Astro Foorumi

 :idiot2: Jos lapsi aina tapaa vanhempansa "tuolla puolen" niin miten käy inkarnaatiolle?  :idiot2:

Muoks: Tämä ketju on jatkoa "Kuolemaan liittyvät yliluonnolliset kokemuksenne?" -ketjulle, jaoin Larin pyynnöstä tämän omaksi aiheekseen. T:Ajatus, moderaattori

Olenko oivaltanut oikein: Rakkaus, joka "sitoo" lapsia ja vanhempia, vaikuttaa niin, että sitten kun on AIKA inkarnoitua uudestaan (mikäli on vielä täällä läksyjä opittavana) niin sitten inkarnoidutaankin samoihin AIKOIHIN, eli *hyräilee* -> "käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain ..."
 ::)

Mitä meistä sitten tulee jos olemme valmiita emmekä inkarnoidu tänne takaisin? Millaiseksi maan ihmiset tulevatkaan tulevaisuudessa jos "roskasakki" vain palaa takaisin? Olemmeko jumissa? Eikö ole/tule mitään enempää?

Tulen tänne aina takaisin, ennenkuin teen sen viimeisen kerran  ::)
Ehkä viimeistä kertaa ei ole  :idiot2:
Mä en tiedä mitään  ;D
Tietääkö kukaan muu?  :)

ROSKASAKKI?  :o ;D
Herää pahvi, me kehitymme koko ajan.. Kaikki meistä.. Jopa sinä!  :smitten: :smitten: :D

Mitä meistä sitten tulee.. Voi kuule, sitten me temmellämme tuolla henkisellä tasolla ja vaikka palaamme maan päälle tekemään henkisiä tehtäviä, esim. oppaiksi tms.  ::) Tai no mistä minä tiedän.  :idiot2: Arvasin.. Villi veikkaus!

Mu-tu: eipä tänne hiekkalaatikolle ole tarvis tulla sittenkun ON tietyllä tasolla ...  :angel:
Kaikkihan siihen samaan suuntaan pikkuhiljalleen taivaltaa - kohti taivasta  :angel:
 :smitten:

Minä koen asian niin, että meillä ei ole kuin YKSI elämä.
Siihen asti on "illuusio" monesta elämästä ja niitä periaatteessa elääkin, kunnes tapahtuu loksahdus ja on vain yksi se elettävänä oleva elämä. Nämä kaikki menneiden elämien inkarnaatio kokemukset ikäänkuin "imaistaan" yhdeksi elämäksi ja se on huisin hauskaa nähtävää.

En silti koe niinkään, että sitä olisi sen valmiimpi silloin kuin tajuaa, että tämä on "viimeinen" elämä täällä, sillä se ei ole sitäkään, vaan se on vain yksi ja ainut elämä.

Periaatteessa sillä ei ole merkitystä missä vaiheessa ns"inkarnaatiokiertoa" tuo loksahdus tapahtuu, koska samalla se muuttuu siihen yhdeksi elettäväksi elettäväksi, ja periaatteessa tässä juuri aika  "vääristymä" paljastuu tässä parhaimmillaan.

Henkimaailmassa lilluntaa... hmmm..
Sekin avautuu sitten ihan toisella tapaa...

 :D ;D ;)

Olisikohan tästä ollut aihetta ihan omaan keskusteluun?

Ajattelin vain että jotkut väittävät että he ovat viimeistä kertaa täällä  :angel:

Toki kehitytään kokoajan, mutta jos kello "kilkkaa" myös niille uudestaan 2012 jälkeen jotka jo valmiita ovat.

Tuleeko meistä kenties lemurilaisia vuoren sisään asustelemaan? Siellä "naureskelemme" kehollisille ihmisille ajatuksen liekissä   :-\ :smiley6600:  :smitten:

Minusta ON ihan mukavaa elää tässäjanyt, en halua sinne vuoren sisään enkä edes pilven päälle - ainakaan NYT  ;) :D

Rakkaudessa olemme kaikki rakkautta. diudi diudi..  :smitten:

:-* Ja kaikki satasella kympin meditaatioon  :D :smitten: :angel:
OK:OT  ::)

Meinaatko Innana että elämme aikavääristymässä monta elämää yhtäaikaa. Jos joku katsoo minua ja sanoo että olen elänyt tummaihoisena naisena etelä-amerikassa 1600-luvulla, niin elän siellä juuri nyt. Sitten kun ei näy enää mitään olen valmis siltä osalta.

"Odottaako" nyt minä naisena siellä, että saan omani valmiiksi vai miten se edes voi kadota edellisistä elämistäni, vai imaisenko sen heti itseeni kun vielä elän. Miten itse 1600 luvulla kun kuolin jo (ei näy minun menneisyydessä) näkee kuolleena minut tulevaisuudessa/nykyisyydessä. Käääk.
Onko millään mitään väliä? On, mennään pussauskoppiin Nyt  :-* :smitten:

Hmm. Ei millään pahalla, mutta haluaisin enemmän niitä kokemuksia. Tämä keskustelu kun nyt meni vähän sivuraiteille.

Ihan kivaa keskustelua, mutta eikö sen voisi siirtää omalle alueelleen... Janoan niitä kokemuksia, joten siksi vaan..

Jospa kokeilen tuota ilmoita valvojalle linkkiä.

Ehkä he siirtäisivät "reinkarnaatio vai ei" aiheet helpoiten erilleen :)

Hyvä Idea! Siinäpä sitä on pähkinää purtavaksi vähäksi aikaa  :D
 :smitten:

Olin 16 vuotias kun isani kuoli; han pyysi minulta vetta ja muut perheen jasenet olivat syomassa ruokahuoneessa ja mina toin hanelle vesilasillisen.
Han kuoli samalla hetkella kasivarsilleni, mutta en alkanut itkemaan ja jostain syysta otin asian alitajuisesti ja aukaisin ikkunan ja menin kertomaan muille etta isa ei enaa hengita.
Palasimme kaikki hanen huoneeseen ja huomasimme etta hanen ikuinen kellonsa oli pysahtynyt hanen kuolinaikaansa. Samana yonna kuulimme tunnetut 3 koputusta joista aitimme oli aina kertonut.
 Muistan hanen olessa viela terveena han kertoi kuulleensa kukkumisen vain 2 kertaa ja ihmetteli sanoen etta onko hanella enaa 2 vuotta elinaikaa ja niin se todella oli.
En tieda onko tama kertomus luonnollista vai yliluonnollista-kuinka sen jokainen ymmartaa, kellon ja energian jotenkin viela ymmarran.

Diamond minun isoäitini myös kertoi ollessani pieni että käki kukkuisi elinvuosista. En toki ole huomiota osannut siihen kiinnittää.

Mutta siis:

Uskoisin niin, että todellakin rakkaus on "pysyvää" ja saattaa meidät läheistemme kanssa yhteen useammissa elämissä. Siihen ovatko kaikki rakkaamme fyysisesti lähellä sitten seuraavallakin kerralla sanoisin ei, koska kaikella on kuitenkin aikansa ja omat määränpäänsä. Ehkä emme heitä siinä juuri niin kovasti sitten ymmärrä kaivatakkaan tai sitten he ohjaavat tuollajossain meitä tallaamaan oikeampaan suuntaan. Ajatuksia ajatuksia vaan nämäkin. ;)

Silver Birch kanavoi viestejään sillä asenteella, että hänelle on tärkeää saada ihmisiltä pois kuoleman pelko, tieto siitä, että tapaamme kyllä rakkaamme. Se, ettei kuolema lopeta tai erota mitään, vaan avaa meille aivan uudet sfäärit!

Reinkarnaatiostakin Silver Birch puhuu. Sitä on "sielun kuolemattomuus". Sielu on ikuinen ja jatkaa kehitystään jatkuvasti. Silver Birch sanoi, kun häneltä kysyttiin tästä kehityksestä, että hänen yläpuolellaan on kehittyneempiä sieluja, heidän yläpuolellaan vielä kehittyneempiä sieluja jne jne. Ketju on ihan loputon.

Kehityksemme ei siis lakkaa siihen, kun maanpäältä on kaikki asiat opittu ja koettu, eikä sielulla ole tarvetta tulla tänne (sielu saa halutessaan kyllä tulla tänne esimerkiksi opetustehtäviin. Tällainen sielu oli esimerkiksi Jeesus eläessään). Kehitys jatkuu sitten henkisellä tasolla, henkimaailman sfääreissä, ihan omaan tahtiimme. Mitään ei mene hukkaan. Niin kauan, kun meillä on selvittämättömiä, kokemattomia ja oppimattomia asioita Maassa (tai muuaalla planeetalla) synnymme sinne elämästä toiseen.

Hitsi, minulla oli jokin muukin esimerkki-ajatus tähän, mutta se katso jostain syystä kuin pieru saharaan! ;D :D Kirjoitan sen tänne myöhemmin, jos muistan.

Minua on kovasti mietityttänyt se(-kin), että nämähän "reininkarnaatiot" on tarinoitu juuri lohdutukseksi ihmiselle kuoleman pelon edessä.
Mikä ihmisessä pelkää kuolemaa? Mieli? ehkä eniten ja persoonallinen minuus. Eli se ihmisessä tarvitsee näitä lohduttavia tarinoita ja teorioita, ei mikään mikä ihmisessä olisi "kuolematonta".
Vain mieli voi siitä rakentaa näin monikerroksellisen vyyhdin, jossa on kieroutuneesti mieli jaettu eri osiin... yhtä nimetään sieluksi jne...
Ei se aito "sielu" tarvitse tarinoita. Eihän se pelkää kuolemaa?
Ja mitä tekee se, että mielen lohduttaa pelkäämästä kuolemaa?
Siitä tulee herra talossa... ;)
Nimenomaan kuoleman kohtaaminen vapauttaa tähän elämään ja se TODELLINEN hyväksyminen, ei sen siirtäminen ajassa jonnekin hamaan taakse tai eteen.
Asiat saa aivan erit mittasuhteet siinä vaiheessa, kun mieli ei rakenna enää näitä tarinoita, vaan asettuu sen omalle paikalle ihmisen kokonaisuudessa.

Ja toisekseen, niin kauan kuin menneitä elämiä ja tuleviakin käytetään joko "syynä" johonkin nykyiseen omaan tilaan, taipumukseen, tekemiseen ja valintoihin tai "otetaan kunniaa" siitä nykyhetkeen, voi tietää, että oma mielihän siinä vain ruokkii itseään.

Henkisyyden käyttöönotto ei ole tarinointia ja new agea, vaan ihan jotain muuta. Se on täydellistä vastuunottoa tässä hetkessä.
Siihen sisältyy aito omatunto, vastuu ja vapaus ja ennenkaikkea rakkaus.
Olennaista siinä on persoonansa "pienuuden" ymmärtäminen ja "hengen suuruuden" salliminen.
Henkisyys välittyy suorien tekojemme kautta tässä hetkessä, vastuumme tuntien.

Näin minä tällä haavaa koen...  ;)
Eikä tämä näkemys poista reininkarnaatioiden mahdollisuutta, se vain asettaa niiden mekityksen hiukan eri valoon ... :D

"Sen saat, mistä luovut"  ::)

Näin tätä on taidettu kertoilla täällä astrossa ja kirjoissa.

Jotenkin alkoi nyt kuitenkin mietityttämään. Tavallaan maapallon väki on jumissa kun tänne tulee aina "alhaista" kehitystä hakevat sielut, joten maailmanrauha ja tasa arvo ei tulisi koskaan toteen.

Mitä tekemistä on niillä "valmiilla" sieluilla jotka eivät palaa kehostoihin. Vaikka sielä olisi kuinka ihanaa ja kaunista katsottavaa, niin mitä he tekevät. Ovatko he meitä varten vai jotain ylempää varten, varmaan verrannollisesti onko ihminen enkeliä varten vai toisinpäin. ::)

Ehkä minulle ei tällähetkellä ole väliä onko reinc totta vai ei. Uskonko edes karmaan :P
On kuitenkin kiva pähkäillä

Onkohan testejä tehty vaikkapa niin että valitaan joku tietty henkilö ja sitten monta entisten elämien katsojaa pyydetään tarkistamaan joku tietty vuosi hänen elämästä. Sattuisikohan kohdalle saman näköinen heppu.

Silloin kun heiluri "toimi" yli vuosi sitten minulla, sain tulokseksi että ainoastaan yksi elämä eletty. Sitten "näkijä" kertoi pyytämättäni kolmesta muusta elämästä. Kumpi keksii tarinat minä vai hän?

Harmi kun en muista yhden ennustajan nimeä, mutta hän on kirjoittanut taivaankannesta ja omasta ennustamisestaan. Oli sitä mieltä että eletään vain yksi elämä.

 :idiot2: ihan pihalla... olin aloittanut ketjun  :idiot2:  :o pitänee lukeakin se!  ;D

Niin. Eli eipä niitä sitten näe ellei tiedosta vanhat suhteet ja minä en ainakaan muista yhtikäs ketään aikaisemmista elämistäni vaikka hitusen voinkin aistia että ennenkin on tavattu...  ???

eihän se toki ihan niin ole, kun hindulaisuudessakin ihan uskontoon kuuluu... miksi siis vaan tarinaa? voipi olla tottakin.

 ??? Siis uskonto aina käsitteellisessä muodossa on uskomus.
Kun sen elää kokemuksena, se on tieto, joka ei tarvitse enää käsitteitä. Toki sitä voi käyttää kokemuksen ilmaisuun....
Emmekä me tiedä mitä hidulaisuuden käsittellisyyden takana on kokemuksena, jos käsittelemme sitä itse mielen kautta...
Ainahan voi vedoa vaikka mihinkä teoriaan, uskontoon tai käsitteellisyyteen ja totta on, että jokaisen takana pohjimmiltaan on kokemus jostain syvästä, mutta mielen tasolla se on tarinaa...
 :)
Minun kokemukseni mukaan siis..  ???

Niin vaikka kuoleman pelko on mielestäni kyllä elämän pelkoa.

Voihan se olla, että paratiisi on keksitty vain lohdutukseksi, mutta sillä on myös selitetty sitä syvää kaipuuta jonnekin. Viittaan tällä kristinuskon taivaaseen vrt. reinkarnaatioon.

Tuli vain mieleen.  :idiot2:

Aika mielenkiintoisia asetelmia  :coolsmiley:

Sikäli, etten ole osannut ajatella näitä tällätavoin...

Olen käsittänyt tämän niin, että sielu saa sieluminuutensa jossakin ...(pitkällisen kehityksen tuloksena) vaikkapa maaplaneetalla. Tämän jälkeen se kehittyy eri elämien myötä kypsyyteen ja ymmärrykseen - ihmiseksi -, minkä jälkeen sillä on mahdollisuus inkarnoitua edelleen eri paikkoihin niin tässä universumissa kuin muissakin galakseissa.

Tällaiset riittävän kehittyneet sielut jatkavat tietenkin opintojaan oman henkilökohtaisen opetussuunnitelmansa myötä. (Alkutaipaleella opintojen ohjaajina ovat toimineet mm. ns. Karman herrat)

Kun sielulla ei ole karmavelkoja, vaan se on riittävän kehittynyt, niin sillä on mahdollisuus inkarnoitua halutessaan esim. takaisin maaplaneetalle - ikäänkuin kehitysapujoukkoihin  ;) Onhan tietenkin tapahtunut niinkin, että monia kehittyneitä sieluja on jäänyt tänne kollektiiviharhan sulojen vuoksi karmankiertoon takaisin... mutta uudelleennousu on silti helpompaa kuin se ensimmäinen nousu sieluminuuden saavuttamisesta karmattomaksi planeetan kulkijaksi  :)

Ja siellä toisella tasolla on takuulla todella paljon touhua ihan vaikka emme heille aikatauluja laatisikaan.

Voisin verrata tätä vaikkapa markettiin... näkyvä porukka täällä on henkilökuntaa, joka ottaa tavaraa vastaan, pakkaa, laittaa esille, myy, rahastaa... tekee tämän materiaalisen puolen. Sitten silmillemme näkymättömissä toimii toimistotyöntekijöitä, somistuksen suunnittelijoita, markkinointihenkilökuntaa, kirjanpitäjää, henkilöstöpäällikköä, tavaratalopäällikköä jnejnejne... Ja he ovat niitä, jotka tekevät ne suurimmat suuntaukset....

Korkein minämme on juuri siellä osastolla, ja hän antaa ohjeita egollemme, persoonallemme - huom. ei käskyjä, siitä miten meidän tulisi toimia. Hän on kuin koiran taluttaja, joka yrittää ohjata meitä oikealle reitille. Oletko muuten yrittänyt työntää koiraa hihnalla oikeaan suuntaan....

Höh - no mutta höpisisin tästä aiheesta vaikka miten...

Pohdit muuten Lari sitä taivaankannesta kirjoittajaa, joka ei usko reinkarnaatioon..
Hän on Johanna Broman. Olavi Moilanen ei myöskään usko, jos en nyt väärin käsittänyt hänen sanojaan.
Toisaalta on sitten aikas monta muuta, jotka uskoo  ;)

*Inanna* - mielenkiintoinen teoria tuokin  :) Harvemmin olen kuullut lohdutettavan reinkarnaatioteorialla. Olen elänyt 'tynnyrissä' lapsuuteni, ja silloin opetettiin lujasti, että maasta olet tullut ja maaksi pitää tuleman ja sieltä sitten viimeisenä päivänä (ei kerrottu mitä kuuta - mätäkuutako) nostetaan vaikka parasiitit yms. olisivatkin jo kropan kalunneet  :buck2:

Toisaalta - sehän on todellakin oiva lohtu... se on selittänyt paljon näitä kummallisia ajatuksia ja tuntemuksia niin omassa kuin toistenkin elämässä. Ja silloin kun lakkasin uskomasta 'isieni uskoon' ja tunnustin itselleni uskovani reinkarnaatioon, niin kuolemanpelko tosiaankin hälveni ja asiat saivat selkeämmän kirkkaamman selityksen.  :angel:

Elektra, jooh, nämä on kyllä hyvin mielenkiintoisia teorioita.
 :)

Olen näitä joskus tutkinut paljonkin ja lukenut kaikenmaailman "hierarkia-teoriaa" aiheesta.
Minulle on monelta taholta nähty monia erilaisia mielenkiintoisia menneitä elämiä ja jossain vaiheessa kun näihin uppouduin, aloin kokea niitä itsekin.
Paljon kaikkea niihin aikoihin tapahtui. Kokemuksia.
Minulle kasvoi vain ihan erilainen pohja kaikelle, kun ensin "kohtasin itse pirun" (aika rankka kokemus, kolme päivää pelkäsin yötä päivää) ja jonkinajan päästä koin ns"kuolemanraja"-kokemuksen, jossa taasen koin ikäänkuin sen vastapoolin Armon ja Rakkauden.
Toiset kokee näitä elämän kokemuksiin ympättynä, milloin minkäkin kautta. (kuten minäkin arjessa muutoin)Sitä en tiedä, miksi minulle nämä ääripäät tuli päivävalveilla ikäänkuin jossain toisessa "tietoisuudessa", ilman siis fyysisiä 'onnettomuuksia/sairauksia/kohtalonoikkuja'. Tunneonnettomuuksia oli sitten sitäkin enemmän.  ;D

Sen jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea ja minäkin olen muuttunut. (toivottavasti) ;)
Elämän näkymättömät rakenteet avautui minulle koettavaksi ja "nähtäväksi" ihan eri tavalla.
Kun en ollut enää kiinnittynyt näihin teorioihin, mutta tunsin myös edelleen avointa uteliaisuutta näitä asioita kohtaan, alkoi tulla kaikkia hassuja oivalluksia ja tapoja nähdä näitä.
Lukeekaahan joskus näitä inkrnaatioteorioita, jotka perustuu juuri tuohon "oppivelvollisuuteemme", karmaan ja hierarkioihin.
 ::)
Jos ei tartu sanaan, vaan aistii takaa niiden sanoman, kuten uskonnoissakin on sanoma(sisäinen kokemus)symboliikan takana, voi huomata, että jestas... tämähän on tätä meille syötettävää ahdistavaa peruspsykologiaa puettuna kauniisiin ja mystisiin vaatteisiin.
 :P
Niin tynnyriin vain takaisin, mutta nyt tynnyri on päällystetty mystisellä silkillä ja sametilla.  :laugh:

Kun itsellä on selkeä näkemys jostakin, niin ei tunne tarvetta selittää sitä muille.  :) Silloin on ihan sama, onko se teoria jonkun mielestä oikea, väärä vai jotain siltä väliltä.  ::)

niin tai mistäs sitäkään tietää että jos kullekin tapahtuu juuri se, mihin uskoo ja siten kaikki mikä on, on taas olemassa.  :D

Niinhän se hyvinpitkälti tiettyyn pisteeseen asti kai meneekin..  ???
Itsellä ainakin on ajatus, että vaikka minun "todellisuuteni" ja elämän kokemukseni olisivat erilaisia, eivät ne kuitenkaan oikeuta minua kumoamaan toisten kokemuksia, mutta jos tunnen syvällä, että omat kokemukseni on minulle totta, on minun kuitenkin uskallettava pitää niitä itselleni totena tietyyn pisteeseen asti.
Uskon, että maailmaan mahtuu monenlaisia elämänkokemisentapoja rinnakkain. Ei niiden tarvitse kumota toisiaan tai ajatella, että on vain yksi ainut oikea...

Kaikkihan varmaan tietavat Dalei Laman kertomuksen ja hanen uudestaan syntymisesta, rannekorusta ja kuinka selvia merkkeja seurattuen han loytyi, maisema ja turkoosiseinat talossa jossa han syntyi uudestaan  ja en muista mita muuta oli kertomuksessa, ainakin itselleni ei mahdu paahan ajatus ilman reinkaartiota. Ei kasittaakseni energia voi kuolla vaan siirtyy toiseen muotoon.

Niin, minun "kyseenalaistukseni" lähinnä kohdistuu siihen kohtaan, että minä olen ollut sitä ja tätä. Me kuitenkin tässä elämässä ilmennämme itseämme persoonamme kautta ja tämä persoona elää vain tämän yhden elämän. Ja koen että "sielulle" persoonan rakentaminen on kuoleman pelon siirtämistä persoonatasolta vain toisaalle.
Joku joka poltettiin noitana joskus Ranskassa, en ollut minä... minä en voi sanoa, että se olisin ollut minä.
Se oli joku toinen persoona, jonka kokemus "priinsirpittöityy" minunkin tässä elämässäni jossain kokemuksessa tässä ajassa. Siis syvimmiltään kokemukseltaan samaa, sen heijastumaa nyt eri muodossa.
Mutta se nainen ei ollut minä, enkä minä ole hän. Se persoona kuoli ja tämä persoona kuolee.  :D
Energialla ei ole personaa/laadullistamista missään mielessä "puhtaimmassa" muodossaan, kuten ei "Jumalallakaan".
Näin minä koen...

 :2funny: :2funny: :2funny:

Tästähän tulee mieleen pallopeli... etenkin Lassipallo... :2funny: :2funny: :2funny:
(http://www.koulut.kuopio.fi/~Klassikka/tekijat/oppilaat/97b/TOMASKO/leevi2.gif)

 :2funny: hah, mitenkäs tämän nyt sitten ottaisi...
Lassipallo on peli. Pelattava peli on vapaavalintainen eikä siinä tarvita välttämättä palloa. Eikä sen tarvitse olla edes peli. Lassipallo on saanut alkunsa alkunsa Lassi & Leevi (eng. Calvin & Hobbies) sarjakuvasta.

Lassipallon (eng. Calvinball) säännöt perustuvat siihen, että ne keksitään pelin edetessä ja jokainen saa muuttaa niitä halutessaan. Samoin on pisteytyksen laita. Joskus pelistä pelataan myös versiota, jossa samaa sääntöä ei saa käyttää kahta kertaa, mutta useimmiten joku vääräleuka muuttaa tämänkin säännön voimattomaksi voimattomuusvarvulla tai jollakin juuri keksityllä säännöllä (tai ei muuta, mutta rangaistuksen saatuaan korjaa saamaansa rangaistusta uudella säännöllä).

Pelaajien olisi syytä käyttää lassipalloa pelatessaan naamioita. Pelaajan ei ole sallittua kyseenalastaa ja kysyä naamioiden käytön syytä.

Henkilö, joka kyselee enemmän sääntöjä tai tyhmejä kysymyksiä, tipahtakoon älykkörotkoon.
http://vvv.lassipallo.com/info.php (http://vvv.lassipallo.com/info.php)

Eikäköhän vaan  :-*  :coolsmiley:  :2funny: