Astro Foorumi

Moikka  :)

Paljon on liitetty aiheeseen koskevia "tuntemuksia" / "oireita " ja paljon puhutaan kuolemanjälkeisestä elämästä ja karmakierroksen loppumisesta/täyttymisestä.

Uteliaana kyselisin, että mitä uskotte/koette/olette ajatelleet että ns tapahtuu sitten
kun ylösnousemus tapahtuu, miten havahdutte siihen ja miten uskotte "tuntevanne" sen jälkeen?

Mitä todella tarkoittaa ylösnousemus meille ja taajuuksien muuntamista?

Oletteko kokeneet/ajatelleet, että kaikki ns kiukut/vihat ja surut loppuvat? Inhimillisyys poistuu ja olemme pelkkää valoa/iloa?

Olisiko näissäkin jotain ns "harhaa" jota voisimme purkaa?

Olisiko meidän keskuudessa ketään joka haluaisi jakaa kokemuksensa, jos on jo tuon
käynyt lävitse?  :coolsmiley:

Ajatuksia?  ::)

:angel: Hyviä kysymyksiä kaikkineensa,eikä minullakaan ole tietoisia
            vastauksia.  :coolsmiley:

            OLetus, että HE jotka tietävät: h y m y i l e v ä t   :)

           

Eräs meedio kertoi äidilleni isän poismenon jälkeen, ettei hän synny tänne enää uuteen kehoon. Hän on saanut valita, palaako tänne vielä yhden elämän ajaksi henkiseksi opettajaksi, vai jääkö sinne Valkoisen veljeskunnan oppeihin. :angel:

Ajatus siitä, että isä on siellä jossain, on hyvin kiehtova. Onko hänellä isäni persoonallisuus, vai onko hän puhdas valo-olento? Miellän hänet isäni luontoiseksi edelleen, sellaisena hän tulee uniini minua neuvomaan. Olen yrittänyt kysyä häneltä, minkälaista siellä on, mutta en ole saanut vastausta. Ehkäpä minun pitää kasvaa vielä henkisesti, jotta olisin valmis vastaanottamaan ja ymmärtämään sitä tietoa.

Ei sitä pysty ihminen sanoin kuvailemaan. Se on Ikuisuus.

En ensin ymmärtänyt mitä ylösnousemuksella tarkoitit, mutta jos tarkoitit juuri tuota tämän elämänkierron päättymistä ja sulautumista ikuiseen energiaan, niin sitten. En ole aiemmin ajatellut ylösnousemus-sanaa muuna kuin kristilliseen ylösnousemukseen viittaavana, ja siinäkin hyvin kapeakatseisena. Tai tarkoitan suoraa mielleyhtymää vanhaan ajattelutapaan, että kuolleet nousee haudoistaan, kun SE päivä koittaa. Olenhan mä jo aikoja sitten tajunnut sen olevan aivan jotain muuta.

Ehkä mä kaiken lisäksi vielä sekoitan, kun olen lueskellut noita Kehon tekstejä, ja siellä on jostain toisenlaisesta ylösnousemuksesta kyse, jota en ole sen kummemmin alkanut pohtimaan. Vai mitenkä?

Nyt ottaa syömättömyys ylivallan ja täytyy mennä ravitsemaan itseni ennen kuin alan ihan höpöjä tänne selittelemään......  ::)
(palaan asiaan ehkä myöhemmin)

Jaa,a  Hopeatähti. Hyvä kysymys.!!! "Erittäin vaikea vastata, näin kansakoulu pohjalta."  :2funny:

 :smitten: :smitten: :smitten:

"TERE", inka107,  Jag tackar ock pockar.

 :2funny: :2funny: :2funny:

Onpa hienoa, sillä minulla on samantapainen kokemus.
Isäni siirtyi 1995, eikä enempää eikä vähempää kuin legendaarinen Iris Roine kertoi isän nyt sovittaneen tekonsa eikä hänen tarvitse enää palata.

Olen nähnyt isästäni paljon unia joissa hän on aina käynyt kertomassa tai opastamassa jotakin. Viimeisin hiljattain näkemäni uni oli kuitenkin erilainen. Halasin häntä, kuten aina tavatessani hänet ja kiljahdin "ihanaa iskä ja jotain...plapla" ja hän vastasi "joo, no iskäkin, mutta itseasiassa olen nyt kollektiivista tietoisuutta". Tämä oli ilouutinen sillä tunsin hänen nyt jälleen siirtyneen jotenkin mitä en itse täysin käsitä, mutta hyvä juttu se kaiken kaikkiaan on. :D

Timotheus, aivan ihana juttu. :)

Tuli vaan tuosta mieleeni jännä juttu, kun äidilläni on ollut todella vahva yhteys isään koko tämän ajan, isän lähdöstä on pian 3 vuotta. Äiti tuntee isän läsnäolon aina viileästä ilmavirrasta ohimolla ja saa isältä vastauksia kysymyksiinsä symbolisin merkein. Esim. jos äiti miettii uskaltaisiko hän tehdä jotain ja kysyy isältä mielessään, juuri sillä hetkellä puhelin soi ja hälyttää vain kerran - tuollaisia merkkejä siis. Nyt kuitenkin äidille sanottiin unessa, että hänen pitää nyt irtautua, että isä saa keskittää energiansa johonkin projektiin. Sen jälkeen äiti ei ole saanut yhteyttä isään niin usein ja se on vaikeampaa.

Hiljentykäämme minuutiksi, IRIS ROINEEN muistolle.

                                                   :angel:

Uskon, että vihdoinkin meillä on mahdollisuus toimia yliminämme kautta havannoiden sen tosiasian, että me todella olemme kaikki yhtä. Itse olen huomannut kehittyneeni sillä tavalla, että ymmärrän kaikki ihmisiä. Heidän tekojaan ja tuntemuksiaa. Ongelmaksi vain on tullut se, että olen unohtanut itseni. Nyt minun on opittava kuuntelemaan itseäni ja tajuttava vihdoinkin se asia, että minäkin olen vain ihminen. Tunteeni muita ihmisiä kohtaan on neutraloitunut ja huomaan, että irtipäästäminen ja luopuminen ei olekkaan enää niin vaikeaa. Surullisuus vain yllättää vielä liian usein katsellessani maailman menoa. Uskon, että pystyn rakastamaan paljon paremmin kuin koskaan ennen, kunhan muistaisin rakastaa itseäni yhtä hyvin kuin muitakin.

Lämmöllä

MANDI

Kunnioitan Iiris Roineen muistoa. Milloin hän on jättänyt meidät ?

                                :angel: 04.04.2005.  :angel:

Mikäli tässä keskustelussa alunperin oli kyse paljon puhutusta maanpäällisestä ylösnousemuksesta, niin siinähän on kyse yksinkertaisesti värähtelytason kohottamisesta...
 Eli kehittyessämme henkisesti ja ihmisinä värähtelymme kohoaa ja sitä myöten saavutamme ylösnousemusaseman, josta halukkaat löytävät tietoa kryon-sivuilta...
 Kyseessä harvemmin on mikään äkillinen "kohoaminen sfääreihin", vaan ennemminkin asteittainen kehityskulku, jossa yksinkertaistettuna muutumme kaikin puolin paremmiksi ihmisiksi...Mikä ei siis tarkoita kaiken ihmisyyden ja inhimillisyyden katoamista ja elämän muuttumista pelkäksi onneksi ja autuudeksi...Elämä kyllä saattaa muuttua paljon helpommaksi ollessamme suvaitsevaisempia ja ymmärtäväisempiä kanssaihmisiä ja ympäristömme tapahtumia kohtaan...Tätä voisi kai parhaiten kuvata sanalla neutraali- asenteemme (näennäisesti) itsemme ulkopuolisia energioita kohtaan muuttuu neutraalimmaksi siinä määrin, että aiemmin negatiivisina pitämämme asiat eivät saakaan aikaan juuri minkäänlaisia reaktioita...
 Valoa ja iloa kaikille!

:)Kokemuksiin!  JO vuosia sitten, sairasteltuani ihan kiitettävän runsaasti.
                      leikkauksiakin jo tarpeeksi, eli kehostani lähti sen seitsemän
                      letkua ja olin ns. kuoleman portilla ja lienee käynytkin jos-
                      sain, oli joitain leijuvia muistoja. Heräsin tietoisuuteen ettei
                      ole aika lähteä, koska tekemistä olisi vielä ihan kyllin, meni
                      " pari " päivää ja kävelin kotiin jatkamaan hommeleita...

                      Läheiset eivät ymmärtäneet sitä paranemisen nopeutta.

                      Toinen tapaus olisi tuoreempi: Tarkoitus oli käydä nukku-
                      maan ja siksi olin jo peiton alla, kun jotenkin läsnä oli joku
                      " energia " en voinut liikahtaakaan, mutta tietoisuus oli
                      läsnä, silmät kiinni... Sitten lähdettiin, olin kehosta tietoi-
                      nen, vaikka olinkin matkalla jonnekkin. Valoja alkoi vilkkua
                      tasaiseen tahtiin, näin ne silmäluomien läpi. Kysyin " kul-
                      jettajaltani " mitä nuo valot ovat? Aurinkoja, tuli vastaus
                      tietoisuuteeni.. Matka jatkui. Olimme huoneessa jossa oli
                      kokous, ja tunsin siellä olevan erillaisia olentoja, kait`ym-
                      päri kosmosta. Kaikki eivät lienee olleet ihmisen muotoisia.
                      Yht`äkkiä tunsin suurta masennusta ja pettymystä, en
                      tietänyt miksi. Saattajani vei minut toiseen, suureen huo-
                      neeseen jossa tunsin oleva suuren pöydän jonka takana
                      istui " päällikkö ". Tässäkin tapauksessa tunsin suurta pet-
                      tymystä. Sitten olinkin omassa sängyssä ja voin taas liik-
                      kua, samassa nukahdin..
                      Jälkeenpäin kysyin eräältä henkilöltä joka tietää hyvin pal-
                      jon näistä asioista:Minut oli viety kotiplaneetalle, joka on
                      hyvin kaukana, jonkunlainen solmukohta avaruuden kulki-
                      joille. Olin halunnut lopettaa maallisen vaellukseni, mutta
                      lupaa ei vielä annettu, koska olisi paljon mitä voisin tehdä
                      kun nyt olen kerran täällä.. Että silleen!!


               

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Muuta lähdettä en löydä netistä suomeksi enkä edes englanniksi. Miten tällaisen yli voi nukkua?

Suomen Kuvalehti (37/2005) kertoo v. 1927 kuolleesta Khambo-lama Itighelov:sta, joka kuollessaan lupasi palata.
Nyt Ulan-Udessa Burjatiassa sijaitsevan ruumiin tila on seuraava:

kalju pää hikoaa, kädet ovat pehmeät ja lämpimät, aivot lähettävät sähköisiä impulsseja, kynnet kasvavat, ruumiin paino nousee ja laskee, iho on sileä ja elastinen, kyynärpäät ja polvet liiikkuvat, silmäluomet avautuvat silloin tällöin, laskimot ja valtimot ovat verta täynnä.

http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=3582.msg212876

Neitsyt-76

Vastasit maanpäällisestä ylösnousemuksesta yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi!
Samoin olen minäkin asian tulkinnut.
Lisäksi tehtävämme on valomme ja rakkautemme voimalla auttaa kanssakulkijoitamme valon tielle.

Luoda maaplaneetta,jossa vallitsevat rauha ja rakkaus.
Itsestään jokaisen aloitettava,poistamalla omat neg.tunteensa.
Anteeksi antamisen harjoitus,sekä itselleen,että muille,on osoittautunut
toimivaksi suurille ryhmille.
AURINKOA SYDÄMIINNE  :smitten: :smitten: :smitten:

 ::) Kuulostaa väkivallalta egoa kohtaan ja sehän on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Saadaan aikaan sirpaleita jopa ympäristöön, mutta tuuli tuulee..


               

Teidän näkemyksenne on melkolailla omanikin, MUTTA:
"Omat neg. tunteensa", niiden käsittely: siinä vasta ongelma kuitenkin. Voiko ne noinvain poistaa? Entä muuntaa? Tuoda valoon ja sitten poistaa/muuntaa??? ::) ::)
Tarvitaanko siinä vielä Ylempääkin tahoa, että ne todella poistuu? Armoa, anteeksiantoa itselleen ja toisille, sitä oikeaa nöyryyttä? :smitten:
Ylösnousemus olisi TOSI helppoa ilman dualismia / negan ylivaltaa. Tunteetko meitä SITOO, niiden voimakkuus.....???

 :smitten:

On monia menetelmiä jotka auttavat aukaisemaan tuota sydänchakraa, itselleni on auttanut seuraava:

- jos suuttumus/viha/suru tms tunne on vallitsevana ja ohjaa liiakseen, istun alas ja tahdonvoimalla yritän muuntaa tuon tunteen (energian).

Otan etäisyyttä ja kysyn itseltäni miksi haluan tuntea tuon tunteen, miksi tämä herättää niin voimakkaita tunteita, miten voisin herättää/kutsua lempeyden ja myötätunon itseäni ja muita kohtaan.

Voinko valita toisin, haluanko valita toisin?

Esimerkkinä kaksi omaa ihanaa murrosiässä olevaa lasta, tyttö ja poika (kala ja kaksonen).

Mentiin eilen puistoon leikkimään ja pienokainen oli mukana, siinä sitten pienokainen ei suostunut kavelemään askeltakaan koska maassa oli lunta, kalatyttö seisoi ja haaveili ja katsoi kauas taivaanrantaa ja mumisi kaksospojalle joka halusi "toimintaa", juu ja mmm... leikitään vain ...

Kaksonen hermostui, alkoi korottamaan ääntään koska aina tuo kalatyttö on muissa maailmoissa ... pienokainen halusi keinuun ja kalatyttö vain seisoi ja kaksoispoika kehitteli suuttumustaan ...

Syntyi ilmava riita, koska kaksoispoika ei suostunut vain odottamaan ja oli niin vietävän tylsää, ei mitään tekemistä ... äiti - pulkatkin jäi vinttiin ja kalatyttö ei suostu lähtemään hakemaan niitä .. kalatyttö ei koskaan vastaa .. jne

Siinä seisoi leijonaäiti joka oli koko päivän kuunnellut tuota samaa levyä.

Leijonaäidin syke alkoi nousemaan ja leijonaäiti tiesi, että kohta kajahtaa suuri MURR.. ilmaan mutta kun tunne alkoi nousemaan, leijonaäiti sen sijaan katsoi pois, hengitti syvään ja sanoi mielessään "en nyt lähde tähän mukaan", "tämä ei ole minun tunne/suuttumus/riita" jne.

Leijonaäiti otti pienokaisen syliin ja vein hänet keinumaan ... ja jätti murrosikäiset lapsokaiset selvittämään omia juttuja ...

Aina on mahdollisuus valita ja työstää/harjoitella ja mitä enemmän ja sitkeämmin niitä työstää niin joku päivä huomaakin, että ei ne enää ole "kiusana" vaan tilalle virtaa jotain ihan muuta  :)

Näin me sitten jatketaan matkaa niin kauan kunnes tuo virtaus on suhteellisen jatkuvaa  :)

Negatiivisten tunteitten ja ajatusten poistamisesta pieni tarkennus,
oikeastaan tärkeä tarkennus!
Taisinpa kirjoittaa niin,että asia kullosti kovinkin helpolta.. :)
Omien ajatusmallien muuttaminen ei taida onnistua päivissä.eikä viikoissakaan
Törmäsin anteeksi antamisen"lakiin"ensimmäisen kerran lukiessani buddhalaisuudesta,opettelin silloin meditointia.
Monesti mietin ,kenelle en nyt ainakaan voi antaa anteeksi.. :tickedoff:  :tickedoff:
Mietittyäni asiaa tarkemmin,tulin siihen tulokseen että suurin osa niistä ihmisistä jotka saivat minut tuntemaan kiukkua ja vihan tunteita,eivät olleet edes tietoisia tai kiinnostuneita tunteistani.
Omaa energiaani vain kulutin näihin voimakkaisiin tunteisiin.
Opettelin päästämään irti ja suuntaamaan energiani positiivisimpiin juttuihin.
Toimii,mutta vaatii kärsivällisyyttä.
Sama asia omien syyllisyyden tunteitten kanssa.Ketä se auttaa,vaikka rypisi niissä lopun ikänsä??Parempi kohdata asia,työstää ja antaa itselleen anteeksi. Yrittää oppia ja olla toistamatta virheitään.
Ihmisiähän me vain kaikki..  :angel:  :angel:  :angel:

 :D Ego sillä suunnalla operoi, ja vahvasti, vahvasti,,,, vahvasti....
     Me itse olemme ne  tunteet !! . Kumpa muistaisimmekin, että ne ovat just`ne välineet, joilla operoiden me koitamme päästä kuiville!!
     Toiselta nimeltä ovat " harha "...


             

:D Ego sillä suunnalla operoi, ja vahvasti, vahvasti,,,, vahvasti....
   
Totta,vaan olisiko vinkkejä sen hiljentämiseen?

Tuppaapi itse kullakin silloin tällöin päätään nostamaan.. :knuppel2:  :knuppel2:

 
   VALOA JA RAKKAUTTA... :smitten:  :smitten: :smitten: 

       

 :)  Joopa joo. Tosi helppoa??  :tickedoff: Sehän on kuin pieni lapsi karkkikaupassa, lattialle heittäytyneenä ja parkuvana, kun ei saa haluamaansa. Mitkä ovat vaihtoehdot? Heittäytyä mukaan parkumaan, vai löytää ymmärrystä hakea sovittelevampi ratkaisu!!

Tokkopa ankaruus  :knuppel2: itseä kohtaan auttaa, eikös niitä luostarielämiä ole jokaiselle kertynyt tarpeeksi asti.

 :coolsmiley: Kärsivällisyyttä varmaan tarvitaan.   :angel:  Koska kasvu lienee vielä kesken!! ( niinkuin meillä kaikilla ).

 :-* Itsensä hyväksyminen, nimenomaan niiden ominaisuuksien kohdalta jotka ärsyttävät ( vaikeaa ). Ja kurkistus niiden taakse, etsiä motiivit jotka ajavat käyttäytymään EI toivottavasti..  ( joskus hävettää  :'(  )..


             

:coolsmiley:

Kiitos kaunis vastauksestasi Pietro  :)!

Ja osuitpa asian ytimeen  :D,katsos kun kärsivällisyys nimenomaan taitaa olla nyt oppiaineeni!

Tuli-apina kun olen,kiipeilyn oksalta toiselle pitäisi sujua nopeasti ja vaivatta.
Uteliaana kerätä mahdollisimman paljon uutta.
Tiedän,asioita pitää myös käsitellä ja sisäistää,oppiakseen.
Myös sen,että turha antaa uutta,jos entisiäkään ei ymmärrä.
Mutta kärsivällisyys ja minä.. ;D  ;D  ;D

Pitäisikö nyt siis hyväksyä kärsimättömyytensä,vai.. :idiot2:
Mitenkäs sitä opetellaan??Olen yrittänyt,OIKEESTI!Vaan kun  :idiot2:

    RAKKAUTTA JA VALOA  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Minä taas.. :D

Perin on kummat energiat tänään olleet.
Keho ja ajatustasolla toiminta nolla,kaukohoidot taas hyvinkin vahvoilla
energioilla lähteneet.
Sen verran mitä olen ylösnousemusoireista lukenut,pitäisi näitten ailahtelevien
tunteidenkin kuulua niihin.
Toisaalta,mukuva tapa selittää omaa tasapainottomuuttaan  ;)

Pohdiskelin vielä tuota kärsimättömyyttä,,,
Joopa,kyllä sen takaa ego löytyy.MINÄ HALUAN...

Onneksi nyt väsyttää,vaikka tavallisesti kuulun yöeläviin.
Saatan kuvitella väsymyksessäni,olevani levollinen.
Annan asioitten tulla ja mennä ja elelen syvässä rauhassani!!
Hetki tasapainoisena,,,  :angel:  :angel:  :angel:

     
         VALOA JA RAKKAUTTA  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Kun ja jos se ylösnousemus tapahtuu, niin odotan että voin ymmärtää kaikkia maailman ja taivaan asioita ilman epäilyksiä tai miettimisiä ja eihän silloin olo voi muuta olla kuin autuaallinen   :)

 :coolsmiley: Kylläpä on oiva orjapiiskuri käytössäsi. Mieleni minun tekee, ja kiirettäkin pitää. Mutta mitä, miksi ja ketä varten? Tarpeita ja inhimillisiäkin tarpeita on niin paljon, kumpa kaiken ehtisin!

Luopuminen tekee kipeää   :'(  sattuu  enhän minä itselleni, me tarvitsemme.

Olenko kärsimätön koska aika ei riitä?

(( Olen joskus yön hiljaisina hetkinä käynyt ympäristöäni läpi. Tavaroita esineitä, olen halunnut, onko ne vielä minulle tarpeellisia, mitä ottaisin mukaan, jos olisi vain yksi matkalaukku? )).


               

 :coolsmiley: No mutta luonnollisesti just`niin, sehän on kaiketi itsestään selvyys. Siellä se sieluperhe odottaa ( kärsivällisesti ) meitä kutakin viimeistä(?) kotiinsa.  :knuppel2:

Tuo edellinen oli ihan vaan materialistinen näkymä ja henkilökohtaisella tasolla.Jos ja kun tulee lähtö, mitä tästä " menneisyydestä " otan, tai tarvitsen mukaani!!
 ;) Siis luopumisesta ja "halun" hillitsemisestä oli kysymys..


               

:o Nyt olen hirvittävän hämmästynyt !
 
Miten helposti Pietro tulkitset käyttäytymiseni syitä!

Kiire..?Kyllä
Luopumisen pelko?Kyllä

Kysymys ei kuitenkaan omalla kohdallani ole esineistä,tai muustakaan materiaalisista asioista.Minulla on mitä tarvitsen,ja niitähän ei kukaan mukaansa
ota/saa.
Pelko läheisen ihmisen menettämisestä lähinnä..tai läheisten.

Sekään ei ole minun hallinnassani ja pitäisi oppia päästämään irti.
Hyväksyä,että jokaisella täällä on oma koulunsa,eikä minulla ole oikeutta
yrittää väkisin muuttaa kenenkään opin tietä.
Hyvää tarkoittavalla auttamisellani saatan ehkä hidastaa hänen/heidän eteenpäin menoaan.

Enkä todellakaan voi tietää,vaikka itse tästä ensimmäisenä lähtisin,ilman laukkua.

Mistä lopulta on kysymys?
Pelkäänkö toisen puolesta,vai ehkä suojelenkin itseäni?

Monen moista pohdittavaa pienessä päässä.
Iloinen asia kuitenkin!Tänään,juuri nyt,ei kiireen tuntua,,
Hyvä olla,juuri tässä ja nyt,, :smitten:


     VALOA JA RAKKAUTTA  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Ei haudassa ole kuin mätänevä ruumis, henki on jo aiemmin noussut ylös ja siirtynyt näkymättömään muotoon, mutta jatkaa olemassaoloaan ikuisesti, energia ei häviä minnekään, se on fysiikkaa. Raamatussa puhutaan paljon henkimaailmasta, joka oli minusta mielenkiintoista, kun pari vuotta sitten ystäväni osti minulle raamatun, en ollut siihen tutustunut sitten koulun uskonnonopetuksen. Kaikki saamme ylösnousemusruumiin, siitä puhutaan raamatussa. Jeesuskin olisi sulautunut ikuiseen energiaan, siis Jumalaan, mutta hän halusi vielä palata maan päälle. Tunnistammeko hänet? Me muuthan ainakin synnymme erinäköisinä kuin ennen eläessämme. Vielä on mysteerejä edessä...

Niin muuten, tyttäreni kaksi vuotiaana näytti ikkunasta ulos ja ylös sormellan: tuolla on mummo. Olimme kuulleet ambulanssin äänen hetkeä ennen. Vähän ajan päästä äitini työpaikalta soitettiin ja kysyttiin, että missä hän on kun ei ole tullut töihin. Sairaaloihin soitettuani kuulin hänen kuolleen. Näkikö tyttäreni sen ylösnousemuskehon vai mitä? Muutaman päivän päästä näimme äitini siskon kanssa yöllä hänen seisovan sänkymme päässä, eri paikassa, samaan aikaan ja sanovan molemmille: nyt minulla on hyvä olla! En voi olla uskomatta elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen. Läheisemme ovat täällä kanssamme, me emme heitä vain näe, joten turha huoli pois!

 :smitten: :angel: :smitten:

 :coolsmiley:  Heh heh.. Lähtökö lähellä!! Ei suinkaan.. Oli tarkoitus puhua vain ihan fyysisestä lähdöstä, vaihtaa majaa, maata, tai edes paikkakuntaa!!
ELI luopupumisesta tästä tavaran paljoudesta, joka ympärilläni vaanii ja vaatii joka hetki huomiota itselleen!! Olethan hankkinut minut, meidät, pidä huoli, käytä meitä kuin rakkaintasi, olet sen meille velkaa.-- Älä hylkää!!
Luopuminen tulee olemaan raskasta!!


     

:coolsmiley:
Tunneside, tuo ketju poistujan nilkassa, kolisee pahasti jos emme päästä ajoissa
irti, mehän siinä riipumme tunteinemme ja tarpeinemme toisen läheisyydestä. josta jo herran ( tai rouvan ) tähden on mitä suurimmin irtauduttava. JOO
kyllä itkut itketään, mutta muuten ollaan kuin ELLUN kanat, ja nautitaan..

Toivon kyllä läheisten ym. olevan heille tarkoitetussa oikeassa paikassa, eikä se kyllä taida olla " täällä "..

                   

:'( Kyllä itkut on itketty ja kesti varmaan pari vuotta ennenkuin selvisin äidin ja isän poismenosta, niin etten tullut surulliseksi, kun heistä puhuttiin. Kerran sitten haudalla käydessäni tunsin heidän sanovan näkemiin, enkä ole sen jälkeen mennyt sinne, koska aistin sen paikan olevan turha ja tyhjä. Tämä voi joistakin tuntua tylyltä, minusta ei. Tiedän heidän olevan turvassa ja ehkä joskus vielä tapaamme. Näiden tapahtumien jälkeen ymmärsin vasta mitä kuolema on.   :angel:  :angel:   :smitten:

Minä.

 :coolsmiley:   Otanko osaa ?  :'(

                     Vai hautaammeko jotain itsestämme . ?

                       Suru, peitetty itsesääli, viha, kaikkea tätäkö

                         kannamme ja turhaan aina mukanamme, jopa
   
                           omaan hautaamme asti. Jollemme sitä selvitä.

                             Toisten kuolemat ovat turhia ! ! ?


                             

Miksi otatte itseenne? Enhän minä teille kirjoittanut. Sitäpaitsi kirjoitan vertauksin, kuten monet muutkin.

 :coolsmiley:  Voi hyvä Sylvi ! ! !

                     Uni, on tuo lyhytaikainen hyvästijättö tälle kaikelle! !

                       Miksi ottaisimme itseemme ? Se on kokolailla täynnä

                         kehoa! ! ! !

                   

Ainakin ulkoinen mielenhallinta ja negatiiviset energiat vähenee, joten eiköhän kiukut ja muut lopu.

Tässä hieno videopätkä (18M) siitä mitä ylösnousemus on käytännössä.
Sitten kun "valon voimien" tehtävä on täytetty
niin keho virittäytyy korkeammille taajuuksille ja siirtyy korkeampaan ulottuvuuteen.
http://www.cosmic-people.com/english/video/animation/ascension.avi

(http://www.websmileys.com/sm/aliens/abduct.gif)

PC:ni WMP ei osaa sitä avata  :(

Taitaa vaatia Divx-codecin mediaplayeriin. Tuolla tai jollain muulla divx-soittimella luulisi aukeavan.
http://www.divx.com/

Ei auttanut  :(

No niin  :D yrittänyttä ei laiteta  :-* Kiitos vaan  :smitten: nyt se toimii  :smiley6600:
Mistä leffasta oli tuo ote?  ::) Onko tuo fakta vai fiction jo tänään ???  :)

Nostan tämän, koska odotan vielä tuohon vastausta  ::) 8)

Kyseinen ylösnousemuspätkä on Tähtiportti Atlantis -sarjan 2. tuotantokaudesta jaksosta 212 Epiphany..
Tulipahan juuri katsottua. Mielenkiintoinen jakso. :)
Siinä on sellainen luonnonläheisesti asuva porukka joka meditoi urakalla. Joku ulottuvuuksien välillä pyörivä peto häiriköi niitä välillä.
Tähtiporttikavereiden kautta ne saivat sitten rohkeutta voittaa pelkonsa ja peto poistui.
Ylösnousemus tapahtui kun tuo porukka oli voittanut viimeiset pelkonsa ja saanut spirituaalisen tehtävänsä päätökseen.

Tässä jakson wikipediakuvaus:
http://en.wikipedia.org/wiki/Epiphany_(Stargate_Atlantis)

Lisää Tähtiporttisarjan ylösnousemusasiaa..
http://en.wikipedia.org/wiki/Ascension_(Stargate)

 :D Kurpitsa  :smitten:

Olenpas ollut positiivisella tuulella,kun tähän aiheeseen olen kirjoittanut. :D ;D
Aika paljon on tapahtunut sen jälkeen.
Mutta tuli kamalan ikävä Kotkansilmää,joka on lentänyt jonnekin kauas pois,,, :'(

Tuleeko joihinkin ihmisiin jonkinlaista riippuvuutta?
Siis kaipaa hänen ajatuksiaan? ???

Ylösnousemusprosessista itsessään.Tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan ja yhä enemmän tulee energiaa,jota pitää monella tavalla työstää.
Suoranaista painetta kuin olisi puristimessa välillä ja sitten taas ne suvantokaudet,jotka ovat aivan ihania.
Monenlaisia tunteita ja paljon.Enemmän välillä kun pystyy käsittelemään ja sitten onkin kamalan väsy ja ahdistunut.

Se vaihe loppui onneksi,mutta toisenlainen alkoi,jonka itsessäni huomaan,eikä sekään ole kovin miellyttävää,,, ::)
Sitä pitää vain useammin pysähtyä nauttimaan jostain pienestä.

Jaksamista kaikille tässä muutosryöpyssä! :angel: :smitten: