Astro Foorumi

Hei

Huumori on melko monimutkainen käsite ja todella tärkeä asia elämässä. Ilman sitä ei vaan yksinkertaisesti ole kivaa. :D

Mistä teillä kullakin kumpuaa se jokin mikä kolahtaa ja miksi jokin ei kolahda?

Itselleni ei oikein uppoa minkäänlainen huumori missä solvataan jotain tiettyä ihmistyyppiä esim. ne kuuluisat blondit, koska en näe mitään yhteyttä blondien ja tyhmyyden välillä. Monesti ne jotka heittävät jatkuvasti tätä läppää missä he solvaavat toisia eivät kestä yhtään omalle kohdalle tulevaa vastaavaa pienintäkään vitsiä.
Se jos jokin kertoo mielestäni siitä huonosta itsetunnosta.

Mikä huumori sitten uppoaa?
Esimerkiksi sellainen missä ihminen pistää ITSENSÄ täysillä peliin viihdyttääkseen muita ja tuodakseen iloa. Esimerkiksi voisi ottaa vaikka jotkut Jim Carreyn roolit, ei välttämättä kaikki tai speden komiikka tai Neil Hardwickin tuotokset.

Astrologisesti tämä kiinnostaa siksi että oppisi ymmärtämään, mitä iloa esim tietyille merkeille tuottaa se blondin herjaaminen? 

Minusta sinuun ei ollenkaan uponnut minun vitsini "haluatko olla kaikkien naisten haluama täydellinen mies".

Miksi ei? Ehkei netti välittänyt lämpöä, en koettanut olla pilkallinen.

Minä en koskaan ole blondivitsejä pitänyt kenenkään "tyyppiryhmän" herjaamisena, vaan yksinkertaisesti vain meissä jokaisessa asuu se sisäinen blondi,joka aina silloin tällöin hauskasti tietämättäänkin murjaisee "blondi"vitsin. ;D

Huumoria on kyllä niin moneen junaan,että ei ne aina kolahda, parasta huumoria mielestäni on se joka syntyy spontaanisti arkipäiväisessä tapahtumassa.Lapset sen osaavat hyvin... :)

SA

Ei minua kiinnosta sinun mielipiteesi siitä mikä minulle "pitää" kolahtaa. Jos sinulla on jotain henkilökohtaista niin lähetä niitä yv:tä joita olen jo moneen otteeseen pyytänyt.
Vai oletko niin epävarma itsestäsi ettet uskalla keskustella kahden kesken, kun ei olekaan sitä ryhmää siellä takana tukemassa.

Muistankin lukeneeni jostain sinun oman kommenttisi itsestäsi, missä sinä kerrot että olet jo saavuttanut niin korkean henkisen tason, ettei sinun tarvitse enää tällä hetkellä parantaa mitään muuta kuin materialistista puolta.

Minua kiinnostaa sinun kohdaltasi ainoastaan se minkälainen huumori sinulle kolahtaa ja miksi tai mikä ei kolahda ja myös miksi.

Tilannekomiikka on miun juttu ja se, että osaan nauraa myös itselleni. Nousu/venus kauriissa, joten kuivat puujalkavitsitkin uppoaa. Itse kyllä saatan blondivitsinkin kertoa sopivassa seurassa ja tiedostaen, että itsekin täytän hyvinkin piiloblondin kriiterit. En mitenkään aliarvioi blondeja kuitenkaan, enkä tee sitä loukkaavasti. Hauskat ja nasevat kommentit viihdyttävät myös, sorrun niihin itsekin,  :kuu: :skorpioni: osuu ja upottaa ja merkkari 1. huoneessa tuo takuulla meikäläisen huumooriin tuota nasevaa kommenttia. Valitettavasti useinkin ehdin jo sanoa letkautuksen ja sitten vasta huomaan, ettei ehkä olisi kannattanut sanoakaan. Tietty yritän kuitenkin hallita itseni ja heittäytyä huumorimielelle sopivassa seurassa, mutta kyllä se aika oleellinen osa on meikäläistä. En eläisi ilman huumoria.

Jännä muuten, että Tonyn aloittamissa ketjuissa täytyy vaan puhua tarkasti siitä, mitä kysytään, mutta hän voi vastailla muihin mitä haluaa  :D.

Nettiketjut vaan elää omaa elämäänsä. Yleensä sinne laitetaan sitten, jotta Off Topic  ;).

Huumoria on vaikea määritellä. Verbaaliset "lahjakkuudet" saavat itseni nauramaan, jotka eivät ole vitsin kertojia vaan heittelevät kommentteja/juttujaan siinä arkielämässäni. Mieheni ja muutama lähiystävä (miehiä hekin) ovat käsittämättömän hyviä tässä! Olen usein sanonut, että tv-ohjelma heidän pitäisi tehdä. Vitsit uppoavat kyllä sähköpostin muodossa, mutta harvemmin kerrottuna.

Niin ja itseironia! Siksi varmaan nuo blondivitsit uppoaa myös. Niin kuin Tuulispää kirjoitti, kaikissa meissä asuu pieni (joillakin huomattavasti suurempi) blondi. Ja juuri tuolla Tuulispään kuvaamalla tavalla toimii parhaiten, tilannekomiikkaa.

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=9749.0

en ole koskaan yhdistänyt blondivitsejä juuri blondien solvaamiseen, sehän on vain sellaista pientä hupia, aivan sama olisiko siinä tilalla punapäiset taikka miehet.  :D
niiden vitsien huumorin taso on tosin sitä pohjaluokkaa, mutta kun oikealla fiiliksellä on, kyllä sekin naurattaa.  ;D
minulle vitsin uppoaminen onkin kiinni siitä tilanteesta ja kuka sen kertoo.  :smitten:

Onko huumorin vastakohta sarkasmi?
Siitä en pidä missään muodossa. >:(
Aina se vähättelee jotakin, joko sitä toista jolle sarkastista heittoa heitetään noin mukamas vitsinä, tai jos se kohdistuu itseensä, silloinkin minusta kyseessä on itseinho tai muu vastaava.
En pidä sarkasmista.

muoks tai pitäisi varmaankin todeta, että en ymmärrä sarkastistisia vitsejä... ;)

Minut saa nauramaan sarkastinen huumori jota itsekin tulee heitettyä aika paljon ja melkein mikä vaan kunhan se naurattaa jokaista. Härskit ja kaksimieliset jutut ovat myös minun juttuja ja juttujeni perusteella olen miesten mielestä yksi äijistä   :crazy2: Niin ja itseironia on kivaa. Kun ihmiset nauravat minulle niin nautin  :uglystupid2:

Ei huumori ja sarkasmi mielestäni vastakohtia ole... Sarkasmin kanssa on oltava varovainen. Minä olen hyvinkin sarkastisen tyylin hallitseva, mutta en oikeastaan käytä sitä muuta kuin sellaisten ihmisten kanssa, joiden tiedän olevan tarpeeksi "vahvoja" siihen ja ymmärtävät että se on huumoria.

Jos lähtee heittämään pahaa ja ivallista sarkastista läppää esim. puolitutuille, on se mielestäni huumorin alle piilotettu yritys alistaa muut ja saada itsensä näyttämään vahvalta.

Huumorin ja sarkasmin käyttö arkielämässä tarvitsee osakseen todella vahvaa ihmistuntemusta ja tilannetajua.

Minä olen ollut aina se, kelle nauretaan ja ketä kiusataan leikkimielisesti, koska mielestäni se on hauskaa että itsellä ja muilla on hauskaa. Töissä, koulussa ja muissa yhteisöissä minulla on vähintään pari läpänheittokaveria, joille ivaillaan ja flirttaillaan yms. Se tekee hyvää mielelle että saa vähän hullutella pilke silmäkulmassa. Olen kantapään kautta oppinut, että jäykkiksille on turha vitsailla varsinkaan työpaikalla...

Olen huomannut myös, että osa ihmisistä loukkaantuu välittömästi pienistä letkauksista, jotka viittaavat johonkin kyseisen ihmisen heikkoon puoleen. Käy ehkä vähän sääliksi, jos joku ottaa niin tosissaan.

Minä olen tottunut siihen, että ystävät sanoo baarireissun jälkeen jotain tyyliin "aina sua pannaan halvalla" ja "sut pitäis ommella kiinni" nauraen paskasesti, vaikka tämä mun elämä on tästä rauhoittunutkin, enkä sählää kaikkien kanssa vaikka menisin baarin jälkeen jollekin miehelle nukkumaan. Monikin vois ottaa tosi pahasti noi sanomiset, mutta oon tajunnut että se läpänheitto on tärkeempää meidän ystävyydelle kun se, onko se asia totta. Voin nauraa mukana ja vastata herjalla että te oottekin tollasia kitkeriä neitsyitä!  :2funny:

Muhun uppoaa parhaiten tilannekomiikka ja se kun itse tai joku muu koheltaa. Ystävystyn helposti vanhempien rempseiden naisten kanssa, jotka nauraa koko ajan ja ovat hyvin itsevarmoja, eivätkä ota elämää liian vakavasti.  :) Yleensä sellaisella ihmisellä on lämmin ja hellä sydän.

heh...eipä tietenkään sarkasmi ole huumorin vastakohta, (eikö se ole vakavuus se vastakohta... ;D )

Kyllähän tuon olen huomannut,että sarkasmia esiintyy paljon, ja jotenkin sitä pidetään vahvuuden merkkinä, mutta onko sittenkin niin,että se on jollakintapaa piiloutumista, sarkasmilla piilotetaan jotakin puolta itsestä. ???

Huumori on lämmintä hyväksymistä, sarkasmi kylmää piikittelyä, vai onko?
Huumori kohottaa, sarkasmi alentaa  ???

Sanoin tuolla,etten pidä sarkasmista, nyt yritän löytää syytä miksi, mikä minut saisi ymmärtämään paremmin myös sarkasmia. :)

Äkkiseltään tuli mieleen tuo siun neitsyt kuu ja rapuvenus, oisko sen verran herkkyyttä sinussa, että sarkasmi ei oikein iske? No, tämä oli vain päähänpälkähdys, mutta useinkin olen törmännyt etenkin neitsyisiin, jotka ei sarkasmia oikein jummarra.

Muistelinpa että aiheesta oli jo olemassa jonkinlainen topic ja olihan se, ja vielä itseni aloittama.  ;)

Lyhyestä virsi kaunis, minua huumorituttaa/naurattaa arjen komiikka ja ikävästi minua alkaa naurattamaan tilanteet, joiden pitäisi olla hyvin vakavia. (ns. paradoksaalis tilanteet)
Joidenkin tv-sarjojen komiikkaa iskee, joidenkin saa "voimaan pahoin".

Sellainen ns"huumori", jossa takana on ilkeys, joka on piilotettu muka "huumoriin", se ei naurata. Oli se sitten muita tai itseään kohtaan osoitettu. Minusta se voi olla (itseään) kohtaan kohdistuneena "psyykkistä stripteasea" tai manipulointi-yritys.

Mokat on humoristisia juttuja.  :) Itsen ja muiden.

Heh...varmaankin sitä neitsytmäistä analysoimista itsensä tunteihin vedoten.
Kävelyllä pohdin tätä sarkasmia vielä, mieleeni muistui erään ystäväni kanssa käyty pohdiskelu, hän kun hyvin paljon käytti sarkastista huumoria, purevaakin.
Tuolla Irish sanoo,että jotta toinen ei loukkautuisi sarkasmista,täytyy toinen tuntea,voiko heittää sarkastista "vitsiä".Sekä että ne joille voi,ovat vahvoja.
hmmm...ovatko he vahvoja vain ulkopuolelta katsottuna?

Tuon ystäväni kanssa käydyssä keskustelussa tulimme siihen huomioon,että kun toinen heittää sarkastisen huomautuksen/vitsin, hän jollakin tapaa haluaa olla kohdettaan ylempänä.
Se miksi hän heittää sarkasmisen vitsin, on loppujen lopuksi hänen oma tunteensa, että hän on alempana kuin tuo toinen, ja näin hän heittää vitsin joka alentaa toista...eikä hän huomaa,että itse hän itsensä oli jo ennen vitsiä mielessään alentanut, toisinsanoen tuntenut alemmuutta toiseen verrattuna.

Eli se että minkä huomion Iirish heitti toisen vahvuudesta, on se syy,miksi toinen heitti sarkasmiaan.
Pelko siitä että toinen on yläpuolella vahvempana? ???
(eikä kumpikaan oikeasti ole toisensa ylä tai alapuolella, vain tunne)

Älkää vain nyt henk.kohtaisesti ottako pohdintaani... :)
Huumorinkukka on kaunein kukka... ;D

Tarkoitin vahvuudella sellaista vahvuutta, että "sarkasmin vastaanottaja" osaa olla ottamatta henkilökohtaisesti, pitää läpän erillään herkästä sisimmästään ja ottaa sen vastaan positiivisena vuorovaikutuksena, jonka ei ole tarkoitus loukata.. Tällä tarkoitan sellaista lämpimän kaverisuhteen sarkastista vuorovaikutusta.. Toinen kaatuu ja siihen toinen että sattuiko, kun toinen sanoo että ei, niin siihen toinen että ei mikään ihme, kun sulla on niin iso perse..  :) Ei tollasta voi sanoa kuin ystäville, niille joista tietää, että he eivät ota kirjaimellisesti. Monen ystyvyyssuhteeni viehättävyys perustuu juuri siihen jonkinasteiseen verbaaliseen leikkimieliseen kilpailuun, otetaan mittaa, kuka keksii mojovimman lohkaisun huvittavissa tilanteissa. Niille nauretaan yhdessä, enkä muistaakseni ole ikinä loukkaantunut ystävieni sarkastisista vitseistä.

Mutta vieraampien ihmisten sarkastisista lohkaisuista olen loukkaantunut.

Ja vielä, sarkastinen huumori ja sarkastinen piikittely ovat kaksi hyvin eri asiaa. Monet kyllä yrittävät peittää piikittelyään huumorilla, mutta minä ainakin haistan välittömästi, onko ihminen ystävällinen vai v-mäinen sarkasmissaan!

Sarkastisuus on ihan hauskaa jos se pysyy hyvän maun rajoissa, eikä tarkoituksella pyri loukkaamaan tai piilopiikittelemään ketään. Tai halveeraamaan jotakuta, joka ei ole h-hetkessä paikalla.

Parhaimmillaan omaan räjähtävään naurunappiini  :2funny: osuu tilanteisuus, pieni twistaus asioilla tai sanoilla, ei juurikaan valmiiksi keksityt vitsit tai oletusarvoisesti hauskuuttamiseen tarkoitetut jutut.

 

juu,kyllä on totta että on erikseen piikittelevä "huumori" ja sen kyllä huomaa heti.
tulipa mieleeni erään asiakkaan kertomus, jäin miettimään onko tää tilannehuumoria parhaimmillaan,vai sarkasmia( ei piikittelevää)

-nainen kertoi että hän mökillä ollessa saunanlämmitys puuhissaan lähti hakemaan laiturilta vettä.
Mökki on maastoinen,ja vain polku kuoppainen ja juurakkoinen vie saunalta laiturille.Vieläpä hyvin jyrkkä alamäki laiturille.
Hän otti ison korvon, ja lähtiessä jo ajatteli,että kengät olis syytä vaihtaa, kun polku on kuoppainen,jos sattuu kompastumaan.
Eipä hän "kerennyt" kenkiään vihtamaan,ajatteli kulkevan varovasti, ja sillä samalla hetkellä kompastui.
Korvosta kaksin käsin kiinnipitäen hän yritti jouduttaa askeleitaan jotta ei tasapaino kokonaan menisi, ja siinä sitten huomasi juoksevansa polkua tasapainoillen kokoajan,eikä saanut vauhtiaan enää pysäytetyksi.
Niin meni lopulta korvoineen päivineen pusikkoon, juurakkojen ja puiden sekaan mukkelismakkelis, niin että sammaleet lenteli.

Mies näki tämän laiturilta, ja riensi apuun.
Kun nainen näki miehen huolestuneen ilmeen,alkoi hän nauraa hillittömästi (osin myös olis tehnyt mieli itkeä,kun sattui)
Mies huomasi,ettei pahemmin käynyt, ja naurahtaen kysyi
"loppuiko sinulta kiitorata kesken?" ;D

Hei Irish
Miten voit tietää vieraista ihmisistä etteivät he omasta mielestään heitä sinulle hyvää läppää? Onko nämä kohdistunut sinun henkilökohtaisiin ominaisuuksiin vai mihin?

Minä ymmärrän ihan hyvin sen kavereiden kanssa heitetyn jutun, jossa kaikki tuntevat toisensa yleensä pitkältä ajalta. Parhaimmillaan siinäkin osutaan oikein hyvin hermoon ja kaikilla on todella hauskaa.
Olet varmasti myös kohdannut hetken tai tilanteen, jolloin  kaveri ei ole läpänheittotuulella. Jos toinen silloinkin heittää OMASTA mielestään hyvää läppää niin onko se silloin sarkastista huumoria vai sarkastista piikittelyä ja kummalla silloin on vastuu jos kohdehenkilö suuttuu?

Kysyn tätä koska olen ihmetellyt hieman tuota sarkastisen läpän todella selvää lisääntymistä noin yleisesti ottaen. Minä itse olen siinä asiassa valitettavasti vanhoillinen, enkä ole oikein koskaan kokenut sen mitenkään lisäävän vahvuuttani, koska kuitenkin henkilökohtaisuuksiin menevässä läpässä kilpaillaan lopulta siitä kuka keksii sen parhaan solvauksen, mikä osuu herkimpään kohtaan.

Tämä on tietyllä tavalla tämän aikakauden tuote, jolloin ollaan ylpeitä siitä ettei mikään ole pyhää vaan kaikille pitää osata nauraa.  Kuitenkin aina löytyy jokin aihe mistä itse kukin loukkaantuu ja jos kerran mikään ei ole pyhää niin silloinhan voidaan myös mennä todella rankkoihin ja kuvottaviin asioihin, ilman että siitä pitäisi kenenkään suuttua. Eikö näin? Vapaus kun on sitten kaikille sama.
Minusta henkilön joka aloittaa läpän heiton pitää olla valmis kohtaamaan myös se mahdollisuus , että just tässä vitsissä toiselta kärvähti käämit. Samalla tavalla pitää myös kantaa itse vastuu eikä alkaa syyttämään toista huonosta ymmärryksestä. 

Tällä foorumilla kirjoittavat monia naisia jotka heittävät mielellään miesläppää vitsejä joista minulla kärvähtää silloin käämit kun ne läpät aletaan heittämään minun topiceissani mihin ne eivät minun mielestäni kuulu vaan ovat silloin suoranaista pään aukomista. Jos minä heitän edes vastaukseksi samalaista naisläppään, niin silloin aletaan solvaamaan julkisesti minua henkilökohtaisilla asioilla.
Voinkin vaan kysyä että tämäkö on sitä tasa-arvoa, mitä te naiset peräänkuulutatte?

Kyllä minä mies ja naisläpät ymmärrän, mutta ne kannattaa vaan pitää siellä oman sukupuolen keskuudessa.

Tämä ei sitten irish ole sinulle mitenkään henk.kohtaisesti mutta sinun lauseesta oli vaan helppo aloittaa. :)

Sarkasmi on minunkin mielestäni lisääntynyt,joskus todella kuuntelen ihmeissäni nuorten keskinäistä läppää,ja ihmettelen kuin he voi toisilleen noin rumasti puhua. :-\

Nyt mietinkin,että onko sarkasmin "tavoite" tehdä meidät haavoittumattomiksi.
Opettaa meitä pysymään siinä Olevaisuuden tilassa,joka meissä kaikissa sisimmässä on.
Suoranainen loukkaus saa reagoimaan suuremmin,mutta sarkasmi on hieman hellempää meille,ja opimme pysymään loukkaantumattomina...(?)

Jos tuo olisi tarkoitus,niin toteutuuko se? ???
Ainakin se havainto,jonka itse tein ystävän kohdalla,oli jotakin muuta,kyllä siinä oli valtataistelu (miehensä kanssa käyty piikittely),jossa kumpikaan ei huomannut itse alentavansa itseään, yrittämällä alentaa toistaan sarkastisella piikittelyllä.
Ja kyllä minunkin mielestä joskus on sillä tuulella ettei vain jaksa...edes huumoria. :P

Huumori tuo hyvän mielen, ja sarkasmi opettaa pysymään sisäisen rauhan tilassa... ;D

En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta kyllä siinä varmasti perää on.
Nuorille iskostetaan yhä enemmän kuvaa että kun olet teräsmies tai -nainen niin olet voittajatyyppiä ja pärjäät paremmin elämässä.

Haavoittumatonta ihmistä en minä ole vielä tähän ikään mennessä nähnyt, (ehkä sekin päivä vielä koittaa).

Esimerkkisi valtataistelusta oli juuri se mistä minäkin puhuin omassa kommentissani.
Se ei välttämättä tule aina tai heti tai edes usein ystävien kesken, mutta takuuvarmasti se tulee joskus ja siitä lähtee se kierre liikkeelle.

No se "läppä" oli työpaikkakiusausta suoraan sanoen.. Tunnistin kyllä sen piilov-ttuiluksi, vaikka se oli muka "ystävällistä huumoria". Tiedän kyseisestä ihmisestä, että hän puhuu työkavereista ilkeitä asioita selän takana, mutta päin naamaa heittää noita liian ystävällismielisiä lohkaisuja...

Tottakai joskus vedetään herne nenään kaverin sanomisista jos itse on yliherkällä tuulella.. mutta siihen voi sitten sanoakkin suoraan, että anteeksi vaan mutta minä en jaksa tuollaista tänään ja yleensä kaveri tajuaa lopettaa siihen + toisin päin. Kyllä sitä sitten pyydetään aika usein anteeksikin, jos menee yli..

Mä olen tottunut erittäin ronskiin ja rumaan kielenkäyttöön, sillä tunnen paljon ihmisiä jotka vastaavat hyvään huomeneen h.. v.. jos ovat pahalla päällä yms..  :aurinko: :leijona: :askendentti: :skorpioni: ystäväni käyttää kaikesta vähän omanlaatuisia ilmaisuja "mä olin vihainen ku perse!" yms. joka lauseesta löytyy joku "sana" ja aika paljon haistattelua/horottelua jne.

Mutta tämä ihminen on oikeasti yksi sydämmellisimpiä ja ihanimpia ihmisiä ketä tunnen.. Ei se sellainen räyhääminen tarkoita mitään ja joka päivä saan kuulla myös olevani rakas, pusuja poskelle ja haleja..

En itse kyllä kiroa paljon (riippuu seurasta) mutta en ole moksiskaan siitä kun toiset puhuu rumia.. Minulla on suodatin, joka muuttaa tekstin asialliseksi ja poimii siitä oleellisen sisällön.  :smitten: Pahoittelen, että ei oikeastaan liittynyt huumoriin, mutta tuli Saqirlatin jutusta mieleen..

Irish

Minä en vaan edelleenkään näe mikä siinä on se hyöty? Lujittaako se sinusta ystävyyssuhdetta kun puhutaan tunnesiteistä? Minusta se aiheuttaa vaan katkeruutta joka tulee esiin sitten tulevaisuudessa kun on uusia vaikeuksia.

Itselläni on myös kokemusta tästä sarkasmista ja ihan oikeasti kokeilin mennä mukaan siihen, koska ystäväni pyysi minua ja perusteli sitä juuri samoilla argumenteilla mitä sinä kerroit ja sanoi sen osoittavan tosiystävyyden.
Noh, minä ajattelin, että kokeillaan koska hän todella on minun ystäväni.
Juttu meni kuitenkin hyvin nopeasti siihen valtataisteluun ja kaikkein raadollisinta siinä oli vielä se, että ystäväni ei edes huomannut tilannetta, oli täysin oman katkeruutensa sokaisema ja lopulta laukoi minulle todella henkilökohtaisuuksia ja kun ne eivät riittäneet siirryttiin perheasioiden pariin, josta minä tietenkin vittuunnuin ihan totaalisesti. Ja minä todella yritin alussa rauhallisesti enkä provosoinut,koska en koe tätä omana juttunani.
Eli tämän pikku stoorin pointti on siinä että kaikilla tulee se raja myös niissä henkilökohtaisuuksissa vastaan ja sitten on vaan pakko siirtyä kovimpiin aseisiin kun hävitäkkään ei halua.

Tämä on syy miksi minä näen että haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Lisäys: minusta on ihan hyvä että perustelee asioita ja ne sivujuonteet eivät ole minulle mikään ongelma. (tämänkin olen jo sanonut aiemmin).
 :smitten:

Saqirlat

Tälläisillä mekin se aloitettiin, eli kevyillä aiheilla mistä haluttiin vaan keskustella. :D

No ihmiset ovat erilaisia. Ehkäpä minä  :aurinko:  :mars: :merkurius: kaksosena ja  :askendentti: jouskarina omaan niin suoran tyylin, että se voi jonkun mielestä olla tosi asiatonta, epäkypsää ja loukkaavaa.  ;)

Mutta minä osaan nykyään erotella ihmiset ja käyttäytyä jokaisen kanssa heidän omilla ehdoillaan. Eli näitä tällaisia ihmisiä kenen kanssa kommunikoin tähän tyyliin on tällä hetkellä kolme. En minäkään kestäisi ystävyyttä, joka perustuisi solvaamiselle ja toisen alentamiselle. Ikinä ei mennä liian henkilökohtaisuuksiin.. Tiedämme kyllä mitkä ovat esim. toistemme ulkonäöissä sellaiset seikat, mistä on parempi olla sanomatta yhtään mitään.

On minulla muutamia tosi "asiallisiakin" ystävyyssuhteita, mutta niistä ei ole ikinä tullut ihan niin läheisiä, kun näistä, joissa on sanottu suoraan asioita huumorin siivellä. Usein noista lohkaisuista on lähtenyt syvällisempi keskustelu käyntiin, kun toinen on kysynyt että miksi sä noin sanot. Siinä tulee selviteltyä kipeitäkin asioita, joita ei ehkä ilman noita läpän heittoja tulisi ikinä puhuttua halki ja väärinkäsitykset paisuisivat.. Näin minulla.  :)

Hyvä sarkasinen huumori ei ole rumien puhumista
tai tietoista loukkaamista.
Se on hyväntahtoista tilannekomiikkaa toisen kustannuksella.

Itseironia astuu kuvaan tässä.
Mikäli osaa nauraa itselleen ja heikkouksilleen,niin sarkasmi ei loukkaa. ;)

Tällöin kamman ja hiuslakan pyytäminen lainaksi kaljulta
mieheltä on hauskaa hänen itsensäkin mielestä. ;)

Tai esim. keskustelimme, humoristisesti tietenkin,
seksistä ja elinten koon tärkeydestä
ystäväjoukossa, jossa oli myös veljeni.

Miehiseen tyyliin veljeni tietenkin antoi
ymmärtää itsestään ystäviensä kuullen
vähän tuollaista niin kuin isompaa

ja

tokaisin silleensä kirkkain silmin,
jaa, että oliskohan nyt vähän liioteltua,
kun olen tuota miettinyt,
että koska olen itse hyvin pieni ja mitätön sieltä,
niin luonnollisesti myös veljenikin
täytyy olla hyvin pieni sieltä.. :coolsmiley: 

- ja kaikki nauroi aivan kippurassa, mukaan lukien veljeni. :D :2funny:

Sarkasmi on taitolaji, eikä riitä että osaa letkauttaa
jonkun verbaaliläpän, vaan pitää myös tunnustella kuulijakuntaa. ;)

No mikä minuun sitten uppoaa... ::) :P

Tilannekomiikka ja sarkastinen huumori,
jossa huumorintajuiset verbaaliälyköt
osaavat tarttua hetkeen kiinni.

Puujalkavitsit, jotka ovat jo niin huonoja,
että se naurattaa.

Itseironia on itse asiassa itse-sarkasmia,
ja on oikeastaan kaikista parasta huumoria,
koska sillä viihdytettyä kaikkia ja se on takuuvarmaa
vieraampienkin ihmisten kanssa, koska se ei loukkaa ketään
ja siihen helppo "piilottaa" omat heikkoudet niin,
että ne ei ärsytä ketään. ;)

Asiat voi sanoa monella tapaa
ja hymyssä suin sanotut asiat kuullostavat aina hyvälle. ;)

Eri asia on, voiko kaikesta heittää vitsiä,
niin omasta mielestäni ei,
mutta kaikesta voi nähdä sen hauskan puolen,
vaikka sitten tilanteesta riippuen pitää
sen omana tietonaan. ;)

kyllä se erilaisiin tilanteisiin sopiva komiikka on kaikkein parasta. ja nään tälläiset blodi vitsit rupeaa yleensä olee jo hieman kulunutta kamaa...

Minuun kolahtaa ehkä parhaiten juuri sellainen huumori missä joku sekoilee antaumuksella saadakseen toiset nauramaan. Siihen ei tarvita kuin taitavaa naamanvenyttelyä kun meikäläinen makaa kippurassa lattialla. Jim Carrey, James Potkukelkka, Jerry Lewis, Poliisiopisto 1., serkkupoikani, Mr. Bean, jne jne. Oi nauramisen autuutta. Blondivitsit kolahtaa jos ne on hauskoja, mutta läheskään kaikki ei ole. Sitten mulla on usein lapsellista omakivaa jota kovinkaan moni ei sisartani ja äitiäni lukuunottamatta ymmärrä, mutta ei se ole ketään tuntunut ainakaan harmittavan. Voi kun nauraminen on mukavaa. Kiva kun on koomikoita.  :smitten:

Irish
Minulla on toinen ystävä, jonka voisi luonnehtia juuri tuolla asiallinen sanalla ja hän on minulle ihan yhtä rakas ystävänä kuin se edellinen. Tämän henkilön kanssa ei ole ollut mitään tarvetta mennä tälle sarkasmilinjalle ja meillä kulkee huumori ihan yhtä hyvin kuin edellisenkin kanssa. Toki ne huumorin aiheet ovat erilaiset kummankin kanssa puhuessa.Molemmat henkilöt olen tuntenut yli 10 v.
Jos vertaan vielä näitä ystävyyksiä niin kyllä täytyy myöntää että hieman aiheutti säröä ystävyyteen ainakin minun osaltani se liian pitkälle meneminen.
Toivottavasti sinulle ei tule tälläistä tilannetta eteen, minkä minä koin

Ihmiset ovat erilaisia, kuten sanoit. :)

Saquirlat, kovin tutulta kuullostaa tuo syyttelyloppu täälläkin. :)

Asterix,
Ihan hyviä kommentteja ainoa mistä olen hieman eri mieltä on se että kaikista asioista en minä ainakaan pysty näkemään humoristista puolta.
Kerrotko minulle esim. mitä humoristista voi nähdä vaikkapa syöpää sairastavasta tuttavasta tai kaverista joka on vammautunut itse aiheuttamassaan autokolarissa.
Vaikka olisi kuinka hyvät ystävät niin en edes kaverin pyynnöstä lähtisi mukaan sarkastiseen huumoriin joka liittyisi näihin asioihin. Eli ei tässä nyt ole kysymys hiusten pituuksista.

Se täytyy myöntää, että sarkasmissa on aihepiiri aika tärkeä tekijä ja jos se osataan sivistyneesti pitää siinä ja myöntää hävinneensä tarvittaessa niin silloin ei ole mitään ongelmaa. Mutta kun monella sarkasmia harrastavalla ei vaan mopo pysy käsissä.

Enkä tarkoita tällä sinua tai Irishtä koska en tunne teitä mitenkään. ;)

Lisäys; absintti, me varmaan nauretaan samantyyppisille leffoille ;D

Kaikista asioista voi nähdä sen hauskan
ja positiivisen puolen. ;)

On aivan eri asia heittää sarkasmia onnettomuuteen,
kuin vitsailla lempeästi tilannetajua käyttäen.  ;)

Jos eroa ei tunne, eikä sitä hallitse,
niin sitten kannattaa olla hiljaa tuollaisessa tilanteessa.

Itse olin vakavassa auto-onnettomuudessa -94
ja tuolloin minulle annettiin huonot ennusteet siitä,
että ylipäätään kävelisin enään sen jälkeen
(toisin toki kävi). ;)

Tuolloin kun makasin sängyssä vaipat pyllyssä
pääsemättä itse ylös, vessaan tai kävelemään
tai mitään, niin jos ei olisi ollut huumorintajuisia
ystäviä ja perhettä ympärillä ja itseironiaa,
niin en varmaan selvinnyt ja kävelisi enään. :coolsmiley:

Mielen voima on nimittäin aivan uskomaton. ;)
Onnettomuustilanteessa kaikista kauheinta on kuulla
surkuttelua, sääliä ja totista olotilaa.
Se vaikuttaa loukkaantuneen mielentilaan
ja parantumiseen epäsuotuisasti.

Minulla on muutama vammainen ystävä
ja he ovat juuri ne hauskimmat ja huumorintajuisimmat
tyypit koko porukassa.
He osaavat ottaa elämän rennosti. ;)

Jotenki ymmärsin eritavalla tuon Asterixin lausunnon, käsitin sen niin ettei hänen mielestään ehkä kannata joka tilanteesta laukoa vitsejä aiheesta, vaikka omassa mielessä voisi asiassa nähdä huvittaviakin piirteitä.

Nuo syöpää sairastavat ja vammautuneet, olisi kiva kuulla sairaanhoitohenkilökuntaa esimerkiksi, epäilen luissani ja ytimissäni, että siellä kuitenkin myös huumorinkukka kukkii, jopa potilaiden kanssa, ehkä hieman sarkastisestikin joskus. Omalla kohdallani nimittäin ajattelisin niin, etten haluaisi koko ajan märehtiä omaa kurjuuttani ja se, että minuun suhtauduttaisiin niinkuin ennekin, piristäisi päivää. En haluaisi, että minua kohdellaan silkkihansikkain sen vuoksi, että minulla on syöpä tai olen halvaantunut. Voisin hyvin kuvitella, että itse ensimmäisenä olisin heittämäsää herjaa kruisailuistani pyörätuolilla tai ihan mitä muuta tahansa. Ihan juuri sen takia, että aina huumori on ollut meikäläisen kantava voima. En toki oleta, että kaikki ajattelevat niin ja suon kernaasti vapauden ajatella ja kokea niinkuin haluaa. Toki joskus miullakin on hetkiä, että myrskypilvi on noussut eikä hjuumori lennä eikä iske, mutta se on aika harvinaista ja sanonkin sen silloin ystävilleni.

Hihii, Asterix jo ehti tuohon väliin, mutta ei liene haitanne...

Näin minäkin sen ymmärrän. :) Huumori voi vakavissakin tilanteissa piristää! Esimerkiksi syöpää sairastavaa voi hyvin lohduttaa vaikka hiusten lähtemisestä, että kun hiuksistahan saattaa tulla tosi erilaiset kuin mitä ne olivat aikaisemmin, niin lohduttaa vaikka sanomalla, että "ehkä sieltä kasvaa sitten sellaiset kunnon prinsessahiukset takaisin ja tuhat kertaa hienommat kuin edelliset, mietipä sitä!" tai jotain. :) Siis näin esimerkkinä. Ja tuokin olisi vain hyvällä sanottu ja kyllä sen kuulee äänensävystä.

Itse näen huumoria monessa paikassa ja sarkasmi ei minusta aina todellakaan ole toisen pilkkaamista, vaan paremminkin niin, että esim. me kaveriedemme kesken pilkkaamme sarkastisesti toisiamme jatkuvasti, näin luomme yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kilpaa kilpailemme kuka keksii pahimman jutun itsestään ja surkeasta elämästään jne. ;D Se on todella piristävää ja hauskaa! Elämä ei saa olla liian vakavaa!

Tunnen erään yhen tosi mahtavan hauskan jätkän, joka menetti jalkansa onnettomuudessa.

Eka kerta kun kävin katsomassa häntä (onnettomuudesta oli jo kulunut aikaa) hän kärräili innoissaan pyörätuolilla ja letkautti ekana, että hän heitti sen jalkansa tuonne pihalle koiran kaluttavaksi, että kai senkin jotain laatuherkkua pitää saada ja voi että me naurettiin! itse asiassa me naurettiin varmaan 15min ihan hulluna sille, niin että sattu joka paikkaan, kunnes lopulta nauru muuttui itkuksi, joka sitten kesti puolet pitempään kuin nauru..

Sh-opiskelijana oon tosiaan huomannut tuolla töissä, että esim. juuri syöpäsairaat näyttää oikeen nauttivan kun nille puhuu reippaasti eikä hyssytellen.. Potilaat pitää toki oppia tuntemaan, ennen kun alkaa liikaa heittämään levotonta juttua. Mutta epätoivoiselta ja surulliselta ei saa näyttää. Ei saa lähteä ruokkimaan potilaan katkeruutta.. Yleensä hyvä kaikkeen on neutraali asenne ja myötätuntoinen hymy.

Kyllä minä ymmärsin oikein hyvin sen, että niitä vitsejä ei pidä mennä laukomaan ihan joka tilanteessa. Enkä minä tässä ole väittämässäkään ettei sitä sarkasmia saa missään tilanteessa käyttää.


Asterix, juuri tätä minä tarkoitin, hienoa että ymmärsit asian.  ;)
Monen ihmisen kannattaisi YMMÄRTÄÄ tilanne KOKONAISUUDESSAAN, milloin on viisaampi pitää suunsa kiinni ja miettiä vaan itsekseen asioita.

Minun kohdalle on sitten vaan sattunut juuri ne muutama ihminen, jotka ovat luoneet ihan toisenlaisen kuvan sarkasmista. Seuraavaksi ei sitten kannata tulla sanomaan peiliin katsomisesta yhtään mitään vaan voi lukea sen kertomukseni uudelleen.

Minusta on hienoa ja mukava kuulla, että te olette niin vahvoja ettei teillä ole karannut se mopo käsistä.

Positiivisin ajatuksin  :)

Minuun iskee monenlainen huumori, englantilaiset ja suomalaiset komediasarjat (Pokka pitää, Ponille kyytiä, Kyllä Jeeves hoitaa, Pulttibois, Velipuolikuu jne) on oivallisia. :laugh:

Mutta tällaisesta ihmistenvälisestä arkihuumorista eniten toimii älykäs, jopa knoppaileva huumori. Että osataan vääntää sanoja ja käsitteitä. Yleensä toimii myös ihan kunnon puujalkavitsit ja tilannekomiikka, itsensä kustanuksella naureskelu ja ironia, sarkasmi. Taidan löytää huumoria vähän turhankin useasta paikasta :D
Yleensäkin kun tykkään että asioista puhutaan suoraan kaartelematta ja silittelemättä liikoja, joten vaikeahkot aiheet on siten ihan vapaata riistaa myös vitsien vääntämiselle. Joskus menee vähän yli, mut useimmiten pysyy ihan hallussa hommat. Onneksi kumppani ymmärtää eikä säiky mun kouhotusta :crazy2: