Astro Foorumi

Anteeksi kun utelen jälleen, ties monettako kertaa, mutta minua vaivaa ajoittainen epätietoisuus elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. En tiedä mistä se tulee, eniten minä pelkään lähinnä sitä, että ihmiset jotka kertovat näistä kokemuksista, valehtelevat ja puhuvat omiaan. Vaikka lieneekin ehkä epätodennäköistä, että kaikki valehtelisivat (niissä selvimmissä tapauksissa), se kuitenkin ajaa siihen että "jos yksi puhuu omiaan, puhuu toinenkin".

Joka tapauksessa haluaisin siis kysyä teiltä otsikon mukaisia kokemuksia ja vastata mahdollisimman rehellisesti... Tarvitsen jotain helpottavaa tietoa tästä - pelkään ajoittain kuolemaa todella paljon, vaikka yleensä tiettyihin aikoihin päivistä olen varma sen jatkumisesta.

Tiedätte varmaan, minkälaisia kokemuksia haen, joten en nyt erittele sen enempää. Vähän samantyylisiä, mitä on kerrottu edellisissä keskusteluissani.

Kiitän.

Heips  :)
Entäpä jos lukisit kirjan: "Kirjeitä Valon maailmasta"?
 :smitten:

Olen tainnut joskus lukea, mutta ei se paljoa vakuuttanut. Haen jotain kellonpysähtymis-tyylisiä, sellaisia selittämättömiä sattumuksia ja vaikkapa meediokäyntejä. Ihan mitä vaan, kunhan ovat totta.

Minusta jatkuminen on itsestäänselvää, mutta ei askarruta mieltä kuten raha ja rakkaus. En melkein ikinä tule ajatelleeksi koko asiaa! Pelkäätkö katoamista? Voitko kuvitella lakkaavasi olemasta? Minä en.

minäkin uskon että kuoleman jälkeen on elämää. se tapahtuu juuri sellaisella tasolla mihin kukin on sillä hetkellä valmis.toisaalta olen viimeaikoina ruvennut miettimään että jos kaikella on vastakohtansa kuten hyvä ja paha,kaunis ja ruma jne. niin eikö silloin myös kuoleman jälkeiselle elämälle ole jonkinlainen vastakohta myös? millainen? siis kun kaikki yleensä kuvaavat tämän kuoleman jälkeisen elämän kauniiksi tai samanlaiseksi kun tässä ja nyt.

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta erittäin syvä tuntemus siittä että elämä jatkuu. Tutustumisen arvoinen sivusto on www.neardeath.com

No eikös se vastakohta ole TÄMÄ aineellinen elämä?

mutta ajattelin että vastakohta sen jälkeen jos unohdetaan tämä elämä tässä ja nyt.siis sen jälkeen kun olet kuollut niin voiko olla jotain vastakohtaa siis että voisit joutua johinkin "huonompaan" ei kauniiseen paikkaan???

juuh..ehkä ajatukseni on liian vaikeita laitettavaksi näin kirjoituksen muotoon...

Laitoin sulle slslsl yv:tä yhdestä meediokokemuksesta, Kokemus ei ole omani, vaikka sitä läheltä pääsinkin seuraamaan, joten en halua laittaa sitä yleisesti luettavaksi.

Kirjoitin äsken myös pitkät pätkät kuolemanpelosta yleensä, mutta yhteys pirulainen katkesi ja teksti häipyi bittiavaruuteen. :tickedoff:

Ehkä palaan asiaan vielä myöhemmin, nyt ei enää jaksa.

Kuolemankokemuksia on ainakin kirjassa "Yhteyksiä henkimaailmaan" (tai jotain vastaavaa se nimi oli, Ritva Fagerströmin toimittama kirjanen). Kyseisessä kirjassa on toki paljon muutakin henkimaailman juttua.

Voin kertoa mummon (äitiniäidin) kokemuksen.
Hänen läheinen miespuolinen sukulainen (en valitettavasti muista enää, oliko kyseessä eno vai veli) menehtyi. Miehellä oli ollut tapana istahtaa aamuisin postin tultua keittiön pöydän ääreen lukemaan lehteä.

Muistaakseni mummo oli saanut juuri tällaisena kellon pysähtymisenä viestin siitä, että kyseinen mies on kuollut. Mummo asui samassa talossa miehen kanssa, hänen lapsensa olivat tuolloin vielä pieniä (mukaan lukien äitini).

Eräs aamu mummo oli valveilla aikaisin, kun keittiöstä kuului yskimistä. Ihan samanlaista, jota kuului aina miehen ollessa elossa. Mummo ajatteli, että joku lapsista on herännyt ja meni katsomaan heitä makuuhuoneeseen. Kaikki naperot kuitenkin nukkuivat. Heti perään alakerrsta kuului lehden rapinaa. Ääntä, joka lähtee, kun sanomalehden sivuja käännetään luettaessa. Ja jälleen yskintää.

Mummo päätti mennä alas katsomaan, että kukahan siellä mahtaa olla. Alakerrassa ei ollut ketään, ei myöskään keittiössä. Oli niin aikainen aamu, ettei posti ollut vielä edes tullut. Muutama tuntia myöhemmin posti kolahtikin eteisen lattialle.

Kuollut mies oli käynyt tapansa mukaan lueskelemassa aamun lehden "ennakkoon". Tämän jälkeen hänestä ei enää kuultu.

Kuolemakokemukset ovat varmaan kaikkein yleisimpiä yliluonnollisia kokemuksia, mutta valitettavasti täytyy sanoa, ettei meidän suvussa ole kokemuksia tuon enempää.
paitsi että muistin juuri toisen mummoni (isänäidän) nähneen eräs yö muutamia kuukausia sitten kauan kuolleen siskonsa seisomassa sängyn jalkopäässä. Kukaan lapsista ei tietenkään ottanut tätä todesta, sanoivat, että mummo horisee. Itse uskon siihen, että mummon aika koittaa tässä lähiaikoina ja sisko kävi valmistelemassa häntä siirtymään.

Kerrompas taaltapain yhden jutun jonka katsoin telkasta. Yksi mies oli saamut luodin keuhkoihinsa ja yht'akkia han huomasi olevansa ilmassa ja katselevan omaa kiermultevaa ruumistaan ja naki kuinka ambulanssilaakarit yrittivat elvyttaa hanta. Talla miehella oli hyva olo,ei koskenyt mihinkaan ja siella ilmassa han tunsi riemua ja energiaa, mutta hanet elvytettiin ja kuin joku imu veti hanet takaisin ruumiiseensa, mies oli pettynyt tapauksesta, mutta selvittyaan aikanaan han kertoi sen kokemuksen ja sita ihanaa tunnetta han ei voi ikina unohtaa.

Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta kirjahyllystäni löytyy mielenkiintoinen opus nimeltä Kokemuksia kuolemasta. Sen on kirjoittanut Raymond A. Moody ja suomentanut Ilkka Malinen. Suosittelen lukemista, jos olet kiinnostunut kuolemanrajakokemuksista. Kirjoittaja on tutkinut viiden vuoden aikana yli sata sellaista tapausta, joissa "kliinisen kuoleman" kokenut on palannut tajuihinsa ja todennut niissä aikamoisia yhtäläisyyksiä.

Ehkei kannattaisi puhua kuolemanjäkeisestä elämästä vaan esim sielunvaelluksesta ja henkisestä kasvamisesta elämänkierrossa.... Jos ymmärsii siis asiasi oikein.. Ellet toisaalta halua kuulla hetkestä kuoleman jälkeen (ruumiista irtoamis kokemukset elvytyksen leikkauksen ym. aikana), niihin en osaa sanoa mitään, ei ole konkreettista kokemusta.

En nyt tarkoittanut varsinaisesti kuolemanrajakokemuksia ainakaan pelkästään, vaan vähän kaikkea joka näyttää siltä, että kuolleet "elävät" vielä.

Ahaa. No, tässä mainitsemassani kirjassa ainakin on tapauksia, jotka ovat olleet kliinisesti kuolleita, eli eivät olisi periaatteessa voineet tietää mitä esim. leikkaussalissa tai muuten ympäristössä tapahtui sen jälkeen kun "kuolivat". Tiesivät kuitenkin. Siinä mielessä mielenkiintoista luettavaa.

Oletko nahnyt elokuvan Rosebud?
Mielestani siina on selva ilmoitus elaman(energian)jatkumisesta, tosikertomus.

En ole nähnyt.

no itseltäni noita tuollaisia ihan konkreettisia kokemuksia löytyy paljonkin...ne taitavat jopa olla jo ihan luonnollinen osa meikäläisen arkipäivää.saattavat tulla ihan tälläisinä pieninä juttuina joita vaan tiedät ettet itse ole tehnyt.esim.en juo itse eikä kukaan muukaan perheessäni kahvia silti useasti on kahvi tippunut keittimeen tai saatan nähädä pöydällä kirjeen joka on kirjoitettu juuri sille samalle paperille jolle mummollani joka jokin aika sitten nukkui pois tapana kirjoittaa kirjeensä(tämä paperi vielä sikäli tunnistettavissa ettei sellaiselle paperille varmaan kukaan muu erehtyisi kirjettä kirjoittamaan.

No kuule en tiedä voiko tätä pitää jonkinlaisena "kokemuksena", mutta minulle se toi tietyllä tavalla rauhan vaikka moni voi sanoa, että höpö, höpö sattumaa  8) . Eräs läheinen, todella rakas ihminen kuoli yhtäkkiä aamupostia hakiessaan koiran kanssa (sydän loppui) ja tuska oli hirveä (siis minulla ja tietenkin muillakin ).Olin aivan turta ja sitten illalla olin töissä ja kolasin pihaa ja tuntui niin pahalta, että tietenkin itkin, ajatellen hänen miestään ja lapsiaan (ikää oli vasta 45 v.) jne... ja sitten minä vain pysähdyin ja katsoin taivaalle ja sanoin, että Rakas Eija kerro minulle jotenkin, että sinulla on hyvä olla !Sen, että sain kysymykseni esitettyä, niin koko taivas välähti täyteen revontulia, jotka tanssivat pitkin taivasta ja minun sydämeeni tuli sellainen rauha, että tunne oli uskomaton.Sanoin vain hiljaa kyyneleet silmistä valuen, mutta hymyillen, Kiitos Eija !   

taiska

tuo nyt ei varmasti ole mikään höpö homma vaan esitit rakkaalle ihmiselle kysymyksen ja sait myös vastauksen.paljonhan on ihmisiä jotka eivät tälläiseen usko..mutta sehän riittää kun itse tiedät miten asia on.

Onhan niitä vaikka kuinka paljon, siis noita puoltavia kokemuksia. Nyt vain en jotenkin jaksa niitä kertoilla, enkä mitenkään todistella.  :buck2:

Itse olen vakuuttunut elämästä kuoleman jälkeen omien kokemusteni kautta, kokemusten, joita olen kokenut läheisten kuolemien ja vakavien sairauksien yhteydessä. Olin tosi ahdistunut isäni itsemurhan jälkeen. Onhan itsemurha tekonakin jo kammottava sen lisäksi, että tuolloin vielä 80-luvun alkupuolella nuorena tiukasti kristillissävytteisessä ympäristössä eläneenä, se myös tuomittiin syntinä. Oli yksi uneton ahdistunut yö, kun kuulin/tajusin sisälläni äänen joka sanoi minulle, että älä murehdi ja huolehdi. Ajattele tuhlaajapoikakertomusta. Jos Jumala on rakastava isä, hän ottaa kaikki vastaan riemuiten ja juhlien, myös ne jotka ovat elämänsä tuhlanneet. Ja juhlien jälkeen lähettää heidät uudelleen matkaan valmiina vastaanottamaan vaikka mikä tulisi matkalla eteen. Koin että se oli Jumalan ääni joka minulle puhui. Tämä kokemus vei minulta pahimman kuoleman pelon ja vahvisti uskon jälleensyntymiseen.

Äitinin sairastuttua syöpään näin unen. Unessa oli iso pimeä jääkenttä. Tajusin että jossain tuolla jääkentällä on isäni luistelemassa. Äitini lähti myös tuonne kentälle luistelemaan heiluttaen isoa kangasliinaa. Uneen ilmaantui isot kultaiset sakset jotka leikkasivat kankaan loimilangat poikki.

Viime kesänä tätini sai pahan sydänkohtauksen. Vähän ennen kohtausta näin unen jossa olin pilkkikilpailuissa. Tätini jo kuollut mies tuli unessa sanomaan minulle, että minun pitää nyt lainata Elviä vähäksi aikaa. Tätini ei meinannut selvitä tästä sydänkohtauksesta ja oli pitkään sairas ja heikko. Toivuttuaan hän kertoi, että hän koki, että Martti oli hänen luonaan silloin kun hän oli kaikkein heikoimmillaan.

Mitä on kuolema, mitä on syntymä? Kun kuolemme mihin synnymme ja kun synnymme voiko se olla kuolema jostain toisesta elämästä. Paras ja lohduttavin kirja kuolemasta mitä olen lukenut on Thich Nhat Hahn: Ei kuolemaa, ei pelkoa - lohduttavaa elämänviisautta. Kirjassaan hän sanoo että kun on aika me vaan ilmiinnymme, emme synny tai kuole. Ilmiinnymme tänne maailmaan ja kun on aika ilmiinnymme jonnekin toisaalle. On vain elämä.

Kaikki läheiset kuolleet ystäväni/sukulaiseni ovat tulleet morjenstamaan siirtymisensä jälkeen.
Kun kysyn, miten menee, niin unessa näen, onko rauha jo asettunut häneen vai vieläkö lepäillään. Jonkin ajan kuluttua sitten näen uuden unen, jossa poismennyt on oma itsensä tai ehkä nuortunut ja hyvin terveen oloinen. Tämän jälkeen saattaa olla, ettei unia enää tule. Tarkoitus on täytetty. Tiedän, että kaikki on hyvin.

 :angel:

Maanantaiyönä rakas Mummuni kuoli rauhallisesti nukkuessaan kunnioitettavassa 94 vuoden iässä. Seuraavana yönä (ma-ti) äitini heräsi yöllä ja ihmetteli mitä mummu teki heidän makuuhuoneessaan! Oli kuulemma ajatellut, että pitääkö nyt keskellä yötä herättää ja tulla häiritsemään. Tyttäreni on siellä lukulomalla ja hän taas oli valvonut aamuyöhön ja ihmetellyt kun yläkerrasta oli kuulunut askeleita. Hän taas ajatteli että miksi mummu ja taata siellä kävelevät?!
Tässä talossa mummu oli elänyt avioliittonsa ensimmäiset 30 vuotta....
Minä taas tietämättäni mummun poismenosta ajattelin ostaa pojalleni hänen pukuunsa sopivat paidan ja kravatin, kun on nuo tyttären lakkiaiset tiedossa. Kuinka ollakaan päässäni pyöri ainoastaan, että kravatti musta ja valkoinen paita.... Sitten tuli päähäni että enhän sellaista väriyhdistelmää voi hankkia kun on iloinen tapahtuma hautajaisiin sellaiset laitetaan. Kävin tätä dialogia hetken ja ajattelin että antaa olla.....
Aamulla äiti sitten ilmoitti mummun poismenosta.
Vaikka suru onkin läsnä, tiedän että mummulla on hyvä olla.

Täällä tulee vähän uusia kuoleman jälkeisen elämän kokemuksia näin maalliselta näkökannalta!

Kuten moni varmaan tietää, ystäväni äiti menehtyi yllättäen kotonaan tuossa vähäsen aikaa sitten. Samana iltana, kun hän oli kuollut, äiti tuli koputtelemaan ja napsuttamaan katon rajaa ystäväni huoneessa. Tosi kova napsahtelu välillä! Yläkerrassa nukkuva isosisko, joka oli täällä käymässä, kuuli askelia ja ystäväni puolestaan kuuli samanlaisen äänen mikä lähtee, kun kammarin ovi avataan. Äiti oli nukkunut aina kammarissa.

Olin itse paikalla kuoleman aikaan sekä sen jälkeen (nykyisin asun tuossa talossa). Napsahtelu katon rajassa alkoi aina iltaisin, kun menimme nukkumaan ja äänet olivat välillä niin kovia ja tiheitä, ettei isosisko saanut nukuttua. Mekin havahduimme ystäväni kanssa monta kertaa juuri nukahtamisen rajamaista napsahdukseen. Meidän oli ihan pakko pyytää äitiä olemaan hiljaa, että saisimme nukuttua - mahtoikohan se olla vaikeaa tälle sosiaaliselle äidille, joka vain halusi jutella kanssamme! ;D

Itse näin myös äidin sielun Kolmannella Silmällä kuolin iltana. Hän oli sädehtivä, iloinen ja energisen näköinen. Eräs selvänäköinen ihminen myös välitti meille viestin äidiltä, osui täysin nappiin.

Kolmas tyttäristä sai myös äitinsä vierailulle. Kotona aukesi mm. taka-ovi yksinään.

Vastaisitko Atha vielä teoreettisella tasolla tuonne Henkimaailma, astraalitaso jne keskusteluun. kiitos.  ;)

Vastaan kunhan ehdin. Siinä menee aikankin tunti, kun ryhdyn vastaamaan kysymyksiisi! ;D

Niinpä Marianne. Siitä on tehty sellaista mystistä vaikka se on ihan luonnollinen asia. :angel:

Elämä ihmisenä on kuin onkin olemassaolon syvänne.
Siinä missä syvänmeren kalat kokevat pimeyden valomaailmana,
myös ihminen voi vielä kokea tulleensa takaisin kotiin
sinne, mistä hän ei ole koskaan lähtenytkään,
koska on
itsestään perillä oleva
VALO.

 :)

Voi kuinka kaunista.  :smitten:

Aivan ihanasti ilmaistu ja näin myös uskon  :smitten:

Waan... onko elämä WAIN?  ::)

Ja, entäpä jos syntyy olotilaan,
jossa aina on ollutkin,
jossa aina on olemistaan
ja jossa aina on olevakin...,
eikö silloin kyse olekin
imiintymisestä
- so. jonkin tulemisesta tietoiseksi itsestään ja jatkuvuudestaan?

Enkä sano "imeytymisestä",
koska todellinen on perustumatta harhaan käsittelyyn
eli jonkin itsestään ulkopuolisen harhasta pois imemiseen
eikä siten tarvitse suodattimia
saati pölypusseja ja ongelmajätelaitoksia
jäädäkseen jäljelle pois haihtuvista
illuusioista.

Lumen alta paljastuu kukkiva MINÄ OLEN.  :-*

Motoksi: harhaa tehdään ja siihen samastuminen tuottaa katoavaisuutta;
todellista ollaan ja sen muutos on pysyvyyttä.

 :)

 ;) vain = ONly  ;)

Ole...vasti.

Vain elämää kun jäljelle jää,
siitä puolet on olematta, puolet olevasti.

Olematta elänytkään tiedän olevastikin.
Olevasti elettyäni tiedän olemattakin.

Minun ei tarvitsekaan elää vain
kun yhtä hyvin voin elää peräti.

Olen tällöin jotakin ei-tiedettyä,
jotakin arvaamatonta, yllätystä, haa!

Elän... oman pienen ja lyhyenlännän elämäni,
mutta jotakin siitä syntyy olemaan.
Hänen nimensä on Only Rider, Ainoa Ratsastaja Vainen.

Hänessä elän eteenpäin, hänenä olemattakin.
Saan olla Only I, minä täällä, osa ikuisuudestain.

Se kaikki On...ly Now, vain nyt-olevasti eikä joskus, sitten, taas,
kun lunta ompi maas.

Siinä arvo, jossa on tarpeeksi elämää
olematta olevastikin
- ON...ly l...IF...e.

Jotta elämä ON olevasti elämää,
laitetaankos se elämään olemattakin!

  :D

                     :uglystupid2:

           Menetetty tulevaisuus on kädessäsi,- nyt!


                            :2funny:

Mulla itselläni ei ole kauheasti kokemuksia, paitsi mummi yritti kerran soittaa mulle unessa, mutta olin niin hämmästynyt, etten ottanut sitä kai oikein vastaan (taisin sille sanoakin, että "et sä voi mulle soittaa, sä oot kuollu... :o )...

Muistan kuitenkin pitkät ohuet kynttilät, jotka olivat EHJINÄ joka aamu lattialla (vaikka niiden paikka oli katonrajassa kirjahyllyn päällä kynttilänjaloissa) isäni kuoleman jälkeen niin kauan, että äiti päätti jatkaa talon rakentamisen loppuun. Kun päätös syntyi, kynttilät pysyivät hyllyn päällä.

Äiti "jutteli" isän kanssa kuoleman jälkeen pitkään, mm. iskä antoi ohjeita talonrakennuksen kanssa. sitten kun muutettiin sinne taloon, niin isä alkoi käydä näyttämässä kuolleita sukulaisia ja tuttavia äidille, ennen kuin äiti oli saanut tiedon kuolemasta.

sinä päivänä kun isä kuoli, äiti oli töissä ja kuuli yhtäkkiä kun isä huusi häntä nimeltä ja samassa pettivät jalat alta. Työtoveri oli vieressä ja näki sen, muttei kuullut huutoa. Kun äiti pääsi töistä, hän tiesi koko ajan, ettei isä tuu hakemaan. Äiti odotteli vartin ja lähti sitten kävelemään kotiin, mutta löysikin itsensä bussipysäkiltä menossa raksalle isän luo. Hän oikein sanoi itselleen, että kotiinhan mun piti mennä. Sitten kuului piipaa-autojen ääni ja äiti tiesi, että meidän raksalle ne menee. Äiti tuli kotiin ja muisti luvanneensa mennä vielä kurssille illalla ja mietti, ettei oikeastaan pitäisi mennä, mutta "kyllä ne tulee mua sieltä sitten hakemaan". Niin kuin sitten tulivat, äidin veli ja isän sisko, sen jälkeen, kun poliisi oli käynyt meillä... Kuolinaika lääkärin mukaan oli hyvin lähellä sitä hetkeä kun äidiltä petti jalat alta.

Isän eno kävi koputtelemassa ikkunaan,kuten oli ennen kuolemaansa luvannut, sekä vaimolleen, että sisarelleen.

Kyllä näitä on... ;)

Minä näin viimeyönä metkan tuntuisen unen äidistäni. Hän oli siinä nuortunut ja energinen ja siivosi pois vanhoja tavaroitaan, joukossa oli myös lapseni muutama lapsuudenlelu, jotka on kierrätetty jo aikoja sitten ..  ::) ::) ??? ::) ::) Naapurin koira herätti kesken unen, jota ilman en ehkä muistaisi untani lainkaan - tosin harmittaa kun se jäi "kesken" ...  ::) ;) :D

Kokemuksena siis tämä uni oli ihmeen voimakas  :)

Juu!  ;D

Samaten kun mahdollinen tulevaisuus on pilkkeenä silmäkulmassasi, nyt!

 :o

Minusta tämä kuvastaa paljon "sinussa elävän äitisi" kokemia muutostiloja.

Jotakin hyvin vapauttavaa on meneillään noissa "tavaroissa" alias rakenteissasi.
Se tulee esiin luista - muutoksenhan sanotaan asuvan nivelissä.
Ja ihminenhän voi myös leikkiä nivelillään, kuten napsutella sormiaan.

- Ja kuinka ollakaan: niveliä pitää välillä "kierrättää" eli naksutella uusillekin jengoille.

Joten tuo "naapurin koirakaan" ei ilmaantunut umpimähkäisesti vaan
kuin luun (= muutosvoiman) paikalle "herättäjäksi" kutsumana.

Tämä on ehkä ihan hullu tiedustelu,
mutta oletko viime päivinä aistinut jonkinmoisia niveloireita?

 :)

Oikean jalan keskivarpaan ylimmäisen nivelen eilen päksäytin (taas) sijoiltaan tuolin jalkaan eteisessä - siinä hetken ihmeteltyäni niksautin sen paikoilleen ja teippasin kiinni viereiseen "akkavarpaaseen" :coolsmiley:

Tänään sillä jo tallustelin pitkät matkat - eikä satu enää  :-* kiitos kysymästä  :smiley6600:
 :smitten:

Ai niin, tänään löin makoisasti vasemman kyynärpään Särkänniemen Koskiseikkailussa  :2funny:

Ippulska
Minun on pakko vastata tahan
Teet mielestani itsellesi hyvaa tietamattasi-ensin unesi jossa saat paljon uutta energiaa ja ukko ja akka varpaitten yhteensitominen sympolisoi myos hyvaa-ehka nain on tarkoitettu.
Koirathan aistivat outoja energioita paremmin kuin me ja uusi suhde on nakopiirissa jos sen vain haluat(ukko- ja akkavarpaiden yhteensitominen)

Diamond, Kiitos :-* :smitten: