  :)

  :crazy2: No onneksi en asu tämän ihmisen kanssa saman katon alla.
Ah kun sinulla on ihana tilanne ettei tarvitse olla sukulaisten kanssa missään tekemisissä !! Olisipa itselläkin sama tilanne.
Olen tarpeeksi vanha siihen että haluaisin elää täysin omaa elämääni jo!!!! Ilman että joku voi "pompottaa".
Menenpä tästä lukemaan Kryon ja ihmissuhteet  :D

Kiitos AthaMaarit  :smitten:

Ole hyvä ja hei - saihan tätä aikaa odottaakin jonkun verran  ;) Perhekään ei ole pahemmin tekemisissä sukulaisten kanssa, meillä on oikeasti niin kateellinen, kieroutunut ja vihamielinen suku (eteenkin isänpuolelta) että olen vain iloinen kun ei tarvitse olla tekemisissä!  :buck2:

Rohkeasti vain kaiken uusien asioiden kimppuun... oikein apinan raivolla kaikki, mutta
sitten kun on se oikea aika...asiat voi vaatia vielä kypsytystä, jos ei saa äntiin joitain asioita!
itselläni ei ole ollut sen pahempia kriisejä ystävien ja kaverien kanssa, kun tiemme ovat eronneet. se on tietenkin tapahtunut juuri silloin kun on se oikea aika.. on vain ollut loogista olla ottamatta yhteyttä, kun ei ole enää niitä asioita jotka yhdistivät.. Kun on päässyt sopuun itsensä kanssa asiasta, se ei vaivaa enää. Olen kuitenkin hyvissä väleissä näiden ihmisten kanssa, että jos vastaan tulevat, pystyn kyllä juttelemaan " normaaleista" asioista. Mutta olen omasta mielestäni aika suvaitsevainen toisten mielipiteistä ja jokainen saa pitää omat totuutensa ja sanoa mielipiteensä.. asiaan kuin asiaan !
Karma on varmaan aika suuri tekijä siinäkin asiassa, vaivaako jonkun ihmisen tekemiset vai ei. Perhepiirissä aika kinkkinen juttu, kun tietenkin joskus meinaa hermot palaa. Itse luultavasti miettisin ja tekisin muutoksen asian suhteen, että pääsisin taas tasapainoon ! Sen suuren suunnitelman takana on niin paljon asiaa.. ettei kaikkea kohdalle osuvaa pysty ymmärtämän tai hyväksymään. Itse ajattelen niin, että kaikki kohdalle tulevat asiat on opiksi ja lopulta hyväksi. pitäisi vaan aina sisäistää ja uskoa se. Jaksamisia kaikille polulla kulkijoille! :smitten: :smitten: :smitten:

Tämä kuulostaa aivan tutulta ja piti muka olla rakkautta.. koin lopulta hyväksikäyttöä ja aika ikävässä "henkisessä" mielessä.. siksi välit meneekin poikki. Tiedän vain 2 tahoa jota kautta voisi sitten k.o ihmisestä kuulla jos nyt täytyy.


Voi voi, kuule, kyllä elävään elämään näitä "hyötykäyttäjiä" mahtuu! Kaikki irti mikä lähteen ja sen jälkeen paskaa niskaan niin että tuntuu. Välit menevät täysin lukkoon ja yhteydenpito katkeaa täydellisesti. Kommunikaatio sujuu vain ja ainoastaan jonkun satunnaisen tutun kautta, joka hyvässä uskossa kertoo kuulemansa jutut...