Astro Foorumi

Minua on askarruttanut se, kun sanotaan meidän olevan peilejä toisillemme.

Eli olemme toisillemme kuvastimia.
Se on sitä, että täydennämme toinen toistemme minäkuvaa.

Kuitenkin olen aavistellut jotakin puuttuvan
tuosta määritelmästä.

Jotakin olennaista uupuu, vaikkei se olekaan poissa käytännöstä.

Ja nyt minulla on yksi pieni havainto.

 ::)

Kun katson kuvastimeen, joka "sinä" minulle olet,
havaitsen siinä olevan peilin.

Peilin ollessa "selin" - taus minuun päin;
kääntyneenä sinuun päin.
Ainoastaan sinä voit nähdä, mitä kuvastimessani oleva peilivertaus kertoo.

Kun katsot kuvastimeen, joka "minä" sinulle olen,
havaitsetko siinä olevan peilin?

Peilin ollessa "selin" - taus sinuun päin;
kääntyneenä minuun päin.
Ainoastaan minä voin nähdä, mitä kuvastimessasi oleva peilivertaus kertoo.

 :D :crazy2: :angel:

Kun katson/katsot kuvastimeen,
joka sinä/minä minulle/sinulle olet/olen,
havaitsen/havaitsetko siinä olevan peilin!?

Peilin ollessa "selin" - taus minuun/sinuun päin;
kääntyneenä sinuun/minuun päin.
Ainoastaan sinä/minä voit/voin nähdä,
mitä kuvastimessani/kuvastimessasi oleva peilivertaus kertoo!

 :crazy2: :angel: :D

Summa summarum:

tullakseni todella nähdyksi
voin kääntyä kuvastimessani itseeni nähden "selin" olevan peilin...
sinun välitykselläsi minulle kertoman vertauksen puoleen!
- aivan kuten -
tullaksesi todella nähdyksi
voitko kääntyä kuvastimessasi itseesi nähden "selin" olevan peilin...
minun välitykselläni sinulle kertoman vertauksen puoleen?

 :) :angel: :-*

Jolloin vuorovaikutuksen lahja,
jonka kumpikin antaa
ja kumpainenkin saa,
on valmis jaettavaksi.

Ihminen on tuleva esiin
paljastettuamme peilivertauksen salat toinen toisillemme.

Toisemme toisissamme.

 :smitten:

ai siis että sinä näet minussa sen, minkä itsessäsi tunnistat ja kannustat minua tekemään samoin kuin sinä?

Kyllä ja lisäksi sinä näet minussa sen, mitä kuvastimessani, joka sinä minulle olet, oleva käänteinen peili on tullut paljastamaan sinun välitykselläsi minulle.

Eli näytät minulle ne kipeimmät kuten myös hartaimmin etsimäni puolet itsestäni, jotka ovat olleet minulta oivalluksen päässä.

Siis myös sen, mille olen ollut sokea tai jota en ole voinut ajatella löytyvän itsestäni.

Ollen se hyvä paimen, joka tulit...
... hakemaan minut
- raasun/sankarin -
takaisin kotiin.

 :smitten:

Tervehdys ¨luokkakaveri¨. :)
Minullakin tänään peilit pyörivät päässä. ::)

Peili ei ole aina peili,
vaan kyllä, myös käänteinen kuva
ja joskus enemmänkin,
moniulotteinen spektri,
jossa joskus kuva täytyy vääntää
kääntää monta kertaa
ennen kuin se avautuu.

Siinä vuorovaikutus
avaa mekanismit
kuin koodiavain
(= Jumalan rakkaus)
selkiyttäen sen,
jonka luuli olevan vaikeaa
yksinkertaiseksi kuvajaiseksi.

Sillä ilman rakkautta
joskus se mitä peilimme kertoo
luulee kertovansa totuuden
vaikka näkeekin
vain oman kuvansa.

Käsityskykymme rajat tulevat vastaan
todellisuuden ulottuvuuksien ymmärtämisessä.
Kuten peilimaailmassa,
jouksemme peilin luota toiselle
kohti kuvajaista joka sieltä kurkistaa,
seuraamme heijastusta
väliin eksyen sen todellisesta lähteestä
kulkien kiertoteitä vaikka lopulta
askel on lyhyt
- todelliseen itseemme

Ja Jumalaan. :smitten:

Malja koodiavaimelle!  :smitten:

Rakastuessani huumaannun peilikuvastani,
vaikka Rakkaus juokseekin peilikuvan taakse.
Ei vetäytyäkseen pois, koska ei siihen pysty,
vaan kutsuen minuakin pystymään...
läsnäolooni Rakkautena,
joka tekee kaiken itselleen
kuvaamattomassa kaikkeudessaan.

 ::)

mutta sepä onkin rakastuessaan kivaa selvittää se koodi!  :smitten:
mitä minä löydän ja mitä sinä löydät. ja tuntea kaikki ne tunteet!

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Pöh, yritin äsken lainauksen kanssa, mutta sekaisin meni. Jos joku ehti ihmetellä, että teksti tuli ja meni.

Mutta Rauhis, otit esille asian, jota itse olen myös miettinyt.

Esim. Kun minut tässä haukuttiin oikein olan takaa, eräs ystäväni lohdutti minua sanomalla, että hän koki minut peilikseen. Sen voi ajatella monella tavalla, ainakin kahdella.

1. Että olen hänelle peili, joka heijastaa hänelle hänen oman kuvansa, ja hän huutaa koska se heijastus on herättänyt hänet, todentanut jotain hänestä itsestään.

2. Että tuo HEIJASTUS onkin hänen oma kuvansa jonka hän näkee ja hän haukkuu PEILIN.

Kun toinen kääntää selän peiliksi. Siitä minulla hyvänä esimerkkinä se, kun ystäväni kai väsyessään minuun, käänsi todella selän ja lähti. Kysyin kerran häneltä miksi hän tämän teki. Hän vastasi: -Jotta sinulla olisi suurempi peili nähdö itseäsi. Tätäpä jäin miettimään. Ja kun tarkkailin, niin onhan minun katsottava silloin enemmän itseäni, että mitä tässä onkaan tapahtunut. Eikä ilmiö mitenkään mairitteleva ollut. Näin vaativan itseni.  :-\

Eli tässä tapauksessa todella olisi syytä katsoa tuohon selkään, ei sitä, vaan siitä sitä peiliä mitä se kertonee.

En tiedä ymmärränkö nyt Rauhiksen asetelmia. Teet ne aika monimutkaiseksi, mieli kiertyy ja ymmärrys vääntyy vaikka mihin.

Ymmärrän peilivertauksen suhteessa yksinapaisuuteemme, itsekeskeisyyteemme- ja riittoisuuteemme, että emme löydä tietä ulos ilman tuota peiliä, josta vasta voimme objektiivisena katsella sitä luomusta, mitä ihmisen on mahdollista olla. Heijasteina. Voimmeko koskaan nähdä kokonaisuuksia siinä ja kestäiskö meidän 'mieli' ja tunne-elämä nähdä vielä kokonaisuuksia. Kun ymmärrän, että olemme vasta kasvamassa ihmiseksi.

Vaikeita juttuja, josta heitämme ajatuksen vain fraasina ilman että syvennymme siihen, mitä se kantaa sisällään.  :o

Ollaanko mistään langanpäästä saatu kiinni?

Vielä se, mitä muutkin tuossa ilmineerasi.

Todella ihastumme peileihin silloin, kun löydämme sieltä kuvittelemaamme ja sen mitä etsimme, tai samankaltaisuutta, jossa ehkä illuusiomaisesti elämme.

Ja pelästymme, suutumme, kun näemme siitä peilistä sitä mitä emme halua tunnustaa olevamme.

Minulle kävi todellinen peilijuttu tänään jumpalla. Eräs nainen kesken tunnin pyysi, että siirtyisinkö sivummalle (hänen ympärillään oli mielestäni TODELLA paljon tilaa, mutta hän ei itse viitsinyt etsiä itselleen salissa paikkaa vaan halusi pitää sen missä oli ja pyysi minua litistämään vasemmalla puolella olevien ihmisten päälle). Näin minä asian näin ja hieman hermostuin ja harmistuin kun menin sitten askelissa sekaisin.

Nainen kyllä selitti vielä, ettei pahalla... mutta kuitenkin. No, en jaksanut jutella takaisin ja annoin asian olla.

Noh, saunassa. Ihmettelin kun joku huitaisi pyyhe päällä ohi suihkujen saunaan. Menin perässä ja huomasin, että ei shaakeli, SAMA nainen!
Tällä kertaa HÄN tuli saunaan LÄMMITTELEMÄÄN, ei saunomaan. Kysäisin onko kiulussa vettä, voisin hakea samalla sitä lisää. Nainen ilmoitti, ettei saunassa nyt voi heittää löylyä kun HÄN lämmittelee kun tuli venyttelytunnilla niin kylmä.  :uglystupid2:

Hän tajusi, että minä ehkä tahtoisin löylyt, mihin hän kommentoi: "onneksi minä säätelen tätä vettä". En viitsinyt vastata vaan olin hiljaa. Sitten hän teki diilin, että jos ensin ollaan saunomatta, hän lämmittelee ja sitten minä saan heittää vettä. En vastannut. Lopulta hän lähti kiukkuisena ovet paukkuen pois saunasta ja minä heitin mielenosoituksellisen kovaa löylyä.  ;D

Mietin heti, että OINAS. (No niin minäkin). Sitten mietin: NUORI SIELU. Sitten aloin pohtia, että miksi tuo shaakelin nainen vainosi minua salilla. Oliko hän peilini vai peilin kääntöpuoli? Ainakaan en jaksanut taistella hänen kanssaan, ihmettelin vain että miten hän nyt minuun noin tarrasi.  :idiot2:

Kieltämättä olin hyvin hyvin poissaoleva koko ajan, koska en tällä hetkellä kestä olla tässä todellisuudessa.

Yulunga,

ehkä hän yritti saada sinua peilikseen tai jokin osa häntä. Että hän olisi voinut todentaa itsensä ja raivota.

Hän ehkä raivostui enemmän siitä sisimmässään nyt kun et asettunut peiliksi.

Ja sinä ehkä ilmaisitkin paljon sitä mitä sinä näit hänestä...väsymyksen.

ihan muuten totta. taisi olla hän väsynyt.  ???

Tai sinua testattiin, luovutatko omaa valtaasi ja tilaasi toiselle käskystä,  :saturnus: :leijona: :ssa miten olet oppinut puolustamaan itseäsi kun  :saturnus: oli  :oinas: ??? , lopullinen :saturnus: testi tulee :jousimies: osaatko katsoa asiaa henkisten lakian kautta.

 ;)   Mateve

Tiiätkö, nuo asiat kävivät mielessäni yksin saunassa istuessani... ja mietin, että kuinka olla ystävällinen alistumatta! Se on nimittäin minulle vaikeata.

Minua on myös askarruttanut sama asia.  ::) Minusta se ei ole ollenkaan niin yksiselitteinen, eikä pätevä vastaus joka tilanteeseen... Vertauskuvallisesti: Jos liikaa peilaa itseänsä, ei näe muita, vaan näkee vain itsensä, samalla vain yhden, hyvin pienen ja suppean osan itsestään. Jos sitten taas peilailee vain muita, siis näyttää peiliä vain muille, ei näe itseään vaan "kadottaa" osan itsestään. Tasapaino ja kohtuus siis myös peilaamisessa suuntaan jos toiseen.  ;) Peilit, kuten peilattavatkin hieman erilaisia ja kaikki ei käy yks yhteen peiliteoriassa, kuten ei peilailussakaan siis. Kaikki ei siis johdu peilaamisesta, ole peilaamista.  ;)