Astro Foorumi

Olen kohtalaisen vakuuttunut siitä, että kuolemamme jälkeen on vielä jotakin elämää. Elämän laatu sitten onkin jo täysin eri asia.

Jotkut, jotka uskovat saaneensa tietoa rajantakaisen elämän luonteesta, kertovat vähän erilaisia näkemyksiä tästä. Jotkut sanovat, että elämä on suunnilleen samanlaista kuin nytkin, jotkut taas että se on erilaista, osa kertoo sen olevan täysin erilaista kuin omamme.

Jotkut eivät mainitse jälleensyntymistä ollenkaan, osalla se taas on hyvinkin tärkeä osa ihmistä.

Miksi sanomat ovat näin ristiriitaisia? Onko tuonpuoleisessa monta eri tasoa? Jos näin on, se edellyttäisi myös sitä, etteivät nämä rajan taakse siirtyneet ja sieltä kommentoineet tiedä niiden muiden tasojen luonteesta mitään, koska eivät sellaista mainitse.

Vai sumutetaanko meitä? Mikä on totuus?

Sir Oliver Lodge, maineikas englantilainen fyysikko, oli myös kiinnostunut kuolemanjälkeisestä elämästä ja kirjoittikin tästä useita kirjoja. Hän uskoi saaneensa meedioiden välityksellä yhteyden poikaansa, joka sitten hänelle aina välillä kertoi tuonpuoleisen - tai ainakin hänen tuonpuoleisensa - luonteesta.

En muista tarkalleen, mutta ilmeisesti viesteistä kävi ilmi että kuolemanjälkeinen elämä ei paljoa eroa sitä edeltävästä, siellä oli tarjolla jopa viskiä ja tupakkaa, jos niitä halusi käyttää.

---

Kuolemanrajakokemuksissa taas painotetaan kuolemanjälkeisen elämän olevan enemmänkin henkistä, esim. kommunikointi tapahtuu telepaattisesti ja elämä on muutenkin materian kahleista vapaa. Lodge ei käsittääkseni mainitse reinkarnaatiota teoksissaan (_korjatkaa, jos olen väärässä!_), kun taas useat voimakkaat rajakokemukset painottavat sen olevan hyvinkin tärkeää.

---

Luin joskus eräästä toisestakin kokemuksesta, muistaakseni jonkun isä tuli rajan takaa uneen kertomaan tuonpuoelisen luonteesta. Sanoma oli Lodgen kokemusten kanssa aika lailla yhtäpitävä, mies mm. mainitsi rajan takana ihmisten tekevän työtä kuten täälläkin, vaikka sepän hommia jos niin halusi.

Henk.koht. käsitykseni on se, että tuonpuoleisessa on eri tasoja.

Ne määräytyvät sielun kehityksen mukaan - elämänaikaisten uskomusmaailmojen mukaan yms.

'Isäni huoneessa on monta asuinsijaa' - elikkäs astraalitasolla, jonne valtaosa siirtyy tasonvaihdon jälkeen, on useita paratiiseja ja taivaita yms. Ihan sen mukaan, mitä on kollektiivitasolla sinne luotu. Jehovan ja muslimin taivas on todennäköisesti luotu erilaisiksi, joten on ymmärrettävää, että siirrytään sinne omalle osastolle.

Astraalin verho alkaa kuitenkin sitten ajastaan hälvenemään ja eteenpäin sieltä taasen lähdetäänkin sitten, kun ollaan siihen valmiita.  :crazy2:

minä uskon myös jollain tavalla tuohon että kuoleman jälkeen on jonkinlaisia "tasoja".

ensimmäisenä tulee mielenn jonkinlainen paikka joka on aika lähellä omaamme,jossa saat vaan levätä rauhassa ja tuntea itsesi onnelliseksi.

levättyäsi pääset kenties seuraavalle tasolle josta löydät kaikki ne ennen sinua kuolleet rakkaat ihmiset jotka sinun on vielä määrä kohdata.

viimeisenä varmaan tulee jonkinlainen hyvinkin asraali maailma.

'Tasoista' tulee mieleen jo tämän elämämme tasot, ymmärryksemme tasot eri asioissa, todellisuuksien tasot, mielen tasot, tunteiden tasot. Eli uskon, että elämme jo unimaailmassa eräänlaista toista tasoa, tunnetiloissa, kohtaamme itsessämme uskomattomia ulottuvuuksia eri tilanteissa.

Uskon, että yhden elämän aikana emme opi itsestämme paljoakaan. Itse on yhtä syvä kuin avaruus tajuttavaksi.

Ne henkiset tasot, joiden olemassaoloon uskon, on jopa meedioiden sanataidon ulottumattomissa. Ei meidän kieli pysty siihen, vaikka monenlaista kirjallisuutta onkin ja yritystä. Kieli tässä ja nyt on vain yhden kulttuurin ja ajan kerrostuma. Mielikuvammekin on helposti kahlehdittu ympäristötekijöihimme. Intuitio tai mikä voima lienee auttaa mietä joskus kurkistamaan jonnekin muualle ja silloin syntyvät muut ideat.

Rakkaudessa voimme ehkä kaikkein syvimmin vaistota jonkin muunlaisenkin voiman olemassaolosta.  :smitten:

Olen samoilla linjoilla Rauhan voiman ja Esmiraldan kanssa.
Vaikken ihan täsmälleen samoilla, mutta juuri tuo ymmärryksemme tason ja 'kaiken käänteiseksi kääntämisen' kanssa, olen samaa mieltä.
yms.
Luin eilen niin hienosti sanoitetun kohdan tästä aiheesta eräästä kirjasta, että tuli ihan mahdottoman "hyvä"olla. Joku muukin on kokenut samansuuntaisesti kuin minä, tosin ei samalla tavalla.  :D

Sillä hetkellä kun kuolee, ajatuksen ja tapahtuman välinen aika kuroutuvat toisiinsa kiinni. Olemme vihdoinkin nyt ja tässä tilassa ihan konkreettisesti, ts. jos ajattelet että piano tippuu päällesi, se todella tippuu päällesi juuri sillä hetkellä kun luot tapahtuman mielessäsi. On siis ihan sielun iästä, ajatuksista jne. kiinni, "mitä siellä on" ja "mitä siellä teet"... Näin muistan isän minulle kertoneen, vai oliko tämä jostakin Michaelin kirjasta.

Siksi vanhoille sieluille kuoleminen on helppoa. Useimmat lapsi/nuoret sielut menevät vähän sekaisin tuolla puolen joksikin aikaa, kun eivät heti ymmärrä miten välittömästi asiat toimivat. Kuinkahan moni sielu palaa iloisissa liekeissä juurikin tällä hetkellä omaluomassaan helvetissä?  :idiot2:

Kuoltuaan ihminen tosiaankin siirtyy sille tasolle, joka on hänelle itselleen paras ja jollaisen mielikuvan hän on eläissään luonut. Jos uskoo ihan tosissaan koko elämänsä ajan, ettei minulle ole kuoltuani muuta paikkaa kuin helvetti, sitten päätyy sellaiseen paikkaan.

Alemmille värähtelytasoille jääneet ja siirtyneet sielut jatkavat matkaansa kohtia korkeimpia tasoja omaan tahtiinsa. Matalimmilla tasoille vierailee oppaita ja neuvonantajia korkeimmilta tasoilta, jotka yrittävät saada sielun heräämään tästä "unesta": tämä ei ole se paras paikka, paljon parempaa on tuolla mistä mitä tulen. Mennään kohti valoa, sitten kun olet valmis.

Jotkut sielut saattavat syntyä, kuolla ja palata tähän samaiseen matalavärähteiseen tasoon useitakin kertoja, mutta ketään ei siitä rangaista eikä syytellä. He jatkavat matkaa ajallaan, sitten kun sielu on siihen valmis. Liian matalalle tai liian korkealle värähtelyihin joutunut sielu vain vahingoittuu tästä energiasta, jota se ei osaa käsitellä. Saman voi huomata jo maanpäällä asuessamme: matalavärähteiset paikat tuovat pahaaoloa, liian korkevärähteiset ahdistusta.

Noin minä olen asian ymmärtänyt. Henkimaailma on yhtä monitasoinen ja moniulotteinen kuin tämä fyysinenkin maailma. Tosin vain potensttiin triljoona!  ;D

Loistavasti kirjoitettu Atha ja Sparkle   :smitten: