Astro Foorumi

Törmäsin tässä eräänä päivänä ihan sattumalta kirjastossa kirjaan, "Avaudu kanavaksi", jonka sitten lainasin ja luin. Minulla ei ole koskaan ollut yhteyttä henkioppaaseeni, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluan yhteyden ja olen valmis siihen. Minua on aiemmin pelottanut monet asiat liittyen tähän, esim. pahat henget ja ties mitkä "sivutuotteet", mutta nyt olen jotenkin päässyt vähän siitä yli. Tuon kirjan avulla sitten kokeilin meditointia ja henkioppaaseen yhteyden saamista, mutta tuntuu ettei siitä oikein tule mitään. :( Ensinnäkin minun on todella vaikea keskittyä ja silmäni "räpsyvät" koko ajan, mutta jos oikein keskityn ja yritän, niin pääsen jotenkin sellaiseen tilaan, että tuntuu että alkaisin pyöriä nopealla vauhdilla ja että olisin pari senttiä ilmassa. Silti silmäni vain räpsyvät ja "väpättävät" ja haluavat auki koko ajan ja näen vain mustaa. Tuntuu etten mitenkään saa yhteyttä.

En tiedä johtuuko tämä jostain epäilyksistäni tavallaan vai mistä ihmeestä, mutta en ymmärrä miksi tämä on näin hankalaa. Tuntuu, että kaikki saavat niin helposti yhteyden ja heille henkioppaat ovat luonnollinen asia, ja minun pitää taistella että edes pystyn meditoimaan 4 min...  :( Olen pyytänyt johdatusta ja että oppisin tuntemaan henkioppaani, mutta jotenkin tuntuu että ei vain toimi...Olen jo ruvennut miettimään onko minulla edes henkiopasta, kun kerran se on näin vaikeaa...Tuossa kirjassakin kerrottiin, että 90% saa todella helposti yhteyden ekalla yrittämällä ja ties mitä, ja minun silmäni vain väpättävät ja näen vain mustaa.

Missä on vika?  :'(

Suunnileen sama täälläkin..melkein aina nukahdan tai energia hiipuu lähes nukku-tasolle. Joko opasta ei ole, tai se ei halua että otan yhteyttä.. :crazy2: :o

Sanoisin, että älä väkisin yritä mitään erityistä, riittää kun uskot, että sinua suojellaan ja johdatetaan ylemmältä tasolta  :angel:  Voit ihan vaan kiittää "heitä" tuestaan  :smitten:

Ongelma on siinä, että minun on todella vaikea uskoa, kun en saa sille mitään "tukea" tai vastausta, vaikka pyydän.  :( Olenko sitten niin "huono" etten ansaitse opasta tai jotain? Surettaa ja harmittaa. Olenko jotenkin sitten niin huono tai jotain. Luulisi, että henkioppailla ei pitäisi olla mitään syytä olla ottamatta yhteyttä, mutta...miksi en sitten saa yhteyttä?  ???

Ei minullakaan ole mitään sen kummempaa yhteyttä, kuin että uskon johdatukseen ja kaikkeuden ykseyteen  :) Ihan se riittää minulle  ;) :smitten:

Jotkut kirjat voivat olla ihan hyvinä apukeinoina ja alkuun saattajina, muta niihin ei kannata mielestäni liiaksi luottaa ja tukeutua. Sillä kaikki olemme erilaisia ja kaikilla on myös omat uniikit ja hivenen erilaiset, tai sanoisinko toimivimmat tavat olla yhteydessä muille tasoille.


Sinulla on aina ollut yhteys ja on jatkossakin. Et vain ole tietoinen siitä. Voit pyytää, että tulisit tietoiseksi tuosta yhteydestä.


Ei riitä, että pääset vähän pelkojesi yli ja jotenkin. Sinun olisi päästävä niistä kokonaan, jotta voisit muodostaa mahdollisimman hyvän ja vahvan yhteyden. Pienikin epäilys ja pelko kertoo ehkä siitä, ettet ole kuitenkaan ihan vielä valmis. Anna ajan kulua ja luota siihen, että kaikki tapahtuu aikanaan kuin itsestään. Olet kuitenkin nyt ikäänkuin esittänyt pyynnön henkioppaallesi ja antanut hänelle luvan tulla konkreettisemmin ja läheisemmin elämääsi. Luota siihen, että oppaasi tietää tämän ja saat häneen tietoisen yhteyden juuri sinulle oikeaan aikaan.  :angel:

Sinussa ei ole vikaa, oppaassasi ei ole vikaa. "Alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo" ja "kukaan ei ole seppä syntyessään".  ;)

Tähän loppuun kysymys, joka saattaa tuntua typerältä, mutta onko Jeesus sinulle mahdollisesti millään tavalla läheisen tuntuinen, kiinnostava tms.?

Niin ja mikäänhän ei toimi väkisin, eikä pakottamalla...

Kiitos neuvosta. Tämä on varmasti minun hyvä muistaa. Minua vain jotenkin ihmetyttää tämä, koska kykenen jotenkin kuitenkin lukemaan tarotkortteja, ennustamaan ja tuntemaan kaikenlaista ihmisistä ja silti tämä asia ei minulle aukene.  :-\


Voi olla että olet ihan oikeassa. Ehkä jossain pääkopassani on niitä pelkoja kuitenkin vielä enemmän kuin haluankaan myöntää ja oma kärsimättömyyteni vain nostaa päätään...Minun on mietittävä tätä asiaa. Kiitos neuvosta...Jotenkin kuitenkin helpottavaa kuulla joltain ihmiseltä, vaikkain netissä ja "vieraalta", että minussa ei todennäköisesti ole mitään vikaa, nimittäin sitä itse omassa päässään rupeaa miettimään ties mitä, kun ei vain onnistu...


En tiedä mistä oikein keksit kysyä tätä, mutta oikeastaan kyllä. En voisi sanoa olevani uskonnollinen, mutta...hmm..jotenkin Jeesuksen kohtalo on aina koskettanut minua ja se on tuntunut hyvin elävältä minulle. Ja jotenkin hyvin läheiseltä, kyllä. Olisi mielenkiintoista tietää miksi päätit kysyä tätä...vaikka ihan yksityisviestitse jos niikseen tulee....

Näin muutama yö sitten puisen ristin vihreällä taustalla jonka jälkeen rakkaus ja lämpö tuli minuun. Täytynee sanoa että en koe itseäni normaalia kansalaista yhtään uskovaisemmaksi, mutta näin vain kävi.

Sitten sain kysymyksiini vastauksia, mutta en osaa päättää olisiko niin korkeaa ohjausta että elämäni sinne muuttaisin.

Lari, minne muuttaisit?

Ihan vain Torniosta Ouluun. Kämppä pitäs varmaan myydä ja jotain pientä sumplia

Kysyin, koska Jeesus on "henkioppaani" ja sain "infoa", että kysypäs tuota.  :D ;) :smitten:

Jaa  :) No kyllä sen tunnet jos niin on hyväksesi  :smitten:

Olen  lukenut
että joillekin henkilöille on tarpeellisempaa
löytää oma polkunsa yksin
jolloin oppaat eivät ilmene
niin helposti kuin toisille.
Oppaan viestit tulevat ennemminkin
oman suodattimen kautta
kuin selkeinä neuvoina.

Myös elävä ihminen voi toimia ¨henkioppaana¨ telepaattisen kommunikoinnin kautta.
Näin olen itsekin kokenut. ::)

Kaikki tulee ajallaan,
luota siihen että
oppaasi kulkevat rakastavasti vierelläsi
ja antavat sinun tehdä omat valintasi,
kuiskutellen väliin korvaasi salaisuuksiaan
jotka vastaanotat jollakin tasolla
jos et sitä tiedosta päivätajunnassasi.

Rauha kanssasi. :smitten:

Eihän siihen uskovaisuutta tarvitakkaan.  ;) Niin vain voi käydä ja ihmeitä tapahtuu...  :D

Kiitos sinulle Aion.

Voit olla kyllä tavallaan oikeassa...Minusta kuitenkin tuntuu, että olen sen verran rankkoja polkuja tässä elämässä tarponut ja nähnyt, että jotenkin olen sitä kautta sen oman tieni löytänyt mielestäni jo aikoja sitten...Mutta mistäs sitä tietää...Toisaalta tuntuu inhottavalta, että minun pitäisi kulkea "yksin" tätä elämän tietä, kun muutenkin tätä yksinäisyyttä näiden asioiden kanssa on tarpeeksi...Koen, että tarvitsisin tukea ja apua ja neuvoja, mutta en tiedä sitten, onkohan tieni sitten vain kulkea enemmän yksin kuin muiden...Se selvinnee elämän aikana?  ???

Kiitos kommentistasi. Siitä tuli hyvä olo!  :smitten:

 ;) Ebenia,

en pidä sinua yksin kulkijana
vaan ihmisenä, joka kokoaa itseään enemmän omalla tahollaan
kuin oppaitaan tiedostamalla.

Se on sitä, että olet jo poluunnuttanut eloasi
kuin kyntöauralla vaoksi.

Joillakin on tällainen syvään uurrettu polku
- kuten Jeesuksella oma Kristus-tiensä -
kuljettavanaan.

Ehkä sinunkin tiesi on mallintamisen ikeesi!

Ja kuinka se tunnistuukaan
kuin puhkoen ilmaa ensimmäisenä kurkena
sivuilleen levittäytyvän siipiauransa keskellä.

 :smitten:

En minäkään tarkoittanut sitä että
¨joutuisit kulkemaan yksin¨,
vaan sitä että sinuun luotetaan
koska olet kasvattanut omaa voimaasi ja tietoasi
vastuksia vasten.

Kyllä sitä opastustakin tulee aikanaan enemmänkin,
sitä ennen ja sen aikana
luota omaan intuitioosi,
- se kertoo sinulle kaiken tarpeellisen
ja vahvistaa voimiasi edelleen.

Vaikka henkiystäväsi eivät sinulle heti näyttäytyisikään,
he ovat kuitenkin aina mukanasi.
Kuten myös ystävät ja avunantajat
kehollisessa muodossaan. :)

Ebenia  :smitten: mikään ei ole sattumaa! Sinun kuului löytää tuo kirja ja jotakin se sinulle antaa varmasti, kunhan olet valmis ja aika on sopiva. Kappas vain kun löysin itse saman kirjan pari viikkoa sitten kun kävin kirjastossa ihan muilla asioilla, mutta päätinkin sitten vähän vielä vilkaista hyllyjä!  ;) Ja kuinka ollakaan vasta kun olin lukemassa tajusin yhtäkkiä että herttileijaa, justhan mä ajattelin pari päivää sitten että minkähänlaista olis olla kanava!  :o

Minäkin yritin ottaa yhteyttä omaan oppaaseen, mutta jossain syvällä sisimmässä kuitenkin tuntuu siltä, etten ole (vielä) valmis mihinkään konkreettiseen kohtaamiseen, mutta pyysin että josko saisi jotain merkkiä hänen olemassa olostaan... Pian tämän jälkeen alkoi tapahtua mukavia asioita, sanotaanko näin että elämä tarjosi vähän uusia mahdollisuuksia, enkä voi millään olla yhdistämättä näitä tapahtumia toisiinsa.  :angel:

Että siitä se lähtee! Minäkin olen sitä mieltä, että väkisin ei kannata yrittää. Kokeile kirjan harjoituksia, mutta luulen että ne eivät ole ihan ainut mahdollinen tapa saavuttaa yhteys, ja että jokainen löytää harjoittelemalla sopivan olotilan oppaansa kohtaamiseen. Ja opas varmasti tietää milloin ja miten on oikea aika ilmestyä elämääsi, hän tietää että olet kutsunut. Uskoa ja luottamusta sinulle!  :smitten:

Ebenia !

 :kauris: - ihminen kohtaa elämäänsä yksin, sillä vuorelle noustaan polkua, yksin, kun huippu saavutetaan oppilaan mahdollisuus on vihkimys tai kääntyä auttamaan muita, polkua kulkevia.
Oppilas joutuu testeihin joista yksi on juuri yksinäisyys, löytää yksinäisyydestä itsensä, jolloin ei enään ole yksin.
Liika yrittäminen on päällään tekoa, kun menet sydämmeesi ja yhdistät itsesi, löydät itsesi joka on...

 ;)  Mateve  :kauris: kulkija

Kiitos teille Rauhis, hannuli, Aion ja mateve.

Ensinnäkin kiitos ajatustenne jakamisesta. Sain paljon mietittävää.

Tavallaan kyllä tuntuu, että sanoissanne on järkeä ja toisaalta minusta tuntuu, että tuo voisi olla totta, että tieni on niin syväänuurrettu ja koska tiedän sen tavallaan jo, niin ehkä en tarvitse enää sitten sellaista samanlaista johdatusta näille teille kuin monet muut "eksyneet". Silti minusta tuntuu usein siltä, että tarvitsisin neuvoja ja haluaisin kasvaa henkioppaiden kautta ihmisenä, jotta voisin antaa yhä enemmän muille ihmisille tällä elämänpolullani. Aivan kuten mateve sanoikin, minä koen, että tehtäväni on tietyllä tavalla "kiivetä tietylle huipulle" ja sieltä käsin auttaa ihmisiä. Koen että tarvitsisin neuvoja ja apua tämän huipun saavuttamisessa ja itseni kasvattamisessa - mutta voi olla, että pärjään sitten henkiolentojen mukaan yksinkin.  ??? Tavallaan koen, että minulle on nimenomaan aurattu tuollainen Rauhiksen mainitsema "ura", jota kuljen eteenpäin. Jotenkin vain koen että tarvitsisin sellaista lisäinfoa asiasta, jotenkin "nostatusta" sieltä omasta selvästä suorasta urastani ylöspäin...että en vani kulkisi eteenpäin, vaan myös ylöspäin...Jos ymmärrätte mitä tarkoitan...

Hannuli, kiitos rohkaisevasta viestistäsi. Kyllä minustakin jotenkin tuntuu, että tuon kirjan löytäminen on ollut minulle avain ja jotenkin määrättyä. Ei se voi olla ihan sattumaa, että juuri tuolloin ihan muilla asioilla ollessani törmäsin tuohon teokseen, varsinkin kun en ole asiaan aiemmin kauheasti perehtynyt enkä ollut siitä kiinnostunut niinkään. Varmasti en luovuta vielä ja koetan jatkaa meditoimista ja hiljentymistä - kenties tapaan henkioppaani ja kenties en. Tietenkin toivon syvästi, että tapaisin, mutta jos näin on määrätty että en tapaa, niin en kai sille mitään mahda - pakottaa kun ei oikein voi.  :-\

Mateve, voi olla että olet oikeassa. Noin olen kokenut elämäni hyvin pitkälle tähänkin asti, yksinäisyyttä ja itsenäiseksi kasvamista, tarpomista lumessa ja hangessa, yksin porhallettu eteenpäin. Olenhan minä pärjännyt hyvin, se on totta, kasannut itseäni, noussut uusiin sfääreihin omana itsenäni...mutta silti, nyt tuntuu siltä että olisi kiva saada muutakin neuvoa, pysähtyä miettimään, että onko tämä kaikki vain "minua", vai onko täällä jotain muutakin kuin vain minä ja yksinäisyys...Tässä asiassa tietenkin on edesauttanut keskusteluni erään ystäväni kanssa, jolla on paljonkin henkioppaita ja kun hänellä on niin ihailtavan upea yhteys heihin ja hän saa neuvoja ja suorastaan ystäviä heistä, niin itsestäkin tuntuisi ihanalta saada tuollaista valoa omaan elämäänsä...

Tässä on paljon mietittävää...Kiitos.

Ebenia !
Sinä toteutat hyvin tuota  :jupiter:  :oinas: kiireellä ja paljon  :o
Olet varmaan kuullut synkronista eli asiat tapahtuvat silloin kun on oikea aika, mitään ei voi kiirehtiä, ja kaipaus jostain mitä toisella on, ilmentää puutetta jota haluaisi, mutta ehkä se ei ole sinun juttusi.
On opittava näkemään olennainen, ja nykyään on niin paljon astraalista vaikutusta, joka ei ole sitä korkeampaa opetusta.
MUTTA sekin että kokee astraalisen, näyttää ihmiselle että se ei ole sydämen asiaa vaan järjen tuomaa egon halua.
Siksi on koettava ja valittava se mikä tuntuu omalta ei toisten jutuilta...

Elämä on nyt...

 ;)  Mateve

Olet varmasti oikeassa. Puhuin nimittäin juuri tästä tämän kaverini kanssa ja hänkin sanoi, että ehkä vain olen kärsimätön ja tiedän sen itsekin...Kenties minun tulee todella vain odottaa ja antaa ajan kulua, "unohtaa" asia hetkeksi ja antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Niin ja aivan varmasti tuo Jupiter Oinas näkyy tässä asiassa, varsinkin kun se tuolla 12.huoneessa keikkuu.  :2funny:

Tervehdys!

Olen myös joskus toivonut itselleni konkreettista "henkiopasta, joka kertoisi, mitä minun tulisi tehdä elämän eri tilanteissa. Huomasin kuitenkin, että saisin odotella sitä saapuvaksi niin kauan, kuin päiviä riittää elettäväksi.
Lainaan jälleen kerran Jeesuksen sanoja: "Jumalan valtakunta on teissä sisäisesti." Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut sitä, että kun ymmärsin vihdoin kääntää katseeni omaan sisimpääni, vastaukset kysymyksiini ovat siitä lähtien löytyneet sieltä. Pitää vain oppia kuuntelemaan omaa "ääntään", sillä ajattelisin, että kyseessä on se näkymätön olemus, joka on osa kosmista maailmankaikkeutta, eli Jumalaa. (Taivaallinen Isä/Äiti, eli Hän, josta Jeesus puhuu. Joku toinen voi käyttää muuta nimitystä))
Olen yhteydessä tähän sisäiseen ääneeni Jeesuksen opettaman Isä meidän-  rukouksen kautta ja siunaamalla ympärillä olevia ihmisä. "Ja kun pyydätte jotakin Isältä rukouksessa, tehkää se minun nimissäni" eli Jeesuksen opetusten mukaisesti, pyydän johdatusta elämän eri aioihin.
Konkreettisesti tämä voi tarkoittaa esim. kirjan lukemista, josta saa tietoa sen hetkiseen tilanteeseen. Ja epätoivon hetkinä täytyy vain kärsivällisesti uskoa siihen, mikä ei ole näkyvää. Oikeastaan näitä epätoivon hetkiä ei tule enää siinä vaiheessa, kun oppii huomaamaan, miten kaikella on aikansa ja paikkansa. Saa vain elää täyttä elämänsä tarkoitusta.     

En minäkään oikein muiden puoleen osaa kääntyä, vaikka "heitä" siellä olisi/ON pilvinpimein - Jeesus ihan hyvin riittää minullekin :D :smitten: :angel:

minäkin olen yrittänyt löytää oppaani... En tiedä mitä teen väärin. Olen yrittänyt suojata itse ja olen pyytänyt turvaa ja suojausta itse pyhimmiltä. Kuitenkin joka kerta kun olen yrittänyt löytää yhteyden niin herään kyseisen yön aikana painajaisiin ja olen kovin vainoharhainen... Mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Osaisiko joku auttaa  minua??

"Yksi ylhäällä ja kaikki alhaalla", riittää minulle.  :angel: