Astro Foorumi

Tämä on minulle aika utopinen alue.
Tällaisena aika viileän tuntuisena ihmisenä kaipailen teidän neuvojanne.
Enkä tässä tarkoita sitten sellaista miehen ja naisen välistä eroottista rakkautta, vaan sellaista kiintymystä ja välittämistä ihmisten välillä muuten.

Miten sen siis voi tehdä?
Miulla on montakin ihmistä työpaikalla ja ystävissäni, joista pidän kovasti ja tunnen sellaista tietynlaista rakkautta, mutta en osaa enkä pysty ilmaisemaan sitä.
En osaa halata, enkä taputella ja se, että arvostan tosissani jotain ihmistä, on tosi vaikea ilmaista.
Ja tilanne on sama kumpaakin sukupuolta kohtaan.
Miesten kohdalla ehkä vielä vaikeampi, koska en halua, että kukaan käsittäisi väärin.
Kertokaa edes, onko täällä ketään muuta yhtä "tunnevammaista"! :-\

Tuo kuulosti pahasti miun vesimies tutun tyyliltä, tunteita on vaikka muille jakaa, mutta kun ei osaa, eikä saata niitä tuoda julki.. :'( :'(

Olen kuullut, että sitkeällä opettelulla vois omalla kömpelöllä tavalla oppia niitä tunteita näyttämäänkin hiukan.. :smitten:

Itse oon sellai tunteellinen älämölö, et oma neuvo olisi, että harjoittele jonkun luottohenkilön kanssa, itseasiassa peili on oikein hyvä... ;)

Heips selkälokki :) Rakkauden ja hyväksymisen voi osoittaa pelkällä hymylläkin  :smitten: ei aina tarvitse halailla tai taputella olalle ja voihan sitä tokasta ja kiittää hyvästä työstä tms...sehän on jo rakkautta kun hyväksyy ja antaa toisen olla sitä mitä se on..ja naiselle kun sanoo että Kiitos kun olet olemassa ja arvostan sinun huolenpitoasi  :smitten: et kuule arvaakkaa miten se sanoina jää sieluun sointumaan, mä itse ainakin olen valmista kamaa kun mieheni sitä sanoo :crazy2:  :smitten:

Jep, juuri niin. Ihan tosi pakahduttava olo välillä rinnuksissa (mitenköhän sydänchakrakaan oikein jaksaa sitä), mutta en saa sanaa suusta. :-[

Hei sawotar, tuo lause : "Kiitos kun olet olemassa", kuulostaa muuten aika kivalta....

pienellä sanalla..pienellä teolla...siitä se lähtee... :smitten:

Tuohon sanaan mahtuu melkein koko rakkauden skaala..ajatteleppa sitä kun itse esim. kuulet sen sinulle sanottavan ;) erittäin kunnioittava lauseena :smitten:

Niin juuri, ja se käsittää ihmisen sellaisena, kuin hän on omana itsenään. :smitten:

Ja sen sanan voi sanoa sukupuoleen katsomatta..ystäville..sukulaisille ja rakkailleen ja kenestä välittää, eikä synny väärinkäsityksiäkään ;)

Hehehehhehe...... Olen pirullisen oikullinen rakkausasioissa, hihihihihiiii....

Pieni on kaunista..  :smitten:

Itseään voi muuttaa vain pienin askelin ja silloinkaan ei varmaan sitä ihan ominta voi hirveästi muuttaa, tai niin mie sen ajattelen.. :)

Eihään tuo mitään tunnevammaisuutta ole, vaan tyypillinen suomalainen tapa käyttäytyä...   :2funny:

Jotenkin vaan ylisanat ja kaikkien kaulaileminen ei istu suomalaisen ihmisen käyttäytymiseen.  :-X Omituista. Samaan olen törmännyt jaappanin asujainten kulttuurissa. Vaikka Kurosawan elokuvista hassuhkon kuvan saakin...  :crazy2:

Arkipäivän huomaavaisuus ja justiin nuo pienen pienet sanaset, ne tekevät elämästä kevyemmän .  :smitten:

En puhu enkä pussaa. Ainakaan yleensä, koska joudun jatkuvasti varomaan itseäni ja ylläpitämään hillitöntä itsekuria jotten vaikuttaisi päättömältä kahelilta. Mutta jos aitoja tuntemuksia jotakuta kohtaan on niin teen sen kyllä selväksi. Mulla on kumminkin kanssaihmisiä kohtaan normaali kunnioitus, ja jos joku tekee palveluksen niin kyllä velvollisuutenani on kiittää. :P

Huomenta Selkälokki!

Minä olen ollut ihan samanlainen!
Nyt olen alkanut rentoutua hiukan ja uskallan joskus jopa koskea jotakuta. ;D
Itsestäni tuntuu yleensä kivalta kun joku halaa minua, mutta olen ollut hyvin arka halaamaan takaisin.

Mutta jotenkin itsen työskentelemisen kanssa etenemisen myöstä olen huomannut tulevani vähitellen spontaanimmaksi osoittamaan ihmisille että pidän heistä.
Useimmiten siihen riittää hyvin jo rehelliset sanat ja avoin katse.

Kun saa itseluottamusta enemmän ja työskentelee vanhoja asoita lävitse, mm. sen, miten omassa lapsuudenperheessä on osoitettu myönteisiä tunteita, alkaa myös oma toiminta vapautua.

Minusta kuulostaa siltä että sydänchakrasi on avautumassa ja se haluaa jonkin vanhan tukoksen itsestään pois, koska se oireilee... ;)

Meikäläisen on myös vaikea ilmaista tunteita (varsinkin vastakkaiselle sukupuolelle)....sanat on tulemaisillaan useasti, mutta jotenkin nielaisen ne ja jälkikäteen minua kaduttaa ja päätän, että seuraavalla kerralla sanon....mutta sama tilanne toistuu  :'(
Helpompaa on kirjoittaa toiselle, että mitä tuntee häntä kohtaan...esim. tekstiviestillä.
Omat vanhempani eivät juuri tunteita näyttäneet, joten osittain ainakin se juontaa sieltä opitusta mallista.

Välillä itseänikin ärsyttää  :tickedoff: aivan suunnattomasti, kun on niin hemmetin jäyhä  ja 'tunteitanäyttämätön' pölkkypää  :idiot2: että miksei sitä voisi reippaasti sanoa mitä ajattelee...kun kuitenkin on tunteita "pullollaan"...että tuota juu... ::)

Moikka  :smitten:

Itse pidän kyllä ihmisen koko olemus viestittäjänä, iloinen nauru, tuikkiva katse, sipaisu tai
muu mukava ja kiitollinen sana.

Ystäväpiirin kesken halaillaan ja annetaan jopa suukko poskelle, miehet naisille kuin naisetkin miehille.

Työelämässä ja muuten ihan ventovieraiden kanssa on tietenkin oltava tilannetaju päällä, toiset kokevat läheisyyden loukkaavana tai tungettelevana.
Saattaa hämmentää.

Muistan entisessä työpaikassa kun maristiin ettei esimiehet anna tarpeeksi kiitosta/arvostusta jne
Huomatiin kuitenkin, että aikamonella se oli vaikeaa vastaanottaa, hämmensi ihmisiä ja esille nousi monien itsealiarviontia jne (että sitten vähätellään sitä omaa arvoa jne)  :-\

Kuinka moni pystyy sitä ottamaan vastaan, lämmin halaus ja suukko poskelle,
sanat "rakastan sinua" / "olet kaunis tai hauska" joltain muulta kuin kumppanilta/lähiystäviltä?

Miten suhtaudumme siihen?

Hyviä pointteja! Suomalaisia tämä "pidetään hajurako (lue: ainakin metri etäisyyttä toiseen)" vaivaa aika pahasti  ::)

Ehkä meissä on se vika, joka on varmaan suomalaista tapakulttuurin perua, että kehuja ei saa ottaa vastaan - niistä ylpistyy. Ei kukaan halua olla ylpeä nirppanokka ja kai sitä kaikkia pelkäävät, tiedostaen tai tiedostamattaa, että nousee pisukka päähän, jos ottaa avoimin mielin kehun vastaan ja iloitsee siitä vielä.  :idiot2: Kanssaihmisetkin voivat muuttua kateellisiksi, kun toinen iloissaan hehkuttaa onnentunnettaan muille. Alkavat marista hänelle ja lopulta se ilo katoaa siihen.

Jos et itse aliarvioi itseäsi ja vähättele, niin kyllä ne muut muistuttavat sinua siitä  ;)  

Kiitollisuus ja kohteliaisuudet pitää osata antaa, mutta vielä tärkeämpää ne on osata ottaa vastaan! Ei pidä antaa itserakkauden nousta, vaan vaatimattomasti pitää jalat maassa ja arvostaa toisia.

Minulle tämä on hyvin tärkeää eteenkin piirtämisessä. Olen erään suomalaisen gallerian tunnetuimpia harrastetaiteilijoita ja minulla on paljon faneja (joka tuntuu oudolle! :P) Olen huomannut galleriassa sen piirteen, että yleensä ihmiset, joilla on paremmat lahjat ja joita kehutaan paljon, vähättelevät ja moittivat toisten töitä "Ei anatomia mene noin, lopeta piirtäminen/maalaaminen, kun et osaa tai opettele paremmaksi! Minä sentään teen asiat oikein!" Minusta tuo on pöyristyttävää! Minä annan aina positiivista palautetta ja jos on aihetta kritiikkiin annan senkin mahdollisimman rakentavasti ja opettavaisella lempeydellä. Positiivinen palaute lämmittää kovasti sydäntäni, mutta en ole missään vaiheessa muuttunut ilkeäksi pissipääksi vain siksi, että olisin muka toisia parempi...  ???

Hei Aniara ja muutkin!
Miten voisin auttaa tuon tukoksen lähtemisessä??
Vai lähteekö se sitten itsestään?

Hei selkälokki :) visioi vaaleanpunaista väriä sydän chakraasi  :smitten:

Millaista harjoitusta teet tämän asian tiimoilta? Minun herkkänä Kuu-Rapuna on vaikeaa ottaa kontakteja muihin ihmisiin. Työni puolesta se ei ole vaikeaa - jututan kyllä ummet ja lammet ympäri- eikä teatteriharrastuksessakaan ole ongelmaa, mutta heti kun olen tilanteessa, jossa periaatteessa pitäisi luoda suhteita toisiin ja ystävystyä edes jollain tasolla, menen lukkoon. Trauma on peräisin yläasteajoiltani ja mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän Kuu Rapuni alkaa vaikuttaa minuun.

Tällaiselle olisi siis käyttöä! Olen vähän arka puhdistamaan ja "raplaamaan" noita chakroja, visualisointi on vilkkaalle mielikuvitukselleni paras hoitovaihtoehto.

Kyllä chakrojen kautta puhdistamalla esim. saadaan energiakehosta noita tukoksia pois. Mutta siihen tarvitaan joko itse tietoa tai asiantuntevaa apua.
Toinen lähestymissuunta onkin sitten se sisäinen puoli: mikä tunne siellä kipupisteessä on, mitä se kertoo, miten voisin työstää sitä? Tässä on apuna esim.visualisointi ym.
Kipupiste ei katoa noin vain itsestään ellei sen sisältämää asiaa ole käsitellyt. Samalla tavalla jos ei ole valmis luopumaan ¨kivustaan¨ei sitä toinen voi esim. hoidoilla poistaa.

Elikkä prosessi tapahtuu monella tasolla ja siinä voi käytää monia apukeinoja: värejä, tuoksuja, visualisointia, energiahoitoa, kukkatippoja, homeopatiaa, aromaterapiaa.
Itsetyöskentelyllä voi päästä pitkälle, mutta ainakin minä olen tarvinnut myös muiden apua.

Mutta tuo oikein lempeä vaaleanpunainen on kyllä sydäntä aukaiseva väri. ::)

:P  Chakrat? Mitkä ihmeen chakrat ja mistä niistäkin voisi imeä tietoa??  ;)...vinkkejä kiitos vaikka privana.

Tuosta Aniaran vinkistä johtuen, katsoin chakrojen tilaa taroteilla, niin kuinka ollakaan, sydän chakran kohdalla nousi miekkojen kolmonen.
Joten takuulla meikäläisellä joku tukos siellä on.
Mutta en tiedosta suoraan mistä johtuu, tosin tuo kortin kuvakin synnytti heti mielikuvia menneestä, mutta en vielä saanut löydettyä sitä syytä. Tosin meinasi itkettää, mutta ei se sitten kuitenkaan tullut. ???

Chakrat ovat ihmisen energiakeskuksia. Tässä suomenkielistä perustietoa chakroista:

Chakra esittely (http://www.energiakeskus.com/energiasivut/chakrat.php)

Dorian.
Chakroista löytyy monista kirjoista mm. Sonia Choquetten ¨Löydä sisäinen tasapainosi¨ja sitten joku on kirjoittanut ihan sen nimisen kirjan kuin ¨Chakrat¨tai ¨Chacrat¨. On niistä paljon muuallakin. Ne ovat lyhyesti kerrottuna energiakehossa sijaitsevia energiakeskuksia, jotka liittyvät kiinteästi fyysisen kehon ja tunnetason toimintaan. Elikkä aurassa olevia eräänlaisia pyörteitä jotka johtavat sisälle kehoon.

Selkälokki.
Minun tarotkirjassani sanottiin miekkojen kolmosen olevan surua. Ja että sen nostaminen vaatii selkeitä päätöksiä jossakin asiassa. Voi liittyä myös kolmen ihmisen välisiin suhteisiin.
Ilmeisesti sydämessäsi piilee kätketty suru, joka on nousemassa esiin puhdistettavaksi, koska jo alkoi itkettää. Jos saat sen tunteen ylös niin on hyvä että itket sen pois. Voit myös kokeilla kirjoittaa tajunnanvirtaa, jos se alkaisi aueta sieltä.

tajunnanvirtaa? Njut meni juli hilseen.
Kertoisitko tarkemmin?

Pyydän saada olla sen aidon Jumaluuteni Valon puhdas kanava -lauseella voi puhdistaa vain aidoilla teoillaan chakroja, sillä silloin sen työn jättää sen Olevaisuutensa käsiin.  :angel:

Tajunnanvirtaa = kirjoittaa kaikkea mitä kynästä lähtee:
kirjoittaa ja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa niin kauan kuin purkautumista tulee ja niin paljon tunteita kuin mieleestä esiin nousee ja vaikka itkee ne asiat samalla ulos kokonaan ja täysillä niin kauan että tuntuu kuinka on tullut tyhjennnys mieleen ja helpottava olo ja sitten lopuksi voi vaikka polttaa paperit jos on tullut julkaisukelvotonta tekstiä sinne tuotettua ja vaikka joka päivä tämän saman toteuttaa niin kauan kuin tuntuu olevan tarpeen.

Halpa ja tehokas terapia.:)

:)

Ahaa, totahan voisikin kokeilla....

:smitten:

Itse halailen rakkaitani ja läheisiäni paljon. Omaa rakastani myös suukottelen mielelläni. Hän itse ei juurikaan perusta moisesta ja se tuo suhteeseemme ajoittain pientä kismaakin. Eli emme ilmaise tunteitamme samalla lailla.

Mielestäni voit halata sinulle tärkeitä ihmisiä tai sanoa :" Halaus Sinulle". Näin he tietävät lämpöisistä ajatuksistasi. Ja usko pois, jos halauksesi kohde ei kosketuksestasi pidä tunnet sen varmasti.

Halailemisiin Tuulikello  :smitten:

Hei tuulikello!! :)

Kyllä minä omaa miestäni pystyn halaamaan ja pussaamaan vaikka kuinka, mutta tarkoitin tallaisia muita ihmissuhteita. Ja kuolisin, jos aloittaisin vaikka töissä yks kaks halaamaan heitä, joista pidän. Ihan tuntuu, kuin hiukset nousisivat kauhusta pystyyn.  :o Ja takuulla pinttelisivät karkuun kaikki. :buck2:
Se ei ole niin helppoa ollenkaan, aion nyt aloittaa vähän kevyemmillä konsteilla ;)

Mutta kivaa ja ihanaa, että sie pystyt olemaan noin avoin.
Mites siun työpaikalla/koulussa (kummassako lienet) ihmiset suhtautuvat halailuusi? Eikö esim. miehet ole yhtään ihmeissään?

Ai niin, ja tietysti piti sanomani, että haleja sinnekinpäin.
Täällä palstalla tuo "halailu" on muuten helppoa ja kivaa :smitten:

Halauksista vielä...

Halaus lähtee aina tunteesta, että on mukava ja soveliastakin halata sillä kyseisellä hetkellä. Eli en halaile jatkuvasti ja kaikkia ihmisiä ympärilläni. Itselläni on se onni, että työnikin puolesta voin halata jos siltä tuntuu ja on tarvista / tulee vastakkaiselta puolelta.

Jos aamulla töihin mennessäni halaisin kaikkia työkavereitani ja asiakkaita he taatusti ottaisivat jalat alleen tai ainakin olisivat ihmeissään.  :-[ Halaus ei saa tuottaa noloa tilannetta kellekkään. Voisihan sitä halata yhden uuden ihmisen viikossa tai kuukaudessa, jos tilanne sattuu kohdalle.  ;)

Lapset ovat parhaita halailun kohteita, heiltä olen oppinut paljon halaamisesta ja aidoista tunteista.  :smitten:

Halaus  :smitten:

Olen varma, että miun työpaikalla olisi sama juttu.
Lisäksi varmasti laittaisivat valkotakkiset hakemaan :2funny:

Noin se varmaan on useimmissakin paikoissa, toisten kanssa voi halia ja toisten kanssa taas ei, itse aistin melko helposti, jos joku ei pidä halailusta. Taitolaji sinällään tuo tunteiden osoittaminen, ystävättäreni ei pidä kaulailusta naisten kanssa, mutta on silti hyvin tunteellinen, mie taas hyvinkin spontaanisti halailen, pidän koskettamisesta, se on hyvin toimiva lisä kommunikoidessa. :)

Joskus kun sanat ei riitä tai eivät suostu tulemaan suusta ulos, riittää halaus. ;)

Niin manjaana,
mie en juuri halaile naisystäviänikään.
Se tuntuu jostain syystä vaikealta. Ehkä jopa kaipaisinkin sitä, mutta menen kuitenkin lukkoon...Ja kun ei ne sanatkaan tahdo tulla suusta ulos, ei millään.
Näin kirjoitellessa se on helpompaa.
Siksipä taas lähettelen kaikille haleja ja rutistuksia, olette ihania :smitten:

Minulla ei ole vaikeiksia osoittaa kullalleni tai ystävilleni rakkautta. Me halataan ystävien kanssa koulussa varmaan joka päivä ja jopa monta kertaa päivässä jos nähdään vielä koulun jälkeen! Kyllähän jotkut katsoo vähän pitkään, mutta olen päättänyt olla välittämättä... Sanomme toisillemme myös lähes päivittäin rakastavamme toisiamme! :smitten:

Ongelmani on kuitenkin siinä että perheenjäsenille en kuitenkaan osaa olla kauhean lämmin ja rakastava.. Äidille ehkä eniten, koska hän itse on niin rakkautta säteilevä ihminen, että hän tulee enemmän kuin puolitiehen vastaan. Siskoni ovat kummatkin jotenkin sellaisia, ettei heitä ole luontevaa halata... Halattiin varmaan viimeksi joskus isän hautajaisten aikaan, ja sitä ennen ehkä joskus muksuina (?)... Ja vaikeaa on myös kehua tai sanoa mitään tyyliin "olet ihana" pläh... Me vaan heitetään ironisia letkauksia toisillemme ;D

Sain tossa joskus viikko sitten tekstiviestin äidiltäni, jossa luki "Rakastan sinua. Hyvää yötä". Olin sitten niinkin fiksu enkä osannut vastata siihen muuta kuin "Kiitos" :2funny:

Sie voit täällä harjoitella mein kanssa..  :smitten:

Ja muista se peili, se on maailman halvin harjoittelupaikka ja toimiva.. ;D

Miun sydämenvalittu on pesunkestävä vesimies ja tämä tunteellinen höpelys on jatkuvasti pulassa tämän herra viileyden kanssa... :tickedoff: Tietty tuo 300km välimatkakin vaikuttaa, mutta jokainen tunteellinen asia pitää kiskoa hohtimilla suusta ulos.. :'(

Eikös se ole reilumpaa halailla kuin siltä tuntuu, kuin jottei se olisi
                 vallan eteläeurooppalaista jatkuvaa lääppimistä jos vaikka kenen
                 kanssa!! :P :P :P

                 

Hyvä selkälokki. Sinä mietit liikaa.

Lopputuloksesta ja mitä tapahtuu kun teet jotain, mitkä seurakset
ovat. Nauttisit enemmänki hetkestä. Siis siitä mitä teet nyt. Sekä siitä hetkestä
missä olet aina ollut.
Tee tosissasi, sydämestäsi.

Tätä minäkin tarkoitin...

eli TUNTEELLA ja aidolla sellaisella. Ja aito tunne lähtee sydämestä, aidosti. Kuulostaa kyllä tutulta tuokin hohtimilla tunteiden ulos vetämisyritys, mutta onneksi on olemassa myös aidosti tunteensa näyttäviä miehiä.

Jatketaan vaan halailua...  :smitten:

Itse en ole mestari sanomaan "rakastan sinua". Sen sijaan ilmaisen ennemminkin rakkauttani kosketuksilla, tai kutsumalla rakastani sanoilla rakas ja kulta  :)

Hei taas!!!

Ajattelin kysäistä mielipidettänne siitä, kun miulle edelleenkin on niin vaikea ilmaista ääneen tykkäämistäni, niin onko se mitään, jos hiljentyy omissa oloissaan ja kuvittelee mielessään oikein ison pallon ja ahtaa sen täyteen rakkautta ja lämpöisiä ajatuksia ja lähettää sen sitten ajatuksissaan niille, keistä välittää??

Tiedän, ettei se ole sama, kuin jos pystyisi sanomaan ääneen, mutta auttaako se mitään?

Ja onko sellainen edes luvallista?
(vrt.reikikeskustelu)

:)
Kyllä se varmaan auttaa...vaikka on se niinkin, että jo se, että tunnet niin, se välittyy kyllä ilman sanojakin...
Mutta voihan sitä visualisoida niitä rakkauspallojakin, jos tuntuu, että menee siten paremmin perille.  ;) Saa itselle jotain 'konkreetisempaa' tuntumaa...

Oman persoonan/yksilön rakkauspallot on ihan jokaisen oman harkinnan varassa !
 :smitten: :smitten: :smitten:

Tsau taas tästä aiheesta pitkästä aikaa...

Mutta mie voitin itseni tänään!!!!!!!!!!!! :)
Olimme uutta vuotta viettämässä ystävien luona ja miun oli niin vaikea taas ilmaista mitään lähtöhetkellä, mutta sitten sain sanottua, että nyt kyllä halaan emäntää, kun hän on niin mukava tyyppi.
Ja halasin ja tietty melkein aloin poraamaan :P
Mutta muuten olen ONNELLINEN, että sain jotain itsestäni irti. :angel:
JES JES JES!!!!!
Ja se kaikki tuli kyllä ihan sydämestä.

En osaa ilmaista rakkautta. Varsinkaan vastakkaiseen sukupuoleen. Jos tunnen vetoa pelkään sitä tunnetta ja lopuksi hylkään ihmisen.

Tämä on vaikea asia elämässä, koska sitä on aina yksin.

Tälläkin hetkellä on vain yksi ihminen jota rakastan ja jolle voin rehellisesti sanoa sen.

Tuo kuulosta aika tutulta Hurma!
Uskon, että asiassa voi edistyä, ainakin tämänpäiväisen perusteella...
Mutta toki on vielä paljon edistymistä, jotta pystyisin ylipäätään avoimesti näyttää välittämiseni.
Tsemppiä vaan Hurma siulle!

Niin mutta tulee aina niin tyhmä olo jos tunnustaa ettei olekkaan niin pystyväinen ja onkin tunteikas..

Sitten pelkää että se toinen jättää siihen  eikä saakkaan vastatunteita. Sama ongelma on niin seurustelu kuin ystävyys suhteissa.

Minä taas rakastan kaikkia ja nimenomaan selvinpäin, olen vain vähän tyly ilmaisemaan sitä. ;D

niin, siis tavallaan torjutuksi tulemisen pelko??

ehkä se on ollut sitä samaa mullakin ja onkin monissa kohdin.
Ehkä se on sitten vasta sitä todellista vahvuutta, kun uskaltaa olla haavoittuva..(?)
Uskaltaa laittaa itsensä likoon....Ottaa ikäänkuin riskejä.

Niin se onkin vahvuutta. Itellä on vaan niin paljon kokemuksia hylkäämisestä , että vahvana tulee aina tuommonen pelkuruus esiin.

Eiköhän sitä ajan kanssa eteenpäin mennä. Tai jos vaikka löytäs jonku yhtä sitoutumispelkosen ihmisen rinnalleen. :)

:coolsmiley:
                  En ota kantaa, kysyn vaan!   ;)

                  Jos ei pelkääkkään hyljätyksitulemista, vaan antaa " toiselle "
                  mahdollisuuden " hyljätä ", siis ilman pelkoa esim. kasvojen
                  menetyksestä.
                 
                  Jos syy oli vaikka karmallinen, niin päästikö silloin irti!  :'(


                 

Tjaah, mielenkiintoinen näkökulma...
On kai se mahdollisa noinkin. ???

 :coolsmiley:   Eikö vaan !

                     Entä jos sittenkin olisimme, jotenkin monimutkaisimmissa

                      suhteissa toisiimme kuin Keho yrittää kertoa ? ?



                       

Minulla on ihan sama ongelma. Olen kokenut hylkäämistä, hyljeksimistä ja hylätyksi tulemista aivan liikaa ja herkkänä ihmisenä pienikin negatiivinen asia jättää minuun suuret arvet. Kyse ei ole ainoastaan parisuhteesta, vaan yleensä toisten ihmisten hyljeksimisestä. Sitä on aina kokenut itsensä riittämättömäksi ja tarpeettomaksi, joka heijastuu nykyiseen elämääni mm. sillä, etten osaa ystävystyä ihmisten kanssa. Pelkään hylkäämistä niin paljon, että hylkään muut ennen kuin he hylkäävät minut.

Nykyinen herrani on aivan eri luokkaa kuin kaksi aikaisempaa, mutta silti en voi sille pienelle pelolle mitään, että "entäs jos tuleekin taas ero?! Jos minut jätetään taas? Etten riitä hänelle, ärsytän häntä, olen huono tyttöystävä?"

:coolsmiley:
                 NYYH. minuun ei kukaan halua ystävystyä.  :'(

                    :-* Hylkään kuitenkin.   :2funny:


                     

Kaikki mitä tässä aiheesta on kirjoitettu on varmasti totta ja siten mallikelpoista luettavaksi. ::)
Tunne-elämältään terveellä ihmisellä on kyky vastata teoistaan omantuntonsa kautta ja moraalikäsityksensä perusteella. Sukuvietti on varmasti se alue millä suuremmat törmäykset tapahtuvat. Sosiaalinen vietti on myös tärkeä ja joskus hankala toteuttaa ilman törmäilyä ja sitten tulee vielä itsesäilytysvietti joka saattaa olla nukkumassa ja saa ihmisen tekemään aivan päättömiä tekoja jopa terveytensä uhalla. Rakkauden tunnustaminen muodostuu esteeksi korkeasti moraalisella ihmisellä jolloin mahdollinen rakkauden kohde on tavoittamattomissa joko naimisissa ja siten kiellettyä riistaa ainakin moraalisesti tuomittavaa on rikkoa avioliiton koskemattomuus.Niin vain tapahtuu liiankin usein kun rakkaudeksi luulemansa HIMO saa vallan ja siten erheytymään tekemään aviorikoksen. Todellisena syynä on vain irtipäässyt sukuvietti ja seksuaalisen mielihyvän tavoittelu, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa.
Jokainen ihminen toivoo tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi sekä haluaa kuulua ryhmään ihmisiä joilla on sama sävel. Sitten saakin huomata että pomoileminen joukoissa saa muut ihmiset vastarintaan ja samassa hetkessä on olemassa vain entistä enemmän riitaa ja toraa porukan keskellä kun jokainen vuorostaan haluaisi olla pomona yhtä aikaa.Tappeluhan siitä syntyy Rakastavien veljien ja sisarten välillä jolloin jokaisen tekee mieli erota riitoihin kallistuneesta joukosta. >:( :( :-\ :'( :crazy2: :tickedoff: :uglystupid2:
 Lopultakin seuraa itsensä henkilön tärkeän vietin tunnustaminen että itsesäilytysvietti nostaa päätään ja sanoo Johtajapässin perässä ei kannata hypätä samaan rotkoon mihin tämä viilettää oikopäätä. :idiot2: :crazy2: :uglystupid2: :tickedoff:
 Itsensä pelastamiseksi joukkotuholta ja omalle mielenterveydelle on parempi kasvattaa luonnettaan eroittamaan viettien seasta ne asiat joissa ei toinen osapuoli joudu liiemmälti kärsimään eikä itsekään kärsi. ;) :angel: :D
 Näiden edellämainittujen viettien ryöstäytyessä irti. Sukuvietin, sosiaalisen vietin ja itsesäilytysvietin tarkka vatulointi voi pelastaa monilta haaksirikoilta elämän polulla ja vain TODELLISEN RAKKAUDEN TUNNUSTAMINEN TEKEE ONNELLISEKSI. Kun Rakastat sydämmestäsi toista ihmistä se on molemminpuolista ja siten paljon helpompi tunnustaa ilman sanojakin. Himolla ja viettien hillittömällä tyydyttämisellä ei ole mitään tekemistä todellisen RAKKAUDEN KANSSA. Opettelemalla sanomaan Minä Rakastan sinua on se voima joka saa vuoretkin siirtymään kunhan sen sanoo vain ja ainoastaan tarkoittaessaan sitä. :smitten: :smitten: :smitten:

Juuri kukaan ei luule himoa rakkaudeksi, mutta erittäin monet luulevat rakastumista rakkaudeksi ja jopa päättävät suhteen kun se menee luonnollisesti ohi 6-18 kuukauden kuluessa, jolloin itse asiassa vasta pitäisi alkaa se varsinainen rakkaus. Rakastuminen on kuitenkin todella voimakas hormonimyrsky joka vaikuttaa sekä kehoon että mieleen. Sen muuten saa aiheutettua itselleen myös ilman mitään tekoja, ihan vain ajattelemalla rakastuneita ajatuksia toisesta riittävän pitkään aikaa. Tästä syystä pidän itse tiukkaa linjaa sikäli, että en ikinä haaveile/fantasioi oikeista elävistä ihmisistä joita kohtaan arkipäivässäni. Mielikuvitusihmiset sopivat paremmin haaveiluun.  ;)

Varsinkaan ei kannata siis haaveilla varatuista oikeista ihmisistä, ellei halua joutua tilanteeseen jossa haluaa houkutella itselleen petollisen puolison, sillä jos se on  valmis pettämään nykyistä puolisoaan, se on valmis pettämään myös kaikkia tulevia puolisoitaan.

Aviorikos on käsitteenä muuten jo vanhentunut muissa kuin herätyskristillisissä ja muissa fundamentalistisissa piireissä. Salavuoteudesta ei ole enää 1900-luvun alun jälkeen annettu rikostuomioita.  ;D

Ote wikipediasta:
"Naimattomien henkilöiden välinen seksi dekriminalisoitiin vuonna 1926. Tuolloin kuitenkin jätettiin rangaistavaksi raskaammanlaatuinen salavuoteus eli se, kun naimattomien välinen sekaantuminen on tapahtunut väärinkäyttämällä valta- tai auktoriteettisuhdetta tai naisen turvatonta tilaa.  Naimisissa olevien henkilöiden osalta avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet säilyivät rikollisina vuoteen 1948, jolloin huorinteko poistettiin kokonaan rikoslaista."

(http://fi.wikipedia.org/wiki/Aviorikos)

Minä kolmannen polven kastamaton pakana en edes usko avioliittoon  instituutiona, mutta pidän kyllä silti näppini erossa varatuista ja tässä on se ainoa syy minkä vuoksi ja sillä on tekemistä vain ja ainoastaan sen varatun ihmisen moraalin kanssa: Jos hän olisi valmis pettämään puolisoaan minun kanssani, en minäkään koskaan voisi luottaa häneen. Puolisoaan pettämään valmis ihminen on vain niin epäluotettava ihan perustavanlaatuisella tavalla, että hän ei kiinnosta minua kumppanina, vaikka muut ominaisuudet olisivat kuinka kiinnostavia.

Mutta VAIN se aviossa oleva ihminen on luvannut puolisolleen uskollisuutta. Minä en sen sijaan ole niin kirkon kuin maistraatinkaan tiloissa suorittanut mitään seremoniaa jossa olisi tehnyt lupauksen pitää näppini erossa varatuista ihmisistä. Tällä perusteella on aivan yksinkertaista nähdä se, että loogisesti vain aviossa oleva puolisoaan pettävä on tehnyt moraalittoman teon eli pettänyt lupauksensa puolisolleen. Sinkku joka ryhtyy varatun kanssa mihinkään ei tee minun maailmankatsomuksessani mitää moraalitonta,  koska hän ei ole tehnyt lupausta kenellekään ettei sellaista tekisi. Onhan se hänen tekonsa toki hölmö, epäsolidaarinenkin jos ajatellaan että pitäisi olla varattujen parisuhteista solidaarinen (ja se taas on puhdas mielipidekysymys) ja tavallaan myös itsetuhoinen, koska ei se petturipuoliso luultavasti hänellekään ole uskollinen. Mutta sana 'moraali' on jotain mikä on asiallinen käyttää vain sen varatun osalta joka on pettänyt puolisolleen antamansa lupaukset.

Komppaan sitä, että ihan itsensä takia pitää pitää näpit irti varatuista, mutta pääasiallinen syyllinen on aina se varattu ihminen itse. Aina. Ihan joka kerta. Aivan yksin. HÄN on se joka on tehnyt lupauksen olla uskollinen kun on liiton solminut. Hän on täten ainoa, jolla on velvotteita pidättäytyä suhteista muiden kanssa.  Naimaton ihminen ei ole luvannut kenellekään mitään, joten  hän ei riko mitään lupausta. Aviossa oleva vieraissa käyvä sen sijaan rikkoo lupauksensa puolisolleen.