Astro Foorumi

En tiedä onko tämä oikea paikka tänne.

Toki tätä juttua voisi katsoa astrologisestikin, mutta minä näen sitä paljon myös ympäristön vaikuttamana ilmiönä. Tämä ilmiö livahtelee kyllä myös tuolla astrologisissa tulkinnoissakin.

Minulla joskus nousee karvat vähän pystyyn, kun nainen puhuu kuinka paljon hänellä on kaikenlaista, kuinka monessa paikassa hyörii ja mitä saa aikaan. Eipä silti, eniten säikähdän sitä itsessäni.

Jopa seksuaalisuudessa löytyy tiettyä tehokkuutta, asiatietoa ja itseriittoisuutta.

Tunteet ja feminiinisyyden lempeys ja pehmeys jäävät jalkoihin.

Siksi kysyn itseltänikin, olenko minä nainen vai tehopakkaus, se mitä ympäristö ja odotukset ovat sinusta muovanneet. Onko tämä naisena olemisen päämäärä?

Toivoisin keskustelua... :knuppel2:

Itse samoja ajatuksia pohtineena (ei kuitenkaan naisena olemista "vitsiä,vitsiä"). Tämä on hyvä keskustelun aloitus ihmisen monipuolisuuteen liittyvistä asioista.

Hmm.. ihmisyyden päämäärä....

Itse kokisin, että tarvitaan pehmeyttä ja kovuutta, voisiko sanoa jopa, jokaisessa tilanteessa. Joskus elämän eteneminen vaatii enemmän kovaa, tehokasta, maskuliinista jne. otetta , jotta asiat etenesivät haluttuun suuntaan. Seuraavana voikin olla vaiheena vuorossa pehmeyden, mukautuvaisuuden, tunteellisuuden jne. tarve
Minä uskon, että jokaisesta ihmisestä löytyy molemmat puolet ja tarve tuoda kumpaakin niistä esille säännöllisesti.
Jotkut naiset tai miehet kallistuvat joissain elämänsä vaiheessa tai tilanteessa vain toiseen puoleen, mutta väittäisin, että tätä tasapainotetaan jollain muulla osa-alueella vastapuolen ominaisuuksilla.

Toinen juttu liittyy siihen miten nämä fem/mask ominaisuudet tuodaan esiin? Tilanne jossa ihmiselle sopii jostain syystä paremmin esim vaikka maskuliinisuus, voikin muuttua tilanteeseen pääsyn jälkeen välittömäksi feminiinisyydeksi, jolloin molemmat ovat upeasti edustettuna. Ja itseasiassa se feminiinisyys voikin olla se päätekijä tässä tilanteessa vaikka ulospäin ja ensin katsottuna vaikuttaakin aivan päinvastaiselta.

Ennenkaikkea tehopakkaus.
Nainen hoitaa, synnyttaa, rakastaa, ohjaa jalkikasvuaan ja yrittaa siina sivussa rakastaa miestaan.
Maskuliinista: Nainen antaa saantoja jalkikasvulleen kontolloi yleensa kodin ja huolehtii myos osittain tai suuremmaksi osaksi toimeentulosta.
Perinteinen nainen ei ollut luonnon suunitelmien mukaan samanlainen- eli kehitys on mennyt eteenpain- osaamme vaatia oikeuksiamme, olemme mukana politiikassa, eli onko tama feministinen Jumala saamassa enemman valtaa kuten ennustettu on.
Mutta Jing&Jang tasapaino ei enaa toimikkaan?
Missa on RAJAT?

Minusta tämä on vähän sellainen kysymys,
jolla verrataan omaa elämää jonkun toisen elämään

-usein omaksi tappiokseen. ;)

Onko se toinen mielestäsi tehopakkaus vai nainen,
jos hän elää erilaisissa ympyröissä ja tekee eri asioita
ja saa nautintoa ja mielihyvää eri asioista kuin sinä? :)

Tunnen monia tehokkaita ihmisiä, miehiä että naisia. :)
He ovat tehokkaita mielestäni siksi, että ovat
vahvoja ja tehokkaita asioissa, joissa itse en ole
vahva ja tehokas.

Tosin, minulla on taas omat vahvuuteni ja asiat,
joissa olen tehokas, missä he taas eivät ole.

Elämä on sellaista.
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? :)

Minä ajattelen, että nuo ns. tehopakkaukset ovat kenties fyysisesti voimakkaita.
Jaksavat paljon.
Tai sitten heillä on voimakas tarve etsiä hyväksyntää tekemistensä kautta.

Tietenkin sitä jotenkin vertaa omaa jaksamistaankin johonkin toiseen.
Se ei mielestäni ole negatiivista, jos tietää oman jaksamisensa.

Kyllähän nainen joutuu olemaankin aikamoinen tehopakkaus tänä päivänä.
Ainakin jos on perhe ympärillä.
Tietenkin myös työelämässä vaatimukset kasvavat koko ajan.

Aikamoista tasapainoilua tämä naisen elämä on.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Kiitos! Aina helpottaa, kun näkee muiden puhuvan... :smiley6600:

Tonilta kysyisinkin: Oletko sinä tyytyväinen siihen naiseen, jonka tänä päivänä näet, miehisestä maailmastasi katsottuna?

Ja ne rajat? Pystyykö nainen enää näkemään ja kokemaan rajojansa? Mistä paniikit ja muut psyykkiset sairaudet?

Ja miten voisimme hillitä vertaamista? Sehän se juuri paineita tuottaa. Kuitenkin näemme toisessa vain hyvin pinnallisesti sitä tehokkuutta. Kun emme kuitenkaan voi kuin aavistaa, mitä se tehokkuus maksaa, mistä selkänahasta se on pois.

Ja kyllä tehokkuuteen varmaan tarvitaan myös henkisiä voimavaroja. Miksi meidän pitää hakea hyväksyntää? Mihin?
Siihenkö että olemme toimivia yhteisön koneen osasia. Tuottavuudessa? Kilpailussa miehen rinnalla?

Muistan kun luin Luule Viilmaa ja mieli nousi heti vastahankaan, kun hän kritisoi nykynaisena olemista. Mutta  jotakin sittenkin kolahti...

Elähän nyt Toni!

En voisi rasittaa sinua noin paljon. Yksi kysymys lie riittänee?  ;D

Olen ja en ole. Tähän kysymykseen ei ole selkeää yhtä vastausta.

Minusta on hyvä asia, että naiset kohtaavat myös maskuliinista puoltaan ja kokevat sen tuomia hyviä ja huonoja puolia. Toiset kohtaavat niitä omasta halustaan ja toiset muiden painostuksesta. Erilaiset tilanteet luovat myös erilaisia paineita.
Tässä näen sen edun, että naisten ja miesten näkemykset lähenevät ja harmonian saavuttamisen mahdollisuus paranee. Parhaassa tapauksessa näin käy, mutta monesti käytännössä asiat ensin huononevat ja voihan olla ettei harmoniaa koskaan saavuteta, vaikka siihen ankarasti pyritäänkin.

Se mikä ei mielestäni ole erityisen positiivinen asia liittyy tietyllä tavalla seuraaviin kysymyksiisi.
Rajat tulee liian nopeasti vastaan. Monet naiset näännyttävät itsensä turhan takia yrittäessään etsiä niitä maskuliinisuuden rajojaan. Maskuliinisuutta etsitään ulkoisista, sisäisitä ja henkisistä ominaisuuksista ja myös valitettavasti niistä ominaisuuksista mihin fysiikka ei todellakaan riitä. Tämä pahimmillaan ruokkii riittämättömyyden tunnetta ja seuraavaksi voi heittää hyvästit harmonialle.

Nämä kommentit pätevät ihan samanlailla myös miehille, jotkut suoraan ja jotkut käänteisesti, mutta kuitenkin.

Mielestani on hyva, etta naiset lopultakin ymmartavat etta heikot "tallataan jalkoihin"-Intiassa heranneet naisten pienyritykset, Afkaniassa naiset ovat alkaneet vaatimaan oikeuksia-eli mielestani tama suuri henkinen ymmartaminen on kasvanut viime vuosina rajattomasti.Euroopassa ja USA:ssa erilaiset asiat ovat valveuttaneet perinteista naisen osaa; kuten esim. sama palkka samasta tyosta ja sehan on hyva etta naiset ymmartavat tarpeen henkiseen kasvuun ja ehka feministinen ja maskuliininen rako vahitellen kapenee- toivottavasti, loppujen lopuksi se on vain MEISTA KIINNI, vaikka se voimia viekin.

Kyllä,

ja varmaan sekin, että naiskuva ja naisihanne on aivan toisenlainen eri kulttuureissa ja aikakausissa.

Onko naisen tänään todella oltava tehopakkaus?

Sanon heti, että en todellakaan ole tehopakkaus, eikä minulla ole edes mitään halua olla sellainen. Mutta silti en tiedä olenko nainenkaan(olen ainakin fyysiesti, mutta mitä tuo nainen tarkoittaa, upea rakastava seksuaalinen olento, jolla on hellyyttä jakaa sekä lapsille, että miehelle ja muillekin?)...Tuo vastakkain asettelu on muuten mielenkiintoinen, nainen vai tehopakkaus? Siis jos noista kahdesta valitaan, niin sitten nainen, mutta välillä kyllä mietin, että olenko kuitenkaan löytänyt itsestäni sitä todellisen naisen lämmintä ydintä? Luulen, että se on jossain jumissa kuitenkin edelleen. Itse miellän todellisen naisena olemisen juuri sellaiseen lämpimään, rakastavaan, hellään, myötätuntoiseen, pehmeään, tunteelliseen ja intohimoiseen olemuspuoleen.
Haluaisin uskoa, että löydän sen vielä itsestäni. Onko naisen kenties helpompi löytää itsestään tuo puoli juuri äitiyden kautta?
No, en ole äiti, joten koen, että se huolenpito ja hoiva, joka minulla on varastossani, kuuluisi kuitenkin jaettavaksi. Olen pystynyt sitä nyt helpommin kyllä jakamaan tuolla tehdessäni hierontatyötä tuon koulun puitteissa. Kieltämättä on ollut ihana pystyä tuottamaan hoivaavaa kosketusta ja lämpöä toiselle ihmiselle. Monesti iäkkäistäkin ihmisistä ihan tuntee käsillään sen, että miten siellä voi olla aika rikkinäinen ihminen, yksinäinen, lohtua kaipaava. Moni on jo itkenyt siinä murheitaan samalla. Ja varmasti muutkin hoitoalan ihmiset ovat kohdanneet samanlaista.

Jaahas, taisin luiskahtaa hieman sivuraiteelle :-[

Joinain hetkinä ja päivinä olen tehopakkaus  :D mutta yleensä ja pääsääntöisesti olen


Pehmeästi tunteellisen feminiininen  :-*

Tervetuloa, nainen! Selkälokki!

Olenkin kaivannut myötämielistä naista!

Muistan itse: sinusta on nyt tullut nainen, kun kuukautiset kivistivät ja vuosivat valtavasti!
Tai kun neitsyyteni oli mennyt, huumaava epätodellinen tunne; olen nainen.

Sitten rakastuneena mieheen täysin täyttyneenä. Nainen vain voi sen tehdä.

Ja vielä parempi: Muu maailma katosi kun pienet huulet imivät rintojani!

Kaunista: tehdä kotia, sen värejä, tuoksuja.

Sitten PAM! Koulutus, työ, siivoukset, pyykit, kuljetukset, läksyt, yhdistykset, naapurit, sukulaiset, virka,  veroilmoitus, koulutus, kurssit, suorittaminen, teho, innovaatio jne.  :knuppel2:

Tuntuu, että voin olla nainen vain haaveissani...jossa saan lämmetä, hymyillä, katsella rauhassa, koskea, jakaa itseäni rakkaudella, tuntea.

Niinpä.  :o

Minä en ainakaan koe olevani tai pyri olevani minkäänlainen "tehopakkaus" tai nainenkaan sen enempää. Nainen kai ensisijaisesti näistä kyllä olen.

Olin aikanaan 10-vuotta kotiäitinä neljän lapsen äitinä ja jotkut näki minut "tehopakkauksena", jotkut taas "luuserina" riippuen sitä mitä kukakin sitten arvosti.  ;)
Minä itse koen tuo kotiäityiden hyvin arvokkaana ja monitahoisena ja kasvatavanakin kokemuksena.
Ehkä meistä jokainen on "tehopakkaus" sillä omalla ominaisella tavallaan ja naisenakin....

Olen muutenkin viimeaikoina kiinnittänyt siihen enemmän huomiota, että miten eritavalla me ilmennämmekään erilaisia puolia itsestämme. Ja miten helposti jää näkemättä se syvyys toisesessa, jos ainoastaan ulkoisin perustein mittaa toista ihmistä. Kun jokaisen elämällä ja oman elämänsä ilmentämistavalla on tarkoituksensa.

Olen kovin "laiska" ihminen ollut tähän asti ulospäin suuntautumisessa ja sellaisessa ulkoisessa tekemisessä, mutta en silti ajattele, että koko elämäni tulisi pyörimään sisäisyydessä ja perhekeskeisyydessä. Nyt on ollut ja on ehkä vielä hetken aikaa sellaista, että minulla on "pienet ympyrät" liittyen vielä osaltaan lapsiin.
En osaa yhdistää lapsia ja uraa tässä vaiheessa vielä.
Uskon, että minustakin voi tulla vielä sellainen nainen, joka ulospäin näyttää "tehopakkaukseltakin"....  ;D

En usko etta kaikki juuri valttamatta haluavat olla tehopakkauksia, mutta joskus on vain pakko elaakseen . Jokainen osa on tarkea etenkin kokea aitiys, joka on ainoastaan naisen reviiria ja sita ei kukaan voi ottaa meilta pois. Mutta sitten ovat nama sisaiset halut patea joka mielestani onneksi on mennyt eteenpain vaikka viela on paljon tehtavaa pateakseen miehisessa maailmassa.
Mutta naisessa on paljon henkista voimaa ja mukautumiskykya ja vaitan jopa enemman kuin monella miehella.
Totta, etta olemme puolikas kokonaisuutta-mutta onko se todella joka puolella nain?(raiskaudet,hyvaksikaytto jopa tappaminen)

Näillä henkisillä elämän sektoreilla, feminiinisyydestä ja maskuliinisyydestä, on paljonkin puhuttu siitä, kuinka se maskuliininen elämäntapa (kunnia, valta, fyysinen voima, toiminta, taistelut, pyrkyryys jne. mitä kaikkia siihen nyt luetaan) ei tehnytkään tätä ihmisten maailmaa onnelliseksi, päinvastoin, niin....
nyt odotetaan näiden feminiinisten puolien voimavarojen pystyvän vähän petraamaan ihmisen olotilaa.

Mutta jos tähän luetaan feminiinisenä nainen ihan itsenään, niin pystyykö hän rakentamaan maailmaa omilla resursseillaan ilman että hän kuitenkin kompastuu maskuliinisten voimavarojen käyttöönottoon. Jota sanotaan jopa pahemmaksi kuin mitä se on miesten käytössä. Kehittyykö maailman naisissa kaksi suuntaa, ne joita ehkä vielä enemmän alistetaan (globaalinen kaupankäynti) ja tehonainen esim. yrittäjyydessä.

Miehet ovat kuitenkin tulleet hienosti vastaan näissä pehmeissä arvoissa, mm. lasten ja kodin hoidossa ja jopa johtamistavoissaan.

Mondo, tuot hienosti esiin tämän organisaatiokyvyn, lueteenko se nyt naisten vai miesten kykyyn, luulen että se pelaa aivan intuitiivisesti meillä naisillä, tai pitäisi. Järjestyksen menettämisen kaaos on myös eräänlainen hallinnan menettäminen. Muistan näin naapurin rouvan sanoneen (piha kuin kaatopaikka)eikä siinä auta silloin muu kuin muuttaminen!  ;D

Ja tuollainen kaaos heijastuu heti myös koulumaailmaan lapsen mukana, usko tai älä, valmis ristiriita pikkutarkan opettajan kanssa. Mutta olet oikeassa, enemmän pitäisi koulussa jo, olla ihan oppiaineena tuo arkisen elämäntaitojen opettelu. Tietoa kun syötetään yhä vain enemmän. :-\

Kyllä kait me äidit olemme tärkeässä asemassa kehittämässä miehenkin maailman lähentymistä naisen maailmaan.
Kuinka moni äiti vieläkin ajattelee, ettei pojan tarvitse jne.

Kyllä se ennenkaikkea kotoa lähtee, tasavertaisuus.
Olen jopa ollut huomaavinani, että jos äiti vaatii itseltään 'liikaa', pojat kyllä osaavat sitten vaimoiltaan vaatia sitä samaa. Ainakin useimmiten.

Jospa me naiset emme itse vaatisi itseltämme enempää kuin sen mitä on itselle hyväksi.
Eikä minun mielestäni koko vastuuta näissä tasapainon etsimistoiveissa pidä koulumaailmalle sysätä, kyllä se olisi ensisijaisesti kotien tehtävä.

 :smitten:    maarita         :smitten: