Astro Foorumi

Hei! Aloitan tähän uuden aiheen kanavoinnista.

Millä tavalla te koette sen hetken, kun saatte kanavoituna tietoa? Voisitteko kuvailla sitä ihan omin sanoin?

Tuleeko teille sellainen vavisuttava olo sen jälkeen? Vähän kylmä ja hiukan "horkkamainen" fiilis joksikin aikaa?

Millä tavalla käsittelette tullutta tietoa? Kirjoitatteko samalla vai vasta jälkeen päin tms?

tere kanavoija kaveri..
mulle tieto tulee ei kuuluvana puheena,, sanon sitä itse informaatioksi.. ei oikein vastaa mitään kommunikaatio muotoa tämän Maailman mittapuun mukaan. Yleensä minulla on sen verran ympäristössä noin normaalisti "häiritekijöitä" ääniä, sähköä yms. Siksi itse käytän paljolti kirjoittamista. Toisinaan huomaan kanavoivani esim. keskutellessa jonkun ystävän kanssa.. silloin tunnen että puhun jotain mikä vain tulee ulos suustani ilman huomattavaa ajattelua ja se on jotain hurjan rauhallista, selväjärkistä ja rakkaudellista.

Minä tunnen aina ennen kanavointia sellaista jännää hienoista ja ihan miellyttävän tuntuista painetta kehossani, kehoni tuntuu tavallaan sellaiselta magneettiselta. Ei osaa sanoin kuvailla...  :idiot2: Sitten vain tiedän, saan tuntemuksen että lähetystä olisi tulossa. Saan aina itse päättä otanko vastaan vai en ja juuri nyt vaiko myöhemmin, vaiko ollenkaan jne. Kun sitten hiljennyn ja odotan, niin alan "kuulla" tavallaan myös jonkinlaista puhetta jonka sitten samantien kirjoitan ylös.

Puhdistava savu mainitsi:


Minulle tapahtuu myös näinkin...

Niin ja kanavoinnin jälkeen on aina hyvä olo. Rauhallinen, rakkaudellinen ja viisas.  :smitten: Fyysisesti on joskus ollut hivenen juuri sellainen tärisyttävä olo kanavoinnin jälkeen. Ei kuitenkaan mitenkään ikävän tuntuisesti ja aina hyvin pian palaudun ennalleen. Kanavoidessani olen yleensä aina täysin tietoinen ympärilläni tapahtuvasta, mutta mikään ei jää häiritsemään vaan on ikäänkuin taustalla, aivan kuin olisi silloin toisissa sfääreissä.  :angel:

Minä tunnen yleensä lämpimän painon tunteen päälaellani,
muutun rauhalliseksi ja rakkaudelliseksi,
näen kaiken ylempää ja laajemmin kuin normaalisti.

Jos haluan kirjoittaa,
sanat putoilevat näppäimille
kuin olisivat omia ajatuksiani,
vaikka sisältö ja lauserakenne olisivat muuta.
Samalla näen asiat joista kerron,
ymmärrän ja opin.
En voisi kirjoittaa jälkeenpäin,
sillä en muistaisi mitä näin.

Joskus sanat tulevat  suuhun,
hitaasti, painokkaasti,
yksinkertaisin lausein
mutta silti avaruuksia syleillen.

Toisinaan kuulen ne sisäisesti
ja muotoilen lauseiksi tilanteeseen soveltaen.

Taivaallinen tiedon arkku on mittaamaton.
Siellä piilee opetusta
niin paljon kuin ehtii vastaanottaa.
Mutta sitäkin vain sopivassa määrin. :)

En tahtoisi tuosta tilasta pois,
sillä silloin olen yhteydessä syvimpään Itseeni,
Jumalaani ja jumaluuteeni.
Vastahakoisesti palailen takaisin
noiden taivaallisten välähdyksien jälkeen.
Keho on lämmin, raskas ja rento
eikä kaipaa minkään valtakunnan virikkeitä.
Mutta sitten kun olen palannut maahan,
onkin hirmuinen nälkä! :D

Painon tunne!  :D Sieltä se tuli se kuvaavampi sana omillekin tuntemuksilleni. Kiitos.  :smitten: Minä tosin tunnen sitä koko kehossani, en pelkästään päälaellani. Koen ikäänkuin Jeesuksen asettuvan kehooni, hetkellisesti minuksi. :angel: Vaikka onhan hän aina läsnä, koen sen vain konkreettisimmin kanavoidessani.  :smitten: Vaikea taas selittää...  :idiot2:

Kyllä minäkin tunnen sen koko kehossa,
mutta päästä se alkaa ja siellä sitä on eniten. 
:)

Jep jep! Onko sinullakin sellainen mieletön energian tunne/säkenöinti käsissäsi kun kirjoitat ylös kanavointia?  :angel: :smitten:

Minullakin juuri noin vaikka en ole osannut kiinnittää huomiotani tuohon paineeseen. Tekstiä alkaa vaan tulemaan juuri niinkuin Puhdistava savu tuossa kirjoittaakin. Informaatiota; se onkin hyvä sana sille! Sellaista sydämen tietoa  :)

Myös minulla joskus puhuessani alkaa tekstiä tulemaan ja kuuntelen itse vähän hämmästyneenä, että mistähän "se puhuu". Viisaita ja rauhoittavia rakkauden sanoja.

Tuosta kirjoittamisesta; täällähän kirjoitellessani "kanavoin" jatkuvasti.... Jos vastaan jollekin niin se teksti usein vaan tulee -ja annan tulla... Siinä se yrittäminen on kaukana, joten se tulee helposti. Jos taas istuisin koneelle ajatellen, että alanpas tässä nyt kanavoimaan niin jotenkin "hyydyn" siihen... Alan odottaa kovasti, mikä sotkee taas oman mielikuvitukseni mukaan jne.

Minulla usein juuri sellainen vavisuttava olo kanavoinnin jälkeen. Sellainen kuin olisi tullut takaisin ruumiiseen kovaa ja korkealta. :D Usein myös palelen ja tunnen, että verensokerini on alhaalla.

Ei oikeastaan säkenöintiä käsissä
mutta se raskas tunne edelleen.
Joskus polttelun tapaista lämpöä.

Minä aloitan kanavoinnin pyytämällä sitä,
silloin ei hyydytä. ;)

Ja usein ne sanat alkavat virtailla
ilman eri pyyntöäkin.

Minä kanavoin pyydättäessä ystävilleni ja heidän ystävilleen kirjeitä suojelusenkeleitään. Aloitan kanavoinin silloin, kun tunnen olevani valmis vastaanottamaan viestin. Otan yhteyttä enkeliin, kerron asiani ja pyydän häneltä viestiä (yleensä enkeli tietääkin, että häneltä odotetaan viestiä). Kirjoitan viestiä sitä mukaa, mitä saan telepaattisesti päähäni. Joskus enkelit puhuvat niin hirveän nopeasti, että minun on pakko pyytää heitä hidastamaan vähän! :D

Kanavoinnin jälkeen on samaan aikaan virkeä, että väsynyt olo, sillä omaa energiaani hupenee koko ajan kanavoinnin yhteydessä. Yleensä pyrin lopettamaan ennen kuin väsyn liikaa ja viestiä antava enkeli huolehtii siitä, etten rasitu liikaa. Jälkeenpäin en muista, mitä olen kirjoittanut ja yleensä luen vielä viestin kertaalleen ennen sen lähettämistä vastaanottajalle, sillä tiedän, että he haluavat yleensä vielä keskustella minun kanssani kanavoidusta viestistä (tai ottavan sen aiheeksi tyyliin "muistatko tämän viestin, kun enkelini sanoi näin...")

Jos kaipaan itse neuvoa johonkin, voin keskustella oman enkeli kanssa samoin kuin keskustelisin jonkun vieressä istuvan henkilön kanssa. Katsomme toisiamme silmiin ja juttelemme. Minä puhelen ääneen ja saan vastaukset suoraan päähäni. Jos kaipaan apua arkkienkeleiltä tai oppailta, käyn tapaamassa heitä meditoimalla. Itselleni en tee kirjoitettuja kanavointeja.

Myös minä voin keskustella, tosin telepaattisesti. Eli en ääneen "yksin" höpöttele.  ;D

Ystävälläni on voimakkaat apuhenget, jotka minäkin tunnen jos hän kutsuu ne lähelleen. Ei siitä voi erehtyä, kun tuntee vieraan mutta niin  :smitten: -energian.  :D

Tai sitten se oli ns. "korkeamman itsesi" johdatusta. Kykysi kasvanee varmasti ajan saatossa.  :angel:

sitäkö se onkin... se loputon kynän viuhuminen ja täydellinen aalloilla keinuminen... monta yötä mennyt valvoen sängyssä kun se valvottaa ajatuksissa..  :uglystupid2:

jos ei kirjoita niin valvoo...

Mina yksinkertaisesti naen tapahtumia- kuin surrealistisia maalauksia ja joskus saan viesteja kirjoituksiini. Olen silloin taysin rentona, enka ajattele MITAAN.

hmm,siltä se tuntuukin että mitään ei ajattele. päästää vaan itsenä aalloille. mä en ole pystynyt tuohon kyllä pitkään aikaan,joku estää sen mussa  :knuppel2:

Onko muilla ns. valkoisen paperin kammoa. Kun istun päätteen äärelle kanavoimaan, sen aloittaminen on joka kerta vaikeaa. Tuleeko sieltä mitään vai ei?

Ei ole mitään kammoa, eikä aloittaminenkaan vaikeata. Päinvastoin, koen sellaista "kutkuttavaa" innostusta ja kaikki sujuu helposti.

juu,minä ainakin kärsin siitä...  :-[

Oletteko kokeilleet sitä, että alatte ensin kirjoittamaan päiväkirjaa ja sitten pikkuhiljaa antautuu sille, että tekstiä tuleekin muualta... ei siis mitään yrittämistä vaan "vahinkoa"  ;)

Minä nyt kirjoitan aina tuollalailla! ;D
Eilen naputtelin ystäväni järjestämään tarinakisaan tarinaa mitään sen kummemmin miettimättä ja valmis siitä sitten tuli. :)