Astro Foorumi

Hei, nyt sitten jos joskus hermostuttaa.  :crazy2:
Hetki sitten tulin miehen luota ja säteilin kuin naantalin aurinko.
Vaikutus oli ohimenevä, kun aloin miettimään liikaa.

5 viikkoa jo mennyt, eikä tämä jotenkin tunnu etenevän MINUN vauhtiani. Kaikki tykkäämisen merkit on kyllä havaittu, mutta tämä junnaaminen... :crazy2: Miksi minä joudun aina ottamaan puheeksi, mikä tämä juttu nyt sitten on? Ollaanko me nyt yhdessä vai mitä?

Vatsassa on miljoona perhosta jo pelkästä ihastumisen tunteesta, mutta nyt niitä on ainakin 5 miljoonaa lisää, kun tämä epävarmuuden peikko astui luolastaan ulos ja alkoi mellestämään.

Hän antoi minun valita, mitä jätskiä ostetaan.
Hän sanoi että olen ihana.
Hän hieroi hartioitani TUNNIN.
Hän on esitellyt minut ystävilleen.
Hän on joka päivä pyytänyt minua jonnekin.
Hän on sanonut että häneen voi luottaa.
Hän ei ole painostanut mihinkään.

En usko itseäni, en ymmärrä, en voi olla näin epävarma! Kun katson peiliin niin näen vain jonkun ihme friikin joka hymyilee ihastuneesti, silmät loistaa kilometrin päähän, mutta muuten on kaikki miten sattuu. Mitkään vaatteet ei enää näytä hyvältä, hiukset on aina huonosti jne. Minä olen yleensä tyytyväinen ulkonäkööni!

Noin kaksi viikkoa olen vain huokaillut onnellisena ja ollut tosi innostunut.
Kun juttelen ystävilleni, joka toinen sanani on tämän miehen etunimi, puhuttiin sitten mistä tahansa.  :D Olen siis todella todella vakavasti ihastunut ja kiinnostunut ja pelottaa ihan sikana, että mitä jos hän ei sittenkään ole?  ???

Mitä sitten tapahtuu, kun hän näkee todellisen tempperamenttini, kun tähän mennessä olen hieman hillinnyt itseäni ja alku-ujouden takia en ole osannut edes olla niin rempseä kuin normaalisti?? Hän itse kun on erittäin rauhallinen ja vakaan oloinen. Olen kyllä huomannut, että häntä huvittaa pieni sekopäisyyteni, mutta varmaan joka toiselle miehelle luonteeni on ollut yksinkertaisesti LIIKAA.

Hän puhuu hyvin vähän siitä, mitä minusta ajattelee. Silmiäni hän on sanonut maagisiksi ja sitä hän sanoo usein, että kiva kun hymyilen koko ajan.  :)

Miten voisin estää itseäni tulemasta hulluksi?
Pitäisikö nyt kysyä, että mikä tämä homma on?
Vai odottaa että menee vielä vaikka viikko tai pari?  :idiot2:

Minkä takia alku on aina tällaista, varsinkin juuri nyt?  :idiot2: :D

Tämä on se tila, josta haluan äkkiä pois..
Siis epävarmuus kuuseen ja pelkkä ihastumisen tunne jäljelle.
Olen jo siitäkin syystä ihan paniikissa, että hän ei ole vastannut viestiin,
jonka lähetin kohta 3 tuntia sitten.  :crazy2: :idiot2:

Alkuihastuminenhan ON epävarmuutta omasta kelpuudestaan ja toisen tunteista, aina silloin kun ei olla ihastuksen autuuden huipulla silmät sumeina hormonihöyryistä  :D

Siinä on taas sielulle jalostumismahdollisuus, kun tuosta tunteiden vuoristoratamylläkästä luovii oman itsensä herraksi - tasapainoiseen rakkauteen, kenties?

Luottamusta  :)
Tuollainen positiivismerkkinen jännitys on omiaan vahvistamaan sydäntä,
eikä suinkaan rikkomaan sitä.

Ja kolmen tunnin vastaamattomuus - -
ehkä hän haluaa antaa himon yltyä - tiedäthän kauhuleffa-iskemistaktiikan  :2funny:

Voi kultapieni, älä nyt vaan mogaa hyvää juttua kiirehtimällä!!!
Se on pahinta mitä voit tehdä. Jos alat odottaa mieheltä tietynlaista käytöstä, et näe häntä vaan ideaalikuvasi hänestä. Se ei koskaan ole totta ja silloin tulee pettymys. Hillitse nyt pelkosi.

Miksi mietit sitä mitä hän nyt ajattelee? Nauttisit tilanteesta. Urkkimalla hänen tunteensa yrität vain saada hänet hallintaasi, mutta haluatko todellakin hallittavan miehen joka anelee tossusi alla?

Anna hänen olla, anna tilaa ja ota oma tilasi.

Nuo ajatuksesi ovat NIIN omiani, etten kestä jos teet ne virheet mitä minä AINA teen.

EI AIKA LOPU!!

Minä olen odotellut vastauksia viesiteihin monta viikkoakin - eikä se ole tarkoittanut YHTÄÄN MITÄÄN NEGATIIVISTA!! Ja sitten kun se vastausviesti - tai ylläriviesti -  ;) tulee, niin TAIVAS että se TUNTUU!!!  :smitten: (viimeksi sellainen viesti tuli perjantaina  :D  

kun olet oma itsesi ja annat kaikkien asioiden mennä omalla painollaan mitään liikaa kiirehtimättä niin minä ainakin uskon että se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi teidän suhteessa myös tapahtuu. onnea toivon teille.

3 tuntia=ikuisuus  ;)

:)
Älä ole niin ehdoton. ;)

Jos jo 5 viikkoa on jo mennyt ja yhdessä vietätte aikaa,
vieläpä hyvin kaunista yhdessä oloa,
niin miksi vähän, anteeksi nyt, mutta tyhmä kysymys? ;)

Punaisen tuolin nähdessäsi ja suojatiellä kävellessäsi,
sinä et kysy, onko tämä punainen tuoli ja onko tämä suojatie. ;)

Suhde on alkanut jo 5 viikkoa sitten,
kosintaa ja häitäkö sinä odotat?
Suhde ei junnaa paikoillaan, vaan se menee eteenpäin koko ajan. :)

Luota vain siihen mitä näet ja koet,
kaikkea ei tarvitse kysellä ja saivarrella, mikä on itsestään selvää. ;)

Onnea rakkaudellenne. :smitten: Kuullostaa tosi ihanalle suhteelle! :smitten:

Olette kaikki niin oikeassa! Mutta kun hän ei ole vieläkään vastannut siihen eiliseen viestiin ja se viesti oli sellainen, mistä tämä minun epävarmuus suorastaan paistoi läpi ja toivon yli kaiken ettei hän nyt säikähtänyt sitä.

Ihan totta, tuskin hän viettäisi aikaa kanssani, jos ei tykkäisi ja olisi kiinnostunut.
Minulla on varmaan kova tarve hallita ketä tahansa, joka on reviirilläni.
Olen tottunut miehiin jotka sanovat liian äkkiä liian paljon, että se olen minä,
joka ensin säikähtää toisen innokkuutta/tunteita ja siksi tämä ehkä kuitenkin on enemmän
hyvä kuin paha tilanne.

Jospa nyt unohtaisin koko miehen siksi aikaa kunnes hänestä taas jotain kuuluu.
Keskityn vaikka koulutehtäviin ja ystäviin.  :)
Ja mietin häntä kuitenkin koko ajan..  :D

Tuollaiset ihmiset, jotka säteilevät meihin paljon energiaa, oli se sitten tuollaista korkevärähteistä tai matalavärähteistä, eivät tupsahda elämäämme sattumalta. Maailmankaikkeus on junnannut asiat niin hienopiirteisesti kohdalleen, että olette tavanneet.

Asterixia peesatakseni suhteenne etenee koko ajan. Mikään ihmissuhde ei jämähdä paikoilleen ja sitten kun se jämähtää ahdistukseen asti, suhteen voi periaatteessa minusta unohtaa. Silloin on annettu, koettu ja jaettu kaikki asiat keskenään sielun näkökulmasta ja molemmille on hyväksi lähteä nuuhkimaan uusia tuulia.

Sanoisin että jokainen sisimmässään tietää "onko tämä suhde oikea". Mikään suhde ei minusta ole väärä/turha, jos siinä opitaan ja koetaan asioita puolin ja toisin, kesti se suhden sitten 5kk tai 50 vuotta.
Kuuntele siis sydäntäsi ja unohda järki! :D Sieltä se vastaus kumpuaa.

 :smitten:

Kiitos, kiitos!

Olen tähän asti ollut hirveän tarkka siitä "mitä mikäkin on"; onko tämä kaveruutta/ystävyyttä/hengailua/seksisuhde/seurustelua.

Tämä määrittäminen saa olon tuntumaan turvalliselta, kun tietää, että suhteella on jokin tarkoitus, jonka molemmat tietävät.

Ehkä minun tosiaan pitää nyt lopettaa tämä järjetön pelkääminen ja elää päivä kerrallaan.
Hän sanoi minulle kerran, tosin humalassa, että olen aivan erilainen kuin kaikki muut. Ja hän sanoi sen niin, että se ei voinut tarkoittaa kuin pelkkää hyvää. Miksi minä silti epäröin ja vaadin häneltä mielessäni todisteita siitä, että hän on luotettava ja tosissaan minun suhteeni? Alan muistuttamaan vainoharhaista ja mustasukkaista psykopaattia! Tämä on taas yksi  :pluto: :aspect_opp: :venus: -testi.. Jospa minä nyt sen läksyn oppisin? Jospa oppisin luottamaan?  :)

On 'kuulostanut' niin tutulle, nuo kirjoittamasi tässä ketjussa jotta....(Sparkle In The Distance)  ;)

Minulta löytyy syntymäkartalta tuo samainen  :pluto: :aspect_opp: :venus:
ja juuri muutama päivä tuolla unet osiossa vähän samoissa asioissa pähkin... (vesissä menoa)
Tsemppiä vain Sinullekin, aika tekee kyllä tehtävänsä ja toisaaltakuitenkin uskon, että jotain opittavaanäillä toisillakin osapuolilla on tästä ...  ;) (himmareilla) ;D

Nyt tuntuu vaan siltä, että haluaisi juosta karkuun, ettei tarvitsisi kohdata omaa pelkuruuttaan!
Miten helppo olisikaan sanoa nyt "mitä jos jatkettaisiin eri suuntiin"...
En tiedä mistä tämä ihme pohjaton loputtomuuden tunne tulee, joka nyt vihloo sisintä.
Uskon niin vahvasti tämän olevan tärkeää, olen pitkästä aikaa niin tosissani ja olisin valmis antautumaan tälle ihmiselle ja olemaan ehdottoman rehellinen ja uskollinen.
Nämä syvät tunteeni ovat itselleni niin pelottava asia, kun olen tottunut siihen että olen aina vain ihastuksen kepeässä hurmiossa, josta on myös helppo luopua ja päästää irti.
Nyt olen ihan mustavalkoinen.  :-\
En halua juuttua tähän!

Teetpäs sinä casen tästä.. en tiedä olenko väärässä, mutta probleemini ei olleet koskaan alussa, vaan lopussa, loppuselvittelyssä, lopun käsittämisessä. Nyt on kuin tyhjä paperi, johon joku saa piirtää kaavion siitä, miksi tarvitsen häntä (wau mikä runo).  :2funny: (minäkin pääsisin vaikka alkuselvittelyvaiheeseen)  :2funny:

Jos sinua soul's adventure häiritsevät nämä juttuni, niin ei tarvitse lukea ja kommentoida.  :idiot2:

Ei häiritse, älä ota vakavasti.-- ;) äläkä tee ongelmia turhaan--

Tulipa mieleeni, että itse olen nyt toiminut niin, kun siis minulla on ihan tuore orastava suhde tässä menossa (about 3kk) ja jotenkin olen ihan "odotuksessa ja jännityksessä" mitä se toinen osapuoli todella ja oikeasti tuntee jne.. kysymysmerkkejä täynnä siis...sydän sykkyrällä ja onnessani odotan yhteisiä hetkiä ja yhteydenottoja. (meillä ne onnistuu vielä harvoin erinäisistä käytännön syistä)
Niiiin... tulin omalla kohdallanisiihen tulokseen, että vaikka minun tarkoituksenani olisi oppia luottamusta, niin ei minun silti tarvitse väheksyä ja luopua omista innokkaista ja intohimoisista tunteistani. Toisaalta olen ajatellut myös niin, että jos toinen ei kestä minun "hönkäämistäni" niin sitten ei kestä. Kuitenkin kaikki on hyvä perustua vastavuoroisuuteen. Molempien kai kuuluu saada olla sitä mitä on...
Ja jos kuitenkin pohjalla on se, että kunnioittaa toista sellaisena kuin on (molemminpuolin) ja molemmila on lupa toimia omalla tavallaan, niin kivastihan sitten hioutuu molempien pinnat siinä.

Olen itse jotenkin "rauhoittunut" niin, että olen rehellisesti ja suoraan kertonut näistä tuntemuksistani. Nyt tiedän, että hän tietää ja hän on tuonut omat näkökantansa asioihin. Olen paljon rauhallisempi ja luottavaisempi jo...
Silti jokainen viesti ja tapaaminen on edelleen niin ihanaa...  :-*

Ööh, sekavaa, tämä nyt oli vain minun juttuni. :coolsmiley:

*Inanna*, juuri sitä minä olen miettinytkin, että ei minun kannata liikaa himmata näitä tunteitani. Jos olen romanttinen höperö ja intohimoinen tunteissani, saanhan minä myöskin näyttää sen! Alkuun vähän varovaisemmin, mutta kuitenkin...

Viime kerralla kun nukuttiin yhdessä, sanoin hänelle aamulla heti ensimmäisenä että arvaa mitä.. Taidan olla vähän ihastunut suhun. Sit se vastas että niin mäkin suhun. Mutta tämä menee just näin, minä sanon jotain ja hän siihen "niin minäkin susta/niin mustakin/niin säkin olet.  :idiot2:

En tiedä minkälainen hän on! Onko hän vain ujo, onko tämä alkukankeutta vai eikö hän tavallisestikaan helposti puhu tuollaisia. Ja olisi kiva tietää, miten hän kokee sen että olen niin innoissani. Välillä alkaa nolottaa kun hösellän ja sitten kesken pussailunkin tekis mieli välillä kysyä, että saako sua pussailla... Kun ei ota niin hirveästi selvää.  :)

Mutta olen muistuttanut itselleni; teot puhuvat enemmän kuin sanat.

Samoilla linjoilla jälleen Inannan kanssa  :D. Ei suhdetta voi mogata (vaikka rauhoittua voikin...  ;)) vaikka niin väitinkin tuossa aikaisemmin. Eihän siitä tule mitään jos joutuu himmailemaan! Pelätä vaan ei kannata. Jos pelottaa, saattaa myös aistia toisen pelon eikä se olekaan omaa pelkoa.

Voisiko olla näin Irish? (sori en muista tota pitkulaista uutta nimeä ) Että aistit HÄNEN pelkonsa...?

heh, jännää, mutta minulla on hyvin pitkälti samanlaisia fiiliksiä ja kokemuksia ollut tässä suhteessa :D
Olen näin astorologisesti ajatellut, että tämän miehen  :aurinko: :vaaka: ja  :kuu:  :skorpioni: vaikuttanee hänen toimintaansa hieman...  :idiot2:
Ja tietysti aikaisemmat elämän kokemukset...ja tilanteemme ylipäätään.
Hän jopa avautui sen verran nyt viime viikonloppuna, kun itse avoimesti kerroin mitä tunnen ja miten tämän koen, että hän on ihastunut minuun jo muutama vuosi sitten, mutta olen ollut varattu...  :coolsmiley:
Pitääpä käydä kurkkaamassa tuota sinun ihastuksesi kartaa, vaikken siitä juuri mitään ymmärrä...

Hyvinkin mahdollista, koska hän ei ole ilmaissut millään tavalla minulle pohtineensa mitä tämä on, eikä ole ilmaissut yhtään jännitystä, huolta.. Ei sillä, että pitäisi olla tällainen hermoraunio kuin minä, mutta jotenkin aavistan että hän epäröi mielessään ainakin sitä, olenko luotettava.

Mitä ilmeisimmin hän ei "kiinnity" helposti, mutta sitten kun kiinnittyy niin se on vakavaa.  :) Pohjaan tämän väitökseni hänen rapuisuuteensa ( :aurinko: :askendentti: :mars: :merkurius: :rapu:)...

Mutta enhän minä voi mennä kysymään "pelkäätkö sinä"? Voin vain hiljalleen teoin, sanoin, voittaa luottamuksen. Eli jos nyt alan hänelle sanomaan että pelkään, niin sehän vain ruokkii hänen epävarmuuttaan!

Ei suhdetta voi mokata? Siis ei tarvitse kävellä veitsenterällä? Kuka kuitenkin mokasi minun suhteeni, minä vai he? Koetin parhaani, ei auttanut? Miten niin ei voi mokata? Loppuu jos on loppuakseen?  ;)  :coolsmiley: Ota ihan iisisti. Ovatko ravut sinun juttusi, ei sopisi minulle.. mutta sinulle ehkä.  :D  :rapu:

Aloin tässä miettimään, miten jännää onkaan, että toisen tunteet ja ajatukset voi aistia niin hyvin!
Hän on yleensä parin tunnin sisään vastannut viesteihini, mutta nyt on mennyt vuorokausi. Juurikin sen takia, että olen ajatuksissani painostanut häntä vastaamaan!
Tiedän että häntä ahdistaa!  :crazy2:
Nyt pitää lopettaa tämä psyykkinen vainoaminen. Jospa pyydän nyt enkeleitä rauhoittamaan minut ja täyttämään minut varmuudella.  :)

Niin, ja kohta kaksi: OTA etäisyyttä. Tämä suhde voi olla tärkeä mutta maailmassa on muutakin. Ei kaikki tähän kaadu. Se on pelon turhin puoli: sitä alkaa pelätä loppua jo ennen alkua. Näin se exäni mokasi juttumme. MINÄ olisin ollut vapaa vielä vuoden, pari mutta hänen piti pelosta lopettaa (ja kuitenkin hakea toinen). Pelkoenergia pitää hallita.

Melkeinpä mitään ei kannattaisi pelätä, kuten NDWalsch sanoo..kaikkea on. 

Siis minunkaan ei pitäisi pelätä, että suhde ei koskaan tule.

ÄH.. :crazy2: ???

Ilmeisesti en ollutkaan eilen lähettänyt sitä ahdistusviestiä, jonka luulin lähettäneeni.
Nyt se sitten tekstas ja oli ihan normaali.
Ehkä ei kannata tehdä maailman suurinta kriisiä viestistä, jonka luuli lähettäneensä, mutta ei lähettänyt.  ;D

Hän on söpö! Kiva! Ihana! Voi voi, kuin ois teini jälleen.. :crazy2: :crazy2: :smitten:

Jännittää ihan kamalasti kaikki. Hyvällä.  ::) Nyt olen oikeasti alkanut miettimään, että koskas ottaisin puheeksi että haluaisiko hän seurustella kanssani.. ::) ::)

Hän eilen lähetti viestin, että mitä ihmettä olen ollut pari päivää ihan hermoraunio, ettei hänen takiaan ainakaan tarvitse.. Sitten tuli se ihana lause "mulla ainakin on tunteita sua kohtaan ja muhun voi luottaa satavarmasti"..

Olen nyt yhtä hymyä, paremmin ei juuri voisi mennäkään!  :smitten:
Voi juku kun olen onnellinen ja iloinen ja on hyvä olla!
*syyyvää huuookaauusss*   :smitten: :smitten:

ja "olen rehellinen, olen aina ollut".. "mulla on tunteita sua kohtaan"..

toivottavasti saat nauttia kauan.. ja olet iloinen suurimman osan aikaa..  joukkaritädiltä.

Mitäpä jos ihastuksiltanne malttaisitte istua kahdestaan vaikka kahville/teelle ja keskustella nämä asiat läpi :) Voit sanoa, että hänessä on niin paljon sellaisia asioita, joita haluaisit tietää, koska tämä tietämättömyys häiritsee sinua. Minulle itselleni on ainakin hyvin tärkeää, että kumppanini tuntee minut ja minä hänet. Mitä paremmin tunnetaan, sen paremmin vältytään tulevaisuudessakin vääriltä käsityksiltä ja mielipahalta.

Älä meille kerro, mikä suhteessa on hassusti tai mikä ei tule ilmi: kerro se tälle herralle, niin hänkin tietää, missä mennään! ;D

Halauksia!

P.S. Ystävänpäivä lähestyy - olisiko silloin aika "iskeä"?!

 :smitten:

Ystävänpäivä tosiaan! Sain nyt uudenlaista kosketusta tähän koko hommaan kun puhuin selvänäkijän kanssa.. En kysynyt mitään miehestä, mutta ilmeisesti se oli aika olennainen juttu tämän hetkisessä elämässäni.  :D

Ehkä en ihan vielä kosi ystävänpäivänä  ;D mutta jospa jonkun kivan pienen lahjan ostaisin ja askartelisin itse jonkun kortin.  ::)

Noniin!
Ja kuka ei osta ystävänpäivälahjaa, heh.. Poikkesin kotimatkalla vähän kaupoilla.. Mukaan tarttui pingviini-pehmolelu, Wagner-sukat (kokoa 46, heh)  ::) :smitten: ja kenties maailman noloin taskupokkari nimeltään Suutele minua cowboy.. Oli ihan pakko ostaa se, kun se oli niin järkyn näköinen.. ;D Vielä kun kehtaisi antaa noi lahjat.  :crazy2:

Edelleen jokin muuri välillämme. Ei olla nähty moneen päivään ja ikävä alkaa painaa. Soitti minulle äsken töistä, oli ruokkiksella ja pyysi sunnuntaina kaverinsa Ellun synttäreille. En tiedä uskallanko mennä kun vähä jännitän noita sen kavereita aina.  :-\

Kehtaat, jos tiedät, että hän pitää ko. lahjoista. :)

Tosin, onko Suomessa tapana, että nainen antaa
Ystävänpäivälahjan miehelle, vai olenko paitsi laiska,
niin oppinut myös liian hyvälle..? :idiot2:

Pitääkö tässä lähteä ostamaan jotain kalvosin nappeja
ja solmioneulaa, kun itse tiedän saavani jotain korujuttua? :idiot2:

Ystäville toki annan jotain suklaa sydämiä.. ::) :P

Asterix, heh.. :D ;D

Minulla on kutina että tuo mies ei edes muista koko ystävänpäivää.
Kaiken lisäksi se on sellainen hellyyttävän tumpelo ja mielikuvitokseton mörkö,
että ei ehkä edes uskaltaisi antaa minulle tässä vaiheessa ainakaan mitään kauhean romanttista.

Tai mistä sitä tietää, jos hän repäsee ja yllättää.  :idiot2:

Minä olen sellainen, että en yleensäkään ajattele, mitä naisen tulee tehdä ja mitä miehen,
ja meneekö tekemiset oikeinpäin ja yhtä aikaa.  :)

 ??? Miksi sinulla on tunne, että hän ei halua huomioida sinua,
etenkin, kun sinä näytät olevan korviasi myöden rakastunut? ???

Anteeksi nyt vain, mutta minusta on täysin itsestään selvää,
että mies, etenkin rakastuneena, huomioi
naistansa, etenkin merkittävinä päivinä, mutta myös muulloin.

Siihen ei ole mitään tekosyitä, suhteessa huomioiminen
pitää olla molemmin puolista, ellei nyt lasketa meikäläisen
laiskuutta Ystävänpäivälahjoissa... :P

Muutoin se kuullostaa sille, että se mies on ottanut koiranpennun
itselleen leikitettäväksi, eikä naista. ???

No tosiasiahan on se, että emme ole yhdessä, ei ole paljoa tunteista puhuttu.. Kaikki on sillä tavalla alullaan ja luulen, että minä olen "nopeampi" kehittämään tästä jotain oikein konkreettista kuin hän.

Siksi en edes odota mitään ihmeellistä häneltä, hän varmaan tarvitsee aikaa ennen kuin on valmis tekemään mitään. Minä ymmärrän sen häneltä. Enkä sitä paitsi edes voi tietää, jos hän vaikka onkin hankkimassa minulle jotain.  :)

En minä tiedä onko hän rakastunut minuun.  :idiot2:

Suomi ja Keski-Eurooppa ovat KOVIN erilaisia näissä nais-miesjutuissa...  ;) Tuota voi odottaa siellä, mutta ei täällä... jos vielä muistat millaisia suomalaiset miehet ovat. ::)

Huomioimisessa, etenkin Ystävänpäivä huomioimisessa,
ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa,
eikä se myöskään edellytä rakastumista,
vaan se, että hän viettää aikaa kanssasi
ja käy kanssasi samojen lakanoiden välissä edellyttää
jo perushuomioimista mieheltä sinun tunteistasi.

Muutoinhan et ole juuri toista kättään
ja vaseliinia tärkeämpi hänelle. ???

Tosin en tiedä ikäänne,
mutta kuullostaa aika pentumaiselle miehelle.

Mutta tämä nyt on minun mielipiteeni. :)


Voi ei Yulunga.. Minä en halua muistaa! :buck2:
Silti suomalainen exä kyllä lahjoi ja huomioi ystävänpäivinä,
syntymäpäivinä ja muuten vaan,
mutta rakkauselämä oli kyllä aika karua.. :buck2:

Joskus sitä herää todellisuuteen ja huomaa,
kuinka kiitollinen saa olla elämän pienistä asioista,
joilla iso vaikutus!
Tämä on sellainen hetki.  :-[

Hän on huomioinut minua hyvin monellakin tapaa ja mielestäni siihen ei tarvita lahjoja.
Hän on ollut herrasmies joka asiassa. Hän on huomioinut tunteeni. Ja itse asiassa olemme vain nukkuneet tähän asti samojen lakanoiden välissä. Minun mielestäni hän on erittäinkin kypsä 22-vuotiaaksi.  :)

Jos itse olet varma asiastasi ja tyytyväinen,
niin mikäs siinä sitten. :)

Syntymäpäivä, Joulu ja Ystävänpäivä OVAT lahja-asioita.
Sanokaa siihen mitä haluatte.. ::) :P

Asterix on varsin oikeassa siinä, että mieheltä pitää vaatia käytöstä. Omakin exä jaksoi noin 4 kk tehdä kuten toivoin eli osallistua suhteeseen. Sitten lopahti kaikki.. kukat, lahjat, matkat. Ja koska tiedän mitä vaadin, en sitten ole kenenkään kanssa (kun hyvän miehen etsiminen on työläs projekti, ajattelin että rukous hoitaisi hommat). Sitä edelliset ymmärsivät pienet ja isot huomionosoitukset - kuten minä heille! Kyllä nainen, varsinkin henkinen nainen, on aina antamassa, auttamassa ja huomioimassa.  :knuppel2: :laugh:

Tosin tää Valentine´s day, koska se olikaan? Ei ole alunperin suomalainen juttu, itse en muistanut brittiexälle laittaa kortteja kun en tajunnut sellaisen olemassaoloakaan! Hän teki minulle. Ja hän tajusi kulttuurieron. Roina ei ole pointti, mutta tietysti, kokonaisuudesta se koostuu että tuntuuko toisen välittävän oikeasti. Jotkut ei itse välitä lahjoista ja korteista, siksi osoittavat eri tavalla.

En ole haastatellut suomalaisia ystäviäni kaikista kommervenkeista mitä he mieheltään odottavat. Ulkomaisiltakaan miehiltään! Joista ainakin yksi huolehtii tosi hyvin naisesta, mutta liitto italiaanon kanssa naiselle bisnesliitto (neitsyt-kaurispari): espanjalaisen kanssa olija on mielestään about sielunkumppanin kanssa. Ja pidän minäkin hänestä (veskari-leijonapari). Minulle on ehkä kaikkein luontevinta olla erimaalaisen kanssa, kunhan miehessä on tasoa.. en tiedä.  :jousimies:  8)

Eli voidaan todella sanoa että tiedän mitä tahdon, mutta suhde ei ole vielä alkanut!  :2funny: Sitten vielä, omat merkkimme vaikuttavat siihen miten tahdotaan rakastaa, esim Iiriksen kaksonen-joukkari ja minun joukkari-vaaka. Venus on rakkauden kuningatar=romanssi, kauneus, estetiikka, ja varmaan tähän liittyvät höysteet. Sitähän oli erään vaikea käsittää kun taas nousuvaakamies ymmärsi ostaa ruusun.. on tympeää jos mieheltä pitäisi aina pyytää pikkuasioita. Muuten Mars ja Venuskirjoissa näitä asioita on mitattu; kun mies mielestään tekee Tärkeitä eli korjaa auton tms, se on hänestä monta pistettä suhteelle. Nainen voi antaa lahjoista tai kukista yllättävät pointsit. Minulle ei riitä enää se, jos joku vaikuttaa hieman tunteisiin. Ei riitä.  :vaaka:

Minua taas vähän ärsyttää miesten puolesta, ok ymmärrän että puhutte junteista jotka eivät osaa käyttäytyä, mutta miksi aina ollaan vaatimassa miehiltä sitä sun tätä? Minä ainakin haluan antaa miehen olla sitä mitä hän on. Ei toinen muutu. Aikaisemmassa suhteessa pompotin, määräsin, vaadin, olin prinsessa ja kun sain kaiken, lemppasin koko koiran elämästäni.  :buck2:

Minä en kaipaa lahjoja, en kukkia ja kortteja en voi sietää. Kun tavara ei korvaa tunnetta. Hyvin sanottu SA kirjoituksessasi.

Meitä on taas moneksi. Minusta on hienoa jos rakkaus ei ole riippuvainen jostain amerikkalaisesta päivästä yök, boikotoin koko maata joka tapauksessa. Sisareni mies on ihana, mutta niin hajamielinen että unohtaa synttärit ja hääpäivät mennen tullen. MITÄ SITTEN? no ei mitään. Onnellisena naimisissa jo 10 vuotta!  ;D

Jos ei vaadi mitään, jää ruinaamaan tyhjää, ja sitä en aio kokea toista kertaa. Vaatia siinä mielessä, että suhde todella pysyy  suhteena eikä epämääräisenä sinne-päin olemisena. En pompottaisi, enkä ole oikein osannut vaatia. Tai vaadin.. mieheltä joka uskoi aika naiivisti rakkauteen kovassa maailmassa. Seuraava suhde kyllä alkoi niin että katsoi sormien läpi yhtä sun toista - mutta mitä siitä jäi? Opin ehdottomasti auttamista ja antamista.. kaikki mahdollinen on koettu! Melkein..  ja kuten sanoin, pienestä se olisi kiinni. Esmes kukat.  :knuppel2: Tai ostan itse !

Minulla on vähän sama tilanne meneillään neitsytmiehen kanssa joka tupsahti elämääni yhtäkkiä. Kun kävimme treffeillä ensimmäisen kerran, ajattelin että tämän miehen voikin sitten unohtaa heti, mutta kappas, olemme tapailleet monta kertaa ja olen koukussa häneen. Olen ihan pihalla kaikesta mutta ei se mitään, aijon taistella etten menetä häntä!!!! Upea mies, mutta todella varovainen jne.. Kuu härkä !!  ;D  :smitten:  :smitten:

Onnea teidän suhteelle, eikö tuo jännitys ole juuri se mikä auttaa jaksamaan?  ;)  :smitten:

Voi aQuarius, eikös olekin ihanaa!  :smitten:

En minä tiedä, jännittääkö tässä enää.  :)
Siis jännittää kivalla tavalla, mutta ei enää kammota!  ;D

Nyt ollaan 2 päivää taas oltu 24h yhdessä ja tehty tosi arkisia juttuja.
Eilen kun menin hänen luoksensa ja olin nähnyt hirveästi vaivaa laittautuessani ja vaatteitani valitessa, näin miten hän häikäisty ja oli heikkona kun astuin ovesta sisään hymyillen.  ;)

Tuntuu että olen pikkuhiljaa saamassa itsetuntoani kasaan. Toivottavasti en liiallisuuksiin asti.  ;D

Hän on puhunut siihen malliin että tietää mitä tahtoo.  :smitten:
Minä todella luotan häneen, en epäröi enää yhtään. Hän on ihana.  :)

No ei sen tarvitse aina olla se toinen ääripää,
että ollaan vaatimassa mieheltä jotain koko ajan pikku prinsessana.
Minä haen takaa kirjoituksellani lähinnä hyvää kotikasvatusta
ja käytöstä huomioimisessa.

Lahjat ovat yksi keino osoittaa rakkautta ja kiintymystä,
mutta eivät ainoa tapa. ;)


Taidat olla oikea Prinsessa..? ;)
Ei siitä kannata ongelmaa tehdä.
Ole ilman sitten. :)



Niin on moneksi. :) Ääripää-ihmisiksi, jotka ymmärtävät
asioista ainoastaan mustat ja valkoiset puolet,
eivätkä ole koskaan tyytyväisiä
-edes muiden puolesta. :)

Kukaan ei ole väittänyt, että rakkaus
on kiinni amerikkalaisesta päivästä, mutta se voi
olla kiinni pienistä kauniista eleistä toista kohtaan,
joista kasvaa iso virta. ;)

Täällä päin miehet haluavat huomioida naistansa
ja tekevät sen mielellään ja pyytämättä. :)
Kukapa ei nauttisi rakkaalta saaduista huomionosoituksista
ja lahjoista? ;)

Olisihan se ihanaa jos saisi ison kimpun ruusuja joltain mieheltä joka välittää  :smitten:
On niin monia tapoja osoittaa rakkauttaan, joillakin se on eväiden tekeminen töihin omalle rakkaalleen, joillakin se on raju seksi auton takapenkillä ja joillakin romanttinen illallinen kun taas jotkut eivät ole vieläkään perillä siitä kuinka sitä voisi osoittaa toiselle  ;D


-onhan tämä ihanaa... mutta aina välillä meinaa räjähtää pää kun miettii että tykkääkö vai eikö tykkää vai mitä  :uglystupid2: mutta tätä tilaisuutta en aijo pilata omilla peloillani 1!!!  :uglystupid2:

Mies>? Löytyikö mies? oho--

Miekin olen sitämieltä, että kyllä mies (jos on yhtään sivistynyt) hemmottelee naistaan kukkasilla jne. Tosin, kuten tässä jo todettiinkin, tuo ystävänpäivä on sellainen, että se voi suomalaismieheltä mennä ohi. Eli jos et sydänsuklaita tai ruusuja yms. ystävänpäivänä rakkaaltasi saa, ei kannata masentua.
Itse tunnen tosi monta miestä (ja naistakin), jotka pitävät ystävänpäivää juuri tuollaisena amerikkalaisena kauppamaailman humpuukijuhlana, eivätkä takuulla perusta siitä mitenkään. Joten jos hän huomioi sinut muuten, niin älä sure ollenkaan. Miun kulta toi ekoilla treffeillä suklaata ja seuraavilla ruusun. Ihana muisto on alkuajoilta, kun hän oli tehnyt sydänmuotilla paahtoleivistä miulle kauniit sydämenmuotoiset voileivät, kun tulin töistä. :smitten:
Nykyisinkin hän kyllä huomioi, vaikka aika usein mie kukat ostan itselleni itse. Mutta hän tuo herkkuja ja laittaa ruokaa. Viimeviikollakin oli yhtenä päivänä siivonnut, laittanut ruoan ja tuonut Runebergin tortut kahville. Että johan siinä kukkaa on tarpeeksi. :)

 ;D no jopas jotain. Minä pidän itseäni romantikkona, mutta en voisi kuvitellakaan että unelmieni mies tekisi minulle sydän paahtoleipiä...  :buck2: liian nössöä minulle! (en tarkoita loukata selkälokki sinua tai miestäsi, olemme vain erilaisia...  :) ) jotenkin ajattelen että minä naisena voisin sen tehdä hänelle helpostikin tosin  ;D

No en tietty loukkaannu, hyvä vaan, tulisit vielä häntä metsästämään ;) :D (vitsi). No enpä ihmettele, että sie voisit tehdä samaa, koska teissähän on näköjään aikapaljon yhteistä. Hän on myös nousurapu ja oinasenergiaa löytyy kuun muodossa... :)
Itelleni ei nimittäin moinen juolahtaisi mieleenkään!
Mie jos hemmottelen miestäni, teen yleensä tuhtia ruokaa, enkä sipertele sydänmuottien kanssa ;D
Tietty hällä on sitten  :aurinko: :neitsyt: , joka varmaan tuon nousuravun kera tekee hänestä tosi huolehtivaisen tyypin. Joskus kun astun ovesta sisään, on jo höyryävä annos lautasella valmiina! ;D
Mie polonen en ikinä pystyisi moiseen, mie olen niin liian ilmamerkki kai sitten. Jos mulla onkin kokopäivä vapaata ja teen ruoan, niin en voisi kuvitellakaan, että kyttään, milloin mies saapuu, jotta saisin laitettua ruoan valmiiksi lautaselle...Se on niin huvittavaa... :2funny:
Hän osoittaa rakkauttaan siten, mukavaltahan se kuitenkin tuntuu miusta, vaikka itse en samaan pysty.

hih  :D hauskaa. minä kyllä helpostikin rakentaisin pesän ja odottelisin ruuan kanssa. mutta se pitäisi kyllä sitten tulla syömään  :knuppel2:  ;D

Hah, tuli pieni ahaa elämys tässä tuosta miehestäni...Hänellä on tuo aurinko 4. huoneessa, siis kotosalla omiaan?! No aika lähellä jo viitosta, mutta kumminkin nelosessa napottaa. Ehkä siksi nuo kotityöt niin helposti häneltä sujuu, miun ei ikinä tarvitse jäkättää hänelle imuroimisesta tai mistään..On varsin oma-aloitteinen kaikessa tuollaisessa. Tai sitten tehokas  :kauris: -anoppini on kouluttanut hänet hyvin. ;)

Nelonenhan on lisäksi isän huone.  :)

Kääk, miulla ei taida olla vastaavasti  :aurinko: äidin huoneessa, jotta suanee tulla isäksi jonkun muun kanssa, ellei uranus tai joku muu haikara tuo ylläriperheenlisäystä  ;) Toisaalta hänellä on kyllä erikoisen vahva tunneside isäänsä. Lisää siis ahaa-elämyksiä.

 ;D minullapa on  :aurinko: 10. huoneessa  ;D

Ohhoh! ;D Mitä sattumia!

Eipä mua mitkään ystävänpäiväkukkaset enää paljoa hetkauttaisi, mies nimittäin pyysi mua lähtemään kanssaan ensi kuussa kahdeksi viikoksi Intiaan Goalle. Voi jumantsuikkelis, tää tuli vähän äkkiä!  :D

Aivan loistavaa!!!!!! :D Nyt kuullostaa hyvälle!
Go girl...! And shake that ass..  :D
Saatte Asterixin siunauksen. :smitten:

Danke schön!  :smitten:

Tässä on nyt todella monta pientä estettä ja ongelmaa lähtöön liittyen, mutta ne kai lasketaan tässä vaiheessa huonoiksi tekosyiksi.  8)

oooooh, kuulostaa aivan ihanalta!!! lykkyä tykö!

Tekosyitä, jos joku ei ole kuolemassa. ;)
Sinne vain yhdessä nauttimaan! :smitten:

Itsekin olen ensi viikolla lähdössä romanttiseen reissuun
erään miehen kanssa, joka ei ole oma mieheni,
mutta ei kerrota hänelle. ::) :P

 ;D olette kaikki mahtavia!  ;D

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Lukitaanpas nyt tämä ketju, aihe ei ole enää ajankohtainen! Kiitos vaan kaikille mukana olleille..  :-* :-* :-* :smitten:

Rakkaus on kivaa.  :) :smitten: