Astro Foorumi

Tulipa mieleen tällainen asia.

Miten meistä kukin ajattelee sanan merkityksen?
Hallitsemmeko itseämme, hallitsemmeko aikaamme?
Yritämmekö hallita liian monta asiaa ja tekemistä, ja miksi?

Vai annammeko itsemme jonkun toisen henkilön tai asian hallintaan?

Mietin asiaa jopa ystävyyden näkövinkkelistä käsin.
Kuinka mielellään ikäänkuin antaa jonkin osan itsestään toisen 'käyttöön'.

Voiko olla sellaista 'hallintaa' joka tuntuu hyvältä?
Itse olen tällaista kokenut.


 :smitten:    maarita         :smitten:

Mielenkiintoinen aihe. :)
Olen miettinyt, että on hallitsemisen tunne
eräänlainen illuusio elämässä. :idiot2:

Mielestäni hallitsen itseni. Siis sen, joka olen kehoni sisällä.
Tosin hallinnan menettäminen on liian helppoa,
esim. surun/masennuksen iskiessä tai sitten hervottoman ilon
myötä. Hallitsemmeko tunteitamme loppujen lopuksi? :idiot2:

Hallitsen helposti kehoni ja mielitekoni, jota moni ei hallitse
ja josta olen ylpeä itsessäni. ;)
Pystyn hallitsemaan ja kontrolloimaan
kehoni toimintoja ja mielitekoja
ruokailun, liikunnan, seksin, terveyden jne. suhteen.
Puhutaanko ennemmin hyvästä kehonsa tuntemisesta? :idiot2:

Ja kun puhutaan seksistä, niin hallitsenko seksuaalisuuttani,
jos annan itseni vain heittäytyä ja kokeilla? :idiot2:
Mielestäni kyllä, koska tunnen kehoni ja sieluni
ja mihin se voi kyetä, mutta jonkun toisen mielestä
en kontrolloi/hallitse itseäni
- tabut, estot jne.

Antaisinko jonkun miehen hallita itseäni ja/tai elämääni?
Exäni, joka on seksuaalisesti hyvin avaramielinen ihminen,
kokeilimme hallitsemis/alistumis-leikkejä.

Huomasin yhden seikan. :)
Ihminen, joka haluaa dominoida suhteessa ja/tai seksissä,
on yleensä erittäin "muiden vietävissä" ja vailla omaa
omaa tahtoa enemmän kuin se, joka alistuu.

Alistuvalla, siis omasta tahdostaan, ei yleensä ole
mitään menetettävää tilanteessa, koska hän tietää olevansa
itsenäinen ja vahva muutenkin
ja ko. kokemus on vain eräänlainen omien rajojen/kykyjen
kokeilemista.

Ihminen, joka on enemmän muiden vietävissä
ja vailla omaa selkeää tahtoa
ja joutuu jollakin tavoin alistetuksi,
siis menettää sen vähäisenkin itsehallinnan jollekin toiselle,
niin on se hänelle erittäin traumaattinen kokemus.

Tämän voi huomata vaikka erilaisten naisten kertomuksista
heidän ex-suhteistaan.
Sitä traumaattisempi kokemus henkisesti/seksuaalisesti/ruumiillisesti
dominoiva mies on naiselle,
mitä vähemmän nainen itse hallitsee itseään ja elämäänsä.

Tosin, juuri tälläiset naiset/miehet valitsevat
hallitsevan miehen/naisen,
koska se hallinta puuttuu heiltä itseltään
ja miehet/naiset, jotka tuntevat olevansa muiden vietävissä,
yrittävät saada hallinnan tunteen hallitsemalla toista.

Ero näiden kahden kohdalla on vain se,
että dominoivampi osapuoli tiedostaa olevansa
ns. heikkotahtoinen/muiden vietävissä
ja luonnollisesti alkaa pyrkiä pois siitä.

Tästä tietenkin on monia variaatioita sitten ihmisen
oikullisen mielen keksimisen,
mutta mielestäni perusajatus lienee tämä. :)

Mielestäni "täydellinen" hallinta on oman elämän
kokonaisvaltaista hallintaa, jolloin
toisten ihmisten (elämän) hallintaan ja muuttamiseen ei ole tarvetta,
vaan oikeat ihmiset, asiat ja tilanteet ohjautuvat
"kuin itsestään" elämääni, koska hallitsen itseni ja elämäni
kokonaisvaltaisesti. :)

Hienoa Asterix!
Sinäpä sen sanoitkin kaiken oleellisen.

Kokea hallitsevansa itsensä ja ajatuksensa.
Silloin voi tietyssä tilanteessa vaikkapa alistua ilman, että kokee tulevansa alistetuksi.

Kuten sanoit, tunteiden hallinta saattaa useille ollakin jo vaikeampi juttu.

Mutta miten hallita ajankäyttöään?
Miten oppia hallitsemaan sitä minkä tietäisi itsellensä oikeaksi parhaaksi. :)
Kaikki emme taida sitä hallita.


 :smitten:    maarita           :smitten:

Olipa hyvä ja syvästi hallintaa tarkasteleva kirjoitus, Asterix. Kyllä, minusta hallitsemisen tunne on illuusio silloin kun on kyse muusta kuin itsestä. Elämää ei voi hallita.

muok: poistin liian henk.koht. juttuni  ;)

...  Sitä voi, miten elämässä käyttäytyy eli omaa käytöstään voi hallita.

Totta Yulunga!

Ei elämää voi hallita.

Nyt kysynkin, miten mahtaa eri astrologiset merkit suhtautua ajatukseen itsensä ja elämänsä hallinnasta.
Mitä asioita voisi aspekteista löytää asian sisäistämiseksi?

Minäkin koen hallitsevani tällä hetkellä kehoani aika hyvin. Mitä en todellakaan ole aina osannut vaan olen unohtanut siitä huolehtimisen.
Mutta en juo enkä poltakaan. Tupakasta pääsin eroon lopullisesti vajaa kaksi vuotta sitten.

Painonhallintaa yritän kyllä nyt opetella...

 :smitten:    maarita           :smitten:

Minä koen niin, että jos saa itsensä hallintaansa,
niin hallitsee hyvin pitkälle elämäänsä ja ympäristöänsä
niillä normeilla, jotka ovat olemassa. :)

Tosin, että kaikki olisi täydellistä elämässä,
niin kaikkea ei voi hallita ja sellaisia ovat mm. kuolema,
mutta siihenkin vaikuttaa moni valittu asia,
esim. ruokailu -> terveys,
riskinotto ja harkitseminen -> onnettomuudet

Mielestämme emme voi välttää kuolemista,
mutta aika pitkälle ihmiselle on annettu tietoa
vaikuttaakseen sen ajan kohtaan. ;)

Onko se sitten elämänhallintaa vai illuusiota..? ;)

Minulle tuo sana hallinta on aika vieras tai sillä en koe olevan merkitystä omassa elämässäni. En koe, että koskaan on edes ollut, omalta tai muiden osalta.
Ehkä sitten olen vain sokea itselleni ja muille, mene ja tiedä...

Toisaalta koen, että minussa on niin vahva 'hallinan voima' itseni ja ennekaikkea muidenkin suhteen, että mielummin yritän ja olen yrittänyt irrottautua hallinnasta, kuin vahvistaa sitä.
Siis tietyllä tapaa. jos jotain hallinnallista pitää omasta elmästään kaivaa esiin.

Jotenkin koen olevani niin kokonainen itseni kanssa, että tuntuu hullulta ajatus, että hallitsen itse itseni jotain osasta... ja samalla siis irtaudun tästä hetkestä ja todellisuudesta ja kokonaisena olemisesta.
Ööh, vaikeaa sanoin selittää...
Minusta hallitseminen vaatii ihan turhaa spekulointia, analysointia ja irtiottoa, vaikkakin se on välillä todella hyväksi, pysähtyä ja katsoa elämäänsä ja miettiä, voisiko jotain tehdä toisin tai olla toisin... sillä tapaa hallitsen elämääni ja itseäni, pysähtymällä ajoittain.

Ennemminkin voisin sanoa, että tiedän mitä teen ja olen valmis kantamaan vastuuni siitä, jos muiden mielestä en ole tiennyt mitä teen, tai ehkä omasta mielestäni...

Minusta vain elämä toimii ilman, että sitä tarvitsee millään lailla hallita. Silti en koe olevani mikään flekmaatikko jonka eteen elämä tuo kokoajan kohtalonomaisia asioita ja tapahtumia, en koe olevani uhri, enkä hae syitä valintoihini paljoakaan itseni ulkopuolelta.

Nuo jotkin seksuaalisuuden yms määrittelyt tässä hallinnassa, hmm... nooh... siis en ole joutunut moisen eteen... voihan sitä touhuta hyvän parisuhteen sisällä vaikka mitä... hallita ja tulla hallituksi... kun pohjalla on syvä kohtaaminen.

En hallitse, vaan luotan ja ohjaan vastuuni tuntien omaa elämääni muut huomioon ottaen. Niin hyvin kuin osaan nyt.
 :vesimies:

Minusta tämä on juuri sitä oman itsensä hallintaa. :)
Ehkä kysymys on myös käsite-eroista puhutussa kielessä? :idiot2:

Pitäisi kai ennemmin puhua itsensä tuntemisesta,
kuin hallinnasta, joka sanana on niin laaja-alainen?

Factahan on se, että kun ihminen tuntee jokin asian/tekemisen
hyvin, niin siitä syntyy illuusio sen hallitsemisesta.

Tämän voi todeta esim. työelämässä.

Hallitseeko siis ihminen hyvin työnsä
vai tunteeko hän sen vain hyvin? ;)

Tieto on valtaa..
- oman itsensäkin suhteen.  :coolsmiley:

Upeaa keskustelua!

Minäkin kallistun tuohon hallinnan illuusiosta! Ainakin se illuusio pitää olla.

En tiedä kuinka paljon hallitsen elämääni, ehkä sopivasti, koska tunnen olevani aika tasapainoinen ihminen.
Siinäkin mielessä, että 'tohdin' antaa tuon hallinnan surutta toisen käsiin ja jopa nautin siitä.

Mutta miten paljon hallitsen?

Millaisissa elämäntilanteissa sen kokee?

Olen huomannut, että juuri silloin tuntee suurimpaa elämisen tyydytystä, ehkä hallintaa, kun on joutunut kriisiin tai vaikeaan yllättävään tilanteeseen. Se kuinka siitä selviää, kuinka sen hoitaa. Aina ei tunnu hyvältä. Mutta joskus tuntee ihanan voimallisuutensa, kun jotakin kääntyy hyväksi.

Tässä elämässä, missä fyysisyys ei niinkään vaadi sitä hallintaa, on vaikeampi todeta miten se hallinta toimii henkisellä puolella.

Kuitenkin fyysisyydessä juuri se oman kehon hallinta, sitä täytyy ihailla, jolla se on!!! Nöyrimmin.  :) :smitten:

Niin en hallitse näitä sanojen pyörityksiä, mutta elämässä on ollut aika jolloin yrittää hallita asioita, opetuksena että ei hallita.
Joten nykyään käytän mieluimin sanontaa valinta, valintojen kautta sekä tietoisena nähdä asiat pitemällä tähtäyksellä, mitä seuraa valinnastani on, jolloin on mahdollista vielä tehdä tarkennuksia.
Jos hallitsee, niin pitääkseen hallintansa otteessaan, näkeekö muuta mahdollisuutta  :uglystupid2:

 ;)  Mateve

Itseäni hallitsen kyllä ihan hyvin ainakin niissä asioissa joissa haluan hallita, mutta toisia en hallitse enkä haluakkaan sillä se toisi turhaa riippuvuutta ja mielestäni jokaisen on elettävä tavallaan . ;)

Totta! Taas pitäisi määritellä ensin käsite...  Kuten Maaritakin alkukysymyksessä jo teki. :)

Asterix alkoi johtaa sitä itsensä tuntemiseen. Mutta jos tuntee itsensä, ei silloin tarvitse hallita toisia. Eikä "itsetuntemukseen" etenkään silloin liity valtapeliä, kuten mielestäni sanaan "hallinta" liittyy siinä tapauksessa että kyseessä ei ole esim. urheilulajin tai taidon hallinta.

Itsetuntemukseen ei liity myöskään sairaalloinen hallinta, kuten syömishäiriöissä vrt. oman kehon hallinta, liittyy.


Tuli muuten vielä mieleen se, että millä hallita?Mielen vaiko ruumiin vaiko henkimaailman avulla/kautta?  :coolsmiley:
 

Tuota samaa minäkin tuossa yritin tavoitella, millä siis hallitsen ja mitä hallitsen, jos hallitsen?

Periaatteessa tässä herää kysymys, missä on minä ja mihin se loppuu?
Kehonhan monet mieltää omaksi itseksekseen tai ainakin, että se kuuluu omaan hallinta-alueeseen tai olisi hyvä kuulua..  :laugh: (toiset ei sitäkään... toisille se on jotain mistä ei tarvitse huolehtia)
Millä kehoa sitten hallitaan? Mikä osa se itseä on.. (niitäkin vaihtoehtoja löytyy)
Mielellä kai osaksi kehoa hallitaan ja lisäksi siinä on valtavasti tiedostamatonta ja vaiston- ja aistinvaraista toimintaa, mitä jokainen "hallitsee" itse kukin enemmän tai vähemmän. Sitäkin voi laajentaa harjoittelemalla, mutta onko siinä mitään mieltä(tarkoitusta) enää, se onkin eri asia? Siis lähinnä tarkoitan näitä ääripään kokeiluja, joissa itse tietoisuuden tai minkä lie avulla ohjaillaan sisäelimien toimintaa miljoonin eri tavoin.

Mieli/psyyke, sekin on enemmän tai vähemmän jokaisen omassa hallinnassa.
Emootiot yms
Tähän alueeseen kuuluu mielestäni myös kaikki psyykkiset kokemukset ja sitten niiden harjoittaminen ja niillä "leikkiminen".
Voihan sitä olla hallitusti mielisairaskin.  :D

Jotenkin itsellä on vain ajatus, että sitten lopulta monen erilaisen kokeilun ja tutustumis retken jälkeen itseensä, sitä hallinnan kautta niitä ensin tarkasteltuaan ja kokeiltuaan, jättää ne 'rauhaan'. Kun kuitenkin huomaa, että se kaikki hallinta on periaatteessa jotain sellaista, mikä sujuu itsekseen ihan luontevasti ja tarkoitustaan vastaavasti. Ehkä se vaatii jonkin kolauksen tai loksahduksenkin ihmisen sisällä, haavoittuvaksi asettumisen rohkeutta elämän edessä olemiseen jne..

Ensin etsii itsensä ja yleensä jossain vaiheessa löytää Elämän
ja jotenkin se rauhoittaa koko olemuksen, tekemään ratkaisuja ja hallinta valintoja enemmän vain hetkessä.
Itse uskon, että ratkaiseva hetki tai ihmisen elämässä on se, että siirtyy itse hallitsevasta tietoisuudesta siihen ,että antautuu elämälle ja tietää, että ihmisenä ei voi hallita kaikkea... luottamusta elämälle.
Ööh, tämä on kyllä todella laaja aihe, kun tätä nyt oikein miettii... ja miten montaa asiaa tähän sitten lopun viimeksi taasen liittykään...

Näitä henkimaailman ilmiöitä olen myös pohtinut. On myös kokemuksia, mutta siltikään en ole ihan varma, mikä osa ihmisessä niitä kokemuksia luo... erittäin avoimella sivulla minulla tuo kaikki vielä... kun en kuitenkaan voi uskoa mitään siten, että luen kirjasta jotain käsitteellistä (soopaa ja hierarkiaa) ja sitten ymppään omat kokemukseni siihen ja alan puhua sen mukaan, näin on ja näin on, sen niminen enkeli tuli ja teki sitä  :buck2:
Jooh, taitaa mennä jo off topic...

Hallinan positiivinen lataus lienee uteliaisuus ja etsimisen ja löytämisen ilo?
Siellä alla, voimana.. joka vääristyessään, voi muuntua hallinnaksi tai hallinan haluksi...?

Ihmisuhdeastrologiaan, miten liitämme tämän nyt siihen?  ::)

Heh, jatkaa...hölötystä...
Hallitsetteko te niin ihmissuhteissa, että sanotte ja tuotte sitä ilmi ja siinä muodossa millaisen kuvan ja käsityksen haluatte, että teistä muodostetaan, eli pyritte ohjailemaan sitä kuvaa, minkä toiset teistä mahdollisesti luo, ja minkä perusteella tietenkin sitten antavat ne "vastareagtionsa"?
Eli teillä siis olisi periaatteessa itsellä kuva, mitä haluaisitte olla ja mitä luoda itsestänne, mutta luultavasti se ei ol täydellinen olemisen kokemus siitä, koska sitä pitää vielä yrittäätuoda ilmi siten toisille, että heidän vastareagtioistaan ja heijasteistaan ja vasta niiden kautta, meille itsellemme vahvistuu se oma kuvamme siitä mitä haluamme olla tai olemme.  :coolsmiley: (tai heikentyy)

Pidättekö tällaista käyttäytymistä hallitsemisen haluna? Oman itsen vai enemmänkin muiden hallitsemisen haluna?
 ???

Hmmm...  ::)
Nainen pystyy hallitsemaan miestä ällistyttävän
pitkälle pelkällä ulkonäöllä. :uglystupid2:
Hämmästelen sitä joka kerta kun ilmiöön törmään.

Miehet ovat kehokeskeisempiä kuin naiset.

Jos nainen on vielä fiksu ja älykäs
ja tietää, mistä naruista vedellä,
niin se on sen miehen menoa. ;)

Onko siis tuolloin kysymys hallitsemisesta? :idiot2:

Olen tuota asiaa myös pohtinut.
Välillä olen sitä mieltä, että tuo kaikki kuuluu periaatteessa siihen alueeseen, missä rakkaus on sitä ns."pinnallista" ja manipulatiivista. Mutta toisaalta tuokin on osa ihmisyyttä ja se kuuluu elämään ja sitä kautta se rakkauskin sitten sieltä jalostuu syvemmäksi ja on läsnä kohtaamisissa aitona kuitenkin siellä taustalla, vaikkei sitä tiedostaisikaan aina.

Itse olen "vetänyt rajan" siihen, että jos suhteessa minulle tulee olo, että mies ei näekkään minua loppupeleissä juuri sellaisen kuin olen, sisintäni myöden, niin silloin olen antanut valheellisen kuvan itsestäni. Olen noilla ulkoisilla jutuilla jotenkin yrittänyt hallita jotain. Olen halunnut siis vaikuttaa siihen, mitä mies minusta ajattelee ja mitä tuntee... että ne vastaisi sitä kuvaa ja halua minussa ja minusta, jota mitä haluan kokea ehkä tämän ihmisen kanssa itsestäni.

Minusta kauneus ja älykkyys, jos ne on vain mitä on, tulevat esiin ikäänkuin luonnollisesti ja viattomasti, ilman että niitä tiedostaen käytää välineinä, ne eivät ole toisten hallintaa. Jos kuitenkin antautuu toiselle myös kokonaisena, ei salaa eikä peittele heikkouksiaan ja vajeitaan.

Itse nykyään huomaan aikas hyvin jo tuon eron itsessäni.
Milloin siis käytän hallintaa ja milloin en.
Sellaiset jotka pitävät minua kauniina tai älykkäänä, joille en todellakaan ole tuollaisia puolia koittanut mitenkään tuoda esiin, vaan olen ollut ensisijaisesti oma itseni, en ole yrittänyt antaa mitään kuvaa, sillä ei ehkä ole ollut merkitystä minulle jne, silloin uskon, etten ole ainakaan itse halunnut hallita heidän tuntemuksiaan ja arvioitaan minua kohtaan.
Ja tietysti päinvastoin. Moni pitää minua varmasti rumana  typeryksenä. Sillekään en mitään voi, voin toki yrittää muuttaa sitä. Pyrkiä oikein kauniin näköiseksi ja valita sanomiseni tällaisten ihmisten seurassa, jotta vaikuttaisin edes hivenen viisaalta.  ;D
Mutta onko siinäkään mitään mieltä...

Pohjalla koen olevan mahdollisena esteenä sen, että ihmisellä on halu tulla hyväksytyksi kaikkien ihmistenedessä. Silloin ihminen alkaa yrityksen hallita muita.

Jooh, eihän tämä ihan yksinkertaista ole.

Tuli vielä mieleen, että toisaalta olen kokenut tuon olevan harhaa, että nainen voi hallita miestä helposti pelkällä ulkonäöllä ja fiksuudellaan.
Nimittäin, siitä jää lopun viimeksi naiselle itselle "luu käteen", koska ei ole ollut kokonaisena miehen edessä.
Mies kohtelee sitten naista myös siltä pohjalta...ulkoisena objektina.
Yrittäppä sitten joskus olla tällaisin keinoin vaikutuksen tehdyn miehen edessä jotain muuta..
Eipä taida tulla nähdyksi ja hyväksytyksi kokonaisena.
On annettu lahja hienossa kääressä, ja on sitten melkoinen riski lähteä niitä kääreitä availemaan.. joko itse tai tämä mies.
Mitä sieltä paljastuu, itselle ja miehelle...
Onko silloin rakkaus läsnä...
Tosin en tarkoita toistakaan ääripäätä, että pitäisi olla huolehtimatta itsestä ja kulkea säkissä ja esittää typerystä...  ;D

Juuri tällaisesta koen kuitenkin syntyvän naisten pettymykset miehiin, osaltaan...
Voihan tuo hallinta liittyä muuhunkin kuin ulkonäöllä ja tunteilla knoppailuun.. Voihan sitä esittää karskia emäntää ja äitihahamoa ja vedota sillä...(variaatioita riittää) jooh, kyllä niitäkin miehiä on, jotka etsii jotain "emäntää" taloon ja mieluusti vaikka vähän ei niin ulkoisesti kaunista, että pysyy myös siellä.  ;D

Tarjotaan vain helposti osaa inhimillisyydestä...
Ja koen tuon toisaalta myös miesten aliarvioimisena.
Kyllä miehet on jotain muutakin kuin ulkokuoren perässä juoksijoita. Ja lopun viimeksi kun olen näistä asioista miesten kanssa puhunut, he todellakin loppupeleissä arvostavat sitä mitä sisällä on.
Mutta mitäpä me naiset heille tarjoamme?
Ja miksi tarjoamme?
Hallintaa...  ::)

Täytyy tähän kertoa ihan sellainen arkinen tilanne, jopa tunnetila, jonka koin tässä pari päivää sitten.

Kamala lumipyry, liukas tie. Mieheni, joka on aika sairas, istui vieressäni rauhallisena, katseli vain henkäillen myrskyä. Tunsin äkkiä onnellisena, että HALLITSEN tämän tilanteen. Ei pelkoa, ei jännitystä, rauhassa ratin takana. Ja mieheni oli antanut tilanteen tyytyväisenä minun hallintaani.

Minulle tuli hyvä olo. Samalla mietin työmaani selkkauksia ja sitä kuinka olin siitä selvinnyt siten, että kaikilla osapuolilla oli hyvä olla. Silloin tunnen tilanteen hallinnan.

Siis hallinta on paljon jotakin muutakin kuin itsen hallinta, se ulottuu tilanteisiin, elämän pieniin ja suuriinkin tapahtumiin.

Katsopa miestä kuinka se hermostuu esim. tietokoneen kanssa, kun ei yhtäkkiä hallitsekaan sitä tai jotakin vempelettä yleisön edessä.

Niin..
Kysymys ei nyt ollut jonkun henkilökohtainen
ulkonäkö tai edes mielijakauma siitä,
toimiiko suhde, jos on kaunis/komea ja älykäs ihminen. ;)

Miehetkin jyräävät huomattavan kauniilla ulkonäöllä.  :coolsmiley:

Kysymys on kuitenkin edelleen hallinasta
ja sen välineistä. :)

Mielestäni yksi hallinnan väline on kaunis/komea ulkonäkö.
Sillä on, kuten kaikki ihan kaunistelematta ja valehtelematta tietää,
suuri vaikutus ympärillä oleviin ihmisiin,
kuten on myös huomattavalla älykkyydellä.

Vaikutustaidot muihin ihmisiin on valtaa
ja valta tuo hallinnan vastuun. ;)

Jos nyt puhutaan pelkästään ulkonäöstä ihan vain esimerkkinä..

Esim. itseään rumana pitävät ihmiset haluavat
aina kauniit ihmiset "vastuuseen" heidän
sosiaalisesta (epä)onnistumisestaan.

Kauniiden ihmisten pitää kestää vastuu siitä,
että joku heitä itseään vaatimattomampana pitävä
syyttää heitä hyvin monista sosiaalisista asioista
ja yleensä myös alentaa heidän arvoaan.

"Kauneus ei tärkeää"
"Kauniilla ihmisillä jää noista peleistään vain luu käteen"
jne.

Arvonalennus tarkoittaa aina sitä, että joku tuntee ko.
henkilön ylemmäksi kuin itsensä
ja pelkää hallinnan menettämistä,
koska ei mielestään omaa samaa vahvuutta kuin se toinen.

Reagtio on aika luonnollinen. :)

Elämä on kuitenkin luonnostaan eräänlainen (henkiinjäämis)kilpailu,
joka pyrkii karsimaan heikot yksilöt pois
ja vahvistumaan laumana (kansana).

Kilpailuviettiäkään ei ole turhaan ihmiselle annettu,
vaan sillä on monia positiivisia etuja ihmisen elämän
kannalta ja mielestäni hallinta, sanotaanko nyt
paremminkin asiantuntemus itsestä
ja asioista kuuluu olennaisena osana asiaan. :)

Minä en koe samoin kanssasi Asterix, sillä minä en edes koe, että kauneus on (ulkoinenkaan) määriteltävissä näiden yleisten kauneuskäsitteiden mukaan, mitään media yms saattaa luoda.

Minusta se voi antaa jollekulle syynhallintaan tai hallituksi tulemisen tunteen, mutta varsinainen hallinnan halu on ihmisen sisällä ja persoonaan omaa halua käyttää sitä suuntaan taikka toiseen.

Minusta se mitä pystyy jyräämäänmahdollisella ulkonäöllään on jotenkin niin hassua ja minusta tuntuu, että kaikki jo nykyään näkevät sen lävitse ja hymyilevät sille.

Kun lopun viimeksi on niinkin, että toisten rumuus ja kauneus ja ennenkaikkea oma rumuus ja kauneus, on lopulta vain oma käsitys.
Mutta niitä voi käyttää mielensä mukaan, jos haluaa kokea epäoikeudenmukaisuutta suuntaan taikka toiseen tai sen oletetun rumuuden tai kauneuden avulla voi yrittää hallita tai syyttää muita itsen hallinta yrityksistä ...
Ne ovat hyvin lyhytvaikutteisia seikkoja...



Niin, itse koen tuon kaltaisen hallinnan pohjautuvan tietynlaiseen luottamukseen , itseluottamukseen ja jotenkin siihen, että se voima lähtee syvemmältä, joka tuo "rauhan" ja kokonaisnäkemyksen tilanteeseen. Koen sen ehkä enemmän hallintana, että voima lähtee pinnasta ja lyhyt ja suppeanäköistä.  ::)

Olen täsmälleen samaa mieltä Inannan ajatusten kanssa kun puhutaan parisuhteesta.

Toki parisuhteessa tilanne voi tuntua naisesta hyvältä, jos on naisellisilla avuilla päässyt sellaiseen pisteeseen, missä pystyy niinsanotusti viemään pässiä narusta. ;D Jos se on sitten ollut tavoiteltava asia parisuhdetta etsivällä naisella niin silloinhan hänen pitäisi olla onnensa kukkuloilla tässä tilanteessa.
Miksi sitten niiiiiiin moni nainen kirjoittaa/keskustelee siitä kuinka miehet ei sytytä?

Hallintahan on vallantunnetta ja vallantunne lisää entisestään tarvetta.. yllätys yllätys... saada lisää valtaa. Lopulta jää kuitenkin se luu käteen kuten edellä Inanna sanoikin osuvasti. Harva ihminen oli se sitten mies tai nainen haluaa sellaista elämää missä tuntee jonkun muun ohjailevan tilanteita. Alistettuna olo luo vaan lisää kapinahenkeä, joka purkautuu ensin pienempänä vastahankana ja myöhemmin varsinaisena sotatilana.


Minulle miehenä tulee nimenomaan juuri päinvastainen vaikutelma kuin se että nainen on fiksu ja älykäs. Toki jokin yksittäinen tilanne voi olla näin kuvailtuna ihan ok, mutta noin yleistäen ei varmaan puhuta kovin syvällisestä suhteesta.

Mielestäni kaikki adjektiivit, ruma ja kaunis, voidaan liittää makuasioihin. Minäkin nautin kauniista ihmisistä, kauneudesta, mutta kaunis voi olla jokin hyvin 'ruma' ihminen (toisten mielestä). Minä näen hänet eri tavalla.
Minulla on eräs taulu olohuoneen seinällä rumasta, vanhasta kalastajasta. Ja se on minusta hirmuisen kaunis teos. Ja oikeastaan tuo teos hallitsee olohuonetta!  ;D

Luulen että jokainen katselee kauneutta eri tavalla, ja siksi näin 'pintapuolisesta' hallinnasta ei voi päätellä yleistyksiä.

Aivan. :)
Valitettavaa, että vaikka kuinka yritin,
niin ulkonäkö-asia kääntyi menestymiseen suhteessa,
vaikka korostin, ettei sillä ole mitään
tekemistä asian kanssa. :uglystupid2:

Ilmeisesti ylläkirjoittaneet jostain syystä
kokevat sen kuitenkin niin. :-\

Ulkonäkö hallinta, mistä puhun on hyvinkin yleisellä tasolla.:)
Tietyt nais/miestyypit hallitsevat
esim. kauneusteollisuuden tuotoksia.
Elokuvamaailmassa on hallitsevat tietyt nais/miestyypit
ja kaikkea siltä väliltä ja ne ihanteet vaihtelevat
aikakausittain, vuosittain, kuukausittain, jopa viikoittain.  ;)

Mikä tyyppi onkin milloin ihanne. :)

Vain esimerkkinä.. ;)

Jos onnekkasti on jonkun massan ihanne,
niin kyllä se valtaa tuo sen massan hallitsemiseen. ;)

Itse sanassa 'hallinta' on juuri tämä keskustelemisen arvoinen seikka,
jokainen tuo siihen omia oivalluksiaan ja näkemyksiään.  :smitten:

Sinä tuot paljon esille 'valtaa' nimenomaan hallinnassakin.

Voidaankin ihmetellä mikä on hallinnan ja vallan ero. Onko sitä?

Minä ainakin tarkoitin suhteen menestymisen kannalta ihan muuta kuin ulkonäköä eikä minusta Inannakaan siitä puhunut. Eli en kokenut ainakaan omalta osin siten kuin sinä annoit ymmärtää. :)
Samaa mieltä olen kanssasi siitä että se ulkonäkö on vaan yksi osatekijä.
Esmiralda sanoikin jo sen, että kauneus on katsojan silmässä eikä siinä mikä on esillä.

Minä puhuin siitä henkisestä vallasta ja siitä että ihmisen pitäisi tehdä juuri niin kuin toinen ihminen "käskee" tai ohjailee. En itse usko, että kukaan mies tai nainen olisi niin sokea ettei lopulta näe tätä ohjailua. Tämä ei mitenkään liity myöskään mielestäni pelkästään parisuhteeseen vaan kaikkeen ihmissuhteisiin elämässä, ystäviin, työpaikkaan jne.

Minun mielestäni tieto/osaaminen on hallintaa
ja hallinta tuo valtaa.

Esim. jos tuntee/tietää/tekee työnsä tai vaikka itsensä hyvin,
niin hän hallitsee sen
ja se tuo (osa-aluellaan) valtaa. :)

Esim. Kirjanpidon assistentti Sirkka osaa tehdä tarkkoja laskelmia
ja on huolellinen,
joten hänelle on annettu vastuuta myös palkkalaskelmissa
ja avaimet kassakaappiin.

Assistentti Sirkalla on siis valtaa vaikuttaa monien
ylempiensäkin palkkoihin ja etuihin
ja hänen kauttaan menevät kaikki ylimääräiset rahan pyynnöt. ;)

Tai ehkä sinä haluat kokea ja nähdä että muut kokee/käsittää niin, että voit kokea itsestäsi jotain puolta, jonka haluat olevan itsellesi totta itsestäsi suhteessa muihin. :2funny:

Minä kirjoitin siitä onko jollakulla halua käyttää sitä hallitsemeen vai ei ole.
Ja jos on, onko siinä järkeä ja mieltä vai mitä siinä on...

Jollen ihan väärin ole käsittänyt, olen ollut lukevinani monistakin teksteistäsi, että koet olevasi jollain lailla kärsinyt siitä ja joutunut tekemään työtä enemmän jossain asioissa, koska koet itse olevasi kaunis ja älykäs suhteessa muihin taikka vastaavan ehkä omassa ympäristössäsi yllä olevia yleisiä käsityksiä kauneudesta ja älykkyydestä?
Ja että mielestäsi rumat ihmiset ajattelevat, että olet saavuttanut saavutuksesi vain ulkoisin keinoin?

esim.

Vai etkö siis kirjoita omista kokemuksistasi käsin?
Onko tuo siis vain yleistä tarinaa, joka ei pohjaudu omaan kokemukseesi?

Onhan ns."rumilla ja tyhmilläkin" vahvuuksia tai jonkun olettamia vahvuuksia, jotka voi tuolla tapaa kokea omaksi arvonalennukseksi, joku "kauniskin" ihminen. Ja käyttää tuota koko kuviota käänteisesti.

Minua ei sinällään kiinnosta sinun henk koht juttusi, vaan jotenkin en saa selvää kirjoituksistasi kun yhdessä kohtaa ne on omia kokemuksia, mutta sitten yhtäkkiä ne ei olekkaan.
Yhtäkkiä ne onkin toisen kirjoittajan henk koht käsityksiä jne...
Nooh, ehkä minä olen hiukan huono tulkitsemaan vain sinun monimutkaista ajatuksenjuoksuasi.
Jotenkin ne tahtoo aina kääntyä vain yhteen suuntaan...
Mikä vie kiinnostuksen koko aiheesta keskustelulle..siis minulta.
Mikä ei liene suuri menetys.  ;D

:uglystupid2:


Minulla on myös silmät päässäni
hoksaamaan asioita myös ympärilläni muissa ihmisissä. :coolsmiley:

You're sure to be feeling on top of the world on this 1-Day. The air is filled with your own essence, One, and with this happening, there won't be anything stopping you. Just take care that you don't go about things in an overly aggressive way. Your zeal is admirable, but it can get the best of you from time to time. You truly can reach the top without stepping on anyone in the process. Take time to think before acting on this day.     

*Entäs kun ulkonäköä otettaisiin hieman pois??

Hyvin tiivistetty. PELKO luo hallinnan tarpeen, alueella kuin alueella elämässä. Sillä viisaalle valta on sivutuote, ei itse päämäärä ja viisas luopuu vallastaan heti kun se ei palvele enää muita.

Lainaus Inannalta:
Jotenkin itsellä on vain ajatus, että sitten lopulta monen erilaisen kokeilun ja tutustumis retken jälkeen itseensä, sitä hallinnan kautta niitä ensin tarkasteltuaan ja kokeiltuaan, jättää ne 'rauhaan'. Kun kuitenkin huomaa, että se kaikki hallinta on periaatteessa jotain sellaista, mikä sujuu itsekseen ihan luontevasti ja tarkoitustaan vastaavasti. Ehkä se vaatii jonkin kolauksen tai loksahduksenkin ihmisen sisällä, haavoittuvaksi asettumisen rohkeutta elämän edessä olemiseen jne..

Minulle kolahti hyvin tämä teksti.

Ainakin minulla jonkin asian hallinta, ja hallitseminen on tullut 'kolahdusten' kautta.
Uskaltanut asettua haavoittuvaksi, jolloin ei enää menetä hallintaansa.

Samaten Yulungan maininta, että viisaalle valta on sivutuote, ei itse päämäärä.

Täällä on syntynyt oikein hieno keskustelu hallinnasta.

Minä olin tänään päivällä tanssimassa. Siis vain tanssimassa, en bilettämässä.
Voi kuinka hyvä olo siitä tulee.
Tunsin todella hallitsevani omat askeleeni ja kehoni, musiikin syke niissä!!!

 :smitten:    maarita          :smitten:

Miten sitten tämä yhteiskunnallinen 'hallinta'.

Kun meillä on nämä hallitukset, jotka 'hallitsevat'.
Jokaisessa järjestössä ja sellaisessakin on hallituksensa.
Hallitsevatko ne aina asiansa, tai meitä?

Meneekö jo oftopic?


 :smitten:    maarita           :smitten:

Jos järjestön jäsenet ovat tyytyväisiä, järjestön hallitus/hallinta on hyvä ja tyydyttää kaikkia, eikö? :smitten:

Mutta valtion hallinta!! Huuh! Ei mennä niin kauas, kiitos!  :o

Pysytään lähempänä,

vaikkapa perheen keskellä. Kuka siellä hallitsee, ja mitä?

Onko se perheen äiti jonka tehtävänä on hallita sitä kaaostakin, joka ainakin useamman hengen perheessä usein on.
Onko hallinta kenties yhteistä?

Katselin tänään TV:stä "Lapsityrannit".
Siinä kodissa ei todellakaan hallittu suhdetta lapsiin millään tavalla.
Perheen isä istui ja katseli vaimonsa taistelua huvittuneesti.

Vasta asiantuntijan avustuksella alettiin päästä kiinni hallittuun elämänmuotoon lasten kanssa. Molemmat vanhemmat alkoivat viettää aikaa lasten kanssa, toimia heidän kanssaan.


 :smitten:    maarita         :smitten:

No näissä tapauksissa pitää vanhempien ensin kasvaa aikuisiksi ja ottaa vastuu ennenkuin tekevät lapsia ettei tule kilpailua lapsen asemasta...  :uglystupid2: mitä valitettavan usein ja kaikkialla maailmassa tapahtuu!  :knuppel2:

Perheessä voi hallita myös se tunne-ongelmallisin,
joka hallitsee tekemällä ongelmia joka helevaton
asiasta.

Biologinen äitini on tälläinen tyyppi.

Eräs parhain ystäväni (nainen)
heittäytyy marttyyriksi ja uhriksi parisuhteessaan,
kuinka häntä aina kohdellaan niin huonosti ja epäreilusti,
vaikka muu perhe elää varpaisillaan hänen vuokseen
ja kohtelee häntä silkkihansikkain.

Niin juuri,
kun ihminen ei ole sinut itsensä ja elämänsä kanssa, alkaa hallita toisia kaikella negatiivisuudella. Heittäymällä eräältä osin lapseksi ympäristöönsä nähden, marttyyriksi.

Entäs nämä 'virtahevot olohuoneessa', alkoholiin tai muihin paheisiin koukkuun jääneet.
Jotka hallitsevat elämäntavallaan koko perhettä, ja vähintään kymmentä muuta ihmistä siinä ympärillään.
Riippuvuus hallitsee heitä ja samalla kaikkia näitä ihmisiä.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Kahvikeskustelu eilen ystäväni kanssa herätti uudenlaisia ulottuvuuksia erääseen asiaan, jota useinkin olen ihmetellyt.

Juttelimme ihmisten pimeistä puolista ja vedin esille ihmettelyni siitä, kuinka ihminen jaksaa ehkä koko ikänsä kantaa jotakin taakkaan itsellään hautaan asti. Elämähän voisi olla paljon helpompaa, kun purkaisi sen pois.

Viisas ystäväni sanoikin hänen tarvitsevansa sitä taakkaa. - Se on hänelle ehkä myös elämän  sisältöä, jota hän hallitsee. Ja siksi se voi olla hyvinkin merkityksellinen hänelle.

Eli asiat, joita tiedämme vain itse, pimeät tai kirkaat salaisuudet, ovat omassa hallinnassamme niin kauan, kunnes ilmaisemme ne ympäristöön ja ne joutuvat muiden 'syyniin'. Silloin emme enää hallitse sitä, siitä voi tulla itsellemme kaaos, josta ehkä selviämme ja viisastumme (ja moni muukin siinä rinnalla) ja elämä voittaa. Tai hajoamme sen kaaoksen mukana.

Huh! Oliko liian vaikea asia. Siinä kahvikupin ääressä se tuntui helpommalta kun suussa suli ihana mustikkapiirakka ja eräs kova urakka oli takanapäin.

Minusta tuossa on ainakin vinha perä.
Hoitotyössä minusta ainakin jokaisen, joka sitä tekee, tulisi tuo ottaa huomioon.
Joskus se myös "hirvittää" tämän kaltaisella foormilla, missä joku avautuu ja ihan kuka vaan, vastaa mitä vaan.
Ihminen melkoisen haavoittuvassa tilassa, jos ilmaisee jotain syvää muille.
En ainakaan itse lähde availemaan varta vasten mitään koskaan muilta, koska minusta silloin vastuu on ihan tavallisella taatelintallaajallakin hyvin suuri...

Mutta toisaalta...  ::)

Siinapa se, vastuu on hyvin suuri!  :idiot2: