Astro Foorumi

 :)

Täällä on monella ihmisellä ollut vaikeita vanhempi-suhteita ja itsekin kuulun siihen kategoriaan. Isäni oli viimeiset 10-15 v alkoholisti mennen enemmän tai vähemmän koko ajan pahempaan suuntaan. Isäni oli myös kovia kokenut yksityisyrittäjä, minkä johdosta aika ja/tai mielenkiinto ei aina tahtonut riittää ainoalle pojalleen. Nämä business vaikeudet olivat tietenkin yksi osatekijä mikä lopulta johti luovuttamiseen ja lohdun etsimiseen pullosta. Isäni ei kuitenkaan ollut "paha" mies tai isä eikä tehnyt mitään todella typeriä juttuja. Ehkä vain se tarvittava itsekuri puuttui ja sen johdosta korttitalo sitten myöhemmin romahtikin liian kovan tuulenpuuskan jälkeen.

Jo nuorempana totesin itselleni että en missään nimessä halua jatkaa samalla lailla kehitystä vanhempana vaan minun on löydettävä oma tieni kun saan omia lapsia. Voisinkin todeta, että alussa inhosinkin oman isäni esimerkkiä vanhempana enkä ymmärtänyt kuinka joku voi olla sellainen isä.
Omien lapsieni kautta toteutinkin "omaa" tietäni vanhempana olemisessa ensimmäiset..hmm..noin kymmenen vuotta. Onkin paljon helpompaa olla isä (miksei myös äiti) ensimmäiset 10 vuotta kun lapsi opetteleekin vasta perusasioita. Lapsi oppii esimerkkien kautta monia asioita, hyviä ja huonoja, mutta ei pysty ymmärtämään niiden syitä miksi näin tapahtuu.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kritisoimaan itseäni liian tiukasta asenteesta suhteessa omaan isääni ja sitäkautta myös omiin lapsiini. Mitä silloin tapahtui , en osaa sanoa.
Kului muutama vuosi ja ajatukset kypsyivät vaikka isäsuhteeni ei kuitenkaan parantunut oikeastaan ollenkaan, eikä tosin kyllä huonontunutkaan. Sitten isäni kuoli ja ajatukseni saivatkin ihan uuden suunnan, mikä ohjaa minua vielä tänäänkin eteenpäin vanhempana.

En enää halunnut ajatella isäni huonoja ominaisuuksia, tekoja, tekemättä jättämisiä tai muuta negatiivista. Aloin pohtimaan minkälaisia hyviä tekoja, hyviä ominaisuuksia, hyviä tapoja, hyviä rutiineja jne.. minä olen kopioinut ja oppinut häneltä. Kun ajatukset kääntyivät positiiviseen suuntaan niin loppujen lopuksi niitä hyviä tapoja löytyi aika paljon ja löytyi myös juttuja mitä en vielä ollut ehtinyt/pystynyt toteuttamaan.
Tämä ei tietenkään poistanut mielestäni niitä lukemattomia huonoja muistoja, mutta ne eivät vaan enää tuntuneet tärkeiltä eivätkä ohjanneet omaa käytöstäni.
Kokemuksen positiivista tunnetta lisäsi vielä myöhemmin se kun aloin opettamaan omalle pojalleni esimerkkien avulla tilanteita joista selvitään niillä taidoilla mitkä minä opin omalta isältäni.

Minusta vanhempana olemisen tarkoitus on siirtää vanhempiemme oman aikakauden selviytymistaidot meidän aikakauteeen ja itseemme. Kun lapsemme kasvavat tarpeeksi, he jatkavat samaa kehitystä ja me voimme auttaa heitä parhaiden taitojemme mukaan.
Me saamme tehdä virheitä ja typeriä tekojä eikä meidän tarvitse yrittää olla täydellisiä vanhempia, mitä kukaan ei tule koskaan olemaankaan.

 :)

Lainaus Tony:
En enää halunnut ajatella isäni huonoja ominaisuuksia, tekoja, tekemättä jättämisiä tai muuta negatiivista. Aloin pohtimaan minkälaisia hyviä tekoja, hyviä ominaisuuksia, hyviä tapoja, hyviä rutiineja jne.. minä olen kopioinut ja oppinut häneltä. Kun ajatukset kääntyivät positiiviseen suuntaan niin loppujen lopuksi niitä hyviä tapoja löytyi aika paljon ja löytyi myös juttuja mitä en vielä ollut ehtinyt/pystynyt toteuttamaan.
Tämä ei tietenkään poistanut mielestäni niitä lukemattomia huonoja muistoja, mutta ne eivät vaan enää tuntuneet tärkeiltä eivätkä ohjanneet omaa käytöstäni.
Kokemuksen positiivista tunnetta lisäsi vielä myöhemmin se kun aloin opettamaan omalle pojalleni esimerkkien avulla tilanteita joista selvitään niillä taidoilla mitkä minä opin omalta isältäni.

Minusta vanhempana olemisen tarkoitus on siirtää vanhempiemme oman aikakauden selviytymistaidot meidän aikakauteeen ja itseemme. Kun lapsemme kasvavat tarpeeksi, he jatkavat samaa kehitystä ja me voimme auttaa heitä parhaiden taitojemme mukaan.
Me saamme tehdä virheitä ja typeriä tekojä eikä meidän tarvitse yrittää olla täydellisiä vanhempia, mitä kukaan ei tule koskaan olemaankaan."

Kylläpäs hienosti kirjoitit  :smitten: Juuri noin sen pitää mennäkin ! Se mistä olemme olleet katkeria ja vihaisia ja niiden asioiden muistelu ei auta yhtään omaa elämäämme  :) .Mutta kun muistat kaikki ne ihanat muistot ja rakkauden, niin teet suuren teon sekä itsellesi sekä lapsillesi  :smitten: .Isämme eivät ehkä ole olleet täydellisiä, mutta emme mekään ole täydellisiä olleet joten ennen kaikkea tulee hyväksyä kaikki rakkaat sellaisina kuin ovat.Ainoastaan todellinen pahuus on minusta asia jota ei voi hyväksyä  :'( .Valitettavasti sitäkin täältä maailmasta löytyy  :'( .

Hyvä näin. :)
Jos alkaisi elämään katkeruudessa vanhempiaan kohtaan,
niin siihen menisi koko elämän energia.

Kukaan ei ole täydellinen, ei edes omat vanhemmat,
vaikka niin tietenkin soisi. :)

Elämässä täytyy saada tehdä myös virheitä.
Joskus virheet jäävät lasten ratkaistaviksi,
mutta silloin kun ne on ratkaistu, se muuttuu heikkoudesta voimaksi. ;)

Tonin esimerkki on ihastuttava. Muistin kun ajoin kolarin-aika pahan kerran Espaniassa ja kuinka poliisit suhtautuivat  "mokaani" -kuka ei tee mitaan, ei tee myos virheita!
Yleensa positiivisuus ajaa meita eteenpain ja itse ainakin uskon etta kun katsomme toistemme hyvia puolia- se on jo "rallia"

hienoa tekstiä tony..laittoi miettimään paljon omaa suhdetta isääni jonka kanssa ollut aina vaikeaa ja on edelleen.pitäisiköhän opetella ajattelemaan asioita myös tuolta kannalta.  :)