Astro Foorumi

Hei!

Olen innolla itse nyt espanjan kielen kursseilla.

Tuli mieleen, että millä kaikilla kielillä arkipäivässä pärjäättekään. Tai onko teillä jokin kielikurssi
meneillään. Tai mitä kieliä haluaisitte opiskella.

Itse pärjään jotenkuten englannilla ja ruotsilla. Pikkuisen saksankin kielellä. Ja toivottavasti voisin matkustaa auttavalla espanjan kielellä tässä joku päivä.

No englannilla hyvinkin pärjäilen, pakkoruotsilla ja vähäisellä ranskalla auttavasti - minua ei ainakaan myydä  ;)
Italiaa olen ihan pikkuhiljalleen alkanut omatoimisesti opettelemaan, kurssille menen kun löytyy sopivaa ja on sitä aikaa.

Tosiaan!

Pitääpä miettiä...

Olisiko nyt parempi?

 :)
Juup,,Ei vieläkään jäänyt kuin yksi mahdollisuus.Vaan se onkin minulla vahvin (jos sitä sanaa nyt voin edes käyttää).Nimittäin englanti.Toisena ruotsi.Thai-kieltä olen opiskellut ja hieman intiaanien,vaan siinäpä se.Niillä kielillä minut kyllä myytäisiin,jos vaan joku ostais. ;D

Japanin ja ranskan opiskelu kiinnostaisi.Japanin kirjoittamisen oppimiseen vaan ei olisi hermoja.Ranskan kieltä olen aina pitänyt kauniina,samoin italian. :smitten:

No puhumalla/kuuntelemalla pärjään englannin kielellä kyllä. Tekstaritkin luonnistuu sillä kielellä hyvin ja sen kaltainen kirjallinen ajatustenvaihto. Mutta jos luen tai kirjotain jotain laaja-alaisempaa, ei enää onnistukkaan niin hyvin.
Pakkoruotsista ei juurikaan mieleen jäänyt. Mutta jotain kuitenkin.

Kreikan kieltä olen hiukan harjotellut paikanpäällä ja kävin yhden sykysn aikanaan kurssia. Akkoset jotekuinkin luonnistuu, mutta pääsee aina unohtumaan, kun ei ole käytössä.
Sinänsä hyvä osata ne aakkoset, koska paikanpäällä kun lukee itselleen 'ääneen' niitä sanoja ja kirjoituksia ja joskus saattaapi sitten sana kuulostaa tutulle ja ymmärtää mitä siinä lukee. Varsinkin autoillessa tienviittoja lukeissa ja ruokalistoja lukiessa paikan päällä siitä on hyötyä.
Jotain mukavia lauseita on tullut opittua sanojen lisäksi  :-* Ymmärrän kyllä enemmän, mitä osaan itse kreikkaa sanoittaa.

Intiaanien kieltä? Oletko tosissasi? Kuullostaa jännitävältä. Myös thai-kieli.

Unohdin yhden kielen, jolle en tiedä nimeä.
Itse olen sitä lapsena puhunut paljon ja nyt kummityttöni puhuu sitä aina välillä ja lausui jopa runonkin minulle sillä kielellä joskus.

Ja BB:ssä Sari osasi sitä samaa kieltä ja olikin aika häkellyttävää kuulla sitä..  ;)

Rikkauksia ne ovat nuo kielet!

Jos opiskelee japania, kreikkaa tai muita kieliä, niin taustalla melkein täytyy olla joku hieno kokemus, joka potkii tuollaisiin mielenkiintoihin. ?

Olen joskus kuullut sellaistankin, että joku on aloittanut suomen kielen opiskelun vain koska se on niin eksoottista ja harvinaista kieltä.

Hei! Tadavarkodovoitadavatkodovo sidivinädävä tädävällädävaistadava kidivieltädävä? Hah!
Tiedätkös mitä kieltä tämä on? Muistinpa yhtäkkiä kun äitini tuota lapsena minulle opetti. Vieläkin osaan!

haah, siis kuulostaa vähän samalle, mutta ei taida olla ihan tästä samasta kyse. Siinä ei ole noin ymmärrettäviä sanoja. Siis se on ikäänkuin "tunnekieli". Mutta tuo sama rytmi kuitenkin tavallaan...  :laugh: Minulle tulee mieleen joku saamelaisuus tästä tarkoitamastani yms.. Sari taisi puhua tuota mitä sinäkin  ??? vaiko sittenkään..
Ai niin ja tietysti kosaanontti kotakintäntti.  ;D

Minua alkoi kiehtoa Kreikan kieli, koska ihastuin ikihyviksi Kreetaan ja olen saanut sieltä ystäviä ja kokenut siellä sieluakoskettavia kohtaamisia.  :-* :'( Kreikan mytologia on myös kiinnostavaa.

Siis konttikieli (mitä sinä sanoit?) ja tuo minun osaamani siansaksa. Puhuimme sitä äidin kanssa silloin kun halusimme ettei pikkusisko ymmärrä. Aika ilkeetä.

Ihmeellinen Kreeta. Minulla on myös eräs ystävä, joka haikailee aina vain uudestaan Kreetalle ja eräs toinen, joka unelmoi päästä sinne asumaan.

Eipä tosiaan päässyt äänestämään kuin yhtä, joten valitsin vahvimman eli saksan kielen.

Täälläpä kyllä listaa kielistä tulossa, kuten arvata saattaa, kun on  :merkurius: ja  :venus:  :kauris: MC:llä 9. huoneessa, AC  :kaksoset: - DC  :jousimies:... eli kielet lähellä sydäntä kovasti  :D
Ihan oikeasti tulen toimeen saksalla, ruotsilla ja englannilla, joita kaikkia on tullut opiskeltua monta vuotta (olen koulun penkillä viihtyvää sorttia muutenkin...). Lisäksi olen asustellut Saksassa ja ruotsinkielisellä seudulla täällä Suomessa, joten sitäkin kautta kielitaito on päässyt karttumaan. Harmi vaan, että alkaa myös pikkuhiljaa ruostua käytön puutteessa!!

Lisäksi olen opiskellut hiukan ranskaa, italiaa ja espanjaa. Tuoreimmassa muistissa on italian kieli, jota tahin juuri kansalaisopiston kurssilla pari vuotta. Hassua sinänsä, että missään näistä maista en ole edes käynyt! Mäkin olen nimittäin rakastunut Kreikkaan ja Kyprokseen, joten lomamatkat ovat suuntautuneet sinne...

Seuraavaksi tekisi mieli mennä jonnekin kielitaitoa ylläpitävälle keskustelukurssille tai viron alkeiskurssille. Se on se 9. huoneen  :merkurius:...

englantia ymmärrän hyvin mut puhuminen onkin sitten eri asia mutta ruotsi sujuu hyvin kun tuttuja asustelee ruottissa ja heidän kanssaan tulee puhuttua sitä jonkun verran..
italiaa haluisin oppia  ::)

Minulta sujuu englanti oikein mukavasti, sillä sitä tulee käytettyä lähes joka päivä netissä: lukemalla, mailaamalla ja tietysti kotosalla pelaamalla pleikkaria jne.

Olen opiskellut pakkoruotsia, ranskaa, saksaa ja venäjää, mutta niäh, en osaa noista mitään. Varsinkin ruotsin kanssa kaikki 6 vuotta menivät täysin hukkaan. Venejästäkin muistan yhden ainoan lauseen: shie nie shamusshen = en ole naimisissa (naisen lause) ;D

Japani on seuravaa kieli, jonka opiskelun aion aloittaa. Osaan kyseistä kieltä hivenen ennestään. Katsotaan sitten milloin saan aikaiseksi ihan mentyä kursseille asti. Arabia on myös kaunis kieli, mutta jotenkin sitä kohtaan ei ole niin suuri innostus, että jaksaisi ajatella sen opiskelua. En yleensäkään ole kovinkaan kärsivällinen ;D

Japani on ihana kieli jo kirjoitettuna! Kuin taidetta ikään.

Mutta osaako kukaan latinaa?

Minä osaan: taraxacum officinale, lynx lynx, Sapere Vida! (heh)

Odotan malttamattomana espanjan kielen kurssia...

Vastasin, että englanti.

Sen opiskelun olen aloittanut monta kertaa, mutta aina on elämäntilanteet muuttuneet, jolloin se on taas jäänyt.
Ehkei nyt ihan kameleihin vaihdettaisi silläkään taidolla.

Ruotsissa olen asunut aikoinaan kolme vuotta, ja kieltäkin tuli opittua. Suomeen muuton jälkeen tavallaan halusin unohtaa kielenkin. Sen verran ikävät kokemukset lasten suhteen sieltä siihen maailman aikaan jäi.

Mutta joka maassa missä olen käynyt, tarttuu kyllä muutama sana kieltä mukaan.
Olisipa mukava oppia muutama Espanjan sananen, jos vaikka sinne päin joskus tulee mentyä. Lämpimään ja aurinkoon tekisi kovasti mieli täältä pimeydestä.


 :smitten:    maarita          :smitten:

kudven pudvehuitte tädvestä kidveelestä ??? niin se on nimeltään vede-kieli..  ;D PIkkuveljeni puhuu sitä joidenkin kavereidensa kesken jos jutut ovat semmosia mitä esim mie en saa kuulla... aina yritän ymmärtää mutta ne puhuu niin nopiaan  :2funny:

Englanti (hyvin), ruotsi (välttävästi) ja italia (välttävästi). Italiaa opiskelen kolmatta vuotta kansalaisopistossa, se on niin ihana ja romanttinen kieli ja kaunis kuunnella, ja mulla on ollut pennusta asti joku sisäinen pakko opetella sitä, nyt teen siitä totta.

Kunpa kaikki koulussa olevat nuoret saisivat opetella kieliä Maukan vaistolla ja halulla!

Pelkään vain, ettei monellakaan nuorella olisi haluja tarpeeksi mihinkään kieleen.

Vasta sitten vanhempana. Kun maailmanmeno paljastuu...

Uskon, että joillakin on tosiaan KIELIPÄÄ. Oppivat aika pian vaikka mitä. Onko se lie älykkyyden jokin lohko?
Mutta missä puhutaan kymriä? Iirin(Eire...Irlanti)kieleen minäkin olen vähän tutustunut Irlannissa ollessa ja muutenkin. Sitähän puhutaan siellä vielä vähän ja Skotlannissakin. Se kuulostaa jollakin tapaa saamenkieleltä. Vanhoja alkukieliä!

Hei, vihjeeksi että noissa äänestyksissä voi asetuksista muuttaa annettujen äänien maksimimäärän. Oletuksena on vain yksi valinta, mutta siihen voi muuttaa määräksi vaikka niin monta, kuin vaihtoehtoja on. :) Ehkä tässä ei kuitenkaan enää kannata muutella, kun on nyt nuo kaksi yleisempää vaihtoehtoakin.

Vastasin, että selviydyn useilla kielillä, toisilla tietysti paremmin ja toisilla huonommin. Ehkä johtuu tuosta Kaksos-alasolmusta tai Merkurius-kuu-yhtymästä, mutta kielet ovat tarttuneet aina ihan hyvin päähäni. Englanti lienee vahvin, ruotsikin menettelee vaikka puhekieli voisi olla sujuvampaa. Pari vuotta olen koulussa lukenut venäjää ja ranskaa, joista venäjää osaan kyllä joten kuten lukea mutten vaan ymmärrä tekstistä mitään. ;D Kerran löysin vanhan venäjän kokeeni ja ihmettelin, mitähän nämä kyyrillisin kirjaimin kirjoitetut tekstinpätkät oikein tarkoittavat ja olenko se tosiaan minä, joka ne on kirjoittanut... :crazy2: Nimeni osaan vieläkin kirjoittaa venäjäksi, mutta muuten kieli on joitain fraaseja lukuunottamatta autuaasti unohtunut. Ranska muistuu paremmin mieleen, muttei silläkään kovin lennokkaita keskusteluja käydä.

Kuten Maukka, olen myös aina halunnut opiskella italiaa ja vihdoin sain sen puolitoista vuotta sitten kansanopistossa aloitettua. Jatkoa seuraa nyt taas kevätlukukaudella (olemme Ciao-kirjassa kappaleessa 15), edelleen on into säilynyt. :) Ja pääsinpä kieltä jo viime keväänä Roomassa testaamaankin, ostin sujuvasti postimerkkejä ja vettä kioskista. 8) Sujuvaan keskusteluun taitaa kuitenkin olla vielä matkaa...tällä välin voi katsella sunnuntaisin TV2:lta tulevaa Ihana Elisa -sarjaa ja opetella hyviä fraaseja.

Kielet ovat tosi kiinnostavia, näen astrologiankin sellaisena. Symboleista ja niiden luovasta yhdistelystähän on kaikissa kysymys. Eräs mieheni ystävä puhuu ainakin seitsemää kieltä ja aloitti hiljattain arabian opinnot - häneltä ei ainakaan kunnianhimoa puutu! Itseäni en laske miksikään kielineroksi, kyllä töitäkin on saanut tehdä tämän saavutetun kielitaidon eteen. Tuttavapiiriini on aina kuulunut kielitaitoisia ja eri äidinkieltäkin puhuvia ihmisiä, joten päähän on tarttunut erinäisiä sanoja ja fraaseja jos milläkin kielellä. Viimeksi vietin uutta vuotta seurassa, johon kuuluivat mm. tämä "sen seitsemän kielen" taitaja, ranskan kielen opettaja ja eestin kielen harrastaja, joten ihan mielenkiintoisia pöytäkeskusteluja saa heidän kanssaan aikaiseksi. :)

Kiitos Ajatus ohjeista:

Hei, vihjeeksi että noissa äänestyksissä voi asetuksista muuttaa annettujen äänien maksimimäärän. Oletuksena on vain yksi valinta, mutta siihen voi muuttaa määräksi vaikka niin monta, kuin vaihtoehtoja on. Smiley Ehkä tässä ei kuitenkaan enää kannata muutella, kun on nyt nuo kaksi yleisempää vaihtoehtoakin.

Ei varmaan tässä kannata vaihtaa enää, mutta seuraavan kerran katselen tarkemmin mitä voi tehdä.

Mutta voiko kielipäänkin todeta astrologisista kartoista? Tuo on mielenkiintoista. Olisi mielenkiintosita nähdä, kuinka monella kielitaitoisella on tuollainen kuviot: KAKSOS-ALASOLMU ja MERKURIUS-KUU-YHTYMÄ.

Eipä ole minulla, kun vanhaa karttaani tutkin.

Juu, itsekin haluaisin saada tämän kielinero-tuttavamme syntymäajan - yritän onkia sen häneltä joskus. Aurinkomerkiltään hän on Rapu, muuta en tiedä.

Kielitaitoon ja kansainvälisyyteen yhdistäisin kuitenkin ainakin Kaksoset-Jousimies-merkkiparin, Kaksosten huone kartalla on kolmoshuone ja Jouskarin ysihuone, joten nämä huoneet ja niiden planeetat voisi myös tsekata. Kaksosten planeetta on Merkurius ja Jouskarin Jupiter, itselläni tosiaan tuo eka on yhtymässä kuuhun ja jälkimmäinen aurinkoon ja kiinnostusta kieliin löytyy. Toisin sanoen kaikki em. symboliikkaan liittyvä kannattaa kartalta katsoa, josko löytyisi jotain valaisevaa. :) Merkurius etenkin kuvaa tapaa ja kykyä kommunikoida, joten sen asema ja aspektit lienevät tärkeitä.

Minä taas uskon, että kyse on motivaatiosta. Jokainen oppii parhaiten asian, josta on aidosti kiinnostunut. Onhan siinä varmasti myös lahjakkuudella osuutensa. Itse haluaisin hallita enkun ja saksan kielet hyvin, mutta ei vaan tule valmista. Liian vähän tilaisuuksia todella harjoitella eli puhua.   :(     :idiot2:     :'(

Kymriä on joskus kauuuuuuan sitten puhuttu Britanniassa, Walesissa.

Small, varmasti olet motivaatiosta oikeassa, mutta olen nähnyt että jos ei yksinkertaisesti ole kielellistä tajua, suomenkaan kielessä, niin on muutkin kielet vaikeita. Ehkä niitä silloin paremmin oppii pelkästä vieraista arkiympyröistä.

Mitenkähän on sinun karttasi, kun Ajatus osaa sitä noin katsoa.

Minä olen aurinkomerkiltäni rapu. Ja kun katson löytyy 7.huoneesta ravussa merkurius. Mutta kun siinä on myös venus, niin se vaikuttaa kielioppimisessa vähän muihin asioihin. Haaveiluun. Jupiter on kylläkin jousimiehen merkissä ensimmäisessä huoneessa. Eikö se silloin todistakin kieli-innostustani. Ja maailmalle menoa. Ehkä siinä myös kirjallinen painotukseni ja kirjat. Tulee vain nyt spontaanisti mieleen.

Eli minun pitäisi enemmänkin harrastaa kieliä!

Jos mahdollista, suosittelen yksikseen juttelemista vieraalla kielellä ;D Kannattaa myös kokeilla sitä, että ajattelee päivän tapahtumia vieraalla kielellä, ihan kuin kertoisit jollekulle mitä on tähän mennessä tapahtunut.

Suomessa kielten opetus perustuu pääasiassa luetun ja kuullun ymmärtämiseen ja kirjoittamiseen, mutta puheharjoituksia on todella vähän. Siksi monet suomalaiset ääntäv ät englantiakin niin kammottavan tönkösti! :-X

Kyllä, ehdottomasti Jupiter ykkösessä kertoo kiinnostuksesta laajentaa näköalaansa, myös ulkomaille. Minulla myös se ykkösessä, Kalojen merkissä (Jupiter on vanha Kalojen hallitsija ennen Neptunusta). Mutta sinullahan myös tuo Venus yhtymässä Merkuriukseen kertoo rakkaudesta (Venus) kommunikaatioon ja kirjoihin (Merkurius). :) Ravun merkissä kun ovat, niin ehkä ehkä keräilet tietoa ja kirjoja ja jemmaat sitä säilöön.

Tuo motivaatio oli ihan hyvä pointti, karttahan näyttää mitkä teemat ovat elämässä esillä, mutta se miten niitä itse hyödyntää onkin sitten toinen juttu. Kieliäkin voi oppia monella tavalla, itse esim. tunnen ihmisiä jotka ovat kasvaneet monikielisessä ympäristössä ja omaksuneet niitä sitä kautta, ilman kirjapänttäystä. Toiset taas saattavat hallita kirjallisesti monia kieliä, vaikkeivät olisi koskaan Suomesta minnekään matkustaneet. Kielitaitokin voi olla sekä teoreettista että käytännöllistä.

Olen aina pärjännyt koulussa kielissä hyvin.. En oikeastaan ala-asteen jälkeen ole tehnyt tai lukenut läksyjä, mutta jotenkin imen niitä sanoja ja ilmaisuja itseeni noin muuten vaan, opettelematta.. Huolimatta siitä, että lintsasin kaikista yläasteen ja lukion ruotsin tunneista varmaan puolet ja tunneilla nukuin, kirjotin siitä kuitenkin M:n..

Englannissa olen ihan kiitettävän hyvä ja sitten osaan jonkin verran saksaa ja venäjää.

Rakkauteni kohde on kuitenkin ollut aina tämä iki-ihana suomen kieli, koulussa rakastin äidinkieltä kun muut vihasivat sitä.  :smitten: Ainoa paha ongelmani suomen kielen taidoissani on pilkkuvirheet, kun tungen ne kaikkialle aina vain intuitiolla.

En muutenkaan ole ikinä opetellut missään kielissä mitään kielioppisääntöjä, olen sisäistänyt ne jotenkin muuten kuin ulkoa opettelemalla. Vihaan pänttäämistä.  :knuppel2:

Jemmaan? KYLLÄ KYLLÄ! Laitan kaikki ahaa-elämykseni kirjoista ylös jonnekin vihkoon tai tietokoneelle ja kerään kirjoja, niitä pursuaa jo joka paikka. Onneksi en ole pölyallerginen! Hah!

Kuullostat ihan kuin esikoiseni. Varsinkin tuo äidinkieli. Siinä hän on nero, vaikka sanoo, ettei kieliopista ymmärrä mitään. Silti oikolukee kaikkien tekstejä ja kiroaa virheitä. Se vain on jonkinlainen lahja. Elämälle kiitos siis!

Olet varmaan oikeassa. Monesti hupattelen lyhyesti enkuksi ajatuksissani, mutta ääneen en ole puhunut. Se kynnys pitäisi vielä ylittää, niin varmasti sujuisi luontevammin keskustelu oikeissakin tilanteissa. Olisi hyvä myös lukea englannin kielisiä tekstejä, että sanavarasto karttuisi.  :)

Enkun kielen taito pn parantunut ihan huomattavasti lukion jälkeen, kun olen saanut puuhailla itsekseni kielen kanssa sen verran kuin on tarpeen ja innostusta. Asutralialainen ystävänikin totesi, että englannintaitoni on parantunut paljon näiden 7 vuoden aikana, jonka olemme tunteneet.

Lueskelen paljon novelleja netistä ja pleikkarilla pelaaminen kehittää ihan hirveästi sanavarastoa! Pikkuveljeni imee lausahduksia, termejä ja uusia sanoja kuin sieni pelaamisensa lomassa, ihan kuin isosiskonsakin  ;D

Niin,olis ihan mielenkiintoista tietää että vaikuttaako esim.aurinkomerkki  kielten oppimiseen...  ;)

Mutta minun mielestäni tarpeen tullen jokainen oppii uuden kielen aivan varmasti.Jos vaikka joutuu Kiinaan ja ympärillä on vain kiinaa puhuvia niin muutamassa viikossa osaa jo aika paljon !
Ja onhan vielä elekielikin jota ei listassa ole.  :)

Suomen koulujärjestelmä on ainakin tähän asti ollut kielioppipainotteinen.Jos ei mene oikein kieliopillisesti niin et osaa mitään.(Ainakin mulla numeroiden valossa...  ;D )Ja samalla puhumisen kynnys kasvaa ! Kun en mie osaa...  :'(
Itselläni vieraalla kielellä puhuminen on kohentunut lukion jälkeen kun lopetin seuraamasta että menikö se nyt ihan oikein.
Monesti olenkin joutunut tulkiksikin kun mie en välitä siitä että jos vaikka jokin lause menee kieliopillisesti pieleen.(Moni osaa ainakin englantia,mutta uskallus puuttuu.) Minusta on tärkeintä että tulee ymmärretyksi !! Ja aina on asiat selvinneet puhumalla ja elekielellä.
Kerran opaskeikalla sanoin että en puhu kovin hyvää saksaa niin eräs saksalainen naureskeli että puhut kyllä paljon paremmin saksaa kuin hän suomea.  ;D

Valitettavasti vain nykyisellään tahtoo taidot ruostua kun harvoin pääsee puhumaan englantia tai saksaa.Mutta sen olen huomannut että lyhyessäkin ajassa palautuu paljon mieleen.

Ruotsi on kyllä unohtunut täysin kun ei sitä täällä idässä juurikaan tarvitse,jos nyt ei maitopukista tekstiä lueskele huvikseen.
Kiinaa olis kyllä kiva opiskella,olis ainakin haastetta !!

Tuo on ihan totta mitä sanoit, Mopomies, koulujen kielten opetuksesta. Muistan lukiossa,miten enkun opettaja antoi miinuspisteen kokeissa, jos lausetta ei oltu muodostettu niin kuin hän halusi. Vaikka saman asian olisi voinut sanoa viidellä eri tavalla, vain yksi ja ainoa oli oikein (samoin kaikkien synonyymien kohdalla).

Kieli on kulttuurin mieli, mistä lie tuli mieleeni moinen.
Luulen osaavani yhtä hyvin englantia, ruotsia ja hollantia, ja niiden sekoituksesta sitten on jokseenkin helppoa ymmärrellä vähän muitakin kieli-mieliä. Kielioppiblokki murtui vasta kun kylmiltään opetteli täysin vieraan kielen vieraassa maassa, ja sitten yhtäkkiä aloin uskaltamaan myös lukioranskaa käyttämään. Venäjäksi osaan vain pahoitella että en osaa venäjää, ja kerran hotellihuoneen oveen kopsutti erehdyksessään venäläinen ja alkoi puhua kieltään, jotakuta etsien. Saatoin tuon bravuurilauseeni sanoa ja tilanne hoitui loistavasti ;D

Kielet ovat kyllä ihania, ja ne ovat sujuneet ihan hyvin, mutta en varmaan ole yhtäkään kielioppitehtävää tai alleviivausta jättänyt nuuskimatta, myös työtä on tarvittu. Joskus ajatukset saattavat tietyssä tunnetilassa tulla sillä kielellä mihin se soveltuu, kuten tietyt päivittelyt ja sanonnat joihin suomesta ei löydy sanottavan kulttuurista "mieltä". Haluaisin opetella espanjaa, mutta jäin alkeiskursslta pois laiskuuttani, kuin myös saksan mutta sitä yritinkin alitajuisesta inhostani huolimatta silti opiskella.

Kieliä on vaikea puhua oikein jollei tiedä mitä milläkin sanonnalla ja nyanssilla, äänenpainolla tai kommentilla tarkoitetaan, ehkä ei pitäisi ajatella sitä niin vaikeasti.

Syntymähetken kartalta ryhdyin katsomaan noita Jouskari-Kaksosjuttuja sekä niiden huoneita. Ysihuone on  :kaksoset: ja sieltä löytyy Mr. :jupiter:  :aspect_con:  :venus: niinikään kaksosissa und 9. huone. Kolmoshuone on Jousimiehessä ja siellä majailee  :neptunus:  . Pidemmälle en arvaa mennä kun menen ihan sekaisin, huomioonottaen jo nykyisenkin olotilan  :-X

englantia,ruotsia ja saksaa jonkun verran,
kielistä oon aina tykännyt ja niitten opiskelu on ollut helppoa,
lukioajoista on kyllä aikaa mutta vieläkin jotkut sanonnat ja
sanajärjestykset menevät sujuvasti intuitiolla oikein ja usein niitä tyttärellekin korjaan,
tytär on lukiossa ja meillä vietetään välillä ruotsi-päivää,
saksa- tai englantikeskustelua,
viesti pitää saada ilmaistuksi vaikka kietoteitse suomea käyttämättä,
hyvää kertausta minulle ja harjoitusta tyttärelle,
nuorena minulla oli useita kirjekavereita ulkomailla,englanniksi kirjoiteltiin,
se oli yhen sortin trendi keskikoulun aikoihin,oli sellaset hakukaavakkeet ja kaikki..
Jamaicalta,Turkista ja Etelä-Koreasta,
vieläkin nuo kirjeet jossain vintillä tallella..
nykyisin työajat ovat sellaiset ettei ehdi kansalaisopiston kursseille,
ranskaa joskus aloitin,latinaa ois mukava osata,munkkilatinaa..

 :askendentti: :jousimies: :aspect_squ: :jupiter: :kalat:,
neptuaaninen merkurius 11 huoneessa,
 :jupiter: :aspect_opp: :pluto: :vesta: :juno: :neitsyt: 9 huone

Koulusta ja muusta oppimisesta: Olen samaa mieltä siinä, että siellä keskitytään liiaksi 'pintarakenteeseen' ja itse pääasia unohtuu. Se että kielet ovat luotu, jotta voimme ilmaista itseämme ja olla vuorovaikutuksessa eri kulttuurien kanssa.

Turisti on pelkkä turisti, jos ei osaa kieliä. Mutta vaihtamalla jo muutaman sanan elämä rikastuu ja tulee ihmismäinen olo. Kontakti.

Ranskan opettajani yläasteella oli vallan ihana. Hän sanoi meille kerran, että "ei sillä väliä, osaatteko te puhua ranskaa kieliopillisesti oikein, kyllä ne ranskalaiset ymmärtävät" ;D Tuota samaa olen miettinyt myös suomenkielen kannalta: mulkoilemmeko me pahasti ihmisiä/emme ymmärrä ihmisiä jotka eivät puhu täydellisesti suomea? Todella ihailtavaa, että joku edes opettelee tämän hirveän vaikean kielemme! Amerikkalainen vuokraemäntänikin jutteli kanssani paljon suomeksi ja minä vastaavasti yritin aina parhaani mukaan puhua hänen kanssaan englantia.

Englanninkieltä on tullut käytettyämyös Suomessa. Tuntuu hyvältäkun voi opastaa jotakuta turistia ^____^ Lahdessa on ihana egyptiläinen kauppa, jota pitää suomalainen nainen ja ilmeisesti egyptiläinen mies. Mies osaa muutaman sanan suomea, joten asiakkaita palvelee yleensä naismyyjä. Aina käytyäni ostoksilla olen kuitenkin asioinut miehen kanssa englanniksi. Varmasti mukavaa päästä palvelemaan jotakuta välillä! Olenkin saanut joka ostoskerta tältämiesmyyjältä jonkin ylimääräisen lahjan ostoksieni lisäksi ja kutsun tulla putiikkiin teelle ;D

Vierailin kerran erään ryhmän kanssa Puolassa. Tottakai ne tärkeät sanat jäivät mieleen ja opettelin yhden puolalaisen laulunkin.

Sitten kun Suomessa tapasin kerran erään puolalaisen musiikinopettajan, laulaa luikaitin komeasti hänelle kyseisen laulun. Yllätys oli melkoinen, kun opettaja purskahti itkuun. Hän ei ollut kuukausiin kuullut puhuttavan puolan kieltä.

Niin herkässä se on, kun toinen vaivautuu muutaman sanan opettelemaan.

Oli meidänkin aikaan vielä muodissa tuo, se oli joku yhdistys joka niitä kirjekavereita välitti muutaman markan maksusta per osoite. Hakukaavakkeet piti laittaa ja toiveet kirjekaverin kansallisuudesta ja sukupuolesta. Minullakin taisi olla jo 3-4. luokasta lähtien kirjekaverina italialainen ja saksalainen tyttö, myöhemmin muitakin, mutta noiden ekojen kanssa kirjoiteltiin pitkään. Eikä haitannut yhtään aloittelijan kielitaito, käytettiin ne englannin sanat mitä osattiin ja aina oli yhtä kiva saada postia ulkomailta. :) Läheteltiin toisillemme myös valokuvia, joululahjoja ym.

Esmiralda, tuo on kyllä totta että tie ihmisen sydämeen vie varmasti yhtä usein hänen oman kielensä osaamisen kuin vatsankin kautta. ;) Esim. Ranskassa saa parempaa palvelua (tai ylipäätään palvelua) jos osaa edes muutaman sanan ranskaa, samoin itsekin turistina yritän aina opetella edes perusfraasit (kyllä, ei, kiitos ym.) paikallisella kielellä ja käyttää niitä myös.

Täällä jo jotkut huomioivatkin kieliopin.. pakko laittaa työkaverini kommentti:

"Jos olisin käynyt kouluni suomessa, niin tuskin olisin kieliä oppinut,
mutta koska sain opiskella siellä täällä maailmalla (joissa kielioppi ei pääasia),
niin opin kielet tosi hyvin ja nopeasti."

Hän puhuu kahdeksaa kieltä ja kääntää elokuvia ja sarjoja toisena työnään kokoajan.

Minusta kun osaa muutamaa kielta, on helpompi oppia useita muitakin.Itse puhun hyvin Suomen lisaksi hepreaa ja englantia-saksa, ruotsi ja espania menee siina sivussa.

Paljon olen kateuden synnistä jo eroon päässyt, mutta ihan rehellisesti olen kade teille, jotka osaatte polpottaa useilla kielillä. Aikoinaan oli muotia lähteä Ruotsiin duuniin ja siellä oli kiistaa vuokraemännän pojan kanssa. Työnjako oli selvä sinällään, että likkakaveri tulkkas mulle mitä sälli melskasi ja minä v***tuilin sille. Kärsin silloinkin aivan hurjasti, etten pystynyt sanomaan sitä mitä ihan oikeasti olisin tahtonut ilmaista. Minulle kommunikointi on sillä lailla tärkeää, että haluaisin kyetä todella ilmaisemaan asiani siten kuin sen tarkoitan ja vieraalla kielellä en siihen kykene.  >:(    :(    :crazy2:

Small, ymmärrän tunteen  ;)  Mulla oli Saksassa aivan ihana työkaveri (mies), jonka kanssa juteltiin paljon niitä näitä, ja välillä myös vähän riideltiin (pikkutarkka :aurinko: :neitsyt:...?). Oli suunnattoman ärsyttävää suuttua, kun sanat loppuivat kesken... Oli ihan pakko siirtyä murjotuslinjalle, vaikkei ole ollenkaan mun tapaistani  ;D
Sellainen jokapäiväinen rupattelu vieraalla kielellä yleensä menee, mutta syvällisempien tunteiden esilletuominen vaatiikin sitten jo enemmän.

Vaikka onhan olemassa elekieli  :tickedoff:...  :'(... (es tut mir leid) :smitten:

Sitten on olemassa myös ammattisanastoa symboleineen.

Selasin sivistyssanakirjan aika kuluneeksi yliopistossa opiskellessani, rankkaa aikaa tieteellisessä maailmassa.

Ja jokos kaikki osaatte astrologian perussanaston horoskooppi- ja planeettamerkkeineen!?

Etusivulla on hyvä tietopaketti Sepolta ja topic "Astrologian alkeita aloittelijoille" antaa myös pohjaa tälle saralle. Talossa tavan mukaan!

Minä olen kyllä ihan vasta-alkaja. Öh!

Pärjään vallan mainiosti enkulla ja ruotsilla, saksaa olen opiskellut 7 vuotta, joten kyllä sekin löytyis varmasti tarvittaessa selkäytimestä. Venättä osaan ihan alkeet, kun en sitä aikanaan vuotta pitempään ehtinyt/jaksanut lukiossa opiskella. Osaan yhä kysyä, mistä voi ostaa ruusuja, mutta jos joku selittäis, en ymmärtäisi sanaakaan  ;D

Jostain merkillisestä syystä (oisko Merkkarin oikkuja) kielet ovat olleet ihan aina mun vahva laji omasta äidinkielestä lähtien. Pystyn esim. ääntämään mainiosti ranskaa ja espanjaa, vaikka en ymmärtäisi itse tekstistä yhtään mitään. Eikä se itte kielenkään oppiminen mitenkään kauhian työlästä ole. Kielten sukulaisuus (esmes romaaniset ja germaaniset kielet) avittaa kovasti sanastossa jne. Tähän mennessä ehkä saksa on ollut raivostuttavin opeteltava kielioppinsa takia, muttei ylivoimainen sekään. Mistäs tuon tietää, vaikka intoutuisin taas "wanhoilla päivilläni" opiskelemaan jonkun uuden kielen...  :)

MUTTA vaikka osaiskin esmes lukea Harry Potterin alkuperäiskielellä, niin ei se kyllä sama ole kuin lukea se suomeksi. Jostain syystä se vaan avautuu ihan eri tavalla. Kyllähän mie ymmärrän suht' sujuvasti mitä tapahtuu jne., mutta ne kaikki loitsut sun muut sanaleikit ei aina aukene. Samoin serkkupoikani, joka joutuu puhumaan työkseen englantia 8 tuntia päivässä, on aina kauhian turhautunut, kun ei saa sanotuksi juttuja justiinsa niinku tahtoisi. Tiukkapaikassa esmes kirosanoissa ei ole mitään tehoa: eihän vaikkapa "Holy shit!" kuulosta supisuomalaisen "PERKELEen" rinnalla yhtään miltään... Uskokaa pois, raksatyömaalla siitä olis kyllä joskus kovasti apua... (Syvästi anteeksi karkea kielenkäyttöni)

Vielä yksi kommentti: ihan oikeesti suurin este kielten oppimiselle taitaa olla tää meidän koulusysteemi. Meille ainakin aikoinaan painotettiin niin hirveesti oikeakielisyyttä, ettei vaan tulla väärinymmärretyiksi. Jos kielioppi ei luontunut, silloin ei ollut välttämättä kauhian helppoa oppia sanastoakaan ja oppimismotivaatio meni monelta... Sellanen "kielikylpysysteemi" taitais olla kaikkein paras ja nopein tapa oppia?

Ihan hoopo asia tuli mieleen.

Olisikohan kielillä ja edellisillä elämillä mitään yhteyttä? Miksi me valitaan ja ihastutaan tiettyihin kieliin?
Ja miksi jokin kieli tuntuu niin kotoisalta ja tutulta?

Olen miettinyt joskus samaa saksan kielen saadessa minut hyppimään seinille  :idiot2:  :o

Kyllä kielillä ja menneillä elämillä on yhteytensä. Minut on 1700-luvulla naitettu omasta kotimaastani (jota en tiedä) Saksaan saksalaiselle miehelle. Saksankieli oli mieheni ja myöhemmin lastemme äidinkieli, mutta ei minun. Minulla oli vaikeuksia kielen kanssa ja minulla on edelleen tällainen viha-rakkaus suhde saksaan: jokin siinä kielessä sekä kiehtoo, että risoo aivan valtavasti! ;D

Japaninaikaisesta samurai-elämästäni tulee suuri rakkaus japania kohtaan, jota osaan ääntääkin suht´ sujuvasti, vaikka eteeni lätkäistäisiin täysin uusi, vieras lause. En ole vielä testannut, miten nopeasti oppisin ja muistaisin kirjoitukset (hiraganan ja katakanan) ja lukemisen perusteet. Muuten japani on sellainen kieli, joka jää päähän ihan superhelposti.

Tää on jännä juttu, minullakin on aina ollut joku ihme aversio saksan kieltä kohtaan. Tai en tiedä "aina", mutta olen kaikissa kouluissakin onnistunut kielivalinnoissa aina päätymään johonkin muuhun kuin saksan kieleen. En siis osaa sitä paria sanaa enempää ja joskus (varsinkin vanhemmassa) seurassa tuleekin vähän sivistymätön olo, kun ei ymmärrä jotain saksan siteerauksia tms. Se on kuitenkin sellainen kieli, jota en ole ikinä edes harkinnut opettelevani vapaaehtoisesti. Onneksi kaveripiiriin kuuluu saksan opettaja, jolta voi tarvittaessa kysyä apua. :)

Onhan se niinkin, että meillä Suomessa, ainakin minun lapsuuteni aikoihin, ei tuo vanhemmalta väestöltä saatu kuva Saksasta ja saksalaisista ollut kovin positiivinen, vaan hyvin pitkälti kaikki mitä sitä maasta kuuli ja näki (media, tv yms), liittyi jotenkin tähän keskitysleiriteemaan ja Hitleriin. Joten ei liene outo asia, jos alitajuntaan on jäänyt jonkinlainen negatiivinenkin tunnelataus kyseisestä maasta...  ???
En usko, että siihen tarvitaan mitään "menneitä elämiä" ainakaan, että tuo tunnekuva olisi pohjalla jossain sävyttämässä fiiliksiä..  :o

Juu, samaa taitaa päteä myös Venäjään ja venäläisiin. Kyl se täällä lähempänä itärajaa oli koulussa saksa, mikä valittiin aina ennemmin kuin venäjä. Eikä noita vm. kielen taitajia taida vieläkään olla liikaa, vaikka eletään jo uutta vuosituhatta ja venäläisiä tapaa nykyään vähän joka paikassa. Vanhempien asenteet vaikuttavat yllättävän kauan lasten valintoihin...

Ja onhan noi kielivalinnat varmasti aika paljon kiinni siitäkin, missäpäin Suomea satut asumaan ja minkä verran kotikunnan kouluissa on yleensä valinnanvaraa. Helsingin kielitarjotin on takuulla ihan erinäköinen kuin vaikkapa Liperin, missä lukio saa kokonaan lapun luukulle parin vuoden päästä  >:(

Tuo on muuten totisinta totta. Saksalaiset yritti lahjoittaa Suomen Venäjälle ja Venäjän vallan alla olemme olleet ja sotineet Venäjän kanssa. Jotkut tutut ravaavat jatkuvasti Venäjällä halpaostosreissuilla, mutta minua ei ole ikinä kiinnostanut puolikkaan palaneen puupennin vertaa lähteä Venäjälle saati opetella sitä kieltä. Saksaa taas olen aina jostain sairaasta syystä halunnut oppia, mutta yksi selvänäkijä kyllä väittikin minulla olleen siellä elämä suurperheen äitinä joskus keskiajalla. Aina olen myöskin toivonut voivani matkustaa Saksaan joskus ihan pitemmälle reissulle kuin viideksi päiväksi. Olisiko tuossa siis totuuden jyvä myös kielten opiskelun näkökulmasta?  :D

Tuo on hyvinkin mahdollista ja todennäköistä, että suuri osa mielikuvista on jäänyt mediasta, koulun historiatunneilta tms. Toisaalta olen aina ollut myös tavallista kiinnostuneempi (no, ainakin kavereihin verrattuna) kaikesta juutalaisuuteen liittyvästä, lukenut jo pienenä Anne Frankin päiväkirjan ym., joten en sulje pois reinkarnaatioajatustakaan. Vanhempani eivät tietääkseni erityisesti inhoa ainakaan saksalaisia ja isovanhemmat taas kuolivat niin varhain että heiltä tuskin sain mitään kuvaa noista kansallisuuksista. Ja vaikka äidin vanhemmat olivat evakkoja, hän itse asiassa kannusti minua valitsemaan koulussa venäjän (silloin se oli ihan uusi kielivaihtoehto pikkukoulussamme), vaikka itsekin on lukenut saksaa. Muistan vähän hämmästyneenikin asiaa ja ajatelleeni, että ihan vapaamielistä äidiltä. ;)

Ja,bitte auf deutch!
ja minä kun tykkään kovasti tästä järjestelmällisestä kielestä..
lienenkö ollut sitten polttamassa niitä juutalaisia elävältä,
lapsia varsinkin,kauhukuvani,
kaasupullot kuorma-auton lavalla tuovat minulle aina juutalaiset mieleen,matkalla tuhoonsa,
oon aina aatellut että miksei ne sillä väenpaljoudella nousseet kapinaan,taistelemaan,
mieluummin päivä leijonana kuin sata lampaana..

Löysin netistä järkyn "tiedon" fluorista, liittyen myös juutalaisiin - liekö puppua  ??? ::) ???
-> "Tiesitkö sinä, että fluorin vaikutus  'keksittiin' oikeastaan natsien keskitysleireillä, jossa
sitä alettiin lisätä vesivarastoihin vangittujen mielialan murtamiseksi ja flegmaattisuuden
aikaansaamiseksi. Yksi fluorin vaikutuksista on juuri tahdottomuus ja välinpitämättömyys
ja kyvyttömyys havannoida ja kiinnostua asioista."
http://www.yazka.com/yliluonnollista/fluori.htm

Voi hyvänen aika.. Senkö takia mua ei kiinnosta lähteä kouluun hampaiden pesun jälkeen.. :o ;D

Mut mä olen oikeasti järkyttynyt - vaikkakin tuo kuulosti kyllä hauskalta ;D

Ahaa - taas uutta tietoa  :)

Tämä ketjun loppupää kuuluisi varmaan tänne: https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=9691.msg116061#msg116061
 ::) ;) :)

Hola amigos (?,hih)!

Espanjan kurssilla oli tupa täynnä väkeä, ei enempää mahtunut. Ja opettajana aito espanjankielinen, Jaqueline Chilestä. Osasi kahden vuoden Suomessa asujaksi ihmeen hyvin jo suomea.

Saapas nähdä!

Rupesin tässä miettimään, että jos laskee mukaan kaikki ne kielet, joista osaa edes yhden sanan, niin lista on omalla kohdalla aika pitkä ;D
Englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä, japani, kiina, arabia, hollanti, hindi, latina, espanja, sanksriiti, muinaisnorja, korea, viro, tanska... en nyt muista muita! ;D

Kyllä on espanjan kieli kaunista! Henkäisen välillä ääneen ihastuksesta.

Mutta ei se vanha tahdo oppia! Hitaasti, hitaasti, enkä jaksa alkaa päähän pänttäämään. Olen kuitenkin nyt toista vuotta tunnilla mukana. En hellitä.

Ja Santiagon vaellus siirtyi taas vuodella eteenpäin...

Yo quiere comprar tarjeta para una senama...

Pärjään espanjalla, englannilla ja venäjällä - näistä vahvin (= puhun parhaiten) on espanja (ehkä Diamondin kannattaisi vielä kerran muokata tekstiään tuossa yllä  ;)).
Ruotsia ja saksaa on tullut opiskeltua, mutta tällä hetkellä ne on aika "hukassa". Pystyn lukemaan kummallakin kielellä, mutta kun pitäisi sanoa jotakin...  :-X
Italiaakin pystyn jonkin verran lukemaan sekä kysymään hintoja jne 'turistikamaa'. Ranskaa ja portugalia kykenen lukemaan sen verran, että tiedän minne mennä esim. lentokentällä, mutta eipä niillä "taidoilla" kannata kehuskella.  :)

Mä olen oikeastaan koko ikäni ollut "kielihullu", aina on ollut jokin kieli opiskelussa. Juuri nyt en kuitenkaan opiskele mitään kieltä - vanhoja kertailen. Tarkoittaisikohan se sitä, että "kiintiö" on tullut täyteen?  ::)

Hola Paz, Buenas Tardes!

Diamond! Hablas espanol bastante bien!  ;D

Si,bastante bien  ;)

Holita todos! Es un placer de conversar aqui con uds.  :smitten:

Hyvä keino espanjan (tai muiden kielten) harjoitteluun on MySpace/Facebook. Maailma on siellä niiiiin pieni!  :) Kannattaa etsiä ystäviä siltä kielialueelta, jota haluaa harjoitella ja sitten aktiivisesti kirjoitella uusien tuttavien kanssa!  ;)
nimim. ihaniin ihmisiin tutustunut   :smitten:

Täytyy tarkentaa tähän kommenttiin viitaten, kun tuosta saksan kielestä aiemmin tässä ketjussa oli juttua, että en minäkään ehdoin tahdoin juutalaisvainoja saksan kieleen halua yhdistää. Se vastenmielisyys ko. kieltä kohtaan vain on, enkä tiedä miksi (ja jos syy on karminen, en ehkä haluakaan tietää). Siitä huolimatta en toki suhtaudu millään tavoin epäluuloisesti saksalaisiin ihmisiin. Yksi varhaisimmista kirjekavereistakin oli saksalainen, erittäin mukava tyttö. :) Yritän myös käyttää Saksassa käydessä (tai Lufthansalla lentäessä) kieltä sen verran kuin osaan (eli lähinnä sen danke schönin verran... ;D).

Minä myös sain hyvän käyntikortin Venäjälle kahden Petroskoin vierailun jälkeen ja yhteyttä myös. Lapsilla on osoitteita ja he yrittävät saada kontaktia sinne. Mutta internet ei aina toimi. Ehkä ristiriitaisuus on itse kielessä ja kirjoituksessa myös.

Ja kiire. Eräs opettaja oli siellä tosi ahkera ja kehitty venäjän kielen alkeiskurssin oppilaita varten Skypen välityksellä. Mutta arvaa vain kuin siihen tarvittaisiin aikaa!
Pikkukoululla, missä koulukuljetus määrää ajankulun, ei se tahdo toimia.

Mutta samoja ihmisiä, samat huolet, ovat joka puolella maailmaa.

Eikö ole kumma, että internet ei ole vielä koonnut näiden kulttuurien kirjoa tämän enempää?

Näin ajattelinkin, ja vähän siksi itsekin vielä tartuin asiaan. :)


No, mun kokemukseni rajoittuvat peräti kahden vuoden opiskeluun. ;D Ja kuvauksesi perusteella osaat ehkä enemmän kuin minä...;D Minäkin osaan silti edelleen kirjoittaa nimeni kyrillisin kirjaimin ja joten kuten lukea venäjänkielistä tekstiä (ymmärtämättä kuitenkaan siitä yhtikäs mitään). Enkä koskaan kunnolla oppinut niitä seitsemää (!) ässää, mutta osaan sentään myös kohteliaisuusfraasit, kertoa kuka olen ja kysyä "onko teillä tulitikkuja?". Tosin siitähän onkin todella paljon hyötyä, kun en edes polta. :P

Kerran löysin vanhan venäjänkokeeni ja tuli tunne kuin kaikki ne lauseet olisi kirjoittanut joku aivan muu ihminen. ;D Pitäisi varmaan mennä jonnekin kertauskurssille kaivelemaan ne alkeet sieltä muistin mappi ö:stä, minne ne aivan ilmeisesti on tällä hetkellä arkistoitu...